Aurora Borelias ja Cenarius Vertigo 001

02012005

Cenarius Vertigo sanoo:
Kaunis merenranta kaupuni Omeniciaa oli kohdannut jokaisen kylän yksi pahimmista
skenaarioista - vampyyri oli asettunut sinne. Ylimääräisiä soihtuja sytyteltiin joka
nurkkaan, partiot kiersivät mukanaan vaarnantapit sekä ristit. Joka ilta kylän papit kävivät
siunaamassa pahiten pelkäävimpien taloja pyhällä vedellä, ja muuten vainoharhaiset
sivelivät valkosipulia ikkunoihinsa. Mikään noista ei kuitenkaan tehoaisi tähän vampyyriin.
No, vaarnahan nyt satuttaisi ketä tahansa, mutta sehän on varsin epäkohteliasta tökkiä
ihmisiä puukepillä. Ristit olivat mukavia katsella, mitäs niissä oli pelkämistä. No, okei, pyhä
vesi saisi aikaan kutiamista ja suurina määrinä palovammoja, ja valkosipuli oli hyvää vain
ruoan kanssa, ja silloinkin pieninä määrinä. Vain auringon valo pelotti tätä vampyyria.
Jälleen, yksi vartia kahden muun vartioidessa valppaasti, hakkasi puiseen lyhtypylvääseen
etsintäkuulutusta, johon oltiin hiilellä luonnosteltu kapeakasvoinen, pitkähiuksinen,
aateliselta näyttävä vampyyri. Vartiat häipyivät, katsellen ympärilleen koko ajan. Kun
heitä ei enää näkynyt, iskeytyi etsintäkuulutuksen paksuun, kellertävään selluloosapaperiin
pitkät, terävät kynnet. Kauniisti kajalilla kehystetyt, verenpunaiset silmät tarkastelivat
piirrosta kriittisin silmin. "Hmmm~..." Mies hymisi, ja vapaa käsi kävi sivelemään tuon
hopeisena kiiltävää, ohutta parransiukaletta tuon leualla. Musta samettitakki hipoi
pituudellaan lähes maata, ja sen hihoista tursusi valkoisen silkkipaidan pitsisiä hihoja.
Leukapartaa sivelevän käden hihasta luikerteli esille myös tummanharmaana, varjoissa
mustalta näyttävä käärme. Se mustilla silmillään ja kaksihaaraisella kielellään tutki
piirrosta. Vampyyri pudisteli päätään. "Tiedätkös, Sheryl, mikä tästä puuttuu?" Tämä
puheli käärmeelleen, kauniin samettisella äänellään. Käärme vetäytyi hihaan, sihahtaen.
Vampyyri nyökkäsi, ja katsoi piirrosta. "Minulla ei ole partaani!" Ja niin, pitkät, valkeat
kynnet, kävivät viiltämään teoksen suikaleiksi. Mies hekotti hieman katsellessan, kuinka
pari paperisuikaletta leijaili maahan, mutta hopeiset hiukset heilahtaen käänsi päänsä
oikealle, ääniä. Partio lähestyi. Käärme, siis Sheryl nimeltään, kurkkasi nyt ulos miehen
takin kauluksen sisältä, tuon niskan takaa. "Mennään." Vampyyri sanoi, ja katoamisreaktio.

Aurora Borealis sanoo:
Kalju pää nytkähti vasemmalle puolelle, sen molemmilla puolilla, korvien yläpuolella oli
tatuoinnit. Vasemmalla puolella tummanharmaa lepakon siipi ja oikealla taas musta
enkelinsiipi. Korvat oltiin ähdätty täyteen kultaisia ja hopeita koruja. Kulmat painautuivat
harkitsevaan kurttuun ja vasen käsi nousi miesmäisesti leualle hieromaan näkymätöntä
partaa. Siinä hän istui, Omenician aiempi rikollinen, joka tosin oltiin saatu kiinni. "Haluan
rahaa." Vahva naisen ääni sanoi, se kuului sille naiselle, jonka pää oli kalju. Siinä hän istui,
kalju nainen, merirosvo, varas, kaupungin vanhempien edessä. Kuusi synkän ja vakavan
näköistä miestä istui puisen pöydän takana hänen edessään. "Säästämme henkesi,
merirosvo, se riittäköön hinnaksi." "Jos haluatte päästä minusta myös eroon, ehdotan että
saan jotain kilisevää, joka auttaa asiaan." Nainen suoristi päänsä ja nojautui istumaan
eteenpäin puisella pallilla, jalat miesmäisesti leveässä haara-asennossa istuen. Violetit
silmät olivat tuimat ja ääni vaativa. "Viisikymmentä kultarahaa." Eräs kaupungin
vanhemmista heitti. "Viisisataa." Nainen heitti takaisin vittuilevasti ja tarrasi lyhyen,
tummanvihreän takkinsa pystyssä oleviin kauluksiin, vetäisi niitä kahisten, jotta takki
istuisi päällä taas paremmin. Alla naisella oli musta, paksua puuvillaa oleva risareunainen
toppi ja tiukat lantiolta polviin olevat kuluneet housut, joiden vihreä ja beige väri olivat
aikansa kulahtaneita, värit menivät raidallisina ylhäältä alas ja loppuivat siis polviin, joista
alkoi mustat nahkasaappaat. Lantiolla koreili paksu ruskea nahkavyö, johon oltiin liitetty
metallisia koukkuja, aseita varten, joita ei tällä hetkellä tietenkään ollut. "Kuinka julkeat!"
Yksin kaupungin vanhemmista kivahti ja nousi seisomaan lyöden kätensä pöytään. Nainen
pomppasi ylös, joka sai hänen takanaan olevan oven luona olevat vartijat tarraamaan
tähän. "Irti minusta, paskiaiset!" Hän huusi vartijoille. Kylän vanhin karjaisi: "Kaksisataa
kultarahaa saa sinut tarpeeksi kauaksi silmistämme! Hanki vampyyri luoksemme,
KUOLLEENA." Kaupungin vanhin sanoi, painottaen viimeistä sanaa ärjähtämällä sen ilmaan
ilkeästi. Sitten hän nyökkäsi vartijoille jotka päästivät naisesta irti. "Aseeni?" Nainen kysyi
vittuilevaan sävyyn jälleen. Vanhin nyökkäsi taas toiselle vartijoista, joka nouti naisen
pitkän miekan ja tikari kokoelman. Nainen puki aseet ylleen ja kääntyi kannoillaan,
saappaat puiseen lattiaan kopisten. Juuri kun hän tarttui oven kahvaan, vanhin sanoi vielä:
"Muista, Aurora Borealis, että silmämme ovat kiinteästi liikkeittesi mukana. Älä yritä
livistää." Nainen, Aurora siis nimeltään, oli hetken hiljaa kunnes kääntyi takaisin kaupungin
vanhempiin ja asteli reippaasti vartioiden ohi, otti juoksuaskeleen ja tarrasi keskellä
istuvan vanhimman kaulukseen. "Minä lupaan, Aërlo, että hankin sen vampyyrin teille."
Aurora sihisi, kunnes sai tuta vartijoiden kädet taas ympärillään ja niin tämä riuhtaistiin
irti. Vanhin, Aërlo virnisti sadistisesti. "Tästä et liukene." "Tapan vielä teidätkin, ja sen
saastaisen sadistisen velhon!" Aurora huusi, ehti sylkäistä vielä Aërlon naamalle ennen
kuin vartijat raijasivat tämän ulos asti, heittäen naisen jäiseen ja kuraiseen maahan.
"Helvetti." Aurora kirosi ensi alkuun. Hän nosti katseensa ylös kuuhun, joka vellosi kauniin
pyöreänä taivaalla. "Toivotaan että Sekhmet on autuas minulle." Hän sanoi ja nousi vain
nähdäkseen seinän, johon oltiin liitetty etsintäkuulutus kyseisestä vampyyristä, jonka
kiinnisaamiseksi hänet oltiin palkattu, miksi etsintäkuulutuksia, jos hänet on tähän
tehtävään pistetty. "Haistan paskapuhetta." Aurora mumisi itselleen ja repäisi seinästä
yhden etsintäkuulutus lapun.

