Evoluutioteorian falsifiointi:
"on helppo hankkia vahvistuksia tai verifikaatioita melkein mille hyvänsä teorialle, jos vain etsimme vahvistusta… Teoria, jota ei voida kumota millään ajateltavissa olevalla ilmiöllä, ei ole tieteellinen. Teorioiden kumoamattomus ei ole teorioiden hyve (päinvastoin kuin ihmiset yleensä ajattelevat) vaan pahe… Vahvistavaa todistetta ei tulisi ottaa huomioon, paitsi jos se on aidon testin tulos; ja tämä tarkoittaa, että se voidaan esittää vakavana, mutta epäonnistuneena yrityksenä falsifioida teoria."
(Karl Popper,"Arvauksia ja kumoamisia",1963)
Tieteellisen teorian tulee kyetä olla itsekriittinen. Tämä tarkoittaa sitä että se on voitava kumota jollain tavalla. Teoriasta itsestään on voitava nostaa ennusteita ; teoriaa kun ei kumota "vastateoriaa todistamalla". Tämä myös tekee sen, että evoluutikot ja muut tieteilijät eivät voi väittää teoriaansa "kaikkivoivaksi" - tämähän tarkoittaisi sitä että tapahtumaa joka olisi ongelmallinen ilmiölle ei ole. Evoluutio ei siis ole evoluutikoista kaikkivoipa - ja tämä ei ole sille mikään ongelma, vaan pikemminkin päinvastoin. Tämä sivu on tavallaan "kreationistista tiedettä", koska he tyypillisesti etsivät keinoja miten evoluution voisi kumota. Tosin he usein esittävät keksimänsä keinot ja laskelmat ilman havaintoihin sitomista todisteina että evoluutio on kumottu.. Falsifikaatiokriteerin olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita että teoria olisi kumottu. Se kertoo vain että teoriaa voidaan tarkastella kriittisesti, joten se on tieteellinen kunnes kumouskriteerin ehdot myös täyttyvät.
Toinen tärkeä suhde falsifioinnissa on se, mitä sen olemassaolo itse asiassa tarkoittaa. Ennen kaikkea tulee ymmärtää sen suhde anomalioihin, eli poikkeamiin. ID:läiset usein selittävät, että jokin evoluution falsifiointikriteeri ei ole aito, koska voidaan keksiä muita selityksiä sille, miten havainto selittyy. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Gouldin ehdottama falsifiointikriteeri makroevoluutiolle : kambrikaudelta löydetty jänis, se varmasti selitettäisiin esimerkiksi kontaminaatiolla. Tämä on käytännön tasolla totta. Käytännössä falsifiointitilanne kun ei kerro mitä falsifioidaan, ja sen voi korjata selittämällä miksi em. löytö EI olisikaan kambrikaudelta. Tosiasiassa tämä kuitenkin kiertää itse kriteerin, eikä poista sitä. Edelleen jos voidaan osoittaa että jokin jänis on kambrikaudelta, se todella kumoaa evoluution. Sen osoittaminen voisi kenties käytännössä vaatia useita vastaavia löytöjä tai muuta vastaavaa. Itse asiassa tämä ilmiö tunnetaan fallibilistien keskuudessa, eli tämä ID -puolustus on pohjimmiltaan olkinukke. Lisäksi kun he sekoittavat mukaan hieman "käytäntöä" mainitsemalla siitä että asiat voidaan selittää toisella tavalla, on muistettava että nykykäsityksen mukaan paradigma vaihtuu kun siihen kertyy riittävästi anomalioita. Anomaliat taas ovat käytännössä yksi ja sama "jollain lailla epäonnistuneen falsifiointitestin" kanssa. Tässä kohden ID:n kannalta olennaista on se, että he väittävät että heillä on "jotain jota evoluutio ei voi tuottaa" eli että heillä on riittävä määrä ja riittävän vahvoja anomalioita jotta se tulisi korvata ja toisaalla he sanovat että evoluutiota ei voi lainkaan kumota. Tämä on täysin ristiriitaista. Yleensä he puolustautuvat sillä että yksi havainto olisi anomalia. Tämä on toki totta, kuten gravitaatiotakaan ei kumota yhdellä havainnolla koska se on paljon testattu teoria. Ne tulkitaan mittausvirheiksi eikä välitetä. Tämä on tieteessä yleistä. Kuitenkin Kuhnin paradigma -asia osoittaa että vaikka tiedemiehet eivät mielellään vaihda näkemyksiään, anomalioiden kasautuminen johtaa aina teorian korvautumiseen. Jos ID -ehdot evoluutiolle olisivat oikeat, mikään teoria ei olisi falsifioitavissa, koska Duhemin&Quinen havaintojen mukaan yksittäinen havainto voidaan aina selittää mittausvirheeksi tai muuksi vastaavaksi ; Nehän perustuvat mittauksiin ja mittaustavat ovat aina jonkinlaiseen teoriaan nojaavia. Kuitenkin ID -perustelu perustuu vain pseudofilosofiaan, joka ei vastaa oikeaa näkemystä ja siinä falsifioinnin suhde käytäntöön ja anomalioihin on täysin unohtunut.
