To Bid You Farewell
by nighteyes.
Title: To Bid You Farewell
Author: nighteyes.
Fandom: J.K. Rowling: Harry Potter
Pairing(s): James/Lucius, Sirius/Remus
Genre: Slash, drama, romance, AU
Rating: R
Warnings: male/male-paritus, vahva alternate universe, kielenk�ytt�, aikuisten tilanteita
Word count: 7 724
Beta-ed by: anthail, Wiwiene
A/N: T�m� on j�rjestyksess� seuraavaksi kirjoittamani edelt�j�ns�, To Let You Go-ficin j�lkeen, vaikka kronologisesti sijoittuukin sit� aiemmalle ajalle. Ne eiv�t kuitenkaan velvoita lukemaan toisiaan tai TLYG:t� ennen TBYF:i� tai mit��n, eik� kolmatta osaa, To Love You Always:ia ennen n�it�, vaan ne voi lukea iloisesti sekaisin, sill� kaikki toimivat (mitenkuten) itsen�isin�kin tarinoina. Anygays, TBYF:n voi n�hd� er��nlaisena TLYG:n edelt�j�n� ja taustojen selittelij�n�. T�m� on AU samalla tavalla kuin To Let You Go ja n�iden kummankin ficin edelt�j�, To Love You Always � elik� AU Luciuksen i�n vuoksi, j�tk�h�n oli kelmej� enemm�n kuin vuoden vanhempi noin niin kuin canonissa.
Min� en usko onnellisiin loppuihin � siis niiden kirjoittamiseen, koska sellaisista (ainakin suljetuista) tulee onnistuneita vain ��rimm�isen harvoissa tapauksissa. Siksi t�m�k��n ei ole sellainen.
Disclaimer: T�m�n ficin milj��, hahmot, perusidea ja kaikki, mik� on l�ydett�viss� rva J.K. Rowlingin kirjoista, on t�ysin h�nen omaansa, enk� yrit� v�itt�� mit��n siit� omakseni. T�st� ei saada mink��nlaista taloudellista hy�ty� nyt eik� tulevaisuudessa.
Disclaimer (in English): The setting of this piece of fanfiction, its characters, main idea and everything that can be found both here and in Ms. Rowling's books is thoroughly hers, with the copyrights, and therefore I do not claim any of the characters, the universe, the main plot, etc., my own. No money is made out of this and will never be.
Omistettu S:lle, V:lle, R:lle ja A:lle,
joista yksi vei ajatukseni muualle kun se oli tarpeen,
toinen k�ytti aikaansa ja kuunteli,
kolmas osoitti asiantuntemuksensa ja osaamisensa jopa pelottavan hyvin,
ja nelj�s, kaiken edell�mainitun ohessa,
lupasi tilaisuudesta huolimatta olla lukematta ennen kuin antaisin luvan.
Jamesin p�� kolahti kipe�sti sein��n, mutta k�det, jotka etsiytyiv�t h�nen kaapunsa k�tk�ihin, saivat sen nopeasti ja tehokkaasti unohtumaan. H�n tiesi sit� paitsi hyvin, ett� mit� rajummat olisivat otteet aluksi, sit� hellempi� sanoja vaihdettaisiin lopuksi; ja ett� mit� tuskaisempia ��ni� h�n p��st�isi, sit� kovemmaksi k�visi h�nen rakastajansa, ja sit� helpompi olisi h�nen varastaa t�lt� ohjat.
Luciuksen huulet olivat kuumat, kosteat ja l�hes raa�an voimakkaat Jamesin kaulalla. Ne j�tt�isiv�t varmasti merkkins�, mutta se juuri saattoi olla Luciuksen tarkoitus; merkit� James omakseen nyt, kun vuosi oli lopussa ja h�n j�tt�isi koulun lopullisesti. He olivat palvelleet toisiaan t�ll� tavoin viimeksi edellisen� iltana, Jamesin kuudennen ja Luciuksen viimeisen Tylypahkan-vuoden viimeisen� iltana. Niiden olisi pit�nyt olla j��hyv�iset; he olivat sopineet niin, mutta himo, joka oli ajanut Luciusta h�nen ty�nt�ess��n Jamesin sein�� vasten sin� lempe�n� aamuna ja joka ajoi h�nt� yh�, kumpusi nyt ep�toivosta. He molemmat tiesiv�t sen. Se ei ollut niink��n fyysist� kuin henkist�, vaikka Luciuksen selv�sti erottuva kovuus Jamesin reitt� vasten, t�m�n hampaat j�tt�m�ss� merkkej��n kaulalla ja kynnet pureutumassa Jamesin ranteiden ihoon puhuivatkin muusta.
Luciuksen painautuessa niin l�helle Jamesia kuin p��si, vangitessa nuoremman pojan oman l�mp�� hehkuvan vartalonsa ja linnan ikikylm�n kivisein�n v�liin, James p��tti uhmata yht� t�rkeimmist� peruss��nn�ist�, joita tuli yleens� noudattaa kaikkina aikoina kun oltiin tekemisiss� halukkaan Lucius Malfoyn kanssa: se oli olla puhumatta, kun harrastettiin seksi�.
�Lucius�, h�n murahti vaalean pojan korvaan. Mainittu nuorimies lopetti v�litt�m�sti sen, mit� oli ollut tekem�ss� � Jamesin vy�nsoljen avaamisen � ja nosti katseensa hiukan seonneiden hiustensa lomasta rohkelikkoon.
�Mit�?� h�n murahti vastaan k�he�sti. T�m� ei ollut jotain, miss� Lucius Malfoy olisi ollut omiaan; puhuminen kesken rakastelun. H�n ei pit�nyt s�nkyjutustelusta, riippumatta paljonkaan siit�, oltiinko kirjaimellisesti s�ngyss� vai ei. James katsoi suoraan myrskynharmaisiin silmiin puhuessaan, eik� voinut est�� hymy� hiipim�st� huulilleen.
�Miksi sin� teet t�m�n?� Se ei ollut silkasta uteliaisuudesta esitetty kysymys; se oli vain jotain, jolla James toivoi saavansa Luciuksen her�tetty� himon sumentamasta transsista, jonka vallassa t�m� oli tullut ja vienyt Jamesin mukanaan vain viisi minuuttia aikaisemmin.
Luciuksen kiireiset askeleet kopisivat kivell� h�nen harppoessaan Tylypahkan avoimista p��ovista ulos. Useampi kuin yksi p�� k��ntyi h�nen puoleensa, ja puolisenkymment� luihuista etsiytyi heti h�nen kummallekin puolelleen seuraansa tarjoten. Lucius ei kuitenkaan v�litt�nyt heist�; h�n ei etsinyt heit�.
Etupiha oli t�ynn� v�ke� nauttimassa viimeisest� aurinkoisesta aamustaan Tylypahkassa sin� vuonna: oppilaita kaikista tuvista ja kaikilta vuosikursseilta. Lucius rypisti kulmiaan t�lle seikalle, joka vaikeutti h�nen teht�v��ns�. H�nen katseensa pyyhki nopeasti v�kijoukkoa � ja viimein h�n l�ysi etsim�ns� er��n hivenen kauempana sijaitsevan lehtipuun juurelta.
Laskeutuessaan muutamat portaat pihamaalle h�n piti katseensa tiukasti naulattuna kohteeseensa. H�nen p��h�ns� ei mahtunut mit��n, ei suunnitelmia tai valmiiksi hiottuja repliikkej�: kaikki mit� oli olemassa, olivat h�n, James ja hyvin rajoitetusti aikaa.
James oli selin h�neen, nojaten toista olkap��t��n rennosti puuhun ja selitt�en jotakin Mustalle, jonka kanssa h�nell� oli katsekontakti, mutta Lucius n�ki Jamesin olan yli Mustan huulten liikkuvan, kun t�m� ep�ilem�tt� varoitti h�nt� Luciuksen saapumisesta. Siisp� luihuispoika ei lainkaan ihmetellyt, kun Jamesin kasvoilla ei ollut yll�ttyneisyyden h�iv��k��n h�nen k��ntyess��n kohtaamaan tulijan.
�Lucius�, James tervehti, pienen ja kysyv�n hymyn ilmestyess� h�nen suupieliins�. Lucius tuijotti, nielaisi ja pudisti hiukan p��t��n. H�n pid�tteli halua painaa James vasten puuta, johon t�m� nojasi, ja panna t�m� huutamaan h�nen nime��n juuri silloin ja siin� paikassa, ja sen sijaan h�n nuolaisi huuliaan ja mutisi: �Haluaisin hetken aikaasi.�
James kohautti toista kulmaansa, mutta ny�kk�si. H�n heilautti puolihuolimattomasti k�tt��n Mustalle, Lupinille ja Piskuilanille ja seurasi Luciusta, kun luihuispoika johdatti h�net jonkin matkaa linnan vierustaa pitkin syrjemm�lle.
Ja kun he saavuttivat er��n tarpeeksi kaukaisen syvennyksen, jonka vierell� tai yl�puolella ei ollut ikkunoita, Lucius heitti menem��n kaiken ylh�isen pid�ttyv�isyytens�, k��ntyi Jamesin puoleen, tarttui t�t� vaatteista ja l�im�ytti p�in sein��.
�Miksi sin� teet t�m�n?�
Jamesin silmiss� tuikki lempeys; Lucius nielaisi. Miksi tuon ��li�n piti keksi� alkaa tahtoa vastauksia juuri nyt? Lucius ei ollut koskaan el�m�ss��n tarvinnut Jamesin vartaloa niin paljon � ja juuri silloin herra sitten p��tti alkaa kysell�!
Lucius painoi erektionsa � joka tuotti jo tuskaa pakotuksellaan � vasten Jamesin puolikovaa sepalusta. �Min� haluan sinut�, h�n ilmoitti, ehk� hiukan tarpeettomasti. James ehti kuitenkin n�ytt�� h�mm�styneelt� ennen kuin Lucius sanojensa lis�vakuudeksi py�r�ytti lanteitaan h�nt� vasten, ja rohkelikko heitti p��t��n taaksep�in ja p��sti hallitsemattoman, yll�ttyneen henk�yksen, joka l�mmitti suuresti Luciusta.
�Voin� huomata sen�, James sanoi tukahtuneesti. Luciuksen paino h�nt� vasten l�hetti kaiken veren Jamesin p��st� suoraan h�nen haaroihinsa, ja Luciuksen ep�luonteenomainen aloitteellisuus sytytti Jamesin ennenn�kem�tt�m�ll� tavalla. Lucius oli taitava rakastaja: himonsa vimmassa Luciuksen tavallisestikin raju tapa rakastella sai aivan uusia s�vyj�. Sen tajuaminen, mit� tuleman piti, oli viimeinen naula Jamesin arkkuun: h�n oli valmis ja h�n halusi Luciuksen.
