Luomisopin filosofinen perusta
'"Minä kieltäydyn todistamasta olevani olemassa", sanoo jumala, "sillä todisteet tekevät uskon tarpeettomaksi, ja ilman uskoa minä en ole mitään."
"Mutta", sanoo ihminen, "Baabelinkala on kiistaton todiste olemassaolostasi, eikö vain? Mitään sen kaltaista ei olisi voinut kehittyä sattumalta. Se todistaa että sinä olet olemassa, joten omien perustelujesi mukaan sinä et ole olemassa. M.O.T."
"No voihan nenä", sanoo jumala. "Tuota minä en ollut tullut ajatelleeksikaan", ja katoaa kuin irreaalinen pieru logiikan Saharaan.'
(Douglas Adams,"Linnunradan käsikirja liftareille")
Kokemuksieni pohjalta kreationistien argumentoinnin voi jakaa viiteen tyyppiin,josta kolme argumenttia ovat keskeisiä todistamisyrityksiä luomiselle, ja kaksi,joilla yritetään kumota evoluutioteoriaa.
Todistamistyypin argumentit ovat:
*"Mahdottoman sattuman" argumentti,jossa elämä esitetään niin monimutkaisena, että sen syntyminen sattumalta, ilman takana olevan älyn vaikutusta on erittäin epätodennäköinen, suorastaan mahdoton tapahtuma.
*"Semanttisen informaation" argumentti,jossa geneettinen koodi viittaa väistämättömästi ohjelmoijaan.
*"Näyttää Suunnitellulta" -argumentti, jossa se,että luonto vaikuttaa Suunnitellulta tarkoittaa siihen, että se on sitä.
Kumoaamistyypin argumentit ovat:
*"dogmaattisen tieteen" argumentti,jossa evoluutio kuvataan tiedemiesten materialistisen uskon dogmaattisena ilmenemisenä,joka ilmenee myös "epävarmana tietona", jossa se,että tieteessä ei saada lopullisia vastauksia toimii toisaalta todisteena sen hedelmättömyydestä ja toisaalta on apukeino,jolla omia pätemättömiä argumentteja yritetään hyväksyttää.
*"Poissulkevien vaihtoehtojen" argumentti,jossa evoluutioteoria ja Luomisoppi nähdään ainoina mahdollisina vaihtoehtoina.
Nämä kaikki neljä esiintyvät sitten lukuisissa eri muodoissa,muodostaen pääosan luomisoppiin kuuluvien argumenttien sisällöstä.
Mahdoton sattuma
"Mahdottoman sattuman" argumentti nojaa sille, että pienet epätodennäköisyydet olisivat mahdottomia ja kertoisivat takana olevasta ohjauksesta: Sattuma ja tilastollisuus tulkitaan siten,että takana on pakko olla älyllinen ohjaus. Ja koska syy ei ole tiedossa, niin Jumala on tehnyt sen. Tämmöinen ajatusketju nojaa sille, että sattumaa ei ole. Maailma on pohjimmiltaan deterministinen, ja sattuman tuottaa oikeasti Älykäs Suunnittelija. Tämän valossa esimerkiksi kvantti-ilmiöiden tilastollisuus on kanava,jota kautta "johdatus" voi toimia. Perinteisesti luonnon säännönmukaisuutta on pidetty osoituksena niiden takana olevasta älystä, joten deterministisyyskysymys ei ole Jumalatodistuksissa lainkaan selitysvoimainen,vaan turha. Tietomme määrää ei lisää se,että sattumalle annetaan uusi nimilappu (ja staunnaisgeneraattorille annetaan IQ). Evoluutioteorian sattuma taas on luonteeltaan epistemologinen: Mutaatiot eivät tiedä onko muutos hyvä vai ei, eikä seuraava mutaatio ole ennustettavissa. Syy tähän voi olla esimerkiksi herkästä alkutilariippuvuudesta johtuva edeterministinen kohina, monen muuttujan vaikutus -tai ontologinen epädeterminismi.
