Evoluutio-ohjelmia
"Suppose a computer model of weather conditions is able to predict a rainstorm; no one will reasonably deny that the computer and the weather simulation software were intelligently designed, but this does not imply that the storm itself was created by a designer. The designed computer program is only an analytical tool for studying the natural process, and the necessity of intelligence for the analysis says nothing about the necessity of intelligence in the natural process."
(Edward E. Max, "The Evolution on Improved Fitness", 2001)
Kiitos:Kari Tikkanen, "Raivomielen unet"
"Design kannattajien" mielest� evoluutioalgoritmit toimivat, koska
ne on Suunniteltu ja niiden hyvyysfunktiot sis�lt�v�t informaatiota.
T�m�n todistamiseksi Gish, Spetner, Dembski ja Johnson sek� koko muu "ID piiri", on juuttunut Dawkinsin "sokea kellosepp�" -kirjassa esitettyyn WEASEL -esimerkkiin ja vastaaviin. Syy t�h�n on siin�, ett� WEASEL vaatii sen, ett� hyvyysfynktioon kirjoitetaan suoraan "etsitt�v� vastaus" jonka algoritmi sitten tuottaa.
WEASEL -tyylisen "maalin" onglmana on se, ett� luonnossakin nopein ja parhaiten saalistava gebardi saa eniten saalista, ja voidaan ajatella ett� t�m� l�hestyy "maalia" joka on gebardi joka nappaa saaliin aina ja 0 sekunnissa. T�ll�in lopullinen kysymys ei ole en�� siit� onko evoluutio totta vai ei, vaan se vaatiiko t�ll�inen "maali", luonnossa valintapaineen olemassaolo, yleens� ottaen �lyk�st� Suunnittelijaa vai ei.
ID -l�iset eiv�t ota puheeksi esimerkiksi "kauppamatkustajan ongelmaa", joihin etsit��n "hyvi�, joskaan ei t�ydellisi� ratkaisuja" evoluutioalgoritmeilla. T�m�n kaltaiset algoritmit kun tuhoavat juuri t�m�n argumentin:
Kauppamatkustajan ongelmien ja muiden vastaavien "NP -kovien" ongelmien kohdalla kun ei voida vedota siihen ett� hakuihin tarvittaisiin hakua ohjaava heuristiikka (~toimintaohjeet haun suorittamisessa), jonka rakenteeseen sis�ltyisi ainakin yht� paljon informaatiota kuin alkuper�isen ongelman ratkaisuun, koska se on suoraan NP-kovan ongelman m��ritelm�� vastaan : NP -koville ongelmille l�ytyy polynomiaikainen tarkistusalgoritmi, joka esimerkiksi laskee yhden kauppamatkustajaongelman reitin pituuden, mutta ei polynomiaikaista ratkaisualgoritmia : T�ll�in on aika erikoista v�itt�� ett� tarkistusalgoritmiin jotenkin implisiittisesti sis�ltyisi ratkaisualgoritmi. Ja kuitenkin tied�mme ett� "geneettiset algoritmit" tuottavat tarkistusalgoritmiin vertaamalla ja vain parhaita saatuja v�lituloksia mutatoimalla lopputuloksia, jotka puhtaasti "tasaiseen hakuavaruuteen vertaamalla" ja puhtaasti sattumalta generoimalla ovat eritt�in ep�todenn�k�isi� : NP -kovien ongelmien ratkaiseminen onnistuu vain heuristisen hakemisen (~evolutiivisen etsinn�n), kautta. Ja t�m�kin haku on koon mukana eksponentiaalisesti vaikeutuva ja t�t� my�t� my�s ratkaisun l�yt�minen on ongelman koon mukana valtavasti hidastuva. Mutta se on silti ainut.
