TIETEENFILOSOFIAN KOULUKUNNAT
"Silti h�n viimein kehitti menetelm�n, joka ainakin tuotti tuloksen. H�n p��tti olla v�litt�m�tt� siit�, ett� olisi onnenpoika jos osuisi edes oikeaan galaksiin eriskummallisilla peukalos��nn�ill��n, hurjilla likim��r�isyyksill��n ja sotkuisilla arvauksillaan. Mutta h�n jatkoi sinnikk��sti ongelman k�sittely� ja p��tyi ratkaisuun.
H�n p��tti sanoa sit� oikeaksi ratkaisuksi. Kukapa sen voisi kiist��?"
(Douglas Adams, "Terve ja kiitos kaloista", sivu 89)
Tieteenfilosofian teht�v�n� on erottaa tiede ep�tieteest�(pseudotieteet,n�enn�istieteet) ja ei-tieteest�(sadut,uskomukset). Tieteenfilosofian kiinnostuksen kohde on mahdollisimman "varma tieto", ei "n�kemyksen laajuus". Huomioitavaa on, ett� kaikilla n�ill� n�kemyksill� on tietty kriteerist�, jonka mukaan n�m� p��ttelev�t asiat "perusteltuihin" ja "ei perusteltuihin", joten ne ovat kaikki t�ss� suhteessa objektiivisia. Muiden tieteen kriteereiden suhteen tilanne voikin sitten olla aivan toinen.
VERIFIKAATIO
Looginen positivismi; sittemmin looginen empirismi;
painottaa induktiota ja verifikaatiota, eli tieteellisi� ovat vain ne v�itteet jotka voidaan empiirisesti tai loogisesti todistaa oikeiksi. Empiirisesti ei mit��n universaaliv�itett� voi kuitenkaan todistaa oikeaksi, tunnettu esimerkki on Hemppelin 'kaikki korpit on mustia', jonka voisi todistaa vain tarkistamalla kaikki korpit, nyt, ennen ja tulevaisuudessa. Emme koskaan voi siis saada mit��n asiaa varifioimalla todistetuksi. Samoin sille on ongelmallinen Humen esilletuoma induktion ongelma: Se, ett� asiat tapahtuvat samanaikaisesti tai per�kk�in ei tarkoita ett� niill� olisi yhteys tai ett� toinen aiheuttaisi toisen. Kuvitellaan esimerkiksi ett� meill� on tehtaanpilli Englannissa, ja ett� se soi sellaiseen kellonaikaan, ett� minulla loppuvat ty�t Suomessa juuri siihen kellonaikaan. Englannin tehtaanpillin ja ty�paikasta poistumiseni kanssa on voimakas korrelaatio, mutta tehtaan pilli ei aiheuta poistumistani eik� ty�paikalta poistumistani kuuluteta Englantilaisille tiedoksi.
Verifiointi esiintyy silloin t�ll�in my�s merkityksess� "tukeva todiste", joka tarkoittaa melko lailla samaa, kuin "ep�onnistunut falsifiointiyritys".
Verifiointisysteemi rajaa metafysiikan kokonaan j�rkev�n tarkastelun puolelle, koska se ei ole havaittavissa.
FALSIFIKAATIO
negativismi; kontrapositivismi; Popperilainen tieteenfilosofia;
on nykyisin k�yt�ss� oleva tieteenfilosofian malli. Sen mukaan tieteellisi� ovat vain v�itteet jotka on mahdollista osoittaa v��riksi havainnoin:(siis jos ne ovat v��ri�). Falsifikaatio johtuu siit� ett� verifiointi vaatisi ��rett�m�n m��r�n testej�, joita emme k�yt�nn�ss� voi suorittaa. N�in emme voi ikin� tiet�� varmasti, "mit� on", jolloin tiede ei voi olla "totuuteen vertaamista".. Falsifikaatiossa l�hdet��n ajatuksesta, ett� rajataan pois sellaista, joka on varmasti ep�totta tai mahdotonta varmistaa ja kun rajausta suoritetaan tarpeeksi, j�ljelle j�� yh� varmemmin sit� mik� on varmistettavissa totta. Syyn� rajausten valinnalle on se, ett� jos voimme jollain havainnolla osoittaa jonkin asian v��r�ksi, on se ep�totta. ja koska tiedett� kiinnostaa perusteltu tieto, laajentuu varmentaminen siihen, ett� rajataan ulos my�s ne,joita ei voi mill��n havainnolla todistaa v��r�ksi -yksinkertaisesti siksi,ett� emme voi varmistua asian oikeudellisuudesta.