Mutta Jamesin halu ei ollut paljon verrattuna Luciuksen tilaan; Lucius oli ollut valmis siit� hetkest�, kun oli n�hnyt Jamesin aamiaisella Rohkelikkop�yd�ss�. James tiesi sen tavasta, jolla Lucius toimi hallitsemattomasti: puskeva liike Jamesin haaroja vasten, pienet, kurkusta kumpuavat inahdukset, jotka eiv�t kuuluneet Lucius Malfoyn suusta tuleviksi. Lucius k�rsi � Jamesin oli vapautettava h�net tuskistaan.
H�n vei k�tens� Luciuksen housujen vetoketjulle, avasi sen, sujautti k�tens� sis��n ja tukahdutti vanhemman pojan henk�yksen suullaan.
Kauempana Jamesin ja Luciuksen pienest� yksityisest� syvennyksest�, tammipuun alla Tylypahkan etupihalla kolme nelj�sosaa koulun kelmikolmikosta tappoi aikaa kuka mitenkin. Peter, jolla oli hauskaa aina, kun h�n sai viett�� aikaa ihailemiensa Potterin ja Mustan � ja mik�p� Lupinissakaan oli vikana � kanssa, istuskeli puun juurella ruohonkorsia nyppien ja Remuksen ja Siriuksen verkkaista sananvaihtoa seuraillen. Remus yritti lukea kirjaa, jota kantoi aina kaikkialla mukanaan; sen sijaan Sirius yritti parhaansa mukaan olla antamatta edell�mainitulle siihen mit��n mahdollisuuksia.
Sirius ei todellisuudessa v�litt�nyt v�h��k��n siit�, mit� Remus teki � t�rkeint� oli ett� t�m� teki sit�, mit� se sitten ikin� olikaan, kirjan lukemista tai l�ksyjen tekoa tai mit� vain, ja ett� t�m� teki sit� h�nen seurassaan. Nyt h�n parastaikaa istui olka Remuksen olkaa vasten ja h�iritsi t�t� parhaansa mukaan. Teeskennellen lukevansa Remuksen kirjaa t�m�n olan yli � j�lkimm�inen kun ei voinut kerrassaan siet�� sit� � h�n onnistui toisen �rsytt�misess� erinomaisesti, kuten niin usein asioissa, joita teki.
�Anturajalka, ihan totta.� Sirius pani salaa merkille, miten vakava ilme ja rypistetyt kulmakarvat tekiv�t Remuksesta entist�kin puoleensavet�v�mm�n, ja hymyili itselleen. Auringonpaiste, Remus, kes�loma, jonka h�n viett�isi Pottereilla � kaikki sopi erinomaisesti Siriuksen maailmaan, ja yhdistettyn� h�nen optimistiseen perusluonteeseensa sai h�net erinomaiselle tuulelle.
�Mit�, Kuutamo, yst�v� hyv�?� Yst�v� � yst�v�! Miten haluaisinkaan, ett� olisit muutakin kuin vain pelkk� �
�Lopeta�, Remus �r�hti. H�n paukautti kirjansa kiinni ja laski sen vierelleen nurmelle. Sirius h�tk�hti; Remuksen sanat olisivat voineet olla vastaus h�nen ajatuksiinsa, ja se s�ik�ytti h�net, pimensi hetkeksi Siriuksen tuulen. Sitten h�n moitti itse��n � kuinka h�n saattoi olla niin typer�, ettei p��ssyt eroon kuvitelmistaan, el�ttelemist��n toiveista ja typerist� visioista? Kuinka h�n koskaan voisi tehd� liikkeenk��n l�hemm�s Remusta, kun vastaus niin suurella todenn�k�isyydell� olisi juuri tuo? H�n hym�hti itselleen, nuolaisi huuliaan ja h�nen ��nens� oli kire� pakotetusta leikillisyydest�, kun h�n puhui.
�Sin�h�n valitat aina, ett� min� ja James olemme kyll� �lykk�it�, mutta emme k�yt� aivokapasiteettiamme hy�dyllisiin asioihin, kuten opiskeluun. Min� yritin vain saada hiukan kirjaviisautta!� H�n v�l�ytti Remukselle yhden valloittavimmmista hymyist��n � h�n nimitt�in tiesi sen olevan juuri sit� � nojatessaan p��ns� tammen runkoa vasten. Remus ei kuitenkaan vastannut hymyyn, ja vaikka Sirius ei antanut sen n�ky� p��lle, h�nt� huolestutti, miksi Remus oli niin kirotun pid�ttyv�inen ja �rtyis� sin� aamuna.
Ja sitten h�n huomasi sanoneensa kyseiset sanat ��neen ja h�mm�styi itsekin itse��n.
Remus h�tk�hti, mutta huokaisi sitten. �Olet oikeassa�, h�n mutisi. H�n nojautui taaksep�in, hartia hartiaa vasten Siriuksen kanssa, ja Siriuksen p��h�n p�lk�hti, ett� tyt�t yleens� painoivat p��ns� h�nen hartialleen t�llaisissa tilanteissa. Ne tyt�t, jotka Sirius siis oli joskus vienyt ulos, tai joiden kanssa oli ollut Tylyahon viikonloppuina tai joiden kanssa oli karannut �isille k�velyretkille j�rvenrantaan. Ne tyt�t, joille h�n oli suonut huomiotaan unohtaakseen sen ainoan ihmisen, jonka kanssa olisi oikeasti halunnut tehd� kaiken sen, toivoen saavansa synnytetty� tunteita niit� tytt�j� kohtaan, tehd�kseen Remuksen mustasukkaiseksi, tappaakseen aikaa ja kaipuuta � syit� riitti loputtomiin.
Sirius her�si n�ist� ajatuksista Remuksen puhuessa hiljaisella, voipuneella ��nell�.
�� johtuu vain siit�, ett� joudun olemaan kokonaisen kes�n erossa teist�. Sinulla on kyll� James, ja herra ja rouva Potter toivottavat varmasti l�mpim�sti tervetulleeksi Peterin, jos h�n p��tt�� tulla � �
�Toivottaisivat he sinutkin!�
Remus k��ntyi katsomaan h�nt�, ja h�nen silmiss��n oli sellaista kaipuuta ja tuskaa, ett� Siriuksen kurkkua kuristi. �Olet varmaankin j�lleen oikeassa, Sirius, mutta tied�t yht� hyvin kuin min�kin, ja James, ja Peter, ett� se ei k�y p�ins�. En voi saattaa ket��n teist� sellaiseen vaaraan� enk� varsinkaan herra ja rouva Potteria. Jos kyse olisi vain meist� nelj�st�, asia ehk� olisi toisin. Mutta olen varma, ett� vanhempani ja Dumbledore ovat samaa mielt�.� Nyt h�n sulki silm�ns� ja nosti kasvonsa aurinkoa kohti, ja vaikka kosketti vain Remuksen olkap��t� omallaan, Sirius saattoi tuntea toisen pojan lihasten rentoutuvan hiukan. H�nen ��nens� ei kuitenkaan ollut yht��n v�hemm�n katkera, kun h�n jatkoi: �Pottereilla ei olisi mit��n, mihin minut voitaisiin turvallisesti sulkea, kun tarvetta olisi � eik� t�ysikuu j�t� tulematta vain siit� syyst�, ett� haluan n�hd� yst�vi�ni.�
Sirius r�p�ytti kerran silmi��n. Remus oli yht�kki� k�ynyt tunteelliseksi ja syv�lliseksi, ja vaikka Sirius piti jopa siit� Remuksessa, se sai h�net usein h�mmennyksiin ja h�nen ennalta selv�t k�ytt�tymismallinsa t�ysin sekaisin. Kuten aina olleessaan h�mmentynyt � mit� tapahtui melko harvoin � Sirius Musta tarttui ensimm�iseen p��h�ns� p�lk�ht�v��n keinoon p��st� tilanteesta ulos.
H�n painoi p��ns� ja toi huulensa l�helle Remuksen korvaa.
�Huvittaisiko sinua sitten hankkiutua eroon Peterist� ja tehd� viimeinen kunnon jekku � voisimme k�ytt�� karttaa � ennen kuin juna tulee?�
Remus j�nnittyi, Sirius saattoi tuntea sen. H�n rypisti hiukan kulmiaan. Mik� ihme tuota hiivatin j�tk�� vaivasi?
Tosiasiassa Sirius ei olisi villeimmiss� fantasioissaankaan � jotka olivat aika villej� � voinut arvata, mik� Remusta nimenomaan vaivasi. Nimitt�in h�n itse. Siriuksen huulet koskettivat Remuksen korvaa jokaisella sanalla; jollei olisi tiennyt paremmin, Remus olisi voinut tulkita sen l�hes flirttailuksi. Joka tapauksessa se sai v�reet kulkemaan h�nen selk��ns� pitkin ja veren kertym��n h�nen haarov�liins�, ja kumpikin seikka s�ik�ytti h�net kovin. Jos Sirius huomaisi� h�n tekisi luultavasti siit�kin vitsin tai kuittaisi tapahtuman olankohautuksella, mutta Remus saattaisi vaikka kuolla h�pe��n.
H�n nousi yl�s, ja katseen hetkeksik��n irtoamatta h�nest� Sirius teki samoin.
�Ei meill� taida oikein olla aikaa.� Aikaa oli runsaasti, ja jopa Sirius, joka eli aina hiukan omassa aikataulussaan, tiesi sen. H�nen kasvoilleen nousi kummastunut ilme. Remus kuitenkin k��ntyi selin � salatakseen sek� hiukan punoittavat kasvonsa ett� housujensa etumuksen, vaikka muutoksia h�nen tilassaan ei voinut kaiken j�rjen mukaan n�hd� v�lj�n kaavun l�pi � ja oli pudistelevinaan ruohonkorsia housuistaan jatkaessaan: �Ja mit� sit� �rsytt�m��n opettajia viel� viimeisen� p�iv�n�, he ovat muutenkin hermoraunioina kestetty��n meit� koko lukuvuo- �
�Kuutamo!� Remus k��nn�hti ymp�ri; Sirius ojensi h�nelle k�tt��n ja hymyili uskomatonta hymy��n, joka oli vain omiaan lis��m��n Remuksen polvien vapinaa ja pakotusta jalkov�liss�. ��l� viitsi. Olin vakavissani. Karttahan on sinulla?�
Seuraavat sanat tulivat Remuksen suusta kovin vastahakoisesti. �Houkutteleva tarjous, Anturajalka, ihan totta, mutta luulen ett䅔 � ett� sin� tuskin haluaisit k�ytt�� karttaa l�hinn� yksityisen paikan l�yt�miseen, niin kuin min�, ja minun viemiseeni sinne vain pannaksesi minulta aivot pihalle, niin kuin min� haluaisin sinun tekev�n � �ett� meid�n t�ytyisi ennemmin etsi� James; juna tulee piakkoin, ja tied�mmeh�n me molemmat, ett� Lucius on taitava saamaan h�net unohtamaan ajankul- Anturajalka!�
Sill� Sirius, �rsyyntyneen� n�ihin naurettaviin tekosyihin, oli nyt tarttunut h�nt� hihasta ja nyk�issyt l�hemm�s; Remuksen henki salpautui, h�nen jokainen lihaksensa j�nnittyi ja h�nen silm�ns� lukittuivat Siriuksen silmien kanssa, eik� h�n tiennyt kuinka moni ihminen katsoi, kun Sirius tarttui h�nt� vy�t�isilt�, painoi itse��n vasten, kuiskasi: �Ja sin�, Remus, sin� olet taitava saamaan minut unohtamaan paitsi ajan, my�s paikan�, ja suuteli h�nt� suoraan suulle.
