Harrihei>Journalismi>tiedotusoppi 15 ov

TIEDOTUSOPIN PERUSTEET 15 OV. Kurssit on laadittu Tampereen yliopistossa vuosina 1999-2001 voimassa olevien tutkintovaatimusten mukaisesti. Sijainti osoitteessa: HYPERLINK "http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/0viestinta/tiedotusoppi/index.htm Tavoite: Opintokokonaisuuden suoritettuaan opiskelija on perehtynyt viestinn�n teorioiden p��piirteisiin ja muodostanut k�sityksen joukkoviestinn�st�, sen historiasta, nykytilasta ja oikeudellisesta s��ntelyst�. H�n kykenee kriittisesti erittelem��n julkisuutta, joukkoviestinn�n sis�lt�j�, erityisesti journalistisia sanomatyyppej� sek� niiden tuottamisen ja kuluttamisen ehtoja. Opintokokonaisuuteen kuuluu viisi opintojaksoa: P1. Johdatus tiedotusoppiin ja journalistiikkaan (3 ov). Luennot (26 t.) sek� kirjallisuus.Vastuuhenkil�: YTL Jorma M�ntyl�. P2. Joukkoviestinn�n instituutiot (3 ov). Luennot (20 t.) sek� kirjallisuus. Vastuuhenkil�: YTM Seppo Kangaspunta. P3. Viestint�oikeus ja journalistietiikka (3 ov). Luennot (26 t.) sek� kirjallisuus. Vastuuhenkil�: YTL Jorma M�ntyl�. P4. Media-analyysi (4 ov). Luennot (26 t) sek� Harjoituskurssi. Vastuuhenkil�: YTM Seppo Kangaspunta. P5. Valinnaiset opinnot (2 ov). Luentoja ja/tai kirjallisuutta. Vastuuhenkil�: YTL Jorma M�ntyl�.

P1. Johdatus tiedotusoppiin ja journalistiikkaan Peruskurssin luennot harjoitusteht�vineen Esipuhe elokuussa 2000. Peruskurssin "versio 2.1" Mist� mediat ovat tulleet? Muinaisista egyptil�isist� ensimm�isiin sanomalehtiin. Er�s typologia eli malli kehityksen ymm�rt�miseksi.

1.1. Yksityiskohtaisempi katsaus sanomalehdist�n historiaan:

1.1.2. Antenni- eli uutiskirjelehdet 1500-1600 -luvuilla

1.1.2. Valistavan ja kasvattavan (eliitti)lehdist�n aika, l�hinn� 1700-luku

1.1.3. Poliittisen ja mielipidelehdist�n kukoistusaika, 1750-n.1900

1.1.4. Kaupallistuneen yleis- eli universaalilehdist�n aika, n. 1850-1900 ->

1.1.4.1. Jakautuminen analyyttiseen laatulehdist��n sek� populaariin keltaiseen lehdist��n

Medioiden kehitys 1900-luvulla

2.1. Radion ja television synty ja vaikutus joukkotiedotukseen

2.2. Yhteenvetoa: miten t�t� kaikkea on haluttu selittt��? Tiedotusoppi -tieteen synty.

Tiedotusopin 'koulukunnat' Suomessa: johdanto

3.1. Kaarle Nordenstrengin tiedotusoppi-k�sitys

3.2. Osmo A. Wiion k�sitys viestinn�st�

4.1.'Koulukuntien' kritiikki - kohti uudempaa ajattelua

4.2. Tiedotusoppi kulttuuritieteen�

Tiedosta ja tietoteoriasta. Professori Ilkka Niiniluoto Tampereen yliopistossa 30.11.1998 Journalistiikasta: sis�ll�nanalyysist� diskurssianalyysiin. Mit� lopulta on tapahtunut? Joukkotiedotuksen paljon puhutusta vaikutuksesta. Onko suuri kaunista - eli miten omistuksen keskittyminen vaikuttaa? Objektiivinen joukkotiedotus vs. joukkotiedotus yhteisyyten�. Takakautta koukaten tulevaisuuteen - onko siell� muutakin kuin tietoverkkoja?

1. Mist� mediat ovat tulleet? Muinaisista egyptil�isist� ensimm�isiin sanomalehtiin. Er�s typologia eli malli kehityksen ymm�rt�miseksi

Aloitamme tutkimusretkemme viestinn�n historiaan tutkimalla er�st� typologiaa, johon on tiivistetty l�hinn� sanomalehden historiaa. Ennen kuvion tutkimista on syyt� muistaa mit� tarkoitetaan yhteiskuntatieteiss� typologian k�sitteell�. Sill� tarkoitetaan mallia tai kuvaa, jolla pyrit��n havainnollistamaan tai mallintamaan jotain abstraktia asiaa, tavallisesti tietty� todellisuuden osaa. Yleens� kyseess� on monimutkainen tapahtumasarja tai prosessi, jonka t�ydellinen tai edes suhteellisen yksityiskohtainen mallintaminen on mahdotonta. Typologia ei siten j�ljenn� t�ydellisesti eik� sataprosenttisesti todellisuutta, vaan sen keskeisimpi� ja t�rkeimpi� ominaisuuksia pyrkien n�in auttamaan ilmi�n tai prosessin ymm�rt�misess�.

Nykyaikainen joukkotiedotus syntyi keski- ja uuden ajan taitteessa, suunnilleen 1500-luvulla, jolloin alkoivat ilmesty� ensimm�iset sanomalehdet. Viestint�� oli toki olemassa jo ennen uuden ajan alkua, mutta ei nykyisin tuntemassamme muodossa eli joukkotiedotuksena. Monien tulkintojen mukaan puhetaito merkitsi ratkaisevaa k��nnett� ihmisen syntym�ss�. Puheen taltioiminen kirjoitustaidon avulla merkitsi seuraavaa suurta askelta ihmisen kehityksess�.

Ennen nykyaikaisia kirjaimia k�ytettiin esitt�vi� merkkej� jo hyvinkin varhaisissa yhteiskunnissa. Kehittyneempi versio t�st� oli kuvakirjoitus, jollaista oli mm. egyptil�isten hieroglyfikirjoitus (ohessa n�yte). Kirjoitus mahdollisti tiedon siirt�misen yli ajan ja paikan. Lait ja uskonnon keskeiset v�itt�m�t olivat kirjoitettujen kielten ensimm�isi� k�ytt�tarkoituksia. T�m� viestint� ei kuitenkaan ollut nykyaikaisessa muodossa ymm�rretty� joukkotiedotusta, sill� niin Egyptiss� kuin antiikin Kreikassa ja Roomassa suurin osa kansasta ei osannut lukea eik� kirjoittaa. Huomattava osa v�est�st� oli orjia. Kirjoitettua kielt� k�yttiv�t l�hinn� sotilaat, papit ja kauppiaat - noiden yhteiskuntien pieni v�hemmist�. Tekstej� ei p��s��nt�isesti monistettu, vaan kopioitiin tarvittaessa k�sin. Merkitt�v� k��nne alkoi tapahtua hitaasti keskiajan lopulla Euroopassa. Staattinen, maatalouteen ja paikoin jopa maaorjuuteen perustuva feodaalitalous alkoi v�isty� kaupungeissa kehittyv�n kapitalismin tielt�. Varsinaisen joukkotiedotuksen historia alkaa 1400-luvulla, jolloin kirjapaino mahdollisti viestien monistamisen samanaikaisesti suurelle, tarkemmin nime�m�tt�m�lle vastaanottajajoukolle. Kustantaja Johannes Gutenberg painoi 1430-luvulla kalentereita ja raamattuja painossaan, mutta nykyaikaisen joukkotiedotuksen perusyksikk� sanomalehti syntyi vasta 1500-luvulla, ilmeisesti useassa paikassa suunnilleen samoihin aikoihin eri puolilla Eurooppaa. Sanomalehti syntyi, kun uuden ajan alun kauppiaat l�hetteliv�t toisilleen uutiskirjeit� ja keksiv�t lopulta monistaa niit� vasta keksityn painokoneen avulla. (Ahmavaara & Minkkinen et al.. 1972) Miksi nimenomaan kauppiaat l�hetteliv�t toisilleen uutiskirjeit� uuden ajan alussa? Vastaus l�ytyy taloudellisen tuotantotavan muutoksesta. Keskiaikaa oli hallinnut staattinen, l�hes omavarainen maatalous. Tuotanto oli l�hes poikkeuksetta paikallista kulutusta varten. Keskiaikainen talonpoika saattoi el�� koko el�m�ns� yhdess� ainoassa paikassa k�ym�tt� koskaan 20 km kauempana. Tuon j�rjestelm�n sis�ll� alkoi hitaasti kehitty� kapitalismin alku. Kapitalistisen p��oman ensimm�inen olemassaolon muoto oli kauppiaan p��oma. Kauppiaan n�k�kulma oli aivan erilainen kuin talonpojan. H�n eli myym�ll� ja ostamalla mit� miss�kin kulloinkin tarvittiin. Tiet��kseen mit� johonkin kaupunkiin kannatti vied� ja tuoda vastaavasti omaan kaupunkiin, kauppias tarvitsi tietoa. Uutiskirjeiden avulla kauppiaat saivat tietoa kadoista ja sadoista, kulkutaudeista, sodista, hovien tapahtumista jne. Markkinoiden hy�dynt�minen edellytti tiedonv�litysj�rjestelm��. Ensimm�iset antenni- eli uutiskirjelehdet syntyiv�t 1500-luvulla kauppiaiden tiedonv�litystarpeisiin. Ensimm�isten joukossa oli 1500-luvun lopulla Sveitsiss� ilmestynyt Historische Relatio (kuvassa lehti vuodelta 1597), jota pidet��n yhten� maailman vanhimmista sanomalehdist�. Muita lehti� alkoi ilmesty� samoihin aikoihin Englannissa, Hollannissa, Italiassa, It�vallassa, Ranskassa... Ilmestymispaikkoina olivat tarkkaan sanottuna Euroopan suurimmat kaupungit. Alla on tuo mainittu typologia, joka selvent�� l�hinn� saksalaisen sanomalehden muotokehityst� (K. Pietil� 1979).

Sit� katsoessa huomataan keskeinen asia. Sanomalehden synty oli taloudellinen ilmi�. Sanomalehden julkaiseminen on itsess��n taloudellista toimintaa. Sanomalehden ja joukkotiedotuksen ymm�rt�minen yksinomaan taloudellisina tuotteina ei kuitenkaan ole mahdollista, sill� sanomalehti ja joukkoviestinn�n tuotteet ovat hyvin poikkeuksellisia tuotteita. Niiss� on aina kulttuurisia ja ideologisia merkityksi� ja arvoja, jotka puolestaan usein edustavat paljon muutakin kuin taloutta, ne voivat olla jopa taloudelle vihamielisi�. T�m� n�kyy voimakkaasti my�s sanomalehdist�n historiassa. Jo 1700-luvulla, kun valistusaatteet alkoivat levit� uuden ajan Euroopassa, huomattiin sanomalehdist�n aatteellinen merkitys. Tuossa vaiheessa sanomalehdill� oli usein valistava ja kasvattava teht�v�, kun ne levittiv�t nousevan porvariston uusia ideologioita.Valtaapit�v�t taas ovat eri aikoina eri maissa halunneet kontrolloida mit� lehdist�n kautta levitet��n. Siksi ei ole yll�tt�v��, ett� sensuuri - enemm�n tai v�hemm�n avoin - on ollut kautta aikojen elimellinen osa lehdist�n historiaa. T�m� koskee my�s valistuksen aikaa, vaikka tuon ajan lehdist�� on usein kutsuttu my�s eliittilehdist�ksi (luku- ja kirjoitustaidoton kansa eli talonpojat muodostivat useimmissa Euroopan maissa yli 90% v�est�st�). Valtaapit�v� aatelisto pelk�si nousevan porvariston julistamaa vapauden ja tasa-arvon oppia ja papisto puolestaan pelk�si modernin luonnontieteen kyseenalaistavan kirkollisen teologian.

Nykyaikainen puoluelaitos alkoi synty� Euroopassa, ensin Englannissa ja Ranskan vuoden 1789 vallankumouksen j�lkeen muualla mantereella. Puolueet huomasivat sanomalehdist�n merkityksen aatteidensa levitt�misess�. 1800-luku oli useimmissa Euroopan maissa puoluelehtien kulta-aikaa. Er�iss� maissa, kuten varsinkin Pohjoismaissa, n�it� lehti� on edelleen olemassa. Ratkaiseva mullistus Euroopan lehdist�ss� tapahtui 1800-luvun j�lkipuoliskolla, jota kutsutaan my�s lehdist�n kaupallistumisen aikakaudeksi. Tuolloin luotiin sek� aineelliset ett� henkiset edellytykset kaupallistuneelle massalehdist�lle. Teknisesti lehdet oli pitk��n painettu painolevyjen avulla. 1800-luvulla keksittiin sylinterin muotoinen py�riv� painolevy, joka mahdollisti rotaatiopainokoneen. Sen avulla painaminen nopeutui huomattavasti ja painokset kasvoivat.

Mik� levikkej� sitten kasvatti? Se, ett� useimmissa Euroopan maissa luotiin tuolloin kattavat koululaitokset. Niiden ansiosta luku- ja kirjoitustaito, joka aikaisemmin oli ollut vain eliitin etuoikeus, levisi koko v�est�n keskuuteen. Suomeen kansakoululaitos rakennettiin 1800-luvun lopulla. Koululaitosta tarvittiin, koska nopeasti kasvava teollisuus tarvitsi luku- ja kirjoitustaitoista ty�voimaa. Lehdist�n kaupallistuminen oli seuraus teollisuuskapitalismin synnyst�. Luku- ja kirjoitustaidon yleistyminen sek� painotekniikan kehittyminen mahdollistivat massalevikit, mutta monissa maissa lehtien puoluesidonnaisuus haittasi laajaa levikki�. Sitoutumattomien lehtien oli helpompi tavoittaa suuria joukkoja kuin puolueisiin sitoutuneiden. Siksi sitoutumattomat lehdet syrj�yttiv�t melkoisen nopeasti puolueisiin sitoutuneet lehdet, erityisesti Englannissa ja Yhdysvalloissa.

Joku voi kysy� soveltuuko edell� esitetty typologia suomalaisen lehdist�n kuvaamiseen. Tietyin varauksin sopii kyll�, mutta lehdist�n kehitys Suomessa on ollut my�s hyvin erilaista. Suomi oli pitk��n Euroopan takamaita, osa Ruotsia, joten ensimm�inen lehtikin alkoi ilmesty� vasta vuonna 1771 (Tidningar Utgifne Af Et S�llskap i �bo) - 200 vuotta my�hemmin kuin Keski-Euroopan ensimm�iset lehdet. Samalla voidaan kuitenkin todeta, ett� kehitys Suomessa on sittemmin ollut nopeaa ja monin tavoin Suomi on nyky��n pitk�lle kehittynyt tietoyhteiskunta (t�st� my�hemmin lis��).

Lehdist�n alkutaival 1800-luvun alussa oli Suomessa kahdessa suhteessa erilainen kuin muualla Euroopassa. Maatalous rakentui eri tavoin eik� kauppakapitalismin rooli kehityksen aloittajana ollut yht� merkitt�v�. Suomi oli ensin osa Ruotsia ja sitten autonominen suuriruhtinaskunta Ven�j�n valtakunnassa. Puolittaisen siirtomaa-aseman takia lehdist�ll� oli alkuvaiheessa hallinnollisia teht�vi� ja sensuuri oli ajoittain ankara. Suomessa oli l�hes t�ydellinen ennakkosensuuri 1829-1905. Toinen erikoisuus liittyy kieleen. Luku- ja kirjoitustaidoton talonpoikaisto oli l�hes t�ysin suomenkielist�, kun koulutettu eliitti puolestaan oli ruotsinkielist�. Siksi Suomen ensimm�iset lehdet olivat ruotsinkielisi�, kuten jo mainittu Tidningar Utgifne Af Et S�llskap i �bo. Siten ei ole yll�tt�v��, ett� Suomen vanhin edelleen ilmestyv� lehti on ruotsinkielinen, Turussa ilmestyv� �bo Underr�ttelser (perustettu 1824).

Suomenkieliset lehdet eiv�t menestyneet ennen 1800-luvun loppua, jolloin kansakoululaitos levitti luku- ja kirjoitustaidon koko v�est�n keskuuteen. Ensimm�inen suomenkielinen lehti, Myn�m�en kirkkoherran julkaisema Suomenkielisi� Tietosanomia ilmestyi vain 1775-76 ja kuoli lukijoiden puutteeseen. Samoin k�vi useimmille suomenkielisille lehdille aina 1850-luvulle saakka. Vasta vuonna 1847 perustettu Suometar (sittemmin Uusi Suomi) nousi Krimin sodan my�t� 1850-luvulla laajalevikkiseksi suomenkieliseksi uutislehdeksi. Vanhin edelleen ilmestyv� suomenkielinen lehti on vuonna 1871 perustettu Keskisuomalainen.

Kolmas merkitt�v� ero Suomen ja muun Euroopan v�lill� on puoluepoliittisen sanomalehdist�npitk��n jatkunut vahva asema. Muista maista n�m� lehdet ovat l�hes kadonneet, mutta Suomessa niill� on edelleen merkityst� erilaisten viestint�poliittisten toimien (lehdist�tuen) takia. N�ihin palaamme luentosarjan my�hemmiss� osissa.

T�m�n johdannon j�lkeen teemme viel� yksityiskohtaisemman katsauksen sanomalehdist�n historiaan: Antenni- eli uutiskirjelehdet 1500-1600 -luvuilla Valistavan ja kasvattavan (eliitti)lehdist�n aika, l�hinn� 1700-luku Poliittisen ja mielipidelehdist�n kukoistusaika, 1750-n.1900 Kaupallistuneen yleis- eli universaalilehdist�n aika, n. 1850-1900 -> 4a. Jakautuminen analyyttiseen laatulehdist��n sek� populaariin keltaiseen lehdist��n Harjoitusteht�v�: TYT:n opiskelijat (Tampereen ryhm�) / TYT:n opiskelijat (opistoryhm�) / Internetixin opiskelijat KIRJALLISUUTTA Ahmavaara, Yrj� & Minkkinen, Sirkka et al.: Joukkotiedotus yhteiskunnassa. Helsinki 1972: Tammi. Hem�nus, Pertti: Viestinn�n ja joukkotiedotuksen perusteet. Johdatus tiedotusoppiin 1. Helsinki 1989: Yliopistopaino. Pietil�, Kauko: Joukkotiedotuksen yhteiskunnallisista funktioista. Tiedotustutkimus 3-4/1979. Pietil�, Kauko: Formation of the Newspaper: A Theory. Tampere 1980: Acta Universitatis Tamperensis ser. A vol. 119. Tommila & Salokangas: Suomen lehdist�n historia. Helsinki 1998. -Erityisesti kahdesta ensinmainitusta voi olla apua my�hempien harjoitusteht�vien tekemisess�.

1.Antenni- eli uutiskirjelehdet 1500-1600 -luvuilla Sanomalehdist�n edelt�j�t syntyiv�t 1400- ja 1500-luvun taitteessa, kun feodalistiseen maatalousyhteiskuntaan alkoi synty� esikapitalistisia piirteit�. Markkinat olivat laajentuneet paikallisista kaupunkien v�lisiksi. Kauppiaat ja kauppahuoneet tarvitsivat kaupank�ynnin tarpeisiin tietoa sodista, sadoista, laivavuoroista, hintanoteerauksista jne. Sit� varten kauppiaat alkoivat l�hett�� toisilleen uutiskirjeit�. Pian k�sin kirjoitetut kauppiaiden uutiskirjeet keksittiin monistaa aiemmin keksityn painokoneen avulla. Osasta tuli s��nn�llisesti ilmestyvi� sanomalehti�, l�hinn� 1500-luvun lopulla. Pertti Hem�nuksen mukaan uutiskirjejournalismin ominaispiirteit� olivat: -tosiasiapohjaisuus; ainakin periaatteellinen; muunlaisella informaatiolla ei olisi ollut uutiskirjeiden kustantajille eik� lukijoille k�ytt�arvoa. Harhaanjohtava tieto olisi yksinkertaisesti aiheuttanut taloudellisia tappioita kauppiaille ja kauppahuoneille, -uutisluontoisuus; uutiset eiv�t tietenk��n nykyaikaisessa mieless� olleet "s�hkeuutisia", vaan puhelimen, radion ym. puuttumisen takia ne saattoivat olla ilmestyess��n viikkoja tai kuukausia vanhoja, mutta ne sis�lsiv�t uutta, ennen julkistamatonta tietoa. T�ten uutinen on alusta l�htien ollut journalismin perustava juttutyyppi, -ep�poliittisuus; journalismi ei syntynyt poliittisena ilmi�n�, -yksityiskirjeen mukainen muotokieli, ensimm�iset lehdet olivat painettuja kirjeit�. Sivun kuvituksesta: Ylinn�: Saksalainen Newen Zeytung kertoo 1500-luvulla l�yt�retkist�. Ensimm�isten keskieurooppalaisten uutiskirjelehtien levikit olivat v�h�isi�, 200-500. Vasta 1600-luvun lopulla p��stiin yli 1000 kpl levikkeihin. Alavasemmalla: Yhdysvaltain ensimm�inen sanomalehti Publick Occurrences. Both Forreign and Domestick vuodelta 1690 oli nimens� mukaisesti uutiskirjelehti.

2. Valistavan ja kasvattavan (eliitti)lehdist�n aika, l�hinn� 1700-luku Lehdist�n tilaa l�hinn� 1700-luvulla on luonnehdittu valistavaksi ja kasvattavaksi. Siit� on my�s k�ytetty nimityst� eliittilehdist�, sill� useimmissa Euroopan maissa vain pieni koulutettu eliitti pystyi hy�dynt�m��n lehti�. Useimmissa maissa yli 90% v�est�st� oli luku- ja kirjoitustaidotonta talonpoikaistoa. Pelk�n hallintoa tai kauppaa tukevan uutisaineiston lis�ksi lehtiin alkoi kuitenkin v�hitellen ilmaantua my�s muunlaista aineistoa. Pertti Hem�nuksen mukaan eliittijournalismi muistutti edelleen vanhaa uutiskirjejournalismia, jota luonnehtivat: edelleen ainakin periaatteellinen tosiasiapohjaisuus; t�sm�llisyys vaatisi historiallista tutkimusta; yh� uutisluontoisuus, vaikka lehtiin alkoi ilmesty� muitakin juttutyyppej�; edelleen ep�poliittisuus, vaikkakin lehdiss� alkoi olla ainakin implisiittej� eli rivien v�liin piilotettuja poliittisia kannanottoja; yh� melko kehittym�t�n muotokieli: uutiset esitettiin edelleen kirjemuodossa ja lehden typografinen esikuva oli kirja, joten teksti� ei edes jaettu palstoihin. Vasta vuonna 1660 London Gazette siirtyi kaksipalstaiseksi, mist� tapa levisi muihin lehtiin. Sivun kuvitus: Ylinn�: Yhdysvaltain vanhimpiin kuuluva The New England Courant valisti lukijoitaan alkoholin vaaroista vuonna 1722. Uutiskirjemuoto n�kyy samoin, sill� mukana on my�s kirjeit� Berliinist� ja Hampurista. Alhaalla: Valistuksen ja kasvatuksen henki sek� kirjeartikkelit s�vyttiv�t my�s Suomen ensimm�isi� lehti�. Oulun Wiikko-Sanomia julkaisi kirjeen Helsingist� vuonna1833 - aiheena tsaarin vierailu. Suomenkielinen oululaislehti kuoli sittemmin lukijoiden puutteeseen. Vain ruotsinkieliset lehdet menestyiv�t 1800-luvun alun Suomessa.

3. Poliittisen ja mielipidelehdist�n kukoistusaika, 1750-n.1900 Vuonna 1789 tapahtunut Ranskan vallankumous merkitsi maailmanhistoriallista k��nnett�. Porvaristo alkoi nousta johtavaksi luokaksi eri puolilla Eurooppaa - ja k�ytti taistelussa aseenaan my�s lehdist��. Sanomalehdill� oli jo huomattava vaikutus Euroopan "hullun vuoden 1848" tapahtumiin. Uusi eliitti taisteli kolmen asian puolesta: Elinkeinovapaus oli v�ltt�m�t�n kehittym�ss� olevalla kapitalistiselle talousj�rjestelm�lle. Edustuksellinen demokratia ja valtiop�iv�laitos. Aiempaa suurempi henkinen vapaus: uusi eliitti vaati uskonnonvapautta tuki rationaalisen valistusopin hengess� tieteit�, joita vanha eliitti vieroksui tai jopa pelk�si. Porvaristo uskoi rationaaliseen ihmisj�rkeen, tietoon ja vapaaseen keskusteluun klassisen liberalismin hengess�. Siksi taistelu sensuuria vastaan oli oleellinen osa porvariston nousua.

Sanomalehdist� oli oivallinen ase t�ss� taistelussa. Eri Euroopan maissa 1700-luvun loppu ja l�hes koko 1800-luku olivat nykyaikaisen puoluelaitoksen syntyaikaa. Pertti Hem�nuksen mukaan t�m� oli poliittisen lehdist�n kukoistuskausi - sanottuna sill� varauksella, ett� lehdist�ss� ja puoluelaitoksessa oli edelleen vahvoja elitistisi� piirteit�. Ty�v�est� oli useimmissa maissa pieni v�hemmist�, yleist� ja yht�l�ist� ��nioikeutta ei tunnettu eik� luku- ja kirjoitustaito ollut levinnyt kovin laajalle.

Politisoituneen lehdist�n piirteit� olivat: tosiasiapohjaisuudesta tinkiminen poliittisen tarkoituksenmukaisuuden hyv�ksi; tietty manipulatiivisuus, joka oli useimmin suhteellista ja ilmeni yksipuolisesti valikoidussa ja tulkitussa aineistossa ja saattoi siten johtaa harhaanjohtavaan informaatioon; uudenlaisten juttutyyppien ilmeneminen lehdist��n; taistelevat ja kantaaottavat artikkelit ilmestyiv�t lehtiin; journalistinen muotokieli kehittyi niin typografian kuin kirjoittamisen osalta. Sanomalehden etusivua opittiin k�ytt�m��n typografisesti hyv�ksi; ensimm�inen lehti t�ll� alalla oli Lontoon Morning Post vuonna 1772. Sivun kuvitus: Ylinn�: Vallankumouksellisia Pariisissa 150 vuotta sitten - Euroopan "hullu vuosi 1848". Keskell�: Yhdysvaltain kansallismielinen lehti The Pennsylvania Journal itsen�isyystaistelun ajalta vuodelta 1765. Alhaalla: Taistelevaa amerikkalaista journalismia Yhdysvaltain itsen�isyystaistelun ajoilta. Liittyk�� yhteen tai kuolkaa, julistaa The Massachusetts Spy vuonna 1774. Englantilaisia siirtomaais�nti� lehti nimitt�� murhaajiksi.

4.Kaupallistuneen yleis- eli universaalilehdist�n aika, n. 1850-1900 ->

4a. Jakautuminen analyyttiseen laatulehdist��n sek� populaariin keltaiseen lehdist��n

Tultaessa 1800-luvun lopulle tai 1900-luvun alkuun oli teollinen vallankumous k�yty l�pi useimmissa L�nsi-Euroopan maissa ja Pohjois-Amerikassa. Nykyaikainen teollisuuskapitalismi oli vakiinnuttanut asemansa. Pertti Hem�nus toteaa, ett� porvaristolla ei en�� ollut poliittisia intohimoja - ellei sellaiseksi lasketa pyrkimyst� est�� nopeasti kasvaneen ty�v�enliikkeen poliittisia vaatimuksia. Taloudellisia tavoitteita porvaristolla oli sit�kin enemm�n.

Miten t�m� vaikutti lehdist��n? Tutkijat puhuvat lehdist�n ja muun joukkotiedotuksen voimakkaan kaupallistumisen vaiheesta. Vuosisadan vaihteeseen menness� useimmissa l�nsimaissa opetuslaitos, liikenne ja sanomalehdet olivat niin kehittyneit�, ett� koko v�est� oli joukkotiedotuksen tavoitettavissa. N�in syntyneet massamarkkinat vaikuttivat syv�llisesti lehdist�n kehitykseen. Pienen lukutaitoisen eliitin lehdist� oli mennytt� - ellei se ymm�rt�nyt sopeutua tilanteeseen.

Kehityst� mutkisti entisest��n vuosisadan alun uusi keksint� radio, josta tuli viimeist��n 1920-luvulla sanomalehden vakava kilpailija. Jo 1800-luvulla oli huomattu sanomalehden poikkeuksellinen luonne tuotteena. Massamarkkinoiden syntyess� viimeist��n havaittiin, ett� sanomalehti kilpaili ja tuotti voittoa kaksilla markkinoilla: toisen muodostaa yleis� (levikki) ja toisen ilmoittajat (mainonta). T�m� kaksilla markkinoilla operoiminen on joukkotiedotustuotteiden erikoisuus.

