Tieteen kriteerit:
"Tiedänhän minä, ettei astrologia ole tiedettä", Gail sanoi. "Ei tietenkään ole. Se on pelkästään sattumanvarainen sääntökokoelma niin kuin shakki tai tennis tai mikä se kumma juttu on jota te englantilaiset harrastatte?"
"Hmm, tarkoitatko krikettiä vai itseinhoa?"
(Douglas Adams, "Enimmäkseen harmiton")
*Tiedettä on julkinen, edistyvä ja yleinen tieto.
*Tiedettä on julkinen, kriittinen ja autonominen tutkimus, jonka tavoite on tuottaa julkista, edistyvää ja yleistä tietoa.
-Objektiivisuus:tutkimuskohteen olemassaolon ja ominaisuuksien tulee olla ihmisen mielipiteistä riippumattomia:eli samanlaisia tapauksia verrataan samoilla kriteereillä.
-Julkisuus:väitteelle, joka esiintyy tieteellisen tiedon vaatimuksin,
tulee voida antaa julkinen perustelu. Perustelun on oltava julkinen,jotta jokainen voi vakuuttua väitteen oikeutuksesta. Käytännössä: esimerkiksi empiirisen kokeen asetelmat ja suoritustavat on merkittävä niin, että ne voidaan halutessa toistaa.
-Kriittisyys:Tieteellinen tutkimus ei voi perustua uskoon, ilmestykseen tai auktoriteetin ilmoitukseen, vaan vain ja ainoastaan tutkijan ja tutkimuskohteen aitoon vuorovaikutukseen. Kriittisyys ei tarkoita pelkkää "kiistämistä" vaan havaintojen ja päätelmien loogisuus, sekä se onko lähtökohtina havaitut tai periaatteessa havaittavat ilmiöt, ratkaisee. Kriittisyys tulee esiin myös siinä, että tieteessä väitteistä väitellään, tieteessä asioista voidaan olla hyvinkin perusteellisesti erimielisiä ja koulukuntakiistat tulevat voimakkaasti esiin.
-Falsifioitavuus:Ilmaistut asiat on voitava todistaa kokeellisesti vääräksi:
Toisin sanoen vain väite, joka voi tuottaa sellaisia ennustuksia, joiden totuus tai epätotuus voidaan tarkistaa: Jos väite ei tuota ennustuksia, jotka jossain muodoissaan esiintyessään osoittaisivat väitteen vääräksi, ei sitä oteta lainkaan huomioon.
-Autonomisuus:Vapaus tieteelliseen tutkimukseen ei saa vaikuttaa tulosten taloudellinen,poliittinen,uskonnollinen tai moraalinen toivottavuus tai epätoivottavuus. Tieteen tulosten arviointi on vain ja ainoastaan tiedeyhteisön oma asia. Pohjimmiltaan tiedeyhteisö itse päättää mitä tiede on valitsemalla tieteen kriteerit, eikä ulkopuolisilla ole tähän mitään vaikutusvaltaa.
-Edistyvyys:Tiedon tulee lisätä tiedon totuudenkaltaisuutta virheiden ja puutteiden eliminoinnin kautta.
-Yleisyys:Tiedon tulee olla lainomaista ja informatiivista.
Tämä tarkoitaa, että tiedolla on sekä selitysvoimaa että ennustusvoimaa.
ja että tieto sulkee pois paljon todellisuutta koskevia vaihtoehtoja.
->Tiede pyrkii mallintamaan todellisuutta.
->Tieteellinen tieto=yleistä ja yleisesti pätevää tietoa.
Näennäistieteen eli mukatieteen eli pseudotieteen eli "huuhaan" tunnusmerkit
Näennäistiede="Tietoa ja tutkimusta, joka väittää olevansa puhtaan faktuaalista tai tieteellistä tai jopa vallitsevaa tietoa parempaa, muttei kuitenkaan tiedeyhteisön valtaosan mielestä täytä tieteellisen menetelmän kriteerejä.
