Tieteenfilosofiasta(φιλοσοφία)

"Kun olit sanonut mitä sanoit
Kuulin tuhannen oven
Varjoisilla käytävillä vääjäämättä sulkeutuvan.
Kun olit sanonut mitä sanoit
Näin risteytyväin teiden mutkiin
Lakastuvan tuhannen tienviitan."
(CMX,"Taivaanääreläiset")

Tieteenfilosofia pyrkii vastaamaan kysymykseen "Mitä tiede on". Tätä kysymystä ratkottaessa tiedettä voidaan lähestyä monelta eri näkökulmalta:
*Tiede olemassa olevana "tieteeksi" itseään nimittävänä toimintona.
*Tiede yhteiskunnallisena instituutiona
*Tiede yhteisönä
*Tiede luontoa ja ihmistä koskevien näkemysten kokonaisuutena
*Tiede väitelauseiden kokonaisuutena.
Näitä voidaan lähestyä deskriptiivisestä ja normatiivisesta näkökulmasta. Deskriptiivinen eli kuvaileva näkökanta ainoastaan tutkii miten tiedettä tehdään juuri sillä hetkellä. Normatiivisessa näkökulmasta taas ei vastata kysymykseen, millaista tiede on, vaan painotetaan sitä millaista sen pitäisi olla. Näitä kaikki esiintyvät tyypillisesti sekoittuneena.

Kaikissa näkökulmissa tieteessä keskeistä on tieteen kriteerit. Tiede on pohjimmiltaan epätieteen erottamista tieteestä. Tähän liittyy olennaisena perusteltavuus, tieto. Tältä kannalta tiede on perusteltu uskomus. Tieteenteoriassa eräs keskeisimmistä kysymyksistä on tämän vuoksi perustellun tiedon luonne. Tieteen on oltava näiden tieteenteorian antamien kriteereiden mukaista: Tiede on siis tieteenfilosofian käytännön sovellus. Tiede on tämän vuoksi aina pohjimmiltaan filosofiaa.

Tieteenfilosofian ydintä ovat menetelmien ja tutkimustapojen tarkastelu, eli tavat, joilla hyvin perustellut lopputulokset on saavutettavissa. Tämän vuoksi tieteenfilosofiassa tarkastellaan:
*Tieteen päämääriä ja tavoitetta
*Tieteen metodeja eli tutkimus- ja toimintamalleja
*Tieteellisen tiedon luonnetta ja hankkimista
*Teorioiden rakennetta ja suhdetta todellisuuteen
*Käsitteiden muodostusta ja suhdetta todellisuuteen
*Tieteellisten kysymysten rakennetta ja suhdetta todellisuuteen
*Teorioiden ja käsitteiden suhdetta todellisuuteen
*Tieteellistä muutosta ja tiedon määrää
*Tiedettä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana
*Tiedeyhteisön luonnetta ja merkitystä
*Tieteen suhdetta arvoihin.

Ainakin toistaiseksi tieteellisen tiedon tärkein tarkoitus on ollut antaa syitä ilmiöille. Syyt ovat vastauksia kysymykseen "miksi". Vastauksen halutaan olevan mahdollisimman varma, varmuus saadaan sen kautta, miten hyvin malli selittää sitä miten asiat ovat ja sitä miten ne eivät ole. Tämän mukaista vastaamista kutsutaan selittämiseksi. Näin ollen kenties tärkein filosofian perusajatus on tiedon merkityksen selvittäminen. Informaatio on pohjimmiltaan asioiden karsiutumista ulkopuolelle: Mitä enemmän tieteenfilosofia kertoo mitä tiede on, sitä enemmän se samalla rajaa ulkopuolelleen -ja sama toisinpäin. Tieteenfilosofia rajoittaa tieteellisiä maailmankuvia ja maailmankatsomuksia, koska muuten totuutta ei voitaisi edes tavoitella.

Maailmankuvallisista taustaoletuksista on pyritty pääsemään eroon: Tarpeettomat taustaoletukset on pyritty karsimaan minimiin ja tulokseksi on saatu ydin, johon kaikki tieteet ovat yhä enenevissä määrin nojanneet. Oletuksista ei ole pidetty niihin pohjautuvan epävarmuuden vuoksi.

