Termodynamiikan II pääsääntö - este evoluutiolle?
(Kiitos:Kari Tikkanen, Raivomielen Unet)
"it is shown that non-equilibrium may become a source of order and that irreversible processes may lead to a new type of dynamic states of matter called 'dissipative structures'"
(Prigogine, "Time, structure, and fluctuations", 1977, sivu 22)
Usein esiintyvä väite jonka mukaan Termodynamiikan toinen pääsääntö estäisi evoluution, koska termodynamiikka vain tuhoaa informaatiota, eikä rakenna sitä. Tämä riippuu informaation määrittelemisestä:
Ensinnäkin informaatiolla voidaan kuvata tilaa, jolla kuvataan jonkin kohteen tila. Tässä lähestymistavassa auton ja auton aineista koostettu ruostekasan kuvaaminen vaativat yhtä paljon informaatiota. Tässä näkemyksessä informaatio on ikäänkuin aineen ja energian yhteisvaikutusta, niiden tilaa; Aina kun on ainetta ja energiaa, saadaan aineelle jonkinlainen tila, joka on informaatiota. Tätä informaatiota ei voida tuhota tai luoda, se vain muuttaa muotoaan.
Ja tämän kohdalla ei voida sanoa että "informaation on ollut pakko syntyä Jumalan tuloksena", koska se on premissi, ei johtopäätös. Voimme aivan yhtä hyvin väittää että tämä informaatio on syntynyt luonnollisessa kvanttifluktuaatiossa ilman älyä, tai vaikka tyhjästä. Kaikki ovat toki perusteluiltaan kehäisiä, mutta tässä kohden todistustaakka on sillä joka väittää olevaksi ; Kvanttifluktuaatio on sentään empiirisesti havaittu ilmiö, jossa tälläistä "informaatiota" syntyy. Esimerkiksi Lawrence Kraussin kirjan "Kvintessenssi - Puuttuvan massan arvoitus" mukaan aineen synty tyhjästä kvanttifluktuaatiolla aivan tyhjästä on mahdollista. Sen takana ei sen sijaan ole havaittu mitään Älykästä Suunnittelijaa, ja jos informaation synnyn väittää todistavan tämän, sitä on itse asiassa tullut olettaneensa sen, mitä oli alunperin yrittämässä todistaa ... Tähän vetoava Intelligent Designin kannattaja ajaa siis teoriansa kehäpäätelmään.
On myös syytä muistaa, että termodynamiikan entropiaa ja informaatioteorian entropia ovat eri asioita, vaikka niiden nimitys onkin melkein sama: Esimerkiksi datakompressio-ohjelmistoja, eli pakkaamista, tehdessä on huomattu niin matematiikassa että käytännössä, että satunnaisuus nimenomaan kasvattaa informaatioteorian entropiaa: Mitä satunnaisempi jono on, sitä vaikeampi sitä on pakata. Siksi informaatioteorian ja termodynamiikan entropiaa ei tule sekoittaa keskenään.
Yleensä kreationistit kuitenkin yhdistävät informaation käsittämään negentropiaa. Termodynamiikan toinen pääsääntö nimittäin sanoo että suljetussa systeemissä negentropian määrä vähenee ja entropian määrä kasvaa. Jos termodynamiikan II osoittaa että informaatiota tuhoutuu, sen on oltava juuri tälläistä entropiaan sidottua informaatiota ; Muutoinhan he virheellisesti yhdistävät termodynamiikkaan jotain, joka ei siihen kuulu, eli esimerkiksi informaatioteorian entropiaan.
Termodynamiikassa joko energiaa muuttuu lämmöksi, jolloin organisoitumistaso eli "informaatio" vähenee ja kyky tehdä työtä lisääntyy ja jos lämpö muuttuu energiaksi, organisoituminen eli negentropia eli "informaatio" kasvaa mutta kyky tehdä työtä eli kyky "prosessoida informaatiota" vähenee.
Kun otetaan kummastakin tapauksesta vain "miellyttävät totuudet" voidaan semanttisesti sanoa että "joko organisoituminen/informaatio tuhoutuu tai informaationkäsittelykyky vähenee" Aivan yhtä oikein olisi kuitenkin sanoa että "joko informaationkäsittelykyky kasvaa tai organisoituminen/informaatio kasvaa". Tälläiseen "semanttiseen kikkailuun" ei kuitenkaan kannata ryhtyä kumminkaan puolin.
Suljetulla piirillä on avoin ongelma:
Termodynamiikan II pääsäännön mukaan eristetyn systeemin prosessi etenee kohti suurinta todennäköisyyttä eli suuntaan jossa entropia kasvaa tai suljetun systeemin kokonaisentropia kasvaa tai lämpöä ei voi muuttaa täydellisesti työksi.
