Rappeutuminen
"Ennen oli miehet rautaa ja laivat oli puuta - iiohoi!
Puuta ovat miehet nyt ja laivat ovat rautaa - iiohoi, iiohoi, iiohoi!"
(George Malmsten, "Vanha merimies muistelee")
Johdanto
Kautta aikojen eliökunnan monimuotoisuutta on yritetty selittää. Pääosissa ovat olleet kaksi teoriaa: toinen,jossa eliöt on luotu valmiina ja toinen, jossa ne kehittyvät vähitellen. Pysyvään lajirakenteeseen usko inspiroi Linnén luokittelemaan lajit. Muuttuvaan lajirakenteeseen usko inspiroi Buffonin kokeilemaan kotieläinjalostusta. Molemmat ajatusmallit ovat olleet tieteen valtavirtaa, joskaan eivät koskaan samanaikaisesti. Näin nämä kaksi eri selitysmallia ovat kiistelleet keskenään kautta historian. Ennen darwinistista evoluutioteoriaa vähitellen kehittyvän eliökunnan mallia edusti Lamarcin malli, ja ennen rappeutumista sikiämisoppi, jonka Pasteur kuuluisilla kokeillaan kumosi. Nykyisin ainut tieteellisesti hyväksytty malli on evoluutioteoria, mutta kreationistit ovat esittäneet oman -tällä kertaa luomismallille poikkeavan,vähittäiseen muutokseen perustuvan- mallinsa, joka perustuu ajatukseen siitä,että luonnonvalinta vain karsii olemassa olevaa informaatiota ja mutaatiot ovat kopiointivirheitä.
Tämä semanttinen ajatus on keskeinen ydin rappeutumismallin sisällössä. Rappeutumisteoria sisältää ajatuksen siitä, että alussa on luotu joko yksi tai useampia baramiineja, joiden sisältämä informaatio voi vain rappeutua. Kaikki havaitut parannukset ovat ainoastaan "takaisinmutaatioita", jossa jo aiemmin syntynyt kopiointivirhe ainoastaan korjaantuu. "Aidosti hyödyllisiä" mutaatioita rappeutumismallin mukaan ei synny. Tämä tarkoittaa sitä,että eliökunnan informaatio ei koskaan voisi nousta yli sen tason, mitä se oli alkutilassaan. Kirjoitelmassani käyttämä "aidosti hyödyllinen" perustuu Timo Tarvosen käännökseen Creation Research Societyn lanseeraamasta termistä "truly beneficial".
Selitysvoima
Kaavakuva nojaa estettyyn satunnaiskävelyyn: Jos lähtökohta on pieni ja esteenä on seinä, joka estää pienenemisen, on trendi pakosti -luonnonvalinnan ohjaamattakin- nouseva, sama toki sopii, jos lähdetään suurilla arvoilla ja este estää kasvun. Tosiasia on, että tiedämme että toimivalla perimällä on pakosti minimipituus (esim. 0 mittainen tai 1 mittainen perimä eivät kahdennu : Pidemmät kahdentuvat.) - on olemassa jakautuja, jota lyhyemmät eivät enää jakaudu. Toisensuuntaisesta -informaation kasvun ylärajasta- meillä ei sen sijaan ole havaintoa.
Evoluutioteoria ja rappeutumisteoria pyrkivät selittämään miksi luonnossa esiintyy monimuotoisuutta.
Evoluutioteoria selittää havaitun monimuotoisuuden vähittäisellä kasvulla. Evoluutioteoria ei kuitenkaan pysty selittämään ensimmäisen jakautujan syntyä: Ennen elämää ei ole biologista evoluutiota.
Rappeutumisoppi selittää suuren informaation mallilla, jossa selitettävä monimutkaisuus on jopa nykyistä suurempi. Tämän selitettävän kuilun he peittävät mielellään Suunnittelijalla, joka on vielä tätäkin suurempi, toisin sanoen kasvattavat "vastauksellaan" ongelmaa entistäkin isommaksi, se on siis oikeastaan "negatiivista selittämistä". Jos evoluutio on "pohjustavan" alkusyntynsä kanssa ongelmissa, on rappeutumisopilla moninkertainen ongelma selvitettävänään.