-Yrittää tehdä maailmankatsomuksesta tiedettä.
-Tukeuu epämääräiseen tieto-oppiin, joka sallii auktoriteettiuskon ja dogmaattisen asenteen.
-Karttaa usein käsitteellisesti tarkkaa, eksaktia ajattelua=ei muodosta pelkästään totuuksista koostuvaa kokonaisuutta.
-Käyttää yleensä psykologista argumentointia ja moraalikritisointia.
-Ei välttämättä esitä omaa hypoteeseja ollenkaan,vaan vetoaa siihen,että ei voida olla varmoja/ei tiedetä. Vastustajien, yleensä normitieteen, teorioiden haukkuminen muuttuu yht'äkkiä tukevaksi "todisteeksi" omalle kannalle.
-Pseudotieteeen hypoteesit ja teoriat ovat usein mahdottomia testata tai huonosti testattavissa.
-Ne ovat usein ristiriidassa todennettujen tieteellisten hypoteesien kanssa eivätkä muutu todistusaineiston vaikutuksesta.
-Laadullisesti huono todistusaineisto yritetään usein kompensoida aineiston määrällä.
-Valetieteen kannattajat eivät tee omaa tutkimusta,sen sijaan se saa aineistonsa normaalitieteen tuloksista. Yhdistelemällä sopivasti erilaisia ja eri ikäisiä näkökantoja,mahdollisesti kontekstia poistellen valetieteilijä saa todistettua "tieteellisesti" oikeastaan mitä tahansa.
-Jos pseudotiede tekee tutkimusta,käyttää se epätieteellistä teknologiaa tai muita epätieteellisiä konsteja.
-Testejen negatiivisista tuloksista ei raportoida.
-Julkaisuja ei kohdisteta tiedeyhteisön tarkastelun alle,vaan niitä suunnataan ensisijaisesti maallikoille:Pääosin he julkaisevat kansantajuisia kirjoja. Kaikkein mieluiten he puuhaavat suurelle yleisölle suunnattuja väittelyitä ja keskustelutilaisuuksia.
-Pseudotiede sisältää anakronista ajattelua,joka perustuu vanhoihin tieteen hylkäämiin teorioihin ja olettamuksiin.
-Vetoaa usein myös myytteihin ja mysteereihin.
-Tukeutuu yleensä ilmiöihin,joiden tapahtumatta jättämistä ei voi todistaa.
-Pseudotiede on yleensä eristynyt, yksinäinen oppirakennelma.
-Vetoavat yleensä siihen,että "tiede ei ole valmis kohtaamaan" heidän oppiaan.
-Valetieteen omaa näkökantaa ei saa kyseenalaistaa eikä kritisoida. Valetieteen sisällä ei joko ole koulukuntia tai jos on, ne eivät juurikaan väittele keskenään.
-Arvovallan tukena esitetään aihepiirin kannalta merkityksettömiä oppiarvoja.
->Saattavat jopa uskotella,että joku/jokin taho salaa tietoa.
->Pseudotiede pyrkii tukemaan itseään - vaikka selviä todisteita vastaan.
->Pseudotieteilijä on kriittinen vain "vastustajiaan kohtaan", eli silloin kun joku esittää hänen näkemyksestään poikkeavia selityksiä.
Uskonnon tunnusmerkit:
Uskonto="Mikä tahansa joukko uskomuksia tai käytäntöjä, jotka käsittelevät elämän peruskysymyksiä, etiikkaa, kuolemaa, tuonpuoleista tai korkeamman olemassaoloa. Usein keskeistä on usko yliluonnolliseen. Uskontoon liittyy usein rituaaleja ja henkisyyttä: rukoilua, meditaatiota, toistettavia rutiineja. Uskonnot sisältävät usein kokoelman noudatettavia sääntöjä."