Toki termodynamiikka ei estä "epätodennäköistä tilaa" tapahtumasta, sehän perustuu hiukkasten satunnaisliikkeeseen: "Kuumemmat hiukkaset" liikkuvat nopeammin ja törmätessään "kylmempiin hiukkasiin" antavat niille liike -energiaansa, jolloin erot tasautuvat. Eli kun satunnaisten tapahtumien määrää lisätään, eli jos "hiukkastilojen muutosmäärää sekunnissa" ja/tai "kaikkeuden olemassaoloaikaa" kasvatetaan, huomataan että sitä suuremman määrän universumi voi "uskottavasti" prosessoida esiin. Siksi esimerkiksi jos tapahtuman Y todennäköisyys on 1/X, vaaditaan keskimäärin X yritystä, jotta Y tapahtuisi täysin sattumalta 1 kerran. Jos X tapahtuman jälkeen havaitsemme Y:n, se tarkoittaa sitä että Y:n synty selittyy täysin sattumalta. Jos Y tapahtuu sen sijaan hieman useammin, kyse voi olla sattumasta. Paitsi jos Y on todella yleinen, jolloin sille joko on muu selitys tai sitten laskelmamme antama todennäköisyys 1/X on väärin laskettu.
Ongelmana tässä on on se, että termodynamiikan toinen pääsääntö toimii vain suljetuissa systeemeissä. Solu ei ole suljettu systeemi, sillä se ottaa energiaa ulkopuoleltaan ja lähettää sitä ulkopuolelleen. Entropian väheneminen ja kompleksisuuden lisääntyminen ei siis ole termodynamiikan toisen pääsäännön vastainen, kunhan sille saadaan energiaa.
Maa on myös avoin systeemi,sillä aurinko säteilee tänne energiaa. Auringon entropiataso nousee ja maapallon laskee. Kokonaisuutena universumin entropia kasvaa, joten maapallolla voi esiintyä vähentynyttä entropiaa vain niin kauan, kuin mitä aurinko säteilee. Solut taas käyttävät tätä auringon maahan tuomaa negentropiaa.
"Toisen pääsäännön mukaan eristetyllä, energeettisesti suljetulla, järjestelmällä on taipumus siirtyä kohti suurempaa epäjärjestystä eli entropiaa. Epäjärjestyksen myötä järjestelmän rakenne ja organisaatio häviävät. Epäjärjestys on yhteismitatonta elämän kanssa. Avoimien järjestelmien onneksi entropian pieneneminen ei ole mahdotonta, eli järjestys voi paikallisesti kasvaa (organismissa), vaikka koko järjestelmän (organismin ja sen ympäristön) järjestys vähenee. Tämä on eläville järjestelmille tyypillistä."
(Claus Emmeche, "Tekoelämä", sivu 44-45)
Universumi on suljettu järjestelmä, joten ikuinen elämä fyysisessä maailmankaikkeudessa on mahdotonta. Tosin on huomattava, että suljetussakin universumissa esiintyy osia,joiden entropiataso voi laskea toisten osien kustannuksella -ja kun alkuräjähdysteorian pohjalta universumi on aluksi ollut tiiviissä singulariteetissa ja kun universumin laajeneminen toimii päinvastoin kuin gravitaatio -eli entropiaa lisäävänä, huomataan että universumissa on alkupisteessään sisältänyt paljon negentropiaa.
Alkuräjähdysteorian mukaan maailmankaikkeus syntyi hyvin tiheästä ja kuumasta pisteestä. Sen jälkeen avaruus on jatkuvasti laajentunut ja viilentynyt. Koska energiaa ei katoa, johtuu lämpötilan lasku -muistetaan että lämpö on energiaa, ja termodynamiikan ydintä- siitä että nimen omaan järjestys on lisääntynyt: Ennen vapaana ollutta energiaa on sitoutuneena esimerkiksi kemiallisiin sidoksiin, näin järjestys on johtanut siihen että vapaan energian (lämmön) määrä on vähentynyt, eikä termodynamiikan II pääsääntöä ole rikottu missään vaiheessa.
Tämä ei tietenkään riitä kreationisteille : Heistä puhdas energia ei vielä itsessään lisää järjestystä. Heistä se kun kohde laitetaan esimerkiksi aurinkoon, sen sisältämä vapaa energia lisääntyy, ja tämä energia eli negentropia itse hajottaa kohteen. Samoin korroosiossa entropia laskee ja makroskooppinen rakenne tuhoutuu, niiden epäjärjestys siis kasvaa. He kuitenkin unohtavat sen että Ilya Prigogine osoitti (Nobel 1977), että järjestäytyneitä osasysteemeitä syntyy välttämättä kaukana tasapainotilasta olevissa systeemeissä, joista energia hajaantuu ympäristöön. Organisaation synty tehostaa energian välittymistä ympäristöön, tämä vieläpä kaiken lisäksi tehostaa entropian lisääntymistä ympäristössä, eli tämä järjestäytynyt systeemi käsittelee energiavirtaa tehokkaammin. Toisin sanoen korkeanaergiset systeemit välttämättä johtaa osa -alueisiin joihin negentropiaa kertyy, niihin kehittyy negentropiaa synnyttäviä systeemeitä. Ja kun YEC:it käyttävät termodynamiikan vastaisuusargumenttia siten että sekä negentropia että energia lisäävät epäjärjestystä, ja tämän katsotaan tekevän evoluutiosta mahdotonta niin jo annetut perustelut ovat riittävät tämän mahdottomuusväitteen kumoamiseen: Prigoginen osoittaman faktan mukaan vapaa energia aina johtaa nimenomaan järjestäytymiseen jossain osasysteemissä.
