Havaittu maailma
"'Tiedättekö', Arthur sanoi mietteliäänä, 'minulle on selvinnyt monta asiaa. Koko elämäni ajan minulla on ollut kummallinen, selittämätön tunne että maailmassa tapahtuu jotain suurta, jopa salakavalaa, mutta kukaan ei ole suostunut kertomaan minulle mitä se on.'
'Ei', vanhus sanoi, 'tuo on aivan normaalia vainoharhaisuutta. Jokaisella maailmankaikkeuden asukkaalla on sama tunne.'
'Jokaisella?',Arthur sanoi. 'No, jos jokaisella on sama tunne niin siinä täytyy olla jotain takana. Ehkä jossain meidän tuntemamme maailmankaikkeuden ulkopuolella...'
'Ehkä. Mutta mitä sillä on väliä?' Slartibartfast keskeytti ennen kuin Arthur ehti innostua liikaa. 'Ehkä minä olen vain liian vanha ja väsynyt', hän jatkoi, 'mutta minä olen sitä mieltä että lopullisen selvyyden saamisen mahdollisuus on niin naurettavan pieni että on parasta ripustaa tuollaiset pohdinnat vessan seinälle ja mietiskellä pienempiä asioita'"
(Douglas Adams,"Linnunradan käsikirja liftareille", sivu 139)
Luotamme empiriaan. Vaadimme havaintoja. Naturalismi on paras lähtökohta tieteelle, vaikka emme voi olla varmoja havaintojen perimmäisestä luonteesta. Yleisesti ajatellaan myös, että Jumaliin ja yliluonnolliseen sen sijaan ei pitäisi nojautua, vaikka meillä on yhtä vähän tietoa yliluonnollisesta kuin tuntemattomista luonnonlaeista : ja kuitenkin tuntemattomia luonnonlakeja "kannattaa etsiä" mutta Jumalaa ei. Tämän takana on kuitenkin järki.
Vetäkäämme Rene Descartesin tapaan aluksi skeptisyys äärimmilleen ja saamme Aristoteleen keksimän päätelmän "Ajattelen joten olen olemassa" ainoaksi varmaksi totuudeksi - Ja kuten Descarteskin, olemme pelimiehiä ja lähdemme tämän jälkeen todennäköisyyslaskennan saloihin.. Tämä päättelyketju ei siis ole "totuus", vaan "hyvin perusteltu uskomus." - "paha kieli" voisi tosin sanoa, että ainoastaan "kannattavin veikkaus". Ehkä hän on oikeassa. Ehkä tässä tekstissä tiivistetään ainoastaan "naturalistinen oman edun tavoitteluun nojaava maailmankuva". Tämäkään ei tosin tarkoittaisi sitä, että olisin väärässä.
Havaintomme voi olla unta tai hallusinaatiota, mutta ajattelumme tai tuntemuksemme ajattelusta on todellista eikä sitä voida väärentää. Olemme olemassa, jossain muodossa. Havaintomme ovat jotain meille itsellemme. Näemme toisia ihmisiä. Ihmiset ovat jotain "meille" joten ne ovat jossain muodossa olemassa. Havainnot ovat jossain muodossa todellisia, olevaisia.
Tästä eteenpäin pääsemiseen tarvitaan jo muita lähestymismetodeja: Vaihtoehdot pursuavat. Jos oletamme maailman täysin todellisuudesta riippumattomaksi harhaksi, vaatii se heijastusta, vertailua, johonkin "todellisenpaan".
Harhamaailmassa harhasäännöillä elävä harha joka kokee harhatapahtuman totena ei eroa "luonnonmaailmasta" jos "enemmän konkreettinen" vertailukohta puuttuu: Uni on harhaa vain jos on jokin joka nukkuu. Tämä tarkoittaa että maailma voi olla harha vain jos se on osa jotain suurempaa, jotain joka "generoi" sitä. Uni vaatii myös unen ulkopuolista tajunnan/aivojen toimintaa - sekä mahdollisesti vielä jotain "todellisuutta" johon tuo "tajunta/aivojen toiminta" untaan voi verrata- ollakseen uni.
Tähän voidaankin soveltaa "Humen puntaria"(~Kahdesta vertailukohdasta valitaan se joka on todennäköisempi). Maailmaamme ei ole mielekästä olettaa harhaksi, koska on aina todennäköisempää että on maailma, kuin että olisi maailma sekä "vielä jotain ihan muuta" päälle..
Luotamme yleisesti kokemukseen ja siihen että luonnonlait eivät muutu.
Tämä maailma ei kuitenkaan välttämättä edes sisällä mitään säännönmukaisuuksia.
Säännönmukaisuuksien puolesta kuitenkin "kannattaa" veikata ihmisolentona:
Syynä on se, että jos maailma ei ole mitenkään lainomainen, emme voi toimia "järkevästi", jos mistään ei voi johtaa mitään ei ole väliä miten toimii - lopputulos on aina sama, "irrationaalisuus": universumia ei voi ymmärtää. Jos maailma sen sijaan on säännönmukainen, jopa summittaiset tai tilastolliset ennusteet auttavat meitä toimimaan ja ymmärtämään todellisuutta. Tähän nojaa tieteenkin toiminta: Jos tiede on mahdotonta emme menetä mitään, mutta jos on mahdollista voimme voittaa jotain.
"Irrationaalisessa" tilassa päättämällä että toimii sattumalta tai säännön kautta on merkityksetöntä : on sama sekoittaako jo täysin sekaisin olevaa pakkaa. Lopputulos saattaa muuttua, mutta mihin suuntaan - sitä ei tiedä.
Ideat ja mielikuvat eivät sen sijaan ole kannattavia tutkimuskohteita kuin havainnot, vaikka ne ovatkin olemassa yhtä varmasti kuin havainnot ovat olemassa. Ne eivät ole olemassa "samalla tasolla". Vaikuttaa siltä että kaikki ideamme ovat vaikutelmien kopioita -eli meille on mahdoton ajatella mitään mitä emme ole aiemmin kokeneet. Ideat ovat ainoastaan näiden yhdistelmiä. Näin ajatellen mielikuvat ja ideat ovat siis ainoastaan havaintojen johdannaisia, jotain johon on näkyvissä yhteyksiä. Nämä yhteydet voivat joko yhteydessäaan todellisuuteen, jolloin todellisuudesta voidaan saada varmistaa yhteydet. Tällöin mielikuvien oikeus ehkä voidaan varmistaa. Yhdeydet voivat olla myös sellaisia joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tällöin arvaus johtaa siihen että menetämme sitä mitä havaintojen "jonkinasteista" säännönmukaisuutta arvaamalla saamme. Siksi on täysin turvallista "panostaa" vain arvauksiin jotka voidaan varmistaa havainnoista: Kaikki muu onkin sitten riskiä jonka suuruus on tuntematon.
Tosin on päivänselvää, että kun lähdemme etsimään nimenomaan lainomaisia yhteyksiä, tulemme löytämään vain niitä. On mahdollista löytää lainomaisuuksia, joita ei oikeasti olisikaan. Ei ole mahdotonta luoda myös yhteyksiä, joita maailmassa ei muuten ole. Mutta irrationaalisessa maailmassa tällä ei ole väliä, koska toimisimme joka tapauksessa irrationaalisesti. Tosin on olemassa mahdollisuus että emme löytäisi yhtään lainomaisuutta vaikka etsisimme niitä. Ja tätä kautta lainomaisuuksien löytäminen tukee niiden käyttöä.
Pascalin vaaka Humen puntarissa
Blaise Pascal ajatteli tältä pohjalta "Pascalin vaakansa" eli päätteli useiden nykyuskovaisten tapaan, että on turvallisinta panostaa lainomaiseen universumiin ja arvata päälle Jumala. Jumalan arvaaminen kannattaa, koska vaikka Jumalan olemassaolon todennäköisyys olisi olematon, olisi arvaus kannattava koska arvaamalla "kyllä" emme menettäisi tietoa universumin lainalaisuuksista -jotka tulkitaan esimerkiksi "Jumalan toimintaohjeiksi" - mutta saattaisimme tämän päälle voittaa "jotain", joka voisi olla hirvittävän paljonkin. Arvaamalla "ei" taas voimme menettää tämän edun -ja saada vielä päälle hirvittävän rangaistuksen. Tosiasiassa emme kuitenkaan tiedä miten tämä Jumala suhtautuu niihin jotka uskovat, niihin jotka arvaavat väärän Jumaluuden, tai niihin jotka rupeavat "saivartelemaan" Pascalin vaa-alla. On täysin mahdollista menettää kaikki väärällä arvauksella: Esimerkiksi jos Jumala rakastaakin oikeaan Jumalaan uskovia ja agnostikkoja ja vihaa vain "vääräuskoisia". Toisin sanoen riski on tuntematon = Jumalan arvaamisen kannattavuus riippuu täysin tekijöistä joita emme tiedä. Vedonlyönnin sijaan voimme "Humen puntarilla" eli suorittaa karsintaa ja valita puhtaasti "todennäköisimmän" = "valita pienimmän ihmeen". Tilastollisesti arvaaminen kannattaa koska tuntemattoman Jumalan tuntematon rankaisumekanismi esiintyy puhtaasti "irrationaalisena" - ja todennäköisyyden kautta saamme todennäköisemmän vastauksen "jonkinasteisen tiedon" universumista.
Tässä on huomattava, että vastakkain ei ole "arvataan Jumala" ja arvataan "ei Jumala", vaan yksinkertaisesti se, että Jumaluuteen liittyvä arvaaminen on aina samanlainen riski : Vaaka painaa yhtä paljon teismiin ja ateismiin.
Valinta on itse asiassa mieletöön ja sitä kautta merkityksetön. Mutta kuten Jean Paul Sartre meille ilmaisee: valitsematta jättäminenkin on valinta.
Täten meidät on pakotettu valitsemaan - ja valinta on aina Søren Kierkegaard:mainen hyppy tuntemattomaan. Ja tämä hyppy on pakotetusti "perusteeton uskomus".
Jos sen sijaan Jumalaa lähdetään ajattelmaan puhtaasti tietoa lisäävänä tekijänä, tapahtuu seuraavaa.
Universumi on, Jumala ei välttämättä. Mahdollisuus sille että on pelkkä universumi on suurempi kuin mahdollisuus sille että olisi "universumi ja päälle vielä jotain". Koska Jumalan "havaittavissa oleva" olemassaolon muoto, muoto joka muuttaisi Jumalan erilaiseksi suhteessa Illuusiojumalaan tai mielikuvitusjumalaan ei ole täysin varmaa, on pelkkä universumi todennäköisempi. Ja jos oletamme Jumalan universumia suuremmaksi, mutta niin, että Jumalasta seuraa aina universumi, on todennäköisempää veikata "pienempää ihmettä", eli sitä että pelkkä universumi on. Näiltä kannoilta on kannattavaa veikata, että universumi on ja Jumalaa ei ole. Voimme toki ajatella, että Jumala on universumi(tai sen synnyn ensimmäinen syy), mutta tämä ei sisällä mitään sellaista tietoa mitä universumi(tai sen synnyn ensimmäinen syy) itse sisältää - Universumi(tai "big bang") saisi ainoastaan uuden määritelmän identtiselle sisällölle. Universumijumala on yhtä siis hyvin samantapainen, kuin ajatus siitä että saavuttaisimme jotain kutsumalla kuppia paitsi "kupiksi" myös "flaretaf":iksi ja mitä useampia määritteitä antaisimme
kupille, sitä enemmän tietäisimme kupeista. Universumin(tai sen syntymekanismin) nimeäminen Jumalaksi joko ei tuota uutta tietoa vaan ylimääräisen määrittelyn tai salakuljettaa vedonlyönnin kannalta haitallisen "irrationaalisen tekijän" eli ajatuksen, joka sisältyy siihen mitä yleensä termiin Jumala liitetään, mutta joita Universumilla(tai sen alkusyyllä) ei ole.
Toisin sanoen, havaitsematonta Jumalaa ei voida pitää tietoa lisäävänä tekijänä, mutta jos Jumalaa ei ajatella "tiedollisesti totuusarvoisena käsitteenä" on sen arvaaminen täysin yhtä perusteltua kuin mikä tahansa muukin vaihtoehto.
Yhteinen maailma
"'Kala tulee kaukaa', hän sanoi. 'Tai niin minulle on sanottu. Tai niin kuvittelen minulle sanotun. Kun miehet tulevat tai kun minun ajatuksissani miehet tulevat kuudella kiiltävänmustalla aluksella, tulevatko ne sinunkin ajatuksissasi? Mitä näet, kisu?'
Hän katsoi kissaa, jota kiinnosti enemmän kalan ahmiminen mahdollisimman nopeasti kuin mokomat spekulaatiot.