Evoluution kumoaminen sen perusteista
Kreationistit ja Intelligent Designerit ovat molemmat tykästyneitä kumoamaan "darwinismia". He yleensä lähtevät kumoamaan evoluutiota olettaen että se on "mutaatiot+luonnonvalinta".
Tosiasiassa tämä kuva on yksinkertainen - joskin jo heidän ahkerat yrityksensä viittaavat siihen että he eivät usko evoluution "falsifioimattomuuteen" itsekään. Jotkut asiat ovat sille heidänkin mukaan ongelmallisia.
Mutta pelkkä "luonnonvalinta+mutaatiot" -malli on itse asiassa ainoastaan "olkinukke". Evoluutiossa tarvitaan pakosti vielä muutakin. Evoluutio voi toimia jos ja vain jos seuraavat elementit ovat läsnä:
• variaatio (falsifiointi: yksilöt ja populaatiot identtisiä)
• perinnöllinen monistuminen (falsifiointi: kohteen jälkeläiset/kloonit eivät ole keskenään yhtään samanlaisempia kuin jonkun muun populaation satunnaisesti otettu yksilö.)
• Kaikki jälkeläiset eivät selviydy ja erot riippuvat ainakin osittain perimästä.(falsifiointi: Kuolema on satunnainen, populaatiossa kuolevien eri alleelien jakauma tasainen)
Lisäksi mutaation ja luonnonvalinnan lisäksi evoluutiossa vaikuttavat seksuaalivalinta ja geneettinen ajautuminen. Näiden olemassaolo kuitenkin loistaa poissaolollaan kreationistien evoluutiolaskelmissa.
Nykyinen periytyvyys nojaa "geeniteoriaan" ja teorioihimme siitä miten bakteerit ja eläimet lisääntyvät levittäen perinnöllisyyttään. Ne ovat kaikkien - myös kreationistien - mielestä "kelpo teorioita". Tämä tarkoittaa sitä että ne ovat varmasti falsifioitavissa, ja evoluutioargumenttimme nojaa näille. Niiden kumoaminen kaataisi myös evoluution. Jos joku itkee sitä, että tässä testataan vain mikroevoluutiota, huomautan siihen vain että ilman mikroevoluutiota ei minkään evoluutiomallin mukaan ole makroevoluutiota. Jopa saltaatiomallissa oletettiin useita askeleita, yksi ominaisuus voi siinäkin kenties nousta yhdellä isolla muutoksella. Mutta hekään eivät väittäneet että yksi muutos olisi kaikkien eliökunnan erojen aikaansaama. Siksipä mikroevoluution kumoaminen kumoaisi ehdottomasti myös makroevoluution. Näin makroevoluutiollakin on kiistatta falsifiointikriteeri. Eikä se siitä muuksi muutu vaikka kreationisti kuinka ei pitäisi siitä sen takia, että hän itse ei "halua kumota mikroa vaan makron".