Cenarius Vertigo sanoo:
Tip. Tip. Tip. Tip. Veripisarat päästivät nuo suloiset tip- äänet osuessaan maassa olevaan
verilammikkoon, jonka vierellä eloton vartia makasi. Kuuma kieli kävi lipaisemassa veret
tuon huulilta, kun Sheryl luikerteli miehen takin alta syömään miehen kaulaa. Käärme joka
söi ihmislihaa? Jessus. Sheryl repäisi miehen kurkkua enemmän auki, päästäkseen lihaan
käsiksi. Vampyyri kyyristyi uudestaan, nauraa hekotellen, aina joku typerys lähtee yksin
kiertämään jotain soihduttomaksi valaistua kujaa. Tämä katseli, kuinka Sheryl ahmi
miehen kaulaa. Niin, parina viime yönä, kun variointia oli tehostettu he eivät olleet voineet
aterioida lainkaan. Vampyyri virnisti hieman, ja napsaisi yhden ohuemman verisuonen
miehen kaulasta irti. Tämä nousi, ja siirtyi talon seinän luo, alkaen kirjoittaa veren
täytteisellä suonella, sitä kuin kynää käyttäen, seinään. Kohta suonenpätkä lätsähti
maahan, ja Sheryl nosti katseensa seinään, missä verta valuvana luki "Red Rose Vertigo".
No totta kai lähes 700 vuotiaalla vampyyrillä oli mainetta, ja tuo oli vuosisatojen kuluessa
muovautunut hänen 'legenda'-nimekseen. Ja pitihän nyt nimmarikin jättää. Nimmariajatus
nauratti vampyyriamme. "Oikein hyvä, Cenarius, onko nyt aikuinen olo?" Mies puhui.
Itselleenkö? Kyllä. "On, onpa hyvinkin." Outo vampyyri, Cenarius siis nähtävästi nimeltään,
vastasi. "Jos oli pakko leikkiä, niin olisit leikkinyt ruumiin kanssa." Mies torui itseään. "Äch,
äch, sehän oli vain seinä, älä ole tuollainen tiukkapipo!" Cenarius vingahti ja haroi
hiuksiaan. Oliko vampyyrillä ihan nyt kaikki kotona, kun itselleen puhui? Nojaa, miten sen
nyt ottaa. Skitsofreenikko. Sheryl sihahti, jolloin Cenarius kumartui ottamaan sen
käsiinsä. "Aww, Sheryl, olet ihan veressä." vampyyri lässytti käärmeelleen, ja nuolaisi
tuon veristä kuonoa. Hullu, myrkyllistä käärmettä. "Tuliko masu täyteen, tuliko?" Lisää
lässytystä. Käärme sihahti, tyyliin 'cut thr crap ja päästä minut lämpimään'. Cenarius
hymähti, ja antoi Sherylin luikerrella takkinsa sisään. "Et sitten pyyhi kuonoasi paitaani,
edellinen paitani meni pilalle takiasi." Mies mutisi.

Aurora Borealis sanoo:
Aurora taitteli lappusen takin vasempaan taskuunsa ja kaivoi piipun povitaskustaan,
samoin kuin metallisen rasian, josta hän otti ruskeaa rouhetta, jota piippuun pistettiin.
Tulitikut tulivat esille takin taskujen pohjalta myöskin, joka johti siihen että piippu
sytytettiin. Savua alkoi nousta ilmaan Auroran suusta ja hän tallusteli saappaat loskaan
kastuen eteenpäin. Mistä hän edes lähtisi etsimään vampyyria. Kuusi vartijaa marssi
melkein hänen päälleen, mikä siis tarkoitti sitä että heille tosiaan oltiin ilmoitettu että
Auroran liikkuminen oli täysin vapaata, niin kauan kun tämä tietysti pysyisi kaupungin
sisällä. Aurora värisi, hänellä oli kylmä ja häntä vitutti, hän halusi poist tästä kaupungista.
Aurora napitti takkinsa ja asteli eteenpäin, hän lähti varomattoman näköisenä - vaikkei
sitä ollut - eräälle sivukujalle ja saman tien sinne käännyttyään hän oli kompastua isoon
lyhtyyn, joka oli kyljellään maassa. Auroran kulmat painuivat vihaisesti kurttuun ja hän
kumartui nostamaan lyhdyn. "Mitä helvettiä..." Aurora mutisi jälleen itsekseen, lyhdyn
kyljessä oli kaupungin sinetti, joka tarkoitti sitä että se oli kuulunut vartijalle. Aurora
sytytti lyhdyn uudestaan ja sen suoman valon avulla katsoi pidemälle kujalle. Vain pari
ensimmäistä seinällä olevaa lyhtyä olivat enää päällä, mutta loput olivat sammuneet.
Aurora astahti eteenpäin, katsoi loskaa maassa ja siinä olevia jalanjälkiä, jotka loppuivat
suuren tallottuun jalkojen sekamelskaan, jotka sisälsivät muutkin kengänpohjankuviot kuin
vartijoiden. Aurora tarrasi oikealla kädellään piippuun ja otti sen pois suustaan, puhaltaen
savut nenän kautta. Sitten hän kopautti piippua seinään jotta poltetut murut tippuivat pois
ja pisti sen sitten takaisin taskuunsa, henkäisten raitista ilmaa. Hän lähti kävelemään eteen
päin ja pian valoi soi hänelle näyn vartijan saappaasta. Aurora pysähtyi hätkähtäen, oli
hetken paikoillaan ja silmäili ympärilleen päätään liikuttamatta. Sitten hän otti varovaisen,
rauhallisen askeleen eteen päin ja näki sen mitä ei olisi toivonut näkevänsä, vartijan
verisen ruumiin, veri vana hänen kuolleesta vartalostaan johti seinällä, jonka verinen
teksti sai Auroran silmät ensi suurenemaan ja sitten siristymään.

Cenarius Vertigo sanoo:
Vampyyri henkäisi. Jessus, hän ei ollut ensin huomannut että joku oli tulossa, ja itseasiassa
hän roikkui talon katon reunalla ylösalaisin, katsoen.. naista? Kappas, kalju nainen. Joku
siviili... kö? Virne nousi tuon huulille, saaden valkoisen, pitkän, tappavan terävän, kiilistä
puhtauttaan hohtavan vampyyrinhampaan välähtämään valkoisena. Käheä naurahdus, ja
mies potkaisi seinästä vauhtia, loikaten sivulle, ja tumps. Tipahti jaloilleen n. metrin päästä
ruumiista naisen eteen. Lähempänä oleva, vielä kituvan liekin omistava soihtu antoi tämän h
opeisille hiuksille kiiltoa, joskin mustat rastat tuntuivat imevän niiden kiillon itseensä.
Verenpunaiset silmät suorastaan iskeytyivät naista vasten, kun tuo ensin katseellaan toisen
vartalon mittailtuaan katsoi naista silmiin. "Kaunista iltaa, neitiseni." Vampyyri nauraa
hekotti hiljaa siihen tervehdyksensä päälle, tehden jopa pienen kumarruksen, kuitenkaan
katsettaan laskematta. "Ihanan kirkas taivas tänään, eikö?"