'Ja kun minä kuulen heidän kysymyksensä niin kuuletko sinäkin kysymyksiä? Mitä heidän äänensä sinulle merkitsevät? Ehkä sinä kuvittelet heidän laulavan sinulle.' Hän mietiskeli tätä ajatusta ja huomasi otaksumassaan virheen.
'Ehkä ne laulavatkin sinulle', hän sanoi, 'ja minä vain luulen, että he tekevät minulle kysymyksiä.'"
(Douglas Adams,"Maailmanlopun ravintola", sivu 183)
Kuitenkin säännönmukaisuuksien etsimisestä on hyötyä vain jos se auttaa meitä tietämään todellisuudesta jotain: vaikka maailma olisi säännönmukainen ei se auttaisi meitä tietämään siitä mitään, jos havaitsisimme olennaisesti väärin.
Tähän joku voisi väittää, että Jumala selittäisi miksi tiettyjen asioiden puolesta kannattaa lyödä vetoa ja toisien ei, esimerkiksi väittämällä että Jumala on "antanut havaittavan maailman" tai että "evoluution kautta ei ole väliä havaitaanko oikein vaan auttaako jokin reagointi selviämistä hengissä."
Tässä on muistettava, että emme oikeasti tiedä kuinka "totuudellisesti" tai "samalla tavalla" havaitsemme.
Ainut tietämämme tapa jolla voimme edes hieman varmistella jokin asia on luoda kielen ja todellisuuden väliin korrespondenssi(~yhteensopivuus lauseen ja todellisuuden välillä). Kieli toimii havaittavana symbolijonona ja jos minun mielikuvani "todellisuudesta" tuottaa "merkityksen" johon jokin jonka tulkitsen "toiseksi" tuottaa "merkityksen" jonka tulkitsen "tulkinnan jälkeen suoritetuksi myöntäväksi vastaukseksi." Tämä ei toki varmista asiaa täysin, mutta toimii "pienenä säännönmukaisuutena", joka painottaa arvaamista. Siksi meidän on kannattavaa arvata että havaitsemme "samansuuntaisesti".
Emme kuitenkaan voi ajatella, että havaisemme kaikissa asioissa "samansuuntaisesti". Se, että voimme turvallisesti arvata, että kielellisesti esitettämämme ja muiden vahvistamat asiat olisivat totta tämä ei tarkoita että sama sopisi myös niihin asioihin, joita emme voisi käsitellä kielellisesti. Tämän asian johdosta ne asiat, joita emme voi kielellisesti ilmaista voivat itse asiassa "tuhota" tietoa. Tämän vuoksi voimme luottaa ainoastaan havaittaviin asioihin, joista voimme johtaa kielellisiä väitteitä. Koska kielellisen ilmaisun sisällöllinen tarkkuus vaihtelee, on kannattavampaa ilmaista asia mahdollisimman eksaktisti koska eksaktin ilmaisun kautta saamme tarkemman rajauksen totuudesta - ja todennäköisyys tarkan ja käsitykseemme sopivan ilmaisun syntyminen muun kuin kielellisen ymmärtämisen kautta pienenee varmentaen näin yhteisen maailman arvaamista.
Mitä taas Jumalaan ja evoluutioon tulee, niin on vaikeaa keksiä havaintomekanismia joka ei jollain lailla nojaa todellisuuteen. Jos eläin välttää kohdetta X, on toki täysin merkityksetöntä tekeekö se sen koska tunnistaa sen pedoksi, tuhoavaksi luonnonvoimaksi, tai ujostuttavaksi kohteeksi. Näin esimerkiksi sammakko voi paeta kurkea koska kurjet syövät sammakoita, tai koska sammakko luulee kurkea tuleksi joka tappaa sammakoita, tai koska sammakko luulee sitä sukulaissammakoksi joka on aikeissa näyttää viimeisimmät lomakuvansa. -kaikista saa saman edun, pakenemisen. Kuitenkin sammakko voi paeta kohdetta X kannattavasti jos ja vain jos X on olemassa & sen välttäminen kannattavaa, edes yleensä. Tästä seuraa toki se, että evoluutioteoriaan uskovan on hyväksyttävä, että ihmismieli on ainakin jossain suhteessa erehtyväinen. Evoluution tapauksessa tiedämme kuitenkin, että vaikka havaitsisimme miten väärin, analysoisimme tilanteen kuitenkin niin, että toimisimme todellisuudessamme pääsääntöisesti rationaalisesti.
Jumala sen sijaan on kyvyiltään rajaamaton ja olisi todellista silmien sulkemista vain "a priori" päättää, että Jumala ei huijaa, "ei mitenkään voi". Jumala voi luoda vaikka miten vääränlaisen näkymän - joka olisi vieläpä kaikilla samanlainen- ja luoda samalla ehdot siitä, että tilanne on täyttä valhetta.
Jumala havaintojen takana ei siis painota mitenkään mutta evoluutio painottaa. Jos toimimme Jumalan luomassa harhassa, toimimme "irrationaalisesti" - jos taas evoluution kehittämässä, painottuu vaaka "jonkin verran", mutta tiettyyn suuntaan.
Ja jotakuinkin näistä syistä vaikka
*epävarma ja valikoiva muistimme tuottaa ongelmia säännönmukaisuuksien havainnointiin ja niihin luottamiseen
*Aistiemme rajallisuus pakottaa meidät paitsi luottamaan kyvyiltään rajattujen koneiden antamaan tietoon, myös epäilemään että havaintojemme ulkopuolelle jää jotain.
*Illuusiot ja erehdykset kertovat että havaintomme eivät ole "täysin totta"
Meidän kannattaa luottaa havaintoihin - ja ehkä hieman enemmän evoluutioon kuin Jumalaan. Syy on se, että alkutilamme on joka tapauksessa se, että "meillä ei ole tietoa". Jos onnistumme, sen jälkeen meillä on "jonkin verran tietoa" ja jos emme onnistu lopputulos on edelleen "meillä ei ole tietoa". Yrittämällä emme menetä mitään tietoa, mutta voimme ehkä saada sitä.
'Ei', vanhus sanoi, 'tuo on aivan normaalia vainoharhaisuutta. Jokaisella maailmankaikkeuden asukkaalla on sama tunne.'
'Jokaisella?',Arthur sanoi. 'No, jos jokaisella on sama tunne niin siinä täytyy olla jotain takana. Ehkä jossain meidän tuntemamme maailmankaikkeuden ulkopuolella...'
'Ehkä. Mutta mitä sillä on väliä?' Slartibartfast keskeytti ennen kuin Arthur ehti innostua liikaa. 'Ehkä minä olen vain liian vanha ja väsynyt', hän jatkoi, 'mutta minä olen sitä mieltä että lopullisen selvyyden saamisen mahdollisuus on niin naurettavan pieni että on parasta ripustaa tuollaiset pohdinnat vessan seinälle ja mietiskellä pienempiä asioita'"
(Douglas Adams,"Linnunradan käsikirja liftareille", sivu 139)
Luotamme empiriaan. Vaadimme havaintoja. Naturalismi on paras lähtökohta tieteelle, vaikka emme voi olla varmoja havaintojen perimmäisestä luonteesta. Yleisesti ajatellaan myös, että Jumaliin ja yliluonnolliseen sen sijaan ei pitäisi nojautua, vaikka meillä on yhtä vähän tietoa yliluonnollisesta kuin tuntemattomista luonnonlaeista : ja kuitenkin tuntemattomia luonnonlakeja "kannattaa etsiä" mutta Jumalaa ei. Tämän takana on kuitenkin järki.
Vetäkäämme Rene Descartesin tapaan aluksi skeptisyys äärimmilleen ja saamme Aristoteleen keksimän päätelmän "Ajattelen joten olen olemassa" ainoaksi varmaksi totuudeksi - Ja kuten Descarteskin, olemme pelimiehiä ja lähdemme tämän jälkeen todennäköisyyslaskennan saloihin.. Tämä päättelyketju ei siis ole "totuus", vaan "hyvin perusteltu uskomus." - "paha kieli" voisi tosin sanoa, että ainoastaan "kannattavin veikkaus". Ehkä hän on oikeassa. Ehkä tässä tekstissä tiivistetään ainoastaan "naturalistinen oman edun tavoitteluun nojaava maailmankuva". Tämäkään ei tosin tarkoittaisi sitä, että olisin väärässä.
Havaintomme voi olla unta tai hallusinaatiota, mutta ajattelumme tai tuntemuksemme ajattelusta on todellista eikä sitä voida väärentää. Olemme olemassa, jossain muodossa. Havaintomme ovat jotain meille itsellemme. Näemme toisia ihmisiä. Ihmiset ovat jotain "meille" joten ne ovat jossain muodossa olemassa. Havainnot ovat jossain muodossa todellisia, olevaisia.
Tästä eteenpäin pääsemiseen tarvitaan jo muita lähestymismetodeja: Vaihtoehdot pursuavat. Jos oletamme maailman täysin todellisuudesta riippumattomaksi harhaksi, vaatii se heijastusta, vertailua, johonkin "todellisenpaan".
Harhamaailmassa harhasäännöillä elävä harha joka kokee harhatapahtuman totena ei eroa "luonnonmaailmasta" jos "enemmän konkreettinen" vertailukohta puuttuu: Uni on harhaa vain jos on jokin joka nukkuu. Tämä tarkoittaa että maailma voi olla harha vain jos se on osa jotain suurempaa, jotain joka "generoi" sitä. Uni vaatii myös unen ulkopuolista tajunnan/aivojen toimintaa - sekä mahdollisesti vielä jotain "todellisuutta" johon tuo "tajunta/aivojen toiminta" untaan voi verrata- ollakseen uni.
Tähän voidaankin soveltaa "Humen puntaria"(~Kahdesta vertailukohdasta valitaan se joka on todennäköisempi). Maailmaamme ei ole mielekästä olettaa harhaksi, koska on aina todennäköisempää että on maailma, kuin että olisi maailma sekä "vielä jotain ihan muuta" päälle..
Luotamme yleisesti kokemukseen ja siihen että luonnonlait eivät muutu.
Tämä maailma ei kuitenkaan välttämättä edes sisällä mitään säännönmukaisuuksia.
Säännönmukaisuuksien puolesta kuitenkin "kannattaa" veikata ihmisolentona:
Syynä on se, että jos maailma ei ole mitenkään lainomainen, emme voi toimia "järkevästi", jos mistään ei voi johtaa mitään ei ole väliä miten toimii - lopputulos on aina sama, "irrationaalisuus": universumia ei voi ymmärtää. Jos maailma sen sijaan on säännönmukainen, jopa summittaiset tai tilastolliset ennusteet auttavat meitä toimimaan ja ymmärtämään todellisuutta. Tähän nojaa tieteenkin toiminta: Jos tiede on mahdotonta emme menetä mitään, mutta jos on mahdollista voimme voittaa jotain.
"Irrationaalisessa" tilassa päättämällä että toimii sattumalta tai säännön kautta on merkityksetöntä : on sama sekoittaako jo täysin sekaisin olevaa pakkaa. Lopputulos saattaa muuttua, mutta mihin suuntaan - sitä ei tiedä.
Ideat ja mielikuvat eivät sen sijaan ole kannattavia tutkimuskohteita kuin havainnot, vaikka ne ovatkin olemassa yhtä varmasti kuin havainnot ovat olemassa. Ne eivät ole olemassa "samalla tasolla". Vaikuttaa siltä että kaikki ideamme ovat vaikutelmien kopioita -eli meille on mahdoton ajatella mitään mitä emme ole aiemmin kokeneet. Ideat ovat ainoastaan näiden yhdistelmiä. Näin ajatellen mielikuvat ja ideat ovat siis ainoastaan havaintojen johdannaisia, jotain johon on näkyvissä yhteyksiä. Nämä yhteydet voivat joko yhteydessäaan todellisuuteen, jolloin todellisuudesta voidaan saada varmistaa yhteydet. Tällöin mielikuvien oikeus ehkä voidaan varmistaa. Yhdeydet voivat olla myös sellaisia joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tällöin arvaus johtaa siihen että menetämme sitä mitä havaintojen "jonkinasteista" säännönmukaisuutta arvaamalla saamme. Siksi on täysin turvallista "panostaa" vain arvauksiin jotka voidaan varmistaa havainnoista: Kaikki muu onkin sitten riskiä jonka suuruus on tuntematon.