Pertti Hem�nus l�yt�� kaupallistuneelle journalismille seuraavia erityispiirteit�:

-faktainformaation joutuminen ristiriitaan el�myksellisyyden kanssa; j�lkimm�isen huomattiin usein myyv�n paremmin, -t�m�n ristiriidan seurauksena on useimmissa maissa tapahtunut selke� lehtien differentoituminen, jako ns. laatulehtiin ja toisaalta massalehtiin (keltaisiin lehtiin), -avoimen poliittisen, propagandistisen poliittisuuden heikkeneminen ja muuttuminen indoktrinaatioksi eli piilovaikuttamiseksi, -journalististen juttu- ja ohjelmatyyppien, esitystapojen ratkaiseva ja pitk�lle viety differentoituminen, -journalistisen muotokielen voimakas kehittyminen - tavoitteena ennen kaikkea myyvyyden lis��minen. Sivun kuvitus: Ylinn�: Kaupallisen sensaatiolehdist�n synty alkoi Yhdysvalloissa ja Englannissa 1800-luvun lopulla. Lehtikeisari Randolph Hearstin julkaisema The World m�ss�ili vuonna 1898 Yhdysvaltain ja Espanjan sodalla. Orson Wellesin kuuluisa elokuva Citizen Kane kuvaa Hearstin el�m��. Alaoikealla: Amerikkalainen The New York Times suuntautui ns. laatulehdeksi. Lehden kuvaus Titanicin uppoamisesta v. 1912 on maltillisen toteava verrattuna Hearstin lehtiin. Valokuvat ilmestyiv�t lehtiin 1910-luvulla - sit� ennen k�ytettiin piirroksia.

4a. Jakautuminen analyyttiseen laatulehdist��n sek� populaariin keltaiseen lehdist��n T�ll� sivulla on esimerkkej� siit� miten lehdist� on kehittynyt l�hinn� t�ll� vuosisadalla. Pertti Hem�nus puhuu jakautumisesta analyyttiseen laatulehdist��n sek� populaariin keltaiseen lehdist��n. Useimmissa maissa suurimmat levikit mitataan ns. keltaisille tai populaarilehdille. T�ss� suhteessa on vuosisatojen kuluessa tapahtunut valtava muutos. Jos lehdist� oli jossain vaiheessa valistavaa ja kasvattavaa, ihmisen rationaliteettiin luottavaa, t�t� ei voi sanoa nykyajan kaupallisista sensaatiolehdist�. Niiden tavoite on tuottaa lukijalle el�myksi� faktainformaation kustannuksella - maksimaalisen levikin saavuttamiseksi. T�t� journalismia kutsutaan my�s tabloid-journalismiksi, mill� viitataan tavallisesti noin 5-palstaiseen ja helppolukuiseen lehtiformaattiin. Kilpailu levikist� on kiristynyt uusien medioiden tultua mukaan. Radiosta tuli ensimm�inen vakava kilpailija sanomalehdelle 1920-luvun lopulla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Sanomalehtien on siit� l�htien t�ytynyt muuttaa tyyli��n ja sopeutua siihen, ett� ne eiv�t nopeudessa pysty kilpailemaan s�hk�isten viestinten kanssa. Viimeist��n televisioaikakauden alettua t�m� on johtanut systemaattiseen tuotekehittelyyn ja typografian voimakkaaseen paranemiseen. Er�iden tulkintojen mukaan sanomalehtien ulkoasu saavutti nykyisen tasonsa 1950-luvulla. Sen j�lkeen kehitys on ollut suhteellisen v�h�ist�. Paino- ja julkaisutekniikan digitalisointi on merkinnyt lehtien ulkoasulle ja uutisen kirjoitustyylille melko pieni� muutoksia.

On kuitenkin huomattava, ett� ns. analyyttinen laatulehdist� ei suinkaan ole kadonnut tai edes uhanalainen, vaikka se monissa maissa ei levikkim��riss� p�rj�� bulevardi- tai tabloid-lehdille. Suomessa kehitys on kulkenut osin eri teit�, vaikka kansainv�liset ilmi�t tuntuvat meill�kin nyky��n aiempaa enemm�n ja nopeammin.

Kuten aiemmin todettiin, lehdist� syntyi meille 200 vuotta muuta Eurooppaa my�hemmin. Nyky��n Suomea pidet��n kuitenkin monessa suhteessa yhten� maailman kehittyneimmist� lehtimaista - mik� ei toki tarkoita ongelmien puuttumista. Sivun kuvitus: Ylinn�: El�myksellisyys t�ytt�� Weekly World News -lehden etusivun. Aiheet liikkuvat humanoideista ammuskelevaan �itiin ja ihmisen sielun mitattuun painoon. Keskell�: Maailman ehk� kuuluisin ja palkituin etusivu: New York Herald Tribune kertoo John F. Kennedyn surmaajan Lee Oswaldin murhasta vuonna 1963. Alaoikealla: Vuoden 1956 Kaleva kertoo Urho Kekkosen valinnasta presidentiksi etusivulla, jossa on kaikki nykyaikaisen sivutaiton peruselementit.

2. Medioiden kehitys 1900-luvulla Aloitimme tutkimusretkemme viestinn�n maailmaan tutkimalla sanomalehdist�n historiaa. Muutamassa kohdassa mainittiin jo radion ja television vaikutus. T�ll� kertaa virtuaaliluento jakautuu kahteen osaan. Tarkastelemme ensin l�hemmin miten joukkotiedotus on kehittynyt t�ll� vuosisadalla. Aivan erityisesti selvitell��n miten uudet mediat, radio ja televisio, ovat vaikuttaneet sek� sanomalehdist��n ett� toisiinsa. Toisessa osassa teemme kokonaiskatsauksen t�h�n kaikkeen. Yrit�n tiedotusopillisen kirjallisuuden avulla selvitt��, miten eri koulukunnat ovat selitt�neet ja selitt�v�t viestint�� ja joukkotiedotusta. T�ss� yhteydess� on korostettava, ett� monien yhteiskuntatieteiden tapaan tiedotusopissa on erilaisia koulukuntia, jotka selitt�v�t ja tulkitsevat asioita hyvinkin erilaisin tavoin - jopa aivan ristiriitaisesti. T�t� voidaan havainnollistaa parin esimerkin avulla. Kiistellyimpi� asioita ovat olleet mm. joukkotiedotuksen vaikutus sek� toisaalta esim. talouden ja viestinn�n suhde.

Kysymys siit� miss� m��rin ja miten joukkotiedotus vaikuttaa, on jakanut tutkijoita periaatteessa kahteen koulukuntaan - sek� yrityksiin yhdist�� n�iden koulujen eri n�k�kantoja. Toiset sanovat, ett� joukkotiedotuksella ei ole selv�sti todennettavissa olevaa vaikutusta (esim. Klapper 1961). Toisaalta taas mainonnan tutkijat ja mainostajat tiet�v�t, ett� tehokas mainoskampanja voi selv�sti lis�t� tuotteen myynti�. Hieman saman tapainen on kysymys tiedotusv�lineiden omistuksesta ja sit� kautta talouden vaikutuksesta viestinn�n sis�lt��n. Yksi koulukunta sanoo, ett� omistuksella ei ole vaikutusta viestinn�n sis�lt��n - p�in vastoin: keskittyminen ja suurten mediatalojen syntyminen tekee tiedotusv�lineist� vahvoja ja riippumattomia mm. mainostajista ja valtiovallasta. Toinen koulukunta taas katsoo, ett� omistuksen keskittyminen on vaarallista ja antaa medioiden omistajille parlamentaarisen valvonnan ulkopuolella olevaa poliittista ja yhteiskunnallista valtaa. Esimerkkej� t�m� koulukunta voi hakea mm. Italiasta tai Englannista, miss� suuret mediayhti�t ovat ajoittain avoimesti asettuneet jonkin puolueen tai ehdokkaan tueksi vaaleissa (Silvio Berlusconi, Rupert Murdoch). Vaikka t�m�n luentosarjan pit�j�ll� on omia k�sityksi� kyseisist� koulukunnista, on seuraavat tekstit rakennettu siten, ett� eri koulukuntien n�kemykset tulevat mahdollisimman selv�sti esiin. Harjoitusteht�v�t on laadittu siten, ett� niiden suorittamisessa on otettava huomioon eri alan koulukunnat, jolloin opiskelijan oma arviointikyky ratkaisee mit� pit�� henkil�kohtaisesti oikeimpaan osuneena.

Kurssin suorittamisen kannalta t�m� merkitsee sit�, ett� ennen harjoitusteht�v�n tekemist� on syyt� k�yd� l�pi virtuaalinen luentoaineisto sek� tutustua kirjallisuusviitteiss� mainittuihin teoksiin. T�ll�in harjoitusteht�v�st� saa suurimman mahdollisen hy�dyn opintojakson kirjallisuusosan esseeteht�vi� varten. Radion ja television synty ja vaikutus joukkotiedotukseen Yhteenvetoa: miten t�t� kaikkea selitet��n? Tiedotusoppi -tieteen synty. Harjoitusteht�v�: TYT:n opiskelijat (Tampereen ryhm�) / TYT:n opiskelijat (opistoryhm�) / Internetixin opiskelijat KIRJALLISUUTTA Ahmavaara, Yrj� & Minkkinen, Sirkka et al.: Joukkotiedotus yhteiskunnassa. Helsinki 1972: Tammi. Hem�nus, Pertti: Viestinn�n ja joukkotiedotuksen perusteet. Johdatus tiedotusoppiin 1. Helsinki 1989: Yliopistopaino. Klapper, J.T.: The Effects of Mass Communication. Glencoe, Illinois 1961. Malmberg, Tarmo: Tiedotusopin rakenne. Tampere 1988: Acta Universitatis Tamperensis, Ser A Vol 241. Nordenstreng, Kaarle: Tiedotusoppi. Helsinki 1978: Otava. Tulppo, Pirkko (toim.): Radioamat��reist� tajuntateollisuuteen. Helsinki 1976: WSOY. Wiio, Osmo A.: Johdatus viestint��n. Porvoo 1994: Weilin+G��s. -N�ist� kaikista voi olla apua t�m�n ja my�hempien harjoitusteht�vien tekemisess�. Sivun kuva (yll�): Sotien ja kriisien aikoina on uskottu joukkotiedotuksen voimakkaaseen ja suoraan vaikutukseen. Sit� on usein t�ydennetty sensuurilla. Kaleva kes�ll� 1941 kertoo jatkosodan ensimm�isist� taisteluista. Pertti Hem�nus sanoo, ett� radion ja television kehityksess� on ollut samoja piirteit� kuin sanomalehdist�n kehityksess�. N�in periaatteessa onkin, mutta t�ll�in on muistettava mit� alussa mainittiin typologian k�sitteest�. Kun kuvataan radion ja television kehityst� samankaltaisen typologian avulla kuin sanomalehdist�n kehityst�, on muistettava ett� filosofi G.W.F. Hegel oli vain osittain oikeassa muotoillessaan kuuluisan mietelm�ns�, jonka mukaan historia n�ytt�� ik��n kuin toistavan itse��n.

Sanomalehden ja radion historiassa on samankaltaisuutta, mutta my�s suuria eroja. Jos poliittiset ja kulttuuriset arvot ovat vaikuttaneet ajoittain voimakkaasti sanomalehdist�n kehitykseen, niin radion ja television kohdalla vaikutus on ollut jos mahdollista viel� suurempi. Silti voidaan sanoa, ett� taloudellinen kehitys on muokannut sanomalahte� ja radiota jossain m��rin samoin. Radio syntyi sanomalehden tapaan kokeiluna ja meni vuosikymmeni� ennen kuin s��nn�lliset, nykyisen kaltaiset yleisradiol�hetykset alkoivat. T�m�n j�lkeen my�s radion kehityksess� oli er��nlainen elitistinen vaihe, jolloin radiolla n�htiin olevan my�s selke�sti kasvattava ja valistava teht�v�. Suurten massojen viestimeksi radio tuli vasta 1920-luvun lopulla. Erityisesti ennen ja j�lkeen II maailmansodan radio oli my�s voimakkaasti poliittinen media, joskaan ei samalla tavoin poliittinen kuin puoluepoliittista 'v�ri�' tunnustanut sanomalehdist�.

Viimeist��n tultaessa 1960-luvulle radio kaupallistui voimakkaasti, Yhdysvalloissa jo aikaisemminkin, ja Euroopassa 1980-luvulla alkanut ns. liberalisointikehitys eli pyrkimys v�hent�� julkisen vallan vaikutusta markkinoilla on tehnyt mainosrahoitteisesta radiosta maanosan laajuisen ilmi�n. Samalla radiokanavat ja -asemat ovat useimmissa maissa kuitenkin lehdist�n tapaan jakautuneet populaarikanaviin sek� toisaalta puhe- ja kulttuurikanaviin. Lehdist�n tapaan kevytt� viihdemusiikkia l�hett�v�t kanavat ovat suosituimpia, mutta my�s kulttuuri- ja puhekanavilla on vakiintuneet kuulijakuntansa, vaikka ne keskim��rin ovatkin pienempi� kuin populaareilla radioasemilla. Radio syntyi puhelimen ja lenn�ttimen jatkeeksi 1800-luvun lopulla. S�hk�sanomien ja puheen v�litt�minen lankaa pitkin her�tti unelman langattomasta lenn�ttimest�. Radio syntyi useamman ihmisen yhteisty�n�, eik� ket��n varsinaisesti voida pit�� sen keksij�n�. Skottilainen fyysikko J.C. Maxwell loi teorian s�hk�magneettisten aaltojen olemassaolosta. Saksalainen Heinrich Hertz todisti empiirisesti vuosina 1887-8 Maxwellin teorian oikeellisuuden. Ensimm�isen patentin langattomalle lenn�ttimelle sai italialainen Guglielmo Marconi vuonna 1897. H�nt� pidet��n vuosisadan vaihteen merkitt�vimp�n� radion kokeilijana sek� kaupallisten sovellutusten kehitt�j�n�. Vuonna 1901 h�n sai ensimm�isen� maailmassa langattoman s�hk�tysyhteyden Atlantin yli. Sit� ennen yhteydet Euroopan ja Amerikan v�lill� hoidettiin meren pohjaan laskettujen puhelin- ja lenn�tinkaapeleiden avulla.

Radiota ei kuitenkaan vuosikymmeniin k�ytetty s��nn�llisten yleisradio-ohjelmien l�hett�miseen, vaikka t�m� tekniikka mahdollistui jo 1910-luvulla. Radion ensimm�inen t�rke� sovellutus oli radioamat��rikokeilujen ohella laivaradioliikenne. Ennen radion keksimist� yhteys laivoihin katkesi n�k�yhteyden mukana. T�m� vaikutti syv�llisesti radion kehitykseen, sill� I maailmansota puhkesi vuonna 1914. Radioaallot otettiin valtion monopoliksi niin Amerikassa kuin Euroopassa. Eri maiden laivastot halusivat yksinoikeuden uuteen keksint��n. Sodan p��tytty� vuonna 1918 radio oli teknisesti kehittynyt ja kaupalliset sovellutukset odottivat tulemistaan. I maailmansodan j�lkeen radion kehitys Amerikassa ja Euroopassa l�hti eri teille. Euroopassa radio annettiin erilaisten kokeilujen j�lkeen useimmissa maissa valtion monopoliksi. T�t� varten perustettiin valtiojohtoisia radioyhti�it�, joille annettiin yksinoikeus radiotaajuuksien k�ytt��n. N�in tapahtui mm. Englannissa ja Suomessa. Ratkaisua perusteltiin valistukseen ja kasvatukseen vedoten. Uuden median haluttiin kohottavan kansalaisten sivistystasoa ja luovan samalla kulttuurista yhteisyytt�.

Suomen Yleisradio perustettiin vuonna 1926 - l�hes t�ysin Britannian yleisradioyhti�n BBC:n mallin mukaisesti. Perustamisasiakirjassa 29.5.1926 sanottiin yhti�n tavoitteeksi seuraavaa: "Radio-ohjelmien valmistamisessa ja j�rjest�misess� on yhti�n p��m��r�n� kansansivistyksen edist�minen, hy�dyllisten tiedonantojen toimittaminen, jalostavan ja viattoman ajanvietteen hankkiminen varsinkin et��ll� liikekeskuksista asuvien tarpeita silm�ll�pit�en sek� yleens� sivistyskeskuksiin ker��ntyneen tiedon ja taiteen levitt�minen kansamme laajoille piireille." Euroopan radioyhti�t j�rjestettiin l�hes t�sm�lleen saman BBC-mallin mukaan valtiollisiksi monopoleiksi. Toiminta rahoitettiin lupamaksuin. N�m� julkiset radioyhti�t p��siv�t nopeasti teknisesti korkealle tasolle ja varsinkin uutisv�lityksess� ne kilpailivat radion keinoin pian sanomalehtien kanssa. Useimmissa maissa 1920-luvun loppu ja 1930-luku merkitsiv�t radion laajaa l�pimurtoa v�est�n suuren osan mediaksi. Suomessa radio tavoitti 1930-luvulla kolmanneksen v�est�st�. Sanomalehdille t�m� merkitsi uudentyyppist� tilannetta. Er�iss� maissa, kuten Saksassa ja Neuvostoliitossa, radiosta tuli vahvasti poliittinen viimeist��n 1930-luvulla. II maailmansodan aikana radio oli monissa muissakin maissa vahvasti poliittinen. Yhdysvalloissa radion kehitys l�hti heti I maailmansodan j�lkeen eri tielle. Lains��d�nt�hankkeiden ep�onnistuttua maahan syntyi nopeasti runsaasti yksityisi� radioasemia. Er�s New Yorkissa sijainnut asema keksi vuonna 1922 rahoittaa toimintansa mainoksin. Se sai nopeasti matkijoita ja siten kaupallinen radio levisi nopeasti koko maahan. Ajatus radion k�yt�st� valistukseen ja kasvatukseen ei koskaan juurtunut Yhdysvaltoihin. Ratkaisevaksi k��nteeksi muodostui yksityisen RCA:n (Radio Corporation of America) perustaminen vuonna 1924, josta my�hemmin tuli valtakunnallisen NBC-radioyhti�n p��omistaja. Siihen ryhmittyi nopeasti satoja radioasemia eri puolilla maata. Se sai kilpailijakseen 1930-luvulla CBS-yhti�n (Columbia Broadcasting System). II maailmansodan j�lkeen NBC jaettiin antitrustilakien perusteella kahtia, jolloin toisesta puolikkaasta syntyi ABC (American Broadcasting Co.). Julkista, valtion omistamaa radiolaitosta ei Yhdysvaltoihin perustettu, mutta 1960-luvulla perustettu yliopistojen radio- ja tv-asemia yhdist�v� PBS (Public Broadcasting) on maassa er��nlainen julkinen yleisradiolaitos.

Televisio keksittiin 1930-luvulla, mutta II maailmansodan ajaksi koel�hetykset keskeytettiin sotilaallisista syist�. Yhdysvalloissa television l�pimurto ajoittui 1940-luvun lopulle. Tapahtuma vaikutti syv�llisesti my�s radion kehitykseen. Radio joutui Yhdysvalloissa samankaltaiseen tilanteeseen kuin sanomalehti 1920-luvulla. Kuulijam��r�t laskivat ja siin� ohessa mainostajat siirtyiv�t televisioon. Radion uusi tuleminen koitti 1960-luvulla. Suosio k��ntyi nousuun rock- musiikin l�pimurron my�t�. Syntyi nykyisin tunnettu formaattiradio: varsinaisten ohjelmien sijasta radio alkoi l�hett�� eri tavoin profiloitua viihdemusiikkia lyhyiden s�hkeuutisten kera. Euroopassa television l�pimurto ajoittui 1950-luvun lopulle. Useimmissa maissa toiminnan aloittivat valtiolliset yleisradioyhti�t, joiden yhdeksi osaksi tuli televisio. Toiminta rahoitettiin edelleen lupamaksuin, mutta varsin pian televisiosta tuli taloudellisesti radiota merkitt�v�mpi ja radio ty�ntyi taka-alalle - hieman samoin kuin Yhdysvalloissa. Tultaessa 1980-luvulle alkoi useimmissa Euroopan maissa ns. liberalisointi, eli julkisille monopoleille haluttiin kilpailua. Yksityiset radio- ja tv-yhti�t ovat lyhyehk�ss� ajassa saaneet aikaan hieman saman tilanteen mihin Yhdysvalloissa p��dyttiin viimeist��n 1960-luvulla. My�s televisiossa on tapahtunut Euroopassa jonkinlainen jakautuminen populaarikanaviin sek� asia- ja kulttuurikanaviin. Euroopassa perinteiset julkiset kanavat ovat omaksuneet analyyttisten kulttuurikanavien roolin, kun kaupalliset kanavat keskittyv�t selv�sti enemm�n viihdeohjelmiin. Kehitys muistuttaa jollain tavoin sanomalehdist�n jakautumista analyyttiseen ja populaarilehdist��n. Medioiden kehitys ei ole pys�htynyt television l�pimurtoon. T�ll� hetkell� n�ytt�isi silt�, ett� nykyinen "kuningasmedia" televisio joutuu kilpailemaan tietoverkkojen, erityisesti Internetin kanssa samaan tapaan kuin sanomalehti kilpaili aikoinaan radion kanssa ja radio television kanssa. Olemme silminn�kij�in� todistamassa miten televisio sopeutuu sille uuteen tilanteeseen. Palaamme t�h�n aiheeseen my�hemmin. KIRJALLISUUTTA Hem�nus, Pertti: Viestinn�n ja joukkotiedotuksen perusteet. Johdatus tiedotusoppiin 1. Helsinki 1989: Yliopistopaino. Salokangas, Raimo: Aikansa oloinen. Yleisradion historia 1949-96. Helsinki 1996. Tulppo, Pirkko (toim.): Radioamat��reist� tajuntateollisuuteen. Helsinki 1976: WSOY. -N�ist� kaikista voi olla apua t�m�n ja my�hempien harjoitusteht�vien tekemisess�. Sivun kuvat: Ylh��ll�: Radion yksi keksij� ja kehitt�j�: Guglielmo Marconi sek� paikka Kanadassa, miss� vastaanotettiin ensimm�inen langaton signaali Euroopasta 1901. Keskell�: Presidentti K.J. St�hlbergin kyyditys it�rajalle kohautti koko maata vuonna 1930. Kalevan etusivulta k�y ilmi, ett� lehti on joutunut ottamaan uutisoinnissaan huomioon radion vaikutuksen. Huomattava osa v�est�st� oli saanut jo edellisen� p�iv�n� radion v�lityksell� tiet�� kyydityksest� - sanomalehden teht�v�ksi tuli ajan tasalle saattaminen ja taustoittaminen.

Yhteenvetoa:Tiedotusoppitieteen synty

Edell� olemme tarkastelleet joukkoviestinn�n kehityst� 500 vuoden ajalta sanomalehden alkeismuodoista nykyajan radion ja television aikakauteen. Todettakoon, ett� tapahtumien j�rjestyksest�, ajoituksesta ja prosessin luonteesta ovat eri tutkijat suunnilleen yht� mielt�, er�it� yksityiskohtia lukuun ottamatta (ensimm�isen lehden tai yleisradiol�hetyksen tarkka ajoitus yms.). Niinp� esim. Suomalaisten professorien Kaarle Nordenstrengin ja Osmo A. Wiion eri teksteiss� esiintyv�t kuvaukset ovat t�ss� suhteessa melko yhtenevi� (vrt. my�s V. Pietil� 1997 sek� Vehmas 1970). Nyt her�� kuitenkin uusi kysymys: miten t�t� on tutkittu? Onhan kyse merkitt�v�st� yhteiskunnallisesta instituutiosta - sek� taloudellisesti, poliittisesti ett� kulttuurisesti. Viestint�tieteiden oppihistoriaa ovat Suomessa tutkineet sek� Veikko Pietil� ett� Kaarle Nordenstreng. J�lkimm�inen on tehnyt Suomessa ehk� ensimm�isen katsauksen alan tutkimuksen, siis tiedotusoppi-tieteen syntyyn. H�nen mukaansa ensimm�ist� alkeellista "tiedotusopillista" tutkimusta oli antiikin Kreikan retoriikka. T�ss� yhteydess� h�n mainitsee Isokrateen ja Aristoteleen, joskin toteaa etteiv�t heid�n teoksensa nykyaikaisessa mieless� k�sitelleet joukkoviestint��. Antiikin Kreikassa ei ollut nykyaikaisessa mieless� tunnettuja viestint�v�lineit�, kuten sanomalehti� - radiosta ja televisiosta puhumattakaan. "Joukkoviestint�" oli l�hinn� puhetta, teatterissa tai torikokouksessa. Medioiden puuttuessa sek� luku- ja kirjoitustaidon ollessa l�hinn� "vapaiden miesten" etuoikeus julkiset tiedotukset v�litettiin kansalle toreilla huutamalla. Sama koskee paljolti my�s katolisen kirkon uuden ajan alussa uskonpuhdistuksen aikaan perustamaa propagandaelint� gongregatio de propaganda fides, jonka teht�v� oli tehostaa oikeaoppisen uskonnon levitt�mist�. Kyse ei ollut varsinaisesta tutkimuksesta, vaan k�yt�nn�n sanelemasta toimesta. Viestinn�n tutkimus ei syntynyt my�sk��n ns. eliittilehdist�n tai valistuksen ja kasvatuksen ajan lehdist�n aikakaudella. Laajempi kiinnostus lehdist�� kohtaan syntyi vasta 1800-luvun lopulla, jolloin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa nykyaikainen viestint� tavoitti suunnilleen koko v�est�n (tehokkaat rotaatiopainot mahdollistivat suuret painokset ja koululaitoksen ansiosta luku- ja kirjoitustaito oli levinnyt hyvin laajalle). Euroopassa nykyaikainen viestint�tiede syntyi Saksassa ja vastaavasti Pohjois-Amerikassa nimenomaan Yhdysvalloissa. Molemmat l�htiv�t kuitenkin kehittym��n hyvin erilaisiin suuntiin. Saksalaista tutkimusta voisi alusta l�htien luonnehtia hyvin teoreettiseksi, kun amerikkalainen tutkimus palveli alusta alkaen k�yt�nt��. Sanottaessa n�in on samalla muistettava, mit� alussa mainittiin typologioista: ne ovat malleja, jotka auttavat monimutkaisen todellisuuden hahmottamisessa, mutta k�yt�nn�ss� todellisuus on typologioita monimutkaisempi. Niinp� eurooppalainen tutkimus on saanut vaikutteita Yhdysvalloista ja p�invastoin.

Ensimm�iset viestint�� k�sittelev�t tutkimukset tehtiin Saksassa 1800-luvun puoliv�liss�. Ne k�sitteliv�t tuon ajan 'medioita' eli sanomalehte� ja lenn�tint�. Saksalainen sanomalehtihistorioitsija Otto Groth pit�� ensimm�isen� alan tutkimuksena Karl Kniesin teosta Der Telegraph als Verkehrsmittel (1857). Knies piti lehdist�� ja lenn�tint� erikoislaatuisena liikennelaitoksena, "v�lineen�, joka kuljettaa informaatiota l�pi ajan ja yli mittaamattomien et�isyyksien". Toinen saksalainen, Albert Sch�ffle julkaisi vuosina 1875-79 laajan neliosaisen teoksen Bau und Leben des socialen K�rpers, jossa kehiteltiin edelleen Kniesin ajatusta lehdist�st� liikennelaitoksena. N�m� olivat kuitenkin nykyaikaista tiedotusopillista ja viestint�tutkimusta edelt�vi� t�it�, jotka tehtiin viel� osittain eliittilehdist�n aikakaudella, modernin lehdist�n vasta ollessa syntym�ss�. Lopullisesti t�m� alkoi tapahtua 1880-luvulla, jolloin oli voimakas taloudellinen noususuhdanne. Eri maihin luodut koululaitokset lis�siv�t nopeasti lukutaitoisen v�est�n m��r��. Rautatiet levisiv�t tuohon aikaan eri maiden syrj�isimpiinkin osiin. Samoihin aikoihin kehitetty rotaatiopainomenetelm� mahdollisti suurilevikkisten lehtien nopean painamisen. N�in syntyneen nykyaikaisen lehdist�n merkitys huomattiin I maailmansodassa. Saksan propaganda ei tasoltaan p�rj�nnyt ymp�rysvalloille. Siksi valtio sijoitti rahaa tutkimukseen. Vuonna 1916 perustettiin Lepzigin yliopistoon alan instituutti. Sen johtajana toimi taloustieteellisen koulutuksen saanut Karl B�cher (1847-1930). Oppiaineen nimeksi vakiintui Zeitungskunde. T�t� pidet��n yleisesti ensimm�isen� alan oppituolina. Sodan j�lkeen oppituoleja perustettiin useisiin Keski-Euroopan yliopistoihin. Tutkimuksen ohella laitokset alkoivat antaa lehtimieskoulutusta. Alaa ryhdyttiin kutsumaan 'sanomalehtitieteeksi', Zeitungswissenschaft. Saksassa ilmestyi t�t� nime� kantava tieteellinen aikakauslehti 1924-44. Tieteenalan tunnetuimmiksi edustajiksi nousivat mahtavan lehtihistoriallisen teossarjan kirjoittanut Otto Groth sek� Berliinin yliopiston sanomalehtiopin professori Emil Dovifat. II maailmansodan j�lkeen oppiaine sai uuden nimen: Publizistik, suomennettuna suunnilleen 'tiedotusoppi'. Nordenstrengin mukaan julkisuuden k�sitteest� johdettu uusi nimitys heijasti perustavanlaatuisia muutoksia tavassa, jolla lehdist� ja muut joukkotiedotusv�lineet n�htiin saksalaisella maaper�ll�. Edell� mainittiin, ett� saksalaisten tutkimus s�vytti vahva teoreettinen tai filosofinen suuntaus. N�in tiedett��n kuvasi Emil Dovifat vuonna 1930: "Sellaisten asioiden opettaminen kuin 'p��kirjoitusten laatiminen', 'juttujen toimittaminen', 'reportaasi' jne. on tuntematonta saksalaisissa oppilaitoksissa. Emme rohkaise t�llaisten seikkojen akateemista opetusta. Me Saksassa uskomme, ett� ihmiset jotka soveltuvat t�h�n ammattiin kykenev�t pian oppimaan n�m� k�yt�nn�n yksityiskohdat todellisessa toimitusty�ss� ja ett� ne jotka eiv�t ole soveliaita journalistiuralle eiv�t niit� milloinkaan voi oppia."

