Ei tule toista samanlaista
by nighteyes.
Title: Ei tule toista samanlaista
Author: nighteyes.
Fandom: Seita Parkkola & Niina Repo: Susitosi (2001), Ruttolinna (2002), Jalostamo (2004)
Pairing: Kusti/Mikael
Genre: Angst, romance, drama, slash, deathfic
Rating: PG-13
Warnings: hahmon kuolema, rankkoja spoilereita, kielenk�ytt�, slash
A/N: Ficiss� voi huomata hyvin rankkaa Parkkolan ja Revon tyylin j�ljittely� - en mahtanut sille mit��n, se vain kuului t�h�n ficciin, eik� t�st� olisi tullut mit��n ilman sit�. On julkaistu my�s FinFanFunissa, sek� kakkosversiossa ett� nykyisess�.
Disclaimer: Kaikki t�m�n ficin sis�lt�m� materiaali, joka on l�ydett�viss� Seita Parkkolan ja Niina Revon kirjoista, on t�ysin heid�n omaansa copyrighteineen enk� yrit� v�itt�� mit��n siit� omakseni. Ainoastaan t�m�n ficin juoni, jos sellainen nyt on, on minun.
1.
Kest�nk� m� loppuun asti?
Kusti tuijotti tuleen. Nakkasi sitten halon oransseihin liekkeihin.
Kest�nk� m� niiden n�kemist�? Joo sanon niille: �Juttuhan meni niin, kaverit, me l�hdettiin Mikaelin kanssa merelle matruuseiksi te tied�tte, oli hauskaa ja kaikkea ja tavattiin kaikenlaista h�iriintynytt� porukkaa, joo hyvin meni... jutussa tosin oli ihan pikkunen ep�kohta, huomattiin kattokaas ett� projektinvet�j� teki meist� sairasta elokuvaa... Mutta siis hyvin menee, ent�s teill�?
Ei jumalauta. Kusti sulkee silm�t ja vajoaa taaksep�in, putoaa tuolilta. Makaa lattialla yksin ja on kylm�. Takkatuli ei l�mmit�, se vain r�tisee ja m�r�t halot paukkuvat. Pariisi taas, voi ei, ei Kusti tied� miksi. �lk�� kysyk�, ei mihin miten milloin mink� takia. Ei Kusti osaa vastata.
Kioto rikkoo lasin keitti�ss�. Kiroilee. Isoon ��neen. Kusti ei avaa silmi� koska n�kisi vain valkoisen katon, jossa maali halkeilee ja tuli luo varjoja. Kioton askeleet keitti�st� olohuoneen ovelle. Sadattelua. Lyhyt hiljaisuus.
Sitten:
�Kusti mit� s� teet siell� lattialla?� Kioto k�velee l�hemm�s, istuu lattialle Kustin viereen, sormi suussa. Siit� tulee verta. Kusti on avannut silm�t ja katsoo Kiotoa yl�viistoon. Ei vastaa. Sama se, Kioto on tottunut.
�Joku tyyppi soitti eilen. Sun puhelimeen.�
�Tuntematon numero?�
Kioto ny�kk��. Kusti nousee istumaan ja hieroo niskaa. Sieppaa p�yd�lt� kuminauhan ja sitoo hiukset. Kioto puraisee omenaa.
�Sulle on kans tullut kirje. Et ollut kotona.�
Kusti yritt�� hymyill�, ja ep�onnistuu surkeasti. �No jopas m� yht�kki� olen tavoiteltu. Jaa mist�?�
Kioto ottaa sohvatyynyn alta kirjekuoren, keltaisen, ja ojentaa Kustille. Silm�t lukevat kirjaimet, aivot eiv�t ymm�rr�. Kusti pudottaa kuoren.
�Niin mist� se on?� kysyy kaunis Kioto.
Kusti ei vastaa mutta kiroilee itsekseen. Poimii kirjeen, pudottaa taas. Nostaa sen viel� kerran. Heiluttaa Kioton nen�n edess�.
�Postileima... ai joo. T�� on hei englanniksi. Paris France Europe.� Kioton isot silm�t katsovat Kustia, joka on hiukan kalpea poskip�ist�. Kioto ottaa kirjeen ja katsoo huoliteltua k�sialaa. Se on kuin h��kutsusta, koukeroista, ohutta mutta selv��.
�Avaa se.� Kioto nakkaa Kustia kuorella.
Hetki hiljaisuutta. Kusti ottaa veitsen p�yd�lt�, leikkaa kuoren hitaasti ja turhan siististi. Ottaa esiin kaksi valokuvaa, postikortin jossa kuva Eiffelist�. Laittaa valokuvat sivuun niit� katsomatta. Avaa kirjeen.
Hei Mikael, moi Kusti!