-Tukeuu todistamattomiin ilmiöihin, yleensä älylliseen entiteettiin.
-On yleensä eristynyt,yksinäinen oppirakannelma.
-Käyttää yleensä psykologista argumentointia.
-Tukeuu epämääräiseen tieto-oppiin, joka sallii auktoriteettisuuden ja dogmaattisen asenteen.
-On subjektiivinen=olion olemassaolo ja ominaisuudet riippuvat henkilön tai ryhmän maailmankatsomuksesta.
-Pyrkii antamaan käsityksen korkeista arvoista ja johdattamaan uskonnolliseen/hengelliseen/henkiseen/sosiaaliseen/taloudelliseen kasvuun.
->Kultiksi uskonto muuttuu kun sen dogmaan kuuluu joko "ainoastaan järjestön sisältä voi pelastua" tai "järjestön sisältä pelastuu,ulkopuolelta ainoastaan aniharva."
->Kultit ovat myös luonteeltaan autoritaarisia ja erottavat jäseniään minkä tahansa periaatteen rikkomisesta tai tottelemattomuudesta järjestöä kohtaan.
*Usko = uskomus,liittyy olennaisesti myytteihin, dogmeihin, taruihin, satuihin ja kansanperinteeseen tai muuhun ei-konkretisoitavaan, ts. sellainen josta ei voida suorittaa testattavia tai mitattavia havaintoja.
*Teoria=perustuu todelliseen,havaittuun,ilmiöön joka tulee testatuksi myös käytännössä ja jos jokin osanen ei sovi teoriaan, niin se asetetaan kriittisen tarkastelun kohteeksi. Teoria koostuu perusolettamuksista, niiden lisäoletuksista ja niistä saatavista johtopäätöksistä.
*Tiede ja usko molemmat käsittelevät "totuutta", mutta eri metodein. Kärjistetysti voidaan sanoa, että tieteessä tutkimustarkoituksen selkeys on annettu a priori perustelemalla päättelyketjut ja tiedonhankintakeinot päteviksi ennen varmistusta, ja tästä käsin totuus päätellään a posteriori. Uskonnossa "totuus" on annettu a priori, selkeys syntyy a posteriori selittämällä jälkikäteen miksi lähtökohta on "sopusoinnussa" tilanteen kanssa.
MIKÄ ON TIETEELLINEN TEORIA
Tieteellinen teorian määritelmä kuuluu tieteenfilosofi Hempelin mukaan seuraavasti:
"Teoriat pyrkivät esittämään ilmiöjoukossa havaittuja säännönmukaisuuksia ja myös ennustamaan ilmiöitä.
Teoriassa lait systematisoivat jonkin ilmiöalueen empiiriset säännönmukaisuudet."
Jotta teoria voisi tarjota tiedollisia kokemuksia,on sen piirissä voitava olla oikeassa tai erehtyä.
TIETEESTÄ TARKEMMIN
Tieteeseen liittyy kiinteästi lähdekritiikki:
*ulkoinen lähdekritiikki - onko lähde aito?
*sisäinen lähdekritiikki - lähde on aito, mutta valehteleeko kirjoittaja?
*Perusoletuksista:
Koska perusoletuksia,eli premissejä ei voida falsifioida,ne laskevat"tieteellisyyden tasoa". Kuitenkin aina joudutaan ottamaan premissejä,kuten "olemme olemassa". Tieteessä onkin tärkeää se minkälaisia premissejä otetaan mukaan. Tärkeimpänä sääntönä on ottaa niitä mahdollisimman vähän. Jos näin ei tehtäisi, voitaisiin vain ottaa valtava määrä tarpeettomia perusoletuksia ja selittää niillä mitä vain.
->Koska yliluonnolliset premissit sisältävät ylimääräisiä tekijöitä, ne ovat huonompia kuin sellaiset joissa näitä tekijöitä ei ole.