Yhdysvalloissa tutkimus sen sijaan l�hti liikkeelle journalistikoulutuksesta, jonka yhteyteen syntyi tieteellist� journalismitutkimusta. Oli huomattu, ett� kilpailussa menestyiv�t parhaiten ammattitaitoisesti toimitetut lehdet. Kuvaava on alan ensimm�isen ja maailman vanhimman edelleen ilmestyv�n tiedotusopillisen aikakauslehden nimi: Journalism Quarterly (per. 1924).

Amerikkalaisen tutkijan suuntautumista k�yt�nt��n esittelee P.I.Reedin artikkeli vuonna 1927 mainitussa alan ensimm�isess� aikakauslehdess�: "Minun omatuntoni ei kuitenkaan ole viel� niin paatunut, ett� rohkaisisin tai antaisin luvan oppilailleni kuluttaa aikaansa, energiaansa ja rahansa joihinkin skolastisiin kirppupeleihin; jos tutkimus ei tuota k�yt�nn�llist� hy�ty� tekij�lleen ja niille, joiden joukossa ja puolesta h�n el��, sen arvo n�ytt�� silloin kyseenalaiselta." Amerikkalaisen tiedotustutkimuksen synty ja kasvu ei kuitenkaan selity yksinomaan toimittajakoulutuksen tarpeilla. Siihen tuli aineksia my�s valtio-opista, kokeellisesta psykologiasta ja sosiaalipsykologiasta - sek� II maailmansodan j�lkeen empiirisest� tilastotieteest�. Amerikkalainen Herbert Schiller sanoo selitt�v�ksi tekij�ksi riippuvuuden liiketaloudesta. Kaupallisen lehdist�n ja radion tuli tuottaa mahdollisimman paljon rahaa omistajilleen. Mainostajat puolestaan halusivat mainosrahoilleen maksimaalisen hy�dyn. Siksi amerikkalainen tiedotustutkimus on usein liittynyt l�heisesti mainontaan ja markkinointiin. N�m� eiv�t kuitenkaan ole amerikkalaisen tiedotusopillisen tutkimuksen ainoat vaikuttimet. Keskeinen tekij� on ollut my�s Yhdysvaltain asema globaalisena maailmanmahtina. Yritykset, sotilaat ja poliittiset toimijat ovat tarvinneet tutkimusta operaatioiden suunnittelun tukena. Kaikesta t�st� on seurannut m��r�llisesti maailman suurin alan tutkimus, mutta my�s moninainen tieteellinen suuntautuminen. Nordenstreng toteaakin, ettei voida puhua tiedotusopista, vaan (joukko)tiedotuksen tutkimuksesta, josta amerikkalaiset itse ovat k�ytt�neet nimityst� mass communication research (MCR). Olisi kuitenkin yksioikoista v�itt��, ett� amerikkalainen tutkimus on yksinomaan k�yt�nt��n keskittynytt� ja Euroopassa, etenkin Saksassa askarreltaisiin vain teoreettis-filosofisten ongelmien parissa. Jo 1920-luvulla amerikkalaiset kiinnittiv�t huomiota saksalaiseen Zeitungswissenschaftiin, jopa hieman ihailevaan s�vyyn. Natsivallan aikana 1933-45 lukuisia tunnettuja saksalaisia tutkijoita pakeni fasismia Yhdysvaltoihin ja heid�n mukanaan eurooppalaisten tutkimustraditiota siirtyi merkitt�v�sti amerikkalaisiin yliopistoihin. T�rkein t�ss� suhteessa oli Saksassa 1920-luvulla perustettu ns. Frankfurtin koulukunta eli Frankfurtin yliopistoon lahjoitusvaroin perustettu Institut f�r Sozialforschung. T�m�n tutkimuslaitoksen tunnetut marxilaisesti orientoituneet tutkijat pakenivat natseja Yhdysvaltoihin. Tiedotustutkimuksen kannalta merkitt�vimpi� instituutin nimi� olivat Theodor Adorno, Walter Benjamin, Herbert Marcuse, Erich Fromm, Max Horkheimer ja it�valtalainen Paul Lazarsfeld (er��t tosin sijoittavat h�net MCR-perinteen piiriin). N�iden tutkijoiden mukana amerikkalainen MCR-perinne imi sis��ns� vaikutteita eurooppalaisesta ajattelusta. Vaikutus alan tutkimuksessa on kuitenkin ollut usein ep�suoraa ja v�lillist�. II maailmansodan j�lkeen vaikutuksen suunta on ollut p�invastainen. Monet Yhdysvaltoihin paenneet saksalaistutkijat palasivat Eurooppaan ja toivat mukanaan oppeja Amerikasta. II maailmansodan j�lkeen Yhdysvalloissa kehittyi ja levisi laajalle empiirinen tilastotutkimus, jolle antoi tuntuvasti lis�� vauhtia transistorin ja sittemmin tietokoneen keksiminen. George Gallupista nimens� saanut kyselytutkimusten perinne on nyky��n vakiintunut osa my�s eurooppalaisia yhteiskuntatieteit�, niin my�s tiedotusopissa.

III

Suomen tiedotustutkimus on noudatellut kansainv�lisi� esikuvia. Alan ensimm�inen professuuri perustettiin Tampereen yliopiston edelt�j��n Yhteiskunnalliseen korkeakouluun 1940-luvun lopulla. Oppituolin ensimm�inen haltija, professori Eino Suova edusti selv�sti saksalaista Zeitungswissenschaft -perinnett�. Viran seuraava haltija, professori Raino Vehmas sen sijaan oli opiskellut Yhdysvalloissa ja toi Suomeen ja Tampereen yliopistoon 1960-luvulla selke�sti amerikkalaisen MCR-perinteen. Vuonna 1971 Vehmas erosi virastaan. Samana vuonna Tampereelle perustettiin toinen professuuri, jota on hoitanut Kaarle Nordenstreng. Alkuper�ist� professuuria hoiti 1973-97 Pertti Hem�nus ja vuoden 1998 alusta l�htien siihen nimitettiin Veikko Pietil�. Tiedotusopin opetus on samaan aikaan laajentunut my�s kahteen muuhun yliopistoon. Helsingin yliopiston viestinn�n professuuri perustettiin lahjoitusvaroin 1970-luvulla. Tointa hoiti Osmo A. Wiio ja vuodesta 1995 alkaen Leif �berg. Jyv�skyl�n yliopiston ensimm�inen tiedotusopin professori on Raimo Salokangas. KIRJALLISUUTTA Hem�nus, Pertti: Viestinn�n ja joukkotiedotuksen perusteet. Johdatus tiedotusoppiin 1. Helsinki 1989: Yliopistopaino. Nordenstreng, Kaarle: Tiedotusoppi. Helsinki 1978: Otava. Pietil�, Veikko: Joukkoviestint�tutkimuksen valtateill�. Tampere 1997: Vastapaino. Vehmas, Raino: Lehdist�oppi. Porvoo 1970: WSOY. Wiio, Osmo A.: Viestinn�n perusteet. Espoo 1989: Weilin+G��s. -N�ist� kaikista voi olla apua t�m�n ja my�hempien harjoitusteht�vien tekemisess�. Sivun kuva: Ylinn�: Aristoteleen "Runousoppi" (suom. P. Saarikoski) ei ole nykyaikaisessa mieless� 'tiedotusoppia', mutta kirjan opetukset sopivat hyvin esimerkiksi radio- tai TV-dokumenttiohjelman tekij�lle, vaikka teksti on 2000 vuotta vanha.

3. Tiedotusopin 'koulukunnat' Suomessa: johdanto

Aloitimme t�m�n opintojakson tarkoituksellisesti tutkimalla joukkotiedotuksen historiaa, alkaen aina antiikin Kreikasta ja varhaisimmista 1500-luvun uutiskirjesanomalehdist� p��tyen television l�pimurtoon nykyaikaisessa teollisuusyhteiskunnassa. Sen j�lkeen tarkastelimme tiedotusoppi-tieteen synty� 1900-luvun alussa, kun joukkotiedotus oli kehittyneiden painomenetelmien, parantuneiden liikenneyhteyksien ja luku- ja kirjoitustaidon ansiosta tavoittanut kokonaiset kansakunnat Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Olemme n�hneet, ett� nykyaikaisen joukkotiedotuksen perussolu, sanomalehti, syntyi taloudellisen toiminnan tuloksena 1500-luvulla. Samalla tavoin taloudelliset syyt sanelivat sanomalehden muodonmuutokset 1900-luvulla, kun tavoitteeksi asetettiin massalevikit. Vastaavasti olemme kuitenkin n�hneet, ett� kulttuuriset ja kasvatukselliset arvot sek� politiikka ja uskonto ovat eri aikoina vaikuttaneet hyvinkin voimakkaasti niin sanomalehdist�n kuin radion ja television kehittymiseen. ��rimm�isin� k��nnekohtina ovat olleet sodat ja vallankumoukset, jotka ovat j�tt�neet pysyvi� j�lki� lehdist��n eri puolilla maailmaa. Aktoreina t�ss� prosessissa ovat olleet ihmiset ajatuksineen ja arvoineen, valtiot, puolueet, kirkot, erilaiset yritykset ja p��omaryhmittym�t jne. Mutta millainen on n�iden aktoreiden keskin�inen suhde? Onko niiden toiminnassa nimenomaan viestinn�n alueella jotain sellaista, mik� aivan erityisesti poikkeaa muista yhteiskunnallisen ja sosiaalisen el�m�n alueista? Mik� siis mahdollisesti perustelee ja oikeuttaa erillisen tiedotusoppi- ta viestint�tieteen? Nyt siirrymme tarkastelemaan miten joukkotiedotuksen ja viestinn�n yli 500-vuotista prosessia on selitetty l�hinn� Suomessa. T�h�n ratkaisuun vaikuttaa se, ett� alan tutkimus on Suomessa alkanut melko varhain moneen muuhun Europan maahan verrattuna. Lis�ksi Suomessa tutkimus on ollut m��r�llisesti huomattavaa ja t��ll� on k�yty l�pi monet keskeiset (kansainv�lisetkin) suuntaukset, kun suomalainen tiedotusoppi ja viestinn�n tutkimus ovat hakeneet paikkaansa. Yleist�en ja tiivist�en voidaan sanoa Seija Ridellin (1993, 18) tavoin, ett� viestint� on Suomessa - ja toki muuallakin maailmassa - ymm�rretty tavallaan kolmesta eri n�k�kulmasta, jotka ovat: INCLUDEPICTURE \d \z "grafiikka/kolmio.JPG" Viestint� siirtona tai vaihtona Viestint�tapahtuma merkityksenantona Viestint� n�hd��n sosiaalisena yhteisyyten� Oheinen kuvio havainnollistaa t�t� erottelua. T�h�n vaiheeseen asti olemme tarkastelleet tiedotustutkimuksen oppihistoriaa nimenomaan siirron ja vaihdon n�k�kulmasta. Niin Yhdysvalloissa kuin Saksassa alan tutkimus l�hti liikkeelle nimenomaan t�st� n�k�kulmasta. T�t� perua on sellainen edellen monissa maissa n�kyv� asia, ett� viestint�asiat kuuluvat valtionhallinnossa liikenneministeri�iden hallinnonalaan. N�in on k�yt�nn�ss� kaikissa Euroopan maissa. Alusta l�htien on ajateltu, ett� viestinn�ss� on kysymys jonkinlaisesta prosessista, jossa siiret��n tai vaihdetaan jotain paikasta toiseen. Seuraava jaottelu perustuu n�kemykseen, ett� suomalaisen tiedotustutkimuksen kaksi 'koulukuntaa' eli ns. Nordenstrengin ja Wiion suuntaus perustuvat p�iv�lehtikeskustelussa esiintyvist� n�enn�isist� eroistaan huolimatta molemmat t�h�n siirto- tai vaihtoajatukseen. Kun olet k�ynyt l�pi n�m� kaksi mallia, siirrymme tarkastelemaan Ridellin kolmiossa esiintyv�� kahta muuta n�kemyst� viestint�tapahtumasta. KIRJALLISUUTTA KIRJALLISUUTTA Hem�nus, Pertti: Viestinn�n ja joukkotiedotuksen perusteet. Johdatus tiedotusoppiin 1. Helsinki 1989: Yliopistopaino. Malmberg, Tarmo: Tiedotusopin rakenne. Tampere 1988: Acta Universitatis Tamperensis, Ser A Vol 241. Nordenstreng, Kaarle: Tiedotusoppi. Helsinki 1978: Otava. Ridell, Seija: Kommunikaation ihmeelliset seikkailut. Tiedotustutkimus 1/93. Wiio, Osmo A.: Viestinn�n perusteet. Espoo 1989: Weilin+G��s. Wiio, Osmo A.: Johdatus viestint��n. Porvoo 1994: Weilin+G��s. -N�ist� kaikista voi olla apua t�m�n ja my�hempien harjoitusteht�vien tekemisess�.

Kaarle NordenstrenginTiedotusoppi -teos oli pitk��n kaikkien viestint�tieteit� opettavien suomalaisten yliopistojen tutkintovaatimuksissa. T�ss� kirjassaan Tampereen yliopiston tiedotusopin professori m��ritteli tiedotusopin teht�v�kent�n yleisesti seuraavasti:

"...pyrit��n objektiivisen todellisuuden ja subjektiivisen tajunnan v�lisen vuorovaikutuksen kaikinpuoliseen tieteelliseen selvitt�miseen - erityisesti niiden mekanismien selvitt�miseen, jotka s��telev�t subjektiivista tajuntaamme, sen muodostumista ja sen ohjauksella tapahtuvaa toimintaamme."

Nordenstreng erotti siis objektiivisen maailman eli materiaalisen ja fysikaalisen maailman (f- maailma) sek� toisaalta subjektiivisen eli fenomenologisen maailman (fii-maailma). N�iden kahden maailman v�lill� on vuorovaikutusta molempiin suuntiin. F-maailma vaikuttaa fii- maailmaan, mutta vastaavasti subjekti voi toimia aktorina ja vaikuttaa aktiivisesti f-maailmaan. Kyse ei siis ole vain passiivisesta heijastamisesta. T�m�n vuorovaikutusprosessin tutkiminen olisi sitten tiedotusopin teht�v�.

Sanotun ymm�rt�miseksi on k�yt�v� l�pi hieman filosofiaa. Lainatussa tekstiss� oli joukko filosofisia kategorioita, jotka eiv�t ehk� v�ltt�m�tt� avaudu aloittelevalle lukijalle. Nordenstreng jakaa filosofian nelj��n erilaiseen perussuuntaukseen riippuen siit� millaisessa suhteessa yksil�n tajunta on suhteessa aineelliseen ja 'tuonpuoleiseen' maailmaan.

Idealistisessa filosofiassa ajatellaan eriasteisesti, ett� subjektiivinen tajunta on ensisijainen suhteessa todelliseen maailmaan. Materialistisessa filosofiassa esitet��n p�invastoin eriasteisesti, ett� materiaalinen ja fysikaalinen maailma on ensisijainen suhteessa subjektiiviseen. Idealistisen filosofian Nordenstreng jakaa subjektiiviseen ja objektiiviseen idealismiin sen mukaan miten yksil�llist� tai yliyksil�llist� tajuntaa pidet��n ensisijaisena.

��rimmilleen viedyss� subjektiivisessa idealismissa jopa kiellet��n objektiivisen todellisuuden olemassaolo: olioita ei ole, jos subjektiivinen tajunta ei niit� havainnoi. Objektiivinen todellisuus siirtyy aineellisen maailman tuolle puolen, transkendentiaaliseen. Uskonnot ovat l�hell� t�t� ajattelua, koska niihin sis�ltyy ajatus aineellisen tuolla puolen olevasta korkeammasta voimasta.

Objektiivisessa idealismissa sen sijaan ajatellaan, ett� objektiivisessa todellisuudessa on jotakin ihmisest� riippumatonta, vaikkakin se voi olla ei-materiaalista. Oleellista on kuitenkin vaikutussuhde: subjektiivisen tajunnan katsotaan olevan ensisijaisen suhteessa tajunnasta riippumattomaan todellisuuteen. PRIVATE "TYPE=PICT;ALT=julkkis.jpg (20790 bytes)"

N�in ajatellen HYPERLINK "grafiikka/slhist.GIF" sanomalehti olisi ensisijaisesti subjektiivinen idea, jolla joko on tai ei ole liittym�kohtia vaikkapa talouden kanssa.

Materialistisessa ajattelutavassa suhde n�hd��n toisin p�in: inhimillisen tiedon alkuper� asetetaan aineelliseen maailmaan, jota yksil�llisen tajunnan katsotaan enemm�n tai v�hemm�n ep�tarkasti heijastavan.

Vulgaarissa materialismissa menn��n jopa niin pitk�lle, ett� kiellet��n - tai v�heksyt��n - enemm�n tai v�hemm�n yksil�llisen tajunnan mahdollisuutta vaikuttaa aineelliseen maailmaan (t�h�n kysymykseen palataan my�hemmin). Dialektisessa materialismissa sen sijaan ei ole kyse vain heijastamisesta, vaan toimivan subjektin, aktorin katsotaan vaikuttavan vuorovaikutteisesti my�s aineelliseen ja 'tuonpuoleiseen' maailmaan. Ensisijaisen vaikutussuhteen katsotaan kuitenkin olevan aineellisesta ideoiden maailmaan. Materialismissa HYPERLINK "grafiikka/slhist.GIF" sanomalehti siis n�ht�isiin ensisijaisesti materiaalisena tuotteena, johon inhimillinen subjekti voi vaikuttaa tai sitten ei.

Tiedotusopillisen tutkimuksen Nordenstreng katsoo voivan rakentua periaatteessa vain objektiivisen idealismin ja dialektisen materialismin varaan. Vulgaarimaterialismi ja subjektiivinen idealismi eiv�t voi osoittautua hedelm�llisiksi.

Nordenstreng katsoo inhimillisen tiedon syntyv�n subjektiivisen tajunnan ja objektiivisen todellisuuden kahdensuuntaisessa vuorovaikutuksessa: aistien v�litt�ess� tietoa ulkomaailmasta ja ihmisen kohdatessa ulkomaailman k�yt�nn�n toiminnassaan. T�st� h�n p��tyi alussa siteerattuun m��ritelm��n tiedotusopin tutkimuskohteesta.

Nordenstrengin 1970-luvulla ilmestynyt perusoppikirja sai sittemmin osakseen paljon kritiikki�. Teoksesta otettiin toinen korjattu painos vuonna 1978, johon menness� Nordenstreng ehti jossain m��rin ottaa huomioon saamansa palautteen. Viimeisen korjatun laitoksen lopussa oli epilogi, jossa tekij� kirjoitti mm.:

"... kirja on omalla tavallaan juuri eklektismin ja siihen liittyv�n monitieteisyyden uhri: tavoitteena ollut 'kokonaiskuva' on j��nyt paljolti n�enn�iseksi ja teoreettisesti perustelemattomaksi. (...) alan perusoppikirjan ei v�ltt�m�tt� tarvitse olla ko. tieteenalan perimm�isten kysymysten m��ritys: tavallisesti vastaavassa tapauksessa tyydyt��n pelk�st��n alan yleisselittelyyn - sin�ns� t�rke� ja vaativa teht�v�."

Tiedotusoppi-kirjan ensimm�ist� laitosta arvosteltiin ennen kaikkea neuvostoliittolais-DDR:l�isten populaarien filosofian perusoppikirjojen kritiikitt�m�st� hy�dynt�misest�. Niinp� teoksessa esitetty dialektiikka-k�sitys sai osakseen niin paljon arvostelua, ett� kirjansa viimeisess� uudistetussa laitoksessa (1978) Nordenstreng t�smeni k�sityst��n tiedotusopista tieteen�. H�n l�hti toki edelleen liikkeelle filosofian nelijaosta, mutta alkuper�ist� m��ritelm�� syvent�en.

Ajattelun Nordenstreng n�ki materiaalisen korkeimpana olomuotona, omana todellisuuden momenttina samana tavoin kuin todellisuus ja yhteiskunta. Tosin edelleen objektiivinen todellisuus heijastuu ajattelun kautta ideaalisena subjektin tajuntaan, ja samalla subjekti vaikuttaa objektiiviseen todellisuuteen sellaisin teoin, jotka perustuvat h�nen t�ss� prosessissa saamaansa tietoon ja kokemukseen. T�st� Nordenstreng kuitenkin johti tiedotusopillisen tutkimuksen nelj� kiintopistett�:

1. Tiedonmuodostuksen ja tiedon soveltamisen dialektinen prosessi ehtoineen ja lainalaisuuksineen.

2. Informaation tuotanto toisaalta yhteiskunnan tavaratuotantoon rinnastuvana, toisaalta omalakisena prosessinaan.

3. Informaatio ja sen tuotanto aineelliseen tuotantoon joko v�litt�m�sti tai v�lillisemmin vaikuttavana tekij�n�.

4. Informaatio ja sen tuotanto ideologia-aspektista k�sin n�htyn�.

Sanomalehdist�n ja nykyaikaisten s�hk�isten medioiden synty� ja kehityst� voi itse kukin pohtia t�st� n�k�kulmasta. KIRJALLISUUS Nordenstreng, Kaarle: Tiedotusoppi. Helsinki 1978: Otava.

Osmo A. Wiio tarkastelee ihmist� tietojenk�sittelyj�rjestelm�n�. H�nen mukaansa on olemassa useita erilaisia j�rjestelmi�: niit� ovat mitk� tahansa asia-, esine-, olio- tai ominaisuusjoukot, joilla on keskin�isi� riippuvuussuhteita. J�rjestelmi� Wiio kuvaa lohkokaavion avulla. Ohessa on esimerkkin� tyypillinen ns. musta lohko, jossa sis��n menoa kutsutaan otoksi tai sy�tteeksi tai panokseksi ja ulostuloa vastaavasti annoksi tai tuotokseksi. J�rjestelm�t ottavat jotain sis��ns�, ty�st�v�t sit� ja palauttavat jotain ymp�rist��n. J�rjestelmi� on hyvin erilaisia. T�rke� ominaisuus on j�rjestelm�n sulkeisuus tai avoimuus. Mit� avoimempi j�rjestelm� on, sit� joustavammin se mukautuu ymp�rist�n muutoksiin ja sit� enemm�n valinnaisia toimintoja sill� on k�ytett�viss��n.

Mit� sulkeisempi j�rjestelm� on, sit� huonommin se mukautuu ymp�rist�n muutoksiin ja sit� v�hemm�n sill� on k�ytett�viss��n valinnaisia toimintatapoja. Wiio sijoittaa j�rjestelm�t jatkumolle, jossa muuttujana on j�rjestelmien avoimuus. El�imist� melko suljettuja j�rjestelmi� ovat yksinkertaiset oliot, kuten hy�nteiset. Niiden toiminta on hyvin rajallista. Hy�nteisten toiminnan p��m��r� on tavallisesti ravinnon etsint� sek� lis��ntyminen. Siten niiden toiminnat ovat pitk�lti ennakoitavissa, koska k�ytett�viss� on v�h�n valintoja. Ihminen on vastaavasti esimerkki avoimesta ja sopeutumiskykyisest� j�rjestelm�st�, jonka toiminnan ennakoiminen on vaikeaa runsaiden valintojen takia..

My�s koneiden v�lill� on suuria aste-eroja. Ovikello on suljettu j�rjestelm�, joka toimii vain yhdell� tavalla. Auto on sit� monimutkaisempi ja tietokoneissa on jo biologisten j�rjestelmien ominaisuuksia. Ihminen on joka tapauksessa kaikkia el�imi� ja koneita avoimempi j�rjestelm�. T�m� n�kyy mm. siin�, ett� perim�n ja perinneviestinn�n osuus t�m�n j�rjestelm�n toiminnassa on j��nyt huomattavasti enemm�n taka-alalle kuin el�imill� �rsykeviestinn�n tullessa tilalle. Ihmisen ohjausj�rjestelm� saa tietoa antureina toimivien aistien v�lityksell�. Aistien tietojenk�sittelykyky on suuri, vaikkakin rajallinen. T�rkein aisti on n�k�. Silm�n verkkokalvo pystyy k�sittelem��n noin 3 miljoona bitti� sekunnissa - tosin t�m�kin on niin suuri informaatiom��r�, ett� aivot pystyv�t k�sittelem��n noin 10 n�k��rsykett� sekunnissa. Lyhyin ihmisen tiedostama ilmi� on n. 0,1 sekuntia.

Aistien ker��m�t tiedot kulkevat hermoratoja my�ten aivoihin, jossa tieto k�sitell��n. Aivojen t�sm�llinen toiminta on edelleen osin salaisuus, vaikkakin aivotoiminnan tiedet��n olevan sek� s�hk�ist� ett� kemiallista. Samoin tiedet��n, ett� aivojen eri osat valvovat erilaisia toimintoja: n�k��, puhetta, liikkeit� jne.

Wiion mukaan suuri osa ihmisen k�ytt�ytymisest� on opittua, mik� edellytt�� havaitun muistamista. Muistamisen Wiio jakaa maisemamuistiin ja kielimuistiin. Maisemamuistissa ihminen ymm�rt�� liikett� ja tilaa. Maisemamuistia k�ytett�ess� ei tapahdu sanoman tulkintaa, koska sanomaa ei tarvitse ymm�rt��. Kielimuisti sen sijaan on aktiivinen muisti, joka edellytt�� sanoman tulkintaa ja ymm�rt�mist�.

Tulkinta tapahtuu kahdessa vaiheessa: pikamuistissa ja kestomuistissa. Ensin tieto k�sitell��n ja p��tet��n, mit� tiedolla tehd��n: se voidaan hyl�t�, se voi aiheuttaa lihastoimintaa ja se voidaan tallentaa kestomuistiin. Esimerkiksi t�t� lukiessasi joudut k�ytt�m��n kielimuistia tulkitaksesi ja ymm�rt��ksesi mist� on ollut kyse. Maisemamuistia k�yt�t l�htiess�si tietokoneen ��relt� vaikkapa j��kaapille. Jos otat sielt� III-oluen, testaat todenn�k�isesti ensin pikamuistin avulla, ett� tuote vastaa kestomuistiin tallennettua mielikuvaa. Jos tulos on my�nteinen, saattaa synty� lihastoimintaa korkinavajaa k�ytett�ess�. Lis�ksi saatat maistamisen yhteydess� tarkistaa mit� pullon etiketiss� lukee mahdollista seuraavaa ostosta ajatellen. Teoria siis toimii k�yt�nn�ss�. ;-)

Kesto- ja pikamuistin t�sm�llinen toiminta on edelleen osin tuntematonta. Wiion mukaan muistin arvellaan olevan biologiaa, s�hk�� ja kemiaa. T�ss� yhteydess� Wiio tarkastelee pitk��n aivotutkimuksen tuloksia sek� t�h�n asti koottua tietoa aivolohkojen sek� aivojen eri osien toiminnasta. Typologiansa Wiio rakentaa Sigmund Freudin oppilaan Carl Jungin oppien mukaan (vaikkakaan kumpaakaan ei l�ydy Wiion teosten l�hdeluettelosta, ei uudemmasta eik� vanhemmasta painoksesta).

Nyt siirrymme sitten tarkastelemaan inhimillist� viestint�tapahtumaa. Sill� Wiio tarkoittaa tietojen vaihdantaa ihmisten v�lill�. Viestint� l�htee liikkeelle l�hett�j�st�, jolla on tiedos, jonka h�n haluaa l�hett�� sanoman vastaanottajalle. Kun sanoma on muutettu sanoiksi tai kuviksi, se l�hetet��n liikkeelle kanavaa k�ytt�en. Kanavassa voi olla h�iri�it� (melua, kohinaa yms.).

Jossain muodossa sanoma saapuu perille vastaanottajan aisteihin, kuuloon tai n�k��n. Aisteissa valo- ja ��niaallot muuttuvat s�hk�kemiallisiksi impulsseiksi, jotka siirtyv�t aivoihin. Ne tulkitaan ja/tai ymm�rret��n sis�isten ja ulkoisten kanavah�iri�iden sallimalla tavalla. Useimmiten sanoma jollain tavoin muuttuu matkalla ja tulkitaan ainakin jossain m��rin eri tavoin kuin l�hett�j� on halunnut.