Tämän lisäksi on huomioitava,että evoluutio ei oleta eliöiden syntyvän ja kehittyvän sattumalta = kasaantuneen kerralla säännöttömällä mekanismilla. Evoluutiossa luonnonvalinnalla on olennainen osuus : Yhtä olennainen kuin gravitaatiolla atomeiden negentropialle - evoluutiossa avoin systeemi käyttää ylijäämäenergiaa suuntaamalla vaihtoehtoja "katastrofirajan yläpuolelle" siinä,missä suljetulla systeemillä moinen ei ole mahdollista.
'Samaan tapaan kuin elämä näyttää kulkevan termodynaamisesti "vastavirtaan" myös gravitaatio kulkee "vastavirtaan". Tasainen kaasu kehittyy ryppäiksi ja monimutkaistuu. Järjestys ilmaantuu spontaanisti. Informaation käsittein tasaista kaasua voidaan kuvata hyvin vähällä informaatiolla kun tähtiryppään ja galaksin kuvaamiseen tarvitaan suurta informaation määrää'
(Paul Davies, "Viides ihme", sivu 52-53)
Samoin itse universumin laajeneminen on johtanut siihen, että syntyy avoimia systeemeitä, termodynaamista epätasapainoa. Syynä on se, että laajentuvan universumin maksimientropia kasvaa suhteessa oikeaan entropiaan:
"Spontanious ordering of the sort we see in evolution can take place in system driven away from thermodynamic equilibrium. One excample of the universe after the big bang. The expancion of space means that the maximum possible entropy of the universe increases faster than the actuan entropy. This gap creates opportunities for order to form"
(Taner Edis, "Why Intelligent Design Fails", luku "Chance, Necessity and Intelligent Design", sivu 151)
Tätä kautta on järkevää sanoa että järjestystä tuottava mekanismi eliöissä on passiivinen mekanismi nimeltä luonnonvalinta. Valinta suuntaa ja tuottaa taatusti eisatunnaisia tuloksia, esimerkiksi Barry Hall on tuottanut tiettyjä geenejä deleetion jälkeen valintapaineella, joka on valikoinut mutaatioiden tuottamasta kaaoksesta juuri tietynlaisen funktion, toistuvasti. Jos luonnonvalinta ei olisi muuta kuin luonnollisten lakien
alaista molekyylien liikettä ja jos entropian lisäys johtaisi
automaattisesti järjestyksen vähenemiseen ja jos energian lisäys
systeemissä vain aurinkoon laittamisen tavoin hajottaisi järjestystä
siten että kohde monimutkaistuu epätodennäköisesti ja hajoaa
todennäköisesti, niin sittenhän Barry Hallin ei olisi pitänyt onnistua
kokeessaan.
Makrojärjestyksen kontekstiriippuvuus.
"Which of the following patterns is more "ordered" in the thermodynamic sense?
ABAABBABBBBBABBAABABB
ABAABAABAABAABAABAABA
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
ABABABABABABABABABABA
Answer: the question is meaningless, because none of the patterns is an ensemble; all are possible individual microstates of some unspecified ensemble. Statistical mechanics, and by extension thermodynamics, has exactly nothing to say about the kind of order we think about intuitively in everyday life.
(John Pieper, "Entropy, Disorder and Life", 2000)
Erilaisissa systeemeissä epätodennäköiset järjestykset ovat täysin erilaisia : Auringon lämpö voi haihduttaa veden päiväntasaajalla tai alakerran huoneen lattialla ja se voi kertyä yläkerran ikkunaan järjestäytyneiksi kiteiksi, molekyyli löytää toisen ja asettuu tiettyyn paikkaan, syntyy kuurankukkia. Vastaavasti avaruudessa paikoin syntyy koko ajan monimutkaisempia molekyylejä molekyylipilvissä, alkoholia, jopa alkeellista sokeria. UV hajottaa, mutta UV:lta suojaava pilvi tuottaa sitä lisää ; Samoin aurinko voi toisaalla hajottaa, mutta toisissa olosuhteissa se tuo energiaa sidoksille, ja auttaa tätä kautta tuomaan uuden, erittäim kompleksisen, alijärjestelmän. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että "makrojärjestys" riippuu kriittisesti ympäristötilanteesta eikä Termodynamiikan II:lla kumota näiden erilaisten systeemejen tuottamia tapahtumia - jotka olisivat "tasaisessa avaruudessa", ilman systeemiään, termodynaamisesti epätodennäköisiä - tapahtumattomiksi ilmiöiksi.
Kolikolla heitetty sarja 11111111111111111 (1=kruuna 0=klaava) on epätodennäköinen ja Saharan autiomaassa saadaan sama sarja 11111111111111111 (1=kuivaa ja 0=sadetta) erittäin todennäköisesti, josta huomaamme että pelkkä hienon makrojärjestyksen huomaaminen ja tämän suora "epätodennäköiseksi väittäminen" ei voi mitenkään riittää.