Fylogenian epäjatkuvuudet
"Based on our standard phylogenetic tree, we may expect to find gill pouches or egg shells at some point in mammalian embryonic development (and we do). However, we never expect to find nipples, hair, or a middle-ear incus bone at any point in fish, amphibian, or reptilian embryos. Likewise, we might expect to find teeth in the mouths of some avian embryos (as we do), but we never expect to find bird-like beaks in eutherian mammal embryos (eutherians are placental mammals such as humans, cows, dogs, or rabbits). We may expect to find human embryos with tails (and we do), but we never expect to find leg buds or developing limbs in the embryos of manta rays, eels, teleost fish, or sharks. Any such findings would be in direct contradiction to macroevolutionary theory."
(Scott F. Gilbert,"Developmental Biology",1997)
Evoluution populaatiogeneettinen testaus
Evoluutioteoria olettaa,että mutaatiot tuottavat uusia alleeleita.
Evoluutioteoria olettaa,että luonnonvalinta pienentää variaatiota ja täsmentää eliöiden perimää ympäristön kannalta funktionaalisemmaksi.
Evoluutioteorian mukainen populaatiogenetiikka ennustaa, että monimuotoisuuden muutokset voidaan johtaa mutaatiotaajuudesta ja populaatiokoon muutoksista sekä kuluneiden sukupolvien määrästä.
Näiden pohjalta saadaan evoluutioteorialle mm. nyrkkisääntö siitä, että populaation geneettinen monimuotoisuus on sitä suurempi, mitä enemmän siinä on yksilöitä.
Monimutkaista kerralla
'Pegasus, with its bizarre mix of mammalian and avian features, would also be Big Trouble for evolution. To date, none have ever been found. Evolution's prediction: "None will be found. Ever." Intelligent Design's prediction: "Er...What was the question?"'
(David E. Thomas, Kim Johnson & Mark Boslough, "April Fool",2000)
Evoluutio nojaa oletukseen siitä kasautuvasta valinnasta. Jos pystytään jotenkin osoittamaan,että eliöt ovatkin syntyneet kerralla, kaataa se evoluution. -esimerkkinä toimisi laboratoriossa elottomasti syntyvä alkulehmä. Satunnaisen luonteen vuoksi evoluutio vaatisi myös täydennystä, jos jokin tilastollisesti epätodennäköinen evoluutiopolku syntyisi toistuvasti ja nopeasti.
Tämän voisi todistaa fossiiliaineistolla melko helposti, esimerkiksi aprillipila, "Onyate man", olisi evoluution kumoava -jos vain olisi aito.
Saman tekisi ihmisfossiilin löytäminen permikauden kerrostumista, kissa kambrikaudelta ja muut vastaavat.
Yksi selitti että johtofossiilitavalla ajatellen tätä ei voitaisi todistaa koska kissa osoittaisi itse tiettyyn aikaan. Hän kuitenkin unohti että a: Ajoituksia tehdään monen menetelmän yhteenpanolla, eli johtofossiilimenettely ei ole ainut. b: Jos kissa on samassa kerroksessa muuten selvästi kambrikauden fossiilien kansa, se on osa sitä. Kerrokset näkyvät monissa paikoin selvästi. Paljaalla silmälläkin. Yksi voisi ehkä toki olla kontaminaatiota, mutta tilanteen toistuminen johtaisi taatusti evoluution kumoutumiseen.
Samoin evoluution tarpeettomaksi tekisi se, että elämän syntykokeissa onnistuttaisiin tuottamaan esimerkiksi sarvikuono tai vastaava. Makroevoluution käsitteelle olisi myös ongelmallista, jos vartioituun murtovarmaan tyhjiöpumpattuun tilaan valvotuissa olosuhteissa saataisiin toistuvasti, esimerkiksi rukouksella, materialisoitumaan haluttu, esimerkiksi arvottu, eläinlaji, Esimerkiksi drontti tai marsu sekä tälle tarpeelliset elintärkeät kaasut.