Toisin sanoen:Sen sijaan,että selittäisivät ongelman, "rappeutumisteoreetikot" kasvattavat ongelmaa suuremmaksi, siirtävät sen naturalistisen -eli testattavissa olevan- universumin ulkopuolelle ja huutavat "turva,turva". - Ja kaikesta hankalinta tässä on se, että vaikka heidän teoriansa rappeutumisesta ja evoluution vääryydestä olisi kaikki tieteen säännöt täyttävä ja havaintoihin sopiva, ei siitä voitaisi vetää muuta väitettä, kuin että emme tietäisi mistä monimuotoisuus oikeasti on peräisin. Tässäkin tilanteessa rappeutumisteoria sanoisi ainoastaan, että meillä ei ole siitä hajuakaan. Kreationistit ajattelevat, että "selitys tarvitaan", vaikka tosiasiassa tietämättömyyteen vetoaminen on argumentoinninvirhe eikä mitään muuta.
Toisaalta voidaan toki ajatella, että rappeutumisteoria ei yritä selittää monimuotoisuutta, vaan sille informaation lähde on kuten evoluutioteorian suhde alkusyntyyn : Se vain pyrkii selittämään miten elävät olennot muuttuvat toisiksi muodoiksi ajan kanssa. Tältä kannalta rappeutumisteoria todistaa Jumalasta yhtä paljon tai vaatii Luojajumalaa yhtä paljon kuin evoluutioteoriassa vaaditaan että alkusynnyn syy olisi kemiallisessa evoluutiossa. Tältä kannalta rappeutumisteoria ei ota kantaa ensimmäisten eliöiden syntyyn, vaan se kuvaa elävissä eliöissä sukupolvien saatossa tapahtuvaa muutosta. Tällöin rappeutumisteoria ei olisi lainkaan luomista todistava teoria, kuten evoluutioteoriakaan ei todista kemiallista alkusyntyä tai vaadi kemiallista alkusyntyä.
Mielenkiintoinen kysymys on, mitä tapahtuu jos löydetään "positiivinen mutaatio", koska rappeutumisteoria ei tietenkään sulje pois muita mahdollisia informaationlähteitä, jolloin periaatteessa rappeutumisteoria voisi olla sovitettavissa yhteisen polveutumisen ja evoluution kanssa yhteen siten että oletetaan että tarvittavaa informaatiota saadaan lisää jostain ulkoisesta lähteestä. Mallin falsifiointi on selvästi ongelmallinen sillä vaikka rappeutumista voitaisiin objektiivisesti mitata ja positiivisia mutaatioita löytää, voitaisiin positiivisista positiivisinkin mutaatiojoukko periaatteessa selittää sillä että "jos vaikka taikamies kävi sorkkimassa koeputkea/luontoa emmekä vain nähneet tätä toimijan yliluonnollisten kykyjen vuoksi."
Rappeutumislajiutumisen malli
Rappeutumislajiutumisen idea nojaa tosiasiaan siitä, että
populaation lajiutuessa sen tytärpopulaatioiden polymorfia vähenee.
Kreationistien mukaan ei ole mitään kuviteltavissakaan olevaa mekanismia,
joka kasvattaisi polymorfiaa. Näinollen lukuisat lajiutumiset johtavat siihen,että alkuperäisestä populaation monimuotoisuudesta jäljellä sen tytärpopulaatioissa enää hyvin vähän. Sukupuutot aiheutuvat pienessä populaatiossa "error catastrophe" eli virhekatastrofi –ilmiön vuoksi: Pienessä populaatiossa luonnonvalinta ei riitä pitämään populaation geenejä ehjänä, ja näin liian pienessä -virhekatastrofiin ajautuneessa- populaatiossa haitalliset mutaatiot kasautuvat, mikä kreationistejen tyypillisen näkemyksen mukaan johtaa populaation sukupuuttoon.