Samoin jos liotamme mustaa väriä veteen ja kaadamme sitä uima -altaaseen, väri sekoittuu ajan mittaan tasaisesti altaaseen, eikä palaudu siten että värikäs osuus olisi irrallaan. Mutta jos kaadamme samaan uima -altaaseen öljyä, se kelluu pinnalla. Se, että vesiväri saataisiin öljyn tavoin kellumaan tai se että öljy saataisiin vesivärin tapaan täysin sekaisin, vaativat energiaa.
Paitsi tietenkin, jos vesivärillä on kemiallisia ominaisuuksia. Esimerkiksi AgNO3-liuos laitetaan nesteeseen jossa esimerkiksi suolaa(NaCL) niin tapahtuu toisenlainen eroaminen: Ag+ ionit liittyvät Cl- ioneihin. Ja tämä yhdiste on erittäin huonoliukoista ja vettä tiheämpää, joten tällöin vesiväri erottuisi laskeutuen altaan pohjalle AgCl hitusina. Tämän ilmiön voimakkuus taas riippuisi uima -altaan veden kloridipitoisuudesta.. Mikä tietenkin korostaa termodynaamisen makrojärjestyksen valtavaa systeemiriippuvuutta.
Eli luonnonvalinnan idea voi varsin hyvin totella universaalilla tavalla luonnonlakeja ja termodynamiikan II pääsääntöä ja muodostaa silti paljon järjestystä. Voimme perustella tätä väitettä empiirisestikin:
"Energetically, the second law of thermodynamics favors the formation of the majority of all known complex and ordered chemical compounds from the simpler elements. Thus, contrary to popular opinion, the second law does not dictate the decrease of ordered structure in its predictions, it only demands a "spreading out" of energy in all processes.
Also, to repeat the caution: The foregoing only describes energetic relationships involving the second law. It does not mean that most complex substances can be readily synthesized just by mixing elements and treating them in some way."
(Frank L. Lambert, "Obstructions to the second law make life possible")
"Chlorophyll and substances as complex as chlorophyll have been synthesized in the laboratory, in glass vessels without the presence of any organisms in the reaction."
(Frank L. Lambert, "The second law of thermodynamics and evolution")
"Further, as described in the first section of this website, the second law is a tendency, not an instantly effected edict. Its predictions might not come true for millions or billions of years. These kinds of delay are due to the second law being obstructed and hindered by what chemists call "activation energies". All the biochemicals in our bodies except inorganic substances are protected and kept from oxidation or other disastrous reaction by activation energies. Almost all the materials from which our orderly prized artifacts are made are similarly kept from rapid oxidation in air. The second law is a powerful generality, but it is often blocked (to our human advantage) in chemical substances, chemical reactions, and physical events in everyday life."
(Frank L. Lambert, "The second law of thermodynamics and evolution")
Eli voimme jopa sanoa että järjestyksen tuhoamisen esteenä on muun muassa aktivaatioenergia, joka estää sen ettei maapallon happi pala suurena tulipallona ja että suuri osa orgaanisista molekyyleistä on sellaisia että termodynamiikka suorastaan suosii niitä, ja vaikka kompleksit aineet eivät välttämättä synny vain sekoittamalla aineita, osoittaa esimerkiksi klorofyllin kaltaisten kompleksisten aineiden syntetisoiti ilman eliöitä, että on perusteltua väittää että solun tuotteet voivat näin syntyä. Etenkin, kun
Adami, Ofria & Collier osoittivat kokeessaan "Evolution of biological complexicity", laskettavissa olevalla kompleksisuuden mittarilla, että evoluutiomekanismit nostivat kompleksisuutta ja että luonnonvalinta toimii kuin "Maxwellin Demoni", jonka kautta genomin kompleksisuus on "forced to increase". Melkoisen paljon päinvastaista kuin mitä termodynaamikko -kreationistit väittävät.
Tämä ei tietenkään kumoa Termodynamiikan II pääsääntöä vaan ainoastaan kreationistien olkiukkotermodynamiikan.
Ja koska kiistämättä jos on mekanismi ja energia, entropia voikin vähentyä; Onhan Ilya Prigogine saanut dissipatiivisista systeemeistä jaetun Nobelin palkinnonkin. JA koska solut ovat avoin järjestelmä ja on esitetty järjestelmä ja mekanismi joka havaintojen pohjalta voi uskottavasti tuottaa piirteet, eivätkä kreationistit ole empiirisesti osoittaneet ja laskeneet että soluissa olisi jotain sellaista "informaatiota", jota evoluutio ei mitenkään järkevästi voisi tuottaa, ei termodynamiikka yksinkertaisesti falsifioi evoluutiota.
Toki tässäkin on tullut selväksi että evoluution voisi falsifioida "termodynaamisesti" osoittamalla maa tai solu tai DNA suljetuksi systeemiksi..