Mit��n ei siis voida falsifioinnilla osoittaa varmasti oikeaksi.
My�sk��n falsifikaatioperiaatteella ei voi varmasti k�sitell� olemassaolov�itett�, koska v�itteen falsifiointi edellytt�isi sen negaation verifiontia, ja t�m� negaatio on my�s universaaliv�ite: Eli k�yt�nn�ss� falsifikationismissa olemassaolov�itteen kumoaminen olisi aina vaatimus "olemassaolottomuuden todistamisesta positiivisinhavainnoin", mik� on mahdotonta. K�yt�nn�ss� t�m� tarkoittaa sit�, ett� falsifikationismi koskee olemassaolov�itteest� sovellettavia ennustuksia, ei itse olemassaolov�itett�. Jos olemassaolov�itteest� voida johtaa testattavia ennustuksia, jotka rajaisivat jotain tapahtumia mahdottomiksi, ei sit� voida falsifioida.
Falsifikaatiotilanne on my�s siit� ongelmallinen, ett� ei pystyt� mill��n keinoin sanomaan kaatuuko tilanteessa koko teoria vai vain osa, ja jos vain osa, niin mik� osa. K�yt�nt�n� falsifikaatioparadigman soveltamiseen on se,ett� falsifikaatioehdon t�yttyess� poistetaan se osa, joka tuottaa mahdollisimman v�h�n haittaa luonnontieteille kokonaisuutena.
Falsifikoinnin teho perustuu siihen ett� se rajaa ulos asioita. N�in saadaan aikaan se, ett� falsifikaatiokriteerin omaava teoria tekee automaattisesti ennusteita. Siksi se voittaa verifikaation jolla "ei rajata ulos" vaan "otetaan sis��n".
Tosin kun falsifikationismin "kokeista selvi�minen" eli korroboroituminen otetaan tarkasteluun, syntyy mielenkiintoisia ongelmia. Hempelin teoria mustista korpeista saa korroborointia itse asiassa my�s aina silloin, kun n�emme eimustia ja eikorppeja, punainen lamborghini on "tukeva todiste". Popperin malli on kuitenkin mielenkiintoisella tavalla paranoidi: Sen mukaan parhaat teoriat ovat ne, jotka eiv�t viel� ole pett�neet. Mutta emme voi tiet�� pett�v�tk� ne tulevaisuudessa. T�m�n kannalta Popperin falsifikaatioteoria ei tuonut paljoa etua verifikaatioon verrattuna, koska tukea saaneet, korroboroituneetkin, hypoteesimme ovat aina pelkki� arvauksia, joihin oli lupa uskoa vain niin kauan kuin niihin ei voida kohdistaa kumoavaa kritiikki�. Tosin ne olivat samalla tieteen ainoita totuuksia niin kauan kuin ne kumotaan. Humen kanan olisi falsifikationistisen systeemin mukaan hyv� luottaa is�nn�n antavan jyvi� joka aamu. Teoria kest�isi korroboraatiota siihen asti, kunnes is�nt� tulisikin kirveen kanssa laittamaan kanan lihoiksi.
Falsifikaatioperiaatteen suurin heikkous taas on filosofinen: itse falsifikaatioperiaatetta ei voi falsifioida, jolloin se omasta m��ritelm�st��n ei ole tieteellinen oletus. T�t� ongelmaa voidaan kiert�� siten, ett� erotetaan luonnontieteet sek� filosofia (sis�lt�� mm. logiikka) ja analyyttiset menetelm�t, kuten matematiikka ja logiikka erilleen ja katsoa ett� falsifiointivaatimus koskee ainoastaan tutkimustieteit�.