Se oli suudelma, joka irrotti Remuksen kehostaan ja vei h�nelt� tajun ajasta, paikasta ja heit� katsovista ihmisist� � heit� ei ollut olemassakaan, kun Sirius tarttui Remusta vaatteista ja l�hes nosti vasten puuta, jonka alla he olivat viett�neet sen aamup�iv�n. Siriuksen k�det olivat jossakin Remuksen lanteiden tienoilla, silm�t kiinni ja pitk�ksi p��sseet hiukset hipoivat Remuksen poskia ja kaulaa, kun Sirius toi kielens� Remuksen suuhun ja ty�nsi lanteensa vasten siromman pojan lanteita.
Se oli pitk� suudelma; Remus kuuli kuiskailua jostakin kauempaa, nopeita juoksevia askeleita ja Peterin hermostunutta hihityst�, mutta unohti kaiken sen Siriuksen tarttuessa h�nt� ranteista ja nostaessa ne h�nen p��ns� yl�puolelle vain painaakseen nekin puun karheaa kaarnaa vasten. Remus p��sti tukahtuneen voihkaisun, taivutti selk��ns� saadakseen haaransa kunnolla vasten Siriusta ja rimpuili hiukan � h�n tunsi yll�tt�en tappavaa tarvetta saada koskettaa h�nt� suutelevaa poikaa. Sirius vet�ytyi tuuman verran kauemmas, niin ett� heid�n huulensa irtosivat toisistaan hiljaa maiskahtaen, ja nauroi k�he�sti.
�Kuinka monen ihmisen arvelisit tuijottavan meit�?�
Remus ei k��ntynyt katsomaan, sill� se olisi voinut rikkoa hetken, eik� h�n olisi saanutkaan silmi��n irti Siriuksen silmist�.
�Arviolta parinkymmenen, sanoisin. Enimm�kseen j�rkyttynein�.�
�Ei sen enemp��?� Siriuksen virnistys oli sama, jonka h�n v�l�ytti aina aikoessaan tehd� jotakin erityisen ovelaa. �Asia on korjattava. Saat k�tesi takaisin.� H�n vet�ytyi viel� aavistuksen ja irrotti otteensa Remuksen ranteista. Remus toi k�tens� hitaasti alas, kietoi toisen Siriuksen hiuksiin ja painoi toisen viel� alemmas, vasten Siriuksen alaselk��. Mustatukkainen poika henk�isi, kun heid�n sepaluksensa painautuivat vastakkain, ja h�nen virnistyksens� levisi entisest��n.
�Oletko valmis siihen jekkuun, Kuutamo?�
Remus ei ep�r�inyt hetke�k��n. �Aina, Anturajalka � en keksi ket��n, jonka kanssa tekisin sen mieluummin.�
Siriuksen hyvinmuodostuneet kulmat kohosivat j�rkyttyneesti. �Parempi niin � muuten voisin ihmetell�, mit� teet t�ss� minun kanssani ja kuka on se, joka minun pit�� tappaa.� H�n suukotti Remusta nopeasti. �Rakastan sinua. Nyt, ole hiljaa ja k�yt� suutasi parempiin tarkoituksiin.�
Remus, onneaan ja aistejaan uskomatta, ei ehk� olisi kyennytk��n muuhun.
Lucius suoristautui hitaasti. James makasi edelleen ruoholla, tavallisestikin sotkuiset mustat hiukset sekaisin, joka raaja eri suuntaan sojottaen ja silm�t kiinni. Aurinko paistoi suoraan vaalealle iholle ja toi siihen kullertavaa s�vy�. Lucius pyyhki ruohotuppoja hihoistaan katseensa rekister�idess� Jamesin vartalon jokaisen sentin ja painaessa sen niin syv�lle h�nen muistiinsa, ett� vastedes h�n tulisi muistamaan sen joka kerta lauetessaan, ja, vaikkei h�n viel� sit� tiennytk��n, n�kem��n unia t�st� hetkest� ehk� niin pitk�lle kuin el�isi.
�James.� H�n astui l�hemm�s ja t�n�isi raukeana makaavaa poikaa jalallaan. �Nouse yl�s. Jos joku sattuu paikalle kun makaat noin, on enemm�n kuin itsest��n selv��, mit� �sken tapahtui.� H�nen ��nens� oli hyvin matala ja hiljainen, sill� tavalla varautunut, ett� Jamesin ruskeat silm�t r�v�htiv�t v�litt�m�sti auki ja h�n tuijotti Luciukseen, joka piirtyi sinist� taivasta vasten h�nen yl�puolellaan.
�Onko se sitten ongelma�, h�n tahtoi tiet�� noustessaan istumaan. �Sin� l�hdet pois koulusta � et tulisi edes k�rsim��n siit�, jos joku tiet�isi.� H�n k��nsi p��t��n puolelta toiselle kuin jotakin etsien ja rypisti kulmiaan; sitten Lucius kyykistyi h�nen vierelleen ojentaen silm�laseja, jotka oli ottanut toisen p��st� ennen kuin otti t�m�n.
�Kiitos�, James urahti ja nappasi lasit. Pyyhkiess��n niit� avonaisen kaapunsa alla olevaan puseroon h�n ei itsep�isesti suostunut kohtaamaan Luciuksen katsetta. Lucius hym�hti, pyyhk�isi k�si��n kaapuunsa ja asteli Jamesin eteen. H�n ojensi vahvan, valkean k�tens� Jamesin kasvojen eteen, ja rohkelikkopoika tarttui siihen tiukalla otteella ja veti itsens� pystyyn.
Jaloilleen p��sty��n James ei kuitenkaan irrottanut otettaan, vaan nyk�isi Luciuksen k�dest� l�hemm�s ja lukitsi t�m�n katseen omallaan.
H�nen silmiss��n oli hurja katse, kun h�n henk�isi sanansa p�in Luciuksen kasvoja. �Min� rakastan sinua.�
Lucius korahti ja yritti taistella irti Jamesin otteesta. �Etk� rakasta � sin� vain kuvittelet. P��st� irti!�
�Mit�?� James astui viel� l�hemm�s Luciusta, jos mahdollista, ja h�nen ��nens� oli vaarallinen. �Enk� kuvittele � mist� sin� sen voit tiet��! Min� rakastan sinua, hitto viek��n!�
�Etk� helvetiss� rakasta � p��st� irti!� Lucius puisti Jamesin k�det irti itsest��n ja kompuroi muutaman askeleen taaksep�in. Jamesin kasvoilla risteili erin�isi� tunteita: kiukkua, surua, �rtymyst�. Sitten rohkelikko sai yll�tt�en otteen itsest��n, ja h�nen kasvonsa olivat tulkitsematon maski, kun h�n k��nsi Luciukselle selk�ns� ja pyyhki rivakoin ottein ruohoa vaatteistaan.
Lucius puraisi alahuulensa hampaiden v�liin. �Jamie � �
��l� k�yt� sit� nime�!� Mainittu poika k��ntyi salamannopeasti silm�tyksin Luciuksen kanssa kasvoillaan silkkaa suuttumusta kuvastava ilme. Suu oli ankara viiva, leukaper�t kire�t ja silm�t kaksi s�ihkyv�n ruskeaa viirua.
Luciuksen olisi pit�nyt huomioida t�m� kaikki ja ymm�rt��, ett� Jamesin �rtymyksen takana saattoi olla syvempi�kin syit�, mutta tapansa mukaan h�n ei t�ll� tuulella ollessaan ollut erityisen huomiokykyinen.
H�n tuhahti. �Min�h�n k�yt�n sit� juuri niin paljon kuin haluan. Olen min� saanut sit� aina ennen k�ytt��.� H�n siristi myrskynharmaita silmi��n Jamesille ja kumartui hiukan l�hemm�s. �Mit�, onko jokin syy siihen, miksi en sit� nyt yll�tt�en saisi k�ytt��? Jamie?�
James ravisti hartioitaan ja suoristautui t�yteen mittaansa � oli siis Luciusta tuuman pitempi, ja katsoi suoraan alas harmaisiin silmiin. Luciuksen aivoissa h�il�hti nopeasti ajatus, ett� jos vihalla olisi v�ri, se olisi juuri tuolla hetkell� ollut ruskea � sill� jos katse olisi voinut tappaa, h�n olisi jo maannut kylm�n� maassa.
Sitten James puhui. �Sin� et voi antaa minulle mit��n toivoa, tiesinh�n min� sen. Jotenkin min� silti vain kuvittelin, ett� tied�th�n. Sinulla ei ole ollut ket��n toista koko vuonna� ja me olemme tavanneet useasti niin, ettemme ole edes harrastaneet seksi�. En olisi voinut haaveillakaan sellaisesta viime vuonna.� H�nen ilmeens� sai Luciuksen sisuskalut kiristym��n ilke�sti. Luihuinen tunsi kaikki raajansa hiukan tunnottomiksi � h�nen aivonsa tuntuivat ker��v�n kaiken veren saadakseen jonkin ajatuksen aikaiseksi. James puristi h�nt� k�sivarresta.
�Sano jotakin�, rohkelikko komensi. Lucius ei ollut tottunut k�sketyksi tulemiseen, ja osaksi siit� syyst� sek� siksi, ett� tunsi itsens� raivostuttavan h�mmentyneeksi, suorastaan avuttomaksi, h�n tiuskaisi: �Mit� minun pit�isi sanoa? Enk� min� sanonut sinulle kaksi vuotta sitten, etten min� halua mit��n rakkaudentunnustuksia tai muuta lepertely� � kummaltakaan puolelta?� H�n oli tuskin saanut sanat suustaan, kun James oli siepannut h�nt� hartioista ja paiskannut p�in linnan sein��.