Toinen tapa käyttää "mahdotton sattuma" -argumenttia on tietämättömyyteen vetoamalla väittää jokin Suunnitelluksi. Tähän vedotaan niin monimutkaisilla eläimillä/elimillä/soluilla jne. Mitään syntymekanismia luontoon jäävine jälkineen kreationistit eivät esitä, joten väite on pelkkä dogmaattinen käsien heiluttelu.
Perinteisin "Mahdottoman sattuman" argumentti on Leisolan "Elämän synnyn arvoitus" -kirjassa esitetty tosiasia siitä,että 20 aminohaposta voi rakentaa 10^130 erilaista sadan aminohapon proteiinia. Lukuja on esitetty myös yksittäisen eliön sattumaltasynnyn ja monen muun pienen todennäköisyyden esittelyn kautta.
Sen,että tämäntyylinen numeroilla leikittely ei kerro mitään-suuntaan tai toiseen- voidaan todistaa sillä,että jos arvomme tietokoneohjelmalla esimerkiksi tuhat numeroa(10 erilaista) tai askiimerkkiä(256 erilaista) on tämän,käytännössä mahdolliseksi osoittautuneen, sarjan todennäköisyys pienempi,kuin annettu. Mahdottomuus on tilanne,jossa todennäköisyys on 0, kaikki tätä suuremmat epätodennäköisyydet ovat mahdollisia. Näinollen mahdottomuusväitteen vääräksi todistamiseksi riittää jo se, että vaikka tapahtumaa ei ole havaittu tapahtuvan,se voidaan osoittaa periaatteessa mahdolliseksi,esimerkiksi jonkin spekulaation kautta. Koska luonnontieteissä meillä on DNA-koodi esillä,"jo heitettynä", ei tälle vasta-argumentille asetettu vasta-argumentti siitä,että numerosarja tulisi päättää ennalta ja sitten saada juuri se heitossa,ole pätevä. Tämäkin vaadittu suorite on mahdollinen,joskin epätodennäköinen. Lisäongelmia tälle vastaväitteelle tuo se,että kun sarja on jo saatu ja esillä, ei millään keinoin voida tunnistaa,onko tulos ennalta päätetty,vai tietokoneohjelman arpoma-vaiko molempia.
Kukaan evoluutioteoreettikko ei kiellä, että maailmassa on järjestystä. He selittävät sen tieteellisellä teorialla. Myös ID-läiset näkevät, että maailmassa on järjestystä. Heillä vain ei ole sille mitään selitystä. "Emme tiedä" saa tässä vain muodon "Joku teki sen".
Semanttinen informaatio
"Semanttisen informaation" argumentin pätemättömäksi tekee se,että meille esitetään dogmaattinen väite -siis väite jota ei voi osoittaa vääräksi- jossa geneettinen koodi rinnastetaan kielelliseen informaatioon.
Pääperiaatteena esitetään,että jokin piirre kertoo Suunnittelusta, mutta eivät kerro millä havainnoin falsifioida Suunnittelu: Tällä mekanismillahan semanttisen informaation kannattajat voivat väittää,että jokin piirre ehdottomasti kertoo Suunnittelusta, eikä asiaa voi kumota mitenkään. Valitsemalla piirteet röyhkeästi -esimerkiksi väittämällä että "kaikki informaatio on Suunniteltua" tai "kaikki koodattu informaatio on Suunniteltua" - he voivat todistaa mitä haluavat: Jos yllä annetussa esimerkissä jollain informaatiolla ei ole havaittu Suunnittelua, vedetään oletuksen pohjalta,että se on tuntematon.
Itse asiassa esittämäni väitteet ovat keskenään identtiset: Shannonin informaatioteorian, mukaan mitään informaatiota ei ole ilman koodia: Olipa informaatio sitten semanttista tai pragmaattista informaatiosta;
Usein "semanttisen informaation" -argumentissa joudutaan kehäpäätelmään -Ensin oletetaan,että kaikki informaatio vaatii Suunnittelua, ja sitten tämän pohjalta päätellään, että jonkin informaation takana on Suunnittelija.