Tavallisesti l�hett�j� saa jossain vaiheessa jonkinlaisen palautteen; nopeimmin se tulee kahdenkeskisess� keskustelussa. Edell� on kuvattu taas typologiaa. Wiio huomauttaakin, ett� todellisuudessa viestint� on esitetty� mallia monimutkaisempi tapahtuma. Niinp� h�n mainitsee kolmenlaisia viestinn�n yksil�st� tai ymp�rist�st� johtuvia taustatekij�it�, jotka ovat aina enemm�n tai v�hemm�n mukana viestint�prosessissa:

Viestinn�n edellytykset: -psykologiset edellytykset -kyky viestint��n -kanavat, yhteinen kieli, viestimet

Sosiaaliset taustatekij�t -yhteiskunta -sosiaalinen normisto -viiteryhm�t, ryhm�paine -l�hett�j�n ja vastaanottajan kuvat toisistaan

Yksil�lliset taustatekij�t -perinn�lliset -kehon toiminnot ja fyysiset ominaisuudet -henkiset ominaisuudet -aistihavaintojen k�sittelykyky -yksil�n normisto, asenteet ja mielipiteet

Seuraavaksi viel� Wiion uusimmasta kirjasta poimittu anekdoottimainen esimerkki, joka kuvaa niit� vaikeuksia mit� onnistuneen viestinn�n tiell� voi olla - kaiken edell� sanotun muistaen. Vaikka kyse on anekdootista, Wiio haluaa sen avulla muistuttaa miten monimutkaisesta prosessista viestinn�ss� on kysymys. Valtamerilaiva Titanic l�hti neitsytmatkalleen yli Atlantin kohti New Yorkia huhtikuussa vuonna 1912. Sen edell� kulki samaa reitti� toinen laiva, Caledonia. �kki� Caledonialla huomattiin, ett� meress� on ajoj��t�. Kapteenin m��r�yksest� laivan vauhtia hidastettiin nopeasti. N�in Caledonian t�rm�ys j��lauttoihin estettiin.

Aluksen kapteeni tiesi, ett� Titanic tuli per�ss�. H�n m��r�si s�hk�tt�j�n l�hett�m��n viestin Titanicille. S�hk�tt�j� teki ty�t� k�sketty� ja varoitus ajoj��st� saapui Titanicin radiohyttiin. Loistoalukselle tulvi kuitenkin koko ajan viestej� juhliville matkalaisille. Varoitussanoma hukkui muiden s�hkeiden alle, jolloin Caledonian l�hett�m� tieto ei mennyt perille Titanicin kapteenille.

Surullinen tulos on tiedossa. Titanic t�rm�si j��vuoreen. T�rm�yksen j�lkeen Titanicin kapteeni m��r�si radios�hk�tt�j�n pyyt�m��n avuksi Caledoniaa, joka oli viel� niin l�hell�, ett� valot saattoi heikosti erottaa. Titanicin s�hk�tt�j� kutsui Caledoniaa, mutta mit��n ei tapahtunut, koska Caledonian ainoa s�hk�tt�j� oli mennyt nukkumaan.

Caledonian per�mies kulki radiohytin ohi ja kuuli merkit, laittoi kuulokkeet p��h�ns�, mutta ei ymm�rt�nyt s�hk�tyst� ja meni pois; h�n ei osannut tulkita sanomaa. Kun radioyhteytt� Caledoniaan ei saatu, Titanicin kapteeni k�ski ampua h�t�raketteja. Punaisia h�t�raketteja ei kuitenkaan l�ytynyt, joten miehist� ampui valkoisia. Caledoniassa n�htiin raketit, mutta niit� luultiin neitsytmatkaa juhlivan aluksen ilotulitusraketeiksi. Sanoma ymm�rrettiin v��rin. Niin Caledonia jatkoi matkaansa pois Titanicin luota. Wiion mukaan vastaavia tapauksia sattuu koko ajan, p�ivitt�in enemm�n tai v�hemm�n pienemm�ss� mittakaavassa. Inhimillinen el�m� on yht�mittaista tietojen vaihtamista, ottamista ja antamista, ymm�rt�mist� ja ymm�rretyksi tulemista eli viestint��.

III

My�s Osmo A. Wiio on saanut osakseen paljon kritiikki�, johon palaamme seuraavalla virtuaaliluennolla. Keskeinen kritiikin kohde on ollut viestint�tapahtuman palauttaminen biologiaa, s�hk�� ja kemiaa sis�lt�v�ksi, suhteellisen yksinkertaiseksi (l�hes refleksinomaiseksi?) aivotoiminnaksi. Typologian heikkona kohtana on pidetty prosessiin huonosti istuvaa "viestinn�n taustatekij�iden" ep�m��r�ist� k�sitett�. Wiio on kuitenkin jossain m��rin ottanut huomioon saamansa kritiikin, sill� h�nen oppikirjansa vuonna 1994 ilmestyneess� t�ysin uudistetussa laitoksessa on hieman aiempaa paremmin k�sitelty mm. kulttuurisia ja sosiaalisia merkityksi�, joita ei voida palauttaa biologiaan, s�hk��n eik� kemiaan. Todettakoon samalla, ett� Nordenstrengin kilpailevasta Tiedotusoppi -teoksesta ei ole ilmestynyt uudistettua laitosta sitten vuoden 1978. Sen sijaan tamperelaisen Risto Kuneliuksen kirja Viestinn�n vallassa on yritys rakentaa synteesi� niin n�iden vanhojen "koulujen" kuin tietoa ja toisaalta yhteisyytt� painottavien nykysuuntausten v�lill� KIRJALLISUUS Wiio, Osmo A.: Viestinn�n perusteet. Espoo 1989: Weilin+G��s. Wiio, Osmo A.: Johdatus viestint��n. Porvoo 1994: Weilin+G��s.

4.4.1.'Koulukuntien' kritiikki - kohti uudempaa ajattelua

Sanomalehdist� on vuosien ajan ruokkinut mielikuvaa, jonka mukaan Suomessa on kaksi tiedotusopillista 'koulukuntaa': tietyll� tavalla poliittisesti orientoitunut Tampereen suuntaus sek� sit� ik��n kuin 'tasapainottava' helsinkil�inen Wiion suuntaus. T�h�n mielikuvaan on liittynyt lis�konnotaatioita, kuten yht��lt� dialektisen materialismin kytkeminen vasemmistoon, Neuvostoliittoon ja julkisen vallan harjoittamaan s��ntelyyn sek� toisaalta t�t� suuntausta kritisoivan ajattelun liittyminen poliittiseen oikeistoon, sananvapauteen ja yleiseen liberalismiin. T�ll� kertaa toteamme, ett� edell� esitetyt mielikuvat eiv�t kovinkaan hyvin vastaa asiain todellista tilaa. Molemmissa suomalaisissa 'kouluissa' on yll�tt�v�� yht�l�isyytt�, vaikka mediajulkisuudessa ne on asetettu joskus - nimenomaan 1970-luvulla - jyrk�stikin toisiaan vastaan. Samalla molemmat 'koulut' ovat kuitenkin olleet uudemman tiedotusopillisen ajattelun perustana: tietyll� tavalla molempiin kohdistuneen kritiikin perusteella on muodostunut synteesin aineksia. Siksi olen edell� esitt�nyt tiivistetysti sek� Nordenstrengin ett� Wiion ajattelun kulmakivet. Ilman niit� olisi vaikeaa ymm�rt�� uudempaa tiedotusopillista ajattelua, joka heijastuu n�kyv�sti mm. t�m�n opintojakson kirjallisuusosassa. Suosittelen samalla tutustumista ainakin p��lisin puolin molempiin 70-luvun klassikoihin harjoitusteht�vien yhteydess�. Menneen tradition tunteminen helpottaa varsinaisesta kirjallisuusosasta suoriutumista. Edelleen voidaan todeta, ett� monin tavoin aika on ajanut sek� Nordenstrengin ett� Wiion kirjojen ohi. T�t� kuvastaa hyvin se, ett� mainitut klassiset oppikirjat on poistettu tiedotusopin uusista tutkintovaatimuksista, joiden mukaan mm. t�m� opetus on valmisteltu. Mutta mit� uudempi tiedotusopillinen ajattelu sitten on? L�hdemme nyt tutustumaan siihen kritiikin kautta.

Suomalaista tiedotusoppia hallinneiden 'koulukuntien' kritiikki alkoi jo 1970-luvun lopulla molempien alan ensimm�isten perusoppikirjojen ilmestytty� (Wiion kirjan ensimm�inen painos ilmestyi 1973 ja Nordenstrengin 1975). Tarmo Malmberg esitti jo vuonna 1979 teesej�, joiden mukaan molempien suomalaisten 'koulukuntien' ajattelussa oli yll�tt�v�n pitk�lle menev�� samankaltaisuutta. Keskeisin molempia suuntauksia yhdist�v� piirre oli materialismi.

V�ite voi tuntua yll�tt�v�lt�, kun ajatellaan 'koulukuntiin' julkisuudessa ly�tyj� poliittisia leimamerkkej�. Malmbergin mukaan kyse on tosiasiallisesti ollut enemm�nkin materialismin tulkinnasta.

Sek� Nordenstrengin ett� Wiion viestint�k�sitys on itse asiassa eritt�in materialistinen: kummankaan tulkinnan mukaan viestinn�ss� ei ole kysymys mill��n tavoin 'mystisest�', empiirisesti 'havaitsemattomasta', 'henkisest� - ei-aineellisesta' tai 'transkendentaalisesta' tapahtumasta. Viestint� on molemmilla tiedon, informaation, merkityksien jne. vaihtamisesta ihmisorganismien v�lill�.

Nordenstrengill� inhimillinen tajunta heijastaa objektiivista todellisuutta perinteisen "diamatin" (dialektisen materialismin) hengess�, jolloin subjekti voi vaikuttaa my�s todellisuuteen. Wiion musta lohko ottaa sy�tteen, ty�st�� sit�, tuottaa ulos tuotoksen, josta osa siirtyy palautteena sy�tteeksi. Molempien viestint�prosessien rakenne on h�mm�stytt�v�n samanlainen, vaikka ne ilmaistaan kielellisesti eri tavoin eri kirjoissa. Samankaltaisuus ilmenee my�s siin�, ett� molempien erittely l�htee ihmisyksil�st� mist� siirryt��n ulkoindividualistisiin viestint�ilmi�ihin (keskin�isviestint�, joukkotiedotus jne.). Molemmilla ihmisyksil�n aineellisuus on viestinn�n perusta. Tarkkaan ajatellen Wiion materialismi menee osin pitemm�lle kuin Nordenstrengin. Wiio nimitt�in kytkee inhimillisen tajunnan kiinte�sti aineeseen, materiaan, liitt�ess��n informaation k�sittelyn eri aivolohkoissa biologis-s�hk�kemiallisiin ilmi�ihin. Malmberg puhuu t�ss� yhteydess� 'biologismista'. Nordenstrengille tajunta on 'korkeasti j�rjestyneen materian ominaisuus', jossa ei ole mit��n 'selitt�m�t�nt�, maagista tai mystist� toimintaa, vaan periaatteessa palautettavissa organismin aineellisiin prosesseihin.'

Tiivist�en voidaan sanoa, ett� Nordenstrengin materialismi on per�isin marxilaisittain orientoituneesta diamatista. Wiion materialismin alkuper� n�ytt�isi olevan l��ketieteellisess� kemiassa ja ilmeisesti l�hinn� Sigmund Freudin ja Carl Jungin ajattelussa. Todettakoon t�ss� yhteydess�, ett� psykoanalyysin perustaja Freud oli materialisti ja suhtautui eritt�in kriittisesti mm. uskontoon, mik� ilmenee lukuisista h�nen teoksistaan. Malmbergin mukaan yhteist� sek� Nordenstrengille ett� Wiiolle on kehittyneen inhimillisen k�yt�nn�n puuttuminen. Wiiolla ei ole koko ulottuvuutta, sill� h�nelle biologinen perim� on ehdoton vakio, mihin n�hden historiallisuus voi olla vain biologisten vakioiden erilaisia muunnelmia (t�t� kautta tulee ymm�rrett�v�ksi Wiion kiinnostus erilaisiin j�rjestelm�teorioihin). Nordenstrengille ongelmaksi taas muodostuu konkreettinen yksil�subjekti. H�nelle se on olemassa vuorovaikutuksessa ulkoisen kanssa. T�ll�in subjektiin liittyy ulkoisen determinaatio, jolloin mahdollinen spontaniteetti n�ytt�� mystiselt�.

Perusongelmana molemmilla on materialismin ymm�rt�minen ihmistieteellisen� ontologiana ja metodologiana. Molempien materialismi-tulkinnoista on seurannut kaksi vakavaa jatko-ongelmaa: toinen liittyy subjektiviteettiin ja toinen yhteiskunnallisten muotojen selitt�miseen.

Subjektiviteetti palautuu molemmilla viime k�dess� biologiseen tai sosiaaliseen luonnonaineeseen, jolla on organismissa tiettyj� biologisia ja s�hk�kemiallisia ominaisuuksia. T�m� tulkinta johtaa filosofiassa ja tiedotusoppi-tieteen perustassa huomattaviin vaikeuksiin.

Yhteiskunnallisten suhteiden selitt�minen saa hieman samoja piirteit� eli talous saa etenkin Nordenstrengilla selke�n esineluonteen, johon kuuluu p��omavirtoja, rahaa, yrityksi� ja etuj�rjest�j� jne. My�s t�llainen katsantokanta on ongelmallinen, koska Nordenstreng varsin avoimesti julistautuu dialektisen materialismin edustajaksi. Tulkinta nimitt�in ei vastaa Marxin k�sityst� p��omasta, joka h�nelle selke�sti ei ole esineellinen eik� luonnonainetta tms. Marxille p��oma on sosiaalinen suhde, tavaratuotannon prosessi, jossa arvomuoto ilmenee. Luonnonaine on sen substanssi. Talous on prosessi, jossa ihmiset tuottavat ja uusintavat elinolosuhteitaan. Nordenstrengin tulkinnasta seuraa tutkimuksellisia ongelmia, joita Malmberg havainnollistaa viittaamalla sanomalehteen. Esimerkiksi 'keltaisen sensaatiolehden' voi selitt�� taloudellisen kannattavuuden, rahan avulla, mutta sen sis�lt�� ei voi selitt�� talouden avulla. Miksi juuri t�llainen lehti, n�m� ja nuo artikkelit, luovat levikin, joka sitten ilmeisesti tuottaa rahaa?

III

Tarmo Malmberg p��tt�� vuoden 1979 kritiikkiartikkelinsa siteeraamalla tieteen tutkijaa Thomas Kuhnia:

"P��t�ksen siirty� uuteen paradigmaan tulee perustua v�hemm�n menneisiin saavutuksiin kuin tuleviin lupauksiin." Mihin suuntaan alan tutkimus on sittemmin kehittynyt Suomessa, siit� ensi kerralla. HYPERLINK "lue4b.htm" 4.2. Tiedotusoppi kulttuuritieteen� KIRJALLISUUS Malmberg, Tarmo: Suomalaisen tiedotusopin koulukunnat: puolitiehen j��nyt materialismi. Tiedotustutkimus 3-4/1979. Malmberg, Tarmo: Tiedotusopin rakenne. Tampere 1988: Acta Universitatis Tamperensis, Ser A Vol 241.

Tiedotusoppi kulttuuritieteen�

Edellisell� luennolla tarkastelimme sit� kritiikki�, jota perinteist� kahta suomalaista tiedotusopin koulukuntaa kohtaan on esitetty. Nyt siirrymme tarkastelemaan mihin t�m� kritiikki on johtanut - eli miten tiedotusoppi nyky��n ymm�rret��n Suomessa. T�ss� on korostettava, ett� alan tieteellinen keskustelu on tietenkin ollut eritt�in laajaa eik� t�ss� ole mahdollisuutta perehty� l�hesk��n kaikkeen, mit� viimeisen 20 vuoden aikana on tapahtunut. Olen kuitenkin harkintani mukaan pyrkinyt valikoimaan keskeisimm�t ja tieteen(alan) muotoutumisen kannalta t�rkeimm�t artikkelit ja monografiat t�m�nkin virtuaaliluennon l�hteeksi. Jos joku on kiinnostunut laajemmin perehtym��n aiheeseen, alla on lis�l�hteit�, joista l�ytyy runsaasti lis�� asiaa sivuavaa keskustelua. Aivan erityisesti painotan alan tieteellisen aikakauslehden Tiedotustutkimuksen merkityst� mielipiteenvaihdon ja uusimman tutkimuksen foorumina.

Tarmo Malmberg m��rittelee vuonna 1988 julkaistussa v�it�skirjassaan tiedotusopin erityiseksi kulttuuria tutkivaksi tieteeksi, jonka kohteena ovat sanomalehden, television ja elokuvan kaltaiset joukkoviestimet. Kulttuuritieteen h�n k�sitt�� t�ll�in vakiintuneesta tiedesystematiikasta poikkeavaksi tieteenalaksi, joka on er��nlainen humanistisen ja yhteiskunta- tai k�ytt�ytymistieteen synteesi. Malmberg korostaa samalla, ett� tiedotusopin tutkimuskohde on inhimillinen maailma tai k�yt�nt�, joka on luontoon n�hden suhteellisen itsen�inen ja omalakinen. Tiedotusoppi on osa ihmistieteit�, joiden kohdetta eri k�sitteist�jen mukaan on kutsuttu yhteiskunnaksi, kulttuuriksi, subjektiiviseksi ja objektiiviseksi hengeksi tai merkitysmaailmaksi. Oleellista on kaikissa tapauksissa se, ett� n�m� kohteet ovat jonkin luontoon palautumattoman nimityksi�, mik� samalla ilmaisee ihmistieteiden erityisen ontologisen perusteen.

Selvenn�n t�t� tulkitsemalla, ett� Malmbergin m��ritelm�ss� on oleellinen ero Nordenstrengin ja Wiion tutkimuskohteena olevaan tietoa prosessoivaan ihmiseen, jonka tietyt perusominaisuudet palautuvat biologisiin tai s�hk�kemiallisiin prosesseihin tai todellisuutta (subjektiivisesti) heijastavan tajunnan toimintaan. Malmbergill� sen sijaan esiintyv�t korostetusti k�sitteet suhteellinen itsen�isyys ja omalakisuus sek� luontoon palautumattomuus. Tiedotusoppi ei kuitenkaan tutki koko inhimillist� maailmaa, vaan vain tietty� osaa siit�. T�ll�in her�� kysymys t�m�n osan suhteesta kokonaisuuteen. Yhteys osan ja kokonaisuuden (konkreettisen totaliteetin) v�lill� on kulttuuri merkitysyhteis�n�. Viestinn�ss� on kyse merkityksen artikulaatiosta, joka on mahdollista vain kulttuurin merkitysyhteis�n pohjalta.

"Tiedotusopin erityisen� kohteena on se osa (...) kulttuuria ja viestint�ilmi�it�, jota eri suuntauksissa kutsutaan joukkoviestinn�ksi, joukkotiedotukseksi tai yhteiskunnalliseksi viestinn�ksi ja tiedonv�litykseksi. Ne ilmaisevat eri tavoin kulttuuriaikakautta ja viestint�muotoja, joille ovat tyypillisi� viestint�toimijoiden v�liset tiettyj� teknisi� viestimi� (sanomalehti, elokuva) edellytt�v�t sosiaaliset suhteet. Koska n�iden viestinten olennainen luonne on (...) kulttuurinen, joukkoviestint��n kohdistuva tiede eli tiedotusoppi on tiedett� kulttuurista, kulttuuritiedett�." Tiedotusoppi kulttuuritieteen� ei suinkaan ole tullut tyhj�st� eik� se voi heitt�� mennytt� pois. T�ten kulttuurinen tiedotusoppi ei esimerkiksi kiell� perinteisi� Wiion ja Nordenstrengin tapoja tutkia ja ymm�rt�� viestint�prosessia, vaan laajentaa viestinn�n k�sitett�. Niinp� my�s metodologiassa tiedotusoppi tukeutuu Malmbergin mukaan kolmeen perustraditioon, jotka ovat saksalainen sanomalehtitiede, amerikkalainen mass communication research (MCR) sek� niin sanottu kriittinen tutkimus. Kullakin n�ist� on omat traditiot ja metodit, joihin kuuluu aineksia erilaisista filosofisista suuntauksista hegelil�isest� idealismista empirismin kautta marxismiin. Kulttuurisen tiedotusopin tietoj�rjestelm� on laaja - laajempi kuin Wiion ja Nordenstrengin tapa ymm�rt�� viestint�. Sen sis��n sopivat sek� uudempi ett� vanha tulkinta erityisest� tiedotusopillisuudesta. Vanhaa, Yhdysvalloista per�isin ollutta suuntausta (Wiio + Nordenstreng) Malmberg kutsuu informationistiseksi tiedotusopiksi. Se ymm�rsi ja ymm�rt�� joukkoviestinn�n informaationvaihtona tai tiedonv�lityksen�, kuten edell� on kuvattu. Uudempi suuntaus sen sijaan on interaktionistinen tiedotusoppi, joka m��rittelee joukkoviestinn�n sosiaalisena suhteena esimerkiksi sanoman l�hett�j�n ja vastaanottajan v�lill�. Ero informationistiseen suuntaukseen on selv� ja tuntuva. Tarkastelemme sit� t�m�n virtuaaliluennon lopuksi. II Seuraavaksi havainnollistan yksinkertaisen esimerkin avulla miten perinteinen informationistinen ja toisaalta uudempi interaktionistinen tiedotusoppi tutkii ja ymm�rt�� tavallisen uutisen. Huomattakoon, ett� sanat "informationistinen" ja "interaktionistinen" ovat j�lleen typologioita - t�ll� kertaa Tarmo Malmbergin v�it�skirjasta otettuja. Vaikka ne kuvaavat tiettyj� tutkimussuuntauksia, niin muualla on luotu vastaavia typologioita, jotka voivat olla l�hell� Malmbergin m��ritelm��, mutta niiss� voi olla my�s eroja.

John Fiske puhuu t�m�n opintojakson yhteydess� tentitt�v�ss� kirjassa prosessikoulukunnasta sek� semioottisesta koulukunnasta, tarkoittaen jossain m��rin samaa. Risto Kunelius kirjoittaa toisessa t�h�n opintojaksoon kuuluvassa kirjassa joukkoviestinn�st� siirtona ('sanomia massoille') sek� toisaalta joukkoviestinn�st� yhteisyyten� ('joukkojen tuottaminen'). Seija Ridell puolestaan katsoo, ett� viestint�� voidaan tarkastella kolmesta n�k�kulmasta, joihin edellisten lis�ksi kuuluu merkityksellist�minen (ks. my�hemmin esiin tuleva kolmio). Opiskelija joutuu my�hemmin m��rittelem��n kantansa typologioiden ja k�sitteiden eroihin ja yht�l�isyyksiin. Ohessa on aivan sattumanvaraisesti er��st� lehdest� 9.5.1998 poimittu Suomen Tietotoimiston uutinen, joka kertoo pankkitoimihenkil�itten tempauksesta ty�paikkojensa puolesta.

Prosessi- tai informationistinen koulukunta tutkisi STT:n uutista mit� todenn�k�isimmin perinteisin sis�ll�nerittelyn menetelmin. Kyseess� on selke� ty�markkinauutinen, jolloin tutkija selvitt�isi l�hinn� sen objektiivisuutta olettaen, ett� sellainen uutinen menee viestint�prosessissa parhaiten perille. Tarkasteltavia asioita olisi ehk� kolme. Ensinn�kin artikkelia verrattaisiin pankkialaa yleens� k�sittelev��n uutisointiin kyseisess� lehdess�. Toiseksi, uutisen sis�lt�� verrattaisiin pankkialaa k�sittelev��n kirjallisuuteen ja uusimpaan taloustieteelliseen tutkimukseen asiasis�ll�n oikeellisuuden varmistamiseksi. Kolmanneksi, artikkelia saatettaisiin vertailla eri lehdiss� suhteessa muuhun pankkialaa koskevaan kirjoitteluun. Jos X-pankki esimerkiksi tilaisi Grey Eminence -yhti�lt� konsulttiselvityksen, tulos saattaisi olla prosessitutkimuksen n�k�kulmasta seuraava: Uutisen osuus pankkikirjoittelusta lehdess� kyseisell� viikolla oli 6% palstamillimetreiss� mitattuna;

Uutisen taustatiedoista vain osa p��stetty julkisuuteen - mm. pankkitoimihenkil�iden edelleen suhteellisen suuri m��r� Suomessa on j�tetty pois, samoin tiedot lis��ntyv�st� Internet-pankkitoiminnasta; Uutinen meni l�pi Z- lehden lis�ksi vain nelj�ss� muussa suurehkossa sanomalehdess�; Yhteenvetona sis�ll�nanalyysist� kielteisyys-my�nteisyys-asteikolla (vaihteluv�li +5 -> -5) pankin kannalta arvolataus -2, eli uutisen julkaissut lehti suhtautuu suhteellisen my�nteisesti pankkitoimihenkil�liittoon ja kielteisemmin X-pankkiin. Interaktiota tai viestinn�n yhteisyytt� luovaa vaikutusta korostava tutkija toki my�s pureutuisi tekstiin, mutta etsisi sielt� hieman erilaisia asioita eri menetelmin. H�n tutkisi uutista sosiaalisena vuorovaikutusprosessina, jossa lukija on kosketuksessa toiseen, vaikuttaa t�h�n ja saa vaikutteita.

T�ten h�n saattaisi luettaa pankkiuutisen kymmenelle eri henkil�lle ja kysy� jollain tavoin miten kukin on tulkinnut tekstin - koska vasta luentaprosessissa teksti ja yhteiskunta kohtaavat. Miespuolinen bussinkuljettaja saattaisi esimerkiksi todeta, ett� h�nen mielest��n on miellytt�v�mp�� asioida ihmisen kanssa kuin jonottaa sateessa automaatille. Pienyritt�j� saattaisi todeta, ett� h�nen n�k�kulmastaan ty�voimakustannusten sivukulujen suuruus pakottaa v�hent�m��n ty�voiman minimiin. Ty�t�n nainen puolestaan huomauttaisi, ett� kolmea pankkia johtaa kolme miest�, jotka tylysti maksattavat pankkien kasinopelitappioita saneeraamalla pienipalkkaisia naisia kortistoon. Nuori tietokonefriikki taas kertoisi, ettei uutinen kiinnostanut h�nt�, koska h�n hoitaa pankkiasiansa Internetin kautta. Jne.

Jokaisella lukijalla olisi n�in oma tulkintahorisontti. Lehtiartikkelin kautta lukija m��rittelee oman suhteensa pankkitoimihenkil�ihin - eli lehtiuutisen kautta muodostuu sosiaalinen vuorovaikutus tietyn ammattiryhm�n, sukupuolen, yhteiskuntaluokan yms. kanssa. Seija Ridell (1993) kutsuu t�t� rituaaliseksi j�sennykseksi. Tutkimuksen avulla pyritt�isiin selvitt�m��n millaisia yhteisyyssuhteita STT:n uutinen luo.

Lopputulos voisi ehk� lopulta olla - kuten Fiske arvelee - hieman samanlainen kuin Grey Eminencen konsulttiraportissa eli puolet lukijoista suhtautui my�nteisesti pankkitoimihenkil�iden kampanjaan, yksi kielteisesti ja yksi ei osannut sanoa. Sen lis�ksi ett� uutisen lukija asettuu teksti� lukiessaan sosiaalisiin suhteisiin, h�n antaa samalla tekstiss� olevilla sanoille merkityksi�, joiden sis�lt� saattaa vaihdella suuresti. Esimerkiksi sana itsepalvelu merkitsee pankkitoimihenkil�lle kovin eri asiaa kuin pankinjohtajalle. Seuraavalla virtuaaliluennolla siirrymme tarkastelemaan l�hemmin, miten n�iden eri suuntausten kehitys on vaikuttanut journalisiikkaan. Harjoitusteht�v�: HYPERLINK "http://webct.uta.fi:8900/SCRIPT/Tiedotusoppi/scripts/serve_home" TYT:n opiskelijat (Tampereen ryhm�) / HYPERLINK "http://webct.uta.fi:8900/SCRIPT/Tiedotusoppi2/scripts/serve_home" TYT:n opiskelijat (opistoryhm�) / HYPERLINK "http://www.internetix.fi/p1/harjoitus/lue4b.htm" Internetixin opiskelijat KIRJALLISUUTTA Fiske, John: Merkkien kieli. Tampere 1992: Vastapaino. Hem�nus, Pertti: Objektiivinen joukkotiedotus. Helsinki 1980: Otava. Hem�nus, Pertti & Pietil�, Kauko: Seitsem�n er�� journalismista. Tampere 1982: Vastapaino. Kunelius, Risto: Viestinn�n vallassa. Porvoo-Helsinki-Juva 1998: WSOY. Malmberg, Tarmo: Tiedotusopin rakenne. Tampere 1988: Acta Universitatis Tamperensis, Ser A Vol 241. Tiedotustutkimus -lehti, vuosikerrat 1979-1994. Ridell, Seija: Kommunikaation ihmeelliset seikkailut. Tiedotustutkimus 1/93. Erityisesti Hem�nus&Pietil�� sek� Tiedotustutkimus -lehti� suositellaan lis�lukemistoksi, jos haluaa lis�valaistusta mm. kysymykseen tiedon siirrosta sek� toisaalta yhteisyys-ajattelusta.

