Kamarin ovi oli raollaan, joten sen sai helposti kuonolla auki. T�nne ei oikeasti saisi tulla, mutta kuka muka oli kielt�m�ss�? Miksik�h�n, ihmetteli pentu ja hypp�si is�nn�n ja em�nn�n samettiselle s�ngylle. "Oi! T�m� on ihanan pehme�! Pehme�mpi kuin minun tyynyni! T�m�nk� takia en saisi tulla t�nne, etten tulisi kateelliseksi heille? Ei, tuskin." Kissa k�veli upottavalla s�ngyll�, huomasi irtonaisen langanp�tk�n ja rupesi leikkim��n sill�. Se kiepsahteli ja sy�ks�hteli narun per�ss�. Lopuksi se yritti ep�toivoisesti vain saada langan pois kynsist��n.
Kun se oli tehty, kisu huomasi hiekkaiset kissantassunj�ljet s�ngyll�. "Onkohan t��ll� muitakin kissoja?" se ajatteli. Kisu k�vi seuraamaan j�lki�. Monesta kohtaa ne olivat mutkaiset ja joskus sotkuiset, mutta aina se l�ysi keinon seurata niit� vastalakatun parkettilattian yli ovelle. "Olkoon kuka oli, ei se en�� t��ll� ole", kissa mietti ja jatkoi huoneen tutkimista.
Pys�hdytty��n p�yt�lampun mustan johdon kohdalle se pohti: "Miss�k�h�n t�m�n hiirenh�nn�n hiiri on ja kuinka pitk� t�m� h�nt� on? Se selvi�� vain vet�m�ll�." Pentu rupesi vet�m��n, mutta se ei oikein tahtonut onnistua, sill� p�yt�lamppu oli hyvin raskas ainakin pikku kissalle. "J�ttihiirien takiako is�nn�t eiv�t anna minun tulla t�nne?" Vihdoin viimein se kuitenkin onnistui ja p�yt�lamppu r�s�hti alas. Kissanpentu selvisi onneksi pelk�ll� s�ik�hdyksell�.
S�ikkyminen, vieraiden jahtaaminen ja j�ttihiirien vet�minen olivat kuitenkin tehneet pikkuisen hyvin n�lk�iseksi. Siisp� kisu suuntasi kulkunsa ruokakupille. Raksuja oli t�ysi kuppi. Sen sy�ty��n katti latki viel� maitoa ja meni sitten kyll�isen� nukkumakorilleen.
Hetken ep�r�ity��n kissa kuitenkin l�hti takaisin kammariin, hypp�si upottavalle s�ngylle ja k�vi nukkumaan onnellisena tiet�m�tt� sit�, ett� tehty��n noin paljon vahinkoa saisi j��d� huomenna ilman ruokaa.