On kiinnitettävä erityistä huomiota sille, että evoluution kumaminen fossiiliaineistolla tulisi tapahtua nimenomaan löydettyjen fossiilien ongelmiin, eikä suinkaan siihen että "aukko evoluutiossa". Falsifioinnin tulee tapahtua suhteessa positiivisiin havaintoihin(siihen mitä on löydetty) eikä negatiivisiin havaintoihin(siihen mitä ei ole löydetty), koska "negatiiviseen havaintoon vetoaminen" on pelkkää tietämättömyyteen vetoamista. Jotta kreationistikin uskoisi, niin ID -aktiivi Casey Luskin on esittänyt kirjoituksessaan "Positive Case for Design", että ID ennustaa että kaikelle tilke -DNA:lle löytyy funktio. Evoluutikot eivät suinkaan tee tätä näkemystä naurettavaksi huutelemalla että "aukkoja DNA:n funktionaalisuudessa", ja questbeggaamalla huuli pyöreänä että "mikä funktio on tuolla ja tuolla tilke -DNA:n kohdalla". Jos Luskinin kaava olisi pätevä, aukoista tulisi jopa "positiivinen todiste evoluutiolle" -tosin sillä erotuksella, että evoluutikoilla on selitys sille miksi fossiiliaineisto on aukkoinen; Fossiloituminen on harvinaista ja kaikkia fossiloituneita fossiileita ei ole edes löydetty & tyhminkin kreationisti ymmärtää että "välimuotofossiilit" liittyvät evoluution todistamiseen. Luskin sen sijaan ei selitä miten Suunnittelija ei mitenkään voisi tehdä tilke -DNA:ta, tai että miten DNA:n olisi mahdotonta "rappeutua" niin että osan toiminta loppuisi, eli ei kerro syytä sille miksi DNA:n tulisi olla 100% toimiva ja miksi niitä toimintoja ei ole jo löydetty.
Nopeaan syntymiseen liittyvät myös evoluutiolle mahdottomat mosaiikkimuodot. Tässä kohden on huomattava, että kaikki mosaiikkimuodot eivät ole evoluutiolle mahdottomia: Esimerkiksi archaeopteryx on hyvä välimuotofossiili, jota jopa Gould kehui. Siinä kehitys ei ole edennyt kaikilla osilla samaan tahtiin: Sillä on vielä liskomaisia osia, kuten luinen häntä ja hampaat, mutta lintumaiset siivet. Evoluutiohan ei suinkaan ole mikään tiettyyn suuntaan tasaisesti etenevä, joten on ymmärrettävää, että se ei suinkaan kehitä kaikkea samaan tahtiin. Siivet voivat kehittyä ensin ja sitten vasta pyrstö: Yksinkertaisest: Siipimutaatiot eivät esty sillä että pyrstö ei ole muuntautunut. Sen sijaan mahdottomia mosaiikkimuotoja olisi ilman yhteyttä olevat ketjut. Sammakoilta ei löydy ominaisuuksia jotka ovat tyypillisiä vain havupuille ja niin edes päin. Tosin tässäkin on huomattava ottaa huomioon analogian ja homologian väliset erot, jotka voidaan tarkistaa DNA:sta. Samanlainen muoto voi kehittyä erilaisilla geeneillä. Sen sijaan evoluutiohistorian toistumisen tai nurin perin kulkeminen pitkän matkan rikkoisi Dollon lakia vastaan, joten ne olisivat evoluutiolle ongelmallisia.
Perimän luonteen falsifiointi
Evoluutio vaatii toimiakseen digitaalista informaatiota:
Richard Dawkinsin "viesti miljardejen vuosien takaa" -teoksessa kerrotaan, että jos informaatio olisi analogisessa muodossa, se olisi liian epävakaata ja epämääräistä toimiakseen evoluutiossa. Tätä ideaa voi valottaa Dawkinsin "Sokea kelloseppä" -kirjasta. Siellä kun kerrotaan että Darwin oli aikanaan ongelmissa, koska perimä ajateltiin "verenperinnöksi" tai muunlaiseksi analogiseksi, sekoittuvaksi informaatioksi, joka olisi hieman kuten maalihiukkaset maalissa. Tilanne johtaisi johtaisi siihen, että ensimmäisen sukupolven aikana valkoihoisen ja mustaihoisen jälkeläiset olisivat 1/2 valkoisia ja 1/2 mustia, seuraavassa sukupolvessa 1/4 valkoisia ja 3/4 mustia -jos eivät sitten avioituisi keskenään, jolloin jälkeläiset 1/2 valkoisia ja 1/2 mustia. Erot laimenisivat,eivätkä voisi johtaa valintaan. Esimerkkien nojalla on helppo sanoa,että evoluutio vaatii tallennusmuodon, joka on digitaalisessa muodossa.