Edellisell� luennolla tarkastelimme kysymyst� viestinn�st� toisaalta tiedon v�litt�misen� sek� toisaalta viestint�� yhteisyyten�. T�h�n kysymykseen palataan laajemmin P1-opintojakson eli peruskurssin kirjallisuudessa, erityisesti Risto Kuneliuksen teoksessa Viestinn�n vallassa. Kuneliuksen mukaan kysymys on er��ll� tavalla siit�, ett� nykyisess� tiedotusopillisessa (viestint�tieteellisess�) keskustelussa t�m� on ehk� keskeisimpi� tutkijoita puhuttava asia, joka tietyll� tavalla jatkaa 1970-luvun Nordernstreng-Wiio -koulukuntien perinnett�. Tietyll� tavalla samat ongelmat ilmenev�t, mutta uudella tavalla. Miksi juuri tieto ja yhteisyys muodostavat tutkijoita jakavan ongelman? Mit� tieto lopulta tarkoittaa ja miksi se on mainitun toisen nykysuuntauksen n�kemyksen mukaan niin keskeinen asia? T�h�n kysymykseen vastaa ensin seuraavassa professori Ilkka Niiniluoto, joka piti aiheesta luennon Tampereen yliopistossa syksyll� 1998. Luennon rungon muodostaa Ajatus -lehdess� vuonna 1997 julkaistu artikkeli, jota t�ss� on t�ydennetty luentoaineiston avulla niin tekstiss� kuin keskeisimpien ��nin�ytteiden avulla. Luennossa 6 yrit�n puolestaan hahmottaa yhteisyyden merkityst� korostavan suuntauksen ajatukset. --Jorma M�ntyl� 29.8.1999

5.Tiedosta ja tietoteoriasta.

Professori Ilkka Niiniluoto Tampereen yliopistossa 30.11.1998 PRIVATE "TYPE=PICT;ALT=niiniluoto.gif (14294 bytes)" HYPERLINK "audio/Njohd.ram" * Johdanto ja peruskysymyksi� Uskomuksia ja tietoa on toki ollut maailmassa ainakin niin kauan kuin aistivia ja ajattelevia el�imi� ja varhaisten kulttuurien ihmisi�. Mutta vasta antiikin Kreikassa ihmiset oppivat tiet�m��n, ett� he tiet�v�t. N�in filosofit sek� l�ysiv�t ett� keksiv�t tiedon. Platonin dialogissa "Theaitetos" muotoillaan v�ittelyn p��tteeksi kuuluisa m��ritelm�, jonka mukaan "tieto on samaa kuin oikea k�sitys yhdess� selityksen kanssa". T�m� nk. klassinen tiedon m��ritelm� esitet��n yleens� muodossa: tieto on hyvinperusteltu tosi uskomus, eli tieto on oikeutettu totuudemnukainen k�sitys. HYPERLINK "audio/NVIII.ram" * Klassinen tiedon m��ritelm� Aito propositionaalinen tieto (kreik. episteme) eroaa siten erheest� totuusvaatimuksen nojalla ja pelk�st� luulosta tai mielipiteest� (kreik. doxa, lat. opinio) selityst�, perustelua tai oikeutusta koskevan ehdon nojalla: (my�s ��nin�ytteen�) HYPERLINK "audio/NX.ram"

X tiet�� ett� p

(1) x uskoo, ett� p

(2) x:ll� on perusteita sille, ett� p

(3) p on tosi

Tiet�miseen liittyv�t k�sitteet sis�lt�v�t monissa kieliss� hyvin konkreettisia mielikuvia: k�sill� tarttuminen (suomen 'k�sitt��', englannin 'grasp'), haltuunotto ymp�r�im�ll� (suomen 'ymm�rt��') tai alla seisomalla (englannin 'understand'). Suomen sana 'tiet��' on johdettu sanasta HYPERLINK "audio/NI.ram" * tie : pragmatistien tapaan muinaiset esivanhempamme ajattelivat, ett� tieto on se, mik� vie perille. Vaikka kreikan episteme on hyvin abstrakti k�site, johon liittyv�n katselemisen ajatus (kreik. theoria) erottaa siis toimintaan liittyv�n taidon (kreik. tekhne, lat. ars) k�sitteest�, viel� Platonilla tiet�misen paradigmana esiintyy tekij�n tiedon mallin mukaisesti suutarin tieto keng�n ideasta. Antiikin filosofien tiedon k�site eroaa my�s maagisista ja uskonnollisista n�kemyksist�, joita edustaa esimerkiksi Kalevalan 'tiet�jien' loitsuihin ja syntysanoihin liittyv� sanan mahti.

PRIVATE "TYPE=PICT;ALT=aristot.JPG (8136 bytes)" Tiedon mahdollisuudesta syntyi jo antiikissa kiista dogmaatikkojen ja Akatemian skeptikkojen v�lill�. Aristoteelikot n�kiv�t tieteen teht�v�ksi olemassaolevan tiedon j�rjest�misen, opettamisen ja kokoamisen: mit� enemm�n ihmisell� on tietoa (lat. cognitio, scientia) mieless��n, sit� t�ydellisempi ja l�hemp�n� omaa rationaalista lajiolemustaan h�n on. Skeptikot puolestaan pyrkiv�t mielenrauhaan pid�tt�ytym�ll� arvostelmista: asioissa, joita ei voi tiet��, ei kannata n�hda vaivaa tai huolta.

HYPERLINK "audio/NVI.ram" * Aristoteleen informaation k�site V�ittely� tiedon l�hteist�, lajeista, rajoista ja varmuudesta jatkoivat uuden ajan rationalistit (Rene Descartes, Baruch Spinoza, G.W. Leibniz) ja empiristit (Francis Bacon, John Locke, David Hume, Thomas Reid). Immanuel Kantin tietokritiikin ohjelma pyrki suureen synteesiin, jossa tiet�misen edellytykset selvitet��n. T�m�n aiheen merkitt�v� tutkimus oli suomalaisen Gabriel Israel Hartmanin 1807 -08 ilmestynyt teos Kunskapsl�ran, jossa sana 'tieto-oppi' jo esiintyy. Englannissa termin epistemology otti k�ytt��n vasta skotti James S. Ferrier 1854; sama mies risti tiet�m�tt�myyden tutkimisen 'agnoiologiaksi'. Englannissa k�ytet��n yleisesti my�s nimityst� 'theory of knowledge', saksassa 'Erkenntnislehre'. Marxilaisessa filosofiassa suosittiin termi� 'gnoseologia' kreikan sanan gnosis pohjalta. Suomeksi tieto-oppia k�sitteli Thiodolf Rein Muodollisen logiikan oppikirjassa (1882) saksalaisen idealismin metodiopin pohjalta ja Eino Kaila teoksessa Inhimillinen tieto (1939) loogisen empirismin pohjalta. My�s tietoteorian haarana syntynyt tieteenfilosofia, oppi tieteellisest� tiedosta, on ollut Kailasta l�htien Suomessa aktiivisen tutkimuksen kohde.

Suomalaisen tutkijan ehdottomasti kuuluisin panos tiedon kiisitteen tutkiniiseen on Jaakko Hintikan teos Knowledge and Belief (1962), joka aloitti uuden aikakauden episteemisen ja doksastisen logiikan tutkimisessa mahdollisten maailmojen semantiikan avulla. Saman mallin pohjalta on meill� k�sitelty my�s muita tiet�miseen liittyvi� propositionaalisia asenteita, kuten havainto, muisti ja kuvittelu. Tiedon logiikan ohella keskeinen analyyttisen filosofian suosima alue tieto-opissa on ollut tiedon m��ritelm�n, erityisesti oikeutusehdon tutkiminen. L�ht�laukauksen antoi Edmund Gettierin pieni artikkeli 1963, joka osoitti, ett� klassinen tiedon m��ritelm� ei ole riitt�v�, sill� meill� voi olla oikeutettuja tosia uskomuksia ik��n kuin v��r�st� syyst�. Yksi ratkaisuehdotuksista, Alvin I. Goldmanin reliabilismi, m��riittelee tiedon uskomuksena, joka on saavutettu "luotettavan prosessin avulla". T�t� ongelmakentt�� on tarkasteltu Markus Lammenrannan v�it�skirjassa 1995 sek� h�nen laatimassaan, ensimm�isess� nykyist� keskustelua esittelev�ss� suomenkielisess� oppikirjassa Tietoteoria (1993).

Tiedon m��ritteleminen on esimerkki sellaisesta k�sitteellisest� ja normatiivisesta ongelmasta, jota ei voi palauttaa mihink��n puhtaasti deskriptiiviseen tutkimusalueeseen. Arvi Grotenfelt kutsui 1917 tietopsykologiaksi "sielutieteellist� tutkimusta tiedon synnyst� ja kehityksest� ihmismieless�". Sen j�lkeen kun psykologia itsen�istyi filosofiasta omaksi erityistieteekseen, 'tietopsykologiaa' on kutsuttu 'kognitiiviseksi psykologiaksi'. 1980-luvulta l�htien on puhuttu kognitiotieteest�, joka monitieteisesti yhdist�� inhimillisen ajattelun teoreettiseen ja empiiriseen tutkimiseen logiikan, kieliteorian, tietojenk�sittelytieteen ja teko�lyn v�lineit�. W.V.O. Quinen 1960-luvulla muotoilema ohjelma "epistemologian naturalisoimisesta" on tuonut filosofian monin uusin tavoin yhteyteen empiirisen psykologian ja teoreettisen kognitiotieteen kanssa, mutta itse en usko sen j��nn�ksett�m��n l�piviemiseen: perinteiset filosofiset ongelmat logiikan, mielen filosofian ja tieto-opin alueilta kohoavat esiin my�s ihmisen tosiasiallista tiedomuodostusta tutkittaessa. Sama huomio p�tee mielest�ni ns. evolutionaarisen epistemologian ohjelmaan, jossa inhimillist� uskomusten muodostamista ja sen strategioita tarkastellaan darwinistisen kehitysopin valossa. Vaikka filosofit ehk� n�in haluaisivatkin, he eiv�t ole voineet pit�� keksim��ns� tietoa yksinoikeutenaan. Erityisesti suomen kieless� t�m� on johtanut jokseenkin t�ydelliseen tiedon inflaatioon: PRIVATE "TYPE=PICT;ALT=eitietoa.jpg (8838 bytes)" HYPERLINK "audio/NVII.ram"

* Varoittava esimerkki insin��rikielest� Englannissa kukaan ei sekoittaisi sanoja data ja knowledge toisiinsa. Suomessa 1950-luvulla insin��rit keksiv�t kutsua automaattista datank�sittely� nimell� 'tietojenk�sittely' eli 'atk' ja sit� suorittavaa konetta (ruotsin 'dator', englannin 'computer') nimell� 'tietokone'. Vastaava tieteenala on siten 'tietojenk�sittelyoppi' eli 'tietojenk�sittelytiede'. N�in Suomeen luotiin turmiollinen puhetapa, jonka mukaan mik� tahansa merkki tai merkkijono, koneessa tai viestimiss� kulkeva koodattu aineisto, s�hk�sys�ys tai piipitys, on muka tietoa. Kun 'tieto' on jo tullut tuhlatuksi sanan 'data' k��n�ksen�, insin��rikieless� on nyttemmin omaksuttu sanan 'knowledge' vastineeksi 'tiet�mys'.

Tieto-sanan l�ys�� k�ytt�� laajentaa se, etta kaikkea viestien ja informaation v�lityst� (niiden totuusarvosta ja perusteltavuudesta riippumatta) on tapana kutsua 'tiedottamiseksi', jolloin vastaava tieteenala on 'tiedotusoppi' (tosin nykyisin my6s 'viestint�tiede'). Ei ihme, ett� jo 1980-luvulla Suomen uskoteltiin siirtyneen Japanin ja Yhdysvaltojen per�ss� 'tietoyhteiskuntaan', kun Yonedi Masudan alkuper�inen termi tarkoitti 'viestint�yhteiskuntaa' tai 'informaatioyhteiskuntaa'.

Kirjassani Informaatio, tieto ja yhteiskunta (1989) purin auki ja ryhmittelin sanojen 'data', 'informaatio' ja 'tieto' mahdolliset merkitykset - ja n�in uskoin lopullisesti murskanneeni muotikeskustelujen harhat. Tekno-optimistinen puhe uudesta uljaasta tietoyhteiskunnasta unohtuikin 1990-luvun lama-Suomessa. HYPERLINK "audio/NIII.ram" * Tietoyhteiskunnan kritiikki� Tasavallan hallitus kuitenkin tanimikuussa 1995 julisti Suomen "tietoyhteiskunnaksi", jossa joka kouluun ja kirjastoon on saatava tietokoneet ja yhteydet tietoverkkoihin. J�lleen on kyseess� k��nn�svirhe, sill� uuden innostuksen l�htein� ovat EU:n mietint�jen 'information society' ja Bill Clintonin 'information superhighway'. Niinp� filosofien on j�lleen l�hdett�v� aktiivisesti ja kriittisesti mukaan ajankohtaiseen keskusteluun uuden ns. tietotekniikan yhteiskunnallisista vaikutuksista. T�ll� alueella teoreettinen ja k�yt�nn�llinen filosofia kohtaavat toisensa: tieto-opin kysymykset kietoutuvat etiikkaan ja yhteiskuntafilosoflaan. Tiedon k�sitteen vesitt�minen ei kuitenkaan ole vierasta my�sk��n anglosaksisessa maailmassa. Max Schelerin ja Kari Mannheimin 1920-luvulta l�htien kehitt�m� 'tiedon sosiologia' (saks. Wissenssoziologie, engl. sociology of knowledge) tarkastelee tiet�misen riippuvuutta kulttuurista ja sosiaalisesta ymp�rist�st�. Filosofisesti t�m�n aiheen tematisoi J�rgen Habermas 1960-luvun teoriassaan 'tiedon intresseist�'. Edinburghin koulukunnan 'vahva ohjelma' on puolustanut tieteen sosiologian nimiss� relativismia, jossa tieteilij�iden ja kansalaisten uskomuksia selitet��n sosiaalisista intresseist� l�htien. Stephen Shapin on �skett�in julkaissut kirjan "totuuden sosiaalihistoriasta". On kuitenkin ilmeist�, ett� n�iden tutkimusohjelmien tapauksissa on kyse oikeastaan "uskon sosiologiasta" tai "Mielipiteiden sosiologiasta", jossa selitet��n sit� mit� ihmiset uskovat tai luulevat tiet�v�ns� - ei tiedosta asiana, johon liittyy ainakin vaatimus jonkin asteisesta totuudenmukaisuudesta ja oikeutuksesta. Relativismin kritiikill� en halua viiitt��, ett� ihmiskunnalla olisi ollut tai nyt olisi hallussaan absoluuttisia ja ylihistoriallisia tiedon kriteerej�. Charles Peircen fallibilismin kannattajana uskon, ett� parhainkin tieto on ep�varmaa ja ep�t�ydellist�, periaatteessa arvosteltavissa ja korjattavissa. K�sitys tiedon hankinnan tieteellisist� menetelmist� on vuosisatojen my�t� parantunut. T�m� dynaaminen n�kemys eroaa skeptisismist� ja sopii yhteen kriittisen realismin kanssa: tiedon etsiminen on rationaalista toimintaa, jonka toteuttamisessa tiedeyhteis� on edistynyt. Huoli tiedon k�sitteen rajauksesta ei ole mielest�ni mit��n puritaanista kielipoliisin ty�t�. Kyseess� on suuri asia: suhtautuminen antiikin filosofien aloittamaan, valistuksen jatkamaan modernin projektiin. Sokraattinen teesi, jonka mukaan viisaus on tietoa tiet�m�tt�myydest�, kehitettiin uudella ajalla ajatukseksi tiedon etsinn�st� ja l�yt�misest�. Descartesin ja Baconin ohjelman mukaisesti tiede otti teht�v�kseen uuden tiedon lis��misen. Ihmismielen t�ytt�minen hyvin perustellulla tiedolla - myyttien, uskontojen ja perinteen painolastin sijasta - tuli valistuksen kasvatuksellisen ja yhteiskunnallisen ohjelman ytimeksi.

HYPERLINK "audio/NIX.ram" * Klassinen tiedon k�site ja journalismi -> HYPERLINK "lue5e.htm" * Lis�informaatiota Vaikka nykyisin osaamme varoa valistukseen usein liittynytt� naiivia edistysoptimismia, tiedollisen kasvatuksen ja tutkimustiedon ihanteesta on yh� j�rkev�� pit�� kiinni. T�t� kantaa on kuitenkin mahdotonta puolustaa, jos annamme periksi puhetavalle, jossa mik� tahansa data tai uskomus on 'tietoa'. Romanttiset kulttuuripessimistit rousseaulaisessa hengess� saavat t�ll�in aivan liian helposti tukea teesilleen, ett� kasvanut tieto ei ole lis�nnyt ihmisten onnellisuutta. Postmoderni pelurin asenne saa my�s oikeutuksen ohjeelleen 'kaikki k�y', jos todellisuus on haihtunut ja me olemme jo hukkuneet 'tietotulvaan'. HYPERLINK "audio/NIV.ram" * Tietotekniikan mahdollisuudet HYPERLINK "audio/NV.ram" * Tietotekniikan riskit ja vaarat Harjoitusteht�v�: HYPERLINK "http://webct.uta.fi:8900/SCRIPT/Tiedotusoppi/scripts/serve_home" TYT:n opiskelijat (Tampereen ryhm�) / HYPERLINK "http://webct.uta.fi:8900/SCRIPT/Tiedotusoppi2/scripts/serve_home" TYT:n opiskelijat (opistoryhm�) / HYPERLINK "http://www.internetix.fi/p1/harjoitus/lue5b.htm" Internetixin opiskelijat KIRJALLISUUTTA Niiniluoto, Ilkka: Tieto-kollokvion avaussanat. Ajatus: Suomen filosofisen yhdistyksen vuosikirja 1996. Vammala 1997.

Journalistiikasta: Sis�ll�nanalyysist� diskurssianalyysiin. Mit� lopulta on tapahtunut? Tiedotusopillisessa tutkimuksessa ja keskustelussa kohta 20 vuotta vallinnut k�ymistila on vaikuttanut syv�llisesti my�s journalistiikkaan. T�ss� tarkastelemme hieman millainen kyseinen vaikutus on ollut - ja mihin lopulta on tultu 20 vuoden aikana.

Mutta ennen itse aiheeseen paneutumista muutama sana journalistiikasta. Mit� se on? Sen kantasana on journalismi, joka puolestaan viittaa ranskan kielen sanaan jour (p�iv�). Journalismi ei ole viestinn�n eik� joukkotiedotuksen eik� my�sk��n kulttuurisesti ymm�rretyn viestinn�n synonyymi.

Journalismilla tarkoitetaan l�hinn� sit� uutis- ja ajankohtaisaineistoa, jota meille tulvii p�ivitt�in lehdist�st�, radiosta ja televisiosta. Pertti Hem�nuksen mukaan journalismi on ajankohtaisen fakta- eli tosiasiapohjaisten sanomien tuottamista, eli niiden suunnittelua, valintaa, hankintaa ja muotoilua. Journalisti on vastaavasti n�it� sanomia tuottava henkil�. T�smenn�mme muutaman esimerkin avulla m��ritelm��. Mainonta esimerkiksi ei ole ajankohtaisten fakta- tai tosiasiapohjaisten sanomien tuottamista; mainostoimittaja ei siten ole journalisti, vaikka toisaalta mainontakin on kulttuuria ja kuuluu siten tiedotusopin tutkimuskohteeseen. Mutta mainonta ei silti ole journalismia, kuten eiv�t my�sk��n ole elokuvat. Toimittajat eiv�t (yleens�) tee elokuvia - eiv�t my�sk��n sarjafilmej� tai draamasarjoja. My�sk��n musiikki ei (yleens�) ole journalismia - musiikista kertominen voi olla ja lis�ksi journalistisissa produktioissa voi olla musiikkia. Yleens� journalismiksi ymm�rret��n uutiset sek� sanomalehtien erilaiset reportaasit, taustaselvitykset, haastattelut ja kolumnit. Radiossa ja televisiossa journalismin piiriin kuuluvat uutis- ja ajankohtaisl�heytkset sek� erilaiset haastattelut ja dokumentit. Dokumenttiohjelmien sis�ll� kulkee jonkinlainen "harmaa vy�hyke", jossa journalismin ja elokuvan raja on ep�selv�hk�.

Journalismin kohdalla on todettava, ett� kyseess� on j�lleen typologianomainen m��ritelm�, josta eri arvioijat esitt�v�t hieman erilaisia n�kemyksi�, vaikkakin p��linjoista ollaan suunnilleen yksimielisi�. Silti mm. tiedotusv�lineiden tekninen kehitys muokkaa rajoja, jolloin se mik� eilen oli selv�� voi huomenna olla ep�selv��. Juuri t�ll� hetkell� Internet saattaa aiheuttaa muutoksia journalismin m��ritelmiin.

Varovasti voidaan kuitenkin arvioida, ett� eniten journalismia on sanomalehdiss�. Usein reilusti yli puolet yhdest� lehdest� voi olla journalistista aineistoa. Televisiossa sen osuus Suomessa lienee 20-30% tienoilla l�hetysajasta. Er�ill� satelliittikanavilla (Music TV, elokuvakanavat yms.) sen osuus voi olla l�hell� 0%, kun esim. CNN-uutiskanava on mainoksia lukuunottamatta 100% journalismia. Radiossa journalismin osuus voi samoin vaihdella kanavan profiloinnin mukaan suuresti. Ylen Radio Suomessa puheen sek� uutis- ja ajankohtaisohjelmien osuus lienee n. 40% tienoilla, kun KISS-FM l�hett�� l�hes yksinomaan rock-musiikkia ja aivan lyhyeksi typistettyj� s�hkeuutisia, jolloin journalistisen aineiston osuus lienee muutaman prosentin luokkaa. Toisaalta Yhdysvalloissa ja Englannissa on radioasemia, jotka l�hett�v�t pelk�st��n uutis- ja ajankohtaisohjelmia, jolloin l�hetys on 100% journalismia.

Internetiss� nykyisell� tavalla ymm�rretyn journalismin osuus on minimaalinen. Journalistiikka on journalismin tutkimusta. Niinp� esimerkiksi Tampereen ja Jyv�skyl�n yliopistoissa on professuureja, joiden opetusalaksi on m��ritelty journalistiikka. Journalismi on siis vain osa (m��r�llisesti pienehk�, mutta merkitt�v�) p�ivitt�ist� joukkotiedotusta ja viestint�� ja journalistiikka on laajasti ymm�rretyn (kulttuurisen) tiedotusopin osa-alue, jonka tutkimuskohde on journalismi.

Tiedotusopissa k�yty keskustelu tieteen luonteesta vaikutti syv�llisesti my�s journalistiikkaan. Perinteisest� viestint�prosessin tutkimuksesta haluttiin siirty� viestinn�n sosiaalisia suhteita selitt�v��n tutkimukseen. Suomessa k�yty keskustelu sattui lis�ksi samaan ajankohtaan, jolloin kansainv�lisess� viestinn�n tutkimuksessa nosti p��t��n ns. diskurssitutkimus. Siit� n�ytti l�ytyv�n avain, jolla (uutis)kieleen p��stiin k�siksi siihen sis�ltyv�n yhteis�llisyyden l�yt�miseksi. Edellisell� virtuaaliluennolla tarkastelimme pinnallisesti ja esimerkinomaisesti pankkitoimihenkil�iden tempausta k�sittelev�� STT:n uutista. Nyt menemme syvemm�lle ja otamme toisen esimerkin; oheisen Kaleva-lehden uutisen, jonka aiheena oli Ylivieskan maataloustuottajien leip�kojutempaus. Perinteinen prosessikoulukunta tutkisi oheista juttua sis�ll�nanalyysin avulla. Oletetaan, ett� tutkimusprojektin aiheena olisi "Maatalousaiheiden k�sittely er�iss� sanomalehdiss�", mik� tapahtuneen EU-ratkaisun j�lkeen olisi varsin tyypillinen pro gradu -tutkielman aihe ainakin Tampereen yliopistossa. Ensin valittaisiin havaintoaineisto, esim. sanomalehdet Helsingin Sanomat, Aamulehti, Ilkka ja Kaleva toukokuussa 1998. N�ist� lehdist� haettaisiin kuukauden ajalta maataloutta k�sittelev�t jutut. Niiden analysointia varten rakennettaisiin luokitusrunko, joka voisi sis�lt�� vaikkapa seuraavia luokkia:

-haastateltavien sosiaalinen asema (maanviljelij�, ty�ntekij�, toimihenkil�, johtavassa asemassa yms.) -haastateltavien sukupuoli -jutussa mainitut j�rjest�t ja tahot -kunkin tahon/henkil�n k�sittely negatiivinen-positiivinen asteikolla, esim. -5 -0- +5.

T�m�n lis�ksi tutkija vertaisi t�t� artikkelia muihin maataloutta. Kaiken reliabiliteetti ja validiteetti varmistettaisiin perinteisin menetelmin. Tulos voisi olla seuraava (huomattakoon, ett� esimerkki on t�ysin hypoteettinen ja keksitty yksinomaan opetustarkoituksiin!). My�nteisimmin maatalousv�est�n ongelmiin suhtautui Ilkka-lehti (keskim��rin +4), toisena Kaleva (+2), v�hiten huomiota asiaan kiinnitti Aamulehti (- 0,5) ja Helsingin Sanomissa oli eniten kielteisi� juttuja maatalouden EU-ongelmista (-2). Mainitun jutun kohdalla keskim��r�inen arvolataus maataloustuottajien puolesta oli +4. Tutkija p��ttelisi, ett� Ylivieskan maataloustuottajat olivat keksineet hyv�n idean tempaukselleen, saivat viestins� l�pi alueen valtalehdess� ja mahdollinen lukijapalautekin oli viel� my�nteist�.

III

Diskurssianalyysiss� juttua l�hestytt�isiin eri tavoin. Tutkija l�htisi etsim��n millaisia kontakteja ihmiset saavat jutussa toisiinsa. Millaisia kertojia siell� on ja mit� he/ne sanovat - eli millaisia ovat jutun diskursiiviset elementit?

Seija Ridellin mukaan jutusta pit�isi l�yty� sek� kertojia ett� yleis�j�, joille kertojat puhuvat ja joiden v�lille siis syntyy sosiaalisia kontakteja. Kertojia voi h�nen mukaansa olla eriasteisesti sek� tunnistautuvia ett� tunnistautumattomia ja asioihin puuttuvia tai puuttumattomia. Kaikki n�m� 'puhuttelevat' tekstin kautta yleis�j�. Kauko Pietil� taas sanoo vastaavasti, ett� uutisessa on erilaisia toimijoita, joihin lukija saa lehden v�lityksell� kontaktin. N�iden v�lille syntyy kontaktiverkko. N�it� toimijoita ja niiden keskin�isi� suhteita voidaan luokitella, laskea ja mitata.

Ajatellen n�in voitaisiin Kalevan uutisesta l�yt�� seuraavia toimijoita. Toimittaja Jari Niemi. Klassisen objektiivisen uutisen mukaan vain toimittajan nimi n�kyy, mutta h�n ei muutoin tunnistaudu eik� puutu asioihin. H�n on taustalla, jakaa puheenvuoroja, v�litt�� muiden lausumat Kalevan lukijoille. Oma persoonallisuus yksik�n ensimm�isess� persoonassa on oikeaoppisesti h�ivytetty uutisjutusta - asiat ja ihmiset puhuvat. "Suuri yleis�" ja osa ostajista, jotka olivat niin h�mill��n etteiv�t huolineet vaihtorahoja.

Maataloustuottajat, erityisesti Ylivieskan nuoret tuottajat. Ylivieskalainen Aira Montonen. V�liportaat ja kauppa. Ylivieskan nuorten tuottajien puheenjohtaja Merja Lempola. Kaikki n�m� toimijat ovat jutussa yhteydess� toisiinsa sek� Kalevan kautta lukijoihin, jotka Jari Niemen jutun kautta voivat kurkistaa Ylivieskan markkinoille - ik��n kuin ovat siell� l�sn� maistellen 50 pennin leipi�, ovat samaa tai eri mielt� Aira Montosen ja nuorten tuottajien kanssa - ovat sosiaalisessa suhteessa jutun toimijoiden kanssa. Jutusta voidaan rakentaa kontakti verkko, jossa toisiinsa ovat yhteydess� sin�, Kaleva, Jari Niemi, suuri yleis� ostajineen, tuottajat, Aira Montonen, Merja Lempola sek� v�liportaat ja kauppa. Mit� sin� olisit sanonut Merja Lempolalle ostaessasi 50 pennin leiv�n? Tai joku muu? Tutkija voisi penkoa t�t�kin asiaa luettamalla jutun erilaisille ihmisille ja kirjata heid�n kommenttinsa. Ne voisivat olla esim. seuraavia: "En tiennyt, ett� tuottaja saa n�in v�h�n!" "Miksi v�liportaat ja kauppa eiv�t tingi osuudestaan?" "Maajussit tahtovat taas lis�� tukiaisia - se t�m�n tempauksen tarkoitus oli." Jne. Lopputulos kaikesta voisi olla se, ett� jutun kautta lukijat ja maataloustuottajat kohtasivat, jolloin ainakin osa puolin ja toisin vallitsevista ep�luuloista h�lventyi ja mm. kysymys elintarvikkeiden hintojen laskusta sai uuden ulottuvuuden.

