Evoluutikon maailmankuva
"Ei ole turhia päiviä
tai jos on on koko elämä
niin turhaa, ettei sitä siedä
ajatella tänään
Eikä liene rangaistus,
jos käymme hetken yhtä matkaa
kun hirviöiksi paljastumme,
onko hyvät päivät valhetta sittenkään?
(CMX,"Sielunvihollinen")
Jokaisen ihmisen elämässä etiikkaa näyttelee tärkeää osaa. Lähes kaikilla on periaatteita, joita he pitävät tärkeinä. Ihminen harvemmin miettii etiikan eri suuntia, kuten pragmatismia, altruismia, luonnonoikeuden etiikkaa ja kristillistä etiikkaa, vaikka hän todennäköisesti seuraa jotain näistä tai yhdistelee niitä. Erilaisia lähestymistapoja etiikkaan on runsaasti, ja ne poikkeavat toisistaan erilaisen argumentoinnin hierarkian ja kulttuurin vaikutusten takia.Riippumatta siitä onko niiden lähtökohta Jumalan kirjaama Pyhä Sana vai puhtaasti kulttuuri. Siinä missä Raamattuun ja muihin Pyhiin kirjoituksiin uskovat kokevat että ilman heidän uskoaan etiikkaa ei olisi.Samalla kenties unohtaen sen, että vaikka Raamatussa on erillinen käsky "Älä Tapa" se ei tarkoita että ilman Raamattua ihmiset tappaisivat toisiaan yhtään vähempää: Inuiitit eivät ole kuolleet sukupuuttoon vaikka heillä ei ollutkaan Raamattua pitkään ajanjaksoon.
Evoluutikkona ja yksilönä voin kuitenkin puhua etiikasta vain "omasta puolestani"; Jollain toisella evoluutikolla on varmasti hieman eri näkemykset:
Moraali, etiikka, oikeudenmukaisuus kun ovat inhimillisen älyn luomia konstruktioita, jotka ovat osin älyllisiä, osin vaistonvaraisia -ja ehkä osin satunnaisiakin. Biologiasta ja luonnontieteistä ei voi suoraan moraalia johtaa; Moraalista puhuttaessa kyseessä on aina enemmänkin poliittinen ja sosiaalinen päätös, jonka kokonaisuuteen biologia vaikuttaa muun muassa sitä kautta että ihminen on laumaeläin. Olen kulttuurirelativisti jonka mukaan yhteiskunta määrittee demokraattisesti pelisäännöt : Voi olla että yksilö ei syystä tai toisesta sopeudu tähän ja kapinoi tai sairastuu, jolloin joku kärsii ja jossain vaiheessa joku pakotetaan kuosiin. Mielestäni perinteinen jaottelu "absoluuttinen moraali" vs. "individualismi/arvonihilismi" on siksi väärä ; Väärä molemmista päistä ja keskeltä.
Miksi koen "eettisiä kokemuksia"
Minulle, "yksilönä ja lauman jäsenenä" etiikka tarkoittaa kumulatiivisena kulttuurievoluution tietyssä historiallisessa jatkumossa aktualisoitutta ideologista kannanottoa. Kannanotto voi olla kielellinen -mutta myös fyysinen. Ihmisen paitsi opettavat sanoin, pyynnöin, käskyin, kehotuksin, myös toiminnallaan. Eleillä, ilmeillä, nyrkeillä. Ihminen on laumaeläin, jonka hengissä selviäminen on riippunut ryhmästä.Saalistava susi pärjää laumassa paremmin kuin yksin.
Tämän pohjalta ajattelen että kaikki se mitä *pidetään* hyvänä ja pahana, sekä miten tulisi elää - ovat evoluution tuottamia lauman käyttäytymismalleja. Ihminen pelaa peliteoreettista peliä, jossa "vangin dilemman tapaan" huijaamalla voi voittaa lyhytaikaisesti paljon, mutta pitkällä tähtäimellä huijaaminen ei kannata koska kukaan ei enää suostu pelaamaan kanssasi, jolloin jäät yksin -ilman niitä "yhteispelin" tarjoamia, kenties huijaamista pienempiä, "palkintoja", joista ajan mittaan kasaantuu kuitenkin "kannattava summa". Kun tälläinen systeemi, "kulttuuri" on syntynyt, on se alkanut vaikuttamaan itseensä: Lauman voimallinen enemmistö on päättänyt miten muut toimivat
Jos näiden mukaan ei pelata, voi poistua laumasta.