Yleens� ID:l�inen kuitenkin pakenee "ovelasti" tilanteesta vetoamalla "ei riit� vakuuttamaan" -kikkaan. Eli siihen ett� ongelma ei ole "riitt�v�n vaikea", tai ett� "vaaditaan se paras vaihtoehto NP -kovassa"
Vaikka toisaalta Suunnittelun ei tarvitse olla t�ydellist� Suunnittelua, kuten selk�vaivoja k�sitelless� opimme, eiv�tk� evoluutikotkaan v�it� evoluution tuottavan vain "parhaita vaihtoehtoja".
T�ll�in ei tietenk��n ole v�liksi sille salakuljetettiinko informaatiota vai ei, kun lopputulos ei ollutkaan "T�smennetyn Kompleksista" ; "T�smennetyn Kompleksisuuden synnytt�minen on kreationistit� vain vaikeampaa kuin korkeasti ep�todenn�k�isen ratkaisun saaminen "Suureen NP -kovaan -teht�v��n". T�ss� ollaan ongelmassa, koska t�ll�in tilanne on verrattavissa tuolla esitettyyn "yksinkertaisimman version" l�yt�minen T�ss� ei tarvitse edes mietti� riippuvuutta palautumattomaan kompleksisuuteen, tai sit� voidaanko kauppamatkustaja tai pys�htymisongelma ratkaista joissain erikoistapauksissa, vaan pelkk�� todistusta ja soveltaa sit� koskemaan vain juuri niit� tilanteita joilla algoritmi sit� EI ratkaise: "T�smennetty monimutkaisuus" kun oli m��ritelty siten ett� mik��n funktio tai algoritmi ei sit� kykene ratkaisemaan.
Ongelma ei ole matemaattisesti ratkeava ; Ja seurauksena oli se, ett� et "lailla ja sattumalla ratkeamattomissa olevien tapauksessa" ikin� kykene osoittamaan ett� jokin tietty ohjelma olisi "yksinkertaisin versio" tai "lyhin kauppamatkustajan reitti" tai vastaava. Jos meill� ei ole keinoa ratkaista riitt�v�n vaikeaa kauppamatkustajan ongelmaa "t�ydellisen hyvin" emme voi tarkistaa ett� jokin tietty annettu yksitt�inen ratkaisu todella olisi "t�ydellisen hyv�".
Tosin voimme huomata ett� evoluutioalgoritmit ratkaisevat ongelman "ei t�ysin parhaissa tapauksissa" huomattavasti tehokkaammin kuin "puhdas sattuma". T�m� tapahtuu yksinkertaisesti rakentamalla ohjelma, joka arpoo kauppamatkustajan kaupunkij�rjestyksen, jota l�htee ratkaisemaan kaksi tiet�: Toinen on evoluutioalgoritmi, ja toinen yll�pit�� ainoastaan lyhimm�n vastaan tulleen arvotun reitin. Kun "lyhyempi on parempi" huomataan, ett� evoluutioalgoritmi ratkaisee ongelmaa huomattavasti sattumaa tehokkaammin. Ratkaisu l�hestyy "t�ydellisyytt�" ja saavuttaa "eritt�in hyvi� ratkaisuita" vaikka sit� "maalia" ei ole mitenk��n voitu ohjelmoida koodiin.
Joten t�ss� tapauksessa (ID) kreationistit eiv�t ikin� kykenisi mitenk��n osoittamaan ett� kohteessa olisi "T�smennetty� kompleksisuutta", jolloin luonnossa ei ole havaittu mit��n piirrett�, jota "naturalistinen luonnontiede" ei kykenisi selitt�m��n.