Mit� uutta auringon alla? Teen yhteenvetoa suomalaista tiedotusoppia 20 vuotta kiihottaneesta oppiriidasta ja esit�n lopuksi oman arvioni, josta opiskelijat voivat vapaasti olla eri tai samaa mielt�. Suureen suosioon 1990-luvulla noussut diskurssianalyyttinen tutkimus on monin tavoin haastanut perinteisen viestinn�n prosessiluonnetta korostaneen suuntauksen. Diskurssi- tai semioottinen tutkimus on samalla kehittynyt. Sit� kohtaan esitettiin alussa ankaraa kritiikki� l�hinn� empiirist� tutkimusta korostaneiden suunnalta. Kysyttiin miss� on empiirinen diskurssi- tai semioottinen tutkimus. Nyt on n�hty, ett� sit� voi olla ja samalla on saatu aivan mielekk�it� tuloksia.

Mutta ovatko n�m� tulokset lopulta aivan erityisi�? Tuottaako uusi suuntaus jotain sellaista, mit� aiemmin ei ole tutkimuksellisesti saatu esiin? Ehk� jossain mieless�. Diskurssitutkimuksen kehittyneill� menetelmill� p��st��n ehk� paremmin ja syvemm�lle k�siksi tekstiin ja tulkintaan, joihin traditionaalinen sis�ll�nanalyysi muunnelmineen ei pystynyt.

Toisaalta on kuitenkin todettava, ettei uusi suuntaus suinkaan ole sy�ssyt vanhaa hautausmaalle. Esimerkiksi Pertti Hem�nuksen tunnetussa Objektiivinen joukkotiedotus -kirjassa esitetyt vaatimukset empiirisest� tutkimuksesta voivat tuottaa enemm�n ja parempaa j�lke� kuin mihin on pystytty Kauko Pietil�n ja Klaus Sondermannin tunnetussa Helsingin Sanomia k�sittelev�ss� tutkimuksessa. Sit� varten Pietil� ja Sondermann k�viv�t l�pi yhden Helsingin Sanomien numeron (20.10.1987) lukien ja luokitellen lehden kaikki jutut ja mainokset - siis todellakin kannesta kanteen. Tulosten mukaan 46-sivuisessa lehdess� oli 5500 toimijaa, joilla oli sosiaalisia suhteita lehden n. 1,34 miljoonaan lukijaan. Kertolasku tuotti tuloksen 5500 x 1,34 miljoonaa = 7,4 miljardin kontaktin (!) potentiaali (l�hesk��n kaikki eiv�t lue HS:aa kannesta kanteen, joten osa kontakteista j�� aina potentiaaliseksi).

Ehk� n�inkin voidaan tehd� empiirist� tutkimusta? V�it�n kuitenkin, ett� t�ll� menetelm�ll� ei esim. oheisesta otsikoinnista saada kovinkaan paljon irti. Tosiasiassa Hem�nuksen kirjassa esitetty empiirinen tutkimusote saattaisi tuottaa huomattavasti enemm�n. Sattumalta nimitt�in 20.10.1987 oli kuuluisan ns. mustan maanantain p�rssiromahduksen j�lkeinen p�iv�. Se mit� kyseisen� p�iv�n� tapahtui selvisi vasta pitk�hk�n ajan kuluessa, mihin Pietil�n ja Sondermannin yhden p�iv�n lehteen kohdistunut tutkimus ei mitenk��n voi vastata. Mustaa maanantaita k�sittelev� tieteellinen tutkimus dokumentteineen, johon vetoamista objektiivisen journalismin edellytyksen� Pertti Hem�nus vaatii, on sittemmin osoittanut mik� p�rssiromahduksen aiheutti. Edellisen� p�iv�n� nimitt�in vuoti talouspiirien tietoon Yhdysvalloissa Ronald Reaganin hallituksen kaikessa hiljaisuudessa toteuttama j�ttil�ism�inen velan otto Japanilaisilta pankeilta. Kyse oli niin valtavasta talousoperaatiosta, ett� sen mukana koko maailmantalouden voimasuhteet k��ntyiv�t p��laelleen. Yhdysvallat oli koko II maailmansodan j�lkeisen ajan ollut maailman suurin luotottaja ja velan antaja. Reaganin operaatioiden seurauksena Yhdysvalloista tuli hetkess� suurin velallinen ja Japanista suurin velkoja (t�ss� esitetyt tiedot perustuvat Dan Steinbockin artikkeliin Taide-lehdess�).

Reaganin hallinnon kuuluisa talouspolitiikka "reaganomics" romahti, kun valtava velkarahoitus alkoi levit� yleiseen tietoisuuteen. Presidentti Reagan kustansi siis veronkevennykset ja asevarustelun japanilaisella velkarahalla. Kaukon�k�isemm�t p�rssisijoittajat ymm�rsiv�t jo t�ss� tilanteessa vet�� sijoituksensa muualle, mutta osa ei sit� osannut tehd�. P�rssikurssit nimitt�in k��ntyiv�t viel� nousuun mustan maanantain j�lkeen, kun velkaraha l�hti kiertoon kansantalouksissa. Takaisinmaksu kuitenkin alkoi ja se mit� muutaman vuoden kuluttua tapahtui on yleisesti tiedossa. Erityisesti Suomessa koettiin osittain t�m�n seurauksena syv� lama vuosina 1991-93.

Ep�ilen hiukan, ett� diskurssi- tai semioottisella analyysill� ei p��st� k�siksi t�m�n tyyppisiin ongelmiin? Siksi p��dynkin hieman samalle kannalle kuin John Fiske, joka my�nt�� ettei semioottinen koulukunta pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. H�nen mukaansa my�s perinteisess� prosessikoulukunnassa on tietty� "imua", jota tarvitaan t�ytt�m��n semiootikkojen j�tt�mi� mustia aukkoja.

"Mustana maanantaina" vuonna 1987 osalla sijoittajista oli tietoa Reaganin hallinnon suunnattomasta velanotosta, jota Helsingin Sanomilla taas ei ollut. T�m�n ratkaisevan tiedon puuttumista ei Pietil�n ja Sondermannin menetelm�ll� saada esiin 20.10.1987 ilmestyneest� lehdest�. Tutkimalla oheisissa otsikoissa tai uutisteksteiss� ilmenevi� merkityksi� ei my�sk��n saada otetta tapahtumien ytimeen. Tarvitaan tietoa pitk��n kest�neen prosessin eri k��nteist�, jonka yksi eik� lainkaan ainoa ilmenemismuoto oli "musta maanantai" vuonna 1987. T�ss� suhteessa olisi ehk� perusteltua todeta, ett� Ridellin kolmiossa mainitut kolme erilaista tapaa suhtautua viestint��n eiv�t ole toisiaan pois sulkevia, vaan toisiaan t�ydent�vi� l�hestysmistapoja. N�kisin jopa, ett� eri aikoina tutkimus tuntuu aaltomaisesti painottuvan johonkin kolmion osiin. 1970-luvulla painotus oli l�hes yksinomaan siirto-vaihto -tapahtumassa, kuten edell� todettiin Nordenstrengi� ja Wiioa vertailtaessa. Tultaessa 1980-luvulle t�m� ajattelu j�i taka-alalle ja diskursiivinen tutkimus l�hes syrj�ytti sen. Ehk� nyt on aika huudahtaa Mikko Lehtosta (1996) mukaillen: Seis maailma, tahdon ulos! Ehk� meill� Suomessa p��st��n 20 vuoden j�lkeen v�hitellen siihen mit� Fiske toivoo eli, ett� erilaiset tutkimussuuntaukset voisivat tehd� muutakin kuin haukkua toisiaan? Viestinn�n maailmassa tapahtuu koko ajan suuria asioita. Harjoitusteht�v�: HYPERLINK "http://webct.uta.fi:8900/SCRIPT/Tiedotusoppi/scripts/serve_home" TYT:n opiskelijat (Tampereen ryhm�) / HYPERLINK "http://webct.uta.fi:8900/SCRIPT/Tiedotusoppi2/scripts/serve_home" TYT:n opiskelijat (opistoryhm�) / HYPERLINK "http://www.internetix.fi/p1/harjoitus/lue6b.htm" Internetixin opiskelijat KIRJALLISUUTTA KIRJALLISUUS Hem�nus, Pertti: Journalistiikan perusteet. Johdatus tiedotusoppiin 2. Helsinki 1990: Yliopistopaino. Lehtonen, Mikko: Merkitysten maailma. Tampere 1996: Vastapaino. Malmberg, Tarmo: Tiedotusopin rakenne. Tampere 1988: Acta Universitatis Tamperensis, Ser A Vol 241. Pietil�, Kauko & Sondermann, Klaus: Sanomalehden yhteiskunta. Tampere 1994: Vastapaino. Ridell, Seija: Miten uutinen 'puhuttelee'? Uutisen ja yleis�n suhteen tarkastelua diskursiiviselta kannalta. Tampere 1990: Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitoksen julkaisuja A/63/1990.

Joukkotiedotuksen paljon puhutusta vaikutuksesta

Vaikuttaako joukkotiedotus? T�st� asiasta on tutkijoiden keskuudessa ollut eri aikoina hyvin erilaisia k�sityksi�. Risto Kuneliuksen kirjassa on suhteellisen ytimekk��sti esitetty tietty nykyinen n�k�kulma asiaan, joten en t�ss� toista sit�, koska teos kuuluu opintojakson yhteydess� suoritettavaan kirjallisuuteen. N�k�kulma ei kuitenkaan l�hesk��n aina ole ollut Kuneliuksen kuvaaman kaltainen. Kun nykyaikaista joukkotiedotusta on ollut sanomalehden synnyst� alkaen noin 500 vuotta, niin ensimm�isten 400 vuoden aikana sen vaikutuksiin ei kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota. Syy oli yksinkertainen: ensimm�isist� kauppiaiden uutiskirjelehdist� 1500-luvulta alkaen aina poliittisen lehdist�n kukoistuskaudelle 1800-luvulla lehdist� tavoitti vain yhteiskunnan ylimm�n kerroksen, eliitin. Euroopassa kansan valtaenemmist�, useissa maissa yli 90% v�est�st�, oli luku- ja kirjoitustaidotonta talonpoikaistoa.

Vasta 1800-luvun lopulla L�nsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa painomenetelm�t ja rautatieverkkojen kattavuus sek� yleisen opetuslaitoksen luominen mahdollistivat koko v�est�n tavoittamisen joukkotiedotusv�lineiden, ensi alkuun sanomalehtien avulla. T�ll�in syntynyt massalevikkinen ns. keltainen lehdist� her�tti kiinnostuksen sanomalehdist�n vaikutuksia kohtaan.

Yhdysvalloissa k��nnekohtana pidet��n vuosisadan lopun Yhdysvaltain ja Espanjan v�list� sotaa, jonka kulkuun lehtikeisari Randolph Hearst vaikutti. Sodan aikana h�nen sensaatiolehdill��n oli kirjeenvaihtajia Washingtonissa, Madridissa ja Havannassa. Lehtien kirjoittelu ei lainkaan vastannut kummankaan maan sodanjohdon k�sityksi�. Sen sijaan Hearstin lehdet lietsoivat sotahysteriaa, jonka sanottiin jopa olleen yhten� syyn� koko sodan syttymiseen. Hearstin lehtien levikit kasvoivat sit� enemm�n mit� hurjempia kuvauksia niiss� oli sotatapahtumista. Euroopassa vastaava tilanne koettiin I maailmansodan aikana, jolloin sanomalehdist� ik��n kuin n�ytti voimansa yleisen mielipiteen muokkaajana. Tuossa sodassa lehdist� valjastettiin ensi kerran puolin ja toisin sotapropagandan palvelukseen (esimerkkej� aiheesta on John Fisken kirjassa, ks. s. 75).

Jatkoa seurasi I maailmansodan j�lkeen, kun uusi media, radio teki l�pimurtonsa ja nousi massaviestimeksi useimmissa maissa 1930-luvun loppuun menness�. Niinp� II maailmansota oli jos mahdollista viel� enemm�n mediasota kuin edellinen. Saksassa vuonna 1933 valtaan nousseet natsit k�yttiv�t radiota eritt�in taitavasti ja tehokkaasti hyv�kseen. Adolf Hitlerin propagandaministerin Joseph G�bbelsin radiopropaganda oli niin taitavaa, ett� se her�tti ulkomailla levottomuutta. Tosin ylivoimaista natsien propaganda ei suinkaan ollut, vaikkakin taitavaa. Yht� asiaa Hitler ja G�bbels pelk�siv�t, nimitt�in Englannin yleisradioyhti�t� BBC:t�. Sen radiol�hetykset kuuluivat koko sodan ajan niin Saksassa kuin Saksan miehitt�miss� maissa eri puolilla Eurooppaa.

Joka tapauksessa vuosisadan vaihteen massalehdist� sek� I ja II maailmansodan kokemukset loivat ensimm�iset teoriat joukkotiedotuksen vaikutuksesta. Ajateltiin, ett� medioiden vaikutus on suora ja v�lit�n. Niinp� 1920- ja 30-luvun teorioista k�ytet��n nyky��n nimityst� l��keruiskumalli. Ajateltiin, ett� mediat ovat kuin l��keruisku: vastaanottajat toteuttavat sen, mit� medioissa sanotaan. S -> R - eli signaalia seuraa v�lit�n responssi.

Ensimm�isi� yrityksi� yksinkertaisen S -> R -mallin kyseenalaistamiseksi tehtiin jo 1920-luvulla, mutta vasta II maailmansodan j�lkeen tutkijat alkoivat vakavasti kyseenalaistaa l��keruiskuideologiaa. T�h�n vaikuttivat mm. Yhdysvaltain armeijassa sodan aikana tehdyt kokeet, joissa sotilaille n�ytettiin erilaisia propagandaelokuvia. Sotilaat eiv�t muuttaneetkaan asenteitaan elokuvien mukaisesti, vaan asenteet joko s�ilyiv�t ennallaan tai jopa vahvistuivat. Radiotutkimukset puolestaan osoittivat, ett� t�m�n uuden median vaikutus mm. vaalituloksiin oli varsin v�h�inen. Korean sodan aikana vuonna 1953 her�tti maailmanlaajuista huomiota ns."aivopesu": pohjoisen puolelle kommunistien sotavangeiksi joutuneet amerikkalaiset sotilaat saatiin katumaan sotimistaan ja tuomitsemaan amerikkalaisten sotatoimet Korean niemimaalla. Mutta sodan j�lkeen sotilaat palasivat Yhdysvaltoihin ja palasivat samalla melko nopeasti entisiin mielipiteisiins�. "Aivopesun" vaikutus j�i ohimenev�ksi. Samalla huomattiin, ett� joukkotiedotuksen vaikutus oli kaikkea muuta kuin suoraviivaista S -> R -mallin mukaisesti. Sodan aikana ja sen j�lkeen kehittynyt uusi tieteenala sosiaalipsykologia osoitti, ett� mielipiteenmuodostukseen vaikuttivat medioita enemm�n mielipidejohtajat ja erilaiset pienryhm�t vaikuttajayksil�ineen.

Niinp� S -> R -mallia yritettiin paikkailla S -> O -> R -malliksi lis��m�ll� v�liin organismi eli yksil�n ominaisuudet (vrt. Wiion 'viestinn�n taustatekij�t'). Television l�pimurto 1940-luvun lopulla Yhdysvalloissa ja Englannissa 1950-luvun alussa her�tti jo tuolloin kiinnostuksen v�kivaltaa kohtaan. Oli kuitenkin eritt�in vaikeaa osoittaa, ett� v�kivaltaisten tv-ohjelmien katselu aiheuttaisi katsojissa v�kivaltaista k�ytt�ytymist�. Kaiken kaikkiaan 1950-luvun lopulle tultaessa tutkimus oli siirtynyt sotia edelt�neest� ajasta k�sitykseen joukkotiedotuksen v�h�isest� tai jopa olemattomasta vaikutuksesta. Tuon ajan tutkimuksen huipentumana on pidetty Joseph Klapperin vuonna 1960 ilmestynytt� teosta, jossa hyvin johdonmukaisesti kyseenalaistettiin joukkotiedotuksen vaikutus - p��tyen jopa vaikutuksettomuuden kannalle.

Kehitys ei kuitenkaan ole j��nyt t�h�n. Tultaessa 1960-luvulle on alettu huomata, ett� medioilla on ehk� sittenkin ollut vaikutusta. Yhdysvalloissa k�ytiin j�nnitt�v�t presidentinvaalit vuonna 1960, jossa vastakkain olivat John F. Kennedy ja Richard Nixon. Tutkimukset osoittivat, ett� Kennedy voitti paremman tv-esiintymisen ansiosta. Vuosikymmenen lopulla kiihtynyt Vietnamin sota oli ensimm�inen ns. televisiosota. TV-uutisryhm�t ja valokuvaajat p��siv�t melko vapaasti kuvaamaan sotatapahtumia rintamalla. Amerikkalaiseen lehdist��n ja televisioon levisi kuvia ja uutisfilmej�, jotka asettivat kyseenalaiseksi virallisen propagandan, jonka mukaan Yhdysvallat on puolustamassa 'vapaata maailmaa' kommunistien aggressiota vastaan. Medioista v�littyi kuva raaoista amerikkalaisista hy�kk��jist�, joita vastaan pieni kansa yritti puolustautua. T�m�n seurauksena Yhdysvaltoihin ja muualle maailmaan syntyi sodanvastainen liike, joka johti amerikkalaisten per��ntymiseen Vietnamista 1970-luvulla ja lopulta Vietnamien j�lleenyhdistymiseen vuonna 1975. Tapahtumasarja vaikutti voimakkaasti mm. Persian lahden sotaan vuonna 1992. Silloin Yhdysvaltain johtaman liittokunnan sodanjohto valvoi tarkasti toimittajien ja kuvausryhmien p��sy� sotatoimialueelle. Vain tarkasti valikoidut kuvat ja uutisfilmit p��siv�t maailmalle. Liittokunnan sodanjohtoa �rsytti suuresti sodan aikana Baghdadissa ty�skennellyt CNN- televisioyhti�n kirjeenvaihtaja, jonka raportit eiv�t aina vastanneet virallista sotakuvaa. Osmo A. Wiio mainitsee, ett� yksi k��nne l�ntisess� vaikutustutkimuksessa olivat my�s vuoden 1976 vaalit Saksan Liittotasavallassa. Mielipidetiedustelut ennustivat sosialidemokraateille selke�� tappiota, mutta yll�tt�en sosialidemokraattien ja liberaalien konsortio s�ilyttikin enemmist�n liittop�ivill�. Tiedotusopin tutkijoiden keskuudessa niinsanotun p�iv�j�rjestyskoulukunnan edustajan Elisabeth Noelle-Neumannin mukaan muutoksen aiheuttivat mediat. Nyky��n joukkotiedotuksen vaikutuksista on useita eri�vi� k�sityksi�. Arvioidaan mm., ett� erilaisella kehitystasolla olevissa maissa vaikutus on erilainen. Kehitysmaissa vaikutus voi olla suorempi kuin pitk�lle kehittyneiss� teollisuusmaissa.

Pertti Hem�nus puhuu vaikutustutkimuksen kolmannesta tai nelj�nnest� aallosta. Vaikutus modernissa teollisuus- ja informaatioyhteiskunnassa on enemm�nkin piilovaikutusta. Hem�nus itse kannattaa mallia, jonka mukaan sen paremmin S -> R kuin S -> O -> R -mallit eiv�t kuvaa adekvaatisti medioiden vaikutusta. H�nen k�sityksens� mukaan ihminen on motiiviensa pohjalta toimiva olento, joka k�ytt�� tavoitteellisessa toiminnassaan hyv�kseen my�s joukkotiedotusta. T�st� ja muusta uudemmasta aiheeseen liittyv�st� on enemm�n kuitenkin Risto Kuneliuksen kirjassa. Harjoitusteht�v�: HYPERLINK "http://webct.uta.fi:8900/SCRIPT/Tiedotusoppi/scripts/serve_home" TYT:n opiskelijat (Tampereen ryhm�) / HYPERLINK "http://webct.uta.fi:8900/SCRIPT/Tiedotusoppi2/scripts/serve_home" TYT:n opiskelijat (opistoryhm�) / HYPERLINK "http://www.internetix.fi/p1/harjoitus/lue7b.htm" Internetixin opiskelijat HARJOITUSTEHT�V� KIRJALLISUUTTA Hem�nus, Pertti: Viestinn�n ja joukkotiedotuksen perusteet. Johdatus tiedotusoppiin 1. Helsinki 1989: Yliopistopaino. Kunelius, Risto: Viestinn�n vallassa. Porvoo-Helsinki-Juva 1998: WSOY. Luostarinen, Heikki: Mielen kersantit. Tampere 1994: Hanki ja j��. Wiio, Osmo A.: Viestinn�n perusteet. Espoo 1989: Weilin+G��s. Wiio, Osmo A.: Johdatus viestint��n. Porvoo 1994: Weilin+G��s. -N�ist� kaikista voi olla apua t�m�n ja my�hempien harjoitusteht�vien tekemisess�. Sivun kuvitus: Ylinn�: Randolph Hearstin The World vuodelta 1898 Espanjan-Yhdysvaltain sodan aikana. Lehti lietsoi sotahysteriaa, joka ajoittain h�mmensi my�s Yhdysvaltain sodanjohtoa . Kun valokuvia sotatapahtumista ei ollut, lehti k�ytti piirroksia - aitoudella ei niin ollut v�li�. Keskell�: Adolf Hitlerin propagandaministeri Heinrich G�bbels valjasti uuden median, radion, eritt�in taitavasti propagandan k�ytt��n. Kuvassa Hitler pit�m�ss� radiopuhetta N�rnbergin puoluep�ivill� vuonna 1936. Alinna: Vietnamilaiset pudottivat ja ottivat vangiksi vuonna 1965 amerikkalaisen lent�j�n William Robinsonin. Taitavasti otettu valokuva levisi koko maailman lehdist��n murtaen amerikkalaisten propagandaa, jonka mukaan Yhdysvallat taisteli 'vapaan maailman' puolesta 'kommunistien aggressiota' vastaan.

Onko suuri kaunista?

- eli miten omistaminen vaikuttaa?

T�h�n asti olemme liikkuneet tiedotusopillisen tutkimuksen teoria-alueella ja korkeintaan k�v�isseet vilkaisemassa tekstintutkimuksen osalta empiirisen tutkimuksen er�it� asetelmia. Samalla on kuitenkin korostettu tiedotusoppia kulttuuritieteen� ja muistutettu t�m�n k�sitteen laaja-alaisuudesta. Tekstintutkimus on vain pieni, mutta suosittu osa-alue - sek� perinteisesti ett� erityisesti nyky��n diskurssitutkimuksen ansiosta. Itse asiassa voisi jopa sanoa, ett� 1970-luvulla voimakkaasti yhteiskunnallis-poliittiseksi mielletty tiedotusopin koulukunta tai suuntaus on 1990-luvulla kulkeutunut toiseen ��rimm�isyyteen eli hienovaraiseen tekstitutkimukseen diskurssianalyysin menetelmin. T�t� suuntausta, joka on erityisen voimakas Tampereella, on ajoittain arvosteltu jopa ep�yhteiskunnallisuudesta (esim. Er�mets� 1995)! Kehitys kuvaa hyvin, miten akateemiset suuntaukset ja koulukunnat voivat nopeasti siirty� 'laidasta laitaan'. Toteamus tutkimuksen vet�ytymisest� akateemiseen norsunluutorniin olisi kuitenkin yksinkertaistus. My�s toisenlaista tutkimusta on, ja suomalaisen tiedotusopin suuntautuminen 1990-luvulla on saanut osakseen kritiikki�kin (esim. Luostarinen 1994). T�m�n virtuaaliluentosarjan k��ntyess� lopulle nostan tarkoituksellisesti esiin er�it� keskeisi� tutkimuksia, jotka kuvaavat mihin suuntaan ala on t�t� nyky� kehittym�ss� l�hinn� Suomessa.

Tiedotusv�lineiden omistuksen keskittymistutkimus on esimerkki hyvin yhteiskunnallisesta tiedotusopin osa-alueesta, jota kohtaan niin tutkijoiden kuin suuren yleis�n kiinnostus on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. T�ss� esitell��n kommentoiden ja t�ydent�en yht� alan tutkimusta. Samalla muistutan, ett� keskittymistutkimus on tyypillinen tiedotusopin osa-alue, jossa eri suuntauksia edustavien tutkijoiden mielipiteet ovat eri aikoina ja eri maissa menneet t�ysin ristiin: omistuksen keskittymist� on pidetty sananvapauden kannalta haitallisena ja vaarallisena sek� toisaalta my�nteisen� ja hyv�n� kehityksen�. Ymm�rrett�v�sti tiedotusv�lineiden omistuksen keskittymist� ei pidetty ongelmana eik� siit� edes puhuttu sanomalehdist�n alkutaipaleella. T�m� tilanne jatkui pitk��n viel� 1800-luvulle, jolloin omistuksen keskittymist� ei k�yt�nn�ss� ollut. Lis�ksi lehti� oli paljon; kullakin oli oma yksityinen omistaja.

Tilanne alkoi muuttua 1800-luvun lopulla, erityisesti Yhdysvalloissa, jolloin Joseph Pulitzer ja William Randolph Hearst perustivat ensimm�iset lehtiketjut. Euroopassa ne syntyiv�t 1910- luvulla.

Tilanne mutkistui entisest��n I maailmansodan j�lkeen radion tultua kilpailemaan sek� yleis�- ett� mainosmarkkinoista. T�ll�in syntyiv�t Yhdysvalloissa valtakunnalliset konglomeraatit, joissa oli lehtien ja radioasemien ohella mukana mm. pankkeja ja s�hk�teollisuuden yrityksi�. Keskittymisen ohella tapahtui ns. ristiinomistusta: tietyt mediat saattoivat omistaa toisiaan: sanomalehti radioaseman jne.

T�m� sai aikaan varsinkin Yhdysvalloissa - ja muuallakin - keskustelua sananvapauden vaarantumisesta: alettiin kysy� p��sev�tk� erilaiset, kilpailevat mielipiteet julkisuuteen, jos tietyill� markkina-alueilla mediat ovat yhden omistajan k�siss�?

Yhdysvalloissa ratkaisu oli ns. antitrustilakien soveltaminen viestint�teollisuuteen. Niiden avulla omistuksen keskittymist� rajoitettiin. Euroopassa ratkaisut ovat eri aikoina vaihdelleet maakohtaisesti. Yhdysvalloista poikkeava ratkaisu oli yleisradiotoiminnan ottaminen valtion monopoliksi vuosikymmenien ajaksi l�hes kaikissa Euroopan maissa. Tultaessa 1980-luvulle alettiin niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa asettaa kyseenalaiseksi julkisen vallan harjoittama omistuksen s��ntely sek� suora monopoliomistus yleisradiotoiminnassa. Lains��d�nn�n liberalisointi on useimmissa maissa sittemmin aikaansaanut nopeaakin tiedotusv�lineiden omistuksen ketjuuntumista ja keskittymist�. Monissa tapauksissa t�m� ei ole j��nyt vain kansalliselle tasolle, vaan my�s viestint�teollisuudessa suurimmat yritykset ovat laajentaneet toimintaansa ulkomaille. N�in monissa maissa mediat ovat siirtyneet ulkomaalaisomistukseen. T�ss� suhteessa tilanne on radikaalisti muuttunut sitten 1800-luvun, jolloin lehdist� koostui l�hes yksinomaan kansallisvaltioissa paikallisesti kesken��n kilpailevista sanomalehtiyrityksist�. Siten ei ole ihme, ett� viimeisen 20 vuoden aikana my�s tutkijoiden mielenkiinto tiedotusv�lineiden omistuksen keskittymiseen on nopeasti lis��ntynyt. Jyrki Jyrki�isen mukaan keskittymisell� tarkoitetaan sit�, ett� muutaman harvan yrityksen osuus koko toimialan tuotannosta on huomattavan suuri. Keskittymisest� voidaan puhua my�s silloin, kun suuryritys on hallitsevassa asemassa markkinoilla. Tutkijoiden kiinnostus on johtunut olettamuksista, joiden mukaan yhden viestint�yrityksen kasvu suureksi tai p��sy esim. alueellisilla markkinoilla hallitsevaan asemaan tai jopa ainoaksi yritykseksi voisi rajoittaa sananvapautta, ts. vaikeuttaa kilpailevien mielipiteiden p��syn julkiseen keskusteluun.