Painajaiset k�yv�t toteen, seh�n on varsin totta. Kuvittelin jo ett� niin on k�ynyt. Oon yritt�nyt tavoittaa teit� jo kauan, sitten soitin Holmin Krisselle ja kysyin osoitetta. Krisse oli tosi v�h�puheinen, kysyi �ai Kusti vai? Pariisissa asuu. Joo saat osoitteen.� Tosi outoa, mutta kai se johtuu siit� ett� sill� oli kiire. Mikael, m� tarkoitan tietenkin sit� pient�, vie varmaan sairaasti aikaa. No mutta t�st� p��st��n aiheeseen, m� aion nimitt�in tulla katsoon teit� Kustia ja isoa Mikaelia. M:n kaupungista on liian kauan. Au revoir ja m� soittelen, vastatkaa,
Pihla.
Kusti poimii valokuvat. Toisessa Pihla, hiukset poissa naamalta poninh�nn�ll�, syliss� joku pieni lapsi. Kai sen oma. Kusti laittaa valokuvan pois ja katsoo toista.
Pihla Eiffel-tornin edess�. Kuva otettu vasta, sen takana lukee p�iv�nm��r�. Kusti kiroaa. Pihla on Pariisissa. Kusti tulee tapaamaan kuningatar Pihlan viel�. Kusti pudottaa valokuvan ja painaa p��n k�mmeniin.
Voi helvetin kuustoista.
2.
Kusti ja Kioto seisovat kahvilan edess�. Joku menee juuri ohi, ei puhu ranskaa vaan englantia, tulkki ilmeisesti, selitt�� pienelle ryhm�lle porukkaa jotakin kadulla olevista patsaista. Kustilla peiliaurinkolasit, Kioto siristelee silmi��n. H�rpp�� vett� pullosta. Se n�ytt�� paljon paremmalta, Kusti on pit�nyt vahtia ettei Kiotolle eksy verenkiertoon mit��n v��r�� eik� suuhunkaan. Kusti haravoi katseellaan ihmisi� jotka tulevat ja menev�t pienen katukahvilan kassalla. Sitten joku huutaa iloisesti. Suomeksi.
�Tule ne on t��ll�!�
Kusti k��nt�� katseensa kun tuntee Pihlan ��nen. Blondit hiukset auringon raidoittamat, pinneill� pois kasvoilta, Pihla ilmestyy katoksen alle. Rynt�� halaamaan Kustia ihan suoraan. Kusti, aina pitempi kuin Pihla, laittaa k�det tyt�n - naisen - hartioiden ymp�rille. Puristaa.
Pihlan per�ss� ilmestyy vaaleaihoinen poika. Sytytt�m�t�n tupakka suupieless�. Kusti vilkaisee tupakkaa ja se katoaa salamannopeasti pojan taskuun. Sitten Roisto virnist�� Kustille, Kusti ei ihmettelisi jos hampaat olisivat tekarit, pyyhk�isee otsalta muutaman hiuksen sormilla, jotka on edelleen pitk�t pianistin hoikat herk�t sormet. Roisto on v�h�n kasvanut, ei en�� n�yt� lapselta.
Mutta ennen kuin Kusti tai Roisto tai Kioto saavat sanaa suustaan, Pihla ehtii m�l�ytt��: �No mutta hei, Kusti, miss� on Mikael?�
Tietenkin.
Kusti j�hmettyy. Kest��k� Kusti? Valahtaa, ryhti katoaa, p�� painuu. Kioto astuu eteenp�in, Pihlan luo, silm�t kiilt�en. Ei vihaisesti vaan s��lien.
�Se ei... voi tulla.�
�Ai ei vai?� Pihla vilkaisee Kustia, sitten Kiotoa, Kustia taas. Kusti nostaa katseen, silm�t kosteat, katse v�synyt. Mikael viety Kusti ei jaksa ei tahdo. Mikael viety, joten Kusti ei koskaan en�� n�e sit�, ei elossa, ei kuolleena. Hitaasti, kuin huonosta hidastetusta draamaelokuvan kohtauksesta, Pihlan k�si kohoaa suulle, h�n ottaa askeleen taaksep�in. Roisto tajusi jo kun Kusti ei vastannut. Poika on istunut tuolille koristeellisen puisen p�yd�n ��reen. Katsoo Seine� ja on j�ykk� kuin seiv�s. Pihla tulee Kustin luo ja laskee k�den olkap��lle. Huulet valkeat silm�t suuret k�si vapisee.
�Ei Mikael, herranjumala.� Pihlan valkoiset huulet muodostavat sanoja katkonaisesti. �Ei Mikael, luoja n�hk��n.� Pihla antaa k�den pudota Kustin olkap��lt� ja katsoo kun Kusti istuu Roistoa vastap��t�, laskee p�yd�lle p�ivettyneet k�tens�, toisessa k�dess� sormus. Mikaelin. Sen pari on uponnut Seitsem�n mukana. Se on viel� jossakin meress�. Kusti ei sit� koskaan en�� n�e, ei sormea jossa se oli, ei k�tt� johon sormi kuului, ei Mikaelia jonka k�si se oli.
Kioto istuu my�s, sitten Pihla. Paikalle pyyh�lt�� yli-innokas tarjoilija, katsoo synkist� kasvoista toisiin, kysyy ranskaksi haluavatko he mahdollisesti tilata jotakin. Roisto vastaa sujuvasti ranskaksi ett� my�hemmin kiitos. Tarjoilijatar ottaa nokkiinsa ja l�htee.