Ja kaikista ikävintä tässä on se, että uudenlaisia ja erilaisia systeemeitä, joissa on erilaisia tuotosmekanismeja syntyy ajan kanssa : Gravitaatio tiivistää aurinkoja ja planeettoja, jolloin yhteisvaikutusten kautta syntyy ilmiöitä ja makrojärjestyksiä, esimerkiksi sääilmiöitä, joiden syntyminen muuten olisi epätodennäköistä. Nämä sääilmiöt taas voivat sisältää osia jotka joskus aikaasaavat todennäköisesti uusia ilmiöitä (makrojärjestyksiä) , kuten salamoita, joiden synty muuten olisi erittäin epätodennäköistä. Ja samoin ensimmäisen replikaattorin synty aikaansaa uuden, aikaisemmin konkretisoitumattoman hakualgoritmin, evoluution, joka voi saada aikaan ilmiöitä ja makrojärjestyksiä jotka muutoin olisivat erittäin epätodennäköisiä ; Epätodennäköisiä kuin H2O:sta koostuvan keskittymän joka lähettää sisältämänsä H2O -molekyylit pallon muotoisiin, suunnilleen samankokoisiin, paketteihin pakattuna tiettyyn suuntaan, ja vieläpä keskittää sähköenergiapurkauksia siihen samaan suuntaan, syntyminen alkuräjähdyksen jälkeiseen kvarkkipuuroon sattumalta. Tämä tarkoittaa sitä että eri olosuhteet suorittavat uudenlaista makrojärjestyksen esiinsaamista, ja tekee todennäköiseksi sellaista jotka pelkässä "yläsysteemissä" muuten olisi erittäin epätodennäköistä - vaikka luonnonlakien sisältö laajemmin sisältääkin säännön siitä miten nämä rajoitetummat olosuhteet toimivat. Erilaiset olosuhteet, eli luonnonlakien keskinäiset suhteet eri määrissä, tuottavat "todennäköisyyksien rajoissa" erilaisia makrojärjestyksen tuloksia, koska tarkat olosuhteet rajaavat pienen alueen suuremmasta "mahdollisuusavaruudesta" : Salama ei "järkevien todennäköisyyksien" nojalla iske kirkkaalta taivaalta, mutta tämä ei tarkoita että salama ei iskisi pilviseltä taivaalta useinkin.
Tästäkin jotkin kreationistit haluavat jatkaa ajattelemalla että "ahaa -vaiheeen jälkeen oli enemmän entropiaa, kuin vaiheen alussa, joten ongelma vain siirtyy, ei ratkea ja selity." ja että "Luonnonlakeihin ohjelmoitu informaatio vain konkretisoituu." Tässä he eivät ota huomioon seuraavia asioita:
*Tämä ei ole ongelma evoluutiolle, evoluutiohan voi ottaa -ja ottaakin- aina edeltävästä vaiheesta kompleksisuutensa vaatiman energian. Kyse ei tällöin ole enää evoluutiosta vaan pohjimmiltaan siitä MISTÄ aivan ensimmäinen vaiheen negentropia on tullut. Selityksenä voi olla "antrooppinen periaate", jossa Suunnittelija on ohjelmoinut universumin luonnonlait ja jättänyt ne tämän jälkeen koskemattomiksi. Näin tämä "ongelma" ei mitenkään voi falsifioda evoluutiota. Tässä onkin jo osoitettu että evoluution vaatima negentropia on peräisin gravitaatio -aukosta (josta se on mennyt aurinkoon) -ja singulariteetin negentropiasta.
*Antrooppisessa periaatteessa ongelmana taas on se, että jos entropia koskee vain luonnonlakeja, tällöin unversumin synnyssä singulariteetti on voinut saada vaikka kuinka paljon negentropiaa ilman että se on termodynamiikan vastaista : Ennen universumin lakien syntyä on tuskin universumin lainalaisuuksien alle joutumista. Jos entropia taas toimiikin kaikkialla, sen on koskettava myös Suunnittelijaa, jolloin Suunnittelijalla on sama ongelma : Jos Suunnittelija voi elää avaruuden ja ajan puolella ilman termodynaamista ongelmaa, mikä muka estää sitä että multiversumi tai vastaavakaan ei olisi olemassa? Se, että kreationisti kokee multiversumin "kaikkivaltiaana", hän vihjaa sellaiseen vaihtoehtoon että "Suunnittelijan" määritelmään sopii kohde jonka ominaisuuksiin ei kuulu lainkaan älyä.