Lopullisen totuuden etsijän kannalta filosofia on sangen epäkiitollinen lähtökohta:Se voi saavuttaa varsin lopullisia,negatiivisia tuloksia ts. se voi paljastaa, että jokin intuitiivinen oletus tai oletusten joukko on ristiriitainen,siis väärä. Joskus filosofiset totuudet paljastavat myös positiivisia tuloksia näyttämällä,että joistain taustaoletukset johtavat juuri tiettyyn loppupäätelmään. Tosin tällöinkään se,että kyseiset alkuoletukset olisivat oikeat ei ole. Todistetuksi tulee siis itse asiassa JOS A niin B. Filosofiassa perusteltavuutta siis joudutaan käsittelemään enemmän sinä mitä se ei ole,kuin sen kautta mitä se on. Silti sellaiset säännöt,kuten "ristiriidattomuus ei ole todiste puolesta" ovat varsin lopullisia. Tunnetut, ja sangen pysyvät säännönmukaisuudet kasautuvat, joten tieteenfilosofian käytännön sovellus "luonnontiede"kin, selittää luonnonilmiöt aina kulloinkin paremmin, tarkemmin ja ennustettavammin kuin ennen. Luonnontiede ei siis ole vain "mikä tahansa käsitys" vaan paras saatavilla oleva käsitys. Tältä kannalta tieteenfilosofia ja sitä kautta tiede on enemmänkin prosessi kuin päämäärä.
Erilaisia ajattelumalleja filosofian piirissä on runsaasti. Kaikki tiedeprosessissa hyväksytyt ajattelumallit antavat yhteisinä teeseinään seuraavat:
*Jos ilmiön olemassaolo on epävarmaa, suhtaudutaan siihen agnostisesti tai skeptisesti. Tästä seuraa vähäisimpien oletusten vaatimus.
*Malli on yhteensopivuus(korrespondenssi) lauseen ja todellisuuden välillä.
*Samassa tilanteessa käytetään samoja vaatimuksia

Tästä lähtökohdin olen lähtenyt tarkastelemaan eri ajattelumalleja ja sitä,miksi luonnontieteiden malli on se mikä on.

On muistettava,että tiede on totuuden etsintää. Etsinnän syy on se,että sellaista totuutta,josta kaikki olisimme yksimielisiä ei ole. Näinollen emme voi muuttaa tieteen kriteereitä pelkästään sen vuoksi,että jonkun vakaumus antaa valmiit "Oikeat Mielipiteet". Jos voisimme tehdä näin,ei mitään tiedon etsintää olisi,vaan tietoa voitaisiin vain suoraan verrata totuuteen. Jos tieteellisyyden kriteerit halutaan muuttaa, on esitettävä tiedon hankintatapa, joka rajaa entistä varmemmin ulos sellaisen,joka on epätotta. Niin kauan,kuin tälläistä metodia ei esitä, joutuu pelaamaan nykyisten pelisääntöjen mukaan. Jos siis haluaa esittää kantaansa tieteellisenä.


Tieto-oppia käsittelee kaksi eri koulukuntaa: ontologia ja epistemologia. Ontologia käsittelee sitä mitä on ja epistemologia sitä mitä tiedämme. Kokonaisuutena ontologia on laajempi. Siihen mahtuu koko universumi. Ontologiset päätelmät ovat kuitenkin parhaimmillaankin ainoastaan akateemisia arvauksia. Ontologiset päätelmät myös nojaavat epistemologisiin perusteisiin,ilman epistemologiaa ei ole ontologista päättelyä. Epistemologia taas on varmemmalla pohjalla,joskin se on suppeampi ja rajoitetumpi. Epistemologia muistuttaa kuitenkin tiedon kasvun myötä yhä enemmän ja enemmän ontologiaa, sillä yhä suurempi osa siitä mitä on muuttuu siksi mitä tiedetään. Tiedemaailmassa näitä käsitellään usein rinnakkain.

On muistettava,että tieteen maailmankuvavapaus liittyy todennettavuuteen. Eli kaikki väitteet on voitava osoittaa joko teorialla tai havainnolla. Jos 'toisenlaisen filosofian' arvostelu kiellettäisiin ja ensi sijalle asetettaisiin maailmankatsomusten samanarvoisuus,tulisi kaikenlainen tieteen ja uskonnon tekeminen lopettaa täysin. Niin uskonto, tiede kuin kaikki muukin filosofia nojaavat ajattelulle että toiset asiat ovat perustellumpia,kuin toiset eivät. Tässä valossa myös kannan perustelu sillä,että kaikki eivät ole jossain asiassa samaa mieltä muuttuu nimettömään tai nimettyyn auktoriteettiin vetoamiseksi, siis täydelliseksi epäargumentiksi. Myös kreationistit sortuvat maailmankuvien arvottamiseen:evoluutiokriittisyyttä harrastetaan,eikä siihen sovelleta heidän oman määrittelynsä mukaista "maailmankatsomusten samanarvoisuuden kriteeriä".