Falsifikaatiosysteemi laajensi tieteen kentt��; Se ei niink��n keskity rajaamaan metafysiikkaa ulkopuolelle, vaan rajaamaan ep�tiedett� tieteest�. Falsifiointisysteemiss� metafyysinen selitys on aivan hyv�ksytt�v� KUNHAN se on kykenev�inen itsekriittisyyteen. Falsifikationismissa yliluonnollinen m��riteltiin toisin sanoen eri tavalla kuin verifiointiperiaatteessa. T�ll� on merkityst�, ja usein se on havaittavissa kun ihmiset kiist�v�t historiallisper�isen tutkimukse tieteellisyytt� tai syytt�v�t tiedett� siit� ett� pime� aine tai mustat aukot ovat ep�tiedett�. Ja tietenkin silloin, kun ihmiset v�itt�v�t ett� "naturalismi" jotenkin kielt�� ja rajaa Jumalan tai Suunnittelijan ulkopuolelle. Ei rajaa. Se rajaa ainoastaan falsifioimattomat Suunnittelijat tai Jumalat. Se, jos n�m� kaikki ovat sama asia, ei ole tieteen, vaan Suunnittelijan kannattajien ongelma.
Moni vastustaa falsifikaatiokriteeri�, koska tosiasiassa teorioissa hyv�ksyt��n aina jonkin "ad hoc" -selityksi�, t�ll�in ne eiv�t ole falsifioitavissa "tiukassa mieless�".
Falsifiointitilanteessa ei yleens� tiedet� mit� pit�� poistaa ja muuttaa jotta kokonaisuus toimii. T�m� johtaa helposti k�yt�nn�ss� falsifioimattomiin osa-alueisiin. Jotka ironista kyll� ovat usein juuri sit� vahvimmaksi tieteeksi ajateltua. Esimerkiksi ikiliikkujan tekij�it� tuskin otetaan lainkaan vakavasti, vaikka energian ja aineen s�ilymislaki ovat tieteellist� fysiikkaa, ja siksi niiden on oltava falsifioitavissa. Silti niiden kohdalla tiedemaailma ei koettele niit� "aidosti falsifikationaarisin testein", l�hes mik� tahansa asia joka olisi ristiriidassa niiden kanssa selitett�isiin juurikaan miettim�tt� pois "ad hoc" -ia k�ytt�en.
Kuitenkin voidaan ajatella ett� "testattavuus" on tieteelle olennainen kriteeri. T�m� taas tarkoittaa ett� se tuottaa hedelm�llist� tutkimusta ja tekee ennusteita havainnoista. Joka tarkoittaa aina sit�, ett� on jotain, jota se odottaa tapahtuvaksi ja toisia ei. Teoria, josta on hy�ty�, joutuu siksi tekem��n odotetuille havainnoille rajoja. Siksi falsifioitavuus voidaan tai jopa tulee k�sitt�� my�s nimenomaan itsekriittisyyskyvyn kautta. Teoria, joka ei rajaa tapahtumia ei itse asiassa sis�ll� lainkaan informaatiota siit�, mit� kannattaa tutkia ja mit� asioita tulee tapahtumaan. Ja ilman t�t� tiede muuttuu pelk�ksi havaintojen ker��miseksi. T�ll�in voisimme toki tiet�� paljon luonnosta, mutta emme ymm�rt�� siit� mit��n. Olisi pelkk�� havaintojen listaamista ilman, ett� esimerkiksi havaittua kohdetta tulkittaisiin "kukaksi" tai "punaiseksi" - saati sitten kuuluvaksi "puna -apila" -nimiseen ryhm��n.
DEDUKTIO
Deduktiivisessa p��ttelyss� johtop��t�s vedet��n suoraan premisseist�.