-Jos perusoletuksiin otetaan mukaan ylimääräisiä olioita,tarvitsisi perustella miksi niiden mukaan ottaminen on välttämätönsä,eikä ilman niitä pärjää,
pelkkä vetoomus "maailmankuvien tasaveroisuuteen" ei riitä,sillä toisissa maailmankuvissa on enemmän tarpeettomia olioita kuin toisissa. Perusoletuksissa kannattaa noidattaa Occamin partaveistä:
"Occamin partaveitsi on periaate, jonka mukaan ilmiöitä selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen." Selityksistä tulee karsia kaikki ylimääräiset tekijät = Teorioiden tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia. Occamin partaveitsen mukaan kilpailevista, yhtä selitysvoimaisista teorioista tulisi valita kaikista yksinkertaisin. Occamin partaveitsi on saanut nimensä filosofi Wilhelm Occamilaisen (n. 1285–1350) mukaan.
Hän ilmaisi asian latinaksi:
”Non sunt multiplicanda entia praeter necessitatem”
asioita ei tule monimutkaistaa tarpeettomasti.
Okhamin partaveistä käytettäessä on kuitenkin muistettava se, että se ei ole "algoritmi, jolla erotetaan Totuus Väärästä". Luonto ei välttämättä ole yksinkertainen. Yksinkertaisempia teorioita on tieteen edistyessä korvattu monimutkaisemmilla teorioilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että partaveitsi olisi hyödytön:
Okhamin partaveitsi kun tarjoaa käytännöllisen heuristiikan, jolla voidaan järjestää teorioita. Yksinkertaiset teoriat ovat tyypillisesti helpompi järjestää testeiksi, ja siksi onkin viisasta tutkia yksinkertaiset selitykset ennen kuin edetään kompleksisempiin ja monimutkaisempiin.
Ja tämä johtaa siihen, että on selvitettävä mitä "yksinkertaisempi" tarkoittaa Okhamin partaveitsessä: Se on kenties yksinkertaisimmillaan puhdasta loogisen argumentin premissien laskemista, mutta tämä on pikemminkin erikoistapaus : Pienempi määrä premissejä johtaa yleensä pienempään vapausasteeseen. Eli vähemmällä määrällä premissejä koe voi tuottaa vain pienemmän määrän erilaisia koetuloksia. Kun yksinkertaisemmalla teorialla on rajoitetumpi määrä mahdollisia lopputuloksia, on falsifiointi on helpompaa ja teorialla on "peittävän lain mallin mukaan" enemmän selitysarvoa -kunhan koetulokset vain puhuvat sen puolesta. Tämän vuoksi on viisasta ottaa huomioon paitsi premissien määrät, myös se kuinka monenlaisia lopputuloksia teoriat voivat saada. Tältä kannalta ajatellen esimerkiksi Suunnittelija, jolla ei voida esittää minkäänlaisia rajoitteita vastaa ääretöntä kompleksisuutta : Määrää jota ei voida saavuttaa millään äärellisellä määrällä selkeitä ja yksinkertaisia premissejä.
(ID)Kreationistit taas ovat kumoamassa evoluutiota, joten evoluutiolla on pakosti rajallinen määrä mahdollisia lopputuloksia. Se siis olettaa vähemmän.
Näin ollen kreationismin opetus ei ole mitään "luonnontieteiden opetusta ilman ateistisesta maailmankuvasta nousevia ennakko-oletuksia koskien elämän syntyä ja kehittymistä", vaan "naturalististen luonnontieteiden opetus on tieteiden opetusta ilman uskonnollisesta maailmankuvasta nousevia ennakko -oletuksia ja ennakkoluuloja tiettyjen ratkaisumallien mahdottomuudesta" ; Luomisoppihan ei missään tapauksessa jätä agnostisesti ottamasta kantaa elämän syntyyn ja eliöiden monimuotoisuuteen. Sillä on oma, ääretöntä premissiä vastaava, oletusrakennelma jota täydennetään oletuksilla tiettyjen, "naturalististen" ratkaisuiden mahdottomuudesta. Eli kreationismissa oletetaan Luojan lisäksi se, että tämä Luoja ei työssään ole käyttänyt ohjaamattomia luonnollisia prosesseja..