Moniosainen, yht� toimintoa suorittava j�rjestelm�, jonka mink� tahansa osan poisto romahduttaa ominaisuudesta saatavan kelpoisuuden, voi my�s synty� evoluutioalgoritmilla *
N�ihin ratkaisuksi ID:l�iset tyypillisesti esitt�v�t, ett� ongelman m��rittelyyn, eli sit� ratkovaan ohjelmaan -muuallekkin kuin sen "fitness funktioon" sis�ltyy etuk�teisladattua informaatiota(~"front-loading"), jonka lataamiseen on tarvittu haku "viel� suuremmasta hakuavaruudesta". T�lle n�kemykselle ongelma on se, ett� se nojaa oletukseen "tasaisesta hakuavaruudesta"
Dembskin viittaus Wolpertin NFL;��n on kyll� totta, eli "kaikkien mahdollisten hyvyysfunktioiden muodostamassa tasaisessa hakuavaruudessa ei p��st� haulla mihink��n". Ihan sen vuoksi ett� kaikki vaihtoehdot ovat yht� hyvi�. Ja totta on sekin ett� kaikki maailman mahdolliset matemaattiset hyvyysfunktiot yhteens� tuottavat tasaisen hakuavaruuden.
Luonnossa ei ikin� miss��n ole "kaikkia mahdollisia hyvyysfunktioita yhteisvaikuttamassa" vaan nimenomaan naturalistinen luonto konstruoi "fitness funktiot" rajoitetummasta m��r�st� luonnonlakeja ja vakioita; Ja t�m�n "rajoitetumman avaruuden" suhteen eli�t ovat "tarkoituksenmukaisia". Siksi NFL ei toimi.
Ja jos ruvetaan leikkim��n "koko tasaisella avaruudella", huomataan ett� joskin ei l�ydy "universaaliratkaisijaa", eli algoritmia, joka ratkaisisi *jokaikisen* ongelman *t�ydellisesti, eli parhaan vastauksen antaen* sattumaa paremmin, huomataan my�s ett� lakien muodostama avaruus, joka oli tasainen, ei sis�ll� mit��n sellaista kohtaa, joka olisi "kuopalla". Toisin sanoen ei ole sellaista kohtaa, joka olisi jotenkin kaikkien lakien ja algoritmien ratkaisukyvyn ulkopuolella.
Sen sijaan Mark Perakh on huomauttanut siit� tosiasiasta, ett� NFL k�sittelee evoluutioalgoritmeja keskim��rin. Erilaisia evoluutioalgoritmeja on kuitenkin laskemattoman monta, ja jokaiseen ongelmaan l�ytyy jokin sit� ratkaiseva evoluutioalgoritmi. Ja itse asiassa: Kun puhutaan keskim��r�isesti, on niin et� aina keskim��r�ist� paremmat niist� hoitavat tilanteen satunnaista hakua tehokkaammin;
Perakhin mukaan Dembski on puolustautunut t�lt� viittaamalla "Displacementiin", eli v�itt�m�ll� ett� hakeakseen t�m�n parhaan evoluutioalgoritmin, tieto t�ytyisi hakea suuremmasta avaruudesta, joka sis�lt�isi kaikki mahdolliset hakualgoritmit; T�ll�in ongelma tulee vaikeammaksi, satunnainen haku olisi j�lleen yht� tehokas, koska "kartta jossa on tieto aarteesta pit�� hakea, ja t�h�n vaaditaan tieto siit� miss� se kartta on". Perakh viittaa kuitenkin siihen, ett� t�m� on triviaalia, koska kaikki se informaatio, jonka haku oikeasti tarvitsee l�yt�� ei suinkaan koske kaikkia mahdollisia hyvyysfunktioita vaan sit�, jossa ollaan hakemassa. Etenemiseen tarvitaan vain palautetietoa siit�, miss� kiivet��n. Hyvyysfunktio itse sis�lt�� kyll� kaiken tarvittavan tiedon, joka on tieto siit� miss� ollaan kiipe�m�ss�. Sen ei sen sijaan tarvitse tiet�� miss� kaikkialla voitaisiin kiivet�. Ja Fitness landscape, jossa tarvittava tieto on, on evoluution ollessa kyseess� aina l�sn� ; Kun toiset ovat elinkykyisempi� kuin toiset, tai toisissa on "enemm�n toiminnallista informaatiota kuin toisissa", on olemassa my�s kriteeri, jolla ne ovat parempia. Hakustrategia voi mukautua t�h�n l�sn� olevaan fittnessfunktioon. (Mark Perakh, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young & Taner Edis], luku "There Is a Free Lunch after All", 153-171) T�m� taas on siit� erikoista, ett� jopa DNA:n evolutiivisuus on t�t� kautta testiss� mukana, ja siin�kin sen evolutiivisuus on juuri evoluution ennustaman suuruinen, eli yksinkertaisesti sanoen "hienos��t�tasoltaan" "lokaali optimi" eik� "globaali optimi".
