Evoluutio ja teleologia
Teleologia on filosofinen oppi, jossa pohditaan tarkasteltavan kohteen tarkoitusta tai päämääriä. Teleologiaa kutsutaan myös tarkoitusperäisyysopiksi; Opiksi joka tutkii asioiden tarkoituksia.
Joskus esitetään väitteitä evoluutioteorian teleologisesta luonteesta.
Tämä ei kuitenkaan johdu evoluutioteoriasta, vaan sen väärinymmärryksestä.
Ensimmäisessä oletetaan, että evoluutio on päämääräsuuntautunut prosessi joka pyrkii tiettyyn suuntaan, ja että luonnonvalinta olisi tämänlainen voima. Toinen taas muistuttaa Aristoteleen muutoksen teemaa; Liittyvät syyt, joista muutokset johtuvat, ovat olemassa juuri tehdäkseen mahdolliseksi tämän muutoksen.Aristoteelisessä näkökulmassa kaikki luonnonlaitkin olisivat päämääräsuuntautuneita. Hänen perustelunsa rakentui sen varaan että liike loppuu, kun siihen kohdistuvat voimat loppuisivat. Siksi se, että vetovoima jatkaa vetämistään tarkoittaa sitä että siihen kohdistuu tavoitteellisuutta. Muuten se pysähtyisi. Nykyään voiman käsite on muuttunut suuresti, ajatellaan että eteneminen jatkaa ellei muu voima muuta sen suuntaa. Tämä tekee jännittäviä asioita Aristoteleen alkuperäiselle argumentille. Kuitenkin alkuperäisen teleologian määrittelyn esimerkiksi gravitaatio täyttäisi. Hylkään tämän keinotekoisena. Siihen ei liity enää väistämättä tai perustellen tavoitetta; Emme oleta että gravitaatio toimii koska se tavoittelee tiettyä tilaa, joten se ei ole "oikeanlaista teleologiaa".
Tässä kirjoituksessa en suonkaan falsifioi tarkoitusta -ihan siitä syystä, että ei ole mitään keinoa falsifioida sitä että jonkin takana on tavoite. Tuon esiin ainoastaan sen, että tietojemme valossa voimme sanoa, että havainnot eivät anna eroa olemattoman ja piilotetun tavoitteen välille - jos tavoite on olemassa, se ei vaikuta. Ei ole syytä olettaa evoluutiota päämääräsuuntautuneeksi, koska se ei sisällä tiedon tunnistusta 'a priori'.Toisessa on tila jossa oletetaan äly taakse ja toisessa ei, joten tässä on melko ideaalinen tilanne heilutelle Okhamin partaveistä. Mutaatiot tuottavat niin hyödyllisiä, haitallisia kuin neutraalejakin muutoksia, joista haitallisimpia luonnonvalinta karsii 'a posteriori'. Mutaatiot ovat satunnainen voima. Ohjausinformaatio sisältyy kiistatta ympäröiviin luonnonlakeihin, mutta evoluutiossa ei tarvita "etukäteen nähdä" tiedon sopivuutta siihen, epäonnistumisia saa tulla ja tuleekin. Mikään ei myöskään oleta ympäristön ohjausinformaation pysyvän vakaana, jolloin pysyvää ja muuttumatonta maalia jota kohti mennään, ei ole.Joka kumoaa yhden tyypin teleologian. Evoluutiossa ei tapahdu sopeutumista tuleviin tai menneisiin oloihin -paitsi jos ne ovat samalla sopeutumista nykyisiin oloihin. Evoluutiolla ei ole päämäärää.