Aurora Borealis sanoo:
Aurora kääntyi seinästä loitommas kun kuuli toisen naurun ja siinä samassa tuo vampyyri,
joka hänen oli aikomus tappaa, tömähti maahan tämän eteen niin että loska roiskui. Aurora
tiputti lyhdyn maahan ja vetäisi miekkansa huotrasta niin että se päästi vaikeroivan
vihlaisun. "Pysy kaukana." Aurora sanoi törkeästi, rikkoen toisen aloittaman asiallisen
keskustelun. "Älä ala leikkimään kanssani." Tämä jatkoi, kulmat olivat jälleen painautuneet
kurttuun ja Aurora kyyristyi alemmas ja alemmas, hitaasi, reisiä ja sääriänsä jännittäen,
nappasi sitten nopeasti lyhdyn, jonka oli onnistunut tiputtamaan ja viskasi sen toista kohti
nopeasti.

Cenarius Vertigo sanoo:
Cenarius oli vienyt kätensä jopa asiallisesti ja naisen läsnäoloa -ah, kuinka Cenarius naisia
rakastikaan- kunnioittaen selkänsä taa. Huulia mutristettiin kun toinen ei ollutkaan
juttutuulella. Aw, neito oli kenties nähnyt yhden etsintäkuulututksista. Damn.
Kyyristäytymistä, vielä lisää.. Ai, lyhty. Cenarius hymähti ja väisti lyhdyn, hypäten
seisomaan viereisen talon seinälle vaakatasoon. "Oliko tuo nyt sitten kohteliasta?"
Vampyyrin kulmahampaiden kärjet paljastuivat väkisinkin puhuessa, vielä paremmin kun
mies alkoi hymyilemään. Cenarius alkoi astelemaan kohti naista hitaasti. "Tsot tsot,
neitiseni. Ei nainen saisi kohottaa samettista kättään tarraamaan aseeseen." Cenarius jopa
heristi sormeaan toruessaan hieman. Mies pysähtyi 'nimmarinsa' päälle, n. puolentoista
metrin päähän toisesta. "Ja sitäpaitsi, jotakuta voi sattua jos heiluu tuollaisen kanssa." No
shit, Sherlock.

Aurora Borealis sanoo:
Aurora oli jännittynyt, mutta häntä ei pelottanut. Häntä ei pelottanut ajatus siitä että toinen
oli vampyyrinä paljon vahvempi kuin hän itse ja oli vain pieni ihme että tämä saisi toisen
tapettua. Mutta Aurora ei pelännyt kuolemaa. Hän ei vastannut mitään Vertigon puheisiin,
tuijotti toista vain kiivaasti takaisin ja kun toinen lähestyi, miekka nostettiin toisen leuan
kohdalle. "Sanoin; Pysy kaukana!" Aurora ärähti, toinen yritti selvästikin leperrellä. Ei
onnistunut tämän naisen kanssa, sori beibi. Aurora astui askeleen taakse päin, ihan vain
ollakseen varovainen tai sitten liiankin hätäinen. Hän ei tiennyt. Auroran oli turha tuhlata
tikareitaan toiseen, sillä vampyyri oli aivan liian nopea refleksinen, ettei se olisi
hyödyttänyt yhtään mitään.

Cenarius Vertigo sanoo:
Jälleen huulien mutristus. "Mikä on, neitiseni?" Loikahdus seinältä maahan, metrin päähän
toisesta. "Huolestuttaako sinua jokin, olet niin kooovin~ säikky." Ja ilkeä virne siihen
päälle, kyllä mies tiesi mikä huolestutti naista, mutta aatelisuus velvoitti olemaan
kohtelias. Ja hän halusi hieman leikitellä. Hiuksia heilautettiin päänliikkeellä kasvoilta pois.
"Pistäisit sen piikin pois, lupaan, en satuta sinua." Sama, ilkeä virne pysyi kasvoilla. Kieli
kävi lipomassa kuivat huulet märiksi, ja mies naurahti. Ää, hän halusi hyökätä, täätäätää!
Ei. Krhm. "Kuten varmaan huomasit, olen jo syönyt tänään." Virne.Aurora Borealis sanoo:
"Ei mikään." Aurora tiuskaisi toiselle ja kääntyi toisen suuntaan seinälle, niin että oli koko
ajan valmiina, jos toinen tekisi äkkinäisen liikkeen. Kyllähän Aurora huomasi kuinka toinen
leikitteli tämän kanssa, mokoma paskiainen. Auroraa vitutti toisen ilkeä virne ja päähän
noussut mahtipontisuus. "Kyllä huomasin, senkin sairas paska." Aurora heitti toiselle
takaisin. Toisin kuin varmasti muilla Vertigon uhreilla, Auroran sydän ei kiivaantunut vaikka
häntä jännittikin tavata toinen, mutta se taas johtui pelon puutteesta. Aurora kuuli kujan
päädystä marssiaskelia, ja virnisti nyt vuorostaan. "VARTIJAT!" Hän karjaisi niin kovaa,
ettei ollut tosikaan. Kuuden hengen partion askeleet tihentyivät ja lähestyivät. Aurora
perääntyi toisesta.

Cenarius Vertigo sanoo:
Herra Vertigon virne pyyhkiytyi kasvoilta kyllä suht nopeasti, kun toinen huusi vartiat
paikalle. Katse käännettiin naiseen. "..." Tämän olisi tehnyt mieli sanoa jotain, mutta se
perkeleen kunnioitus naisia kohtaan on ja olisi aina. Ei ollut edes koskaan lyönyt naista.
Astahti Auroran perääntyessä kujalta pois, jolloin tämä näkyi kaikessa 185 sentin
pituudessaan. "Aw, leikkitovereita." Tämä totesi lähes tympääntyneenä. Mies pisti kätensä
puuhkaan, ja katseli vuorotellen niin naista kuin tulevia vartioitakin. "Juokse nyt. Sitten kun
olen hoidellut nuo, tulen perääsi. Saatat saada jopa hetken etumatkaa." Ääni ei ollut enää
läheskään niin hunajaisen mairea. Silmät jäivät toiseen, ja huulille nousi irstas hymy.
"Sitten Cenarius-setä kertoo, kuinka tuhma tyttö olet ollut..." Eww, irstas vanha ukko. No,
ei tämä juuri 30 vuotta vanhemmalta näyttänyt, mutta vuosia oli lievästi sanottuna
enemmän takana.

Aurora Borealis sanoo:
Kuuden hengen partio todellakin saapui paikalle ja ryhmänjohtajan ilme suuntautui
suoraan vampyyristä maassa makaavaan vainajaan. Ryhmänjohtaja henkäisi äänekkäästi
ja nosti sitten katseensa takaisin vampyyriin ja aseensa laskeneeseen Auroraan. "Te
kaksi! Murhaajat!" Ryhmänjohtaja huusi. Auroran silmien vuoro suurentua. "Ei!" Aurora
huusi takaisin ja jatkoi: "Löysin..." "Tiesin ettei sinuun voisi luottaa, kaupungin vanhimmat
olivat väärässä suhteesi!" Ryhmänjohtaja huusi ja se jäi kuin jäikin hänen viimeiseksi
huudokseen kun Vertigo hyökkäsi tämän kimppuun. Oliko tuon todellakin ollut oltava niin
tyhmä että oli alkanut riitelemään Auroran kanssa kun oli ollut tärkeämpääkin tekemistä.
Kyllä näköjään. Aurora työnsi miekkansa takaisin huotraan ja otti jalata alleen. Hän ei
voinut uskoa tekevänsä juuri sitä mitä vampyyri hänen halusi tekevän. Aurora juoksi
suoraan kaupungin laidalla olevalle kivimuurille ja kiipesi sen ylös, loikkasi alas ja juoksi
suoraan tiheään, kolkkoon metsään, joka ei tosiaankaan ollut paras paikka hänelle, sen
hän tiesi itsekin. Se oli pimeä ja hän oli surkea maastossa. Yllättävää. "Helvetti. Kuolen.
Kuolen, kuolen, kuolen." Aurora mutisi itsekseen juostessaan pää kolmantena jalkana
eteen päin, kompastui juureen ja löi päänsä kiveen. Nyt oli vieläkin pimeämpää.
Hätiköidessä sattuu ja tapahtuu.Cenarius Vertigo sanoo:
Kolkko, kylmä nauru täytti sen aukion, kun