N�inollen johtop��t�s on siis tosi, jos premissit eli l�ht�oletukset ovat tosia. Deduktiivisesti p��ttely voi kuitenkin olla p�tev�� ja lopputulos silti olla v��r�: T�ll�in johtop��t�s suoritetaan virheellisist� premisseist�. Deduktiivinen p��ttely ei lis�� tietoa,koska sill� ei voida sanoa mit��n jota ei tiedett�isi jo alkuoletuksissa. Deduktion ongelmana on siis se,ett� sen avulla on mahdotonta esitt�� yleistyksi� ilmi�ist�,esimerkiksi luonnonlaeista. Deduktiivinen p��ttely on kuitenkin tieteellisesti hyv�ksytt�v��,ja sit� k�ytet��n p��argumentointitapana matematiikassa ja logiikassa.
KONFIRMAATIO
sis�lt�� uudemmat suuntaukset, joissa puhutaan konfirmaatiosta verifikaation ja falsifikaation sijaan. Konfirmaatiomallissa teorioihin liittyy jonkinlainen totuusarvo(todenn�k�isyys), ja positiivinen evidenssi kasvattaa sit�, ja negatiivinen evidenssi pienent��, mahdollisesti jopa t�ysin v��r�ksi osoittaa. Siis: Konfirmaatiossa falsifikaation rajaus on k�yt�ss� yhdess� verifikaation oikeaksi todistamisen kanssa. Kokeen on voitava edelleen jossain muodossa huonontaa teoriaa, tyypillisesti verraten johonkin toiseen teoriaan. T�ss� ep�onnistuminen tarkoittaa tukevaa todistetta.
RELATIVISMI/ANARKISMI
Periaate on ett� mit� hyv�ns� v�itteit� voi pit�� tieteellisin�. Toisin sanoen kaikki maailmankuvat ovaat samanarvoisia. Maailmankatsomukset ovat samanarvoisia. My�s maailmankatsomukset ja maailmankuvat ovat kesken��n samanarvoisia - ovathan ne toisiinsa kietoutuneita normaaliel�m�ss�kin.
Ongelmana on se ett� kaikki,my�s sadut, ovat t�ll� taktiikalla tiedett� jos joku niin haluaa, jolloin tieteen tiedon kasvatus menett�� merkityksens�. Kaikki aatteet ovat samanarvoisia,eik� mik��n ole toista todempi tai ep�todempi. T�m� malli on ongelmallinen, sill� kuka tahansa voi sanoa,ett� "relativismi on v��r�ss�"-eik� h�nen sen j�lkeen tarvitse ottaa relativismia huomioon.
V�hemm�n l�ys�� relativismin muotoa edustaa Paul Feyerabend, joka korosti kuitenkin sit� ett� tieteen tulee seurata omia metodejaan aina, tiukasti ja perusteellisesti. H�n ei siis k�sitellyt metodologian muuttamista vaan esitti ett� uudet tieteelliset ideat ja innovaatiot voivat synty� aivan mist� ja miten vain, vaikkapa huumeissa, mielikuvituksesta tai uskonnossa. T�m� tarkoitti sit� ett� ollut vain yht� tapaa p��ty� uusiin hypoteeseihin. Feyerabend EI siis ollut irrationalisti, koska n�m� hypoteesit tuli joka tapauksessa tutkia l�pi.
Siksi on hieman erikoista, ett� moni sivistynyt ID -l�inen siteeraa Feyrerabendia, mutta toisaalta valittaa evoluutikoita maailmankuvan seuraamisesta ja naturalismiin turvautumisesta.