Lajinkehityksessä tai evoluutiossa ei ole kyse parhaimman mahdollisen ratkaisun etsimisestä, vaan tarpeeksi hyvästä ratkaisusta = hengissä pysymisestä. Monista eliöiden rakenteista on hyötyä, mutta nämä hyödyt eivät ole rakenteen olemassaolon syy. Ominaisuuden on oltava olemassa, jotta se voisi olla valinnan alla. Uusi ominaisuus tai vanhan ominaisuuden parannus taas syntyy satunnaisen voiman -mutaatioiden- kautta, emmekä voi olettaa satunnaisuuden sisältävän tarkoitusta.Mutaatiot ovat satunnaisia, ja monesti sattuma pistetään teleologian vastakohdaksi. Luonnonvalinta taas ei tuota ominaisuuksia, joten se ei "järkevässä käsittein" sisällä teleologiaa. Evolutiivisesti ominaisuus voi olla ilmestyttyään hyödyllinen, mutta hyöty ei ole ominaisuuden ilmenemisen syy - luonnonvalinta on ainoastaan syy sille miksi ominaisuus ei ole hävinnyt vaan säilynyt."Automaattien olemassaolopelissä (Haukiojan Process of living) tarkastellaan automaattien säilymisen rajoja. Kysymys voidaan asettaa seuraavasti: Millä tavoin rajapinnan ympäristöstään erottaman automaatin tulee käyttäytyä suhteessa ympäristöönsä, jotta se olisi havaittava kahtena perättäisenä tarkasteluhetkenä?
Tällöinen kysymyksenasettelu on ainoa mahdollinen mikäli haluamme välttää teleologisia selityksiä eliöiden etenemiselle ajassa. Kaikista mahdollisista, kerran syntyneistä, automaateista säilyvät tietyllä tarkasteluhetkellä vain ne, jotka ovat syystä tai toisesta rakentuneet niin, että niiden toiminta ja rakenne ovat kestäneet niihin ympäristöstä kohdistuvan valinnan. Mikään automaatti ei kuitenkaan pysty estämään rakenteensa murtumista tai toimintansa loppumista teleologisesti. Automaattien kykyä edetä ajassa voidaan arvottaa aina vain jälkikäteen."
(Laihonen, Salo, Vuorisalo, "Evoluutio - miten elämä kehittyy" s. 358)
Erityisen ironista on, että teleologian, tarkoituksellisuuden, vastakohdan malliesimerkkeinä esiintyy puhdas sattuma. Evoluutio taas samaistuu arkiajattelussa ja kreationistien puheissa yleensä puhtaaseen sattumaan. Tällöin he eivät voisi väittää että evoluutio sisältäisi teleologiaa olematta sisäisesti ristiriitaisia. Evoluutio on 'a posteriori' suoritettua optimoimista -ei sattumaa eikä ennaltaohjattua- joka takaa lisääntymään päässeille ainoastaan "riittävän tason" nykyolosuhteisiin.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että pyrkimystä/tavoitteellisuutta/teleologiaa voi olla vain siellä missä on vastuuta.
Kun tämä yhdistetään "Humen haarukkaan" saadaan seuraavaa:
*Lainomaisen systeemin kulku on ennalta määrätty, jolloin siihen ei voida vaikuttaa: Tavoite ei voi vaikuttaa, kuin korkeintaan säännön alkuunpanijana. Ja luonnonlakien kohdalla meillä ei ole havaintoa eikä tapaa falsifioida tätä oletusta ole esitetty.
*Satunnaisessa systeemissä lopputulosta ei voida tietää, jolloin tavoite ei voi vaikuttaa, ellei sattumaa tehdä näennäiseksi liittämällä siihen "älyllinen piilomuuttuja": Minkäänlaisesta piilomuuttujasta meillä ei ole havaintoa eikä ole esitetty tapaa falsifioida tätä oletusta. Eikä tilaa jossa sitä ei ole voida objektiivisesti, maailmankuvavapaasti, erottaa muutenkaan sellaisesta jossa se on. Tällöin Okhamin partaveitsi leikkaa teleologian ylimääräisenä elementtinä.
Voidaan siis huoletta sanoa, että satunnainen mutaatio ei sisällä tavoitetta, eikä sitä sisällä lainomainen luonnonvalintakaan, koska ainoastaan funktionaalisuus suhteessa tämän hetken ympäristöön vaikuttaa. Evoluutioprosessit eivät "an ding an sich" ole teleologisia.
Tämä kertoo toki vain ja ainoastaan siitä, että evoluutioalgoritmi toimii riippumatta siitä onko se "älykkäästi ohjelmoitu" vai ei: Se on kuitenkin varmaa, että mikään havaintoaineisto ei selity liittämällä evoluutioalgoritmiin tai sen osaprosesseihin "päämäärähakuisuus". Näin ollen evoluutioalgoritmi ei ole päämääräsuuntautunut vaikka sillä onkin "valikointi, joka määrää että toiset alleelit ovat enemmän toimivia kuin toiset eivät" ja mutaatioihin liittyvää "vapausasteisuutta".