Cenarius silmät punaisina kiihtymyksestä
hohtaen suoraansanottuna teurasti vartioita. "Ave, ave, Jesus Christus! Ave, ave, Jesus
Christus! Ave, ave, Satani!" Mies vielä laulaa luritti. Kun yksi enää oli jäljellä, nähtävästi
nuorin, joka piteli seivästä ylhäällä, ja silminnähden tärisi kauhusta, hengityskin oli lähellä
hyperventilaatiota. Poika hoki sitä samaa rukousta koko ajan. "Ja vaikka kulkisin pimeässä
laaksossa..." Awww, suloinen. "And if I walk in the valley of death, I shall feel no fear..."
Cenarius jatkoi rukousta englanniksi, jolloin poika lamaantui kokonaan. Se nauratti
vampyyriamme. Hän kuuli, kuinka lisää vartioita alkaisi tulemaan, ja hän ei jaksanut alkaa
teurastamaan koko kylää. Siispä hän vain asteli poikasen luo, repäisi tuon krusifiksin pojan
kaulasta itselleen, ja terävällä kynnellään viilsi pojan otsaan "Vertigo". Yllättävää. Poika
tärisi kuin hullu. Cenarius virnisti, ja tuuppasi pojan maahan. Sitten mies otti ja lähti
juoksemaan yliluonnollisen kovaa, nyt oli ensin ehdittävä varjoihin ja sitten se.. niiiin, se
nainen. Virne nousi takaisin tämän kasvoille. Varjot, huh. Sheryl luikerteli kauluksesta, ja
se sihisi hieman pettyneen oloisena. "No voih... Lupaan, että saat seuraavalla kerralla
kuristaa ja pureskella, kultaseni." Cenarius rapsutti varoen käärmettään leuan alta. Vartiat
karjuivat karmeasta näystä aukiolla. Virn~. Cenarius nuuhki ilmaa, ja hitaasti katse
käännettiin metsään. "Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt..." Laulaa lirutteli,
naurahdus päälle, ja muutamalla pitkällä loikalla mies oli jo metsän laidalla. Varjoja
hyväksikäyttäen mies soluttautui niihin, ja liikkui täten helposti, vaivattomasti ja nopeasti.
Kas, naikkonen makasi. Cenarius asteli naisen luo, ja istahti siihen lumen peittämälle, suht
pienelle kivelle, jolla kuitenkin pystyi istumaan, kuten mies todisti. Siinä hän istui, poikkasi
kuivan heinän suuhunsa pureskeltavaksi ja yritti puhdistaa takkiaan veriroiskeista. No,
onneksi ne eivät mustassa juuri näkyneet.

Aurora Borealis sanoo:
Herra Vertigo saikin istua siinä kivellä hetken, sillä Aurora oli menettänyt tajuntansa, tosin
sen kyllä Vertigo saattoi huomata ohimossa olevasta vuotavasta haavasta. Puoli tuntia ehti
kulua kun Aurora sitten alkoi hitaasti avaamaan silmiään ja paljastamaan taas niitä
violetteja iiriksiään. "Uh..." Hän mumisi ja alkoi nousta, ihan ensi töikseen painaen käden
haavalleen joka johti sihahtamiseen. "Per..." Aurora oli manaamassa ja samassa hänen
vielä heikot aistit kertoivat hänelle kuitenkin sen, että joku istui siinä lähellä. Aurora ehti
kirota itsensä helvetin alimmalle tasolle ennen kuin nopeasti pomppasi pystyyn, vetäen
miekan taas esiin. Ruumis ei tosin ollut tajun menettämisen ansiosta ehtinyt kuitenkaan
palautua kunnolla. Auroran päästessä ylös, jalat sortuivat alta ja hän rysähti takapuolelleen
takaisin maahan. "Helvetti!" Hän karjaisi, osoitti miekkaa vampyyria kohti haavasta
valuvan veren vieriessä silmäkulmaa pitkin poskelle.Cenarius Vertigo sanoo:
Ihme kyllä, Cenarius ei tehnyt liikettäkään naista kohtaan. Siis, vaikka oli vielä hetken
aikaa sanonut tekevänsä jotain kivaa naisen kanssa. Siis, no, ehdotellut. "Päästäsi valuu
verta." Mitä, ei neitosta tällä kertaa? "Voin parantaa sen, jos haluat." Ja vakava katse
suoraan naiseen. Nyt Cenarius katseli naista paremmin - vaatetus, aseet, kasvonpiirteet,
tatuoinnit, rinnat... Mies hymyili sisäänpäin. Kyllä virnettä nousi huulillekkin. "Tuoksut
tavallista enemmän mereltä. Oletko kenties jonkunsortin merenkäviä?" Hymy, jonka pystyi
luettelemaan jopa ystävälliseksi.

Aurora Borealis sanoo:
Aurora kurtisti kulmiaan, ei hyökkäävää elettäkään toiselta. Aurora hengitti raskaasti, rinta
kohoillen. "Turhia." Aurora vastasi toisen parantamiseen. "Pärjään kyllä." Aurora sanoi ja
uskaltautui laskemaan miekkaansa takaisin huotraan, olisi valmiina tikareidensa kanssa jos
olisi tarve. Aurora riisui samettitakkinsa ja painoi sen myttyyn otsalleen. Kylmyys paljasti
rintojen nännit paidan läpi sekä naiselle ei niin ominaisen lihaksikkaan vatsan, kädetkin
olivat aika paksut naiseksi. "Piraatiksi sanovat. Sitähän minä olen." Aurora vastasi, vain
päästäkseen etenemään jotenkin, hänen jalkansa tuntuivat vielä elottomilta, mutta voimat
palautuivat niihin koko ajan. "Olen kusessa..." Aurora mutisi itsekseen, hiljaa, vaikka tiesin
toisen kuulevan sen. Vampyyreillä oli hyvä kuulo. Sitten hän huokaisi, nostin takin
haavalta ja painoi sen takaisin turhautuneena.