Viittaan t�ss� siihen, ett� luonnossakin muuttuvat sek� hakuavaruus ett� hakustrategia. Molemmat ovat haussa tavalla, joka liittyy hyvyysfunktioihin ja kelpoisuuteen; Kun eli� vaikuttaa elinymp�rist��ns� esimerkiksi tuottamalla tai kuluttamalla happea, ravintoa ja tilaa, muuttuu hakuavaruus. Samalla esimerkiksi geneettisen koodin redundanssi, toisteisuus - jota btw. syntyy mm. jokaikisen kahdentumis -mutaation yhteydess� - ja genomin virheenkorjausmenetelm�t vaikuttavat siihen miten laajasti ja usein mutaatiot vaikuttavat perim��n, samoin kuin se, mill� nopeudella eli� lis��ntyy : Esimerkiksi jos ymp�rist� tarjoaa liikaa mutaationl�hteit�, lis��m�ll� sukupolvessa syntyvien m��r�� kasvattaa sen todenn�k�isyytt� ett� niist� edes osa s�ilyy ilman vaarallisia muutoksia, samoin kuin populaation koko suojaa bakteereita silt�, ett� ne eiv�t ajaudu "m�llerin ratchettiin". N�m� siis vaikuttavat itse hakuun, ja n�it� kaikkia on havaittu empiirisesti luonnossa.
Sitten tarvitsee ymm�rt�� vain se, ett� keskim��r�isesti ne, joiden evoluutiohakustrategiaominaisuudet sopivat parhaiten siihen fittness landscapeen, kiipe�v�t keskim��r�ist� nopeammin eli my�s saavuttavat keskim��r�isesti nopeammin korkeampia lokaatioita kuin muut. N�in ne kertyv�t populaatioon samaan tapaan kuin muutkin ominaisuudet. Eik� t�h�n tarvita mit��n extraa. Olemassaoleva hyvyysfunktio riitt��.
Ja koska hakualgoritmit ovat keskim��rin yht� hyvi� kuin sattuma, keskim��r�inen sattuman p�ihitt�minen vaatisi sen, ett� arvotaan kaksi vaihtoehtoista evoluutiostrategiaa hakutapaa, joista valitaan se toimivampi. Ja jo t�ss� vaiheessa evoluutiohaku muuttuu "paremmaksi kuin sokea sattuma", jolloin Dembskin Displacement -teesi "ei satunnaishakua tehokkaammin" on romahtanut empiiriseen todellisuuteen sopimattomana. Puhumattakaan siit� ett� ilman "iteraatiotakin" 10 evoluutiohakustrategiavaihtoehdon j�lkeen meill� on keskim��rin k�siss� hakualgoritmi, jota tehokkaampia algoritmeja on vain 10% hakuavaruuden koko sis�ll�st�. Ja iteraatio tehostaa t�t� l�yt�mist�. Ongelman ratkaisu on siis se, ett� ratkaistaan kaikkia elementtej� samalla hyvyysfunktiolla, joka on l�sn�. Evoluutiohaun ei tarvitse olla edes t�ydellinen toimiakseen, riitt�� ett� se on keskim��r�ist� parempi. T�ss� vaiheessa ei tule mieleen kuin se vanha vitsi, jonka mukaan Amerikan presidentti oli j�rkyttynyt siit� ett� "puolet Amerikkalaisista on keskim��r�ist� tyhmempi�". Sill� kyse on v�h�n samasta asiasta. Puolet evoluutiohakualgoritmeista on hakuavaruudesta riippumatta keskim��r�ist� parempia. Ja koska keskim��r�isen hakualgoritmin teho on yht� hyv� kuin satunnaishaku, yksikin n�ist� hoitaa tilanteen satunnaista hakua tehokkaammin.