Ainut toistaiseksi tunnettu ja loogisesti pätevä tapa osoittaa informaatiolle semanttinen merkitys on löytää ulkopuolinen taho, joka on sen tarkoituksen sille antanut. Mutta tällöin jo tietäisimme tuon jonkin Suunnitelleen sen; emme voi todistaa kyseisen tahon tekemää Suunnittelua sortumatta kehäpäätelmään. Näinollen semanttinen merkitys jää vain Jumaluskoisen maailmankuvan todistamattomaksi väittämäksi.
Oletuksen siitä,että yhteyttä ei ole voidaan siis kiistattomasti falsifioida saamalla havainto Suunnittelijasta.
"Semanttinen informaatioargumentti" ja "Mahdottoman sattuman" argumentit tiivistyvät ainoastaan vanhan teleologisen jumaltodistuksen uudeksi esitystavaksi:Maailmassa ilmenevän järjestyksen/Informaation oletetaan edellyttävän Suunnittelua, vaikka mitään pakottavaa syytä tälle yhteydelle ei ole.
Jos järjestys ja säännönmukaisuus luonnossa todistaa sillä olevan lähteen, Luojan, niin tämä edellyttä vähintään vastaavaa järjestystä myös Luojassa, muutenhan järjestystä syntyisi ilman Luojaa.
Jos Luoja hyväksytään,päädytään tässä loputtomaan päättelyketjuun. Jos Luoja vedetään vapaaksi tästä argumentista sillä, että tämä on "ajan ulkopuolella", koska on ollut olemassa ennen materiaa, niin sama koskee myös muunlaista, ei älyllistä, alkusyytä. On myös huomattava,että aika on fysikaalinen suure,ennen big bangia ei siis ollut aikaa "jota ennen" olisi voinut olla.
Pohdinnat ajasta ennen alkuräjähdystä ovat siis sama, kuin pohdinnat mitä on pohjoisnavan pohjoispuolella.
On myös muistettava,että pieni informaatio ei kerro, että sitä ei olisi Suunniteltu, näinollen esiintyipä luonnossa monimutkaisuutta tai yksinkertaisuutta,niin se ei ole ristiriidassa Suunnittelun kanssa:
Pieni informaatio voisi tarkoittaa "tarkkaan pakkaamista", "optimiohjelmoimista" -tai sitä,että "ennen on ollut parempi". Myös Saatanaa tai muuta vastaavaa tahoa voitaisiin syyttää. Tai sitä,että Suunnittelija on tehnyt tahtonsa mukaan.
Yhteys on siis ainoastaan esittäjiensä näkemä yhteys,jolle heidän tulisi esittää falsifikaatiokriteeri. Muuten se, nykytieteenfilosofiaan nojaten,pitää nähdä ainoastaan dogmaattisena yrityksenä asettaa oma kantansa absoluutiksi totuudeksi ilman että esittää perusteluja asialle.
Näyttää Suunnitellulta
*"Näyttää Suunnitellulta" -argumentti nojaa siihen, että luonto ja tietämämme suunnittelu sisältävät paljon samankaltaisia piirteitä. Tälle ns."analogia -ajattelulle" hankalana on se,että erottava piirre ei voi falsifioida väitettä -analogia -analogiaa ei tarvita, jos mitään eroja ei olisi:asiat olisivat sama. Näinollen "samankaltaisuus" ei vielä itsessään ole todiste. Se,että jokin "vaikuttaa" joltain kertoo enemmänkin siitä että maainmankuvamme vaikuttaa näkemykseemme, kuin että asia olisi juuri niin. -Tyypillistä analogia-argumenteille onkin juuri "avataan silmät, ja katsotaan mitä havainto sanoo", ja koska havainto ei sano mitään muuta, kuin sen,että kyseinen havainto on, pääsee maailmankuva vaikuttamaan -"avaamme silmämme sulkemalla kriittisen ajattelun". Onneksi tieteessä painoarvoa on vain falsifioitavissa olevilla, testattavilla väitteillä -ei mielipiteillä. Näinollen jos lausumme väitteen "jo