�Ymm�rr�n�, rohkelikko kuiskasi, ja h�nen l�mmin hengityksens� Luciuksen huulia vasten sai luihuisen nielaisemaan. �Min� ymm�rr�n. Selv�. Se oli siin� sitten � me emme en�� koskaan tapaa. Ved� k�teen, saatanan Malfoy!� Niine hyvineen h�n k��nn�hti kannoillaan ja l�hti harppomaan kohti linnan etupihalla alituisesti kasvavaa ihmisjoukkoa.
�James!� Lucius karjahti. H�n otti pari ripe�� askelta pojan per��n, mutta pys�htyi sitten; h�n ei juoksisi tuon typer�n rohkelikon per�ss� askeltakaan! �James Potter! �l� kuvittele k��nt�v�si selk��si minulle! Jamie!� Mutta rohkelikko ei v�litt�nyt; h�nen selk�ns� et��ntyess� Luciuksen p��h�n p�lk�hti, ett� toinen poika oli oikeasti k�velem�ss� pois h�nen luotaan viimeisin� sanoinaan kehotus vet�� k�teen, eik� ollut olemassa mit��n varmuutta siit�, ett� he koskaan en�� tapaisivat.
�Helvetti!� H�nen sormensa puristuivat taikasauvan ymp�rille, ja hetken aikaa h�n pohti sit� vaihtoehtoa, ett� kangistuttaisi Jamesin ja raahaisi t�m�n Kiellettyyn Mets��n k�yd�kseen syv�llisen keskustelun, jossa � ainakin Luciuksen kuvitelmissa � James l�hinn� vet�isi pitk�� monologia siit�, miten pahoillaan oli ja kuinka kovasti halusi korvata t�ker�n k�yt�ksens� Luciusta kohtaan. Mutta toisaalta Lucius tunsi kyseisen pojan niin hyvin, ett� tiesi moisten visioiden olevan yht� tyhj�n kanssa. Jamesin ylpeytt� oli loukattu, joten h�nen oli, niin vaikeata kuin se tulisi olemaan, nielt�v� oma ylpeytens� ja teht�v� aloite.
Lucius pudisti p��t��n, kirosi viel� kerran ja l�hti sitten Jamesin per��n vannoen itselleen, ett� jos James torjuisi h�nen anteeksipyynt�ns�, h�n ei soisi rohkelikolle en�� yht��n katsetta saati sanaa.
Vaikka h�n tiesi mainiosti, muistellen sit� ep�toivoista tunnetta ja ik�v��, jotka olivat ajaneet h�net rakastelemaan Jamesia sin� aamuna ulkona Tylypahkan pihalla, ett� t�ss� tapauksessa h�n saattaisi jopa poiketa periaatteistaan.
Lucius ei saanut Jamesia k�siins� ennen junan l�ht��.
H�n etsi Suuresta Salista, h�n etsi poikien vessoista, h�n kysyi Rohkelikkotornista tulevilta rohkelikoiltakin; h�n k�vi j�rvell�, huispausstadionilla ja haravoi koko etupihan. James ei ollut my�sk��n p�ll�l�ss�, luokkahuoneissa tai Luihuisen tupaan viev�ll� k�yt�v�ll�; Luciuksen mieless� oli nimitt�in k�ynyt jopa se villi vaihtoehto, ett� James olisi tullut sinne, puolestaan etsinyt h�nt� vaikka esitt��kseen anteeksipyynn�n. H�nt� ei l�ytynyt mist��n. Se hiirulainen, Piskuilan, hortoili jossain vaiheessa yksin��n etupihalla vetelehtiv�ss� ihmisjoukossa, mutta Jamesia, Mustaa tai Lupinia ei n�kynyt mailla halmeillakaan ja vaikka Piskuilan olisi melko varmasti voinut antaa h�nelle osviittaa siit�, miss� kolme muuta olivat, Lucius ei yksinkertaisesti saanut alennettua itse��n tarpeeksi menn�kseen juttelemaan tuolle surkealle otukselle.
H�nh�n, joka tapauksessa, l�yt�isi Jamesin jollakin keinolla viimeist��n junassa. Eik� niin?
Kun Tylypahkan pikajuna sitten iltap�iv�ll� nytk�hti liikkeelle kohti Lontoota, l�hti Lucius Malfoy my�skin liikekannalle. H�n esitti tekosyit� luihuisyst�villeen � syit�, jotka he kaikki lukuun ottamatta Kalkarosta ja Zabinia varmasti uskoivatkin � ja pujahti k�yt�v�lle junaosastosta, jonka he olivat vallanneet itselleen. H�n sai k�vell� l�hes junan per�p��h�n saakka, kunnes n�ki er��n osaston oven aukeavan kymmenisen metri� edess��n k�yt�v�ll� ja harvinaisen tutun pojan astuvan naureskellen siit� ulos. Osastosta kantautui huuto � �Varo viipym�st�, tai Anturajalka puree sinulta jalan poikki kun tulet takaisin, Jamie!� � johon poika vastasi k�denheilautuksella ja letkautetulla: �Min� seiv�st�n sen rakin, yritt�k��nkin!� Sitten h�n veti osaston oven kiinni ja k��ntyi ymp�ri.
Ja k�yt�v��n laskeutui t�ydellinen hiljaisuus. He olivat kaksin. Syd�n pamppaillen ja k�mmenet hikoillen Lucius seisoi tientukkeena kapealla k�yt�v�ll�, kasvokkain Jamesin kanssa, joka n�ytti varsin tyynelt�, mutta joka vaikutelma saattoi olla pelkk�� silm�nlumetta; Lucius tunsi Jamesin tarpeeksi hyvin tiet��kseen, ett� t�m� oli melkoisen hyv� peitt�m��n tunteensa, kun siihen oli tarvetta. Sadat ja taas sadat kepposet koulussa olivat kouluttaneet h�nest� varsin taitavan pokerinaaman.
Sitten James liikahti, otti askeleen taaksep�in. Lucius liikahti puolestaan saman verran eteenp�in; jos Potter yritt�isi paeta h�nt�, h�n tekisi mokoman yrityksen heti tyhj�ksi. Mutta James ei l�htenyt liikkeelle. H�nen ruskeat silm�ns� pureutuivat Luciuksen silmiin, jotka olivat suuttumuksesta, raivosta ja ahdistuksesta harmaimmillaan, mutta h�n ei sanonut mit��n. Ilma tuntui melkein r�s�htelev�n j�nnityksest�.
Jamesin ��ni oli mahdottoman matala, kun h�n puhui. �Mit� halvattua sin� teet t��ll�, Malfoy?� H�nen sanansa olivat l�hinn� murahdus. Lucius rekister�i vain ohimennen Jamesin sauvak�den vilahtaneen kaavun k�tk�ihin, kun h�n otti muutaman askeleen l�hemm�s.
�Tahdon puhua sinulle.�
�Ei onnistu.� Jamesin vastaus tuli heti. Nyt h�n toi k�tens� esiin kaavun alta, eik� Lucius yll�ttynyt n�hdess��n h�nen vet�neen taikasauvansa. James ojensi oikean k�tens� l�hes suoraksi, ja sauvan p�� osoitti Luciusta suoraan rintaan. �Ala painua. Mene takaisin luihuisyst�viesi luo � sinulle ei ole mit��n t��ll�.�
Luciuksen silmiss� v�l�hti � h�nen sauvak�tens� haparoi povitaskulla. Siin� miss� h�n ei ollut tottunut komennelluksi tulemiseen, ei h�nt� my�sk��n torjuttu kovin useaan kertaan saman p�iv�n aikana. ��l� kuvittele voivasi k�ske� minua tekem��n mit��n, Potter!� H�n harppasi eteenp�in ja tavoitti otteen Jamesin kaavusta ilman, ett� yksik��n taika lensi rohkelikon sauvasta. Mik� Jamesia pid�tteli?
Lucius ei j��nyt sit� miettim��n, vaan painoi sauvansa Jamesin kaulalle. �Ja jos min� haluan puhua sinulle, min� saatana silloin puhun sinulle!� H�n ravisteli Jamesia huolimatta siit�, ett� t�m�n p�� kolahteli k�yt�v�n sein�� vasten. �Ymm�rr�tk�, perhana! Min� � pahus � viek��n � aion � puhua sinulle!� Viimeisill� kahdella sanalla h�n vei k�tens� molemmille puolille Jamesin p��t� ja suuteli t�t� raa�asti. H�n ei ollut aikonut tehd� sit�, eik� h�n totta tosiaan tiennyt, miksi oli p��tynyt tekem��n niin; se oli impulssi, jotka vain hyvin harvoin ohjasivat h�nen tekojaan. Kun h�n sitten riisti suunsa Jamesin suulta yht� nopeasti kuin oli sen sille painanut, ja katsoi j�lleen ruskeisiin silmiin, raivo ja suuttumus eiv�t olleet ainoat tunteet, jotka h�n niiss� n�ki.
Ovi aukesi kauempana k�yt�v�ll�, ja kuin l�ht�merkin saaneena James kouraisi nyrkillisen Luciuksen kaapua k�teens� ja l�hti taluttamaan luihuista per�ss��n k�yt�v�� pitkin. Rohkelikkopoika piti yll� puolijuoksua; Lucius ehti h�din tuskin ty�nt�� taikasauvansa kaapunsa taskuun, ennen kuin James oli saattanut h�net l�hes junan toiseen p��h�n, huolestuttavan l�helle vanhimpien luihuisten osastoa. Rohkelikko riuhtaisi osaston oven auki, t�n�isi Luciuksen sis��n ja seurasi itse salamannopeasti per�ss�. P��sty��n sis��n tyhj��n osastoon, jonka ikkuna oli raollaan niin, ett� junan py�rien kolina kantautui sis�lle osastoon siunattuna taustametelin�, James ei aikaillut vaan tarrasi uudelleen Luciukseen ja paukautti t�m�n v�h��k��n s��lim�tt� sein�� p�in. Lucius �hk�isi, kun h�nen p��ns� kolahti siihen lujaa.
�James � riivatun � Potter�, h�n murahti, mutta ei yritt�nyt rimpuilla irti, kun James puristi h�net junan sein�� vasten tuskallisen lujasti. H�n tiesi, ett� Jamesin liikkeet johtuivat yht� paljon suuttumuksesta kuin himostakin, ja ett� James halusi yht� paljon satuttaa h�nt� kuin riisua h�net vaatteistaan, ja se selv�sti mieless��n h�n liikahti edemm�s � tai oikeastaan taivutti p��t��n, sill� se oli melkein ainoa h�nen ruumiinosistaan, jota h�n kykeni Jamesin tukehduttavassa otteessa liikuttamaan � ja painoi suunsa rohkelikkopojan suulle.