Toisin sanoen ID:l�iset muuttavat "Suunnitteluongelman", eli kysymyksen siit� voiko evoluutio tuottaa informaatiota, "Syntymekanismin Suunnitteluongelmaksi", eli kysymykseksi siit� voiko evoluutioalgoritmi toimia ilman ett� �lyk�s taho sy�tt�� siihen informaatiota. T�ll� logiikalla mik��n syntymekanismien tuntemisen m��r� ei riitt�isi "vakuuttamaan" heit�, koska jos ongelmallinen "askel" l�ytyy, he voivat aina v�itt�� ett� "askeleen" synty voi olla �lyk�st� alkuper��, se on ainoastaan keino jolla Suunnittelija v�litt�� informaation. Heille voidaan kuitenkin hyvin sanoa, ett� argumentti v�hint��nkin osoittaa evoluution "toimivaksi ratkaisuksi", ja ett� "Suunnittelijan osuus" ei en�� kumoa evoluutiota, vaan sen sijaan muuttuu "evoluutioalgoritmin ohjelmoijaksi", jonka olemassaolo ei ole falsifioitavissa.
Esimerkiksi t�ysin luonnollinen myrsky, kuivuus, kylmyys, muut olosuhteet, muut eli�t... jotka asettavat tilanteen ja sen, ett� tilanteesta selviytyminen vaatii tiettyj� ominaisuuksia, jolloin "front loader" -kannattajalle voidaan varsin hyvin sanoa, ett� myrsky paitsi "ohjelmoi hyvyysfunktion", my�s "m��rittelee ongelman" ja "hakuavaruuden", jolloin luonnolliset prosessit ovat yksin��nkin riitt�vi� selitt�m��n "hyvyysfunktiot" (joissa luonnonvalinta edustaa varsinaista paremmuusvertailujen ehtoa ja se millaisia askelia haussa on mahdollista tehd� edustavat mutaatioita) ja t�t� kautta evoluution toimivuuden sek� luonnon monimuotoisuuden.
Toisaalta jos kiell�mme "front loadingin" seurauksena on se, ett� ihmisetk��n eiv�t suunnittele, koska he vain l�yt�v�t valmiiksi olemassaolevia lainalaisuuksia ja yhdist�v�t niit� toisiinsa sen perusteella ett� jotkut asiat ovat parempia kuin toiset.
Vaatiessaan evoluutikkoa tuottamaan informaatiota ilman "hyvyysfunktion informaatiota" ja muuta "front loadingia", joutuisi evoluutikko j�tt�m��n valintapaineen algoritmin ulkopuolelle, eli osoittamaan, ett� valintapaineella ei ole kehityksen kannalta mit��n merkityst� ; ID:l�iset siis odottavat ett� evoluutikko tuottaisi toimivan evoluutioskenaarion jossa evoluution mekanismit kiellet��n. Tosin todistusvastuu on pikemminkin p�invastoin: Evoluutikothan v�itt�v�t ett� valintapaine on olemassa luonnossa, ja olemme havainneet ett� toiset asiat toimivat luonnossa paremmin kuin toiset eiv�t, joten tied�mme ett� luonnossa on hyvyysfunktioita. ID l�iset taas v�itt�v�t ett� hyvyysfunktiot ja "front loading" ovat Suunnittelua, joten heid�n olisi todistettava ett� luonnossa havaitut valintapaineet on �lykk��sti Suunniteltu. Heid�n tulisi tuottaa keino jolla voidaan erottaa ohjelmoimattomat hyvyysfunktiot ohjelmoiduista, tai jokin muu falsifioitavissa oleva konsti t�m�n todistamiseen.