intuitiivisesti tunnistamme Suunnittelun" luetaan "arvaamme tunteella Suunnitelluksi" Jos intuitioväite ei anna mitään testattavaa metodia, ei arvaus muutu yhtään pätevämmäksi vaikka miljoona muurahaista miljoonasta ja yhdestä arvaisi samoin. Luonnon designiä ei voi hyvin myöskään rinnastaa teknologiaan, että tiedämme luonnon olemassaolevien rakenteiden inspiroineen useiden keksintöjen syntyyn; Se,että yhteisiä piirteitä löytyy keksinnöistä voi kertoa siis pelkästään siitä,että ihminen on "hyvä plagioija" ja osaa soveltaa havaitsemaansa luovasti. On helppoa nähdä keksinnöt "hakutehtävinä luonnosta" -koneet eivät toimi luonnonlakeja vastaan vaan suuntaavat niitä: Tieto on peräisin luonnosta, ei ihmisestä. Koneen toiminta on aina toimintaa suhteessa ympäristöön. Siksi näemme paljon yhteisiä piirteitä luonnon ja Suunnitelluiksi tietämiemme asioiden kesken. Mutta tämä voi aivan hyvin olla "luonnollisuutta Suunnitellussa" eikä "Suunnitelmallisuutta luonnossa". "Näyttää Suunnitellulta" ei siis viittaa "designiin", näemme yhteisiä piirteitä luonnon ja Suunnitellun välillä, oli luonto Suunniteltu tai ei. "Design -looklike" 'an ding an sich' ei kerro mitään.
Tähän argumenttiin liittyvät myös sellaiset termit,kuin "solukone" ja "luonnonlaki". Näihin ei liity välttämättä ulkopuolista suunnittelua, joten ne parhaimmillaankin kertovat ainoastaan termien keksijöiden ja/tai niiden käyttäjien assosiaatioista-joilla taas ei välttämättä ole mitään yhteyttä konkretiaan. Tiukalla kriteerillä taas voidaan tässä nähdä se,että oletetaan oma toive toisten olettamisiksi. Eli tiedetään mitä toinen pohjimmiltaan tarkoittaa paremmin,kuin asian esittäjä itse.
Dogmaattinen tiede
"Dogmaattisen tieteen" argumentissa evoluutioteoria tai muu tieteen metodi esitetään tiedemaailman dogmina, ja että parhaiten elämän synnyn ja monimuotoisuuden selittää "Älykäs Suunnitelma", jota ei hyväksytä tieteelliseksi ainoastaan sen vuoksi, että se ei nojaa "materialistiseen uskoon". Tieteen dogmaattisuuden esto kuitenkin ole nojaa nimenomaan siihen, että jokaisen teorian antajan on itse esitettävä tapoja, joilla heidän oman taustateoriansa oletukset voitaisiin kumota.
Tieteellinen teoria ei siis edes periaatteessa voi olla mikään "automaattinen kritiikintorjuntakone", jota ylläpidetään auktoriteetin voimalla.
-Varsinkaan,kun mukaan yhdistetään tiedettä harjoittavat ihmiset, joille merkityksellistä on se, että nimensä historian kirjoihin saa kumoamalla nykyisiä, vallitsevia, teorioita ja luomalla niiden tilalle uusia ja parempia tilalle.
Tätä kyseenalaistamisen, eli "epädogmaattisuuden" vaatimusta kreationistit kuvaavat kuitenkin "epävarmuutena lopullisesta totuudesta". Tämän epävarmuuden pohjalta he luulottelevat, että tiede kuvaa pohjimmiltaan aina uskoa jonkin asian tilasta, jolloin Suunnittelijausko ja Tiedeusko olisivat samanarvoisia, jolloin ne tulisi katsoa kilpailevina malleina. Sitä, että tieteen oma dogmaattisuudenestovaatimus nähdään ensin rikottuna ja sitten itse estovaatimuksen toteutumisen automaattiset seuraukset nähdään heikkoutena ei näytetä huomaavan. Evoluutioteoria siis ilmeisesti sekä rikkoo että toteuttaa saman dogmin samanaikaisesti.
