Historia: Onnea matkaan El�m�si jatkuu j�lkel�istesi kautta, veresi virtaa heiss� ja haalii muistoasi. Emme tule koskaan unohtamaan sinua. Onnea matkaan, yst�v�. Olen pahoillani, etten voi tulla saattaamaan, mutta ehk� tapaamme joskus viel�. Jossain toisessa ajassa, paikassa. Muistoasi kunnioittaen: Taikku, rakkaat tammayst�v�si, varsasi ja erityisesti poikasi Havoc. Gulliver kuoli vanhuuteen omassa tarhassaan, 21.10.2008, 26-vuotiaana el�kel�isen�. Se oli edellisp�iv�n� ollut tavallista vaisumpi, joten melkein aavistelinkin t�ll�ist� tapahtuvan.. Sen l�ht� oli rauhallinen ja kivuton, se vain ummisti silm�ns� ja huokaisi viimeisen kerran. N�in kertoi Gulliver itse aikoinaan: Kannan nime� DW's Gulliver mutta voit kutsua minua vain Gulliveriksi. Synnyin Saksassa vuosia sitten. Em��ni en koskaan tuntenutkaan, h�n oli liian heikko synnytyksest� en�� noustakseen. Tuskin pysyin itsek��n jaloillani, ihmiset juottivat minua tuttipullosta ja hoivasivat minua monta viikkoa y�t� p�iv��, ennen kuin l�ysiv�t minulle otto�idin. Hieman isompana p��sin kes�ksi suurelle orilaitumelle. Koska olin aika k�mpel� pitkine jalkoineni, kompastuin rajun leikin temmellyksess� ja mursin takajalkani. Minusta tuli t�ysin kolmijalkainen. Kasvattajani suunnittelivat lopettamistani, kun minusta olisi ollut heille liikaa kustannuksia. Pelk�sin kuollakseni.. Ei ollut varmaa, paranisiko jalkanikaan koskaan. Olin kuitenkin onnekas, sill� minut myytiin pilkkahinnalla Puolaan. Uusi omistajani oli n�hnyt minut orilaitumella ja h�n oli rakastunut minun raamikkuuteeni. Puolassa p��sin pitk�lle levolle, reilun vuoden se kestikin, ja jalkani parani kokonaan. Parantumisen j�lkeenkin jouduin kokonaisen vuoden ker��m��n voimia ja vahvistamaan surkastuneita lihaksiani, ennen kuin koulutukseni alkoi. Puolalainen omistajani oli hell� mutta m��r�tietoinen opettaja ja kehityin nopeasti. Olen aina ollut aika helppoluonteinen. Omistajani kisasi minulla muutaman koululuokan ja vuoden p��st� voitimme ensimm�isen kisamme! Aloin nauttia esiintymisest� ja ihmisten ihailevista katseista. Iso kokoni ker�si katseita kisapaikalla ja osuutta asiaan oli ehk� my�s enemm�nkin mylvint�� muistuttavalla hirnunnallani. Olin onnellinen. Rakastin omistajaani, h�n oli koko el�m�ni. Olin luottaivainen ja iloluontoinen oripoika. Pian aloimme kisaamaan esteill� ja lopulta siirryimme kentt�ratsastukseen. Olin viel� nuori ja v�h�n liiankin innokas esteill�. Hyppytyylini oli viel� mit� sattuu, mutta yrityst� minulla oli sit�kin enemm�n. Sitten el�m� alkoi taas potkia p��h�n. Olimme omistajamme kanssa ensimm�isiss� isoissa kisoissa ja johdimme koulukokeen j�lkeen, vuorossa olivat viimeiset esteet ennen maastokokeen loppua. Eteeni kohosi valtavalta tuntuva este ja yritin kirist�� tempoa. Ajattelin, ett� vauhdilla p��sisimme yli helpommin. Mutta omistajani oli eri mielt� ja pid�tti minua rajusti. Ikin� ennen en ollut vastustanut h�nen apujaan, mutta nyt kuitenkin pureuduin kuolaimeen. Olin itsevarma ja kiristin yh� tempoa. Hypyst� tuli laakea. Takajalkani j�i kiinni esteeseen ja yht�kki� maailma kiepsahti ymp�ri. Menimme pahasti ymp�ri, omistajani ja min�. Itse selvisin naarmuilla, mutta omistajani oli j��nyt alleni pudotuksen j�lkeen. H�n ei en�� ikin� ratsastaisi. En aluksi ymm�rt�nyt mit� oli tapahtunut, huusin omistajaani kaipaavasti monta viikkoa. En vain ymm�rt�nyt, miss� h�n oli ja miksei h�n en�� tullut katsomaan minua. Sitten ymm�rsin, ett� h�n ei en�� tulisi takaisin. El�m�st�ni katosi pikku hiljaa kaikki ilo. Kukaan ei tullut liikuttamaan minua, seisoin p�iv�t pitk�t yksin tarhassa. Lakkasin sy�m�st�, p��tin yksinkertaisesti vain kuolla, mill��n ei ollut en�� v�li�. Sitten jouduin pitk�lle matkalle.. Minut oli myyty kylm��n ja tuuliseen Suomeen. Ensimm�iset viikot uudessa kodissani olin arka ja hermostunut, sairastuin jopa �hkyyn monta kertaa, kunnes aloin tottua uuteen paikkaan. Uuden omistajani nimi oli Taikku. H�n alkoi