Se oli ehk� fyysisin suudelma, jonka he olivat koskaan jakaneet, ja se sattui molempiin yht� paljon. Kun Lucius puraisi Jamesin alahuulta, toinen vastasi upottamalla kyntens� Luciuksen selk��n, ja Luciuksen potkaistessa Jamesia s��reen p��st�kseen t�m�n tiukasta otteesta rohkelikko veti p��t��n taakse, naurahti julmasti ja nyk�isi Luciusta hiuksista niin, ett� t�m�n p�� retkahti taakse ja kaula oli koko pituudelta paljastettu. Paljoa odottelematta James painoi p��ns� ja puraisi maidonvalkeaa ihoa hampaidensa v�liin.
Lucius j�tti my�hempin� vuosina mielell��n seuraavan reaktionsa t�ysin muistelematta, mutta sill� hetkell�, kun James Potter puri h�nt� kaulaan raa�alla voimalla, h�n huusi � eik� se huuto johtunut niink��n kivusta kuin siit� leimahtavasta himosta, jonka se h�ness� her�tti. Lucius rimpuili, James piteli h�nt� kaikin voimin sein�� vasten, ja molemmat kiittiv�t hiljaa mieless��n auki olevaa ikkunaa, josta kantautuva ��nek�s kolina ja ohi kiit�v�n tuulen humina toimivat tehokkaana taustametelin�.
�Sin� k�rsit nyt�, James lupasi �r�ht�en, kun Lucius oli potkaissut h�nt� polvella vatsaan. H�n ei v�litt�nyt mit� sanoi, ei tajunnut edes puhuvansa, eik� tarkoittanut mit��n, mit� suustaan p��sti � t�rkeint� oli vain saada tehty� se, mihin h�nen alitajuntansa h�nt� ajoi, ja saada tehty� se mahdollisimman nopeasti.
�Seh�n n�hd��n�, Lucius vastasi, ja Jamesin otteen heltyess� aavistuksen verran h�nen heitt�ess��n p��t��n taakse � saadakseen hiukset pois kasvoiltaan � Lucius nyk�isi vasemman k�tens� vapaaksi. Ennen kuin James ehti tajuta sit�, luihuispoika oli tavoittanut taikasauvansa ja painanut sen Jamesin kylkiluiden v�liin.
�Estous!� h�n huudahti, ja tukahtuneen �hk�yksen p��st�en rohkelikko lensi osaston lattialle sel�lleen. Jamesin silm�lasit lenn�htiv�t h�nen p��st��n ja s�rkyiv�t osuessaan oveen; kumpikaan heist� ei huomannut, eik� toden sanoen olisi v�litt�nytk��n. James hapuili omaa sauvaansa, ja saikin sen k�teens�, mutta ennen kuin h�n ehti palauttaa h�mmentyneeseen mieleens� yhdenk��n loitsun nime�, Lucius oli karjaissut: �Karkotaseet!� ja Jamesin sauva lenn�ht�nyt h�nen k�dest��n ilmaan.
Siin� he olivat, punehtunut Lucius, joka seisoi j�lleen kerran sel�lleen p��tyneen Jamesin yll�, ja r�j�ht�neen n�k�inen James, joka tuijotti h�nt� ruskeat silm�t kiukusta s�ihkyen. Edell�mainittu osoitti omalla sauvallaan osaston oveen ja mutisi kaksi taikaa; toisen ilmeisesti oven lukitsemiseen ja toinen oli, jos James kuuli oikein, vaiennusloitsu.
�Kas niin�, Lucius totesi hiljaa silkkisell� ��nell�, poimiessaan Jamesin sauvan ilmasta, �osamme vaihtuivat, James. Nyt sin� saat luvan kuunnella minua, sopi se sinulle tai ei.�
James siristi silmi��n, ja h�nen ��nens� oli matala ja pilkallinen, kun h�n kysyi: �Sallitko minun nousta yl�s, ennen kuin aloitat?�
Luciuksen silmiss� v�l�hti. �Oikeastaan minusta tuntuu, ett� olet parempi sel�ll�si siin� lattialla.� H�n istuutui hitaasti alas, eik� h�nen katseensa irronnut rohkelikosta hetkeksik��n. H�n ei tekisi samaa virhett� kuin James. T�m� oli mahdollisesti ainoa tilaisuus, joka h�nelle tarjoutuisi puhua asiat l�pi rohkelikkopojan kanssa, eik� h�n aikonut pilata sit� � h�nen ylpeytens� ei ehk� antaisi periksi l�hte� pojan per��n toista kertaa.
James tuhahti, mutta ei sanonut mit��n. Lucius pujotti kummankin sauvan kaapunsa sis��n, tehden senkin katse Jamesissa.
�Haluan puhua sinun kanssasi�, h�n ilmoitti. James kohotti kulmiaan, mutta ei avannut suutaan. Sit� Lucius olikin arvellut: rohkelikko ehk� kuuntelisi, mutta ei sanoisi sanaakaan.
�Ja haluan my�s, ett� sin� puhut minulle.� Lucius ei voinut est�� m��r��v�� s�vy� ��ness��n, mutta h�n uskoi Jamesin ymm�rt�v�n, ettei oikeasti tarkoittanut sit�. Rohkelikko tuijotti vastakkaista sein�� k�det rinnalle ristittyin� eik� avannut suutaan.
Lucius veti henke�, p��sti sen sitten ulos pitk�n� huokauksena ja nuolaisi huuliaan ennen kuin puhui. �Siit�, mit� tapahtui koululla t�n� aamuna.� H�n ysk�isi ja jatkoi hiljaisemmalla ��nell�. �Haluan sanoa, ett� ett� ett� olen pahoillani.� Sill� oli haluttu vaikutus: Jamesin p�� k��nn�hti niin nopeasti, ett� kuului rusahdus ja Lucius saattoi arvata sen k�yv�n kipe��, ja ruskeat silm�t levisiv�t. H�n kohottautui kyyn�rp�idens� varaan, eik� Lucius tehnyt liikett�k��n vet��kseen kumpaakaan sauvoista.
�Sin� mit�?� Rohkelikon ��ni oli matala ja tivaava. Lucius v�r�hti � h�n ei voinut uskoa tekev�ns� t�m�n � ja toisti: �Olen pahoillani, ja pyyd�n anteeksi. En ehk� ajatellut mit� sanoin.� Nyt h�n kohtasi Jamesin katseen, ja h�nen silmiss��n oli uudenlainen tuli. �Mutta sinun tulee muistaa, mit� sanoin sinulle silloin kauan sitten. Min� en aio� menn� naimisiin sinun kanssasi, tai julistaa seurustelevani James Potterin kanssa, tai� tai edes� my�nt�� kenellek��n koskaan olleeni sinun kanssasi.� H�n kohotti leukaansa uhmakkaasti. �Sanoin sen kaiken sinulle silloin kauan sitten, eiv�tk� periaatteeni ole muuttuneet.�
�Tied�n�, James kuiskasi. Nyt h�n kohottautui istumaan hajareisin, ja tuijotti osaston nurkkaa puhuessaan. �Lucius Malfoy ei harrasta tunteita, tied�n sen.� H�n k��ntyi katsomaan Luciusta silmiin. �Mutta miksi sitten etsit minut k�siisi nyt? Et suinkaan pannaksesi minulta aivoja pellolle � edes Lucius Malfoy ei tee sit� kolmesti saman vuorokauden aikana! Mutta eih�n anteeksi pyyt�minen voinut olla ainoa motiivisi? Sill� jos oli�, h�n lis�si kohottautuessaan seisomaan, �olen j�rkyttynyt siit�, miten huonosti tunnen sinut. Minun tuntemani Lucius Malfoy ei etsi ihmisi� k�siins� vain esitt��kseen n�ille silkasta hyv�ntahtoisuudesta juurensa juontavia anteeksipyynt�j�.�
Lucius tuhahti, mutta ei avannut suutaan. Miksi h�n oli niin palavasti halunnut viel� n�hd� Jamesin, erota Jamesista hyviss� v�leiss� eik� suinkaan myrskyis�n riidan siivitt�m�n�? Mik� oli ajanut h�net etsim��n Jamesin k�siins� junassa? H�nen halunsa poikaa kohtaan oli kielt�m�tt� sammumaton, mutta ei h�n sit� ollut ajatellut.
H�nen ei kuitenkaan tarvinnut keksi� mit��n, kun James nousi seisomaan ja k��ntyi h�nen puoleensa k�tt��n ojentaen. Lucius vei k�den povitaskuunsa, otti sielt� molemmat sauvat, valitsi niist� pidemm�n ja ojensi sen Jamesille.
�Kiitos.� Jamesin ��ni oli mietiskelev�; Lucius puraisi huultaan. H�n ei alkaisi k�ym��n filosofiointeja l�pi rohkelikon kanssa, ei varmasti. Onneksi James hetken kuluttua, sujautettuaan sauvan visusti omaan taskuunsa, vain suoristautui, v�l�ytti Luciukselle hymyn, joka sai Luciuksen syd�men hyp�ht�m��n ja verenkierron vilkastumaan, ja ny�kk�si.
�Odotatko t��ll�? Jos min� k�yn kertomassa Siriukselle, Remukselle ja Peterille miss� olen, tarkoitan. Niin ettei Sirius ensimm�iseksi ly� minulta nen�� murskaksi, kun n�emme King�s Crossilla. H�n v�itt�� aina huolehtivansa, vaikka min� luulen, ett� se, joka huolehtii, on Remus, ja Sirius kostaa minulle sen, ett� Kuutamo joutuu huolehtimaan.� James tiesi h�p�tt�v�ns� turhuuksia, mutta ei saanut kielt��n lopettamaan kalkattamista.
�Selv�.� Lucius ny�kk�si � h�n saisi kipe�sti tarvitsemaansa ajatteluaikaa, jos James j�tt�isi h�net hetkeksi. Tumma rohkelikko juoksutti sormensa hiustensa l�pi, suoristi kauluksiaan ja housujensa ryppyj�, ja k��ntyi sitten viel� hetkeksi Luciuksen puoleen.
�Milt� min� n�yt�n?� Luihuisen teki mieli �hk�ist� � tuo itsekeskeinen idiootti!
�Silt�, ett� jollen olisi jo tehnyt sit� kahdesti t�n��n, voisin vaikka hiukan rakastella sinua. Ala painua!� Naureskellen James pyr�hti ovelle, vet�isi sen auki, iski Luciukselle viel� kerran silm�� ja pujahti k�yt�v��n liu�uttaen oven per�ss��n visusti kiinni.