Cenarius Vertigo sanoo:
Cenarius nyökkäsi, katse kävi uudestaan naisen rintoihin, ja väreet kulkivat miehen
selkäpiitä pitkin. Tämän kylän naiset eivät olleet niin kaksisia, eivät nauttineet seksistä
niinkuin siitä kuuluisi nauttia. Cenarius otti ja nousi, astellen ei-niin-varovaisesti naista
kohti. "Iske tikarilla vatsaan, pure kaulaani, tee mitä tahansa, mutta parannan tuon
haavasi." Cenarius ilmoitti, hellästi mutta vaativasti siirsi naisen takkia pitelevän käden
syjrään, ja varmuuden vuoksi piteli siitä kiinni, kun toinen, sileä mutta kylmä käsi
painautui naisen niskaan. Hmh, onneksi haava ei ollut kuin ehkä millin syvä, arpi siitä kyllä
jäisi. Mies painoi kuumottavat huulensa haavalle, ja lipoi haavaa kielellään hellästi, se
saattoi hieman ehkä kutittaa. Mutta hiljakseen, haava umpeutui, sen saattoi tuntea
päänahan pienenä kihelmöintinä. Kun haava oli puhdas, mies -ei sentään nuolaissut- van
pyyhkäisi sormellaan verivanan naisen päästä sormelleen, ja sitten vasta perääntyi
istumaan takaisin kivelle. Nuolaisi sormensa puhtaaksi, ja lipaisi vielä huuliaan. Suolaista,
väkevää, kuten piraateilla yleensä. Kumman vahvaa kuitenkin naisen vereksi.Aurora Borealis sanoo:
"EI!" Aurora kivahti, ja rimpuili tasan sekunnin verran kun toinen tarrasi tämän käteen.
Kyllähän sen jo sekunnissa huomasi että yliluonnolisen olennon otteesta ei päässyt noin
vain eroon. Rintakehä kohoili kiivaasti kun toinen alkoi parantamaan haavaa ja vasen
silmä painautui kiinni. Miksi toinen teki jotain tällaista kun ensin oli suunnilleen uhannut
tappaa tämän. Tämä asia ei jaksanut mahtua Auroran kalloon. Hän oli tarrannut yhteen
roporeunaisista tikareistaan, mutta ei kuitenkaan ollut iskenyt sitä vampyyrin kylkeen niin
kuin oli ensin ajatellut. Auroran jalat eivät vieläkään suostuneet ottamaan tätä alleen ja
siinä hän istui persus loskassa ja kurassa paleltuen, märkänä. Aurora heitti takin takaisin
päälleen, kääntäen ylävartaloaan hieman sivumpaan joka paljasti olkapäälle ulottuvan,
noin sentin levuisen arven, joka tuli selästä, sekin oli yksi tuoreimmista haavoista, sillä se
punotti, vaikkei enää verta vuotanutkaan. Takki kuitenkin peitti sen. "Jos aiot tappaa
minut. Tee se. Älä leiki kanssani." Aurora sanoi tuimasti. Eikö tämä edes voinut kiittää siitä
mitä toinen oli tehnyt? Ei näköjään.

Cenarius Vertigo sanoo:
Cenarius vilkaisi toiseen, oli toisen pukemisen aikana alkanut silittelemään Sheryl'iä, joka
oli kevyesti kietoutunut tämän käteen takin ulkopuolelle. Haukotus paljasti miehen
purukaluston, ei jaksanut peittää suutaan kuten yleesnä olisi tehnyt. "Kuten aikaisemmin
sanoin, tosin en varmaan kovinkaan selkeästi, että minulla ei ole aikomustakaan tappaa
sinua. Olen juonut jo tänään." Virn. "Mutta voisitko kertoa, miksi aistin että olit etsimässä
jotain? Kenties minua?"

Aurora Borealis sanoo:
Aurora vilkaisi tympääntyneenä pois päin. Hän kaivoi piippunsa taas taskusta ja alkoi
väsäämään sen kanssa kun nyt siinä kerran istui. "Arvasti aivan oikein, herra Vertigo."
Aurora nosti lauseen päätteeksi katseensa toiseen ja hymyili väkisin. Sitten hän oli hetken
hiljaa, mutisi jotain itsekseen ja kohautti sitten olkiaan. "Sama kai tuo..." Aurora sanoi.
"Kaupungin vanhimmat palkkasivat minut tappamaan sinut, olisin sillä saanut vapauteni,
kun minä nyt olen kuulutettu kaikkialla, yllättäen, kun piraatti on." Aurora selitti sitten ja
sytytti piippunsa alkaen tupruttelemaan. "Olin jo alusta asti varma etten onnistunut. Ja olin
oikeassa, niin kuin yleensä." Tämä lisäsi vielä, katseli pois ja yritti nousta. Pääsi ylöskin
tällä kertaa, mutta jäi nojailemaan puuta vasten.

Cenarius Vertigo sanoo:
Ceranius naurahti. "Oooivoi, olenko tosiaan niin paljon vaivaksi tuolle kaupungille?"
Cenarius kysyi. "Typerys, pureskelet joka yö vähintään yhden ihmisen, mitäs luulisit?"
"Äch, olet niiin tiukka. Rentoutuisit joskus." "Itse olet lähinnä liian rento!" Mieshän puhui ja
tiuski itselleen! Cenarius käänsi katseensa toiseen ja naurahti. "Anteeksi. Sanotaan, että
olen skitsofreenikko." Ja virne "Vai että haluavat kiinni... Kuolleenapa tietenkin." Silmäys
Sheryl'iin joka liukerteli kuin äänettömästä käskystä takaisin miehen hihaan. Cenarius
kääntyi istumaan naista kohden. "Ehdotan sinulle sopimusta." Cenarius nousi ja pyyhki
märän lumen takistaan huolellisesti pois, mokomakin hienohelma. "Sinä raahaat minut
'kuolleena' paikalle, teemme siitä uskottavamman, jos pistämme pääni valumaan verta,
em, mielellään otsan kautta, en halua sotkea hiuksiani." mies haroi silkin sileitä, kauniita
hiuksiaan, joiden mustat rastat toivat niihin kaivattua kontrastia. "Että otsan kautta se
vana. Niin, sinä saat vapautesi, ja minä..." Kohautti olkiaan. "Verta varastoon. Voisin
lähteä vaeltamaan sisämaahan, täällä merenrannassa tuulee niin paljon..." Cenarius
valitti.

Aurora Borealis sanoo:
Auroran toinen kulma nousi ja nenä nyrpistyi hieman kun vampyyri alkoi väittelemään
itsensä kanssa. "Huomasin." Tämä totesi siihen että toinen jopa tunnustautui olemaan
skitsofreenikko. Se vaatikin jo jotain. Kai. Ei Aurora voinut tietää. "Kuolleena." Aurora
lisäsi Vertigon yhteen lauseeseen nyökäten. Ja kun hän oli kuunnellut Vertigon
suunnitelman sopimuksesta, Aurora puhalsi savut ulos renkaina. "Miksi haluaisit auttaa
minua? Liian vilpitöntä sinunlaiseltasi. Haluat varmasti jotain taka-ajatuksena." Aurora
sanoi ja astahti jo askeleen eteenpäin.

Cenarius Vertigo sanoo:
Cenarius mutristi huuliaan. "Olet ihan liian ennakkoluuloinen. Tosin, olet piraatti."
Naurahdus. Kun nainen puhui jotain taka-ajatuksesta, mies loi katseensa yläkulmaan.
"Vielä hetki sitten olisin halunnut rakastella kanssasi, mutta, älä ota loukkauksena, olet
liian miehekäs." Väreet. Älkää nyt vain sanoko että se oli homofobinen, se siitä vielä
puuttuisi. Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää. "Ja minähän saan jotain - verta." Virne.
"Niin, ja heidän kaikkien rahat ja hevosenkin. Lähden täältä pikkukylästä, kaipaan
tanssiaisia." Mies siveli hopeista partaansa hetken. Käärme kurkkasi miehen
paidankauluksesta.

Aurora Borealis sanoo:
"Tyypillinen mies. Ajattelemassa seksiä." Aurora tuhahti, tarrasi kauluksiinsa taas ja veti
takin kahisten hyvin päälleen, hän pyyhki maan likastamaa takapuoltaan, vaikka se
märäksi jäikin. Vasen käsi piteli piippua hetken kun tämä mietti. "Selvä on." Aurora
kääntyi katsomaan toiseen ja ojensi oikean kätensä kätelväksi, 'kättä päälle' -tyyliin.
"Tehdään se. Pääsenpähän helvettiin täältäkin." Kulmat tuimasti kurttuun painuneina
Auroran silmissä välähti hetket kaupungin oikeustalolla, jonka kellarin uumenissa vankeja
säilytettiin. Jos hän vielä joutuisi sen sairaan velhon kynsiin, joka työnsi neuloja tämän
ihon läpi ja pilasi tämän kauniisti kaartuvan selän ruoskalla, niin tämä riistäisi itse
henkensä.