Tosin on päivänselvää, että kun lähdemme etsimään nimenomaan lainomaisia yhteyksiä, tulemme löytämään vain niitä. On mahdollista löytää lainomaisuuksia, joita ei oikeasti olisikaan. Ei ole mahdotonta luoda myös yhteyksiä, joita maailmassa ei muuten ole. Mutta irrationaalisessa maailmassa tällä ei ole väliä, koska toimisimme joka tapauksessa irrationaalisesti. Tosin on olemassa mahdollisuus että emme löytäisi yhtään lainomaisuutta vaikka etsisimme niitä. Ja tätä kautta lainomaisuuksien löytäminen tukee niiden käyttöä.
Pascalin vaaka Humen puntarissa
Blaise Pascal ajatteli tältä pohjalta "Pascalin vaakansa" eli päätteli useiden nykyuskovaisten tapaan, että on turvallisinta panostaa lainomaiseen universumiin ja arvata päälle Jumala. Jumalan arvaaminen kannattaa, koska vaikka Jumalan olemassaolon todennäköisyys olisi olematon, olisi arvaus kannattava koska arvaamalla "kyllä" emme menettäisi tietoa universumin lainalaisuuksista -jotka tulkitaan esimerkiksi "Jumalan toimintaohjeiksi" - mutta saattaisimme tämän päälle voittaa "jotain", joka voisi olla hirvittävän paljonkin. Arvaamalla "ei" taas voimme menettää tämän edun -ja saada vielä päälle hirvittävän rangaistuksen. Tosiasiassa emme kuitenkaan tiedä miten tämä Jumala suhtautuu niihin jotka uskovat, niihin jotka arvaavat väärän Jumaluuden, tai niihin jotka rupeavat "saivartelemaan" Pascalin vaa-alla. On täysin mahdollista menettää kaikki väärällä arvauksella: Esimerkiksi jos Jumala rakastaakin oikeaan Jumalaan uskovia ja agnostikkoja ja vihaa vain "vääräuskoisia". Toisin sanoen riski on tuntematon = Jumalan arvaamisen kannattavuus riippuu täysin tekijöistä joita emme tiedä. Vedonlyönnin sijaan voimme "Humen puntarilla" eli suorittaa karsintaa ja valita puhtaasti "todennäköisimmän" = "valita pienimmän ihmeen". Tilastollisesti arvaaminen kannattaa koska tuntemattoman Jumalan tuntematon rankaisumekanismi esiintyy puhtaasti "irrationaalisena" - ja todennäköisyyden kautta saamme todennäköisemmän vastauksen "jonkinasteisen tiedon" universumista.
Tässä on huomattava, että vastakkain ei ole "arvataan Jumala" ja arvataan "ei Jumala", vaan yksinkertaisesti se, että Jumaluuteen liittyvä arvaaminen on aina samanlainen riski : Vaaka painaa yhtä paljon teismiin ja ateismiin.
Valinta on itse asiassa mieletöön ja sitä kautta merkityksetön. Mutta kuten Jean Paul Sartre meille ilmaisee: valitsematta jättäminenkin on valinta.
Täten meidät on pakotettu valitsemaan - ja valinta on aina Søren Kierkegaard:mainen hyppy tuntemattomaan. Ja tämä hyppy on pakotetusti "perusteeton uskomus".
Jos sen sijaan Jumalaa lähdetään ajattelmaan puhtaasti tietoa lisäävänä tekijänä, tapahtuu seuraavaa.
Universumi on, Jumala ei välttämättä. Mahdollisuus sille että on pelkkä universumi on suurempi kuin mahdollisuus sille että olisi "universumi ja päälle vielä jotain". Koska Jumalan "havaittavissa oleva" olemassaolon muoto, muoto joka muuttaisi Jumalan erilaiseksi suhteessa Illuusiojumalaan tai mielikuvitusjumalaan ei ole täysin varmaa, on pelkkä universumi todennäköisempi. Ja jos oletamme Jumalan universumia suuremmaksi, mutta niin, että Jumalasta seuraa aina universumi, on todennäköisempää veikata "pienempää ihmettä", eli sitä että pelkkä universumi on. Näiltä kannoilta on kannattavaa veikata, että universumi on ja Jumalaa ei ole. Voimme toki ajatella, että Jumala on universumi(tai sen synnyn ensimmäinen syy), mutta tämä ei sisällä mitään sellaista tietoa mitä universumi(tai sen synnyn ensimmäinen syy) itse sisältää - Universumi(tai "big bang") saisi ainoastaan uuden määritelmän identtiselle sisällölle. Universumijumala on yhtä siis hyvin samantapainen, kuin ajatus siitä että saavuttaisimme jotain kutsumalla kuppia paitsi "kupiksi" myös "flaretaf":iksi ja mitä useampia määritteitä antaisimme
kupille, sitä enemmän tietäisimme kupeista. Universumin(tai sen syntymekanismin) nimeäminen Jumalaksi joko ei tuota uutta tietoa vaan ylimääräisen määrittelyn tai salakuljettaa vedonlyönnin kannalta haitallisen "irrationaalisen tekijän" eli ajatuksen, joka sisältyy siihen mitä yleensä termiin Jumala liitetään, mutta joita Universumilla(tai sen alkusyyllä) ei ole.
Toisin sanoen, havaitsematonta Jumalaa ei voida pitää tietoa lisäävänä tekijänä, mutta jos Jumalaa ei ajatella "tiedollisesti totuusarvoisena käsitteenä" on sen arvaaminen täysin yhtä perusteltua kuin mikä tahansa muukin vaihtoehto.
Yhteinen maailma
"'Kala tulee kaukaa', hän sanoi. 'Tai niin minulle on sanottu. Tai niin kuvittelen minulle sanotun. Kun miehet tulevat tai kun minun ajatuksissani miehet tulevat kuudella kiiltävänmustalla aluksella, tulevatko ne sinunkin ajatuksissasi? Mitä näet, kisu?'
Hän katsoi kissaa, jota kiinnosti enemmän kalan ahmiminen mahdollisimman nopeasti kuin mokomat spekulaatiot.
'Ja kun minä kuulen heidän kysymyksensä niin kuuletko sinäkin kysymyksiä? Mitä heidän äänensä sinulle merkitsevät? Ehkä sinä kuvittelet heidän laulavan sinulle.' Hän mietiskeli tätä ajatusta ja huomasi otaksumassaan virheen.
'Ehkä ne laulavatkin sinulle', hän sanoi, 'ja minä vain luulen, että he tekevät minulle kysymyksiä.'"
(Douglas Adams,"Maailmanlopun ravintola", sivu 183)
Kuitenkin säännönmukaisuuksien etsimisestä on hyötyä vain jos se auttaa meitä tietämään todellisuudesta jotain: vaikka maailma olisi säännönmukainen ei se auttaisi meitä tietämään siitä mitään, jos havaitsisimme olennaisesti väärin.
Tähän joku voisi väittää, että Jumala selittäisi miksi tiettyjen asioiden puolesta kannattaa lyödä vetoa ja toisien ei, esimerkiksi väittämällä että Jumala on "antanut havaittavan maailman" tai että "evoluution kautta ei ole väliä havaitaanko oikein vaan auttaako jokin reagointi selviämistä hengissä."
Tässä on muistettava, että emme oikeasti tiedä kuinka "totuudellisesti" tai "samalla tavalla" havaitsemme.
Ainut tietämämme tapa jolla voimme edes hieman varmistella jokin asia on luoda kielen ja todellisuuden väliin korrespondenssi(~yhteensopivuus lauseen ja todellisuuden välillä). Kieli toimii havaittavana symbolijonona ja jos minun mielikuvani "todellisuudesta" tuottaa "merkityksen" johon jokin jonka tulkitsen "toiseksi" tuottaa "merkityksen" jonka tulkitsen "tulkinnan jälkeen suoritetuksi myöntäväksi vastaukseksi." Tämä ei toki varmista asiaa täysin, mutta toimii "pienenä säännönmukaisuutena", joka painottaa arvaamista. Siksi meidän on kannattavaa arvata että havaitsemme "samansuuntaisesti".
Emme kuitenkaan voi ajatella, että havaisemme kaikissa asioissa "samansuuntaisesti". Se, että voimme turvallisesti arvata, että kielellisesti esitettämämme ja muiden vahvistamat asiat olisivat totta tämä ei tarkoita että sama sopisi myös niihin asioihin, joita emme voisi käsitellä kielellisesti. Tämän asian johdosta ne asiat, joita emme voi kielellisesti ilmaista voivat itse asiassa "tuhota" tietoa. Tämän vuoksi voimme luottaa ainoastaan havaittaviin asioihin, joista voimme johtaa kielellisiä väitteitä. Koska kielellisen ilmaisun sisällöllinen tarkkuus vaihtelee, on kannattavampaa ilmaista asia mahdollisimman eksaktisti koska eksaktin ilmaisun kautta saamme tarkemman rajauksen totuudesta - ja todennäköisyys tarkan ja käsitykseemme sopivan ilmaisun syntyminen muun kuin kielellisen ymmärtämisen kautta pienenee varmentaen näin yhteisen maailman arvaamista.
Mitä taas Jumalaan ja evoluutioon tulee, niin on vaikeaa keksiä havaintomekanismia joka ei jollain lailla nojaa todellisuuteen. Jos eläin välttää kohdetta X, on toki täysin merkityksetöntä tekeekö se sen koska tunnistaa sen pedoksi, tuhoavaksi luonnonvoimaksi, tai ujostuttavaksi kohteeksi. Näin esimerkiksi sammakko voi paeta kurkea koska kurjet syövät sammakoita, tai koska sammakko luulee kurkea tuleksi joka tappaa sammakoita, tai koska sammakko luulee sitä sukulaissammakoksi joka on aikeissa näyttää viimeisimmät lomakuvansa. -kaikista saa saman edun, pakenemisen. Kuitenkin sammakko voi paeta kohdetta X kannattavasti jos ja vain jos X on olemassa & sen välttäminen kannattavaa, edes yleensä. Tästä seuraa toki se, että evoluutioteoriaan uskovan on hyväksyttävä, että ihmismieli on ainakin jossain suhteessa erehtyväinen. Evoluution tapauksessa tiedämme kuitenkin, että vaikka havaitsisimme miten väärin, analysoisimme tilanteen kuitenkin niin, että toimisimme todellisuudessamme pääsääntöisesti rationaalisesti.
Jumala sen sijaan on kyvyiltään rajaamaton ja olisi todellista silmien sulkemista vain "a priori" päättää, että Jumala ei huijaa, "ei mitenkään voi". Jumala voi luoda vaikka miten vääränlaisen näkymän - joka olisi vieläpä kaikilla samanlainen- ja luoda samalla ehdot siitä, että tilanne on täyttä valhetta.
Jumala havaintojen takana ei siis painota mitenkään mutta evoluutio painottaa. Jos toimimme Jumalan luomassa harhassa, toimimme "irrationaalisesti" - jos taas evoluution kehittämässä, painottuu vaaka "jonkin verran", mutta tiettyyn suuntaan.
Ja jotakuinkin näistä syistä vaikka
*epävarma ja valikoiva muistimme tuottaa ongelmia säännönmukaisuuksien havainnointiin ja niihin luottamiseen
*Aistiemme rajallisuus pakottaa meidät paitsi luottamaan kyvyiltään rajattujen koneiden antamaan tietoon, myös epäilemään että havaintojemme ulkopuolelle jää jotain.
*Illuusiot ja erehdykset kertovat että havaintomme eivät ole "täysin totta"
Meidän kannattaa luottaa havaintoihin - ja ehkä hieman enemmän evoluutioon kuin Jumalaan. Syy on se, että alkutilamme on joka tapauksessa se, että "meillä ei ole tietoa". Jos onnistumme, sen jälkeen meillä on "jonkin verran tietoa" ja jos emme onnistu lopputulos on edelleen "meillä ei ole tietoa". Yrittämällä emme menetä mitään tietoa, mutta voimme ehkä saada sitä.
Tästä eteenpäin pääsemiseen tarvitaan jo muita lähestymismetodeja: Vaihtoehdot pursuavat. Jos oletamme maailman täysin todellisuudesta riippumattomaksi harhaksi, vaatii se heijastusta, vertailua, johonkin "todellisenpaan".
Harhamaailmassa harhasäännöillä elävä harha joka kokee harhatapahtuman totena ei eroa "luonnonmaailmasta" jos "enemmän konkreettinen" vertailukohta puuttuu: Uni on harhaa vain jos on jokin joka nukkuu. Tämä tarkoittaa että maailma voi olla harha vain jos se on osa jotain suurempaa, jotain joka "generoi" sitä. Uni vaatii myös unen ulkopuolista tajunnan/aivojen toimintaa - sekä mahdollisesti vielä jotain "todellisuutta" johon tuo "tajunta/aivojen toiminta" untaan voi verrata- ollakseen uni.