Evoluutio on näin suosinut nimenomaan ryhmässä menestyvää yksilöä. Tarjoten menestystä niille joka osaavat miellyttää tovereitaan. Ja tähän on ollut kaksi tietä: Massan mukana meneminen ja manipulointi. Nämä on voitu yhdistää monenlaisiksi strategioiksi, kuten vastavuoroisuudeksi. Koska ryhmä hyötyy yhteistyöstä kokonaisuutena, ovat ryhmät joiden yhteispeli toimii säilyneet: Jo sukulaisvalinnankin kautta "lauman etu" on sekoittunut "omaksi eduksi". Koska valinnan alla eivät ole yksilöt tai populaatiot vaan geenit ja geeniyhdistelmät, valinta ei koske puhtaasti yksilöä eikä populaatiota, jolloin yksilö, joka pelastaa sisarensa tai lapsensa pelastaa puolet omista geeneistään. Näin eettisen kokemuksen synnyttävät geenit ovat varmistaneet näiden laumaeläinten menestymistä ja mahdollistanut sosiaalisen hienostumisen, jonka huippuna on etiikka.
On tosin muistettava, että tämä ei tarkoita sitä että etiikka ja eettiset kokemukset suoraan kertoisivat mikä on "objektiivisesti oikein": Tämän kieltää jo "naturalistinen virhepäätelmä". Mutta jos etiikka määritellään "yhteisön moraalikoodiksi", luonnollisuus määrää "eettiset tuntemukset" ja "kokemuksen oikeasta ja väärästä", niiden "etiikan" ja "oikean ja väärän" sisältö onkin sitten eri asia. Eli evoluutio on tuottanut "luonnostaan laumahenkiset" aivot, jotka sitten ovat luoneet erilaisia eettisiä normeja.
Joka tarkoittaa sitä että yhteistyö ja auttaminen ovat rationaalisia toimintamalleja ottamatta mitenkään kantaa siihen mikä on "absoluuttisesti oikein": Toisaalta on mahdollista että käsite "absoluuttisesti oikein" on vain aivojen tuottama ilmiö, jota ei ole olemassa ihmisten ulkopuolella.
Moraalinormistojen sisältö
"And we are called upon to worship such a God; to get upon our knees and tell him that he is good, that he is merciful, that he is just, that he is love."
(Robert G. Ingersoll, "The Gods", 1872)
Kun tarkkailemme kulttuuria huomaamme kulttuurievoluution merkityksen; Eri aikoina ihmisten käsitykset monista asioista ovat erilaiset. Eri aikoina on eri uskontoja ja "säädyllinen" pukeutuminen, ateriointi ja tavat ovat erilaisia. Tämä kertoo siitä että vaikka moraali ominaisuutena onkin "lajinmukaista käyttäytymistä" on sen sisältö kulttuurillista. Tässä tapauksessa uskontojen merkitystä ei voi korostaa -eikä toisaalta väheksyä. Uskonnot kun paitsi muokkaavat ihmisten moraalikäsityksiä myös joutuvat sulautumaan siihen. Jos ihmiset alkavat kokemaan jonkun uskonnon epäeettisenä, he luopuvat siitä. Tämän vuoksi uskontokin joutuu sekä ohjaamaan -jopa manipuloimaan- kannattajiaan että mukautumaan. Tämä mukautuminen näkyy siinä että kun kulttuurin mukana suuntautuva yleinen käsitys moraalista ja etiikasta muuttuu, on eri aikoina Raamatustakin viitattu eri lauseisiin, joilla on joko tuettu joitain moraalikäsityksiä tai tuomittu muita. Raamatuntulkintojen muuttuminen, ja uusien tulkintamallien eli lahkojen synty, osoittaa sen etteivät moraalikäsitykset ole ainakaan puhtaasti lähtöisin uskonnosta ja sen pyhistä kirjoista:
Toisin sanoen, vaikka yksilöillä onkin jonkinlaisia näkemyseroja, etiikka perustuu aina siihen siihen mikä "demokraattisesti" tuntuu oikealta. Kunkin hetken etiikka on aina sitä mitä kyseisen kulttuuripiirin sisällä olevat ihmiset "tuntevat oikeaksi" ja tähän tavoitteeseen päätymiseen tarvitaan joko tähän "demokraattiseen näkemykseen" mukautumista ja/tai tämän "yleisen mielipiteen" ohjaamista tiettyyn suuntaan:
Ja jos uskonto epäonnistuu näissä, on kyseinen uskonto tuhoon tuomittu, koska uskonto on aina myös kulttuurillinen ilmiö. Uskonto, jolla ei ole ainuttakaan uskovaa ei ole uskonto, joka määrittelee kenenkään moraalia.