Yksin j��nyt Lucius tuijotti sulkeutunutta ovea hetken. H�nen syd�mens� hakkasi hullun lailla, k�mmenens� olivat hikiset ja h�n tunsi kevyen punan poskillaan, vaikkei n�hnytk��n sit�. Luoja paratkoon ja voi pyh� Merlin. Mill� kirotulla tavalla tuo typer� rohkelikko sai h�net t�h�n kuntoon, vain v�l�ytt�m�ll� hiukan hampaitaan, joiden kosketuksen Lucius tunsi niin hyvin, ja kiusoittelemalla h�nt� hiukan? Lucius ei ollut ymm�rt�nyt, ett� Jamesilla oli t�llainen valta h�neen � muuten h�n olisi tehnyt siit� alkuunsa lopun.
Nyt h�n ei ollut aivan niin varma, pystyisik� siihen en��.
James oli mahdottoman hyv�ll� tuulella astellessaan takaisin omaansa ja Luciuksen osastoa kohti junan per�p��st�, miss� kelmit virallisesti pitiv�t hoviaan. Hovia, tosiaan, sill� Sirius, Remus ja Peter olivat saaneet seurakseen muutaman rohkelikkotyt�n � Lily Evansin yst�vineen � sek� pari korpinkyntt� ja ep�m��r�isen m��r�n puuskupuheja.
James avasi osastoon viev�n oven hitaasti, sill� sis�lt� kantautuva puheensorina ja nauru � musiikin siivitt�m�n�, mist� ihmeest� he olivat musiikkia hommanneet? � tuntui reilusti useamman kuin kolmen ihmisen aikaansaamalta. Kun h�n sai oven auki, ensimm�inen asia, joka h�nt� tuli vastaan, oli Sirius � t�m� lenn�hti h�nt� kohti kuin kompassineula pohjoiseen ja tarttui h�nt� hartioista.
�James Potter!� Poika karjaisi � osaksi siksi, ett� osastossa t�ytyi k�yt�nn�ss� huutaa saadakseen ��nens� kuuluviin, ja toisekseen ilmeisesti siksi � p��tellen Siriuksen k�sien puristuksesta h�nen olkap�ill��n � ett� t�m� oli ollut huolissaan h�nen katoamisestaan.
Samassa Remuskin oli h�nen vierell��n, ravistelemassa Siriuksen k�sien pihtiotetta irti Jamesin harteista ja p�hkin�nruskeissa silmiss��n kysyv� katse.
�Miss� sin� olet ollut?� Remuksen ��ness� ei ollut samaa kiukkua kuin Siriuksella, mutta h�nenkin s�vyns� oli vaativa. James silm�si hetken osastoa, jossa vallalla oleva meininki muistutti l�hinn� kansanjuhlaa � se oli aika lailla yht� riehakasta kuin se juhlinta, joka yleens� vallitsi Rohkelikkotuvassa heid�n voitettuaan tupamestaruuden huispauksessa � tarttui sitten Remusta ja Siriusta k�sist� ja veti n�m� ulos, sulkien oven heid�n per�ss��n.
K�yt�v�n paremmassa valaistuksessa James tarkasteli kriittisesti Siriusta, joka roikkui h�nen toiselta olkap��lt��n. Poika oli pieness� tuiterissa; Remus taas vesiselv�. Tyypillist�.
�T�rm�sin Luciukseen�, James sanoi, ravistellen Siriuksen irti hartiastaan. �Tuli vastaan k�yt�v�ll�. Sanoi haluavansa puhua kanssani, ja mit�p� min� siihen. Ajattelin, ett䅔 H�n ei hetkeen tiennyt, mit� sanoa; sitten Remus paikkasi h�nen puolestaan:
�Ett� haluat olla h�nen kanssaan junamatkan, koska h�n ei tule en�� kouluun syksyll�?� Remus olisi yht� hyvin voinut sanoa: �Koska et en�� koskaan tule n�kem��n h�nt�, mutta koska h�n oli Remus, sellainen kuin Remus nyt oli, h�n ei sanonut sit�. James ny�kk�si.
�Aivan. Min� tulen takaisin illemmalla. Sitten l�hemp�n� King�si�. Pit�k�� hauskaa.� H�n puristi Remusta pikaisesti olkap��st�, t�n�isi Siriusta nyrkill� kylkeen ja heilautti k�tt��n l�htiess��n nopein askelin k�yt�v�� pitkin kohti junan etup��t�, ja Luciusta.
Vilkaistessaan viel� kerran taakseen ennen kuin k��ntyi nurkan taakse, h�n olisi voinut vannoa n�hneens� Siriuksen painavan p��ns� Remuksen puoleen ja vet�v�ns� t�m�n syleilyyn, mutta toisaalta h�nen silm�ns� saattoivat tehd� h�nelle tepposet.
Joka tapauksessa, James oli suorastaan typer�n hyv�ll� tuulella astellessaan ripe��n tahtiin kohti junan etup��t�. H�n oli itse asiassa jopa niin mieliss��n, ettei huomannut laisinkaan er�st� yksin�ist� luihuista, joka seisoskeli k�yt�v�ll� k�det puuskassa sein��n nojaten, kun h�n kiiruhti ohi. H�n ei my�sk��n huomannut jalkaa, jonka t�m�n oli ojentanut kamppaamaan Jamesin, ennen kuin lensi p�istikkaa lattialle niin, ett� l�i p��ns�, kyyn�rp��ns� ja polvensa, ja n�ki hetken pelkki� t�hti�.
H�n selvisi kuitenkin varsin nopeasti, kun kyseinen luihuinen astahti h�nen viereens� ja potkaisi h�nt� kylkeen. �Mist�s Potter on tulossa?� H�n kysyi narisevalla ��nell�, josta kuulsi l�pi silkka ilkeys ja vahingonilo. James tarkensi hetken katsettaan � h�nen lasinsa olivat lenn�ht�neet jonnekin h�nen langetessaan pitkin pituuttaan lattialle � ja tunnistaessaan luihuispojan, joka seisoi h�nen yll��n ja kaivoi juuri taikasauvan taskustaan, h�n ei voinut kuin tuhahtaa.
�Parkinson, ei voi olla totta � �
�Vaan on silti�, leikkasi kyseinen poika v�liin. H�n osoitti sauvallaan suoraan Jamesin silmien v�liin, ja vaikka James ei pel�nnyt sen koommin Parkinsonin taikasauvaa kuin poikaa itse��nk��n tipan vertaa, h�n ei yritt�nyt pyrki� pystyyn. Mit� tuo v�tys nyt havitteli? Parkinson oli yksi Luciuksen niin kutsutuista luihuisyst�vist� � ei kyll�k��n parhaasta p��st�, ja siin� miss� Zabini tai Lestrange joskus kykeni arvokkaaseen tai edes melkein kohteliaaseen k�ytt�ytymiseen, Parkinson lukeutui samaan sakkiin kuin Crabbe, Goyle, Nott ja muut sentapaiset: saamattomiin h�nnystelij�ihin. Oli olemassa surkkeja, joilla oli enemm�n taikavoimia kuin sill� porukalla. Siisp� Jamesia ei hetkauttanut hiukkaakaan, vaikka Parkinson nyt rehenteli sauvallaan � ainoa, joka tunsi yht� monta ik�v�� loitsua, joilla saattoi tehd� ik�vyyksi� j�lki� j�tt�m�tt�, kuin h�n, oli ehk� Sirius. Tai Remus, mutta j�lkimm�inen harvemmin k�ytti niit�. Eik� Parkinson varmaankaan haluaisi tehd� h�nest� jauhelihan n�k�ist�. Eih�n?
H�n pysyi paikallaan, kun Parkinson j�lleen avasi suunsa. �Kuvittelit varmaan, ett� voit hiippailla meid�n osastomme liepeille k�ytt�m��n viimeiset mahdollisuutesi niihin pikku taikatemppuihin, joita sinulla on tapana jaella pitkin vuotta, vai? Mutta min�p� sain sinut, Potter, ja nyt sin� saat olla se, joka n�kee pari taikatemppua!�
�Mit� hittoa sin� �lyk��pi� selit�t?� Sen siunaaman kerran kun h�n ei ollut aikeissa menn� naruttamaan luihuisia, yksi sellainen sai p��h�ns� tulla vahtiin varmuuden vuoksi. Normaalioloissa Parkinsonin kaltaiset luihuiset eiv�t koskaan saisi p��h�ns� mit��n niin v�lkky�. Merlinin kyhmyisten pallien nimeen, James sadatteli, t�m� t�st� viel� puuttui.
Mutta Parkinson ei suinkaan vastannut, vaan puristi vain tiukemmin taikasauvaansa. Sen p�� vapisi hiukkasen, kun luihuinen n�ytti miettiv�n mahdollisimman kiusallista loitsua, jonka l�v�ytt�isi p�in Jamesin naamaa ja juoksisi sitten karkuun.
James, rohkelikko kun oli, ei kuitenkaan j��nyt alistuvaisena odottamaan, mit� tuleman piti. H�n kohottautui k�sivarsiensa varaan, ja ennen kuin luihuinen ehti liikahtaa, potkaisi t�t� s��reen. Huudahtaen Parkinson kaatui, ei ihan saanut k�sill��n tukea ja p��tyi sel�lleen. James ponnistautui heti istumaan, veti taikasauvansa ja ehti sanoa �Tain-�, kun Parkinson oli karjaissut �Karkotaseet!� ja James riisuttu aseista, tai sauvoista. Ilmeisesti luihuinen ei ollut kaatuessaan menett�nyt otettaan taikasauvastaan. Ilmeisesti h�n my�s muisti tuon ensimm�isell� luokalla opetetun taian. Yll�tt�v��.
James ei kuitenkaan j��nyt neuvottomaksi. V�litt�m�sti sauvansa lenn�hdetty� k�dest��n h�n sieppasi lasinsa sein�n vierustalta, mihin ne olivat lenn�ht�neet ja mist� h�n oli ne paikantanut, tyrkk�si ne p��h�ns� ja hy�kk�si Parkinsonin kimppuun paljain nyrkein. Luihuinen oli Jamesia viisi tai kymmenen sentti� lyhyempi, rutkasti heiver�isempi ja paljon kokemattomampi tappelija, mink� he molemmat tiesiv�t hyvin; mutta James ehti saada arviolta kaksi tai kolme nyrkiniskua perille saakka ennen kuin Parkinson � Merlin kirotkoon sen niljakkeen � sai kuningasajatuksen vet�� polvensa yl�s Jamesin haarov�liin. Vaikkei iskussa ollut voimaa, Jamesin ote Parkinsonin olkap�ist� kirposi, ja luihuispoika ehti t�n�ist� h�net puolestaan sel�lleen junan lattialle ja hyp�t� p��lle.