Tähän voidaankin soveltaa "Humen puntaria"(~Kahdesta vertailukohdasta valitaan se joka on todennäköisempi). Maailmaamme ei ole mielekästä olettaa harhaksi, koska on aina todennäköisempää että on maailma, kuin että olisi maailma sekä "vielä jotain ihan muuta" päälle..
Luotamme yleisesti kokemukseen ja siihen että luonnonlait eivät muutu.
Tämä maailma ei kuitenkaan välttämättä edes sisällä mitään säännönmukaisuuksia.
Säännönmukaisuuksien puolesta kuitenkin "kannattaa" veikata ihmisolentona:
Syynä on se, että jos maailma ei ole mitenkään lainomainen, emme voi toimia "järkevästi", jos mistään ei voi johtaa mitään ei ole väliä miten toimii - lopputulos on aina sama, "irrationaalisuus": universumia ei voi ymmärtää. Jos maailma sen sijaan on säännönmukainen, jopa summittaiset tai tilastolliset ennusteet auttavat meitä toimimaan ja ymmärtämään todellisuutta. Tähän nojaa tieteenkin toiminta: Jos tiede on mahdotonta emme menetä mitään, mutta jos on mahdollista voimme voittaa jotain.
"Irrationaalisessa" tilassa päättämällä että toimii sattumalta tai säännön kautta on merkityksetöntä : on sama sekoittaako jo täysin sekaisin olevaa pakkaa. Lopputulos saattaa muuttua, mutta mihin suuntaan - sitä ei tiedä.
Ideat ja mielikuvat eivät sen sijaan ole kannattavia tutkimuskohteita kuin havainnot, vaikka ne ovatkin olemassa yhtä varmasti kuin havainnot ovat olemassa. Ne eivät ole olemassa "samalla tasolla". Vaikuttaa siltä että kaikki ideamme ovat vaikutelmien kopioita -eli meille on mahdoton ajatella mitään mitä emme ole aiemmin kokeneet. Ideat ovat ainoastaan näiden yhdistelmiä. Näin ajatellen mielikuvat ja ideat ovat siis ainoastaan havaintojen johdannaisia, jotain johon on näkyvissä yhteyksiä. Nämä yhteydet voivat joko yhteydessäaan todellisuuteen, jolloin todellisuudesta voidaan saada varmistaa yhteydet. Tällöin mielikuvien oikeus ehkä voidaan varmistaa. Yhdeydet voivat olla myös sellaisia joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tällöin arvaus johtaa siihen että menetämme sitä mitä havaintojen "jonkinasteista" säännönmukaisuutta arvaamalla saamme. Siksi on täysin turvallista "panostaa" vain arvauksiin jotka voidaan varmistaa havainnoista: Kaikki muu onkin sitten riskiä jonka suuruus on tuntematon.
Tosin on päivänselvää, että kun lähdemme etsimään nimenomaan lainomaisia yhteyksiä, tulemme löytämään vain niitä. On mahdollista löytää lainomaisuuksia, joita ei oikeasti olisikaan. Ei ole mahdotonta luoda myös yhteyksiä, joita maailmassa ei muuten ole. Mutta irrationaalisessa maailmassa tällä ei ole väliä, koska toimisimme joka tapauksessa irrationaalisesti. Tosin on olemassa mahdollisuus että emme löytäisi yhtään lainomaisuutta vaikka etsisimme niitä. Ja tätä kautta lainomaisuuksien löytäminen tukee niiden käyttöä.
Pascalin vaaka Humen puntarissa
Blaise Pascal ajatteli tältä pohjalta "Pascalin vaakansa" eli päätteli useiden nykyuskovaisten tapaan, että on turvallisinta panostaa lainomaiseen universumiin ja arvata päälle Jumala. Jumalan arvaaminen kannattaa, koska vaikka Jumalan olemassaolon todennäköisyys olisi olematon, olisi arvaus kannattava koska arvaamalla "kyllä" emme menettäisi tietoa universumin lainalaisuuksista -jotka tulkitaan esimerkiksi "Jumalan toimintaohjeiksi" - mutta saattaisimme tämän päälle voittaa "jotain", joka voisi olla hirvittävän paljonkin. Arvaamalla "ei" taas voimme menettää tämän edun -ja saada vielä päälle hirvittävän rangaistuksen. Tosiasiassa emme kuitenkaan tiedä miten tämä Jumala suhtautuu niihin jotka uskovat, niihin jotka arvaavat väärän Jumaluuden, tai niihin jotka rupeavat "saivartelemaan" Pascalin vaa-alla. On täysin mahdollista menettää kaikki väärällä arvauksella: Esimerkiksi jos Jumala rakastaakin oikeaan Jumalaan uskovia ja agnostikkoja ja vihaa vain "vääräuskoisia". Toisin sanoen riski on tuntematon = Jumalan arvaamisen kannattavuus riippuu täysin tekijöistä joita emme tiedä. Vedonlyönnin sijaan voimme "Humen puntarilla" eli suorittaa karsintaa ja valita puhtaasti "todennäköisimmän" = "valita pienimmän ihmeen". Tilastollisesti arvaaminen kannattaa koska tuntemattoman Jumalan tuntematon rankaisumekanismi esiintyy puhtaasti "irrationaalisena" - ja todennäköisyyden kautta saamme todennäköisemmän vastauksen "jonkinasteisen tiedon" universumista.
Tässä on huomattava, että vastakkain ei ole "arvataan Jumala" ja arvataan "ei Jumala", vaan yksinkertaisesti se, että Jumaluuteen liittyvä arvaaminen on aina samanlainen riski : Vaaka painaa yhtä paljon teismiin ja ateismiin.
Valinta on itse asiassa mieletöön ja sitä kautta merkityksetön. Mutta kuten Jean Paul Sartre meille ilmaisee: valitsematta jättäminenkin on valinta.
Täten meidät on pakotettu valitsemaan - ja valinta on aina Søren Kierkegaard:mainen hyppy tuntemattomaan. Ja tämä hyppy on pakotetusti "perusteeton uskomus".
Jos sen sijaan Jumalaa lähdetään ajattelmaan puhtaasti tietoa lisäävänä tekijänä, tapahtuu seuraavaa.
Universumi on, Jumala ei välttämättä. Mahdollisuus sille että on pelkkä universumi on suurempi kuin mahdollisuus sille että olisi "universumi ja päälle vielä jotain". Koska Jumalan "havaittavissa oleva" olemassaolon muoto, muoto joka muuttaisi Jumalan erilaiseksi suhteessa Illuusiojumalaan tai mielikuvitusjumalaan ei ole täysin varmaa, on pelkkä universumi todennäköisempi. Ja jos oletamme Jumalan universumia suuremmaksi, mutta niin, että Jumalasta seuraa aina universumi, on todennäköisempää veikata "pienempää ihmettä", eli sitä että pelkkä universumi on. Näiltä kannoilta on kannattavaa veikata, että universumi on ja Jumalaa ei ole. Voimme toki ajatella, että Jumala on universumi(tai sen synnyn ensimmäinen syy), mutta tämä ei sisällä mitään sellaista tietoa mitä universumi(tai sen synnyn ensimmäinen syy) itse sisältää - Universumi(tai "big bang") saisi ainoastaan uuden määritelmän identtiselle sisällölle. Universumijumala on yhtä siis hyvin samantapainen, kuin ajatus siitä että saavuttaisimme jotain kutsumalla kuppia paitsi "kupiksi" myös "flaretaf":iksi ja mitä useampia määritteitä antaisimme
kupille, sitä enemmän tietäisimme kupeista. Universumin(tai sen syntymekanismin) nimeäminen Jumalaksi joko ei tuota uutta tietoa vaan ylimääräisen määrittelyn tai salakuljettaa vedonlyönnin kannalta haitallisen "irrationaalisen tekijän" eli ajatuksen, joka sisältyy siihen mitä yleensä termiin Jumala liitetään, mutta joita Universumilla(tai sen alkusyyllä) ei ole.
Toisin sanoen, havaitsematonta Jumalaa ei voida pitää tietoa lisäävänä tekijänä, mutta jos Jumalaa ei ajatella "tiedollisesti totuusarvoisena käsitteenä" on sen arvaaminen täysin yhtä perusteltua kuin mikä tahansa muukin vaihtoehto.
Yhteinen maailma
"'Kala tulee kaukaa', hän sanoi. 'Tai niin minulle on sanottu. Tai niin kuvittelen minulle sanotun. Kun miehet tulevat tai kun minun ajatuksissani miehet tulevat kuudella kiiltävänmustalla aluksella, tulevatko ne sinunkin ajatuksissasi? Mitä näet, kisu?'
Hän katsoi kissaa, jota kiinnosti enemmän kalan ahmiminen mahdollisimman nopeasti kuin mokomat spekulaatiot.
'Ja kun minä kuulen heidän kysymyksensä niin kuuletko sinäkin kysymyksiä? Mitä heidän äänensä sinulle merkitsevät? Ehkä sinä kuvittelet heidän laulavan sinulle.' Hän mietiskeli tätä ajatusta ja huomasi otaksumassaan virheen.
'Ehkä ne laulavatkin sinulle', hän sanoi, 'ja minä vain luulen, että he tekevät minulle kysymyksiä.'"
(Douglas Adams,"Maailmanlopun ravintola", sivu 183)
Kuitenkin säännönmukaisuuksien etsimisestä on hyötyä vain jos se auttaa meitä tietämään todellisuudesta jotain: vaikka maailma olisi säännönmukainen ei se auttaisi meitä tietämään siitä mitään, jos havaitsisimme olennaisesti väärin.
Tähän joku voisi väittää, että Jumala selittäisi miksi tiettyjen asioiden puolesta kannattaa lyödä vetoa ja toisien ei, esimerkiksi väittämällä että Jumala on "antanut havaittavan maailman" tai että "evoluution kautta ei ole väliä havaitaanko oikein vaan auttaako jokin reagointi selviämistä hengissä."
Tässä on muistettava, että emme oikeasti tiedä kuinka "totuudellisesti" tai "samalla tavalla" havaitsemme.
Ainut tietämämme tapa jolla voimme edes hieman varmistella jokin asia on luoda kielen ja todellisuuden väliin korrespondenssi(~yhteensopivuus lauseen ja todellisuuden välillä). Kieli toimii havaittavana symbolijonona ja jos minun mielikuvani "todellisuudesta" tuottaa "merkityksen" johon jokin jonka tulkitsen "toiseksi" tuottaa "merkityksen" jonka tulkitsen "tulkinnan jälkeen suoritetuksi myöntäväksi vastaukseksi." Tämä ei toki varmista asiaa täysin, mutta toimii "pienenä säännönmukaisuutena", joka painottaa arvaamista. Siksi meidän on kannattavaa arvata että havaitsemme "samansuuntaisesti".
Emme kuitenkaan voi ajatella, että havaisemme kaikissa asioissa "samansuuntaisesti". Se, että voimme turvallisesti arvata, että kielellisesti esitettämämme ja muiden vahvistamat asiat olisivat totta tämä ei tarkoita että sama sopisi myös niihin asioihin, joita emme voisi käsitellä kielellisesti. Tämän asian johdosta ne asiat, joita emme voi kielellisesti ilmaista voivat itse asiassa "tuhota" tietoa. Tämän vuoksi voimme luottaa ainoastaan havaittaviin asioihin, joista voimme johtaa kielellisiä väitteitä. Koska kielellisen ilmaisun sisällöllinen tarkkuus vaihtelee, on kannattavampaa ilmaista asia mahdollisimman eksaktisti koska eksaktin ilmaisun kautta saamme tarkemman rajauksen totuudesta - ja todennäköisyys tarkan ja käsitykseemme sopivan ilmaisun syntyminen muun kuin kielellisen ymmärtämisen kautta pienenee varmentaen näin yhteisen maailman arvaamista.
Mitä taas Jumalaan ja evoluutioon tulee, niin on vaikeaa keksiä havaintomekanismia joka ei jollain lailla nojaa todellisuuteen. Jos eläin välttää kohdetta X, on toki täysin merkityksetöntä tekeekö se sen koska tunnistaa sen pedoksi, tuhoavaksi luonnonvoimaksi, tai ujostuttavaksi kohteeksi. Näin esimerkiksi sammakko voi paeta kurkea koska kurjet syövät sammakoita, tai koska sammakko luulee kurkea tuleksi joka tappaa sammakoita, tai koska sammakko luulee sitä sukulaissammakoksi joka on aikeissa näyttää viimeisimmät lomakuvansa. -kaikista saa saman edun, pakenemisen. Kuitenkin sammakko voi paeta kohdetta X kannattavasti jos ja vain jos X on olemassa & sen välttäminen kannattavaa, edes yleensä. Tästä seuraa toki se, että evoluutioteoriaan uskovan on hyväksyttävä, että ihmismieli on ainakin jossain suhteessa erehtyväinen. Evoluution tapauksessa tiedämme kuitenkin, että vaikka havaitsisimme miten väärin, analysoisimme tilanteen kuitenkin niin, että toimisimme todellisuudessamme pääsääntöisesti rationaalisesti.