Mukautuminen ei välttämättä ole paha asia. Jos uskonnossa "omatunto valmennetaan" siten että jos yksilön oikeustaju ei pidä joitain asioita pahoina -tai että niiden tuomitseminen johtaa vain tarpeettomaan kärsimykseen- on yksilön oikeustaju väärässä ja on vain pakko hyväksyä ajatus siitä että ne kaikesta huolimatta ovat hänestä "pahoja asioita", koska esimerkiksi muu on "pahan manipuloinnin seuraamista". Ja vihattava näitä asioita, "koska Jumalakin niitä vihaa". Nimenomaan tällaisesta ihmisten oikeustajun tukahduttamisesta johtuu se, että eri uskonnot ovat historian aikana saaneet ihmiset tekemään paljon pahoja asioita.
Mukautumisesta ja ohjailusta on seurauksena se, että eri alueille eriytyy eri uskontoja ja että esimerkiksi Raamattua tulkitaan niin monella tavalla että jotakuta aivan ihmetyttää että "Jos Raamattu on Jumalan sana, miksi sitä ei ole kirjoitettu yksiselitteisesti vaan monitulkintaiseksi", "onko oikeudenmukaista että henkilön maantieteellinen sijainti vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa tulla kristityksi" tai että "Onko äärimmäistä itsekkyyttä haluta, että oma tajunta jatkaa elämää ikuisesti".
Toisaalta emme kuitenkaan voi olla kiinnittämättä huomiota siihen miten eri kansoilla on selkeästi tietyt toimintamallit pahoja. Murhaa pidetään kaikkialla huonona asiana. Yleensä ottaen kaikissa kulttuureissa nähdään että "yksilön teko, jossa hän itse hyötyy useiden kustannuksella on paha ja yksilön teko jolla hän hyödyttää jotain toista tai koko yhteisöä on hyvä". Tämä moraalimallien yhteinen sisältö ei siksi tarkoita sitä että moraali olisi absoluuttista tai jumalallista. Se voi hyvin johtua siitä että ominaisuudella on vain yhteinen geneettinen pohja.Toki Jumala on periaatteessa voinut ohjelmoida sen ihmisten perimiin.
Tämä tarkoittaa sitä että evoluutikko voi ajatella että hänellä ei ole yliluonnollista tarkoitusta. Tälläinen voi tuntua pahalta jos "toivottavuus" ja "miellyttävyys" asetetaan kriteereiksi. Tottakai jokaikinen ihminen haluaisi elää ikuisesti onnellisena paratiisissa, jolloin tälläiseen todella uskova voi kokea todellista iloa ja tälläisen uskon kadottaminen voi tuntua murheelliselta. Mutta toisaalta ateistisen evoluutikon on käytettävä ainoa elämänsä, jolle ei uusintaa tule, siten että keskittyy tärkeisiin asioihin: Ystäviin ja perheeseen, taiteeseen...
Hän kun ei voi lohduttautua sillä että "ehtiihän sitä sitten seuraavassa elämässä".
Mutta toisaalta evoluutikko ei ole pakotettu tähän ateistiseen maailmankatsomuksen. Koska objektiivinen moraali on "riippumatonta" ei esimerkiksi gravitaation, tai minkään muunkaan ilmiön, "naturalistinen luonnonlakimaisuus" tuhoa objektiivisen moraalin olemassaoloa - muutenhan se olisi "riippuvaista".
Muistammehan kaikki toki sen että jos väitämme että luonnollinen on hyvää tai että luonnollinen on pahaa, syyllistymme "naturalistiseen virhepäätelmään".
Näin evoluutikko voi täysin uskoa yliluonnolliseen tarkoitukseen ja moraaliin ja ikuiseen elämäänkin, joskaan hänen ei ole pakko : Evoluutikolla on valinnanvaraa. Hän voi valita erilaisista maailmankuvista kristillisestä teistisyydestä agnostismin ja Zen -buddhalaisuuden kautta ateismiin. Hän voi esimerkiksi ajatella seuraavalla tavalla, joka ainakin minusta on sangen miellyttävä, lohdullinenkin. Siinä kun evoluutio on väline, jossa moottorina on polttoainesäiliössä myös rakkautta:
"ID proponents say evolution leaves everything to chance. They don't mention that chance is only the raw material upon which natural selection operates. They say evolution is purposeless, but the theory implicitly endows all life with the purpose of reproduction. That purpose might be too sexual to sit comfortably with Christians, but evolution can be viewed as an unbroken chain of motherly love stretching back through human history into our mammalian, reptilian and more primitive forebears."
(Rikki Hall,"Kingdom of Love - Creationists drop religion for intelligence",2007)