T�m�n vuoksi Dembskin TMI -argumenttiin voidaan soveltaa h�nen omaa vuonna 2004 kirjoittamaansa kirjaa "Design Revolution", jossa h�n perusteli "evoluutio/luominen" -vastakkainasettelua sill�, ett� Suunnittelija alennettaisiin "evoluution aikaansaaneeksi prosessiksi" johtaisi siihen, ett� Suunnittelija ei selitt�isi mit��n ja j�isi sit� kautta ulkopuolelle.
Sama koskee universumin hienos��t�j�� ja salakuljetettua luonnonvalinnan informaatiota.
Onhan aivan yksinkertaista huomata, ett� jos m��rittelemme Suunnittelijan esimerkiksi siksi, joka muuttaa tasaisen hakuavaruuden ep�tasaiseksi, oletetaan m��rittelem�ll� se, ett� luonnonlakien takana on pakosti Suunnittelija. T�m� tapahtuu, koska Koska "ep�tasainen avaruus" johtuu siit� ett� universumissamme ei suinkaan ole "kaikkia mahdollisia lakeja", vaan niit� on rajallinen m��r� ; Jos laitetaan yksi ainut laki, huomataan ett� sen tuottama hakuavaruus ei ole tasainen, vaan rajallinen. ID -teorian pit�isi ainakin sen kannattajien mukaan tunnistaa Suunnittelua, eik� suinkaan sortua keh�p��ttelyyn, jossa jonkin ilmi�n taakse ensin m��ritet��n Suunnittelija premissill�, ja sitten ilmi�n ollessa todellinen vain p��tell��n ett� Suunnittelija todella on siell�. T�ll�isell� "taakse m��rittelyll�" kun voitaisiin todistaa aivan mit� tahansa.
Lis�ksi n�m� selitysmallit eiv�t kumoa evoluution toimivuutta. Itse evoluutiomekanismi toimii, se vain vaatii "hienos��t��". Toisin sanoen he vetoavat siihen, ett� evoluutiomekanismi toimii koska "algoritmin luonnonlait" ovat "hienos��detysti" juuri sellaisia kuin ovat. Argumentti ei siis ole "evoluutiofalsifiointia", vaan viittaa itse evoluutiotapahtuman ulkopuolelle.
Universumin luonnonlakien hienos��t��n "Dembskin filtteri" ei kuitenkaan toimi, koska Dembskin "informaation hienos��t�raja" nojaa materialistiseen aikaan. T�h�n vedoten on jopa sanottu ett� koska ennen BB:t� ei ollut aikaa ja avaruutta tuntemallamme tavalla, Suunnittelija voi periaatteessa olla miten monimutkainen tahansa ilman ett� vaaditaan ihmett�. ID -kannattajien kannalta on valitettaa, ett� sama koskee universumia itse��n ja t�m�n luonnonlakeja.
"Luomisen raja" on [kaikkeuden hiukkasten m��r�]* [hiukkastilojen muutosm��r� sekunnissa] * [kaikkeuden koko olemassaoloaika] = 10^150.) T�m� tarkoittaa sit�, ett� ei ole mit��n estett� sille, ett� CSI -informaatiota syntyisi tuota v�hemm�n. Esimerkiksi 1 bitin CSI ei ole edes mik��n ihme.
Erikoiseksi t�m� tilanne muuttuu algoritmeissa sill�, ett� jos meill� ei ole tapaa laskea CSI:t�, emme voi ikin� todistaa ett� sit� on ainuttakaan bitti� systeemiss�. Mutta jos tarjotaan jokin keino, jolla CSI -informaation bittim��r� voidaan laskea, k�y niin, ett� t�m� laskutapa voidaan laittaa evoluutioalgoritmiin "hyvyysfuntioksi" niin ett� se poimii tuloksista aina talteen ne muutamat bitit informaatiota, jotka sen py�riess� vahingossa syntyy. T�st� seuraisi tietysti se, ett� evoluutioalgoritmin hyvyysfunktioon olisi salakuljetettu T�smennetty� Kompleksista informaatiota algoritmin muodossa jolloin meid�n ohjelmassa oleva CSI -kaavamme ei en�� laskisikaan CSI -informaatiota..