Tälläinen on esimerkiksi kromosomeissa oleva DNA. Se sisältää tiedon digitaalisessa muodossa. Tieto on paketeissa, eikä sekaisin. Siksi Mendelin periaatteet ja perinnöllisyystiede ovat evoluutiolle merkittäviä. Itse asiassa ainut syy, miksi perimän voisi ajatella olevan evoluutiota vastaan, oli se että se ajateltiin muuttumattomaksi. Muuttumaton perimä ajaisi evoluution nopeasti loppuun. Tosiasiassa kukaan ei nykyään usko että perimä ei muuttuisi. Mutaatiot ovat olemassa. Siksi DNA juuri sen tapaisessa muodossa mitä sitä nykyään tunnetaan on evoluutiolle kriittisen tärkeää.
Voidaan sanoa, että perimän luonne on evoluutioteorian "ennustus". Falsifiointikriteerejä siitä on löydettävissä montakin.
Vakaata eliöstöä
"Jos mikään ei muutu, kaikki vain jatkuu, loputtomasti samaa"
(CMX,"Loputtomasti samaa")
Jos kaikissa populaatioissa joita on erilaisissa geologisissa oloissa jotka ovat toisistaan loitolla(esim Austraalia ja Pohjois -Amerikka) ja jotka "vanhan maan näkemyksen" mukaan ovat olleet kauan erossa toisistaan, olisi vain samoja ja keskenään täysin lisääntymiskykyisiä lajeja, olisi nimenomaan makroevoluutio vakavissa ongelmissa. Joko miljoonat vuodet eivät riittäisi "uusien perusryhmien syntymiseen" tai sitten makroevoluutiolla ei ole ollut aikaa.
Luonnonvalinnan falsifikaatiokriteerit
Hoban 'Wash' Washburne: "Everything looks good from here...
Yes. Yes, this is a fertile land, and we will thrive.
We will rule over all this land, and we will call it...
'This Land'."
('Wash'[actor:Alan Tudyk],"Firefly":pilot episode)
Kreationistit eivät kyseenalaista luonnonvalintaa mekanismina.
He kuitenkin esittävät usein kritiikkiä väittäen sitä falsifioimattomaksi tautologiaksi * , * & *+*, *. Tautologia-ajatus tulee siitä, että luonnonvalinta esitetään siten että, hyödylliset ominaisuudet yleistyvät populaatiosta ja hyödylliset ominaisuudet tunnistetaan siitä,että ne yleistyvät populaatiossa. Teoria ei kuitenkaan ole tautologia pelkästään sen takia että siitä voidaan johtaa kehäpäätelmiä, vaan silloin jos siitä ei ole esitetty muita kuin kehäisiä määritelmiä. Evoluutioteoriasta voidaan johtaa eikehäisiä päätelmiä; Esimerkiksi sitä kautta että se olettaa, että kelpoisuus liittyy ominaisuuksiin; Ja tätä yhteyttä voidaan testata.
Evoluutioteoria kun ei ainoastaan ennusta että jos kaadat liemeen antibioottia, antibioottia sietävät bakteerit selviävät. Se ennustaa myös että jos jaat bakteeripopulaatioon kahtia, ja kaadat toiseen liemeen sen verran antibioottia että se ei tapa koko populaatiota ja jatkat tätä, saat aikaan resistentin kannan, joka selviää hengissä sellaisesta määrästä antibioottia, joka tappaa verrokkipopulaation.
Tapa, jolla tautologia kaivetaan esiin luonnonvalinnan teoriasta on sama, kun väittäisi, että Painovoima on kappaleiden taipumus vetää toisiaan puoleensa ja että kappaleet vetävät toisiaan puoleensa painovoiman vuoksi. Lähes kaikesta voidaan vetää tälläisiä tautologioita -ja siksi "kehäpäätelmän" perään huudetaan kreationistipiireissä ; Niitä kun on melko helppo kaivaa esiin mistä tahansa teoriasta tai mallista.