Okhamin partaveitsi voi siksi hyvin kertoa esimerkiksi sen, kumpi kahdesta teoriasta on toista perustellumpi ja testattavampi. Ja tämä taas on tieteen teon kannalta kaikkea muuta kuin turhaa.
Samoin premissien käsittelyssä kannattaa muistaa todistustaakka:
Todistustaakka tarkoittaa sitä että olemassaoloväitteen esittäjällä on todistustaakka. Tämä tarkoittaa sitä, että jos joku väittää että Loch Ness on olemassa, hänen tulee osoittaa että tämä, toistaiseksi tarinoissa ja silminnäkijäkertomuksissa joita ei voida tarkentaa esiintyvä peto on todella olemassa. Todistukseksi tästä eivät tietenkään riitä selittelyt sille miten Loch Nessin hirviö voi olla dinosaurus tai valtava ankerias. Loch Nessin hirviön epäilijän ei tarvitse osoittaa hirviötä olemattomaksi - itse asiassa tämä olisikin täysin mahdotonta. Erityisesti on vältettävä todistustaakan siirtämistä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, jos uskova vetoaa että Jumala ja tämän ihmeet ovat päteviä selityksiä, koska niitä ei ole todistettu olemattomiksi. Samoin esimerkiksi väite Suunnittelijasta tulisi voida todistaa ; Samoin esimerkiksi naturalistit ovat joutuneet todistamaan luonnonlakien olemassaoloa. Tedämme että on oleamassa luonnonlakeja, kuten gravitaatio, termodynamiikka, Arkhimedeen laki, heikko vuorovaikutus, vahva vuorovaikutus, sähkömagneettinen vuorovaikutus ... Naturalisteilla on vahvaa näyttöä näistä. Samoin satunnaisjakauman ehdot täyttäviä ilmiöitä on havaittu (radioaktiivinen hajoaminen tapahtuu tiedettävästi satunnaisesti tietyn tilastollisen todennäköisyyden mukaan.)
Luonnonlakien kiistäjän tulisi falsifioida näistä laeista jokaikinen ennen kuin hän voisi väittää että "naturalisteilla" ei olisi todisteita näkemykselleen. Tilanne ei ole todistustaakan siirtämistä, koska naturalisteilla on selkeä laki, jota koeolot joko noudattavat tai eivät. Nämä esitetyt lait myös voidaan jokainen myös osoittaa vääriksi. Ja tehdyt testit ovat toistaiseksi pitäneet esimerkiksi Faradayn induktiolakia pätevänä.
Sen sijaan meillä ei ole todisteita siitä että jotain näiden ulkopuolella olisi jotain. Vaikka joku voi väittää että kaikki luonnonlait olisivat vain jonkin älyn rutiineja tai tämän ohjelmoimia, se on toki mahdollista, mutta hän esittää väitteen tälläisen älyn olemassaolosta. Tämä tarkoittaa sitä että hänen on kyettävä todistamaan tämä äly ja tämän ominaisuuksia. Niin kauan, kuin näitä todisteita ei ole esitetty, ei ole mitään syytä uskoa niihin.
MÄÄRITELMISTÄ
Hyväksyttyjä tieteellisiä määritelmiä ovat:
*Yleiskielen sanat:
-ei tarvitse määritellä, jos niitä käytetään kunkin kielen sanakirjojen antamissa merkityksissä.
-Monesti yleiskielen sanoilla on sanakirjassa rinnakkaisia merkityksiä; tällöin tutkijan on aihetta ilmoittaa, mitä määritelmää hän hankkeessaan käyttää.