Jumala sen sijaan on kyvyiltään rajaamaton ja olisi todellista silmien sulkemista vain "a priori" päättää, että Jumala ei huijaa, "ei mitenkään voi". Jumala voi luoda vaikka miten vääränlaisen näkymän - joka olisi vieläpä kaikilla samanlainen- ja luoda samalla ehdot siitä, että tilanne on täyttä valhetta.
Jumala havaintojen takana ei siis painota mitenkään mutta evoluutio painottaa. Jos toimimme Jumalan luomassa harhassa, toimimme "irrationaalisesti" - jos taas evoluution kehittämässä, painottuu vaaka "jonkin verran", mutta tiettyyn suuntaan.
Ja jotakuinkin näistä syistä vaikka
*epävarma ja valikoiva muistimme tuottaa ongelmia säännönmukaisuuksien havainnointiin ja niihin luottamiseen
*Aistiemme rajallisuus pakottaa meidät paitsi luottamaan kyvyiltään rajattujen koneiden antamaan tietoon, myös epäilemään että havaintojemme ulkopuolelle jää jotain.
*Illuusiot ja erehdykset kertovat että havaintomme eivät ole "täysin totta"
Meidän kannattaa luottaa havaintoihin - ja ehkä hieman enemmän evoluutioon kuin Jumalaan. Syy on se, että alkutilamme on joka tapauksessa se, että "meillä ei ole tietoa". Jos onnistumme, sen jälkeen meillä on "jonkin verran tietoa" ja jos emme onnistu lopputulos on edelleen "meillä ei ole tietoa". Yrittämällä emme menetä mitään tietoa, mutta voimme ehkä saada sitä.
Ideat ja mielikuvat eivät sen sijaan ole kannattavia tutkimuskohteita kuin havainnot, vaikka ne ovatkin olemassa yhtä varmasti kuin havainnot ovat olemassa. Ne eivät ole olemassa "samalla tasolla". Vaikuttaa siltä että kaikki ideamme ovat vaikutelmien kopioita -eli meille on mahdoton ajatella mitään mitä emme ole aiemmin kokeneet. Ideat ovat ainoastaan näiden yhdistelmiä. Näin ajatellen mielikuvat ja ideat ovat siis ainoastaan havaintojen johdannaisia, jotain johon on näkyvissä yhteyksiä. Nämä yhteydet voivat joko yhteydessäaan todellisuuteen, jolloin todellisuudesta voidaan saada varmistaa yhteydet. Tällöin mielikuvien oikeus ehkä voidaan varmistaa. Yhdeydet voivat olla myös sellaisia joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tällöin arvaus johtaa siihen että menetämme sitä mitä havaintojen "jonkinasteista" säännönmukaisuutta arvaamalla saamme. Siksi on täysin turvallista "panostaa" vain arvauksiin jotka voidaan varmistaa havainnoista: Kaikki muu onkin sitten riskiä jonka suuruus on tuntematon.
Tosin on päivänselvää, että kun lähdemme etsimään nimenomaan lainomaisia yhteyksiä, tulemme löytämään vain niitä. On mahdollista löytää lainomaisuuksia, joita ei oikeasti olisikaan. Ei ole mahdotonta luoda myös yhteyksiä, joita maailmassa ei muuten ole. Mutta irrationaalisessa maailmassa tällä ei ole väliä, koska toimisimme joka tapauksessa irrationaalisesti. Tosin on olemassa mahdollisuus että emme löytäisi yhtään lainomaisuutta vaikka etsisimme niitä. Ja tätä kautta lainomaisuuksien löytäminen tukee niiden käyttöä.
Pascalin vaaka Humen puntarissa
Blaise Pascal ajatteli tältä pohjalta "Pascalin vaakansa" eli päätteli useiden nykyuskovaisten tapaan, että on turvallisinta panostaa lainomaiseen universumiin ja arvata päälle Jumala. Jumalan arvaaminen kannattaa, koska vaikka Jumalan olemassaolon todennäköisyys olisi olematon, olisi arvaus kannattava koska arvaamalla "kyllä" emme menettäisi tietoa universumin lainalaisuuksista -jotka tulkitaan esimerkiksi "Jumalan toimintaohjeiksi" - mutta saattaisimme tämän päälle voittaa "jotain", joka voisi olla hirvittävän paljonkin. Arvaamalla "ei" taas voimme menettää tämän edun -ja saada vielä päälle hirvittävän rangaistuksen. Tosiasiassa emme kuitenkaan tiedä miten tämä Jumala suhtautuu niihin jotka uskovat, niihin jotka arvaavat väärän Jumaluuden, tai niihin jotka rupeavat "saivartelemaan" Pascalin vaa-alla. On täysin mahdollista menettää kaikki väärällä arvauksella: Esimerkiksi jos Jumala rakastaakin oikeaan Jumalaan uskovia ja agnostikkoja ja vihaa vain "vääräuskoisia". Toisin sanoen riski on tuntematon = Jumalan arvaamisen kannattavuus riippuu täysin tekijöistä joita emme tiedä. Vedonlyönnin sijaan voimme "Humen puntarilla" eli suorittaa karsintaa ja valita puhtaasti "todennäköisimmän" = "valita pienimmän ihmeen". Tilastollisesti arvaaminen kannattaa koska tuntemattoman Jumalan tuntematon rankaisumekanismi esiintyy puhtaasti "irrationaalisena" - ja todennäköisyyden kautta saamme todennäköisemmän vastauksen "jonkinasteisen tiedon" universumista.
Tässä on huomattava, että vastakkain ei ole "arvataan Jumala" ja arvataan "ei Jumala", vaan yksinkertaisesti se, että Jumaluuteen liittyvä arvaaminen on aina samanlainen riski : Vaaka painaa yhtä paljon teismiin ja ateismiin.
Valinta on itse asiassa mieletöön ja sitä kautta merkityksetön. Mutta kuten Jean Paul Sartre meille ilmaisee: valitsematta jättäminenkin on valinta.
Täten meidät on pakotettu valitsemaan - ja valinta on aina Søren Kierkegaard:mainen hyppy tuntemattomaan. Ja tämä hyppy on pakotetusti "perusteeton uskomus".
Jos sen sijaan Jumalaa lähdetään ajattelmaan puhtaasti tietoa lisäävänä tekijänä, tapahtuu seuraavaa.
Universumi on, Jumala ei välttämättä. Mahdollisuus sille että on pelkkä universumi on suurempi kuin mahdollisuus sille että olisi "universumi ja päälle vielä jotain". Koska Jumalan "havaittavissa oleva" olemassaolon muoto, muoto joka muuttaisi Jumalan erilaiseksi suhteessa Illuusiojumalaan tai mielikuvitusjumalaan ei ole täysin varmaa, on pelkkä universumi todennäköisempi. Ja jos oletamme Jumalan universumia suuremmaksi, mutta niin, että Jumalasta seuraa aina universumi, on todennäköisempää veikata "pienempää ihmettä", eli sitä että pelkkä universumi on. Näiltä kannoilta on kannattavaa veikata, että universumi on ja Jumalaa ei ole. Voimme toki ajatella, että Jumala on universumi(tai sen synnyn ensimmäinen syy), mutta tämä ei sisällä mitään sellaista tietoa mitä universumi(tai sen synnyn ensimmäinen syy) itse sisältää - Universumi(tai "big bang") saisi ainoastaan uuden määritelmän identtiselle sisällölle. Universumijumala on yhtä siis hyvin samantapainen, kuin ajatus siitä että saavuttaisimme jotain kutsumalla kuppia paitsi "kupiksi" myös "flaretaf":iksi ja mitä useampia määritteitä antaisimme
kupille, sitä enemmän tietäisimme kupeista. Universumin(tai sen syntymekanismin) nimeäminen Jumalaksi joko ei tuota uutta tietoa vaan ylimääräisen määrittelyn tai salakuljettaa vedonlyönnin kannalta haitallisen "irrationaalisen tekijän" eli ajatuksen, joka sisältyy siihen mitä yleensä termiin Jumala liitetään, mutta joita Universumilla(tai sen alkusyyllä) ei ole.
Toisin sanoen, havaitsematonta Jumalaa ei voida pitää tietoa lisäävänä tekijänä, mutta jos Jumalaa ei ajatella "tiedollisesti totuusarvoisena käsitteenä" on sen arvaaminen täysin yhtä perusteltua kuin mikä tahansa muukin vaihtoehto.
Yhteinen maailma
"'Kala tulee kaukaa', hän sanoi. 'Tai niin minulle on sanottu. Tai niin kuvittelen minulle sanotun. Kun miehet tulevat tai kun minun ajatuksissani miehet tulevat kuudella kiiltävänmustalla aluksella, tulevatko ne sinunkin ajatuksissasi? Mitä näet, kisu?'
Hän katsoi kissaa, jota kiinnosti enemmän kalan ahmiminen mahdollisimman nopeasti kuin mokomat spekulaatiot.
'Ja kun minä kuulen heidän kysymyksensä niin kuuletko sinäkin kysymyksiä? Mitä heidän äänensä sinulle merkitsevät? Ehkä sinä kuvittelet heidän laulavan sinulle.' Hän mietiskeli tätä ajatusta ja huomasi otaksumassaan virheen.
'Ehkä ne laulavatkin sinulle', hän sanoi, 'ja minä vain luulen, että he tekevät minulle kysymyksiä.'"
(Douglas Adams,"Maailmanlopun ravintola", sivu 183)
Kuitenkin säännönmukaisuuksien etsimisestä on hyötyä vain jos se auttaa meitä tietämään todellisuudesta jotain: vaikka maailma olisi säännönmukainen ei se auttaisi meitä tietämään siitä mitään, jos havaitsisimme olennaisesti väärin.
Tähän joku voisi väittää, että Jumala selittäisi miksi tiettyjen asioiden puolesta kannattaa lyödä vetoa ja toisien ei, esimerkiksi väittämällä että Jumala on "antanut havaittavan maailman" tai että "evoluution kautta ei ole väliä havaitaanko oikein vaan auttaako jokin reagointi selviämistä hengissä."
Tässä on muistettava, että emme oikeasti tiedä kuinka "totuudellisesti" tai "samalla tavalla" havaitsemme.
Ainut tietämämme tapa jolla voimme edes hieman varmistella jokin asia on luoda kielen ja todellisuuden väliin korrespondenssi(~yhteensopivuus lauseen ja todellisuuden välillä). Kieli toimii havaittavana symbolijonona ja jos minun mielikuvani "todellisuudesta" tuottaa "merkityksen" johon jokin jonka tulkitsen "toiseksi" tuottaa "merkityksen" jonka tulkitsen "tulkinnan jälkeen suoritetuksi myöntäväksi vastaukseksi." Tämä ei toki varmista asiaa täysin, mutta toimii "pienenä säännönmukaisuutena", joka painottaa arvaamista. Siksi meidän on kannattavaa arvata että havaitsemme "samansuuntaisesti".
Emme kuitenkaan voi ajatella, että havaisemme kaikissa asioissa "samansuuntaisesti". Se, että voimme turvallisesti arvata, että kielellisesti esitettämämme ja muiden vahvistamat asiat olisivat totta tämä ei tarkoita että sama sopisi myös niihin asioihin, joita emme voisi käsitellä kielellisesti. Tämän asian johdosta ne asiat, joita emme voi kielellisesti ilmaista voivat itse asiassa "tuhota" tietoa. Tämän vuoksi voimme luottaa ainoastaan havaittaviin asioihin, joista voimme johtaa kielellisiä väitteitä. Koska kielellisen ilmaisun sisällöllinen tarkkuus vaihtelee, on kannattavampaa ilmaista asia mahdollisimman eksaktisti koska eksaktin ilmaisun kautta saamme tarkemman rajauksen totuudesta - ja todennäköisyys tarkan ja käsitykseemme sopivan ilmaisun syntyminen muun kuin kielellisen ymmärtämisen kautta pienenee varmentaen näin yhteisen maailman arvaamista.