Cenarius Vertigo sanoo:
Cenarius hymyili, hekä hieman pervostikin, mutta rauhottui sitten. Kätteli, ja kumartui
suutelemaan naisen kättä, jonka nimeä ei vielä edes tiennyt. Irrottautuminen, ja mies
kohensi ulkoasuaan hieman, paijaten olkapäälle osaksi luikerrellutta mustaa käärmettä.
Varjoissa ja vartioita varoen he kulkivat aina oikeustalolle asti. "No niin..." Cenarius otti
ja viilsi kynnellään hiusrajastaan, tai oikeastaan hieman alempaa, haavan otsaansa.
Jotenkin se näytti syvemmältä ollakseen pintahaava, mutta se oli joku trikki. Tietenkin
haava vuosi enemmän verta kuin normaalisi, olihanhän vampyyri. "Olen sinun nyt."
Sanojensa jälkeen mies lysähti elottomana maahan.

Aurora Borealis sanoo:
Aurora katseli toisen ajattelevaista työtä viiltäessään itseään otsaan. Rauhallinen katse
seurasi jokaista liikettä aina siihen asti kun toinen lysähti maahan. Sitten tämä tarttui
toiseen ja potki oikeustalon ovea, kunnes vartija tuli sen avamaan. "Hyvä Luoja!" Vartija
parahti henkeään haukkoen ja teki ristin. "Luojalla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa."
Aurora kivahti ja raahasi pitkää vampyyria sisälle oikeustaloon, jonne hän ei olisi halunnut
palata. Hän pystyi haistamaan marmorilattian alla olevan vankilan tunkkaisuuden jo
nenässään ja tiesi että eräs velho tiiraili häntä tälläkin hetkellä jollain tapaa. "Hae Aërlo ja
muut saliin, NYT!" Aurora kivahti vampyyria tuijottavalle vartijalle, joka lähti käskystä
juoksuun suoraan yläkertaan. Aurora sen sijaan lähti raahaamaan muka kuollutta äijää,
kohti sitä sivussa olevaa pientä salia, jossa oli tänä iltana jo aiemmin ollutkin. Sinne
päästyään, Auroran ei tarvinnut odottaa kuin hetki ja huoneen takaovesta saapuivatkin jo
vanhimmat. Auroran tiputti vampyyrin maahan hieman rujosti. "Nyt." Aurora aloitti
katsellessaan vanhimpien hämmentyneitä katseita. "Haluan vapauteni ja raha summani
helvettiin täältä." Aurora jatkoi. Aërlo supisi jotain toiselle vanhimmalle joka kaivoi
taskustaan ruskean nahkapussin täynnä kilisevää heittäen sen maahan vampyyrin eteen.
Aurora, kengät kopisten, asteli nostamaan sen maasta ja liitti sen vyöhönsä. "He's all yers
now." Aurora sanoi ja painui pihalle ovesta. Aërlo kutsui vartijat. "Katkaiskaa vampyyrin
pää ja haudatkaa hänet." Aërlo määräsi. "... Ja katsokaakin ettei se piraatti pääse tämän
talon ulko-ovia pidemmälle." Aërlo virnisti ja kaksi kuudesta vartijasta lähti huoneesta.
Aurora oli juuri avaamassa ulko-ovea kun vartija painoi käden hänen olkapäälleen. "Irti,
paskapää, olen nyt vapaa." Aurora sanoi, ilman että hän edes kääntyi katsomaan
taakseen. "Väärin." Vartijan matala ääni murahti kavalasti. Aurora oli juuri vetämässä
miekkaansa, muttei ehtinyt, kun molemmat vartijat olivat jo hänen kimpussaan. Raskain
varustein varustetut vartijat olivat väsyneelle piraattinaiselle aivan liikaa, vaikka hänen
vangitsemisensa olikin työn alla. "SAATANAN PASKAT! IRTI!" Aurora huusi, hänet
kiidätettiin vankila osastolle talon maan alle juoksujalkaa, ennen kuin palveluväki kuulisi
metakan. Tihkuvat kiviseinät, sammaleet ja seinissä olevat lyhdyt olivat liian ankaran
tuttu näky Auroralle. Hän kuuli kuinka puinen paksu ovi narahti auki ja samassa hänet
viskattiin kiviselle lattialle, kädet selän taakse teljettyinä. "Kas, kas, kas... Me näemme
jälleen. Tiedätkö, olet varmaan ensimmäinen vanki, jonka kiduttamisesta olen nauttinut
eniten." Aurora olisi halunnut työntää tikarin sydämeensä juuri tällä hetkellä. Ei. Tämä ei
voinut tapahtua. Hän tiesi että ilmassa oli leijunut paskapuhetta.

Cenarius Vertigo sanoo:
Ensin kuului karjahdus, jota hyvin nopeasit seurasi lähes mielipuolinen nauru, sekä lisää
pakokauhun omaista karjuntaa, joka kuitenkin loppui hyvin lyhyeen. Aikaisemmin miehen
laulama joku kirkollinen laulu kaikui nyt oikeustalon hienoissa marmoriseinissä, saaden
ihmiset juoksemaan. Nahkasaapikkaat kopisivat tahdissa tämän laulantaan. "Ave, ave,
Jesus Christus! Aaaave Satani!" Hullu äijä. Vartiat yrittivät hyökätä tämän kimppuun, mutta
ei. Miekoin varustellut saivat surmansa, keihäsmiehet lensivät kaaressa seinään, ja
nuoliampujien nuolet saatiin ilmasta kiinni ja palautettiin lähettäjälle. Kohta kukaan ei
uskaltanut tulla viittä metriä lähemmäs. Cenarius nauroi ja katsoi ruskeaa nahkalelliä,
johon oli varastoinut itse pääjehun verta. Mies oli jo lähtemässä, kun hän huomasi jotain.
Nainen ei ollut vielä astellut tästä. Hajuvana vei ihan muualle kuin ylös. Kulukohan siinä
edes kahta sekunttia, kun kidutushuoneen ulkopuolelta alkoi kuulumaan ryminää, kolinaa
ja karjuntaa. Veri alkoi valumaan oven alta myös kidutushuoneeseen, ja hiljaisuutta kesti
ehkä puolisen minuuttia, kun ovi potkaistiin auki, ja siinä tämä oli - mielipuoliselta näyttävä
vampyyri, jonka verisestä suusta lähti monta yksittäistä verivanaa leualle, ja vasemmassa
kädessään tämä piteli vartian irtopäätä, hiuksista roikottaen. "Iltaa!" Pää tipautettiin, ja
pyörähdyksen tehden mies ojensi kätensä, jolloin hihasta sinkoutui musta mamba suoraan
kiduttajan kurkkuun. Myrkkyhampaat iskeytyivät pääverisuoneen, ja loput käärmeestä
kietoutui tiukasti miehen kaulan ympärille. Siinä Cenarius oli, nojaili ovenkarmiin ja siisti
leukaansa.

03012005

Aurora Borealis sanoo:
Velho, kiduttaja, sadisti, mikä lie tai näiden kaikkien yhdistelmä. Saman tekeväähän tuo oli
enää. Mustaan kaapuun sonnustautunut kiduttaja ei kuitenkaan ollut ehtinyt varaututa
vampyyrin tuloon tämän omaan kidutushuoneeseen. "Mit...?!" Kiduttaja ehti aloittaa, kun
käärme oli jo hänessä kiinni, ja irti ei lähtenyt. Tuskaiset karjahdukset parahtivat kiduttajan
huulilta tämän kaatuessa maahan pitkin pituuttaan rimpuilemaan irti päästämätöntä
käärmettä vastaan. Ei hän siinä kauaa kaatumisen jälkeen enää sätkinytkään, kun hiljentyi.
"HEI!" Aurora karjaisi nurkasta, jonne hänet oltiin ehditty jo katosta roikkuvista kahleista
kahlehtia, hän oli seinää vasten ja kiduttaja oli jo ehtinyt potkia häntä mahaan, ja lyödä
Auroran kasvoihin kaksi mustelmaa, oikeaan silmäkulmaan ja alahuuleen, joka vuosi
verta. Vihreä sametti takki notkui maassa ja musta toppi oli haljennut selästä kiduttajan
ehtiessä vetää ensimmäisen verta tihkuvan ruoskansivalluksen naisen selkään. "Kun
kerran tänne asti vaivauduit niin päästäisitkö minut irti?" Aurora tiuskaisi, vaikka tuon
mustelmilla olevilla kasvoilla näkyi ilmiselvästi jonkin sortin kiitosta omaava virne.