*Naturalismi nojautuu luonnonlakejen yhteisvaikutukseen, se katsoo ilmiöiden selittyvän nimenomaan luonnonlakien ja sattuman yhteisvaikutuksesta, jolloin luonnonlakien ja sattuman ON pakko sisältää potentiaalisessa muodossaan kaikki se mitä luonnossa tapahtuu : Evoluutio -tai mikään muukaan naturalistinen teoria- ei kumoudu sillä että ilmiön "hakualgoritmi/toimintafunktio" on "potentiaalisena muotona luonnonlaeissa". Se, että joku kreationisti tämän jälkeen väittää että luonnonlakien ominaisuudet ovat jotain älyn ohjelmoimia lakeja, on hänen esitettävä todisteet väitteelleen. Hän esittää "positiivisen väitteen", joten hänen tulisi esittää tapa, jolla voitaisiin tunnistaa sellainen luonnonlaki jossa ei olisi ohjelmointia sellaisesta jossa ohjelmointi on : Niin kauan kuin tätä ei tehdä, voidaan sanoa että luonnonlakejen vaikutusta ei ole eliminoitu - ja ID:läisten "Suunnitteluntunnistusfiltterissä" asetettu Suunnittelun tunnistus vaatii sekä sattuman että lainomaisuuksien eliminoinnin. Jos ensin perustellaan että sattuma ja laki ei "järkevissä rajoissa mitenkään" voi tuottaa evoluutiota ja eliökunnan hienostuneisuutta ja sitten kun havaitaan että nämä eivät "järkevissä rajoissa väistämättä" olekaan ongelma aletaankin sanomaan että se on Suunniteltu ja ohjelmoitu kehittymään ja toimimaan, muodostetaan falsifioimattomissa oleva kannanotto.
Lisäksi, falsifioidakseen evoluution, hänen tosin tulisi lisäksi käsitellä "teistisen evoluution" mahdollisuus, eli osoitettava että Jumala ei ole ohjelmoinut evoluutioilmiötä luonnonlakeihin. Muutenhan hän kyllä osoittaa Suunnittelun mutta jättäisi auki mahdollisuuden siitä että evoluutio on Jumalan ohjelmoima.
Termodynaamisen argumentin voi siksi ymmärtää vain sitä kautta, että termodynamiikan II pääsääntö koskee entropiaa. Ei muunlaista "informaatiota", vaan nimenomaan entropian ja negentropian määrää. Muu on korkeintaan "Termodynamiikan kaltaista päättelyä", joka taas on aivan eri asia.
Se on joko spekulaatiota lailla, jota fysiikka ei tunne, eli toiveikasta arvailua ilman todisteita. Tai sitten se on tunnetun lain vaikutusalueen levittäminen tavalla joka ei siihen lainkaan sovi, eli surkeaa tiedettä. Tai sitten se on valehtelua joka tehdään siinä toivossa että lukija ei ymmärrä mitään termodynamiikasta.
Sen ymmärtämisessä on tärkeää myös se, että avoimissa systeemeissä olemme havainneet että negentropia voi hyvinkin lisääntyä ja entropia kasvaa. Esimerkiksi Bénardin solujen konvektio (~Bénard cell convection) syntyy sekä labrassa että auringon pinnalla. (Niall Shanks&Istvan Karsai, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young& Taner Edis], luku "Self-Organization, Origin of Complexicity", 90-95) Ja niitä syntyy auringossa täysin luonnonlakien seurauksena. Riippumatta siitä onko laki ohjelmoitu tai ei. Toisin sanoen luonnollisuus ei suinkaan ole mikään este negentropian synnylle.
Ja auringon synty gravitaation vaikutuksesta on luonnollinen ilmiö.
Olennaista on se, että Älykkään Suunnittelun kannattaja toki kykenee väittämään että Auringon luonnonlait on ohjattuja, mutta tämän tehdessään he tuhoavat oman teoriansa tieteellisyyden. He väittävät ensin että luonnolliset prosessit eivät voi tuottaa jotain informaatiota ja että tämän väitteen voi kumota tuottamalla sitä luonnollisesti. Ja sitten kun sitä tuotetaan luonnollisesti, he väittävät että luonnollisen ilmiön takana on äly. Tämä tarkoittaa sitä että mikään todiste ei kelpaisi: Olisi ainoastaan löydetty Älykästä Suunnittelua sieltä mistä sitä ei ole uskottukaan löytyvän.
Eli se on sama, kuin jos keijuihin uskova sanoisi että kaikki luonnossa havaittavat pyöreät muodot kertovat keijuista ja jotka sitten vetoaisivat tornadoon ja hiidenkirnuun tai mesisienten rihmaston levittäytymisestä johtuvaan sieniympyrään törmätessään että "Se kertoo vain siitä että keijut ohjaavat juuri noita ilmiöitä." Ja riemuitsisi että on todella suuri voitto spriteismille, kun löydettiin mekanismeja joilla keijut toimivat!!!
Kreationistit, esimerkiksi Sewell, vetoavat tämän lisäksi mielellään "toisenlaiseen järjestykseen", mutta tämä ei ole enää puhtaasti termodynaaminen ongelma, vaan pikemmin kysymys siitä onko eliöissä sen kaltaista informaatiota eli piirrettä, jota evoluutio ja luonto ei voisi tuottaa mekanismina. Tällöin puhe ei siis ole enää varsinaisesta termodynaamisesta entropiasta vaan jostain aivan muusta ilmiöstä. Evoluutikot taas puhuvat pelkästään lämmön termodynamiikasta eivätkä solujen ja eliöiden termodynamiikasta ihan siitä yksinkertaisesta syystä että termodynamiikka on sidottu termodynamiikan matemaattisiin lakeihin, jolloin ilman matematiikkaa termodynamiikkaa ja negentropian määrää ei voida käsitellä. Tällä hetkellä kukaan ei pysty laskemaan muuta kuin lämmön termodynamiikkaa:
"The reason Sewell will not carry out this calculation is that he cannot. No one can. Entropy calculations are always carried out in the context of a reversible process, and no one has the faintest idea how to describe a reversible process for assembling an organism from its component substances. That is why serious scientists do not try to apply the second law to biological processes in the simple-minded ways ID folks prefer."