Virhekatastrofi on manfred Eigenin keksimä käsite, joka tarkoittaa kuinka paljon muutoksia saa aikaan sen,että informaatiota tuhoutuu enemmän,kuin mitä luonnonvalinta sitä siihen liittää: Virhekatastrofissa hyödylliset mutaatiot eivät ehdi valikoitumaan,vaan peittyvät ja sekoittuvat haitallisien kanssa. Eigen osoitti, että virhekatastrofin raja on sitä matalampi, mitä suurempi informaatiomäärä on kyseessä: Toisin sanoen enemmän informaatiota sisältävät eliöt tuhoutuvat pienemmässä mutaatiopaineessa. Suuret populaatiot ja runsaasti redundanssia sisältävät informaatiot kestävät virheitä enemmän. Mutaatiokestävyyttä parantavat myös erilaiset korjausmenetelmät, jotka alentavat virheiden määrää.
Paul Davies käsittelee kirjassaan "viides ihme" virhekatastrofia sivuilla 46, 48 ja112-114, Daviesin mukaan luonto tuntee Eigenin säännön:Pienemmät eliöt mutatoituvat nopeammin ja suuret mutatoituvat hitaammin. Luonnossa on muutospaineita, jolloin informaation on muututtava mukana tai tuhouduttava: Informaation kehittymisen kannalta tehokkain kohta on lähellä virhekatastrofirajaa: Tällöin muutos on nopeinta hallittua muutosta.
Davies esittää selitystä liitteissä asiaan liittyen sivulla 240, kohdassa 9"Lukija on kenties epävarma siitä, miksi valinnan tekeminen on sama asia, kuin informaation synnyttäminen, mutta laajimmassa merkityksessän informaatio on vain mahdollisuuksien karsimista. Jos fysikaalisella järjestelmällä on vain yksi mahdollinen tila, sen tutkimisesta ei opi mitään. Mitä enemmän mahdollisuuksia on, sitä enemmän opimme todellisen tilan havaitsemaan. Luonnonvalinta eliminoi sopimattomia eliöitä ja näin valitsee tiettyjä perimiä paljon suuremmasta mahdollisesta perimien joukosta. Kaikki muut mahdollisuuden kielletään. Tämä tarkoittaa, että perimiin lisätään informaatiota."
Toisin sanoen: Informaatio voi lisääntyä muutos+valinta systeemillä, kunhan virhekatastrofiin ei ajauduta.
Merkittävää virhekatastrofiin liittyvässä argumentaatiossa on se, että kreationistit tyypillisesti liittävät sen seuraukseksi sukupuuttoon. Argumentin seurauksena voidaan päätellä, että kun eliökuntaa on vielä jäljellä, niin osa siitä ei ole ajautunut virhekatastrofiin. Ja jos informaatiota kasvatettaisiin "suurempiin perusryhmiin", niin virhekatastrofiin ajauduttaisiin entistäkin nopeammin. Jos nykyinen eliökunta on "liian suuri -informaatioista" virhekatastrofiin nähden kyetäkseen olemassaoloon tuhansia vuosia, niin suuremmat perusryhmät olisivat vielä suuremmissa vaikeuksissa.
Sukupuuttoajatuksesta luopuminen taas johtaisi siihen, että informaatio laskisi pikku hiljaa valintapaineen määräämälle rajalle, jolloin "nykyisenkaltaisen eliöstön" säilyminen miljoonia vuosia olisi hyvinkin mahdollista. Tämän vuoksi YEC -kreationisti joka "error catastrophea" kananttaa, ei luovu sukupuuttoon liittämisestä. Se on hänelle paitsi todiste "evoluutiolle haitallisesta informaatiotrendistä" myös siitä, että "evoajattelun ajoitukset ovat pakosti väärässä." Siksi sukupuuttoon ajautumista perustellaan esimerkiksi eläinten "Redusoimattomasti Kompleksisella" -luonteella. Jos eläimestä tippuu informaatiota pois, se tuhoutuu. Tälle näkemykselle ikävänä uutisena se, että tälläinen nostaisi valinnan tehoa. Kreationistit unohtavat toisaalta aina myös mainita sen asian, että mitokondrioiden toimintaan liittyviä geenejä on jo solussakin. Eli että mitokondrioiden toiminnassa vastuuta on jo siirretty osittain solujenkin DNAn puolelle. Koska NE käyvät läpi rekombinaation ja crossing overin, Müllers ratchett ei päde niihin osiin. Näin eliökunta ei ole suinkaan ole pakolla ajautumassa sukupuuttoon.