Eli kelpoisuuden on korreloitava geneettisten ominaisuuksien, kykyjen tai taipumusten kanssa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että voimme perustellusti olettaa, että genomilla on vaikutusta hengissä selviämiselle.
Luonnonvalinta ja kelpoisuus eivät siis muodosta tautologiaa, vaan ne nojaavat yksinkertaisempiin ilmiöihin(=päältävät niitä.) ja niitä pystyy testaamaan. "Luonnonvalinnan teoria" kaadetaan osoittamalla kyseiset väitteet eikorreloiviksi. Todellista tautologiaa ei synny, jos lisääntymismenestys ja kelpoisuus määritellään toisistaan erillisiksi ja sitten katsotaan korreloivatko ne keskenään:
*Keskenään lisääntyvän populaation jäsenten lukumäärä on kussakin sukupolvessa rajallinen: Rajallinen tila, rajallinen ravinto, rajallinen määrä rakennusaineatomeita.
*Jokaisella yksilöllä on ympäristössään tietty kelpoisuus: Koska jokainen eliö ilmentää tietyissä määrin niitä ominaisuuksia,taipumuksia ja kykyjä, jotka vaikuttavat kausaalisesti sen jälkeläisten määrään ja koska geeneettinen teoria-joka on eri kuin evoluutioteoria- määrää,että nämä ominaisuuden siirtyvät niiden jälkeläisiin.
*Jos populaatiossa on osajoukkoja, joiden kelpoisuus eroaa keskiverrosta, populaation kelpoisuuden määrä voi nousta.
*Ominaisuudet ovat periytyviä: Ominaisuudet korreloivat perimän kanssa. Tämä perimä on tilastollisesti lähempänä vanhempien / kahdentumisen kohteen perimää, kuin populaation muiden yksilöiden perimää.
->Jos keskenään lisääntyvä populaatio on rajattu, siinä esiintyy variaatiota ja samat ominaisuudet, taipumukset ja/tai kyvyt ovat kyseisen populaation sisällä toistuvasti kelpoisempia, lisääntyy niiden osuudet populaatiossa.
Luonnonvalinnan vaikutukseen viittaava evoluutiomalli selittää miksi tietty piirre tai organismi päätyy vallitsevaksi populaatiossa jonkun sen vaihtoehdon sijasta. Selitysasema on näitä vaihtoehtoja vertaileva: kun kelpoisuutta pidetään vakioympäristössä, voidaan konstraoida eroja kelpoisuudessa populaatiogeneettisellä analyysillä; jos vakioympäristössä tietyt yleistyvät, löytyy korrelaatio. Näin Luonnonvalinnan ja kelpoisuuden teoria ei ole kehäpäätelmä tai ad hoc -huitaisu, vaan selitysvoimainen teoria, joka voidaan falsifioida useallakin tavalla.
Esimerkiksi Gould sanoo "Ihmeellinen elämä" kirjansa sivulla 242 että luonnonvalinnan tautologisuussyytteelle on helppo vastaus, jonka jo Darwin tunsi. Menestyvyys voidaan testata muutoinkin kuin laittamalla se kelpoisuuden mittariksi ja päättelemällä että lisääntymiserot johtuvat kelpoisuudesta. Se on ennustettavissa ennen haastetta anatomiaa, fysiologiaan ja käyttäytymiseen liittyvän analyysin kautta. Kauriin, joka on rakenteellisesti parempi juoksija tulee selviytyä muita todennäköisemmin maailmassa jossa on vaarallisia saalistajia. Tällöin rakenne on haaste, jonka pohjalta on tehtävissä ennuste, joka voidaan testata. Jos kyseessä todella olisi tautologia, tälläinen ei olisi mahdollista.