Cenarius Vertigo sanoo:
Cenarius katseli tyytyväisenä, kuinka Sheryl joi velhon verta ja söi ukon kaulaa.
Mokomakin ahmatti. Cenarius nosti katseensa naiseen, ja oli jo hymyillen sanomassa
jotain, kun mies huomasi, missä oikein oli. "... Eääärgh! Hyi, hyi, yök, yäääk!" "No mitä
sinä siinä oikein vikiset?" "Etkö näe, täällä on niin, niin... LIKAISTA!" "Oargh, saatanan
hienohelma!" "Mut-mutta kun...!" Ja mies löi itseään avokämmenellä poskelleen niin että
läpsähti. "... Krhm. Tosiaan." Cenarius lähti astelemaan naisen luo kuin äskeistä ei olisi
tapahtunutkaan. Kahleet repäisitiin niin helpon näköisesti seinästä, ja nainen vapautettiin
kuin mies katsoisi paperia. "Ole hyvä." Virne, ja tämä nosti vielä naisen takinkin,
puhdistaen sitä lattialta tarttuneesta pölystä. Pienen kumarruksen saattelemana antoi takin
toiselle. "Saitko pahoja haavoja?" Mies kysyi, kun toinen oli ottanut takin, ja tämä astahti
Sherylin luo. "Tsot, tsot, kultaseni." Käärme otettiin ruumiin luolta pois. "Ei makeaa mahan
täydeltä, saat ähkyn niin kovin helposti." Vampyyri lässyttii jälleen käärmeelleen, kun
pyyhki tuon kuonoa verestä puhtaaksi. Käärme sihahtaen luikerteli miehen takin sisälle.

Aurora Borealis sanoo:
Aurora nappasi takkinsa Cenariukselta ja veti sen päälleen nopeasti, napitti sen saman tien
kiinni tarkastaen samalla ettei mitään puuttunut. "Olen ihan kunnossa." Aurora sanoi sitten
ja sylkäisi verta suustaan kiviselle lattialle. Sitten mitään muuta sanomatta Aurora kääntyi
kannoillaan ja marssi ovesta ulos, kohti rappusia ja tunkkaisia käytäviä. Selleissä olevat
risavaatteiset vangit uikuttivat ja anelivat naista päästämään heidät vapaiksi, mutta tämä
käveli heidän ohitseen kylmästi, kuin ei olisi kuullut tai nähnyt mitään. Aurora pääsi juuri
takaisin oikeustalon marmorilattiaiseen aulaan kun hän tarrasi oikealla kädellään seinään
ja vasemmalla vatsaansa, hän kyyristyi alas päin ja oksensi läjän verta sinivihreälle
marmorille. "Per..." Aurora kirosi ja laahusti saappat kopisten kohti ulko-ovea, siellä täällä
makasi kuolleita vartioita. Ulko-ovelle päästyään Aurora kompasteli rappuset alas, hän
jankutti itselleen kuinka hänen oli saatava jostain hevonen ja matkattava pois nyt hyvä
tilaisuuden tullen, seuraavaan satama kaupunkiin ja siitä mielellään mahdollisimman kauas.

Cenarius Vertigo sanoo:
Cenarius katsoi naisen perään, ja kutristi kulmiaan. Nainen ei ollut terve. Siis henkisesti
kyllä varmaan, mutta kropasta suorastaan loisti kipu. Kenties naisellisiakin askeleita ottaen
Cenarius käveli sellien ohi naisen perään. Eräs vanki tarrasi liasta tummuneella kädellään
Cenariuksen takkiin, ja pyysi tuota Styrkiksi avaamaan sellinsä oven. Cenariuksen ei
tarvinnut kuin vilkaista punaisilla silmillään vankia, kun tuo kavahtaen pääsi irti ja
pakokauhussa raahautui sellin toiseen päähän, hokien styrkiksi "vampyyri, hyvät jumalani,
vampyyri...". Cenarius jatkoi matkaansa, ja oikeustalo tuntui autiolta. Kaikki olivat
paenneet. Veri siinä matolla pisti Cenariusta aisteihin, ja siitä sen haistoi - naisella oli
ainakin jonkinsortin kipuja. "Hän ei selviä, jos hän lähtee tuossa kunnossa pakoon." Mies
sanoi, Sherylille ja itselleen. "Siispä, etsikäämme hänet?" "Hah, kerrankin olemme samaa
mieltä." "Menkäämme." Ja Cenarius loikkasi korkalla olevan ikkunan luo, ja avasi sen. Hän
katseli, näkyisikö naista.

Aurora Borealis sanoo:
Aurora ei ollut kauas ehtinyt laahusta tuossa kunnossa, hän oli ylittänyt kaupungin
halkaisevan suuren tien, joka oli päällystetty mukulakivellä. Hän oli jopa ehtinyt kadun
toisella puolella olevan majatalon luokse, jonka edessä körötteli unealiaana pari hevosta,
Auroran irroitti niistä ensimmäisen vastaan tulevan, sen tummanruskean tamman jolla oli
'tähti' -otsassaan ja kiipesi raskaasti ja vaivalloisesti tuon selkään, hoputtaen sitten
hevosen liikkeelle. Aurora istui siinä hevosen selällä selkäkyyryssä, havahtui välillä ja
siristi silmiään. "Älä nukahda nyt." Aurora sanoi itselleen ja hetkellisesti hänen silmissään
sumeni, kunnes sai itsensä taas takaisin maan pinnalle. "Äläkä anna itsesi menettää
tajuntaa. Heikko nainen." Aurora torui itseään ankarasti, kulmat olivat jälleen painuneet
kiukkuisesti kurttuun. Kaupungin porteista ulos päästyään hevonen hidasti vauhtiaan ja
ravasi tiheään rosoista metsätietä pitkin, ja Auroraa pyörrytti niin. Hän ei ollut koskaan
huomannut kuinka suttuinen metsä osasi ollakaan... Kuinka pimeäksi kaikki muuttui koko
ajan... "Älä anna itsesi..." Crash.