(Jason Rosenhouse, "Does Evolution Have a Thermodynamics Problem?")
"Statistinen mekaniikka" ei siis kykene laskemaan makroskooppisesta järjestyksestä sen "entropianvastaisuusastetta", eivätkä termodynamiikan laajennuksetkaan käsittele sellaista asiaa jonka me käsittelemme "järjestyksenä" normaalielämässä. Se käsittelee entropiaa, jota voidaan laskea vain "reversible process"in kontekstissa. Ei sillä, etteikö monissa tilanteissa systeemien järjestäytymisen astetta voitaisi jopa arvioida, mutta biologisessa evoluutiossa toimivien mahdollisuuksien määrää suhteessa arvottomiin muunteluihin ei voida ainakaan toistaiseksi arvioida, jolloin tämäkään ei onnistu. Sen verran tosin tiedetään että auringosta on syydetty niin valtavia määriä energiaa maapallolle, että "termodynamiikan II rikkova negentropiamäärä" olisi aivan käsittämättömän suuri, niin suuri että on epäuskottavaa että perimissä voisi olla sitä tätä määrää enemmän.
Voimme siksi laskea tai arvioida sitä toisaalla, että entropian määrä vähenee avoimissa systeemeissä. Mutta on silti olennaista tajuta että emme kykene laskemaan sitä kaikkialla. Ja että DNA ja solu ovat juuri sellaisia joissa emme. Siksi esimerkiksi kreationistien tapa ajatella sitä, että geneettinen informaatio lasketaan vaikka kromosomien lukumääristä, kuten Hovind ehdottaa, tai geenien lukumäärällä jotka lasketaan siten että lasketaan toimivat geenit ja eitoimivat geenit ja lasketaan nämä yhteen ei toimi todisteena rappeutumisesta, koska siinä ei oteta huomioon sitä että geenit ja kromosomit voivat myös kahdentua, liittyä yhteen ja vaihtaa funktiota. Tämä tarkoittaa sitä että kreationistien arviointitavat perustuvat siihen, että he eivät voi kuin voittaa: Jos yksikin geeni on esimerkiksi kahdentunut, ja sitten toinen muuttunut ja toinen tuhoutunut, tämä olisi muka osoitus siitä että geneettinen informaatio olisi tuhoutunut. Evoluutio ei kuitenkaan estä tätä - eikä se esimerkiksi estä sitä että geeni duplikoituu ja syntyy vaikka kaksi tai kolme funktiota joista yksikään ei ole sama kuin alun perin. Kreationistit siis vain olettavat että toimimaton geeni kertoo pakosti rappeutumisesta, ja unohtavat geenien muuntumisen mahdollisuuden ja kiistävät sen, olettaen että se ei ole evoluutiota. Ja sitten pitävät näiden yhteenlaskua todisteena rappeutumisesta. Tämä on kuitenkin tärkeiden yksityiskohtien pois jättämistä. He siis olettavat että kun X = Baramiinin perimä, ja Y on nykyperimä ja Z=nykyperimässä olevat toimimattomat geenit, X voitaisiin laskea kaavalla Y+Z. Tämän laskelman pohjalta he sitten väittävät että jos ja kun X > Y, rappeutuminen on pätevä teoria. Kun negatiivisia geenejä ei ole mahdollista olla - Viallinen geenihän on mallia Z, ja olematon saa arvon 0 - he saavat pakosti haluamansa tuloksen, tämän määrää jo yhteenlaskun säännöt. Tämä taas tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että heidän todisteensa syntyy suoraan siitä että he ovat valinneet tietyn laskutavan, väitteensä laskentatavasta ja sen aktuaalinen liittyminen rappeutumiseen jää testaamatta jääväksi heitoksi, joka on täysin falsifioimattomissa; Pohjimmiltaan he siis ottavat premissiksi suoraan että rappeutuminen on totta, eivätkä siksi salli laskelmaan lainkaan mahdollisuutta siitä että rappeutumista ei voisi tapahtua, ja sitten päättelevät tästä jotain. Tämä ei itse asiassa enää eroa mitenkään kehäpäättelystä. Ja kaiken huipuksi he näin tehdessään pohjimmiltaan he yrittävät kiivaasti kumota evoluutiota tekemällä evoluutosta ensin eräällä tavaääa olkiukon, eli kieltävät siltä sen tärkeimpiä ominaisuuksia, kuitenkin evoluutiossa "tinkering" on eräs tärkeimmistä voimista, ja esimerkiksi Gouldin kuuluisa teksti "Panglossian paradigm" muistuttaa että evoluutiossa ei ole keskeistä saman toiminnan samanlaisena pysyminen, vaan fittness, kelpoisuus. Jos funktio muuttuu ja sen uusi fittness on parempi, se saa evoluutioedun vaikka vanha toiminta tuhoutuukin tietysti samalla, kun se kerran muuttuu. Ja kun geeniduplikaatio ja geenien toiminnan muutokset on havaittuja ilmiöitä, ja sen jälkeen kopion tuhoutuminen ei välttämättä edes vaikuta kun ihan samaa proteiinia syntyy siitä kopiosta, näkemys siitä että yksikin toimimaton geeni jotenkin osoittaisi rappeutumisen on suorastaan naurettava, ja sen esittäminen kuulostaa suorastaan tarkoitushakuiselta. Tai sitten vaihtoehtoisesti tätä laskentatapaa käyttävät kreationistit eivät itse asiassa lainkaan tunne kritisoimaansa asiaa, eli evoluutiota. Kumpikaan tilanne ei anna sitä kuvaa että luvassa olisi tieteellistä tai hedelmällistä asian käsittelyä.