Mitä taas Jumalaan ja evoluutioon tulee, niin on vaikeaa keksiä havaintomekanismia joka ei jollain lailla nojaa todellisuuteen. Jos eläin välttää kohdetta X, on toki täysin merkityksetöntä tekeekö se sen koska tunnistaa sen pedoksi, tuhoavaksi luonnonvoimaksi, tai ujostuttavaksi kohteeksi. Näin esimerkiksi sammakko voi paeta kurkea koska kurjet syövät sammakoita, tai koska sammakko luulee kurkea tuleksi joka tappaa sammakoita, tai koska sammakko luulee sitä sukulaissammakoksi joka on aikeissa näyttää viimeisimmät lomakuvansa. -kaikista saa saman edun, pakenemisen. Kuitenkin sammakko voi paeta kohdetta X kannattavasti jos ja vain jos X on olemassa & sen välttäminen kannattavaa, edes yleensä. Tästä seuraa toki se, että evoluutioteoriaan uskovan on hyväksyttävä, että ihmismieli on ainakin jossain suhteessa erehtyväinen. Evoluution tapauksessa tiedämme kuitenkin, että vaikka havaitsisimme miten väärin, analysoisimme tilanteen kuitenkin niin, että toimisimme todellisuudessamme pääsääntöisesti rationaalisesti.
Jumala sen sijaan on kyvyiltään rajaamaton ja olisi todellista silmien sulkemista vain "a priori" päättää, että Jumala ei huijaa, "ei mitenkään voi". Jumala voi luoda vaikka miten vääränlaisen näkymän - joka olisi vieläpä kaikilla samanlainen- ja luoda samalla ehdot siitä, että tilanne on täyttä valhetta.
Jumala havaintojen takana ei siis painota mitenkään mutta evoluutio painottaa. Jos toimimme Jumalan luomassa harhassa, toimimme "irrationaalisesti" - jos taas evoluution kehittämässä, painottuu vaaka "jonkin verran", mutta tiettyyn suuntaan.
Ja jotakuinkin näistä syistä vaikka
*epävarma ja valikoiva muistimme tuottaa ongelmia säännönmukaisuuksien havainnointiin ja niihin luottamiseen
*Aistiemme rajallisuus pakottaa meidät paitsi luottamaan kyvyiltään rajattujen koneiden antamaan tietoon, myös epäilemään että havaintojemme ulkopuolelle jää jotain.
*Illuusiot ja erehdykset kertovat että havaintomme eivät ole "täysin totta"
Meidän kannattaa luottaa havaintoihin - ja ehkä hieman enemmän evoluutioon kuin Jumalaan. Syy on se, että alkutilamme on joka tapauksessa se, että "meillä ei ole tietoa". Jos onnistumme, sen jälkeen meillä on "jonkin verran tietoa" ja jos emme onnistu lopputulos on edelleen "meillä ei ole tietoa". Yrittämällä emme menetä mitään tietoa, mutta voimme ehkä saada sitä.
Pascalin vaaka Humen puntarissa
Blaise Pascal ajatteli tältä pohjalta "Pascalin vaakansa" eli päätteli useiden nykyuskovaisten tapaan, että on turvallisinta panostaa lainomaiseen universumiin ja arvata päälle Jumala. Jumalan arvaaminen kannattaa, koska vaikka Jumalan olemassaolon todennäköisyys olisi olematon, olisi arvaus kannattava koska arvaamalla "kyllä" emme menettäisi tietoa universumin lainalaisuuksista -jotka tulkitaan esimerkiksi "Jumalan toimintaohjeiksi" - mutta saattaisimme tämän päälle voittaa "jotain", joka voisi olla hirvittävän paljonkin. Arvaamalla "ei" taas voimme menettää tämän edun -ja saada vielä päälle hirvittävän rangaistuksen. Tosiasiassa emme kuitenkaan tiedä miten tämä Jumala suhtautuu niihin jotka uskovat, niihin jotka arvaavat väärän Jumaluuden, tai niihin jotka rupeavat "saivartelemaan" Pascalin vaa-alla. On täysin mahdollista menettää kaikki väärällä arvauksella: Esimerkiksi jos Jumala rakastaakin oikeaan Jumalaan uskovia ja agnostikkoja ja vihaa vain "vääräuskoisia". Toisin sanoen riski on tuntematon = Jumalan arvaamisen kannattavuus riippuu täysin tekijöistä joita emme tiedä. Vedonlyönnin sijaan voimme "Humen puntarilla" eli suorittaa karsintaa ja valita puhtaasti "todennäköisimmän" = "valita pienimmän ihmeen". Tilastollisesti arvaaminen kannattaa koska tuntemattoman Jumalan tuntematon rankaisumekanismi esiintyy puhtaasti "irrationaalisena" - ja todennäköisyyden kautta saamme todennäköisemmän vastauksen "jonkinasteisen tiedon" universumista.
Tässä on huomattava, että vastakkain ei ole "arvataan Jumala" ja arvataan "ei Jumala", vaan yksinkertaisesti se, että Jumaluuteen liittyvä arvaaminen on aina samanlainen riski : Vaaka painaa yhtä paljon teismiin ja ateismiin.
Valinta on itse asiassa mieletöön ja sitä kautta merkityksetön. Mutta kuten Jean Paul Sartre meille ilmaisee: valitsematta jättäminenkin on valinta.
Täten meidät on pakotettu valitsemaan - ja valinta on aina Søren Kierkegaard:mainen hyppy tuntemattomaan. Ja tämä hyppy on pakotetusti "perusteeton uskomus".
Jos sen sijaan Jumalaa lähdetään ajattelmaan puhtaasti tietoa lisäävänä tekijänä, tapahtuu seuraavaa.
Universumi on, Jumala ei välttämättä. Mahdollisuus sille että on pelkkä universumi on suurempi kuin mahdollisuus sille että olisi "universumi ja päälle vielä jotain". Koska Jumalan "havaittavissa oleva" olemassaolon muoto, muoto joka muuttaisi Jumalan erilaiseksi suhteessa Illuusiojumalaan tai mielikuvitusjumalaan ei ole täysin varmaa, on pelkkä universumi todennäköisempi. Ja jos oletamme Jumalan universumia suuremmaksi, mutta niin, että Jumalasta seuraa aina universumi, on todennäköisempää veikata "pienempää ihmettä", eli sitä että pelkkä universumi on. Näiltä kannoilta on kannattavaa veikata, että universumi on ja Jumalaa ei ole. Voimme toki ajatella, että Jumala on universumi(tai sen synnyn ensimmäinen syy), mutta tämä ei sisällä mitään sellaista tietoa mitä universumi(tai sen synnyn ensimmäinen syy) itse sisältää - Universumi(tai "big bang") saisi ainoastaan uuden määritelmän identtiselle sisällölle. Universumijumala on yhtä siis hyvin samantapainen, kuin ajatus siitä että saavuttaisimme jotain kutsumalla kuppia paitsi "kupiksi" myös "flaretaf":iksi ja mitä useampia määritteitä antaisimme
kupille, sitä enemmän tietäisimme kupeista. Universumin(tai sen syntymekanismin) nimeäminen Jumalaksi joko ei tuota uutta tietoa vaan ylimääräisen määrittelyn tai salakuljettaa vedonlyönnin kannalta haitallisen "irrationaalisen tekijän" eli ajatuksen, joka sisältyy siihen mitä yleensä termiin Jumala liitetään, mutta joita Universumilla(tai sen alkusyyllä) ei ole.
Toisin sanoen, havaitsematonta Jumalaa ei voida pitää tietoa lisäävänä tekijänä, mutta jos Jumalaa ei ajatella "tiedollisesti totuusarvoisena käsitteenä" on sen arvaaminen täysin yhtä perusteltua kuin mikä tahansa muukin vaihtoehto.
Yhteinen maailma
"'Kala tulee kaukaa', hän sanoi. 'Tai niin minulle on sanottu. Tai niin kuvittelen minulle sanotun. Kun miehet tulevat tai kun minun ajatuksissani miehet tulevat kuudella kiiltävänmustalla aluksella, tulevatko ne sinunkin ajatuksissasi? Mitä näet, kisu?'
Hän katsoi kissaa, jota kiinnosti enemmän kalan ahmiminen mahdollisimman nopeasti kuin mokomat spekulaatiot.
'Ja kun minä kuulen heidän kysymyksensä niin kuuletko sinäkin kysymyksiä? Mitä heidän äänensä sinulle merkitsevät? Ehkä sinä kuvittelet heidän laulavan sinulle.' Hän mietiskeli tätä ajatusta ja huomasi otaksumassaan virheen.
'Ehkä ne laulavatkin sinulle', hän sanoi, 'ja minä vain luulen, että he tekevät minulle kysymyksiä.'"
(Douglas Adams,"Maailmanlopun ravintola", sivu 183)
Kuitenkin säännönmukaisuuksien etsimisestä on hyötyä vain jos se auttaa meitä tietämään todellisuudesta jotain: vaikka maailma olisi säännönmukainen ei se auttaisi meitä tietämään siitä mitään, jos havaitsisimme olennaisesti väärin.
Tähän joku voisi väittää, että Jumala selittäisi miksi tiettyjen asioiden puolesta kannattaa lyödä vetoa ja toisien ei, esimerkiksi väittämällä että Jumala on "antanut havaittavan maailman" tai että "evoluution kautta ei ole väliä havaitaanko oikein vaan auttaako jokin reagointi selviämistä hengissä."
Tässä on muistettava, että emme oikeasti tiedä kuinka "totuudellisesti" tai "samalla tavalla" havaitsemme.
Ainut tietämämme tapa jolla voimme edes hieman varmistella jokin asia on luoda kielen ja todellisuuden väliin korrespondenssi(~yhteensopivuus lauseen ja todellisuuden välillä). Kieli toimii havaittavana symbolijonona ja jos minun mielikuvani "todellisuudesta" tuottaa "merkityksen" johon jokin jonka tulkitsen "toiseksi" tuottaa "merkityksen" jonka tulkitsen "tulkinnan jälkeen suoritetuksi myöntäväksi vastaukseksi." Tämä ei toki varmista asiaa täysin, mutta toimii "pienenä säännönmukaisuutena", joka painottaa arvaamista. Siksi meidän on kannattavaa arvata että havaitsemme "samansuuntaisesti".
Emme kuitenkaan voi ajatella, että havaisemme kaikissa asioissa "samansuuntaisesti". Se, että voimme turvallisesti arvata, että kielellisesti esitettämämme ja muiden vahvistamat asiat olisivat totta tämä ei tarkoita että sama sopisi myös niihin asioihin, joita emme voisi käsitellä kielellisesti. Tämän asian johdosta ne asiat, joita emme voi kielellisesti ilmaista voivat itse asiassa "tuhota" tietoa. Tämän vuoksi voimme luottaa ainoastaan havaittaviin asioihin, joista voimme johtaa kielellisiä väitteitä. Koska kielellisen ilmaisun sisällöllinen tarkkuus vaihtelee, on kannattavampaa ilmaista asia mahdollisimman eksaktisti koska eksaktin ilmaisun kautta saamme tarkemman rajauksen totuudesta - ja todennäköisyys tarkan ja käsitykseemme sopivan ilmaisun syntyminen muun kuin kielellisen ymmärtämisen kautta pienenee varmentaen näin yhteisen maailman arvaamista.
Mitä taas Jumalaan ja evoluutioon tulee, niin on vaikeaa keksiä havaintomekanismia joka ei jollain lailla nojaa todellisuuteen. Jos eläin välttää kohdetta X, on toki täysin merkityksetöntä tekeekö se sen koska tunnistaa sen pedoksi, tuhoavaksi luonnonvoimaksi, tai ujostuttavaksi kohteeksi. Näin esimerkiksi sammakko voi paeta kurkea koska kurjet syövät sammakoita, tai koska sammakko luulee kurkea tuleksi joka tappaa sammakoita, tai koska sammakko luulee sitä sukulaissammakoksi joka on aikeissa näyttää viimeisimmät lomakuvansa. -kaikista saa saman edun, pakenemisen. Kuitenkin sammakko voi paeta kohdetta X kannattavasti jos ja vain jos X on olemassa & sen välttäminen kannattavaa, edes yleensä. Tästä seuraa toki se, että evoluutioteoriaan uskovan on hyväksyttävä, että ihmismieli on ainakin jossain suhteessa erehtyväinen. Evoluution tapauksessa tiedämme kuitenkin, että vaikka havaitsisimme miten väärin, analysoisimme tilanteen kuitenkin niin, että toimisimme todellisuudessamme pääsääntöisesti rationaalisesti.
Jumala sen sijaan on kyvyiltään rajaamaton ja olisi todellista silmien sulkemista vain "a priori" päättää, että Jumala ei huijaa, "ei mitenkään voi". Jumala voi luoda vaikka miten vääränlaisen näkymän - joka olisi vieläpä kaikilla samanlainen- ja luoda samalla ehdot siitä, että tilanne on täyttä valhetta.