Informaatiomalli
Voimakkaan elitistisessä valinnassa diversiteetti pienenee, mutta 'spesifistisen informaatio' kasvaa. Vastaavasti heikoissa valintapaineissa tai tasapainottavassa valinnassa 'spesifistinen informaatio' pysyy vakiona, mutta erityisesti vallitsevan tilanteen kannalta neutraalien osien muuntelupotentiaali kasvaa voimakkaasti. Molemmat mallit ovat evoluutiossa siis useimmiten käytössä: elitistinen malli niillä alueilla joilla valintapaine asettaa rajoja, ja ominaisuuksissa joissa valintapaine ei vaikuta,lisääntyy variaatio-kunhan ominaisuus ei muutu ympäröivän luonnon asettamien rajojen ulkopuolelle. Olosuhteiden muutokset muuttavat informaation arvotuksia,jolloin ilman muutoksia tai muuta rappeutumista perimässä tapahtuu laadun muutos suhteessa ympäristöön. Tällöin vanhan ympäristön hyödyllinen voikin antaa uudessa ympäristössä merkityksetöntä etua, jolloin se kyllä "rappeutuu" tasolle, josta alenemisesta olisi haittaa. Toisaalta vanhan ympäristön merkityksetön ominaisuus voikin muuttua arvokkaaksi,jolloin se yleistyy populaatiossa. Näin evoluutioteoria selittää rappeutumien olemassaolon ja sen, miksi ne tyypillisesti ovat pimeässä elävien kalojen silmiä ja muita vastaavia hyödyllisyytensä menettäneitä ominaisuuksia.
->Kreationistit käyttävät poikkeuksetta elitistisen mallin taulukosta
"satunnainen informaatio"-suoraa ja evoluutiopaineettomasta taulukosta ainoastaan "ei-satunnainen" on argumentaatiossa käytössä. He siis tarkoituksella jättävät materiaalia,toisin sanoen itselleen epämieluisia havaintoja, todistuksensa ulkopuolelle. Tähän informaatiomalliin nojaaminen on siis "olkinukke"-argumentaatiovirhe. Kokonaisuutena huomaa,että informaatio kasvaa evoluutiomallin mukaisesti.
Falsifiointi
"Geneettinen monimuotoisuus täytyy lajiutumisen jälkeen synnyttää aina uudestaan muiden evoluutioprosessien kautta. Empiirisesti ei voida kuitenkaan selittää miten evoluutioprosessin kautta kadonneet alleelit voisivat korvautua uusilla. Teoreettisiakaan malleja ei asialle ole olemassa"
("Evoluutio -kriittinen analyysi" s.286)
"Geenivarasto yhdistää populaation tai lajin kaikki geenit ja alleellit. Se rikastuu mutaatioiden ilmestyessä."