Cenarius Vertigo sanoo:
Ei kulunut ehkä minuuttiakaan, kun musta saappaan kärki varovaisesti tökkäsi pyörtynyttä
naista metsässä. Huokaus. "Te kuolevaiset... Ette koskaan ymmärrä kunnioittaa omia
rajojanne." Ja niin nainen nostettiin vahvoille käsivarsille, ja Cenarius kapusi hevosen
selkään, joka oli jäänyt syömään heinää siihen lähistölle. Cenarius ratsasti kylän
ulkopuolella sijaitsevalle maatilalle. Cenariuksen sisääntulo herätti koko talon väen, mies,
nainen ja kolme lasta. "Jäätte henkiin, jos tottelette jokaista sanaani kuin se olisi laki." Eikä
perhe tietenkään uskaltanut kieltäytyä. Hän halusi oman huoneen, ja saikin perheen
vierashuoneen. Cenarius katseli huoneessa ympärilleen, kaksi erillistä sänkyä, toinen oli
vieläpä varjon puolella, auringonvalo ei ehtisi sinne päivän aikana. Naisen hän laski toiselle
vuoteelle, ja jo valmiiksi vetäisi tummansiniset verhot ikkunan eteen. Kynttelikön mies
sytytti, ja Sheryl kiemurteli miehen jalkaa pitkin lattialle, ja siitä toiselle sängylle. Mies
asteli alakertaan pelokkaan perheen luo. "Kiittäkää onneanne, että olen kylläinen. Antakaa
ruokaa." Kohta Cenarius palasi, mukanaan ruokaa. Mies raahasi pöydän naisen sängyn
viereen, ja asetti punaviini pullon, pikarin, kuivalihaa ja leipää siihen. Mies söi itsekkin,
hieman, ja joi yhden pikarin punaviiniä, katsellen verhonraosta ulos. Kohta olisi aamu.
Varovainen koputus kuului heidän huoneensa oveen. "Niin?" Isäntähän se siellä.
"A-anteeksi häiriö, Herra Vertigo, mutta s-saanenko tiedustella mi-milloin lähdette
matkallenne?" Mies kysyi ääni väristen. Cenarius katsoi naiseen, joka nukkui syvää unta.
"Viimeistään kahden päivän päästä, illalla. Riippuu, koska hän herää. Toivon, ettei meitä
häiritä sinä aikana. Lainkaan." Cenarius painoitti viimeistä sanaa, väläyttäen
kulmahampaitaan. Mies soperti hätäisen "kyllä, herrani", ja häipyi. Vampyyri hymähti,
vilkaisi taivaanrantaan, missä vaaleanpunainen sävy syveni oranssiksi koko ajan. "Aika
mennä nukkumaan." Mies totesi itselleen, joi viimeiset tilkat pikaristaan, ja meni varjon
puolella olevalle sängylleen. Sheryl luikerteli Cenariuksen kasvojen korkeudelle, ja meni
kerälle miehen viereen. Cenarius hymyili, ja sulki silmänsä.

Aurora Borealis sanoo:
Aurora heräsi siihen kun hänen päätänsä särki jumalattomasti. Sen sijaan, että hän olisi
avannut silmiään, hän painoi niitä enemmän kiinni, oikein rutisti ja kääni kylkeään
vuoteella. Vuoteella? Nyt ne violetit silmät sitten rävähtivätkin auki kun Aurora tajusi
makaavansa vuoteella. Hän pomppasi pystyyn pimeässä huoneessa, ärähti kivualiaasti, ja
kaatui takaisin selälleen vuoteelle, oikean käden kietoutuessa vatsan ympärille. "Umh..."
Aurora murahti itselleen ja nousi nyt uudestaan, hitaasti. Hän katseli yksinkertaista
huonetta, jonka sisustuksesta huokui vierailiahuoneen siisteys. 'Missä helvetissä minä
olen?' -Aurora kysyi itseltään hiljaa mielessään.

Cenarius Vertigo sanoo:
Ja ja siinä, yötaivasta katseli jälleen punaviinipikari kädessään tuo jo naiselle tuttu
hopeahius. "Iltaa, neito. Nukuitkin sitten kaksi vuorokautta." Hymy. "Syö toki, saat hieman
energiaa. Niin, ja paransin selässäsi olevan haavan, ainakin osaksi." Ja siemaus viinistä.
Tosiaan, pöydällä oli leipää, kuivalihaa, tänään tuotua voita, sekä punaviinipullo ja pikari.
Sheryl söi kuvalihan palasta punaviinipullon vieressä.

Aurora Borealis sanoo:
Aurora hätkähti hieman kuullessaan toisen äänen, ei ollut alkuun huomannut toista
huoneessa, oli varmaan varjoissa piilotellut. Aurora henkäisi raskaasti. Ja hän oli jälleen
'neito' -toiselle, hupaisaa. "Kaksi... Umh." Aurora mumisi, vähemmästäkin nukkui pitkään
jos oli viikon päivät ollut kidutettavana eikä nukkunut kuin puolen tunnin pätkiä jossain
välissä vuorokautta. Luoja sitä paikkaa. Aurora oli niin onnellinen että oli päässyt sieltä
pois. Aurora käänsi nyt katseensa pöydällä olevaan ruokaan ja tarrasi siihen kuin sika
limppuun. Hänellä oli jumalaton nälkä! Käärme ei häirinnyt häntä yhtään siinä, eikä hän
jokseenkaan osannut varoa sitä, mitä nyt sen verran ettei käynyt sen omaan
kuivalihapalaan käsiksi. Kaikki hävisin pöydältä nopeasti, ja Aurorasta tuntui että hänellä
oli nyt vain enemmän nälkä, hän otti pikarin tukevasti käteensä ja kaatoi sen täyteen
punaviiniä. Hän ei osannut pitää pikaria kauniisti kädessään ja tunsi itsensä hieman
vaivaantuneeksi. Tämän neidon käteen sopi ennemmin tuoppi kuin pikari. Aurora vilkaisi
selkäänsä - sen verran mitä sitä nyt pystyi näkemään, ja uusin ruoskan jälki oli
arpeutunut jo, samoin kuin muut tuoreemmatkin. Niitä jälkiä siellä riittikin, reippaasti yli
kymmenen, ei Aurora enää muistanut, tosin ei hän niitä pahemmin laskenutkaan. Aurora
kulautti punaviinin alas ja tarrasi sitten pullon suuhun kulautten monta pitkää kulausta alas
kurkustaan. "Ärrr..." Hän sihahti punaviinin kitkerälle maulle. Hän oli hetken hiljaa, vilkaisi
toista ja tarrasi sitten sänkyn laidalla makaavaan takkiinsa, kaivaen piippunsa ja
rouheensa sieltä jälleen. "Kiitos." Hän sanoi sitten. Suprising from her.

Cenarius Vertigo sanoo:
Cenarius hymyili, ja nyökkäsi toisen kiitokselle. Mies kulautti pikarinsa tyhjäksi, ja teki
lyhyen vislauksen, jolloin Sheryl katsahti isäntäänsä, haukkasi viimeisen palan lihasta ja
luikerteli pöydän reunalle. Cenarius nousi venytellen ja niskansa naksauttaen. Mies asteli
pöydän luo ja ojensi kätensä, jolloin Sheryl livahti hihan sisään. "Kenties vielä tapaamme
joskus, nimetön neito." Hymy, ja arvokkaasti selkä suorana asteli tuo aatelisvampyyri
huoneesta ulos, alakertaan ja sieltä pihalle. Vampyyri piti lupauksensa ja jätti perheen
eloon. Hän vain otti heiltä kauniin, mustan, nuoren orin, ja lähti ratsastamaan kohti etelää,
kohti sisämaata.

Aurora Borealis sanoo:
Päivä porotti Inaral'in satamakaupungissa ja kapteeni kutsui miehistöä laivaan. Kuten
yleensä, Aurora oli varastanut jonkun merimiehen paperit ja vaatteet ja asteli laivaan nyt
yhtenä heistä. "Nuori herra, tähystämään!" Tämä määrättiin saman tien. Aurora nyökkäsi
ja lähti kiipeämään maston sivuilla olevia verkkoa pitkin kohti ylös. Mastoon päästyään hän
veti vanhaa tuttua meri ilmaa keuhkoinsa ja virnisti. Hän nojautui vasten maston pientä,
pyöreää aitausta vasten ja sytytti piippunsa. Aurora puhalsi savut ulos renkaina. Alhaalta
kuului kapteeni käsky ankkurin nostamisesta. "Oli se vaan aika hyvännäköinen vampyyri
äijä." Aurora tuumasi virne huulillaan ja alkoi kilisittämään mastossa olevaa kelloa lähdön
merkiksi.

The end.

Hosted by www.Geocities.ws