Pihla nieleksii hiljaa. Roisto vakava, silm�t eiv�t ole kostuneet kuten Pihlalla ja Kustilla. Kioto on tyyni, my�t�ilee sormellaan p�yd�n pinnan kaiverruksia. Pihlan kasvoilla alkavat virrata kyyneleet. Roisto ei kohota katsettaan, ei my�sk��n Kusti, mutta Kioto laskee k�tens� Pihlan vapisevan k�den p��lle.
�Kauanko siit� on?� Pihlaa kysyy katkonaisesti, n�ytt�� kauniilta jopa itkiess��n. Kioto melkein vastaa, mutta Kusti keskeytt��.
�Yli vuosi, melkein kaksi. Olin siit� sairaalassa kuusi kuukautta.� Kusti katsoo Pihlaa. N�kee Pihlassa jotakin mit� Kioto ei. Roiston huulet alkavat t�rist�.
�Oltiin juuri yli puoli vuotta monsieur Enon laivalla�, kiirehti Kioto sanomaan. Pihla ny�kk�si, tajusi ett� puheenaihetta haluttiin vaihtaa.
Mutta sitten Roisto ehti sanomaan, l�im�ytti p�yd�lle muutaman valokuvan: �Mulla on kuvia. Chateau D�Eno.� H�n asetteli kuvat muiden n�ht�viksi, selitti Kiotolle: �T�ss� ekassa ollaan min� ja stuntti Kim, taustalla... toi on vissiin sun k�si Kusti ellen erehdy?... joo ja t�ss� on Pihla ja Halla. Halla oli meid�n painajaiskokki. Tuolla on Kustin kolmipy�r�, Hohdosta, se oli mahtava... niin ja t�m�. Kato s�kin Kusti.� Kuva esitti rastatukkaista poikaa jonka kaikki tunsivat - Kustin Mikaelia - ja Kustia itse��n. Vallihaudan ��rell�. Rastap�� ty�nt�vin��n Kustia veteen. Kumpikin virnuili, Roisto muisti nauraneensa kuvaa ottaessaan. He unohtuivat tuijottelemaan kuvaa, kaikki miettiv�t mit� Mikaelilla oli ollut mieless��n, kaikilla omat muistonsa Mikael Holmista. Sitten Kusti sanoi, s�rkyneell� ��nell�:
�Rauno laita se pois. Laita se pois, tajuatko?� Kusti painaa p��n k�siin ja kielt�ytyy n�kem�st� h�mm�stynytt� ilmett� Roiston kasvoilla. Roisto antaa kuvan pudota ja laskee sen p��lle seuraavan.
�T�ss� on stuntin, sen Kimin, apulainen. Yks Silja. Ja tuo on tekoreisi. Luulisin ett� Hallan. �l� kysy, koska et tahdo tiet��.� Sitten h�n otti esiin viimeisen kuvan. Siin� he kaikki, paitsi tietysti Roisto itse, olivat leiriytyneet keitti��n; Silja oli avannut j��kaapin, Pihla istui keitti�jakkaralla mulkoillen kameraa kuin paraskin valokuvamalli, Kim keskusteli Siljan kanssa ikkunan vierell� seisoskellen ja p�yd�n alla olivat Kusti ja Mikael. Mikael oli kuristavinaan Kustia toisella k�dell� ja toinen k�si oli Kustin niskan takana, kumpikin nauroi. Onnea Mikaelin silmiss�, aidoimpia hymyj� mit� koskaan.
Kusti vilkaisi kuvaa, silm�t kuin haavoitetulla el�imell�.
3.
Kusti tiet�� ett� Kioto n�kee Mikaelin. Kusti ei tied� uskoako, haluaa uskoa mutta j�rki laittaa vastaan. Kusti itkee �isin, harvoin, mutta katkerasti.
Kusti kaipaa. Niin yksinkertaista se on.
�El�m� on saatana kuolemista�, h�n oli sanonut er��n� iltana Kiotolle hyv�n y�n sijaan. Kioto kohauttanut olkap�it��n, antanut menn� ohi. H�n ymm�rsi Kustin ik�v�n, tuskan ja surun. Harva ymm�rsi.
Kusti ei tied� voiko rakastua en��. Kusti ei tied� haluaako rakastaa muita kuin Mikaelia. Ajatukset myllert�v�t Kustin p��ss� rauhaa antamatta. Kioto, Roisto, Pihla, kaikki. Mikael.
Kysymys kuuluu: Voiko Kusti rakastaa ket��n niin kuin rakastaa Mikaelia?
Kusti tiet�� vastauksen.
Ei voi tulla ket��n Mikaelin paikalle, ei Mikaelia korvaamaan. Mikael meni mutta Kustin rakkaus j�i. Ei se mihink��n haihdu.
Voiko Kusti rakastaa ket��n niin kuin rakastaa Mikaelia?
Vastaus on selv�.
Kusti ei voi.
Kusti ei tahdo.
Ei tule toista samanlaista kuin Mikael.
~ Fin.