*Fakkitermit:
-tieteenalalla sanoille vakiintunut erityismerkitys,jonka määritelmä löytyy alan käsikirjoista. Näitä kannattaa jokaisen tutkijan käyttää, sillä näin hän pääsee suoraan hyödyntämään alalla aikaisemmin tehtyä tutkimusta ja samalla hänen uudet tuloksensa laajentavat alan yhteistä teoriaa.
*Vanha sana uudessa merkityksessä:
-Tutkijalla on aina oikeus määritellä uudelleen mikä tahansa käsite, mutta tässä pitäisi olla varovainen:Syntyy aina väärinkäsitysten vaara, kun yleisessä käytössä olevalle sanalle annetaan uusi merkitys. Haitaton tapa sen sijaan on ottaa käyttöön ja määritellä uudelleen jokin yleiskielestä jo poistunut sana.
*Uudissanat:
-Jos tutkija todella katsoo tarvitsevansa uuden, ennen määrittelemättömän suureen tai käsitteen, selvintä olisi jos hän myös keksisi uudissanan tämän luomansa uuden käsitteen nimeksi, jottei se sekoitu vanhoihin. Suomen kielen joustavuus tulee tässä tutkijan avuksi; muun kieliset saavat tyytyä kaivelemaan sanojen juuria kreikasta ja latinasta. Sanojen merkitysten pohdiskelussa voi fenomenologian metodista olla apua.
*Uudet määritelmät:
-vain,kun on pakko laatia!
-Validius eli pätevyys: määritelmän täytyy antaa määriteltävän olemus.
Sen pitäisi viitata juuri haluttuun käsitteeseen, eikä johonkin muuhun sitä muistuttavaan asiaan.
-Reliabiliteetti, luotettavuus: käsite pitää voida rekisteröidä täsmällisesti siten, että jos rekisteröinti tai mittaus toistetaan saman tai eri tutkijan toimesta, saadaan aina sama tulos. Etenkin fyysisissä tieteissä tämä onkin usein käytännössä mahdollista lähes täysin toteuttaa, ja monet siksi katsovat reliabiliteetin olevan sama käsite kuin toistettavuus (repeatability).
Sen sijaan tutkittaessa ihmisen ainutkertaisia kokemuksia esimerkiksi taiteen luomisen tai vastaanottamisen piirissä tämän kokemuksen toistaminen samanlaisena ei useinkaan ole mahdollista. Toiston korvikkeena voitaisiin ehkä tehdä niin, että useat toisistaan riippumattomat samanaikaiset havainnoijat rekisteröivät ilmiön, ja reliabiliteetti tarkoittaa muistiinpanojen yhtäpitävyyttä. Joka tapauksessa korkean reliabiliteetin tavoittelussa tarkoituksena on edistää tulosten varmuutta, täsmällisyyttä ja uskottavuutta ja tätä kautta niiden käyttökelpoisuutta myöhemmille tutkijoille ja soveltajille.
-Määritelmän pitää olla niin selkeä, että raportin lukija voisi sitä käyttäen toistaa tutkimuksen ja saada samat tulokset.
-Määritelmässä ei saa käyttää epäselvää tai kuvaannollista kieltä.
-Määritelmä ei saa olla kehämääritelmä.
Lisätietoja:
Ilkka Niiniluoto, "Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta.", 1984
Risto Selin, Marketta Ollikainen & Ilpo Salmi(toim.) "Paholaisen asianajajan paluu - opaskirja skeptikolle", 1997
Otto Lappi, "Tieteellinen päättely & selittäminen kognitiotieteilijöille", 2006
Timo Kaitaro,"Miten erottaa tiede pseudotieteestä",1998
Esko Valtaoja,"Mestarit areenalla: Sir Martin ja Iso J",2001
"Ohjeita pseudotieteen perustajille"