|
Jahtip�iv� valkeni mukavan syksyisiss� merkeiss�, lehdet olivat varisseet maahan ja ruska loisti kauniina. Pieni tuulenpuuska tuiversi tallin nurkissa ja sadepilvet kiersiv�t meit�, kun kapusimme ratsujemme selk��n. Mutta koska meh�n emme sadetta pelk��, l�hdimme siis matkaan. Taivalsimme lehtien peitt�mi� pikku polkuja, l�mmittelimme hevosia ja viritt�ydyimme itse tunnelmaan. Syksyinen mets� oli kauniin koskematon ja hevosten askeleita tuskin kuuli pehment�v�n lehtimaton takia. Otimme k�yntiin hetkeksi ylitt�ess�mme maantien, sen j�lkeen osasto siirtyi laukkaan. Laukkasimme reippaassa tempossa pitkin hiekkapolkua kunnes eteemme kohosivat esteet. Hevoset hieman innostuivat ja osa rupesi ilottelemaan pukittelemalla, mutta ratsastajat olivat kokeneita ja pollet pysyiv�t hyvin hanskassa. Riehakkaan estejakson j�lkeen otimme k�yntiin, lev�hdimme ja kertasimme s��nt�j�. Pian olimmekin saapuneet mets�aukion laidalle. Bongasimme kaikki ketun aukion keskelt�, virnuilemassa meille. Asetuimme riviin ja mets�stystorven t�r�hdyksen kajahtaessa kaikki rynnistiv�t ketun per��n. Kettu oli kuitenkin eritt�in nopealiikkeinen ja auheutti melkoista sekasortoa puikkelehtimalla mets�st�jien v�leist�. Ratsastajat ylsiv�t huimiin suorituksiin kannustaessaan hevosiaan rajumpaan menoon. Jotkin hevoset tuntuivat ottavan jahdin tosissaan, kun taas toiset hieman riehuivat ja pelleiliv�t ylim��r�isi�. Onneksi kukaan ei pudonnut! Lopulta koko ryhm� sai piiritetty� ketun ja nopein mets�st�j� sai napattua ketunh�nn�st� kiinni. Loppumatka ravailtiinkin sitten rennosti kohti tallia. Hevoset olivat pirtsakoita ja virkeit� hurjan jahdin j�ljilt� ja sen kyll� huomasi.. ratsastajat saivat todella olla hereill�, etteiv�t olisi pudonneet pikkupukkien ja sivuloikkien siivitt�m�ll� kotimatkalla. Jahdin putoamissaldo oli kuitenkin -ihme ja kumma- nolla ja sit� juhlistimme tallipihassa juomalla Pyh�n Hubertuksen maljan. Jahti oli ollut erinomaisen onnistunut, pienest� osallistujam��r�st� huolimatta. :) Tervetuloa ensi vuonna uudelleen! Ketun nappasi.. Miukku (VRL-1005, CeRi) - Kultainen Liiga 007 "Olitte selv�sti yhdess� hevosen kanssa p��tt�neet todella napata ketun ja n�inh�n p��tt�v�isyys siis palkittiin. Palkinnoksi ratsastajalle luovutettiin pehmo-kettu, jonka sisuksista l�ytyi hevoselle palkinnoksi hevosnamipussi. Luovutan teille my�s ketunh�nn�n kiertopalkinnoksi. Ensi vuonna saatte sitten toimia kettuna jos haluatte.. :) Onneksi olkoon!" Kommentit Masterina toimi Taikku (VRL-6475, VMR) el�kel�isruuna Havocin sel�st� k�sin. Miukku (VRL-1005, CeRi) - Kultainen Liiga 007 - �ss� toimi menomatkalla erinomaisesti, esteetkin se ylitti rauhallisesti kuin esimerkkin� jahdin muille hevosille. Sait kuitenkin ter�stetty� ruunan mets�aukiolle tullessa ja l�hditte yhdess� kuin tykin suusta ketun per��n, voitto silmiss� kiiluen! �ss� ei tuhlaillut aikaa turhiin pukitteluihin tai pelleilyihin, se kiisi turpa pitk�ll� suoraan kohti kettua. Melkoisen vauhdikkaan mets�styksen, kaikkine pujotteluineen ja piirityksineen, j�lkeen saitte ketunh�nn�n vihdoin haltuunne. Riemu ja mets�styksen hurma loisti molempien kasvoilta. :) �ss� oli selv�sti nauttinut jahdista ja se p�rski tyytyv�isen� koko matkan takaisin tallille, ketunh�nt� keikkuen ratsastajan sel�ss� iloisesti. Onneksi olkoon ketun nappaamisesta. Tirina (VRL-6475, VMR) - Carelia Hall - Maaston alkutaival sujui ihan mukavasti, olivathan maastot tuttuja, mutta esteiden tullessa n�kyviin alkoi Cara selv�sti kuumeta. Sait tosissasi pid�tell� sit�, ettei se olisi l�htenyt rynnim��n etummaisten ohi. Kun saavuimme mets�aukiolle ja kettujahti alkoi, Cara oli menossa t�ysin palkein mukana. Se rynnisti sellaiseen vauhtiin, ett� masteriakin pelotti seurata sivusta. Sait kuitenkin otettua tammaa hieman edest� takaisin. Kun kettu saatiin piiritetty� oivan taktikoinnin avulla, olitte eritt�in l�hell� ketun nappaamisessa, mutta harmiksenne olitte liian hitaita. Nopeat sy�v�t hitaat, eih�n sille mit��n voi. Cara oli kuitenkin nauttinut menosta ja oli aivan innoissaan viel� tallin pihallekkin palattuaan, se tanssahteli ja vilkuili metsi� kohti, "eik� ment�isi viel� uudelleen?". Tea (VRL-6475, VMR) - Cto Igor - Igor oli porukan pahin t�pisij� ja s�psyilij�, menomatkan esteet ylittyiv�t melkoisten pukkien saattelemina ja Igor yllytti my�s muita hevosia menoon mukaan. Onneksi hallitsit kuitenkin itsesi ja pysyit tasapainossa tuossa "keinuhevonen gone bad" -menossa.. Kettujahdin alettua mets�aukiolla Igor ei selv�stik��n jaksanut keskitty� olennaiseen; se pukitteli vaan ristiin rastiin aukiota ja viis veisasi ketun menemisist�. Oli siin� ratsastajalla hommaa, Igor taisi viett�� enemm�n aikaa jalat ilmassa kuin maassa. T�m� tietty hidasti menoa sen verran, ett� kettu j�i nyt nappaamatta. Mutta eih�n se Igoria hetkauttanut, herra tuntui vain nauttivan menosta ja muiden hevosten saurasta. Loppumatkallekkin kyseinen herra j�rjesti viel� melkoisesti �ks�ni�, niin ett� ratsastajat vain hymysuin pudistelivat p��t��n. Ehk� se joskus rauhoittuu. |