Jumala havaintojen takana ei siis painota mitenkään mutta evoluutio painottaa. Jos toimimme Jumalan luomassa harhassa, toimimme "irrationaalisesti" - jos taas evoluution kehittämässä, painottuu vaaka "jonkin verran", mutta tiettyyn suuntaan.
Ja jotakuinkin näistä syistä vaikka
*epävarma ja valikoiva muistimme tuottaa ongelmia säännönmukaisuuksien havainnointiin ja niihin luottamiseen
*Aistiemme rajallisuus pakottaa meidät paitsi luottamaan kyvyiltään rajattujen koneiden antamaan tietoon, myös epäilemään että havaintojemme ulkopuolelle jää jotain.
*Illuusiot ja erehdykset kertovat että havaintomme eivät ole "täysin totta"
Meidän kannattaa luottaa havaintoihin - ja ehkä hieman enemmän evoluutioon kuin Jumalaan. Syy on se, että alkutilamme on joka tapauksessa se, että "meillä ei ole tietoa". Jos onnistumme, sen jälkeen meillä on "jonkin verran tietoa" ja jos emme onnistu lopputulos on edelleen "meillä ei ole tietoa". Yrittämällä emme menetä mitään tietoa, mutta voimme ehkä saada sitä.
Tässä on huomattava, että vastakkain ei ole "arvataan Jumala" ja arvataan "ei Jumala", vaan yksinkertaisesti se, että Jumaluuteen liittyvä arvaaminen on aina samanlainen riski : Vaaka painaa yhtä paljon teismiin ja ateismiin.
Valinta on itse asiassa mieletöön ja sitä kautta merkityksetön. Mutta kuten Jean Paul Sartre meille ilmaisee: valitsematta jättäminenkin on valinta.
Täten meidät on pakotettu valitsemaan - ja valinta on aina Søren Kierkegaard:mainen hyppy tuntemattomaan. Ja tämä hyppy on pakotetusti "perusteeton uskomus".
Jos sen sijaan Jumalaa lähdetään ajattelmaan puhtaasti tietoa lisäävänä tekijänä, tapahtuu seuraavaa.
Universumi on, Jumala ei välttämättä. Mahdollisuus sille että on pelkkä universumi on suurempi kuin mahdollisuus sille että olisi "universumi ja päälle vielä jotain". Koska Jumalan "havaittavissa oleva" olemassaolon muoto, muoto joka muuttaisi Jumalan erilaiseksi suhteessa Illuusiojumalaan tai mielikuvitusjumalaan ei ole täysin varmaa, on pelkkä universumi todennäköisempi. Ja jos oletamme Jumalan universumia suuremmaksi, mutta niin, että Jumalasta seuraa aina universumi, on todennäköisempää veikata "pienempää ihmettä", eli sitä että pelkkä universumi on. Näiltä kannoilta on kannattavaa veikata, että universumi on ja Jumalaa ei ole. Voimme toki ajatella, että Jumala on universumi(tai sen synnyn ensimmäinen syy), mutta tämä ei sisällä mitään sellaista tietoa mitä universumi(tai sen synnyn ensimmäinen syy) itse sisältää - Universumi(tai "big bang") saisi ainoastaan uuden määritelmän identtiselle sisällölle. Universumijumala on yhtä siis hyvin samantapainen, kuin ajatus siitä että saavuttaisimme jotain kutsumalla kuppia paitsi "kupiksi" myös "flaretaf":iksi ja mitä useampia määritteitä antaisimme
kupille, sitä enemmän tietäisimme kupeista. Universumin(tai sen syntymekanismin) nimeäminen Jumalaksi joko ei tuota uutta tietoa vaan ylimääräisen määrittelyn tai salakuljettaa vedonlyönnin kannalta haitallisen "irrationaalisen tekijän" eli ajatuksen, joka sisältyy siihen mitä yleensä termiin Jumala liitetään, mutta joita Universumilla(tai sen alkusyyllä) ei ole.
Toisin sanoen, havaitsematonta Jumalaa ei voida pitää tietoa lisäävänä tekijänä, mutta jos Jumalaa ei ajatella "tiedollisesti totuusarvoisena käsitteenä" on sen arvaaminen täysin yhtä perusteltua kuin mikä tahansa muukin vaihtoehto.
Yhteinen maailma
"'Kala tulee kaukaa', hän sanoi. 'Tai niin minulle on sanottu. Tai niin kuvittelen minulle sanotun. Kun miehet tulevat tai kun minun ajatuksissani miehet tulevat kuudella kiiltävänmustalla aluksella, tulevatko ne sinunkin ajatuksissasi? Mitä näet, kisu?'
Hän katsoi kissaa, jota kiinnosti enemmän kalan ahmiminen mahdollisimman nopeasti kuin mokomat spekulaatiot.
'Ja kun minä kuulen heidän kysymyksensä niin kuuletko sinäkin kysymyksiä? Mitä heidän äänensä sinulle merkitsevät? Ehkä sinä kuvittelet heidän laulavan sinulle.' Hän mietiskeli tätä ajatusta ja huomasi otaksumassaan virheen.
'Ehkä ne laulavatkin sinulle', hän sanoi, 'ja minä vain luulen, että he tekevät minulle kysymyksiä.'"
(Douglas Adams,"Maailmanlopun ravintola", sivu 183)
Kuitenkin säännönmukaisuuksien etsimisestä on hyötyä vain jos se auttaa meitä tietämään todellisuudesta jotain: vaikka maailma olisi säännönmukainen ei se auttaisi meitä tietämään siitä mitään, jos havaitsisimme olennaisesti väärin.
Tähän joku voisi väittää, että Jumala selittäisi miksi tiettyjen asioiden puolesta kannattaa lyödä vetoa ja toisien ei, esimerkiksi väittämällä että Jumala on "antanut havaittavan maailman" tai että "evoluution kautta ei ole väliä havaitaanko oikein vaan auttaako jokin reagointi selviämistä hengissä."
Tässä on muistettava, että emme oikeasti tiedä kuinka "totuudellisesti" tai "samalla tavalla" havaitsemme.
Ainut tietämämme tapa jolla voimme edes hieman varmistella jokin asia on luoda kielen ja todellisuuden väliin korrespondenssi(~yhteensopivuus lauseen ja todellisuuden välillä). Kieli toimii havaittavana symbolijonona ja jos minun mielikuvani "todellisuudesta" tuottaa "merkityksen" johon jokin jonka tulkitsen "toiseksi" tuottaa "merkityksen" jonka tulkitsen "tulkinnan jälkeen suoritetuksi myöntäväksi vastaukseksi." Tämä ei toki varmista asiaa täysin, mutta toimii "pienenä säännönmukaisuutena", joka painottaa arvaamista. Siksi meidän on kannattavaa arvata että havaitsemme "samansuuntaisesti".
Emme kuitenkaan voi ajatella, että havaisemme kaikissa asioissa "samansuuntaisesti". Se, että voimme turvallisesti arvata, että kielellisesti esitettämämme ja muiden vahvistamat asiat olisivat totta tämä ei tarkoita että sama sopisi myös niihin asioihin, joita emme voisi käsitellä kielellisesti. Tämän asian johdosta ne asiat, joita emme voi kielellisesti ilmaista voivat itse asiassa "tuhota" tietoa. Tämän vuoksi voimme luottaa ainoastaan havaittaviin asioihin, joista voimme johtaa kielellisiä väitteitä. Koska kielellisen ilmaisun sisällöllinen tarkkuus vaihtelee, on kannattavampaa ilmaista asia mahdollisimman eksaktisti koska eksaktin ilmaisun kautta saamme tarkemman rajauksen totuudesta - ja todennäköisyys tarkan ja käsitykseemme sopivan ilmaisun syntyminen muun kuin kielellisen ymmärtämisen kautta pienenee varmentaen näin yhteisen maailman arvaamista.
Mitä taas Jumalaan ja evoluutioon tulee, niin on vaikeaa keksiä havaintomekanismia joka ei jollain lailla nojaa todellisuuteen. Jos eläin välttää kohdetta X, on toki täysin merkityksetöntä tekeekö se sen koska tunnistaa sen pedoksi, tuhoavaksi luonnonvoimaksi, tai ujostuttavaksi kohteeksi. Näin esimerkiksi sammakko voi paeta kurkea koska kurjet syövät sammakoita, tai koska sammakko luulee kurkea tuleksi joka tappaa sammakoita, tai koska sammakko luulee sitä sukulaissammakoksi joka on aikeissa näyttää viimeisimmät lomakuvansa. -kaikista saa saman edun, pakenemisen. Kuitenkin sammakko voi paeta kohdetta X kannattavasti jos ja vain jos X on olemassa & sen välttäminen kannattavaa, edes yleensä. Tästä seuraa toki se, että evoluutioteoriaan uskovan on hyväksyttävä, että ihmismieli on ainakin jossain suhteessa erehtyväinen. Evoluution tapauksessa tiedämme kuitenkin, että vaikka havaitsisimme miten väärin, analysoisimme tilanteen kuitenkin niin, että toimisimme todellisuudessamme pääsääntöisesti rationaalisesti.
Jumala sen sijaan on kyvyiltään rajaamaton ja olisi todellista silmien sulkemista vain "a priori" päättää, että Jumala ei huijaa, "ei mitenkään voi". Jumala voi luoda vaikka miten vääränlaisen näkymän - joka olisi vieläpä kaikilla samanlainen- ja luoda samalla ehdot siitä, että tilanne on täyttä valhetta.
Jumala havaintojen takana ei siis painota mitenkään mutta evoluutio painottaa. Jos toimimme Jumalan luomassa harhassa, toimimme "irrationaalisesti" - jos taas evoluution kehittämässä, painottuu vaaka "jonkin verran", mutta tiettyyn suuntaan.
Ja jotakuinkin näistä syistä vaikka
*epävarma ja valikoiva muistimme tuottaa ongelmia säännönmukaisuuksien havainnointiin ja niihin luottamiseen
*Aistiemme rajallisuus pakottaa meidät paitsi luottamaan kyvyiltään rajattujen koneiden antamaan tietoon, myös epäilemään että havaintojemme ulkopuolelle jää jotain.
*Illuusiot ja erehdykset kertovat että havaintomme eivät ole "täysin totta"
Meidän kannattaa luottaa havaintoihin - ja ehkä hieman enemmän evoluutioon kuin Jumalaan. Syy on se, että alkutilamme on joka tapauksessa se, että "meillä ei ole tietoa". Jos onnistumme, sen jälkeen meillä on "jonkin verran tietoa" ja jos emme onnistu lopputulos on edelleen "meillä ei ole tietoa". Yrittämällä emme menetä mitään tietoa, mutta voimme ehkä saada sitä.
Universumi on, Jumala ei välttämättä. Mahdollisuus sille että on pelkkä universumi on suurempi kuin mahdollisuus sille että olisi "universumi ja päälle vielä jotain". Koska Jumalan "havaittavissa oleva" olemassaolon muoto, muoto joka muuttaisi Jumalan erilaiseksi suhteessa Illuusiojumalaan tai mielikuvitusjumalaan ei ole täysin varmaa, on pelkkä universumi todennäköisempi. Ja jos oletamme Jumalan universumia suuremmaksi, mutta niin, että Jumalasta seuraa aina universumi, on todennäköisempää veikata "pienempää ihmettä", eli sitä että pelkkä universumi on. Näiltä kannoilta on kannattavaa veikata, että universumi on ja Jumalaa ei ole. Voimme toki ajatella, että Jumala on universumi(tai sen synnyn ensimmäinen syy), mutta tämä ei sisällä mitään sellaista tietoa mitä universumi(tai sen synnyn ensimmäinen syy) itse sisältää - Universumi(tai "big bang") saisi ainoastaan uuden määritelmän identtiselle sisällölle. Universumijumala on yhtä siis hyvin samantapainen, kuin ajatus siitä että saavuttaisimme jotain kutsumalla kuppia paitsi "kupiksi" myös "flaretaf":iksi ja mitä useampia määritteitä antaisimme kupille, sitä enemmän tietäisimme kupeista. Universumin(tai sen syntymekanismin) nimeäminen Jumalaksi joko ei tuota uutta tietoa vaan ylimääräisen määrittelyn tai salakuljettaa vedonlyönnin kannalta haitallisen "irrationaalisen tekijän" eli ajatuksen, joka sisältyy siihen mitä yleensä termiin Jumala liitetään, mutta joita Universumilla(tai sen alkusyyllä) ei ole.
Toisin sanoen, havaitsematonta Jumalaa ei voida pitää tietoa lisäävänä tekijänä, mutta jos Jumalaa ei ajatella "tiedollisesti totuusarvoisena käsitteenä" on sen arvaaminen täysin yhtä perusteltua kuin mikä tahansa muukin vaihtoehto.