ratsastaa minulla ensin maastossa, sitten kent�ll� ja lopulta alkoi hyp�t� kanssani esteit�. Pikkuhiljaa aloin taas luottamaan itseeni ja muihin. El�m�niloni hiipi takaisin vuosien varrella. Aloin kaivata kisaamista ja viimein Taikku vei minut esteradalle. T�ll� kertaa en kapinoinut kertaakaan en�� ratsastajaani vastaan vaan tein kaiken juuri niin kuin k�skettiin. Ja selvisimme siit� hengiss�. Sain itseluottamukseni takaisin ja pian alotimmekin yhdess� ahkeran kisaamisen, Taikku ja min�. Nyky��n saan toimittaa virkaa el�kel�isen� ja siitosorina, ansiokkaan kilpauran j�lkeen. J�lkel�isi� minulla onkin jo aika monta, muun muassa poikani Havoc asuu naapuritarhassa. Olen periytt�nyt j�lkel�isilleni sek� kokoa ett� hyppykyky�. Taikku sanoo ett� olen hyv� isukki varsoilleni. Se ilahduttaa :) Kun aika minusta viimein j�tt��, saa j�lkikasvuni vuorostaan n�ytt�� kyntens� maailmalla ja nostaa nime�ni kuuluisuuteen. Mutta toivottavasti sen aika ei ole viel�, haluan nyt nauttia pitkist� p�ivist� laitumella ja rentoua rauhallisilla el�kel�ismaastolenkeill�.. Luonne: Vaikka el�m� onkin kohdellut Gulliveria ankarasti, se on eritt�in luottavainen ja mukava hevonen. Se sulattaa kaikkien syd�met h�risem�ll� matalasti ja painamalla p��ns� olalle. Ratsastaessa Gulliver on kuuliainen ja ahkera. Se tekee kaikki ty�t pienill� avuilla eik� sen mieleen edes tulisi kapinoida vastaan. Esteill� ori on varma ja tasainen hypp��j�. Vaikka sill� on iso laukka ja suuret hypyt, se pysyy silti hyvin k�siss�. Kovin notkea ja ketter� herra ei ison kokonsa vuoksi ole, mutta sen hyppyvarmuus on ihan omaa luokkaansa. Gulliver on eritt�in tottelevainen hevonen ja sill� voivat kaikki kokemukseen katsomatta ratsastaa. T�m� talon korkuinen herrasmiesori on kuin ajatus! Gulliverilla kisattiin kentt�ratsastuksessa, sill� se meni kivan tasaisesti kaikkia lajeja, sek� koulussa ett� esteill�. Sen pitk� laukka kiid�tti ratsastajaa maastossa eteenp�in reippaalla tempolla ja kaikenn�k�iset kummallisetkin esteet ylittyv�t ilman turhaa h�slinki�. Gulliver luotti (ja luottaa edelleen) sokeasti ratsastajaansa, mik� on periaatteessa hyv� asia. T�m� kuitenkin j�tt�� ratsastajan arvioitavaksi paljon. Ainakin sen, paljonko orilta voi pyyt��. Ratsastajan homma on pit�� p�� kylm�n� ja tehd� raja orin osaamiselle. Kaikkea ei voi eik� kannata pyyt��. Nyky��n Gulliver on jo siirtynyt jo el�kkeell� ja saa jatkaa uraansa pelkk�n� siitosorina. Sukutaulu:
Em� Dustpow oli isokokoinen estehevonen joka my�s kentt�ratsastuksessa nuorempana kisasi. Tamma asusti usealla kisatallilla ymp�ri Eurooppaa ja kisasi esteluokkia. Kisaura katkesi kuitenkin nopeasti jalkavammaan. My�hemmin tamma siirtyi siitoshevoseksi. Dustpow onnistui kuitenkin saamaan maailmaan vain yhden el�v�n varsan, Gulliverin. Dustpow itse menehtyi vuosia sitten varsan mukana vaikeassa synnytyksess�. Ehk� tamman tarkoitus olikin saada vain yksi j�lkel�inen. Em�nis� Panicpowder oli hieman harvinaisemman sukutaulun omaava ori. Se ilmestyi kuin tyhj�st� kisaamaan kentt�ratsastuksessa ja l�i �llik�ll� monet kisakumppaninsa erinomaisella hyppykapasiteetillaan. Panicpowderia ei koskaan kantakirjattu tai k�ytetty n�yttelyiss�, mutta sill� on silti kunnioitettava m��r� hienoja j�lkel�isi� jotka ovat itse p��sseet kantakirjoihin asti. Em�nem� AK Beaut oli nyt jo lopettaneen siittolan perustajatamma, aikoinaan sek� koulussa ett� esteill� mainetta niitt�nyt. Omasi hienon rakenteen, josta p��teltiin, ett� sen sukuun on sekoittunut my�s t�ysiverist�. Selvi� asiasta ei voi en�� olla, sill� Beautin sukupaperit paloivat suuren tallipalon my�t�. Tuonut maailmaan l�hemm�s kymmenen varsaa. J�lkel�iset:
Kisakalenteri:
Muut: 26.8.2007 YLA:n elokuun tilaisuudessa 73p. / YLA3 23.5.2008 NJ:n alaisissa n�yttelyss� sija 13/15 ja JS. 23.8.2008 YLA:n elokuun tilaisuudessa 107p. / YLA3 Kuoli vanhuuteen 21.10.2008, 26-vuotiaana. |
Copyrights
Layout Taikku, kuvat Christiane Slawik, tekstit Taikku.