Toisaalta kreationistit ovat perustelleet ajatuksiaan myös sillä, että vaikka genomin määrää ei voida laskea, sen määrä voidaan arvioida eri yhteyksissä. He vetoavat muun muassa siihen että se olisi samanlaista kuin rantaviivan pituuden laskeminen : Rantaviivan pituushan lasketaan vain eri mittakaavoissa, koska sillä on fraktaaliluonne: Mutkat muuttavat pituutta, ja mutkia tulee lisää ja lisää kun rantaviivan mittausta tarkennetaan. Siksi voit kävellä järven ympäri, mutta silti itse järven rantaviiva on mutkineen joissain tarkkuuksissa miljoonan kilometrin mittainen. DNA:n vertaaminen fraktaaliin kuitenkin ontuu : DNA ketju on toki pitkä, mutta rajaton se ei kuitenkaan ole, joten silloin informaatiosisältöä, tai esitetyn analogian kautta "pituutta" ei voida kasvattaa äärettömäksi, mikä taas on fraktaaleille tyypillistä. Selvästi nämä eivät siis ole verrannollisia keskenään.
Näin ollen "toisesta järjestyksestä" ja sen "ongelmallisuudesta evoluutiolle" puhuminen on ongelmallista, koska väite nojaa sille, että tätä "toista järjestystä" on; Ja tämän osoittamiseksi sen määrä tulisi voida laskea tai arvioida objektiivisesti. Se, että väittää että perimässä on jotain informaatiota, ei vielä vaadi selitystä. Vain havainnot vaativat selitystä. Keksittyjä käsitteitä ei tarvitse selittää. Sen vuoksi todistustaakka on sillä joka väittää tätä "toista järjestystä" perimässä olevan. Ja ainakaan entropiaan näitä laskuja ei ainakaan toistaiseksi kyetä lainkaan liittämään, koska evoluutio ei ole "reversible process" ja koska se on luonteltaan sellainen että "evoluutiolle vaikeaa makrojärjestystä" ei kyetä tarkalleen ottaen laskemaan.
Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa että tasapainotilasta kaukana olevia kohteita voidaan laskea: Näissä tapauksissa voimme kokeellisesti havaita että prosessit tuottavat järjestäytyneitä tiloja jotka ilman prosessia olisivat termodynaamisesti "käytännössä mahdottomia". Ja joskus jopa jonkun tapahtuman mahdollisuuksien määrä suhteessa kaikkiin muihin vaihtoehtoihin joita prosessi tuottaa, voidaan arvioida. Muissa tapauksissa emme pysty arvioimaan mikä on "prosessin kannalta epätodennäköinen".
Yhteenvedonomaisesti:
*Termodynaamisesti vaikeasti tuotettavan systeemin kompleksisuus riippuu systeemistä: Toisen epätodennäköinen ei väistämättä ole toisessa olosuhteissa epätodennäköistä: Pelkästä makrojärjestyksestä ei voida suoraan laskea onko kohde "termodynaamisesti epätodennäköinen".
*Tiedämme kuitenkin että evoluutio tuottaa sellaista järjestystä, jonka kasautuminen ilman evoluutiosysteemiä "sattumalta" on monimutkaista järjestystä. -Eikä evoluutikko väitä että perimässä olisi jotain sellaista informaatiota, joka olisi muunlaista, sen olemassaolon todistaminen olisi kreationistin tehtävä, eivätkä he toistaiseksi ole kyenneet laskemaan paljonko tätä heidän "omaa informaatiotaan" on perimässä- Se kykenee toimimaan hyvinkin "maxwellin demonina" koska se on avoin systeemi
->Evoluution kannalta riittää että se on avoin systeemi. Evoluution "reunaehtoja" ei siksi voida määrittää suoraan termodynamiikan laskujen ja makrojärjestyksen kautta, vaan evoluutioon falsifiointikriteerit saadaan luonnonvalinnan ja makroevoluution kautta.