("Evoluutio -kriittinen analyysi" s.49)
Evoluutikot päättelevät että evoluutiolla ei ole "suuntaa", eri valintapaineet ja näiden vaihtelu aikaansaa sen, että "toisen hyvä on toisen huono". Tämän seurauksena käy niin että esimerkiksi ilman antibioottiresistenssiä antibiootittomassa olosuhteissa antibioottiresistenssin määrä pienenee, ja jos antibioottia ei pitkään aikaan ole, jopa katoaa. Evoluutikot viittaavat usein mutaatiokokeisiin ; Antibioottiresistenssin synty tiedetään johtuvaksi geneettisistä muutoksista siten, että jos populaatiossa on "tietty geneettinen muutos" niin kanta on resistentti ja jos "jokin toinen" niin sillä ei ole resistenssiä. Kun tämä havainto tehdään, päätellään että "muutos siinä ja siinä aikaansaa resistenssin." ja jos populaatiossa ei aluksi ole em. versiota, tiedämme varsin hyvin että se on mutaation tulos. Tämän kautta esimerkiksi mikrobilääkeresistenssien tiedetään syntyvän muutoksista tietyissä kohdissa perimää. Samoin Barry Hallin koe on perustunut tilanteeseen jossa tiedetään että jos on "juuri tuo tietty geeni, on tietty ominaisuus". Tämä geeni on sitten poistettu, ja saatu populaatio jossa ei ole lainkaan em. geeniä eikä em. ominaisuutta. Kuitenkin se on kerran toisensa jälkeen saatu syntymään mutaatioiden kautta pistämällä olosuhteet eli valintapaineet "kuntoon". Kun on tiedetty että alkutilassa ei ole ollut kyseistä ominaisuutta -sehän oli erikseen poistettu- tiedetään että se on syntynyt mutaatioiden kautta. "Evoluution mahdottomuuden" kannalta on täysin irrelevanttia että em. ominaisuus oli ollut populaatiossa ENNEN kuin se poistettiin siitä täysin. Kun on "otettu puhdasviljelmän tiedot" ja nähty vertailussa että populaatiossa ei kokeen alussa ollut ominaisuutta geeneissä eikä ilmiasussa ja lopussa molemmissa, on ominaisuus syntynyt kokeen aikana mutaatioin. Sillä onko sama ominaisuus ollut aikaisemmin tai syntynyt uudestaan ole yhtään vähemmän evoluutiota. Se ei todista em. ominaisuuden synnyn olevan jotenkin vaikeampaa; Pikemminkin se että sama, tietty, ominaisuus poistojenkin jälkeen "uudelleensyntyy" kertoo tässä tapauksessa nimenomaan siitä että ominaisuus syntyykin evolutiivisesti helposti.
Miksi ominaisuuden synnyn mahdottomuus ja vaikeus evolutiivisesti olisi tässä tapauksessa jotenkin riippuvainen siitä oliko esimerkiksi 4000 vuotta sitten Araratvuoren huipulla Nooan arkin kynnykseen kompastuneella ja niskansa taittaneella -ja tätä kautta perusryhmänsä sukupuuttoon tappaneella- tyrannosaurus Rexillä sama ominaisuus vai ei? Kreationisteista "aidosti hyödyllisten mutaatioiden kannalta" tällä on valtavasti merkitystä ; Kuitenkin jos bakteerin puolustusgeeni esimerkiksi ihmisen valmistamaa uutta antibioottia vastaan olisikin ollut aikaisemmin olemassa, tarkoittaa se sitä, että kyseisessä geenissä on täytynyt jo aikaisemmin tapahtua huomattavia mutaatioita, jonka ansiosta antibiootti pääseekin vaikuttamaan ennen kuin takaisinmutaatio korjaa geenin alkuperäisen toiminnan. Jos JOKO ominaisuuden tuhoutuminen TAI syntyminen on rappeutumista, SEN TOISEN on oltava käänteistä rappeutumista : Ei voi olla niin että sekä antibioottiresistenssin synty ja sen poistuminen olisivat rappeutumista : Jos antibioottiresistenssiä synnytetään laittamalla testiputkeen ja poistetaan siitä ja kun antibioottiresistenssi on kadonnut populaatiosta, ja se laitetaan taas saamaan antibioottiresistenssiä, ei koko ajan voi vain informaatiota kadota eikä mistään tulla lisää: Tälläinen rappeutuminen voisi jatkua ikuisesti, vaikka tilanne pysyy "pitkällä tähtäimellä" ennallaan. Kaikki kuitenkin ymmärtävät että jos meillä on äärellinen määrä bittejä informaatiota josta koko ajan tuhoutuu eikä mistään tule lisää, niin se informaatio loppuu jossain vaiheessa.
