Suomalaisen Suomen viime vuoden 6:nnessa numerossa julkaistussa kirjoituksessa "Pohjoismaiden yhteistyön edellytykset" tarkasteltiin historiallisten tosiseikkojen valossa sitä suomalaisuusliikkeen kotimaisten vastustajien väitettä, että suomalaisuuspyrkimykset vaikuttavat häiritsevästi Pohjoismaiden yhteisymmärrykseen ja yhteistoimintaan, ja osoitettiin, että Ruotsissa on aina pidetty Suomen ruotsinkielisen väestön etuoikeuksien ennallaansäilyttämistä Skandinavian maiden ja Suomen välisen sovinnollisen yhteistyön välttämättömänä edellytyksenä.

Näiden seikkojen lisäksi viitattiin puheena olevassa kirjoituksessa niihin Suomeen kuuluvia alueita koskeviin vaatimuksiin, joita myöskin on aika ajoin Pohjanlahden tuolla puolen esitetty ja joiden tyydyttäminen on niinikään selitetty Pohjoismaiden yhteistyön välttämättömäksi edellytykseksi. Erityistä huomiota kohdistettiin ruotsalaisten anastuspyyteihin niinä aikoina, jolloin Suomi tuli itsenäiseksi, ja selostettiin todistuskappaleina kahta v. 1917 ilmestynyttä lentokirjasta, joista toisen on kirjoittanut salanimi Camillus ja toisen vapaaherra, lakitieteen tohtori Lage Stael von Holstein ja joissa molemmissa vaaditaan Ahvenanmaan lisäksi myöskin Suomen Lapin ja Länsipohjan liittämistä Ruotsiin.

Sittemmin on löytynyt vielä kolmas Ruotsissa ilmestynyt lentokirjanen, jossa esitellään samat vaatimukset kuin Camilluksen ja Stael von Holsteinin kirjoissa. Se on ranskankielinen, nimeltään "La Scandinavie au congrès de la paix", ja painettu Tukholmassa v. 1919.

Kirjoittaja on tunnettu ruotsinmaalainen sanomalehtimies Albin Cullberg, joka on m.m. kirjoittanut historiallisen tutkimuksen Krimin sodan aikaisesta ulkopolitiikasta (varsin mielenkiintoinen seikka, sillä mainitun sodan aikanahan Ruotsissa ilmeni erittäin voimakkaita Suomeen kohdistuvia anastuspyyteitä). Cullberg vaatii että kaikkien kolmen Skandinavian maan on esiinnyttävä yhteisrintamassa Pariisin rauhankonferenssissa ja pyrittävä suurvaltojen avulla laajentamaan alueitaan. Ruotsin on saatava itselleen Ahvenanmaa sekä Suomen Lappi ja Länsipohja (siis maamme pohjoiset alueet Kemijokeen saakka), jotka ennen Haminan rauhaa kuuluivat Ruotsiin, sekä lisäksi vielä Petsamo. Cullbergin kirjasta henkii peittelemätön vastenmielisyys ja viha suomalaisia kohtaan. Ahvenanmaan anastamista perustellaan sillä, että "Ruotsin velvollisuutena on suojella lapsiaan - - - raakalaiskansan hävitystöiltä", ja toisessa kohdassa annetaan Suomen kansasta seuraava kaunis arvostelu: "Hunnilaislaumojen jälkeläisinä suomalaiset ovat syntyperältään mongooleja. Se eläimellinen raakuus, joka vetää lokaan heidän vallankumouksensa ja restaurationsa, todistaa riittävän selvästi, että heidän sivistyksensä on vain pinnallinen. Jos Suomessa yleensä voidaan puhua henkisestä sivistyksestä, niin tämä on kokonaan ruotsalaisen vähemmistön ansio, joka vähemmistö, vaikkakin sorrettuna, kuitenkin on länsimaisten hyveiden kannattaja."

Näin on siis olemassa kokonaista kolme vastaansanomatonta todistuskappaletta siitä, että Ruotsissa suunniteltiin seitsemäntoista vuotta sitten Pohjois-Suomen anastamista.