Ilma pakeni Jamesin keuhkoista, kun Parkinson laskeutui v�hemm�n hell�sti h�nen rintakeh�lleen ja suuntasi heti yhden taitamattoman, mutta melko kovan, oikean koukun h�nen ohimoonsa. James tarrasi Parkinsonia rinnuksista ja kalautti heid�n p��ns� yhteen; luihuinen oli hetken hiukan p�kerryksiss�, mutta ei tarpeeksi kauan, jotta James olisi ehtinyt j�lleen vaihtaa heid�n paikkojaan. H�nen aivonsa toimivat nopeasti. Jos h�nell� olisi ollut peilins�, h�n olisi voinut kutsua Siriusta � joka tapauksessa, Parkinsonhan oli hy�k�nnyt h�nen kimppuunsa syytt� suotta ja viel�p� kamppaamalla h�net, joten mitk��n rehellisen tappelun s��nn�t eiv�t t�ll� kertaa p�teneet; eik� Sirius j�tt�isi tulematta, vaikka olisi kuinka p�iss��n. James tiesi sen � mutta h�nell� ei ollut peili��n. Parkinson veti juuri k�tens� taakse sijoittaakseen uuden heikon iskun p�in Jamesin naamaa, kun h�nen nyrkkins� pys�htyi yll�tt�en paikoilleen ilmaan kuin kangistettuna.
�Parkinson, p��st� h�nest� irti.� Se oli Lucius � Lucius seisoi Jamesin sauva k�dess��n (h�n oli ilmeisesti poiminut sen talteen) junan k�yt�v�ll� ja osoitti Parkinsonia suoraan lapaluiden v�liin, vaikkei poika sit� voinutkaan n�hd�. Luciuksen auktoriteettia tihkuvan ��nen vaikutuksesta Parkinsonin ote Jamesin kaavusta kuitenkin irtosi, ja sek� luihuis- ett� rohkelikkopoika p��siv�t k�mpim��n jaloilleen.
Nyt Parkinsonin otteesta vapauduttuaan James k��ntyi katsomaan Luciusta kunnolla. Luihuisella oli kasvoillaan se ilme, joka kieli ��rimm�isest� suuttumuksesta, ja jonka James oli n�hnyt vain muutaman kerran aikaisemmin, mutta joka yht� kaikki sai h�nen lihaksensa j�nnittym��n. Lucius oli vaarallisimmillaan � Parkinson parka.
�Malfoy?� Parkinsonin ��ni oli ep�uskoinen, kysyv�: olihan ennenkuulumatonta, ett� luihuisten kruunaamaton kuningas puolusti toista koulun suosituimmista rohkelikoista.
Lucius kuitenkin ohitti Parkinsonin kysymyksen olankohautuksella, katse tiukasti Jamesissa ja sauvak�si laskettuna. �Mene takaisin osastoon�, h�n murahti Parkinsonille, �ja kerro, ett� olen selvittelem�ss� v�lej�ni Potterin kanssa. Kiell� Severusta ehdottomasti tulemasta auttamaan � sit� h�n yritt�� kuitenkin. Minulla on Potterin sauva; en tarvitse ylim��r�ist� apua.� H�n ei k��ntynyt n�hd�kseen Parkinsonin ilmeen, mutta James n�ki sen, eik� siit� kuvastuva ep�r�inti rauhoittanut h�nen mielt��n yht��n. Luciuksen tarina oli periaatteessa hyv�, mutta se, ett� h�n erikseen kielsi Kalkarosta auttamasta � se oli v�hint��nkin ep�ilytt�v��. Lucius Malfoy ei ollut tunnettu rehellisist� toimistaan � �mies miest� vastaan� -kaksintaistelu olisi juuri sit�.
Kun Parkinson, viel� kerran Luciusta vilkaisten, oli kompuroinut tiehens� toteuttamaan t�m�n tahtoa, kyseinen luihuispoika ty�nsi taikasauvansa taskuun ja sanoitta harppasi Jamesin luo, nyk�isi t�m�n k�sivarresta mukaansa ja l�hti painelemaan k�yt�v�� pitkin kohti junan loppup��t�.
�Mit� � helvetti� � �
James ei kuitenkaan koskaan saanut t�t� lausetta p��t�kseen, sill� l�ydetty��n ensimm�isen tyhj�n osaston Lucius pys�htyi, kiskaisi oven auki, t�n�isi Jamesin kovakouraisesti sis��n ja seurasi itse per�st�.
Osasto oli tosiaankin tyhj�: matkatavarahyllyill� ei ollut kenenk��n arkkuja tai laukkuja, joten oletettavasti kukaan ei ollut asuttanut sit� koko matkan aikana. Kun Lucius liu�utti oven kiinni per�ss��n ja k��ntyi osastoon p�in, James oli juuri nousemassa istuimilta, joille oli Luciuksen ty�nn�n voimasta lenn�ht�nyt.
He tuijottivat toisiaan hetken. James hengitti raskaasti; Lucius ei ollut tarpeeksi l�hell� kuullakseen sit�, mutta Jamesin rintakeh� kohoili siihen tyyliin rohkelikonpunaisen neuleen alla. Lucius ei itsek��n ollut tyyni � h�n puristi k�si��n nyrkkiin niin, ett� kynnet pureutuivat k�mmenten ihoon ja yritti parhaansa mukaan hillit� kasvavaa raivoaan, ep�onnistuen lopulta.
�Aiotkohan sin� selitt�� minulle�, h�n tiedusteli, halliten ��nenpainonsa t�in tuskin, �miksi helvetiss� sinun piti hankkiutua painiotteluun Parkinsonin kanssa k�yt�v�ll�? Kuvittelitko, ettei minulla ehk� muutoin olisi tarpeeksi ongelmia t�m�n � � h�n teki eleen itsens� ja Jamesin v�lill�, � � salaamisen kanssa? James Potter, min�p� kerron sinulle, t�m�n pit�minen salassa ei todellakaan ole ihan helppo juttu � �
�Mit�s rynt�sit v�liin!� James kirosi itse��n, koska oli j�lleen se heist�, joka r�j�hti ensimm�isen�, mutta h�n ei voinut en�� pid�tell� kiukkuaan. �Miksi saamarissa sinun piti puuttua asiaan?! Eik� olisi ollut Lucius Malfoyn kaltaista katsella vierest�, tai ehk� jopa nakata joukkoon muutama nokkela kirous Parkinsonin avustukseksi? Ei sen olisi tarvinnut olla sinun ongelmasi!�
Luciuksen kalpeat kasvot punehtuivat aavistuksen. �Vai ei minun asiani! Haista paska! Minunko kuuluisi vain katsella vierest�, kun te k�ytte jotakin halvatun nyrkkitappelua � �
�Niin!� James otti pari askelta l�hemm�s, ja Lucius per��ntyi huomaamattaan sein�� kohti. �Ei se olisi sinua ennen liikuttanut. Sinun piti vain p��st� osoittamaan paremmuutesi ja johtajuutesi ja komentelemaan ihmisi� ymp�riins� � niin kuin tavallista!� H�n p��sti ilman keuhkoistaan yhten� halveksivana tuhahduksena. �Olisit vain antanut minun hakata sen paskan naaman mustelmille.�
�Siin� olisin voinut vaikka auttaa sinua, mutta h�n kyll� oli se joka teki suuremman osan hakkaamisesta!�
�V�it�tk�, etten min� osaa tapella?!�
�Olit h�vi�m�ss� Parkinsonille � �
Lucius ei saanut sanojaan p��t�kseen, sill� kaikki ilma pakeni h�nen keuhkoistaan, kun James seuraavassa hetkess� paiskasi h�net p�in sein�� ja lukitsi h�net sit� vasten omalla j�ntev�ll� ja voimakkaalla vartalollaan. Lucius nosti automaattisesti k�den sauvataskulleen, mutta James l�ps�ytti sen pois � sitten Lucius yritti ly�d� Jamesia vasemmalla k�dell��n, mutta James esti senkin tarttumalla ahdistetun pojan nyrkkiin ja v��nt�m�ll� sen v�kipakolla alas. T�m�n seurauksena Lucius ajatteli tuoda polvensa yl�s, potkaistakseen Jamesia sill� vatsaan, aiheuttaakseen t�lle tarpeeksi kipua, jotta t�m� p��st�isi h�net irti �
Ja samassa, ennen kuin h�n ehti tehd� mit��n, James oli vienyt toisen k�tens� alas ja painanut sen Luciuksen sepalukselle, ja kaikki kostonhimoiset ja muunkin sorttiset ajatukset pakenivat luihuisen p��st�, kun Jamesin l�mmin k�si vaati kaikki h�nen aistinsa.
�Miten, kertoisitko minulle�, Lucius kuiskasi, notkistaessaan selk��ns� tuodakseen Jamesin k�den viel� lujemmin itse��n vasten, �t�m� liittyy sen todistamiseen, ett� osaat tapella?�
Jamesin hymy oli ep�tavallisen julma, kun h�n paljasti hampaansa. �Et arvaakaan.� H�n puristi kerran Luciusta, ja luihuispojan heitt�ess� p��t��n taakse h�n vei k�tens� t�m�n niskaan ja pakotti heid�n katseensa kohtaamaan.
�Miksi sin� teit sen?� H�n heng�hti, puoleksi Luciuksen suuhun. Luihuinen pid�tt�ytyi koskettamasta Jamesin huulia niin kauan, ett� ehti p��st�� suustaan tukahtuneen: �Mit�s luulet?� ja suuteli t�t� sitten. Muutaman intohimoisen kymmenen sekunnin kuluttua luihuinen vet�ytyi j�lleen kauemmas, mutta vain sen verran, ett� saattoi katsoa Jamesia silmiin.
�Ai ett� miksi min� estin Parkinsonia tappamasta sinua raakaan j�stityyliin tuolla k�yt�v�ll�. Jeesus, Jamie, min� ihan vakavissani pidin sinua �lykk��n�.� H�nen otsallaan oli hike�, ja h�nen ��nens� v�risi hiukan, vaikka h�n yritti parhaansa pit��kseen sen tyynen� ja viile�n� � jolloin se kuulosti l�hinn� halveksivalta. �Min�p� kerron sinulle� vastoin kaikkia periaatteitani ja kaikkea, mik� t�ss� maailmassa on j�rkeenk�yp��, Potter, ja huolimatta kaikesta mit� olen tehnyt sen est��kseni, min� olen ep�onnekseni rakastunut sinuun.� H�nen ��nens� oli k�he� ja vain hiukan kuiskausta kuuluvampi, ja h�n puhui hyvin nopeasti, mutta sanat iskeytyiv�t siit� huolimatta Jamesin tajuntaan kuin moukarilla hakattuina.