Tämä ei tietenkään vakuuta kreationistia. Hänestä falsifioidakseen rappeutumisopin tulisi evoluutikon osoittaa "aidosti hyödyllinen ominaisuus", eli mutaatiota, joka tuottaa täysin uutta informaatiota:sellaista jota ja jonka kaltaista ei ole koskaan ennen ollut olemassa. Tälläisen tunnistamiseksi on annettu esimerkkinä sellainen uusi rakenne/elin jota ei esiinny missään muualla koko ekosysteemissä. Eli jos jossain eliössä esiintyy sellainen rakenne, jolla ei ole havaittu vähitteisten muutosten sarjaa(eli evoluutiohistoriaa), kutsuu kreationisti sitä "makroevoluutioksi".
Tunnettu kreationistiargumentaatio kuitenkin on, että jos vähittäisen muutoksen sarjaa ei löydy, on se kreationistille todiste siitä, että piirre ei ole "millään" voinut kehittyä. Havaittu vähittäisten muutosten on aina "mikroevoluutiota", joka ainoastaan kertoo "mikroevoluution potentiaalista". Tässä kohdin on helppo huomata, että rappeutumismallin kreationistin vakuuttaminen siitä, että "informaatio ei voi koskaan nousta yli sen mitä se alussa oli" on mahdotonta. Rappeutumista ei siksi voi osoittaa vääräksi edes yksittäistapauksessa, saati sitten koko trendin matkalta.
Kreationistien vaatimustasolla ei ole mahdollista löytää sellaista havaintoa, joka voisi osoittaa "kehityksen mahdolliseksi", koska havaittuja informaation nousuja voidaan aina sanoa "epäaidosti hyödylliseksi muutokseksi" ja muita ominaisuuksia voidaan aina väittää "evoluutiolle mahdottomaksi makroevoluutioksi". Tätä kautta sanonta "muuntelua, ei evoluutiota" on siksi pelkkä merkityksetön hokema. Evoluutio olettaa että kaikki eliökunnan piirteet ovat "mikroevoluution potentiaalin sisällä".
Asiaa ei auta se, että rappeutumismallin kannattajat vaihtavat informaation määritelmää aina tilanteen mukaan. Jos kreationisti puhuu luonnonvalinnasta, tarkoittaa informaatio "monimuotoisuutta". Siis variaatiota, jota luonnonvalinta karsii. Puhuttaessa mutaatioista kreationisti puhuu "täsmällisyydestä" jota mutaatiot tuhoavat.
On totta, että luonnonvalinta tuhoaa monimuotoisuutta ja mutaatiot vähentävät "täsmällisyyttä", mutta samanaikaisesti on muistettava, että mutaatiot kiistatta tuottavat monimuotoisuutta ja luonnonvalinta kiistatta lisää täsmällisyyttä. Näiden summana syntyy "täsmentyvää monimuotoisuutta", optimointia.
"Todista rappeutuminen vääräksi" ei siis ole mikään tarjottu falsifikaatio, vaan yksinkertaisesti negation laittaminen väitteen eteen. Jos sallimme tämän, kaikki on falsifioitavissa.
Voin samalla systeemillä väittää, olevani Jumala-ja olevani siksi oikeassa. Ihmiset voivat todistaa väitteeni vääräksi osoittamalla että en ole Jumala. Se,että mitään tälläistä kriteeriä ei ole -kaikkivoipana voin esimerkiksi teeskennellä kuolevaista ja erehtyväistä täydellisesti- ei muuttaisi tilannetta.
Toisaalta on huomattava, että potentiaalista "aidosti hyödyllistä" mutaatiota tarjoavan evolutionistien väite on, että tarjotun kaltaista ominaisuutta ei ole ollut aikaisemmin ollut olemassa, ja kreationistin väite että on ollut olemassa. Mitään ei voi todistaa olemassaolemattomaksi. Todistustaakka on siksi sillä joka väittää olevaksi. Ja koska evoluutioteorialle keskeinen luonnonvalinta vaatii olemassaololleen huonojenkin mutaatioiden mahdollisuutta, tarkoittaisi rappeutumisteorian falsifiointi tätä kautta myös evoluutioteorian falsifiointia.