Eikä Gould edes ole näin sanoessaan sisäisesti ristiriitainen. Sillä vaikka hän onkin sanonut että luonnonvalintaan perustuvat tarinat ovat "just so stories", se johtuu hänestä siitä että se että jokin ominaisuus yleistyy populaatiossa voi johtua myös muista tekijöistä. Joskus kyseessä on esimerkiksi sattuma, kun katastrofi pienentää populaatiota. Ja joskus kyseessä on geneettinen ajautuminen, jolloin ominaisuus yleistyy populaatiossa myös satunnaisesti. Siksipä käy niin, että jos muualla on enemmän karkeakarvaisia lampaita ja jollain saarella onkin vain pörrökarvaisia lampaita, ei voida suoraan sanoa että "pörrökarvaisuus on antanut lampaalle etua". Vaikka moni adaptationisti näin suoralta käsiltä sanookin.
Gould väittää siis aivan päinvastaista kuin kreationistit. Kreationistit väittävät että fittness ja kelpoisuus määritellään ristiin eli että ne ovat kehäisiä. Gould taas päin vastoin korostaa niiden välistä eroa ja korostaa todellisen tilanneanalyysin merkitystä. Hänkään ei väitä että luonnonvalintaa ei olisi lainkaan. Hän vain korostaa että se ei ole aina jonkin geno- tai fenotyypin yleistymisen takana. Ja koska tämä on Gouldin esityksen yksinkertaisimpia asioita ja keskeisimpiä puolia, kreationisti lainaamassa Gouldia luonnonvalintatautologiaväitteessä osoittaa minulle ainoastaan sen että kyseinen kreationisti ei itse asiassa ole lainkaan edes ymmärtänyt mitä Gould on tarkoittanut.
Gould ei siis ollut sitä mieltä että luonnonvalinta olisi huono teoria, tai että sitä ei voitaisi falsifioida. Tästä löytyy todiste myös siitä, että hän on sanonut seuraavan kannan evoluution ja sen aliteorioiden falsifioinnista ja sen mahdottomuudesta:
"Voin kuvitella havaintoja ja kokeita, jotka näyttäisivät vääriksi jokaisen tietämäni teorian evoluutiosta".
(Stephen Jay Gould, "Evolution as fact and theory", discover 2(5):34-37, 1980.)
Toki tässä on syvempikin ongelma: Kreationistit ja ID:läiset sanovat kannattavansa mikroevoluutiota, ja ovat jopa kehittäneet sloganin "ongelma ei ole 'survival of fittest' vaan 'arrival of fittest'" : Toisin sanoen he samanaikaisesti myöntävät mikroevoluution ja että luonnonvalinta (survival of fittest) ei ole ongelma ja samanaikaisesti kiistävät luonnonvalinnan väittämällä sitä kehäpäätelmäksi eli tautologiaksi..
Lähteet:
Alexander Rosenberg,"the Superveniece of Bilogical Consepts",Philosophy of Science 45/1978
Petri Ylikoski,
"Dispositioiden ontologia ja selittäminen",2000
Carl Bajema, "What makes natural selection a process powerful enough to bring about the evolution of adaptations?",2007
Steven Vogel, "Kissan tassut ja katapultit - luonnon ja ihmisen mekaaniset maailmat", sivu 22.
Mutaatioiden falsifiointi
*Mutaatiot vaativat erojen syntyä, joten mutaatiot voidaan falsifioida osoittamalla,että muutoksia ei synny.
*Mutaatiiden "aidosti satunnaisuus"(joka falsifioidaan osoittamalla että todennäköisyys on joko 0% tai 100%) ei ole mutaatioille välttämätöntä, ne voivat olla myös takaisinkytkeytyvän systeemin tai alkuarvoriippuvuuden tai usean tekijän yhteisvaikutuksesta syntyvää determinististä kohinaa. Evoluution kannalta riittää,että seuraavan mutaation paikkaa ei tiedetä. Mutaatiojärjestelmä falsifioituu tekemällä ennustusjärjestelmä syntyvien mutaatioiden eksaktille paikoille tai osoittamalla, että mutaatiot ovat aina positiivisia tai osoittamalla, että mutaatioilla on "pitkäjänteinen tieto" jolla se rakentaa neutraaleja tai haitallisia mutaatioitakin käyttäen tuottaa toimivia piirteitä.