Tieteelle on esitetty kaksi eri koulukuntaa sen lopullisesta tarkoitusta. Analyyttinen filosofia pyrkii tuottamaan teoreettisin keinoin tosia käsityksiä maailmasta. Tämän teorian ongelmana on se,että jotta toteen voitaisiin yksiselitteisesti viitata, joudutaan tekemään oletuksia tiedon oikeasta luonteesta,jotta siihen voitaisiin verrata.
Pragmatistinen filosofia pyrkii tekemään havainnoista ja niiden yhteyksistä käytännössä toimivia apuvälineitä. Se korostaa sitä, että kaikkien asioiden tutkiminen ei ole yhtä mahdollista. Osat ovat jopa mahdottomia. Ja koska meillä on rajalliset budjetit ja aika, olisi tärkeää keskittyä oikeiden kysymysten selvittämiseen. Väärien puiden alla haukkuminen vie aikaa ja voimavaroja tiedon karttumiselta. Tämän teorian ongelmana on se,että käytännön tuloksia,eli sovelluksia, ei saada ilman, että niihin liitetään arvolauseita siitä mikä on haluttavaa.
Molempien käsityksien mukaan pysyvien lainalaisuuksien etsiminen asioista itsestään ja niiden selittäminen johtaa,oli tulkinta miten assosiatiivista tahansa,yleistäviin teorioihin. Tieteen tehtävä on siis esittää selityksiä yleistyksien kautta. Havainto todistaa aina itsestään ja olemassaolostaan,mutta ei muita siitä tehtäviä johtopäätöksiä. "Pelkästään miltä havainnot näyttävät" on "havainto on". Näinollen kaikki johtopäätökset, joita havainnoista tehdään nousevat pakosti taustaoletuksista. Oletuksista siitä, miten havaintoja tulkitaan ja luokitellaan.

Monet "Intelligent Designerit" väittävät, että heidän mallinsa on "samat havainnot - eri tulkinta". Tällöin koko kysymys "Intelligent Designistä" olisi pakosti filosofinen. Valitettavasti "Intelligent Design" -piirissä ei ole tätä "uutta" filosofiaa, eli tulkintatapaa, esitetty. Siinä, missä YEC -kreationisteilla demarkaatiokriteeri on Raamattu ja luonnontieteillä falsifikaatio, ei "Intelligent Designillä" ole mitään. Varsinaisen kysymyksen "uuden tulkinnan" sisällöstä "designerit" kieltävät "Naturalistit vetoavat omakeksimiinsä kriteereihin, joita eivät edes noudata." -tyyppisillä heitoilla. Tältä lähtökohdin keskustelu on jo lähtökohdiltaan turhaa, koska "designerit" voivat loputtomasti väittää esim. että "makroevoluutio on falsifioimaton", ja jos tämän osoittaa falsifioituvaksi, tulee vastaukseksi "Tottakai naturalistisella taustateorialla saadaan naturalistiset tulokset".

On kuitenkin muistettava, että tieteenfilosofia on vaikeampi ja monimutkaisempi asia, kuin mitä yleensä ajatellaan. Tämän esimerkiksi käy esimerkiksi seuraava taulukko;
FACTS, HYPHOTHESES, LAWS AND THEORIES
How do you think that scientist's would rank the therms fact, hypothesis, law and theory? How would you list these four from most important to least?
Most people Scientist's
Most important
Facts
Laws
Theories
Hypotheses
Least important
Most important
Theories
Laws
Hypotheses
Facts
Least important
Eugenie C. Scott "Evolution vs. Creationism - an introduction",2004, sivu 11
Tämä taulukko ei tietenkään sano että tavalliset ihmiset olisivat tyhmiä. Se kertoo ainoastaan siitä, että tieteenfilosofinen ymmärtäminen, ja tieteen rakenteen tajuaminen ei suinkaan ole sellainen "itsestäänselvyys", kuin mitä yleensä luulemme. Siksi tiedettä ei luokitella hyväksi tai huonoksi "arkikokemuksella" tai "vaikutelmalla". On myös muistettava että lausunto "Evoluutio on vain teoria" on tieteenfilosofisesti katsoen miltei kohteliaisuus.


Lisätietoja:
John S. Wilkins, "Philosophy is to science, as ornithologists are to birds: 1. Introduction", 2007
-||-, "Philosophy is to science, as ornithologists are to birds: 2. Two topics of philosophy of science", 2007
-||-, "Philosophy is to science, as ornithologists are to birds: 3. Science is a Dynamic Process", 2007
Hosted by www.Geocities.ws

1