Tämän täydellisesti todistaa se, että jos havaitaankin tuottaakin mutaatioiden kautta uutta informaatiota, esimerkiksi nailoninsyömiskyvyn, joka on sekä uusi ominaisuus että uusi geeni, kreationisti päättelee että adaptaation nopeus viittaa enemmänkin johonkin spesifiin teleologiseen systeemiin kuin johonkin niin tuhoisaan, kuin satunnaismutaatioon ja valintaan. Malliin
"The rapidity of this adaptation suggests a special mechanism for such adaptation, not something as haphazard as random mutations and selection."*
Tämä riittääkin osoittamaan että minkäänlainen hyödyllisten mutaatioiden kasvu ja havaittu "positiivinen adaptaatio" ei itse asiassa riitä kreationistille. Kyseessä ei ole tiede, vaan dogma, jota ei voi kumota. Mutta kun puhutaan siitä että kreationistit eivät ole antaneet eksaktia tapaa jolla oikeasti voisi mitata informaatiota, ja silti he tietävät että "info" vähenee, vaikka he eivät siis kykene mittaamaan sitä. Parasta tilanteessa on tietysti se, että kun sitä ei voi mitata niin mikään erimielisyys asiasta ei tietenkään voi ratketa; Kyseessä on pelkkä "sana vastaan sana". Tälläinen konsepti ei ole toimiva tieteessä, koska tiede hakee vastauksia, sen tavoite ei ole lisätä keinotekoisesti kysymyksiä keksimällä termejä joilla ei ole testattavaa sisältöä.
Rappeutumisen perusteluja
Aluksi rappeutumisen kannattaja tietysti vetoaa hyödyllisten mutaatioiden harvinaisuuteen ja siihen kuinka ne olisivat deleetion kautta hyödyllisiä. He myös korostavat miten vaikeasti hyödyllinenkin mutaatio yleistyy populaatiossa.
Samalla niiden huonojen kuitenkin pitäisi kyetä yleistymään rappeutumislajiutumisen vaatimusten verran.Sitten puhutaan ihmisistä ja heidän mutaatiotahdistaan, joka ylittää sen mitä luonnonvalinta ehtii karsia; Tässä tapauksessa ei tietenkään kerrota että ihminen on siitä poikkeuksellinen laji, että se suojaa itseään käyttämällä teknologiaa, joka suojaa eri yksilöitä riippumatta näiden perimistäJoka mm. estää tiettyjen tautien muutoin aiheuttamia kuolemia.
Tyypillisesti rappeutumisteoreetikko jatkaa tästä eteenpäin korostaen valikoiden tiettyjä aivan havaittujakin "neutraalin teorian" argumentteja. He esimerkiksi sanovat että suurin osa mutaatioista on niin vähän haitallisia, että luonnonvalinta ei kykene valitsemaan niitä pois normaalin kohinan ja genettisen ajautumisen takia, ja että tälläiset haitalliset mutaatiot kasautuvat perimään sukupolvi sukupolvelta. Kuitenkaan tässä ei huomata että se kasautuminen yhdistää tätä "hieman tummasävyistä kohinaa" niin että yhteisero on jo havaittavissa ; "pieniä haittoja" ei voi miten paljon vain kasata.
Jos nettiyhteys hidastelee hieman tai värit eivät ole aivan oikein, se ei vielä välttämättä johda koneen uusintaan, mutta mitä useampi pieni haitta on, sitä todennäköisemmin kone/softa vaihdetaan.
He korostavat myös sitä että kuoleminen ei aina johdu perimästä. Kun otetaan kuitenkin huomioon se, että nämä satunnaiset kuolemat EIVÄT suuntaa millään lailla sitä ketkä selviävät ja ketkä eivät, se korkeintaan loiventaa evoluution nousukulmaa, ei suinkaan muuta trendiä negatiivisesti. Samoin kuin geneettinen ajautuminen, joka saattaa yleistää jotain haitallistakin mutaatiota, voi tehdä aivan saman myös jollekin hyödylliselle mutaatiolle.
Evoluutiotutkimusessa on toki selvää se että valtava mutaatiopaine ja valtavan pieni valinta ja suuret geneettiset ajautumiset koko ajan johtaisivat kiihtyvään tuhoutumisen kehään, sukupuuttoon. Kysymys on siitä että jos valintapainetta on riittävästi ja mutaatiopaine ja geneettinen ajautuminen pysyy kurissa, evoluutio on väistämätöntä.