Teleologiaa on liitetty myös funktionaalisuusselityksiin. Tässä on takana ajatus, joka on lähtöisin Aristoteleelta. Siinä ajatellaan että toiminto viittaa toiminnon tekijään. Mielestäni tämä on virhepäätelmä: Esimerkiksi huomasin, että vanhan rannekelloni sekuntiviisari pyöriessään pyyhki lasia siistiksi, kun lasin alle päätyi kosteutta. Sekuntiviisari pyyhki lasia siistiksi, jolloin lasi siistiytyi kerran minuutissa. Syynä tosin saattoi olla se, että lasi oli saanut kolhuja. Se on kuitenkin selvää, että ilmiö ei johtunut siitä että kellon tekijä olisi suunnitellut sekuntiviisarille tämän funktion. Toisin sanoen funktio ei alun perinkään viittaa intentioon. Sen kutsuminen "teleologiaksi" taas viittaa nimen omaan tavoitteeseen, joten tämä argumentti on lähinnä perinteinen ja vanha ja käytetty, ei perusteltu näkemys.Jos keksin funktion kivensirulle, se ei tarkoita että kivi on suunniteltu tähän tarkoitukseen. Luonnossa eläimet tekevät jotain, niissä tapahtuu reaktiota. Samoin kemiallisissa reaktioissa. Jälkimmäisiin ei yleensä liitetä teleologiaa. Ongelma on siinä, mikä lasketaan "teleologialle riittäväksi funktioksi". Teleologialle täytyisi olla jokin peruste, joten se ei voi vain olettaa sitä mitä se on perustelemassa. Että teleologia on mahdollista sekä tapahtunut. Ilman perusteluja sen vaihtoehto on yksinkertaisempi.
Toisaalta voidaan kysyä, onko evoluution adaptaatio selitys lainkaan funktionaalisuutta. Sehän on pohjimmiltaan väite, että ominaisuudella on korrelaatio lisääntymien kanssa. Toisin sanoen väite liittyy mitattavaan korrelaatioon, ei niinkään funktioon. Evoluutioteoria ei oleta että systeemillä olisi oltava funktio, eli jonkinlainen toiminto jotta sillä olisi adaptatiivinen ominaisuus. Esimerkiksi tilke -DNA:ta on perusteltu sillä että se ottaisi passiivisesti mutaatioita vastaan, jolloin perimä kestäisi paremmin säteilyä muuttumatta. Toki voidaan sanoa että tämä olisi "funktio", mutta tällä laveusasteella voidaan sanoa että tiettyjen ilmanolosuhteiden yhteys salaman havaitsemiseen on funktio. Voidaan ihan hyvin sanoa että "toimintaan viittaaminen" on evoluutiossa käytetty vertaus, jonka sisältä ei tarkoita aivan samaa. Jos väitän että "kohteen poistaminen johtaa kuolemaan" kyseessä on taatusti testattava korrelaatio. Ja tämän testaus ei riipu siitä onko se funktionaalinen vai ei. Se alistuu joka tapauksessa mekanistisen selitysmallin normeille. Voidaankin sanoa että vaikka adaptaatioihin viittaaminen olisikin teleologiseen tasoon nousevaa, se ei tarkoita että kaikki teleologiset selitykset olisi hyväksyttävä. Voihan olla vaikka niin, että rikoksia voidaan selvittää ja murhaaja löytää ja erottaa taposta ainoastaan analysoimalla tapahtuman kulkua ja miettimällä murhaajan persoonaa, josta tiedämme jotain koska hän on ihminen, joiden mielen toiminnasta on oikein empiriaakin apuna käyttävä tieteenalakin, psykologia. Lisäksi on aika erikoista väittää että naturalismi jotenkin rajaisi teleologiset selitykset pois, kun siinä niitä tietyin ehdoin kuitenkin käytetään. Saivartelijoille voi siksi sanoa vain, että naturalismi ei laveilla funktion määritelmillä ja vanhoillisella ja laveilla teleologian määritelmillä äärimmilleen luikertelemalla ehkä ole täysin vapaa teleologisista selityksistä, mutta pointtina on kuitenkin se, että se on vapaa huonoista teleologisista selityksistä. Ja se, että hyväksymme joitain teleologisia selityksiä ei tarkoitaa että meidän olisi hyväksyttävä ne kaikki.