Huomaan lähentyväni yhä enemmän buddhalaista
ajattelua (tietämättä siitä juuri mitään).
Onneksi olen nainen - kukaan ei ota minua vakavasti.
Vai oletteko muka kuulleet naispuolisista guruista?
Kuka tai mikä on maallikko?
Maallikkojärjellä ajateltuna maallikko on kirkon jäsen, jota ei ole vihitty kirkon virkaan. Kirkon jäsenyys syntyy kasteessa. Siis jokaisesta kastetusta lapsesta tulee seurakunnan maallikkojäsen. Maallikkous ei voi päättyä mihinkään muuhun kuin kirkon virkaan vihkimiseen. Kirkosta eroaminenkaan ei tee tyhjäksi sitä, että henkilöä ei ole vihitty kirkon virkaan. Siksi myös kirkosta eronnut, kastettu henkilö on maallikko. Vastaavasti pappi ei voi koskaan muuttua takaisin maallikoksi.
Maallikkoudella ei siis ole mitään muita edellytyksiä kuin kaste, eikä minkään tasoinen teologinen koulutus poista henkilöä maallikkojen joukosta. Siksi sanan "maallikko" käyttäminen synonyymina asiantuntemuksen tai ammattitaidon puutteelle johtaa harhaan. Maallikkoja ovat seurakunnassa kaikki vauvamuskarilaisista teologian tohtoreihin, kunnes joku maallikko kutsutaan kirkon virkaan. Virkaankin kutsutaan siis maallikoita, jotka vasta vihkimyksen jälkeen lakkaavat olemasta maallikkoja.
Mitään muuta ihmisryhmää ei luokitella sen mukaan, mitä he eivät ole. Siksi maallikkous myös helposti käsitetään jonkin ominaisuuden puutteeksi. Lähinnä vastaava ilmiö on ihmisen luokitteleminen vammaiseksi, jos häneltä puuttuu jonkin alueen toimintakyky.
Maallikon oma käsitys itsestään on siis aina jotakin muuta kuin "maallikko". Eihän kukaan kuvaile itseään myöskään käsitteellä "ei-lääkäri" tai "ei-kadunlakaisija". Ihmisen ensisijainen käsityksen itsestään seurakuntalaisena ei myöskään pitäisi pohjautua siihen, mitä hän ei ole, vaan siihen, mitä hän on.
Mikä on maallikon merkitys kirkolle?
Kysymys on yhtä relevantti kuin kysymys "mikä on potilaan merkitys sairaalalle?". "Kirkko on syntisten sairaala" (Martti Luther). Kirkossa Kristus toimii Pyhän Hengen kautta hoitaen ja parantaen sekä virkaan vihittyjä että maallikoita.
Papiston toimivaltaan on vanhastaan kuulunut määritellä maallikkojen asema ja toimintamahdollisuudet kirkossa. Maallikot itse eivät välttämättä aina edes tiedä olevansa maallikoita.
Maallikkous kirkossa on siis enemmän papiston kuin maallikkojen itsensä ongelma. Pappislähtöinen maallikkojen "aktivointi" pikemminkin lisää maallikoiden ulkopuolisuuden tunnetta kuin lähentää heitä kirkkoon. Toisaalta maallikoilla ei useinkaan ole edes tarvetta osallistua esim. jumalanpalvelusten suunnitteluun, vaan se jätetään mielihyvin ammattilaisten huoleksi. Ammattilaiset saavat sitä paitsi tästä työstä myös rahallisen korvauksen.
Ihminen, joka haluaa palvella kirkkoa, haluaa uskoakseni toimia kokonaisena
persoonana, lähtökohtana mieluummin se mitä hän osaa
kuin se, mitä hän ei osaa. Käsittääkseni erilaiset
armolahjat tarkoittavat juuri tätä. Siksi virkaan vihittyjen
tulisi nöyrtyä näkemään, että maallikoilla
voi olla (ja on) yhtä käyttökelpoisia armolahjoja kuin
heillä itselläänkin on. Tämä seikka ei millään
tavalla vähennä vihkimyksen merkitystä, vaan vapauttaa
itsekunkin keskittymään omaan ensisijaiseen tehtäväänsä.
Miksi kirjoitin asiaa yhtään ajattelematta ensin oikean ja sitten vasemman? Eikö kuitenkin länsimaisen kirjoituksen mukaisesti vasen tule ensin?
Olen kuullut sanottavan, että nykyaikaisessa graafisessa suunnittelussa "oikealle" tarkoittaa "eteenpäin" ja "vasemmalle" tarkoittaa "taaksepäin". Onko tälle mitään pohjaa? Onko lukusuunta riittävä peruste, vai onko kyse syvemmistä asioista? Heraldiikan periaatteiden mukaan suunnat ovat päinvastaiset.
Miksi niin monissa kielissä "oikea" on paitsi "vasemman", myös "väärän" vastakohta? Mikä on vasemman symbolinen merkitys? Liittykö se jotenkin feminiinisyyteen? Onko vasemmassa jotain pelottavaa?
Ajatuskoe:
Sinua pyydetään piirtämään ihminen, joka on matkalla
eteenpäin. Kulkeeko hän oikealle vai vasemmalle? Vai kuvaatko
hänet edestä tai takaa? Onko "eteenpäin" kasvot
sinua kohti vai sinusta poispäin (siis samaan suuntaan kuin sinä)?