Genomihaaste
Muun muassa Kenneth Millerin esittämä, ihmisen ja simpanssin DNA:n vertailuun perustuva haaste makroevoluutiolle perustuu siihen, että on pitkään tunnettu että simpansseilla ja ihmisillä on eri määrät kromosomeja. Emme voi vain tyhjiin kadottaa kromosomia, koska niin suuri deleetio johtaisi kuolemaan. Tämän tiedämme apinoiden kromosomeista. Jos makroevoluutio on totta, ja meillä on yhteinen kantamuoto simpanssien kanssa meiltä on siis pakosti löydyttävä kromosomi, joka on yhteensulautunut kahdesta simpanssin kromosomista. Sellainen löytyikin. Miksi tilanne siis ratkaisee kiistan evoluution eduksi?
1: Jos ihmisillä ei olisi yhteenliittyneitä kromosomeja, makroevoluutio olisi pakosti väärin. Tämä taas johtaisi siihen, että ihminen ja simpanssi eivät yhdessä olisi voineetkaan kehittyä myöskään tätä aikaisemmista yhteisistä kantamuodoista. Koko makroevoluutionportaikko alas asti romahtaisi. Vaadittaisiin useita alkusyntyjä, ja peräti sellaisia jotka ovat niin pienellä tasolla kuin ihmisen ja simpanssin erot.
2: Luominen taas selviää aina, kuten falsifioimaton epätiede tietenkin aina tekee. Jos kromosomit ovat yhteneväisiä, se johtuu vain siitä että Suunnittelija käyttää samoja osia - niinhän ihmisetkin tekevät Suunnitellessaan. Jos erot taas ovat suuria, tulee vastaan vanha kunnon "evoluutio ei voi, joten" -tilanne, joka ei Suunnittelijaa suinkaan falsifioi.
Toisin sanoen makroevoluutio ennustaa tilanteen, Suunnittelu taas ei selitä miksi tilanne olisi juuri siten kuin se on eikä toisin.
Ja tämä tunnetaan jopa suomalaisissa blogeissa.
Tähän haasteeseen kreationistit ovat viitanneet lähinnä siten että ei ole todisteita että ihmisen ja simpanssin eroaminen johtuisi juuri tuosta kromosomifuusiosta. Mutta sitähän ei väitettykään. Haasteen kannalta on merkityksetöntä onko kromosomien yhteensulautuminen tapahtunut eroamisen aikana vai vasta ihmislinjassa sen jälkeen. Pääasia on se, että sen oli oltava pakko tapahtua koska kromosomien määrät olivat erilaiset.
Toisin sanoen makroevoluutiolla on tieteellisesti kokeellisesti varmistettu koe, joka on peräti niin yksinkertainen että sen tajuaa lähes kuka vain - itse asiassa vain se, että maailmankuva ei täysin blockaa erilaista ajattelua johtaisi siihen että haasteen merkitystä makroevoluution falsifioitavuudelle ei ymmärtäisi. Makroevoluutio on selvinnyt empiirisestä haasteesta, jossa vaihtoehtona on sen kumoutuminen. Vaihtoehtokysymyksenä onkin se, missä on (ID)kreationistien vastaavanlainen selviäminen?
Mehän emme siis vaadi mitään sen kummempaa kuin mitä itseltämmekään vaadimme ja itse selvitämme. Jos kerran on oltava tasapuolisia, ollaan sitten.
Siksi makroevoluution kannattajalla on esitettävissä yksi tieteellinen ja ymmärrettävä koe. Luojasta tälläistä koejärjestelyä ei ole tullut. Siihen asti, kunnes tälläinen heilahtaisi esiin, voidaan arki -ihmisen tasolla ihan hyvin sanoa että falsifioitavuudessa ja todisterintamalla "Evoluutio 1 - Luoja 0". Aikansa kuluksi Älykkään Suunnittelun kannattajat voisivat vaikka kertoa miten Suunnittelija selittää tsunamit, mutaatiot, entropian ja muut luonnonilmiöt. Selitykseksi ei tietenkään riitä "just so" -kertomukset, vaan sen on selitettävä miksi jokin luonnonilmiö tapahtuu eikä jokin muu.