Todettakoon jo t�ss� vaiheessa, ett� tutkijoiden k�sitykset t�st� kuumasta asiasta menev�t t�ysin ristiin: "Mediapluralismi ei ole kaventumassa." (Everette Dennis) "Mediapluralismi on kaventumassa." (John Merrill)

Suomalaisessa tiedotusopissa voidaan l�yt�� l�yh�hk� liittym�kohta keskittymiskysymyksiin perinteisen vaikutustutkimuksen kautta. Osmo A. Wiio on perinteisesti edustanut kantaa, jonka mukaan joukkotiedotuksen vaikutus on olematon tai ainakin suhteellisen v�h�inen. Siksi my�sk��n omistuksen keskittyminen ei ole ongelmallinen asia eik� siksi oikeuta viestint�poliittisia toimia. Kaarle Nordenstreng sen sijaan on edustanut kantaa, jonka mukaan joukkotiedotuksella on ainakin jossain m��rin selv�� vaikutusta. Siksi omistuksen keskittyminen on huolestuttava asia, koska se ainakin potentiaalisesti mahdollistaa tietyille yhteiskunnallisille n�kemyksille muita paremmat mahdollisuudet p��st� julkisuuteen. T�m�n johdosta tarvitaan viestint�politiikkaa, jonka avulla mediapluralismi turvataan.

Seuraavaksi siirrymme tarkastelemaan nelj�� tutkimustraditiota, joilla on kesken��n eroavat k�sitykset siit� miten julkisen vallan tulisi suhtautua media-alalla kiistatta tapahtuvaan omistuksen keskittymiseen. Seuraava nelikentt� on per�isin Jyrki Jyrki�isen v�it�skirjasta. Koordinaatiston X- ja Y-akseleilla ovat julkisen vallan (hallituksen) toimien aste sek� tieteellinen n�ytt� keskittymisen kielteisist� vaikutuksista. T�ss� se on muutettu hypertekstiksi siten, ett� nelikent�n kautta p��set tutustumaan kunkin suuntauksen keskeisiin v�itt�miin, joita havainnollistetaan esimerkkien avulla. Samalla on muistettava, ett� t�m�kin nelikentt� on typologia. Sen osiot eiv�t sellaisenaan toteudu puhtaana miss��n, vaan eri maissa sekaisin ja ristiriitaisesti.Voidaan kuitenkin osoittaa, ett� tietyiss� maissa toteutetut lait ja muut toimet voivat tulla l�helle nelikent�n kohtioita. Nelikentt�: Lehdist�keskittymisen s��ntelyn ulottuvuudet (Jyrki�inen 1994) Hallituksen toimenpiteet uhkaisivat sananvapautta PRIVATE V�h�n tieteellist� n�ytt�� HYPERLINK "lue8a.htm" A HYPERLINK "lue8a.htm" "Antaa menn�" HYPERLINK "lue8b.htm" B HYPERLINK "lue8b.htm" Rajoitettu valvonta Merkitt�v�� tieteellist� n�ytt�� keskittymisen kielteisist� seurauksista HYPERLINK "lue8c.htm" C HYPERLINK "lue8c.htm" Ehk�isev�t toimenpiteet HYPERLINK "lue8d.htm" D HYPERLINK "lue8d.htm" Voimakkaat vastatoimenpiteet keskittymisen kielteisist� vaikutuksista Hallituksen toimenpiteet mahdollisia uhkaamatta lehdist�n vapautta Harjoitusteht�v�: HYPERLINK "http://webct.uta.fi:8900/SCRIPT/Tiedotusoppi/scripts/serve_home" TYT:n opiskelijat (Tampereen ryhm�) / HYPERLINK "http://webct.uta.fi:8900/SCRIPT/Tiedotusoppi2/scripts/serve_home" TYT:n opiskelijat (opistoryhm�) / HYPERLINK "http://www.internetix.fi/p1/harjoitus/lue8e.htm" Internetixin opiskelijat KIRJALLISUUTTA Er�mets�, Harri: Tieto joukkoviestimiss� - huutolaispoika viihteen markkinoilla. Teoksessa Keskinen, Auli (toim.): Teledemokratia - tietoverkot ja yhteiskunta. Helsinki 1995: Painatuskeskus Oy. Jyrki�inen, Jyrki: Sanomalehdist�n keskittyminen. Tampere 1994: Acta Universitatis Tamperensis ser A Vol. 409. Luostarinen, Heikki: Mielen kersantit. Juva 1994: Hanki & J��. Nordenstreng, Kaarle: Tiedotusoppi. Helsinki 1978: Otava. Wiio, Osmo A.: Johdatus viestint��n. Porvoo 1994: Weilin+G��s. -N�ist� kaikista voi olla apua t�m�n ja my�hempien harjoitusteht�vien tekemisess�. Sivun kuvitus: Ylinn�: The World vuodelta 1898 Espanjan-Yhdysvaltain sodan aikana. Lehti lietsoi sotahysteriaa, joka ajoittain h�mmensi my�s Yhdysvaltain sodanjohtoa . Kun valokuvia sotatapahtumista ei ollut, lehti k�ytti piirroksia - aitoudella ei niin ollut v�li�. - Joseph Pulitzerin ensimm�isen� perustama lehtiketju sek� Randolph Hearstin lehtien h�ik�ilem�t�n keltainen journalismi vuosisadan alussa oli Yhdysvalloissa keskeinen syy antitrustilakien soveltamiseen lehdist��n.

A "Antaa menn�" T�m� suuntaus perustuu ajatukseen, ett� joukkotiedotusv�lineiden omistuksen keskittymisen haitoista ei ole riitt�v�� tieteellist� n�ytt��. Julkisen vallan puuttuminen lehdist�n toimintaan sen sijaan on haitallista ja aiheuttaa ongelmia sananvapaudelle. T�m�n aatesuunnan takana on periaatteessa klassinen liberalismi ja sen esitt�m� ajatus vapaan kilpailun hy�dyllisest� vaikutuksesta. Liberalistit (mm. J.S.Mill) esittiv�t 1800-luvulla, ett� talouden tasapaino saavutetaan, kun tuotanto ja kulutus kohtaavat markkinoilla. Paras tuote menestyy kilpailussa parhaiten. Valtion teht�v�n� oli pysytell� mahdollisimman erill��n markkinoista. Mill sovelsi t�t� talousajattelua lehdist��n. Sananvapauden arveltiin toteutuvan, kun erilaiset aatteet ja ideat kohtaavat vapailla markkinoilla. Aatteiden ja ideoiden kilpaillessa vapaasti saavutettaisiin my�s totuus, paras "tuote" siis voittaisi "aatteiden vapaalla markkinapaikalla", kuten Mill kutsui ihanteellista lehdist��.. Ajatussuuntausta on kutsuttu paitsi vapaan kilpailun ideologiaksi my�s "antaa menn�" eli laissez faire -kapitalismiksi. Sittemmin ajatusta on puolustettu vetoamalla viiteen seikkaan: Tuotannon keskittyminen suurten haltuun on talouden perustosiasia. Kehityst� ei voida muuttaa h�iritsem�tt� koko talousj�rjestelm��. Suurtuotanto on tehnyt medioista entist� kannattavampia ja vakavaraisempia, jolloin sis�lt�� on voitu kehitt�� ja tarve sensationalismiin on v�hentynyt. Suurtuotannon edut n�kyv�t my�s sellaisissa kaupungeissa, joissa on vain yksi lehti. Kuuluminen lehtiketjuun lis�� paikallista riippumattomuutta ja toimituksellista vapautta. Tieteelliset n�yt�t kilpailun sis�lt�� parantavasta vaikutuksesta ovat heikkoja. Mm. Yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset osoittivat, ett� kahden lehden kaupungeissa lehdiss� oli enemm�n rikos-, onnettomuus- ym. sensaatioainesta kuin yhden lehden kaupunkien lehdiss�. Paikallinen kilpailu yhden lehden kaupungissa on korvautunut toisissa kaupungeissa julkaistavien lehtien levi�misell� ko. alueelle. Paikallisen kilpailun p��ttyminen ei siis ole johtanut lehdist�kilpailun loppumiseen. "Aatteiden kilpailua" ei en�� k�yd� lehtien (medioiden) kesken, vaan niiden sis�ll�. Omistaja-toimittajat ovat kadonneet ja tilalle on tullut palkattujen toimittajien ja managerien johtama lehti. N�in omistajien vaikutusvalta on v�hentynyt ja ammattijournalistien turvin toteutuu sis�inen pluralismi. T�ysin vapaa kilpailukapitalismi ei tietenk��n ole puhtaana toteutunut miss��n. L�hell� t�t� tilannetta oltiin ehk� Englannissa 1860-luvulla (ns. Manchesterin liberalismi) ja Yhdysvalloissa 1880-luvulla. T�m�n mallin mukaisesti lehdist� on t�ll� vuosisadalla kehittynyt ehk� my�s er�iss� latinalaisen Amerikan maissa. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1980-luvulla uudelleen p��t��n nostanut ns. uusliberalismi on asettanut tavoitteekseen er��nlaisen paluun 1800-luvun klassisen liberalismin ihanteisiin, my�s lehdist�n alueella. Ajatussuunnan mukaan valtio muodostaa uhkan sananvapaudelle eik� sen toimille viestint�teollisuuden s��ntelemiseksi ole perusteita.

B Rajoitettu valvonta

Rajoitetun valvonnan kannattajat pyrkiv�t kumoamaan kaikki A-suuntauksen esitt�m�t v�itteet, jotka tiivistetysti olivat: suurtuotannon mittakaavaedut ja muut hy�dyt ovat seurausta siit�, ett� on yhden lehden kaupunkeja; ryhm�omistus tuo monia etuja; viestinn�n 'kanavien' lukum��r� ei ole v�hentynyt keskittymisen my�t�; olemassa olevien lehtien sis�ll� on riitt�v�sti moniarvoisuutta. Vasta-argumentteja on esitetty nelj�: Tuotannon keskitt�minen ei ole medioille v�ltt�m�t�nt�. Suurimman hy�dyn ovat saaneet mainostajat. Sen sijaan kuluttajille hinnat eiv�t ole laskeneet - jopa p�invastoin on saattanut tapahtua. Paikallisella tasolla kannattavuus ei edellyt� kuulumista ketjuomistukseen. Suurtuotannon mittakaavaedut saattavat toteutua esim. suurkaupungeissa, mutta eiv�t samoin maakunnallisella, alueellisella tai valtakunnallisella tasolla. On tutkimuksia, jotka osoittavat kilpailun parantavan laatua. Kanadassa tehdyt selvitykset osoittivat, ett� paikallista ja kunnallishallintoa koskeva uutisointi heikkeni ja yksipuolistui kilpailevan lehden lakattua. Kanadalaisen Kentin komission mukaan yhden sanomalehden tilanne johtaa toimituskustannusten pienenemiseen ja sit� kautta sis�ll�n heikkenemiseen. Suurtuotannon mittakaavaetuja ei voida tarkastella irrallaan uutiskilpailulle asetettavista vaatimuksista. Jos kilpailua pidet��n suotavana tavaroiden ja palvelujen tuotannossa, t�m�n on koskettava taiteellisia ja henkisi� tuotteita, kuten uutisia. T�ten "managerijohtajien" ja ammattijournalistien riippumattomuus omistajista on lopulta suhteellista - viime k�dess� omistajat pystyv�t ja haluavat m��ritell� viestint�yrityksen yleiset tavoitteet ja toimintalinjat. T�llaisia n�kemyksi� on esitt�nyt mm. brittil�inen tutkija Graham Murdock. Hieman samanlaisiin johtop��t�ksiin tuli Hutchins-komissio Yhdysvalloissa vuonna 1948. Yleist� t�lle n�k�kulmalle on kuitenkin kaksi hieman ristiriitaista asiaa. Toisaalta suuntauksen edustajat pyrkiv�t osoittamaan omistuksen keskittymisen haitat, mutta samanaikaisesti my�nnet��n julkisen vallan puutuminen lehdist�n toimintaan ongelmalliseksi, markkinatalouden yleisten periaatteiden vastaiseksi. Siksi t�m� suuntaus korostaa vapaaehtoisten toimien merkityst� lehdist�n vastuullisuuden lis��miseksi. Lains��d�llisten toimien on oltava mahdollisimman v�h�isi�. Sen sijaan t�m�n suuntauksen kannattajat ehdottavat erilaisten lehdist�neuvostojen perustamista sek� rohkaisevat kansalaisj�rjest�j� ja ep�kaupallisia yhteis�j� mediakritiikkiin. N�in teki mm. mainittu Hutchins-komissio Yhdysvalloissa loppuraportissaan vuonna 1948. T�ysin puhtaana t�m�k��n suuntaus ei esiinny miss��n, mutta sen vaikutus on ilmeinen ja laaja. Osittain sen seurauksena on syntynyt erityinen lehdist�teoria, ns. sosiaalisen vastuunalaisuuden lehdist�teoria. Suuntaus on ollut ajoittain kustantajien ja 1980-luvulta alkaen ns. uusliberalistien kritiikin kohteena. N�m� ovat korostaneet my�s lehti- ja mediayritysten olevan liiketaloudellisia yksikk�j�, joiden ensisijainen tavoite on liiketaloudellisen voiton tuottaminen - sosiaalinen vastuu yms. ei kuulu yrityksille. Rajoitetun valvonnan kannattajien vaikutus on silti edelleen melkoinen. L�hes kaikissa maissa toimii erilaisia lehdist�neuvostoja, joiden toimenkuvana on hyv�n lehtimiestavan valvominen. Esimerkki t�st� on mm. Suomen JSN (Julkisen Sanan Neuvosto). JSN on tyypillinen vapaaehtoisuuteen perustuva valvontaelin. Se voi antaa medioille lausuntoja hyv�n lehtimiestavan noudattamisesta, mutta se voi antaa rikkomuksista vain huomautuksia. Juridista valtaa JSN:lla ei ole, joten se ei voi m��r�t� sakkoja tai muita rangaistuksia.

C Ehk�isev�t toimenpiteet

T�m� suuntaus vaikuttaa jossain m��rin ristiriitaiselta. Julkinen valta voi puuttua voimakkainkin ottein lehdist�n toimintaan, vaikka kiistatonta n�ytt� omistuksen keskittymisen haitoista ei ole. Kuitenkin my�s t�llainen ajattelutapa on olemassa ja on vaikuttanut moninkin tavoin. Tiivist�en voisi sanoa, ett� t�m�n suuntauksen toimet pit�v�t sis�ll��n erilaista ennalta ehk�isev��toimintaa. N�k�kanta C katsoo, ett� vain riitt�v�n suuri sanomalehti, jonka takana on suuren omistajaryhm�n intressit, voi harjoittaa systemaattisesti tutkivaa, demokratiaa tukevaa journalismia. Samalla t�m�n suuntauksen edustajat kuitenkin katsovat, ettei t�llaisten sanomalehtien ja mediayhti�iden luominen edellyt� valtakunnallisia, alueellisia tai paikallisia monopoleja. T�ten suuntaus C sallii toimet, joilla valvotaan omistusryhmien kasvua. Tilanne voitaisiin julkisen vallan toimin "j��dytt��", kunnes tilanne muuttuu tai keskittymisen vaikutuksista saadaan lis�tietoja. Periaatteessa kuitenkin hyv�ksyt��n toimet, joilla estet��n pysyv�nasteinen olemassa olevan keskittymisasteen kasvu. Suomessa t�llaista suuntausta on edustanut mm. kilpailuviraston perustaminen. T�m�n elimen teht�v�n� on "terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun edist�minen". Jonkun yrityksen saavuttama m��r��v� markkina-asema ei sin�ns� ole lain mukaan vahingollista - vasta t�llaisen aseman v��rink�ytt�. Maailmassa on muitakin esimerkkej� pyrkimyksist� est�� tai valvoa ennalta ehk�isevin toimin keskittymisasteen nousua. Yhdysvalloissa s��dettiin selvi� rajoituksia ns. ristiinomistuksen rajoittamiseksi. Liittovaltion telehallintoviranomainen FCC (Federal Commission of Communications) sai valtuudet est�� sanomalehtien ja radio- sek� tv-asemien ristiinomistus. Sanomalehti ei voinut omistaa ilmestymisalueellaan radio- tai tv-asemaa eik� yhdell� omistajalla saanut olla kuin korkeintaan 7 radioasemaa. T�m� tapahtui soveltamalla vuosina 1890-1914 s��dettyj� antitrustilakeja viestint�teollisuuteen. Todettakoon, ett� Suomessa ei ole ollut vastaavaa lains��d�nt��. T�ten t��ll� on kaupunkeja, jossa sama viestint�yritys omistaa samalla paikkakunnalla sanomalehden, ilmaisjakelulehden, paikallisradion ja kaapelitelevision. T�m�n kirjoittajan k�sityksen mukaan radio- ja televisiotoiminnan valtiolliset monopolit Euroopassa 1900-luvun alussa edustivat C-suuntauksen mukaista julkisen vallan pyrkimyst� turvata korkeatasoinen viestint� riitt�vin resurssein - puuttumatta samanaikaisesti painetun lehdist�n toimintaan. Samoin voidaan arvioida, ett� Pohjoismaissa valtioiden jakama lehdist�tuki erityisesti puoluelehdille on er��nlaista ennalta ehk�isev�� toimintaa lehdist�n keskittymisasteen nousua vastaan. Julkisin varoin halutaan tukea tiettyjen lehtien toimintaa, jotta hallitsevassa markkina-asemassa olevat lehdet eiv�t saavuttaisi t�ydellist� monopolia.

D Voimakkaat vastatoimenpiteet

T�m�n suuntauksen edustajat katsovat, ett� medioiden omistuksen keskittymisen haitoista on riitt�v�� tieteellist� n�ytt��. Samanaikaisesti katsotaan ettei julkisen vallan voimakaskaan puuttuminen keskittymisprosessiin vaaranna sananvapautta. D-suuntaus viittaa kokemuksiin ja tutkimuksiin, joiden mukaan medioiden omistajat ovat kiistatta k�ytt�neet omistusvaltaansa tiettyjen poliittisten puolueiden, ehdokkaiden tai yritysten hyv�ksi toisia vastaan. Yhdysvalloissa on mm. tutkittu ketjuomistuksessa ja paikallisessa omistuksessa olevien lehtien suhtautumista presidentinvaaleihin. Esimerkiksi St.Dizier totesi ketjuomistuksessa olevien lehtien tukevan muita useammin republikaaneja. H�nen mukaansa 93% ketjusanomalehtien julkaisijoista oli republikaaneja verrattuna itsen�isten sanomalehtien 55 prosenttiin. Samoin on saatu tutkimustuloksia, joiden mukaan ketjuomistuksessa olevien lehtien ilmoitushinnat eiv�t olekaan suurtuotannon eduista huolimatta edullisia, vaan jopa 11% kalliimpia kuin itsen�isill� lehdill�. Busternan (1991) mukaan t�m� n�ytt�isi tukevan olettamusta, jonka mukaan hyvin j�rjest�ytyneill� lehtiketjuilla on valta m��r�t� haluamansa hinnat. Lehti- ja mediayhti�iden omistajat ovat aikojen kuluessa useinkin puuttuneet suoraan politiikkaan. William Randolph Hearst k�ytti lehti��n 1910-luvulla hyv�kseen presidentinvaaleissa (tuloksena tosin oli ep�onnistuminen). Euroopassa on her�tt�nyt huomiota mm. italialaisen Silvio Berlusconin omistamien televisiokanavien avoin hy�dynt�minen vaalikamppailussa. Samoin Englannissa ja Saksassa mediayhti�t ovat avoimesti k�ytt�neet medioitaan poliittisten tarkoitusperiens� hyv�ksi. Er�iss� maissa t�m�n on katsottu oikeuttavan julkisen vallan voimakkaat toimet omistuksen keskittymist� vastaan. Yhdysvalloissa puuttumisen aste on vaihdellut suuresti eri aikoina, mutta toisinaan viranomaiset ovat antitrustilakien nojalla puuttuneet suoraan omistamiseen. T�m� on tapahtunut p��omien voiton verotuksen avulla tai yksinkertaisesti m��r��m�ll� mediakonglomeraatteja myym��n omistamiaan tiedotusv�lineit� kilpailutilanteen palauttamiseksi. N�in tapahtui mm. vuonna 1948, kun merkitt�v�ss� oikeudellisessa ennakkotapauksessa Paramount Pictures -elokuvayhti� m��r�ttiin myym��n omistamansa 1197 elokuvateatteria itsen�isille esitysyhti�ille. Tuomioistuin perusteli p��t�st��n sill�, ett� jos elokuvien tuottaja omistaa elokuvateatterit se pystyy vaikeuttamaan kilpailevien elokuvayhti�iden tuotteiden levityst�. Hieman saman tyyppinen oli II maailmansodan j�lkeinen p��t�s, jolla NBC-radioyhti� pakotettiin myym��n omistamansa toinen valtakunnallinen radiokanava. P��t�st� perusteltiin siten, ett� maan radiomarkkinoilla ei ollut riitt�v�sti kilpailua, kun NBC omisti kaksi valtakunnallista radioverkkoa ja CBS yhden. Uusi omistaja muodosti kanavasta ABC-radioyhti�n. N�in viranomaistoimin luotiin pitk��n kest�nyt kolmen suuren radio- ja tv-yhti�n kilpailutilanne Yhdysvalloissa. Voimakkaiden vastatoimien suuntaus onkin eri maissa turvautunut lains��d�nt��n. Omistukselle on asetettu prosentti- tai lukum��r�isi� kattoja, joiden rikkominen on sanktioitu. Ehk� pisimm�lle t�m�n suuntainen kehitys meni Kanadassa, jossa ns. Kentin komissio ehdotti vuonna 1981 ettei mill��n lehtiketjulla saa olla enemm�n kuin 5% valtakunnallisten p�iv�lehtien kokonaislevikist�. T�m�n ylitt�v�t konsernit voitaisiin pakottaa myym��n omistuksiaan. On hyvin ymm�rrett�v��, ett� kanadalaiset kustantajat vastustivat kiivaasti Kentin komission ehdotuksia. Vaikka Kanadan hallitus lievensi komission esityksi�, kustantajat tekiv�t kaikkensa est��kseen sen muuttumisen laiksi. K�yt�v�politikointi ja painostus onnistuikin, sill� vuoden 1984 hallituksenvaihdoksen yhteydess� esitys raukesi. Lehdist�n keskittymist� voimakkain toimin vastustava D-suuntaus onkin ollut huomattavissa vaikeuksissa 1980-luvulla alkaneen uusliberalismin aikakaudella, jolloin monissa maissa on purettu keskittymist� rajoittavaa lains��d�nt�� 'liberalisoinnin' nimiss�.

Objektiivinen joukkotiedotus vs. joukkotiedotus yhteisyyten�

Virtuaaliluentosarjamme alkaa k��nty� loppua kohtia. Syy siihen miksi olemme edenneet juuri esitetyss� j�rjestyksess�, ei suinkaan ole sattuma. Tarkoitukseni on ollut pohjustaa historiaa ja alan tutkimuksen eri n�k�kantoja esittelem�ll� viimeist� luentoa, jossa tarkastellaan mihin nykyaikaisen joukkotiedotuksen 500-vuotinen kehitys on johtanut. Aivan erityisesti haluan viimeisess� osuudessa arvioida meneill��n olevan ns. 'informaatioyhteiskunnan' synnyn vaikutuksia. Se, ett� k�ytin edell� puolilainausmerkkej� informaatioyhteiskunnan yhteydess� kertonee hieman siit� mit� on tulossa. En aio liioitella enk� mystifioida esimerkiksi tietoverkkojen vaikutusta, vaikka niill� ep�ilem�tt� pitk�ll� aikav�lill� onkin syv�llinen merkitys tulevaisuuden yhteiskunnassa. Loppua varten haluan t�ll� kertaa havainnollistaa teorian ja esimerkkien avulla millaista tiedotusopillista keskustelua Suomessa on k�yty viimeisen 20 vuoden ajan viestinn�n peruskysymyksist�. 1980-luvun alussa tamperelainen tiedotustutkimus jakautui selv�sti kahteen suuntaan. Tarkalleen vuonna 1980 ilmestyi kaksi kirjaa, joissa oli aivan erilainen n�k�kulma viestinn�n peruskysymyksiin. Toinen kirja oli Pertti Hem�nuksen ja Ilkka Tervosen Objektiivinen joukkotiedotus ja toinen puolestaan Kauko Pietil�n v�it�skirja Formation of the Newspaper: A Theory. Kirjoittajat ovat sittemmin julkaisseet lukuisia kirjoja ja tutkimuksia, joissa n�kemyksi� on t�smennetty. Hem�nuksen ja Tervosen n�k�kannat ovat (?) koko ajan pysyneet suhteellisen yhdensuuntaisina. Kauko Pietil� sen sijaan on vuosien varrella eri julkaisuissa v�ltellyt tiettyjen kysymysten k�sittely�, vaikkakin on pysynyt (?) keskeisimpien v�itt�miens� takana. Miksi n�m� kaksi suuntausta ovat keskeisi� ja t�rkeit�? Siksi, ett� niiss� kulminoituvat useimmat tiedotusopin peruskysymykset, tapa ymm�rt�� viestinn�n olemus. Tulevan 'informaatioyhteiskunnan' ja Internetin kiihkeimm�t puolestapuhujat taas sanovat, ett� tulevaisuuden 'tietoyhteiskunnassa' koko viestinn�n olemus muuttuu. Puhutaan jopa 'informaatiovallankumouksesta'. Seuraavan tarkoituksena on pohtia miss� m��rin n�in on.

Aloitamme tarkastelemalla miten Hem�nus ja Tervonen ymm�rt�v�t viestint�tapahtuman perusolemuksen Objektiivinen joukkotiedotus -kirjassaan. N�k�kulma on ensisijaisesti tieto-opillinen. Kirjoittajat ovat itse sanoneet, ett� heid�n perusajatuksensa tulee lopulta suhteellisen l�helle ideaalista liberalistista lehdist�teoriaa, jossa lehdist� n�htiin J.S.Millin mukaan 'aatteiden vapaana markkinapaikkana'. Taustalla on usko ihmisen rationaalisuuteen. Kun erilaiset opit ja ajatukset kamppailevat 'aatteiden vapaalla markkinapaikalla', paras 'tuote' - totuus - voittaa lopulta ja rationaalinen ihminen saa t�t� kautta lehdist�st� ainekset j�rkev��n p��t�ksentekoon.

(-Hem�nuksen oleellisin ero klassiseen liberalismiin on ehk� siin�, ett� realistina Hem�nus n�kee vapaan kilpailun johtavan monopolisoitumiseen, jolloin 'aatteiden vapaa markkinapaikka' ei en�� olekaan t�ysin vapaa. Siksi Hem�nus on hyv�ksynyt julkisen vallan viestint�poliittiset toimet 'aatteiden vapaan markkinapaikan' toimintakykyisyyden turvaamiseksi.)

Mutta millainen 'tuote' eli uutinen tai muu joukkotiedotusviesti sitten voittaa kilpailun 'aatteiden vapaalla markkinapaikalla'? Hem�nuksen ja Tervosen perusv�itt�m� on se, ett� objektiivinen uutinen tai sanoma menestyy parhaiten tiedon markkinoilla. Milloin sanoma tai uutinen sitten on objektiivinen? Tarkastelemme t�t� seuraavassa teorian ja esimerkin avulla. Hem�nus ja Tervonen m��rittelev�t objektiivisuuden seuraavasti:

"Joukkotiedotussanoman objektiivisuuden yleiset kriteerit lopputuloksen tasolla ovat 1) todenmukaisuus ja 2) olennaisuus."

N�ill� perusteilla voidaan arvioida oheista kahta joukkotiedotussanomaa. Todenmukaisuuden tasolla arvioiden voidaan ensin kiinnitt�� huomiota EMU-artikkelin rakenteeseen. T�ytt��k� se todenmukaisuuden kriteerit? Jotta se t�ytt�isi, journalistisen ty�prosessin tulee sis�lt�� ne edellytykset, joiden avulla todenmukaisuus ja olennaisuus voidaan maksimoida. Sanoman sis�ll�n tasolla todenmukaisuuden ratkaisee maksimaalisen vastaevidenssin k�ytt�. Journalistin on tutkijan tavoin annettava hypoteeseille tai niihin verrattaville ennakko-odotuksille mahdollisuus osoittautua niin oikeaksi kuin v��r�ksi.

Kyse on siis tavallaan - kuten edell� jo todettiin - tietynlaisesta liberalistisen lehdist�teorian soveltamisesta journalistiseen ty�prosessiin. Asettamalla erilaiset ja vastakkaisetkin n�kemykset kilpailemaan kesken��n journalisti voi muodostaa kokonaisuuden, jonka tuloksena on objektiivinen juttu - hieman samoin kuin aatteiden ja ideoiden ajateltiin kilpailevan 'aatteiden vapaalla markkinapaikalla'.