Feyerabend muistuttaa meit� toki siit�, ett� sellaista pysyv�� ja muuttumatonta asiaa kuin tieteellinen metodi ei ole olemassa: Feyerabend pelasi reductio ad absurdum:in rationalisteille, jotka esittiv�t ett� kaikki on esityksen tietyst� muodosta. Heid�n kannaltaan ik�v�� on se ett� t�ll�ist� pysyv�� muotoa ei ole. Rationaalisuuden standardit vaihtelevat ajan mukaan. Galilein vastustajat olivat rationaalisia aikansa mittareilla: Siihen aikaan oli normaalia ett� Totuus l�ytyi auktoriteeteista, viisaista. Eli Raamattu ja Aristoteles laitettiin perustalle, joiden sanoihin esitettyj� uusia teorioita verrattiin. Jos n�iden v�list� l�ytyi ristiriitaa, teoria oli luultavasti v��r�. Galileo oli t�ss� n�kemyksess� v��r�ss�. H�n oli irrationaalinen eniten nimenomaan sen kautta ett� h�n esitti ett� havaintoihin vertaaminen olisi parempi metodi. Ja ainoastaan sen takia ett� Galileo vakuutti muut t�st� johti siihen ett� rationaaliset standardit vaihdettiin. Jos h�n ei olisi onnistunut t�ss�, muutosta rationaalisuuden systeemiin ei olisi tullit. T�t� kautta relativismin kannattajat korostavat my�s tieteen sosiaalista muotoa. Heille "Tiede on sit� mit� tiedemiehet tekev�t". Asiantuntijaryhm�t p��tt�v�t selitt�misen muodon ; ja tiedett� on paras tunnettu selitysmalli. T�m� ei ole kovin kaukana valtapelist� ja sosiaalisesta p��t�ksenteosta, jossa yksil�ll� ei ole valtaa sanoa, vaan totuus m��riytyy er��nlaisena tiedeyhteis�n vakuuttamisena, jossa yhten� elementtin� voi olla toki valtapelikin. T�m� ei ole my�sk��n kovin kaukana siit� ett� matemaatikot aksiomatisoivat s��nn�t, joiden mukaan p��tell��n ett� normaalilukuj�rjestelm�ss� 1+1=2 eik� miss��n tapauksessa esimerkiksi 3π. Uusi systeemi ei ole tiedett� pelk�st��n sen takia ett� se on erilainen ja uusi. Mutta erilaisuus ja uutuus samalla ei tarkoita sit� ett� systeemi olisi suoraa v��r� : T�m� asia tulee asettaa tiedeyhteis�n p��tett�v�ksi. T�m�n n�kemyksen pohjalta on todella erikoista syytt�� tiedemaailmaa mink��nlaisesta vainosta ; Jos pohjimmiltaan tiedemaailma p��tt�� mik� on tiedett�, se ei voi vainota ket��n sanomalla ett� jokin ei ole tiedett� ja pist�m�ll� sen edustajat ulkopuolelleen..
DOGMATISMI
Lasketaan erilleen varsinaisista tieteellisist� malleista.
Dogmatismi esitt�� lopullisia vastauksia: Opinkappaleet eli dogmit otetaan ajattelun l�ht�kohdaksi niit� tutkimatta tai kyseenalaistamatta, ja n�iden pohjalta suoritetaan p��ttely asioiden tilasta. Dogmatismille tyypillist� on ett� sama p��ttelymenetelm� ei toimi kaikissa vastaavissa tilanteissa. Dogmatismissa tieto saavutetaan auktoriteetin kautta. Auktoriteetti voi olla uskonnollinen, poliittinen tai tieteellinen oppi tai henkil�.
ARKIAJATTELU
Laskeataan erilleen varsinaisista tieteellisist� malleista.
Perustuu verifiointiin ja induktiivisiin yleistyksiin.
Tyypillist� my�s "t�m�n j�lkeen-t�m�n vuoksi"-ajattelu sek� teleologiset(tarkoitus-syyt)selitysmallit,jotka eiv�t ole tieteellisesti perusteltu tapa ajatella. Toinen ongelma arkiajattelussa on aukottomuuden korostaminen pradikmassa. Mik��n tunnettu tieteenteoria ei pysty tuottamaan aukotonta,varmaa ja lopullista tietoa,koska emme pysty suorittamaan ��rett�m�n montaa variaatiota testist� jolla ilmi�t� mitataan.
lis�tietoja:
John S. Wilkins, "Theory",2007