Mielenkiintoisia lisiä tähän saa muun muassa siitä,että
evoluutioteoriaa halutaan rajoittaa samojen tahojen toimesta,jotka esittävät,että luomisoppia tulisi opettaa niiden kanssa samanarvoisena:
Henry M. Morris, sisällytti kirjaansa "Scientific Creationism", 1974,
väitteen että evoluutio on rasismia joka johtaa sosiaalidarwinismiin,
samaa rataa hän jatkaa vuonna 2000 kirjoittamassaan teoksessa "Evil-ution. Back to Genesis". John F. MacArthur taasen esitti "The Implications of Evolution"issa,että evoluutikot alentavat ihmisen moraalin eläimen tasolle.
Alan Keyes taas väittää,että evoluutio oikeuttaa vahvimman oikeudella sortamisen, mikäli 2001 kirjoittamaansa "Survival of the fittest?" on luottamista...
Näissä tapauksissa maailmankuvaa voidaankin yht'äkkiä käyttää perusteena ja päättää ennalta mitkä tieteen lopputulokset ovat luvallisia ja mitkä eivät.
Tämäntasoisen ristiriitaisuus selittyy sillä, että ensimmäinen argumentti koskee evoluutioteoriaa ja toinen osa itse tieteen metodeja. Näinollen argumentin voi esittää muodossa "Evoluutio on epätiedettä ja vaikka näin ei olisikaan,niin tieteen metodologia on epävarmalla pohjalla". Tällöin alkuosa,evoluutioteorian tieteellisyys, on itseasiassa sivuseikka joka ei vaikuta asiantilaan mitenkään. Pääasiana on se,että tieteen menetelmien kanssa ollaan erimielisiä. Tästä erimielisyydestä sitten pitäisi päätellä,että kreationistien kanta on tieteellinen. Tosiasiassa tämä osoittaa enemmän,että kreationismi voisi olla ei-tiedettä, siis sille rinnakkainen oppi,erilainen "uskonto". Kristitty ei ole Islamilainen,vaikka molemmat ovat samanarvoisia näkemyksiä, kristitty ei voi muuttaa islamilaisten oppia samanarvoisuuteen vetoamalla. Emme myöskään voi väittää voittavamme tennisottelua sillä,että syömme kaikki pallot. Tilanne tieteen metodien muuttamisesta -etenkin sen kriittisimmän vaatimuksen, kyseenalaistamisen, käytännössä falsifikaatiovaatimuksen, poistamista vaatiessaan "maailmankuvien samanarvoisuuteen vedoten" kreationisti toimii kuitenkin juuri näin.
Kaikesta tieteelle osoittamastaan epäluottamuksesta -joka siis johtuu siitä,että lopullista tietoa ei voida koskaan saavuttaa- huolimatta luomisoppineet käyttävät "aina epävarmaa tiedettä" argumenttinaan silloin,kun he haluavat pitäytyä jossain epäpäteväksi todistetussa argumentissa-siis argumentissa jonka lopputulos on eiperusteltu,vaikka siihen syötettäisiin todet alkulähtötilat. Se,että "lopullisen varmaa tietoa" ei voida koskaan saavuttaa ei kuitenkaan tarkoita sitä,että kaikki mallit olisivat yhtä hyviä ja perusteltuja.
Dogmaattisuusväitteen uskottavuudelle hallaa tekee myös kreationistien tapa väittää, että "lukuisat eri evoluutioteoriat keskenään ristiriitaisia". Jos kerran on yksi dogmaattinen totuus, josta poikkeavia kantoja ei esitetä ja vastustavat todisteet haudataan tutkimatta, niin miten ihmeessä tämä koulukuntien näkemysten runsaus ja debattien määrä voisi olla mahdollista?
Poissulkevat vaihdoehdot
"Poissulkevien vaihtoehtojen" argumentilla Luomisoppineet korostavat oikeassa olemistaan lisäksi esittämällä asiantilan sellaisena,että evoluutio ja luomisoppi olisivat toistensa automaattiset ja ainoat vaihtoehdot.