Mitä tästä voi päätellä?
Ihminen ei elämässä voi nähdä eteenpäin,
mutta taaksepäin voi ainakin kuvitella näkevänsä.
Kuin soutaja.
Kun saman matkan kulkee ensin yhteen suuntaan ja sitten takaisin, maisema on aivan erilainen.
"Oikea" ja "vasen" ovat subjektiivisia ja kaksiulotteisia käsitteitä. Jos käännyn ympäri, suunnat vaihtavat paikkaa. Oopperalavalta katsottuna yleisö, joka istuu permannon vasemmalla puolella, istuu oikealla.
Jos Matti istuu Tepon vasemmalla puolella, Teppo istuu Matin oikealla puolella. Tämä pätee silloin kun olen selin Mattiin ja Teppoon. Jos taas istun heitä vastapäätä, Teppo on minun mielestäni vasemmalla, mutta Matin mielestä edelleen oikealla. Eduskunnassa vasemmisto on puhemiehestä katsoen vasemmalla, mutta vasemmistosta katsoen vasemmalla puolella istuu oikeisto.
Nimitys "vasemmisto" on syntynyt siitä, että Ranskan vallankumouksen yhteydessä jyrkimpiä uudistuksia vaatineet kansalliskokouksen jäsenet asettuivat istumaan puheenjohtajasta katsoen vasemmalle. Oliko se pelkkä sattuma?
Jos menet julkiseen tilaisuuteen, tunnetko viihtyväsi paremmin salin vasemmalla vai oikealla puolella? Onko turvallisuushakuisuus yhteydessä (takaapäin katsoen) vasemmalla puolella viihtymiseen?
Leikit lapsen kanssa autoilla. Mihin suuntaan autosi liikkuvat? Kohtisuoraan vai vinosti?
"Sedet ad dexteram Patris"
"Istuu Isän oikealla puolella"
Mitä tämä tarkoittaa?
Katsooko Kristus vasemmalle?
Filoksenia-ikonimietiskelyjä: http://www.pyh.pp.fi/Filoksenia.html
Nämä kysymykset heräsivät kun yritin ottaa selville, mitä symboliikkaa sisältyy siihen että vanhassa ΙΧΘΥΣ -symbolissa kalan suunta on useimmiten oikealta vasemmalle.
Toisinaan paras tapa osoittaa rakkautta on pitää
rakkautensa omana tietonaan.
Tiemme erkanivat.
Kun katson eteenpäin,
huomaan äkkiä:
Sinun mukanasi menetin kaiken,
mitä en enää tarvitse.
Vain olemalla hiljaa
voi sanoa kaiken.
- Virtuaalitodellisuus on keinotekoisesti luotua todellisuutta.
- Virtuaalitodellisuudessa aistimukset ja tunteet ovat tosia.
- Tekniikan kehittyessä virtuaalitodellisuus tavoittaa yhä
useampia aisteja.
- Virtuaalitodellisuudessa ei voi tyydyttää fyysisiä
tarpeita.
- Näkymätön todellisuus ei ole virtuaalitodellisuutta.
Taiteen ja uskontojen suhde virtuaalitodellisuuteen on äärimmäisen mielenkiintoinen kysymys. Jos keksin siitä aiheesta yhdenkin järkevän ajatuksen, lupaan kertoa sen tällä sivulla ihan heti.
Lisää ajatuksia virtuaalitodellisuudesta: http://cc.joensuu.fi/kst/kertomukset_virtuaali_index.php
En ole ihan varma.
En millään haluaisi luopua kuvasta, koska siitä sai alkunsa koko tämä sivusto. Mieheni otti kuvan takapuolestani kerran uimasta tultuani, ja keksin heti kuvan nähtyäni, että tästä saisi hienon taustakuvan. Ensimmäinen versio oli iso värikuva, mutta se oli niin törkeän näköinen, että kuvaa oli pakko editoida reippaasti. Alkuperäiseen versioon verrattuna nykyinen on suorastaan runollinen, mutta tämä tieto ei luonnollisestikaan auta sitä, joka loukkaantuu saadessaan tervetulotoivotuksena pyllistyksen.
Takapuoli sinänsä ei minun mielestäni ole millään tavalla hävettävä ruumiinosa, mutta pyllistäminen on tietysti rumaa. Kuva liittyy sivustolla laajempaan kokonaisuuteen, jonka symboliikkaa en nyt rupea sen enempää selittelemään.
Tässä silti muutama sana etusivusta.
Ensinnäkin minusta on hauska ajatus, että *etu*sivulla näkyy *taka*puoli. Toiseksi haluan osoittaa ymmärtäneeni, että jonkun mielestä nämä sivut ovat perseestä (kuten joillakuilla on tapana leikkisästi sanoa). Kolmanneksi toivon, että taustakuva herättää uteliaisuuden koko sivustoa kohtaan.
Neljänneksi haluan herättää katsojassa ajatusprosessin siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei (ja miksi ei). Useimmiten "sopimattomuudessa" on enemmän kyse katsojan mielikuvituksesta kuin kuvasta sinänsä.
Lopuksi pitää tunnustaa tämä: ehkä sittenkin suurin syy siihen, että kuva tuntuu itsestäni vähän sopimattomalta, on se että takapuoleni alkaa olla aika rupsahtanut.