Rappeutumisteoreetikot vetoavat myös Muller's ratchettiin, jonka mukaan kun valitaan yhtä edullista mutaatiota, sen ohessa joudutaan tyypillisesti valitsemaan jatkoon haitallisiakin mutaatioita. Tässäkin kuitenkin pääasiassa unohtuu, eli se, että että kokonaisuuden, eli kaikkien geenien(mutantteja tai ei) hyödyt joista vähennetään kaikkien geenien haitat, suhteessa keskiarvotasoon on oltava positiivinen
Tilastollisesti elinkykyisimmäthän saavat eniten jälkeläisiä.
Jos yksilöllä on geenit joiden haitat peittoavat yksittäisen hyödyn -vaikka jokainen näistä olisi käsittämättömän pienen haitan antava ja vaikka etu olisi todella suuri- eivät nämä haitalliset pääse yleistymään, vaan karsiutuvat pois. "Mullerin räikkä" ei sitäpaitsi ole mikään "rappeutumisen todiste". Se on Nobelisti Hermann Joseph Mullerin vuonna 1964 kehittämä ajatus, joka selittää sitä miksi seksuaalisesta lisääntymisestä on evolutiivisesti hyötyä;
Jos tälläistä selitystä ei olisi, kreationistit huutaisivat että seksuaaliselle lisääntymiselle ei olisi valintapainetta eikä se siksi voisi syntyä "mitenkään sattumalta". Tämä onkin mainio osoitus siitä miten epäitsekriittinen kreationismi on.
Jos meillä on populaatio, joka on juuri muuttunut aseksuaaliseksi, ja jolla ei ole yhtään haitallista mutaatiota. Ajan myötä syntyy mutaatioita, joista useampi on haitallinen kuin hyödyllinen. Vähitellen populaatiossa on yksilöitä, joilla on lukuisia haitallisia mutaatioita. Jossakin vaiheessa koittaa tilanne, jossa viimeinen mutaatioton yksilö kuolee ilman jälkeläisiä. Tämä etenee askel askeleelta, kunnes populaatiossa on niin paljon kasautuneita haitallisia ominaisuuksia, että sen jäsenet kuolevat niihin, jolloin populaatio kuolee sukupuuttoon. Seksuaalisessa lisääntymisessä rekombinaatio yhdistelee geenejä, ja sen kautta vanhempien mutaatiottomat osat perimää voivat yhdistyä, jolloin aina syntyy yksilöitä, joilla haitallisia muutoksia ei ole ja luonnonvalinta kykenee säilyttämään nämä. Periaate ei myöskään koske aseksuaalisesti lisääntyviä populaatioita, jotka ovat kooltaan suuria - kuten bakteereilla, joissa olisi epätodennäköistä että valtava määrä mutaatioita lyhyessä ajassa sattuisi osumaan samoihin geeneihin koko populaatiossa. Eikä niitä joissa on rekombinaation kaltaisia systeemejä. Siksi "Mullerin räikkää" ei voi soveltaa seksuaalisesti lisääntyviin eikä bakteereihin, jolloin sitä ei näiden kohdalla voida käyttää. Siksi vaikka Y -kromosomissa ja mitokondrioissa on havaittu "räikän toimintaa" se ei suinkaan tarkoita sitä että koko perimä kaikkialla tekisi samoin.
Loppukevennys
Fossiiliaineisto -riippumatta siitä,tulkitaanko fossiilit toistensa sukulaisiksi tai ei- sisältää selvän trendin: varhaisimmat ovat yksinkertaisia, ja myöhemmin kompleksisempia rakenteita ilmestyy. Varhaisimmat fossiilit eivät esimerkiksi näytä merkkiäkään siivistä tai luisista raajoista. Tätä kautta voidaan hyvällä syyllä sanoa, että rappeutumat ovat "takaisinrappeutumisia" eivät "aidosti haitallisia"...