Tällöin jokainen evoluutioteorian selittämätön asia,jotka pääasiassa ilmenevät havaintojen puutteella -esimerkiksi jos jostain bioloisesta yksiköstä "ei tunneta yksinkertaisempia muotoja"- jotenkin mystisesti tukisi suoraan heidän omaa oppiaan.
Seurauksena on se,että kaikki esitetyt kreationismitutkimukset pyrkivät "evoluution kumoamisen", tai kyseenalaistamiseen. Ne ovat siis pohjimmiltaan evoluutiotestejä, eivät Suunnittelu/Luomis testejä. Tämän väite redusoituu siihen, että Suunnittelu olisikin vain "evoluution puutetta"..
Tämä esiintyy yleensä vaatimuksena pitää Suunnittelijaa parhaana mallina,ainakin siihen asti kunnes naturalistinen selitys löytyy. Tämä tietämättömyyteen vetoaminen, tuntemattoman selittäminen Ad Hoc Jumalalla, tunnetaan nimellä "God of the gaps" ,"Aukkojen Jumala", tai tuttavallisimmin "kaikkivaltiaspilleri" & "GODDIDIT"
Tässä ei oteta huomioon sitä, että jokaiseen, täysin oikeassa olevaankin, teoriaan liittyy epävarmuuksia, liittyen nimenomaan asioihin joita ei tiedetä tai joita se ei selitä. Ja koska objektiivisuusvaatimuksen nojalla sama ongelmankarsintatapa pätisi tällöin myös toisinpäin, jolloin esimerkiksi luomisopin falsifikaatiokriteerittömyys ja Suunnittelun mekanismien tuntemattomuus ja Suunnittelijan havaitsemattomuus tarkoittaisi evoluution automaattista oikeassaoloa. Tieteessä on kantana,että jos ei jotain tiedetä, tulee sitä selvittää, ei päättää olemattomien ilmiöiden luonnetta haluamallaan tavalla. Jos asiasta ei ole havaintoa, se jätetään kokonaan käsittelemättä teorianmuodostuksesta. Sen sijaan ne toimivat hyvänä tutkimuksen lähtökohtina, jos siis ovat testein falsifioitavia. Tieteessä "tutkitaan ennen kuin hutkitaan." Ja jos falsifikaatiokriteeriä teorian keskeisimmälle oletukselle ei löydy,niin "hutkitaan ennen kuin tutkitaan".
Tässä kahtiajaossa on myös sellainen ongelmakohta, että samanaikaisesti kreationistit vaativat,että evoluutikot eivät selitä mitään apuoletuksin, tai analogioin,mutta ovat itse valmiita selittämään kaiken apuoletuksin ja suorastaan suosittelevat analogioiden käyttöä.
Näinollen evolutionistit eivät saa esimerkiksi tulkita fossiilia välimuodoksi,koska se on samanrakenteisuuteen nojaava analogia, mutta samalla Siegfried Schererin & Reinhard Junkerin "Evoluutio-kriittinen analyysi",sivullaan 295 mainitsee analogiat hyviksi luomistodistusmenetelmiksi, ja suosii esimerkiksi konemeteforan käyttöä.
Evolutionisti ei saa apuolettaa,esimerkiksi löytymättömiä kemiallisia välimuotoja bakteerimoottoreille. Suunnittelijan erityisluonteeseen ja vainoon vedotan kreationistien sallivat itselleen apuoletuksia valtaisia määriä: apuoletuksia ovat kaikki ne seikat,joihin vastataan "se nyt vain on niin"-tyylillä. Esimerkiksi väite,että "genomien samanlaisuus kertoo samasta Suunnittelijasta" on apuoletus,koska se ei kerro, miksi Suunnittelija on rajoittunut tekemästä toisenlaisia toteutusratkaisuja. Kreationistit vaativat evoluutioteorialta vaaditaan aukottomuutta,eli kaikkien anomalioiden selittämistä -joka on tieteenfilosofian valossa mahdottomuus- ja samalla itse ei tarvitse ottaa lainkaan kantaa Suunnittelun mekanismeihin,eikä mihinkään muuhunkaan,jota voitaisiin käyttää ilmiöiden selittämiseen ja ennustuksiin.