T�lt� kannalta arvioituna Hem�nus esitt�isi mit� ilmeisimmin kritiikki� t�t� yht� Kalevan artikkelia kohtaan, koska siin� tuodaan esiin vain yksi n�kemys Emusta. Kriittisi� tai Emuun kielteisesti suhtautuvia n�kemyksi� jutussa ei tuoda esiin lainkaan - ainoa haastateltu on Pankkiyhdistyksen toimitusjohtaja. Hem�nuksen objektiivisuustutkimuksessa ei kuitenkaan rajoituta vain yhteen artikkeliin. T�ss� on palautettava mieleen objektiivisuuden yleinen m��ritelm�:

"M��r�tyn joukkotiedotusv�lineen v�litt�mien sanomien muodostama kokonaisuus on objektiivinen, jos ja vain jos t�m� kokonaisuus vastaa todellisuutta."

Keskeist� t�ss� on sana kokonaisuus. K�yt�nn�n journalistisessa ty�ss� on mahdotonta sis�llytt�� jokaiseen uutiseen tai juttuun erilaisia kilpailevia n�kemyksi� maksimaalisen vastaevidenssin nimiss�, vaikka usein t�h�n pyrit��nkin. Siksi medioiden olisi objektiivisuuden saavuttamiseksi pitemm�n ajan kuluessa teht�v� useita erilaisia ja sis�ll�lt��n vastakkaisiakin juttuja ja ohjelmia maksimaalisen vastaevidenssin nimiss�. N�in ollen esim. Kalevan HYPERLINK "grafiikka/MTKB.jpg" 50 pennin leip�tempausta k�sittelev�n jutun voidaan ajatella jossain m��rin tasapainottavan EMU-jutun EU-my�nteisyytt�. Hypoteesinomaisesti Hem�nus mit� ilmeisimmin mittaisi lehtien EMU-juttujen sis�ll�n maksimaalista vastaevidenssi� esimerkiksi kuukauden ajalta. T�m�n j�lkeen voitaisiin arvioida miss� m��rin jokin lehti tai media t�ytt�isi objektiivisuden todenmukaisuuden vaatimuksen. Olennaisuuden suhteen Hem�nus mit� ilmeisimmin ei esitt�isi kysymyksi�: EMU on suuresti niin kansantalouteen kuin tavallisen kuluttajan el�m��n vaikuttava asia, joten olennaisuuden vaatimus Kalevassa on toteutunut. On helppo ymm�rt��, ett� objektiivisuusteorian n�k�kulmasta oheinen Weekly World News-lehti sen sijaan saisi osakseen Hem�nuksen ankaraa kritiikki�. Lehden etusivu ei t�yt� todenmukaisuuden eik� olennaisuuden vaatimuksia. Tieteellisesti ei voida osoittaa, ett� ihminen polveutuisi avaruusolioista. Samoin kyyneleit� vuotavan Elvis-maalauksen Hem�nus vaatisi tarkemmin tutkittavaksi. V�itetyn tutkimuksen sielun painosta Hem�nus haluaisi maksimaalisen vastaevidenssin kohteeksi: jutussa olisi oltava mukana eri n�k�kantoja edustavia l��k�reit�, biologeja ja teologeja. Maksimaalisen vastaevidenssin idea tuskin on toteutunut my�sk��n jutussa, joka k�sittelee joen virtaussuuntaa muuttanutta meediota. Todenmukaisuuden lis�ksi objektiivisuustutkimus kyseenalaistaisi kyseisen lehden olennaisuuden. Yleisen yhteiskunnallisen relevanttiuden n�k�kulmasta sielun paino ja kyynelehtiv� Elvis-maalaus eiv�t olisi kovin t�rkeit� asioita. Objektiivisuustutkija tuhahtelisi pahanlaisesti t�m�n lehden kohdalla.

Syvennymme nyt enemm�n Kauko Pietil�n edustamaan ajatteluun ja tarkastelemme samaa EMU- uutista. Pietil�n edustama suuntaus haluaisi tutkia millaisia sosiaalisia suhteita jutun v�lityksell� rakentuu. Ensin l�hdett�isiin etsim��n millaisia toimijoita jutussa on. Seuraavat olisivat l�ydett�viss�: Pankkiyhdistyksen toimitusjohtaja Matti Sipil�. Pankkiasiakas. EMU ja EU. Suomalaispankit. Kaleva T�m�n j�lkeen alettaisiin mietti� millaisessa suhteessa n�m� toimijat ovat kesken��n ja lukijaan. Tuloksena voisi olla oheisen kaltainen kontaktiverkko. Mielenkiintoista, ja er��nlaiseen puolueettomuuteen pyrkiv�lle uutisjournalismille tyypillist� on toimittajan n�kym�tt�myys juttujohdannosta: toimittajan persoona on h�ivytetty kokonaan; h�n ei esiinny toimijana lyhyess� esimerkiss�mme. Kontaktiverkon perusteella t�m� tutkimussuuntaus alkaisi mietti� millaisia yhteiskunnallistumisen prosesseja t�ss� verkossa syntyy.

"Kuka k�ytt�� hyv�ksi ket�kin? Kenen funktio toiselle, kenen merkitys toiselle on suurempi tai pienempi? Kenen riippuvuus toisesta on niin muodoin suurempi tai pienempi? Kenen valtaresurssit ovat suuremmat ja kuka voi siten ohjata enemm�n toista, horjuttaa toisen funktioita tai per�ti riist�� ne h�nelt�?"

N�in l�ydetyt pelaajat ja siirrot muodostaisivat empiirisen aineiston rungon. (-Huomattakoon t�ss�, ett� Pietil�n l�hestymistapa on erilainen kuin Fisken; lis�ksi h�n huomauttaa Klaus Sondermannin kanssa, ett� heid�n tutkimusmenetelm�ns� on alustava ja 'kalibroiva' - uuden suuntauksen tutkimusmenetelm�t kaipaavat hiomista.) Pelaajia ja heid�n v�lisi��n sosiaalisia kontakteja voidaan luokitella, esimerkiksi seuraavasti: millaisiin yhteiskuntael�m�n alaan toimijat kuuluvat (yritys, valtio, puolue, kunta, yhdistys jne.), millainen on toimijoiden kansallinen ja kansainv�linen asema, millainen on toimijoiden luokka-asema (johtava, koulutettu, toimihenkil�, maanviljelij�, ty�v�est� jne.). T�m�n j�lkeen tutkittaisiin millaisia ominaisuuksia toimijoilla on esimerkiksi positiivisuus-negatiivisuus- tai vastaavilla vastakohta-akseleilla, siis millaisia sis�lt�j� suhteet saavat. Ensimm�inen luokittelu tuottaisi havainnon, ett� kontaktiverkon toimijat n�ytt�isiv�t olevan yhteiskunnan ylint� kerrosta, yrityksi� sek� kansainv�lisen tason toimija. Toimitusjohtaja, EU ja suomalaispankit k��ntyv�t t�ss� jutussa Kalevan v�lityksell� anonyymin pankkiasiakkaan (lehden lukijan) puoleen kertoen jotain Emusta ja EU:sta. P��llisin puolin n�ytt�isi silt�, ett� toimijoihin liitet��n seuraavia ominaisuuksia, jotka m��ritt�v�t toimijoiden v�lisi� suhteita: POSITIIVINEN OMINAISUUS/ NEGATIIVINEN OMINAISUUS huoleton/huolestunut asioinnin muuttumattomuus/asioinnin muutos alhainen korkotaso/korkea korkotaso s��st�/tuhlaus demokratia/diktatuuri vakaus ja rauha/jyrk�t vaihtelut ja sota helppous/vaikeus ymp�rist�yst�v�llisyys/saastuttaminen T�m�n tutkimusmenetelm�n mukaan voitaisiin satunnaisesti valitun esimerkkijutun arvioinnissa p��ty� samaan lopputulokseen mihin Pietil� ja Sondermann p��tyiv�t Helsingin Sanomien osalta eli lehti on ideologisen yhteiskunnallistumisen v�line. Positiivisesti pelaavilla toimijoilla on l�hes puhtaat paperit vastakohtiinsa verrattuna: lehtijutussa toteutuu hyv�n liitto pahaa vastaan. Euroopan unioniin, Emuun ja suomalaisiin pankkeihin liittyv�t sellaisen positiiviset asiat kuin huolettomuus, asioinnin muuttumattomuus, alhainen korkotaso, kuuden miljardin s��st�t, demokratia, vakaus ja rauha, helppous ja ymp�rist�yst�v�llisyys. Toimijoiden vastakohdat - joita jutussa ei nimet� eik� osoiteta - ovat l�hes tulkoon kammottavia: sota, diktatuuri, korkojen nousu, tuhlaus yms. Yhteenvetona voitaisiin todeta, ett� jutun toimijoiden rakenne on hyvin yksisuuntainen. Tietyt tahot l�hestyv�t lehden kautta lukijaa asettaen jutun toimijat tarkkaan ja t�sm�lliseen suhteeseen lukijan kanssa. Miss��n vaiheessa jutussa ei rakennu diskurssia tavallisesta pankkiasiakkaasta toimitusjohtajaan tai h�nen kauttaan puhuviin instansseihin: suhde on ehdottoman yksisuuntainen, sill� toimitusjohtaja ja h�nen takanaan olevat instanssit puhuvat pankkiasiakkaalle ja m��ritt�v�t yksipuolisesti jutussa rakennetun sosiaalisten suhteiden verkoston. J��d��n siis kaipaamaan jotain sellaista, miss� my�s toisensuuntainen suhde olisi mahdollinen, eli ylh��lt� alasp�in suuntautuvan 'tiedottamisen' sijasta olisi mahdollisuus vuorovaikutukseen. -T�ss� yhteydess� j�t�mme k�sittelem�tt� miten t�m� tutkimussuuntaus suhtautuisi Weekly World News -lehden etusivuun, koska aihetta sivutaan (tosin eri tavoin) Fisken kirjassa ja alla olevassa harjoitusteht�v�ss�. Harjoitusteht�v�: HYPERLINK "http://webct.uta.fi:8900/SCRIPT/Tiedotusoppi/scripts/serve_home" TYT:n opiskelijat (Tampereen ryhm�) / HYPERLINK "http://webct.uta.fi:8900/SCRIPT/Tiedotusoppi2/scripts/serve_home" TYT:n opiskelijat (opistoryhm�) / HYPERLINK "http://www.internetix.fi/p1/harjoitus/lue9b.htm" Internetixin opiskelijat KIRJALLISUUTTA Hem�nus, Pertti & Tervonen, Ilkka: Objektiivinen joukkotiedotus. Helsinki 1980: Otava. Hem�nus, Pertti & Tervonen, Ilkka: Totuuksista utopioihin. Helsinki 1986: Otava. Hem�nus, Pertti & Pietil�, Kauko: Seitsem�n er�� journalismista. Tampere 1982: Vastapaino. Kunelius, Risto: Viestinn�n vallassa. Porvoo-Helsinki-Juva 1998: WSOY. M�ntyl�, Jorma: Kotimikrolla tiedon valtateille. Tiede 2000-lehti, 6/1994. Pietil�, Kauko: Formation of the Newspaper: A Theory. Tampere 1980: Acts Universitatis Tamperensis, Ser A Vol 119. Pietil�, Kauko & Sondermann, Klaus: Sanomalehden yhteiskunta. Tampere 1994: Vastapaino. Wiio, Osmo A.: Johdatus viestint��n. Porvoo 1994: Weilin+G��s. -N�ist� kaikista voi olla apua t�m�n ja my�hempien harjoitusteht�vien tekemisess�. Kirjoittajan huomautus: Luennoilla usein esiintyv�t EU/EMU-aiheiset esimerkit ovat puhdas sattuma. Luentosarjan t�t� osaa valmisteltiin toukokuun 1998 alussa EMU-p��t�sten aikaan, jolloin aiheesta oli luonnollisesti paljon uutisia medioissa.

Takakautta koukaten tulevaisuuteen - Onko siell� muutakin kuin tietoverkkoja?

Aloitimme t�m�n opintojakson tutkimalla ensimm�isten alkeellisten sanomalehtien synty�, kun keskiaika alkoi k��nty� uudeksi ajaksi 1500-luvun taitteessa. Apuna oli oheinen kuvio, joka typologisoi sanomalehden 500-vuotista historiaa. Monessa yhteydess� totesimme, ett� radion ja television kehityksess� on jossain m��rin samoja piirteit� kuin sanomalehden pitk�ss� historiassa. Kaikkialla on ollut havaittavissa ensimm�isten kokeilujen ja tutkimusten vaihe, jolloin ei oikein ole tiedetty mihin ja miten uutta mediaa k�ytet��n. Kuvaavaa on, ett� kirjapainon keksimisest� kului yli 100 vuotta ensimm�isen sanomalehdeksi katsottavan julkaisun syntyyn. Ensimm�iset radiot saatiin toimimaan 1890-luvun lopulla, mutta vasta 1920-luvun puoliv�liss� tapahtuivat ensimm�iset merkitt�v�t kaupalliset l�pimurrot Yhdysvalloissa ja Englannissa. Aikaa kului siis 30 vuotta. Television tekniset ongelmat ratkaistiin Englannissa jo 1930-luvun taitteessa, mutta vasta II maailmansodan j�lkeen 1950-luvun alussa televisio levisi Englannissa koko kansan keskuuteen. Aikaa kului t�ss�kin tapauksessa 30 vuotta. Tosin sek� radion ett� television kaupallisia l�pimurtoja hidastivat maailmansodat.

T�ll� hetkell� el�mme uuden median, tietoverkkojen ja erityisesti Internetin l�pimurron aikaa. Viimeisell� virtuaaliluennolla haluan tutkimuksen valossa arvioida mihin suuntaan olemme menossa? Kysymys on aiheellinen, kun poliitikot puhuvat 'informaatiovallankumouksesta' tai 'tietoyhteiskunnasta' ja yritysjohtajat ovat valmiita maksamaan tuhansia markkoja muutamien tuntien Internet-seminaareista. Niiden ohjelma on keskim��rin samanlainen: erilaiset Internet- asiantuntijat k�yv�t kertomassa miten ainutlaatuinen media Internet on ja miten juuri heilt� saa sen parhaan tiedon verkon tulevaisuuden kaupallisista n�kymist�. T�m�n kirjoittajan mielest� Osmo A. Wiio on monessa suhteessa parhaiten arvioinut uuden viestint�tekniikan vaikutuksia. Seuraavassa kommentoin Wiion viisikohtaista arviota: Kuvitellaan, ett� keksinn�t muuttavat ihmisen perusluonnetta. Kuvitellaan, ett� kaikki ihmiset ovat innokkaita saamaan ��nens� kuuluviin. Toiset ihmiset ovat sosiaalisempia kuin toiset. Ihmisen �lyllisyytt� liioitellaan, el�myksellisyytt� aliarvioidaan 'akateemisen vinoutuman' seurauksena. Varhaiset k�ytt�j�t ovat vaikuttajayksil�it�, joiden k�ytt�ytyminen ei vastaa koko kansan k�ytt�ytymist�. L�hitulevaisuus yliarvioidaan, kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan. Medioiden 500-vuotinen historia n�ytt�isi osoittavan, ett� uudet viestimet eiv�t h�vit� vanhoja, mutta muuttavat niiden muotoa, sis�lt�� ja k�ytt�tottumuksia. Kun radio aikoinaan keksittiin, sanomalehden pel�ttiin kuolevan. Television l�pimurron j�lkeen ep�iltiin radion menett�v�n merkityksens�. Tietoverkkojen tehdess� nyt tuloaan oletetaan, ett� lehdet, radiot ja tv-kanavat nykymuodossa loppuvat ennen pitk�� ja siirtyv�t digitalisoidussa muodossa jaettavaksi tietoverkkojen kautta. Tarkastellaanpa kehityst� tarkemmin. Radion l�pimurto 1920-luvulla vaikutti syv�llisesti sanomalehtien toimittamiseen ja k�ytt��n. Lehti ei mitenk��n kyennyt kilpailemaan nopeudessa radion kanssa. Sanomalehtien oli siksi kehitytt�v�, jotta ne olisivat kyenneet kilpailemaan radion kanssa. Journalismin tutkimus osoittaa, ett� ns. k�rjelleen k��nnetyn pyramidin sek� elementtikirjoittamisen tekniikka vakiintuivat sanomalehtiuutisten perusmuodoksi viimeist��n radion l�pimurron aikaan 1920-luvulla. T�rkein, uutisarvoisin aines tiivistettiin jutun alkuun, ensimm�iseen kappaleeseen, jota alettiin kutsua ingressiksi. Sit� seuraaviin kappaleisiin eli elementteihin lis�ttiin t�rkeysj�rjestyksess� aiempia kappaleita t�ydent�v�� informaatiota. Kunkin kappaleen eli elementin v�liin alettiin sijoittaa v�liotsikko, josta ilmeni seuraavan kappaleen p��sis�lt�. T�ll� kirjoitustyylill� haluttiin helpottaa lehtien lukemista: lukijan ei tarvinnut en�� lukea juttua alusta loppuun, vaan otsikoita, ingressej� ja v�liotsikoita silm�ilem�ll� saattoi valikoida, mist� voi l�yty� aiempaa tietoa t�ydent�v�� tietoa. Kun lehdet oli aikaisemmin tehty perinteisen kirjeen tai kronologisesti kaunokirjallisessa muodossa, lukijan oli pakko lukea koko artikkeli ymm�rt��kseen mit� oli tapahtunut. Uudella kirjoitustyylill��n sanomalehti ik��n kuin mukautui radion luomaan kilpailuun ja muuttui enemm�n taustoittavaksi mediaksi. Radion heikkoutena taas oli vastaavasti tavaton pinnallisuus: taustoittamiselle ei juuri j�� mahdollisuuksia, jos 10 minuutin uutisl�hetys muodostuu noin 2-3 konekirjoitusliuskasta eli noin puolesta tabloid-sanomalehden sivusta. Tied�mme hyvin, ett� radio syrj�ytti sanomalehden ykk�smedian paikalta, mutta sanomalehti on kaikkea muuta kuin kuollut. Sen 'k�ytt�liittym�' on monella tapaa edelleen ylivoimainen eik� ainakaan n�ht�viss� olevassa tulevaisuudessa ole ennusteita sanomalehden kuolemasta. Sen sijaan sanomalehtien lukeminen on muuttunut suuresti. 1800-luvulla ihmiset saattoivat lukea lehti� tuntikausia, huolellisesti, kommentoiden ja keskustellen, kun muita medioita ei ollut. T�m�n p�iv�n sanomalehden lukeminen on erilaista. Radio joutui 1950-luvulla vastaavaan tilanteeseen kuin sanomalehti. Television l�pimurron j�lkeen radionkuuntelu v�heni huomattavasti ja medialle ennustettiin ankeita aikoja. Tultaessa 1960-luvulle radionkuuntelu k��ntyi kuitenkin selv��n nousuun ja alan kannattavuus my�s lis��ntyi Yhdysvalloissa. Syit� oli kolme; ne kaikki kietoutuivat toisiinsa: radio kehittyi teknisesti, rock-musiikki teki suuren l�pimurtonsa ja radiossa siirryttiin ohjelmista ns. formaatti-ajatteluun. Teknisist� innovaatioista merkitt�vin oli transistori, joka mahdollisti kevyiden, liikuteltavien ja autoon asennettavien radioiden valmistuksen. Ohjelmallisesti merkitt�vin mullistus 1960-luvulla oli siirtyminen musiikkiformaatteihin. Radioasemat alkoivat Yhdysvalloissa soittaa rock- musiikkia, joka keskeytyi vain uutisl�hetysten ajaksi. N�in radio teki saman kuin sanomalehti 40 vuotta aikaisemmin. Se menetti ykk�smedian paikan televisiolle, mutta muuttui taustamediaksi siin� mieless�, ett� kevyt, liikuteltava transistorivastaanotin soi mukana autossa ja ty�paikalla. 'Taustamedia' ei kuitenkaan tarkoita v�h�p�t�ist� tai merkitykset�nt� mediaa: monet tutkimukset ovat osoittaneet, ett� isot ja j�risytt�v�t uutiset on ensimm�isen� huomattu juuri radiosta, mink� j�lkeen ihmiset ovat hakeutuneet television ��reen tai hankkineet sanomalehti� saadakseen lis�informaatiota. Radionkuuntelu on kuitenkin muuttunut, kuten sanomalehtien lukeminen. Radiosta ei (yleens�) en�� kuunnella kuunnelmia tai raskaita dokumentteja. Aina 1950-luvulle saakka radiota kuunneltiin keskittyneesti ja huolellisesti. T�m�n kirjoittajalla on se k�sitys, ett� televisiolle on tietoverkkoaikana k�ym�ss� hieman samoin kuin sanomalehdille ja radiolle on aikoinaan k�ynyt. Televisio ei siis kuole, mutta siit� saattaa tulla radion kaltainen 'taustamedia' - jollaiseksi mm. suomalaisten tv-kanavien ohjelmakartat ovatkin jo osittain muuttuneet. Televisiosta tulee tunnin v�lein uutisl�hetyksi�, joiden v�liset ajat on t�ytetty erilaisille yleis�ille valikoiduilla (viihteellisill�) sarja- ym. ohjelmilla. Ensimm�iset Yhdysvalloissa ja Kanadassa tehdyt Internetin k�ytt�� mitanneet tutkimukset ovat osoittaneet, ett� paljon verkkoa k�ytt�v�t katselevat muita v�hemm�n televisiota. Samoin on mahdollista, ett� Internetist� voi tulla my�s uutishankinnassa ykk�smedia. Radion ja television nopeat ja tehokkaat uutisv�litysj�rjestelm�t tuovat ensimm�isen� uutiset tarjolle, mutta Internetist� voidaan hakea uutta, t�ydent�v��, ristiriitaistakin tietoa, mit� muissa medioissa ei ole.

Lopuksi palaan viel� Wiion teeseihin uuden teknologian k�ytt��notosta. Ensinn�kin n�ytt�isi silt�, ett� ihmisten perustarpeet tiedonsaannin suhteen ovat varsin stabiileja. Uusien medioiden tulo t�ll� vuosisadalla on muuttanut medioiden k�ytt�tottumuksia, mutta uutuuden vieh�tyksen j�lkeen on seurannut arkip�iv�istyminen. Internetin yhteydess� on pidetty suurta meteli� vuorovaikutuksellisuudesta. On sanottu, ett� uusi media mahdollistaa l�hett�j�n ja vastaanottajan tasa-arvoisen vuorovaikutuksen. Internetin lyhyt historia osoittaa, ett� vuorovaikutuksellisuutta liioitellaan. Vain harvoilla ihmisill� on WEB-sivuja ja harvat osallistuvat news-keskusteluun. WWW-sivujen lukijoiden, siis vastaanottajien m��r� sen sijaan mitataan miljoonissa. News-ryhmi� luetaan monisatakertaisesti enemm�n kuin niihin postataan artikkeleita. N�ytt��kin ilmeiselt�, ett� ty�njakoa ei voida kumota. Kaikista ihmisist� ei yksinkertaisesti voi tulla joukkotiedotussanomien l�hett�ji� siin� mieless� kuin toimittajista, n�yttelij�ist�, laulajista jne. On kyll�kin mahdollista ja ilmeist�, ett� vuorovaikutuksellisuuden helppous saattaa antaa joillekin syrj�ytyneille ihmisille ja ryhmittymille uusia demokraattisia mahdollisuuksia, mit� mm. Kauko Pietil� on vaatinut. Internet on kuin testilaboratorio Pietil�n teorialle. El�myksellisyyden aliarviointi jos mik� on tunnettu asia Internetin suhteen. On yleisesti tunnettua mit� verkosta eniten haetaan: seksi�. Wiion havaintoa voidaan kuitenkin kommentoida huomauttamalla, ett� my�s tarjonta vaikuttaa kysynt��n. Internetiss� on toistaiseksi ollut suhteellisen v�h�n professionaalisesti tuotettua aineistoa, mm. journalismia. Niin kauan kuin toinen toistaan tarpeettomammat ja turhemmat WWW-sivut ja news-ryhm�t eli verkkoroska t�ytt�v�t verkkoa, kysynt� on nykyisen kaltaista. Siihen, mit� verkkoon tuotetaan, voi taas olla vaikutusta sill� kuka omistaa keskeisimm�t tuotanto-organisaatiot. T�ss� suhteessa ei ehk� ole ollenkaan samantekev�� kehittyyk� Internet periaatteella "antaa menn�" (laissez faire) vai onko julkinen valta jollain tavoin ohjaamassa tai monipuolistamassa kehityst�? Internetin varhaisista k�ytt�jist� on tehty jos jonkinlaisia johtop��t�ksi�. Julkisuudessa on usein ollut sana nettiaddiktio. Medioissa on jatkuvasti juttuja sosiaalisten kontaktien puutteeseen n��ntyvist�, "koukkuun" j��neist� verkkofriikeist�. T�ss� yhteydess� voidaan palauttaa mieliin, mit� tapahtui radion keksimisen aikaan. Koko vuosisadan vaihteen ajan ja aina 1920-luvulle radiota kokeili ja kehitti intomielinen tutkijoiden ja radioamat��rien joukko. Monille heist� radio oli koko el�m�: he kokeilivat ja tutkivat uusia laitteita ymp�ri vuorokauden laiminly�den perheens� ja ty�asiat. Yhdysvaltain suurimman radioyhti�n RCA:n johtoon kuulunutta insin��ri� Lee de Forrestia arvosteltiin siit�, ett� h�n ei riitt�v�sti osallistunut yhti�n johtamiseen, vaan k�ytti aikansa yritt�en saada vastaanottimellaan kuuluville mahdollisimman kaukaisia radioasemia. Radio olisi ep�ilem�tt� kielletty, jos sen ensimm�isi� kokeilijoita ja tutkijoita olisi pidetty tyypillisin� k�ytt�jin� - he olivat er��nlaisia 'radioaddikteja'. Tietoverkkojen osalta voitaneen odottaa samaa: uuden median l�pimurto kest�� vuosia, jopa vuosikymmeni�, joten ensimm�isist� k�ytt�jist� ja heid�n mahdollisista ongelmistaan ei voi tehd� yleistyksi� Vuorovaikutuksellisuudesta on puhuttu ja haaveiltu jo paljon ennen Interneti�. Radion tunnetuin keksij� Guglielmo Marconi kauhistui n�hdess��n miten h�nen laitettaan k�ytettiin Yhdysvalloissa ja Englannissa 1920-luvulla. H�n olisi halunnut n�hd� radion vuorovaikutuksellisuuden ja demokratian lis��j�n� sen sijaan, ett� muutamalta radioasemalta l�hetettiin ohjelmia miljoonille ihmisille, jotka tyytyiv�t passiivisen vastaanottajan, kuuntelijan osaan. Yhdet ja harvat l�hettiv�t, massat kuuntelivat. Marconi olisi halunnut radiosta laitteen, jolla kuka tahansa saa mist� tahansa yhteyden toiseen ihmiseen. Ehk� Wiio on t�ss�kin suhteessa oikeassa. Marconi yliarvioi l�hitulevaisuuden, mahdollisesti aliarvioi kaukaisen tulevaisuuden. Tietyll� tavalla k�nnykk� on nimitt�in toteuttanut unelman, jonka toteutumista Marconi ei saanut koskaan n�hd�, koska 1920-luvun alkeellien radioputkiin perustunut tekniikka ei mahdollistanut kevyit� kannettavia radiopuhelimia. Ne tulivat mahdollisiksi vasta transistorin ja mikroprosessorin my�t�. Onko tietoverkkojen kohdalla sama tilanne? Harjoitusteht�v�: HYPERLINK "http://webct.uta.fi:8900/SCRIPT/Tiedotusoppi/scripts/serve_home" TYT:n opiskelijat (Tampereen ryhm�) / HYPERLINK "http://webct.uta.fi:8900/SCRIPT/Tiedotusoppi2/scripts/serve_home" TYT:n opiskelijat (opistoryhm�) / HYPERLINK "http://www.internetix.fi/p1/harjoitus/lue10b.htm" Internetixin opiskelijat KIRJALLISUUTTA Hem�nus, Pertti: Journalistiikan perusteet. Johdatus tiedotusoppiin 2. Helsinki 1990: Yliopistopaino. Kunelius, Risto: Viestinn�n vallassa. Porvoo-Helsinki-Juva 1998: WSOY. M�ntyl�, Jorma: Kotimikrolla tiedon valtateille. Tiede 2000-lehti, 6/1994. M�ntyl�, Jorma: Radion kuuntelu ja sanomalehtien lukeminen: yht� l�isyyksi� ja eroja. Teoksessa Taisto Hujanen (toim.): Radiotutkimusta kohti. Tampereen yliopisto, Tiedotusopin laitos, Julkaisuja, Sarja C 18, s. 81-92, 1993. Wiio, Osmo A.: Viestinn�n perusteet. Espoo 1989: Weilin+G��s. Wiio, Osmo A.: Johdatus viestint��n. Porvoo 1994: Weilin+G��s. -N�ist� kaikista voi olla apua t�m�n ja my�hempien harjoitusteht�vien tekemisess�. Sivun kuvitus: Ylinn�: Sanomalehden historiaa 1500-luvulta nykyp�iviin (K.Pietil�n mukaan). Keskell�: T�rkein sijoitetaan uutisjutun alkuun ja sit� t�ydennet��n yksityiskohdilla. Alinna: Guglielmo Marconi.

Hosted by www.Geocities.ws