Yhteinen maailma
"'Kala tulee kaukaa', hän sanoi. 'Tai niin minulle on sanottu. Tai niin kuvittelen minulle sanotun. Kun miehet tulevat tai kun minun ajatuksissani miehet tulevat kuudella kiiltävänmustalla aluksella, tulevatko ne sinunkin ajatuksissasi? Mitä näet, kisu?'
Hän katsoi kissaa, jota kiinnosti enemmän kalan ahmiminen mahdollisimman nopeasti kuin mokomat spekulaatiot.
'Ja kun minä kuulen heidän kysymyksensä niin kuuletko sinäkin kysymyksiä? Mitä heidän äänensä sinulle merkitsevät? Ehkä sinä kuvittelet heidän laulavan sinulle.' Hän mietiskeli tätä ajatusta ja huomasi otaksumassaan virheen.
'Ehkä ne laulavatkin sinulle', hän sanoi, 'ja minä vain luulen, että he tekevät minulle kysymyksiä.'"
(Douglas Adams,"Maailmanlopun ravintola", sivu 183)
Kuitenkin säännönmukaisuuksien etsimisestä on hyötyä vain jos se auttaa meitä tietämään todellisuudesta jotain: vaikka maailma olisi säännönmukainen ei se auttaisi meitä tietämään siitä mitään, jos havaitsisimme olennaisesti väärin.
Tähän joku voisi väittää, että Jumala selittäisi miksi tiettyjen asioiden puolesta kannattaa lyödä vetoa ja toisien ei, esimerkiksi väittämällä että Jumala on "antanut havaittavan maailman" tai että "evoluution kautta ei ole väliä havaitaanko oikein vaan auttaako jokin reagointi selviämistä hengissä."
Tässä on muistettava, että emme oikeasti tiedä kuinka "totuudellisesti" tai "samalla tavalla" havaitsemme.
Ainut tietämämme tapa jolla voimme edes hieman varmistella jokin asia on luoda kielen ja todellisuuden väliin korrespondenssi(~yhteensopivuus lauseen ja todellisuuden välillä). Kieli toimii havaittavana symbolijonona ja jos minun mielikuvani "todellisuudesta" tuottaa "merkityksen" johon jokin jonka tulkitsen "toiseksi" tuottaa "merkityksen" jonka tulkitsen "tulkinnan jälkeen suoritetuksi myöntäväksi vastaukseksi." Tämä ei toki varmista asiaa täysin, mutta toimii "pienenä säännönmukaisuutena", joka painottaa arvaamista. Siksi meidän on kannattavaa arvata että havaitsemme "samansuuntaisesti".
Emme kuitenkaan voi ajatella, että havaisemme kaikissa asioissa "samansuuntaisesti". Se, että voimme turvallisesti arvata, että kielellisesti esitettämämme ja muiden vahvistamat asiat olisivat totta tämä ei tarkoita että sama sopisi myös niihin asioihin, joita emme voisi käsitellä kielellisesti. Tämän asian johdosta ne asiat, joita emme voi kielellisesti ilmaista voivat itse asiassa "tuhota" tietoa. Tämän vuoksi voimme luottaa ainoastaan havaittaviin asioihin, joista voimme johtaa kielellisiä väitteitä. Koska kielellisen ilmaisun sisällöllinen tarkkuus vaihtelee, on kannattavampaa ilmaista asia mahdollisimman eksaktisti koska eksaktin ilmaisun kautta saamme tarkemman rajauksen totuudesta - ja todennäköisyys tarkan ja käsitykseemme sopivan ilmaisun syntyminen muun kuin kielellisen ymmärtämisen kautta pienenee varmentaen näin yhteisen maailman arvaamista.
Mitä taas Jumalaan ja evoluutioon tulee, niin on vaikeaa keksiä havaintomekanismia joka ei jollain lailla nojaa todellisuuteen. Jos eläin välttää kohdetta X, on toki täysin merkityksetöntä tekeekö se sen koska tunnistaa sen pedoksi, tuhoavaksi luonnonvoimaksi, tai ujostuttavaksi kohteeksi. Näin esimerkiksi sammakko voi paeta kurkea koska kurjet syövät sammakoita, tai koska sammakko luulee kurkea tuleksi joka tappaa sammakoita, tai koska sammakko luulee sitä sukulaissammakoksi joka on aikeissa näyttää viimeisimmät lomakuvansa. -kaikista saa saman edun, pakenemisen. Kuitenkin sammakko voi paeta kohdetta X kannattavasti jos ja vain jos X on olemassa & sen välttäminen kannattavaa, edes yleensä. Tästä seuraa toki se, että evoluutioteoriaan uskovan on hyväksyttävä, että ihmismieli on ainakin jossain suhteessa erehtyväinen. Evoluution tapauksessa tiedämme kuitenkin, että vaikka havaitsisimme miten väärin, analysoisimme tilanteen kuitenkin niin, että toimisimme todellisuudessamme pääsääntöisesti rationaalisesti.
Jumala sen sijaan on kyvyiltään rajaamaton ja olisi todellista silmien sulkemista vain "a priori" päättää, että Jumala ei huijaa, "ei mitenkään voi". Jumala voi luoda vaikka miten vääränlaisen näkymän - joka olisi vieläpä kaikilla samanlainen- ja luoda samalla ehdot siitä, että tilanne on täyttä valhetta.
Jumala havaintojen takana ei siis painota mitenkään mutta evoluutio painottaa. Jos toimimme Jumalan luomassa harhassa, toimimme "irrationaalisesti" - jos taas evoluution kehittämässä, painottuu vaaka "jonkin verran", mutta tiettyyn suuntaan.
Ja jotakuinkin näistä syistä vaikka
*epävarma ja valikoiva muistimme tuottaa ongelmia säännönmukaisuuksien havainnointiin ja niihin luottamiseen
*Aistiemme rajallisuus pakottaa meidät paitsi luottamaan kyvyiltään rajattujen koneiden antamaan tietoon, myös epäilemään että havaintojemme ulkopuolelle jää jotain.
*Illuusiot ja erehdykset kertovat että havaintomme eivät ole "täysin totta"
Meidän kannattaa luottaa havaintoihin - ja ehkä hieman enemmän evoluutioon kuin Jumalaan. Syy on se, että alkutilamme on joka tapauksessa se, että "meillä ei ole tietoa". Jos onnistumme, sen jälkeen meillä on "jonkin verran tietoa" ja jos emme onnistu lopputulos on edelleen "meillä ei ole tietoa". Yrittämällä emme menetä mitään tietoa, mutta voimme ehkä saada sitä.
Hän katsoi kissaa, jota kiinnosti enemmän kalan ahmiminen mahdollisimman nopeasti kuin mokomat spekulaatiot.
'Ja kun minä kuulen heidän kysymyksensä niin kuuletko sinäkin kysymyksiä? Mitä heidän äänensä sinulle merkitsevät? Ehkä sinä kuvittelet heidän laulavan sinulle.' Hän mietiskeli tätä ajatusta ja huomasi otaksumassaan virheen.
'Ehkä ne laulavatkin sinulle', hän sanoi, 'ja minä vain luulen, että he tekevät minulle kysymyksiä.'"
(Douglas Adams,"Maailmanlopun ravintola", sivu 183)
Kuitenkin säännönmukaisuuksien etsimisestä on hyötyä vain jos se auttaa meitä tietämään todellisuudesta jotain: vaikka maailma olisi säännönmukainen ei se auttaisi meitä tietämään siitä mitään, jos havaitsisimme olennaisesti väärin.
Tähän joku voisi väittää, että Jumala selittäisi miksi tiettyjen asioiden puolesta kannattaa lyödä vetoa ja toisien ei, esimerkiksi väittämällä että Jumala on "antanut havaittavan maailman" tai että "evoluution kautta ei ole väliä havaitaanko oikein vaan auttaako jokin reagointi selviämistä hengissä."
Tässä on muistettava, että emme oikeasti tiedä kuinka "totuudellisesti" tai "samalla tavalla" havaitsemme.
Ainut tietämämme tapa jolla voimme edes hieman varmistella jokin asia on luoda kielen ja todellisuuden väliin korrespondenssi(~yhteensopivuus lauseen ja todellisuuden välillä). Kieli toimii havaittavana symbolijonona ja jos minun mielikuvani "todellisuudesta" tuottaa "merkityksen" johon jokin jonka tulkitsen "toiseksi" tuottaa "merkityksen" jonka tulkitsen "tulkinnan jälkeen suoritetuksi myöntäväksi vastaukseksi." Tämä ei toki varmista asiaa täysin, mutta toimii "pienenä säännönmukaisuutena", joka painottaa arvaamista. Siksi meidän on kannattavaa arvata että havaitsemme "samansuuntaisesti".
Emme kuitenkaan voi ajatella, että havaisemme kaikissa asioissa "samansuuntaisesti". Se, että voimme turvallisesti arvata, että kielellisesti esitettämämme ja muiden vahvistamat asiat olisivat totta tämä ei tarkoita että sama sopisi myös niihin asioihin, joita emme voisi käsitellä kielellisesti. Tämän asian johdosta ne asiat, joita emme voi kielellisesti ilmaista voivat itse asiassa "tuhota" tietoa. Tämän vuoksi voimme luottaa ainoastaan havaittaviin asioihin, joista voimme johtaa kielellisiä väitteitä. Koska kielellisen ilmaisun sisällöllinen tarkkuus vaihtelee, on kannattavampaa ilmaista asia mahdollisimman eksaktisti koska eksaktin ilmaisun kautta saamme tarkemman rajauksen totuudesta - ja todennäköisyys tarkan ja käsitykseemme sopivan ilmaisun syntyminen muun kuin kielellisen ymmärtämisen kautta pienenee varmentaen näin yhteisen maailman arvaamista.
Mitä taas Jumalaan ja evoluutioon tulee, niin on vaikeaa keksiä havaintomekanismia joka ei jollain lailla nojaa todellisuuteen. Jos eläin välttää kohdetta X, on toki täysin merkityksetöntä tekeekö se sen koska tunnistaa sen pedoksi, tuhoavaksi luonnonvoimaksi, tai ujostuttavaksi kohteeksi. Näin esimerkiksi sammakko voi paeta kurkea koska kurjet syövät sammakoita, tai koska sammakko luulee kurkea tuleksi joka tappaa sammakoita, tai koska sammakko luulee sitä sukulaissammakoksi joka on aikeissa näyttää viimeisimmät lomakuvansa. -kaikista saa saman edun, pakenemisen. Kuitenkin sammakko voi paeta kohdetta X kannattavasti jos ja vain jos X on olemassa & sen välttäminen kannattavaa, edes yleensä. Tästä seuraa toki se, että evoluutioteoriaan uskovan on hyväksyttävä, että ihmismieli on ainakin jossain suhteessa erehtyväinen. Evoluution tapauksessa tiedämme kuitenkin, että vaikka havaitsisimme miten väärin, analysoisimme tilanteen kuitenkin niin, että toimisimme todellisuudessamme pääsääntöisesti rationaalisesti.
Jumala sen sijaan on kyvyiltään rajaamaton ja olisi todellista silmien sulkemista vain "a priori" päättää, että Jumala ei huijaa, "ei mitenkään voi". Jumala voi luoda vaikka miten vääränlaisen näkymän - joka olisi vieläpä kaikilla samanlainen- ja luoda samalla ehdot siitä, että tilanne on täyttä valhetta.
Jumala havaintojen takana ei siis painota mitenkään mutta evoluutio painottaa. Jos toimimme Jumalan luomassa harhassa, toimimme "irrationaalisesti" - jos taas evoluution kehittämässä, painottuu vaaka "jonkin verran", mutta tiettyyn suuntaan.
Ja jotakuinkin näistä syistä vaikka
*epävarma ja valikoiva muistimme tuottaa ongelmia säännönmukaisuuksien havainnointiin ja niihin luottamiseen
*Aistiemme rajallisuus pakottaa meidät paitsi luottamaan kyvyiltään rajattujen koneiden antamaan tietoon, myös epäilemään että havaintojemme ulkopuolelle jää jotain.
*Illuusiot ja erehdykset kertovat että havaintomme eivät ole "täysin totta"
Meidän kannattaa luottaa havaintoihin - ja ehkä hieman enemmän evoluutioon kuin Jumalaan. Syy on se, että alkutilamme on joka tapauksessa se, että "meillä ei ole tietoa". Jos onnistumme, sen jälkeen meillä on "jonkin verran tietoa" ja jos emme onnistu lopputulos on edelleen "meillä ei ole tietoa". Yrittämällä emme menetä mitään tietoa, mutta voimme ehkä saada sitä.