�MIT�?� Sit� h�n ei ollut odottanut kuulevansa � ei ikip�iv�n�, ei koskaan, ei t�ss� el�m�ss�! Se oli vihoviimeinen asia, jonka James olisi koskaan osannut kuvitella Lucius Malfoyn p��st�v�n suustaan � varsinkaan h�nelle. Herranjumala, voi Pyh� Merlin! Mit� h�n sanoi?! Onko h�n j�rjilt��n?
�Juuri niin. Nyt turpa kiinni, t�m�n aika ei ole viel�.� Luihuinen vastasi � miettien heti per��n, miksi sen aika yleens�k��n tulisi olemaan joskus � ja litisti puolestaan Jamesin sein�� vasten. Heid�n kielens� kohtasivat, tavalla joka oli tuttuakin tutumpi, ja Luciuksen n�pp�r�t k�det riisuivat Jamesin silm�laseistaan suudelmaa rikkomatta samalla, kun Jamesin notkeat huispaajan sormet nykiv�t Luciuksen niskahiuksia. Luihuinen voihkaisi rohkelikon suuhun; James nyk�isi lujempaa.
�Tarkoititko sin� sit�?� H�n kuiskasi. Lucius oli tuonut k�tens� alas taiteillakseen Jamesin vy�nsoljella, ja koska sen avaaminen ei ollut h�nelle erityisen uusi teht�v�, h�nen ei tarvinnut n�hd� k�ttens� ty�t�; h�n oli painanut p��ns� itse��n pidemm�n rohkelikon olalle ja sulkenut silm�ns�.
Solki aukesi kilahtaen. Vetoketju vedettiin auki. �Kuvitteletko sin�, Lucius mutisi, k�ttens� ty�skennelless� nyt rivakkaan tahtiin, �ett� min� sanoisin sellaista vahingossa?� H�n nyk�isi Jamesin housut alas.
Kun Luciuksen vakaat k�det tarttuivat Jamesia lanteilta ja k��nsiv�t h�net ymp�ri, kasvotusten junan viile�n sein�n kanssa, rohkelikko ei saanut mit��n selkoa hullunmyllyst� sis�ll��n. Lucius rakasti h�nt�. Lucius oli jopa sanonut sen h�nelle. Maailmassa ei ollut mit��n j�rke� � mutta h�n ei kaivannut j�rke�, ei, jos j�rkev�� olisi ollut se, ettei luihuinen olisi koskaan sanonut niit� sanoja h�nelle. Ep�usko, into, j�rkytys, riemu; ne ja sadat muut tunteet myllersiv�t h�nen sis�ll��n, eik� h�n osannut laittaa niit� j�rjestykseen.
Lucius siis uskoi, ett� Jameskin rakasti h�nt�. Vai uskoiko? Uskoihan?
�Lucius�, James sihautti hampaidensa v�list�. Luihuinen toi lantionsa tiiviisti Jamesin ihoa vasten, ja t�m�n kovuus painui havainnollistavasti Jamesin pakaroihin. Se oli varoitus, ja James ymm�rsi sen. Havainnollistus siit�, mit� nyt oltiin aikeissa tehd�; eik� se suinkaan ollut puhuminen. Lucius saattoi rakastaa h�nt�, Lucius oli saattanut siet�� h�nelt� koko p�iv�n ajan asioita, joita ei yleens� olisi miss��n tapauksessa sulattanut � mutta keskusteleminen rakastelemisen lomassa oli edelleenkin kielletty�.
James hymyili itselleen. Olkoonkin kielletty� � h�nen teht�v�ns�h�n oli rikkoa s��nt�j�, eik� niin?
H�n veti henke� ja kysyi yll�tt�v�n matalalla, kyps�ll� ��nell�: �Kuinka pitk��n?�
Lucius p��sti �rtyneen, k�rsim�tt�m�n murahduksen syv�lt� kurkustaan. H�nen sormensa seikkailivat Jamesin pehme�ll� iholla. �Mist� helvetist� min� tiet�isin.�
Jamesin hymy leveni. �Min� tarkoitin my�s, mit� sanoin aamulla.�
Luihuinen ei vastannut t�h�n sanoin, mutta t�m�n ote Jamesin lanteilta keveni hiukan; h�n oli �sken puristanut voimainsa takaa. Hetken kuluttua James keskeytti uudelleen.
�N�emmek� me, t�m�n j�lkeen?� H�nen ��nens� oli nyt vakava; h�n oli toden teolla tullut ajatelleeksi, ett� King�s Crossin asemalle ei ollut en�� kuin muutaman tunnin matka. Muutama tunti � se oli ��rimm�isen v�h�n. Yht�kki� James tunsi lihastensa j�nnittyv�n ja poltteen silmiens� nurkissa. Muutama vaivainen tunti yhdess� Luciuksen kanssa, nyt, kun odottamattomin oli tapahtunut � nyt kun h�n viimein tiesi, ett� luihuispoika tosiaan tunsi jotakin h�nt� kohtaan. Eik� vain jotakin, vaan rakasti h�nt� � rakasti! Ja heid�n yhteinen aikansa rajoittui muutamaan lyhyeen, s��litt�v��n, katkeraan tuntiin.
Luihuinen vei toisen k�tens� yl�s ja tarttui Jamesia olkap��st�; merkki, ett� h�n aikoi nyt panna t�lt� aivot pihalle, ihan sama mit� t�m� itse oli siit� mielt�.
Ennen kuin Lucius siihen kuitenkaan ryhtyi, toi h�n, varsin odottamattomasti, suunsa l�helle Jamesin korvaa, eik� h�nen ��nens� ollut oikeastaan kylm�, kun h�n suhautti: �Miksi sin� jatkat puhumista? Yrit�tk� sin� vain saada minut j�lleen vihoihini, Jamie? Jotta mahdollisesti tekisin t�m�n entist�kin kovempaa? Toiveesi on nimitt�in lakini.� Vaikka h�nen ��nens� oli sellainen, jolla saalistava leijona olisi saattanut kuiskata kiinni saamalleen antiloopille ett� aikoi sy�d� sen, h�n ei kuitenkaan ottanut Jamesia heti. Rohkelikko ei voinut n�hd� sit�, mutta luihuinen oli painanut p��ns�, puristanut silm�ns� kiinni ja h�nen kasvonsa olivat v��ntyneet surulliseen, tuskaisaan ilmeeseen.
H�nen poskensa olivat kosteat.
Oli jo my�h�, kun James palasi vaunuosastoon, jonka kelminelikko oli valloittanut ensimm�isen� tekonaan junaan tultuaan. Ulkona junan ikkunan takana oli pime��; niin my�s osastossa. Ainoa valonl�hde oli Remuksen sauva, jota t�m� piteli vasemmassa k�dess��n samalla kun selasi hillitt�m�n paksua j�stiteosta. Kun James liu�utti oven takanaan kiinni, h�nen katseensa k�vi pikaisesti Peteriss�, joka torkkui p�� ikkunaa vasten, ja etsiytyi sitten Siriukseen, joka nukkui suu auki p�� Remuksen olkap��ll� ja jalat istuimelle nostettuina.
James istuutui hitaasti, kuin varoen, vaikka h�n tiesi, ett� sek� Peter ett� Sirius olivat syv�unisia, eik� heid�n her�tt�misest��n ollut pelkoa. Remus kohotti katseensa kirjasta, joka h�nell� oli avattuna syliss��n, kohensi Siriuksen p��n asentoa olallaan ja katsoi sitten Jamesiin pehme�sti hymyillen. He istuivat hetken hiljaa; James oli kiitollinen osaston h�m�r�st�, joka esti Remusta n�kem�st� h�nen kasvojaan selv�sti.
�Miten Lucius?�
Kysymys oli kepe�sti esitetty, ja hiljaisella ��nell�, mutta se sai v�r�hdyksen juoksemaan Jamesin selk�� pitkin ja h�nen menetyksens� tuntui yht�kki� satakertaiselta.
H�n mietti kauan, ennen kuin vastasi.
�Oikein hyvin. H�n� h�n on kunnossa.�
Remus ny�kk�si; rivinv�lit olivat selv�t. Mutta ennen kuin h�n ehti sanoa mit��n, tarjota lohdutuksen tai neuvon sanoja, Sirius p��sti ep�m��r�isen korahtavan ��nen ja havahtui h�tk�ht�en.
�Rem?� Remus laski k�tens� Siriuksen reidelle, rauhoittavasti; mustatukkainen poika h�tk�hti hieman. H�n tuijotti hetken tyhm�n� Remusta, mutta k��nsi p��t��n ja r�pytteli sitten kuin p�ll�. �� Jamie?�
�T�ss�, Sirius.� James nielaisi. H�nen ��nens� oli k�he�mpi kuin tavallisesti, ja kun h�n nuolaisi huuliaan hermostuneesti, h�n h�tk�hti huomatessaan niiden olevan aavistuksen turvonneet � se oli tuttua h�nelle jokaisen kerran j�ljilt�, kun h�n oli ollut Luciuksen kanssa. T�m�nkin tajuaminen sattui. H�n ryk�isi, mihin reaktiona Peter p��sti lyhyen kuorsaavan ��nen. Hetken odotettuaan James puhui hiljaa.
�Tulin �sken junan etup��st�.�
Sirius tarkensi nyt katseensa h�neen ja rypisti kulmiaan niin, ett� tummat kulmakarvat l�hes koskettivat toisiaan ja niiden v�liin ilmestyi ryppy. Sama ilme, joka Siriuksen kasvoilla oli aina, kun t�m� ei tajunnut mutkikasta liemiohjetta tai onnistunut erityisen vaativassa muodonmuutoksessa.
�Olitko sin� miten on� Luciuksen kanssa?� Samassa Sirius h�tk�hti; Remus oli t�k�nnyt h�nt� napakasti kyyn�rp��ll� selk��n. James kuitenkin ny�kk�si ja yritti hymyill�, mist� lopputulos oli melko vaisu.
�H�n on ihan ok. Ja me� tai min�. Min� olen kunnossa. Kaikki on hyvin.� James nojautui eteenp�in ja puristi nopeasti Siriuksen polvea. �Ihan totta. Mutta kiitos, Anturajalka.� Siriuksen vastatessa ep�varmana hymyyn Jamesin katse k�vi h�nest� Remukseen ja takaisin, ja h�nen oma hymyns� leveni hiukan.
�K�sitt��kseni tekin olette� kunnossa?� Remuksen huulille ilmestyi hymyn h�ive, eik� h�n vastustellut, kun Sirius tarttui h�nt� k�dest� ja toi sen huulilleen. H�n katsoi Jamesiin Remuksen rystysten yli ja ny�kk�si.
�Jep. Kunnossa.�
- FIN.
Kommentoi! / Review!