Evoluutioteorialle riitt�� ett� evoluutioalgoritmit toimivat, ja ett� ne ovat sovellettavissa luontoon. Kriitikot voivat todistaa ett� evoluutioalgoritmien valintamekanismit olisivat sellaisia, ett� niide antamat tulokset eiv�t mitenk��n olisi sovellettavissa luonnon evoluutioon. Evoluutikoiden teht�v�n� ei ole my�sk��n osoittaa ett� luonnonvakioiden takana ei ole �ly�, �lyn olemassaolo on sill�, joka v�itt�� sit� olevaksi.
Analogiap��telm�t, joiden mukaan luonnonvakiot, kuten luonnonvalinta, on ohjelmoitu, kuten evoluutioalgoritmien hyvyysfunktiot ja ohjelma, on sin�ns� ongelmallinen, koska t�t� v�itett� ett� luonnonlait olisi "koodattu" ei voida falsifioida, eik� kokeellisesti mitenk��n kumota. Se on siksi v�ite. T�ll�ist� kutsutaan premissiksi. Jos sen j�lkeen p��tell��n ett� luonnonlakejen tai n�iden suorien seurausten takana on Suunnittelija, ollaan itse asiassa tehty keh�p��telm�. Siksi on j�rkev�� sanoa ett� hyvyysfunktiot ja algoritmi yritt�v�t simuloida evoluutiota ja ett� simulaation synty ei ole v�ltt�m�tt� analoginen sen simuloiman ilmi�n synnyn kanssa. Vaikka simulaatiolla pakostikin on taatusti paljonkin samanlaisia piirteit� ; Analogisuushan on niiden toiminnan j�rkevyyden perusta. Simulaatio joka ei mill��n lailla muistuta simuloimaansa kohdetta on t�ysin turha.
Siksi on j�rkev�� sanoa ett� evoluutioalgoritmit simuloivat luonnonvalinnan ehtoja ja ymp�rist�� ja siin� olevia eli�it�, ja algoritmi tuottaa toistuvasti tapahtumia, jotka ilman sit� tapahtuisivat vain "pienell� todenn�k�isyydell�" se parannusosa tulee hyvyysfunktiosta, se kertoo ett� luonnossa vastaava tulisi luonnonvalinnasta. Siksi evoluutioalgoritmien ei pid�k��n tuottaa mit��n, joka ei tulisi simulaatiosta, seh�n tarkoittaisi ett� infoa vuotaisi jostain "matemaattisesti mallintamattomasta todellisuudesta". Se osoittaisi ett� luonnonvalinta ~ hyvyysfunktio ja ymp�rist� ovat turhia. Oikea p��telm� "evoalgoritmin tuottamasta infosta, joka ei ole per�isin hyvyysfunktiosta eik� taustaohjelmoinnista" olisi se, ett� luonnonvalinta ei toimisi - kunhan ensin tarkistettaisiin ett� ohjelma simuloi evoluutiota riitt�v�n p�tev�sti. Tai englanniksi:
When "Intelligent Design" proponents talk about "intelligence" and "information," they aren't really talking about what scientists and mathematicians mean by these terms. They mean something more along the lines of elan vital, a magical force that can only be transmitted by those that already have it. So it doesn't matter that the engineers did not know how to make an antenna that good--by their "laying on of hands" in designing the simulation, they have smuggled in the magical essence of intelligence. Conveniently, this means that there is no possible experiment that anybody can do to prove that mutation-selection algorithms are capable of discovery and invention, because any experiment requires some form of human intervention, and the ID guys will always insist that the experiment/simulation was contaminated by the "intelligent information" from the experimenters. And since the ID definition of "information" (or "specified complexity," if you will) is so vague that there is no way to actually quantify it, there is no way to disprove this claim.