"No, min� tarkoitan vain ett� el�k��n idealismi, el�k��n puhdasoppinen tutkimusty�, el�k��n totuuden etsiminen kaikissa muodoissaan, mutta pelk��n pahoin ett� jossain vaiheessa sit� alkaa ep�ill� ett� jos mink��nlaista totuutta yleens� on olemassa, ainoa totuus on ett� koko maailmankaikkeuden moniulotteista ��rett�myytt� ohjailee joukko mielipuolia. Ja jos meid�n t�ytyy odottaa toiset kymmenen vuotta vain saadaksemme edell� mainitun vastauksen tai sen sijaan yksinkertaisesti kaappaamme rahat ja juoksemme mink� k�p�list� p��semme, niin min� ainakin olen pienen verryttelyn kannalla"
(Douglas Adams, "Linunradan k�sikirja liftareille")
Totuuteen liittyy muuttumattomuuden idea.
Siis totuus on muuttumaton, vaikka maailma muuttuu: havainto on olemassa, ja vaikka sen selitysteoria muuttuu, itse havainto s�ilyy ennallaan. Ainut joka muuttuu, on ihmisten k�sitys havaintojen luonteesta -tai on havaintojen takana olevien lakienkin muutos mahdollinen. T�st� huolimatta "totuus" on ikuinen ja muuttumaton asia. Jos jokin asia on tapahtunut, ei sen takana olevan lain muuttuminenkaan muuta sit�. "Tehty� ei saa tekem�tt�m�ksi"
Tieteen mallit eiv�t ole muuttumattomia: Edistyvyys -eli Suomeksi "muutos" on suorastaan sen er�s t�rkeimmist� kriteereist�. Muutoksissa on kyse on havaintojen uudenlleentulkinnasta, mutta samalla se on selv� osoitus tieteen ep�varmuudesta. Tieteenfilosofia, joka n�it� asioita tieteess� k�sittelee ei v�it� ett� tieteell� olisi "tekij�noikeus totuuteen" tai ett� muita menetelmi� ei olisi. Ne vain eiv�t ole tieteellisi�. Pikemminkin tieteenfilosofia painottaa sit�, ett� emme voi totuutta koskaan saavuttaa, tai jos voidaan, ei tiedet� milloin se on saavutettu. Tai onko se saavutettu jo. "Demarkaatio-ongelma" ei loppupeliss� rajaa totuutta, vaan ainoastaan perusteltavuusastetta. Totuus voi pohjimmiltaan olla hyvinkin perustelematon ja ep�looginen. "Demarkaatio" ainoastaan erottaa tieteelliset selitysmallit muista. T�m�n ep�varmuuden kreationistit n�kev�t ongelmana tieteelle. T�m� n�k�kulma johtuu ainoastaan suhtautumisesta tieteeseen, filosofiaan ja uskontoon. Kreationisti tarjoaa "vastauksia" niille ihmisille, joille "en tied�" ei riit�. Se selitt�� kaiken. Heikkoutena t�st� varmuudesta on se, ett� meill� ei ole mit��n keinoa varmistua sen todenper�isyydest�. Mutta t�m�h�n ei tunnetusti h�iritse ihmist�, jolle ajatus, ett� "ei tied�", on kauhistuttava. On helpompi kuvitella tiet�v�ns�, kuin my�nt�� tiet�m�tt�myytens� -etenkin jos "kaikkitiet�vyyden" mukana voi ylent�� itsens� Jumalan erikoisluomukseksi.
Tiede on kaikesta eilopullisuudestaan huolimatta synnytt�nyt ihmisten mieliss� "totuushegemonian". Nykyisin totuus haketaan pikemminkin tieteelt�, kun perinteisesti Totuus� on ollut uskontojen. T�m� tietysti asettaa paineita luomaan siltaa tieteen ja uskontojen v�lille.
Kreationistit n�kev�t tieteen eilopullisuuden -parhaiten t�m� tulee esille naturalismin kritiikeiss�- mutta eiv�t ole itse yht��n parempia. Jos kreationistit eiv�t osallistuisi "totuushegemoniaan", ei heill� olisi tarvetta hakea tieteellisi� todistuksia kannalleen. Kreationisti ei suhtaudu evoluutioon "vain" tieteen�, vaan kokee se oman maailmankatsomuksen kilpailijaksi. T�st� "rikka-malka -ongelmasta" seuraa hengellisyyden sekoittaminen luonnontieteisiin. Tieteen eilopullisuuden ja uskonnon merkityksen v�heneminen maailmassa johtaa ihmisiin, jotka p��tyv�t "rationaalisesti" uskovaiseksi laskemalla uskonsa tiet�myksen -omiensa tai muiden- aukkojen varaan. T�m� kertoo siit�, ett� kreationisti ei oikeasti pelk�� maailmankuvan vaikutusta tieteen totuuden etsint��n: Salliihan h�n itselt��nkin teistisyyden sekoittamisen tieteeseen. Oikeasti h�nt� pelottaa enemm�n se, ett� tiede vaikuttaa maailmankuvaan. Tiede siis uhkaa t�t� kautta h�nen omaa maailmankatsomustaan. Kreationismissa ei siis ole kyse totuuden etsimisest�, vaan pelosta. Pelosta,joka kumpuaa todenn�k�isimmin kuoleman/ikuisen kidutuksen pelosta. Toisaalta hengellisyyden ja luonnontieteiden sekoittumisesta johtuen teologiankin n�k�kulmasta krationismi on ainoastaan hengellisesti kuollut -suorastaan lapsellinen- Jumalan j�rkeist�misyritelm�. Uskon asiastahan uskonnoissa on kyse -siit� se nimikin johtuu.
Intelligent Design kuuluu siihen fundamentaaliseen osaan uskoa, joihin sopii John W. Draperin "History of the conflict between religuon and science"ss� sek� Andrew Dickson Whiten "A history of the warfare of science with theology in Christendom." kirjassa esitetylle teesille siit�, ett� uskon -etenkin kristinuskon- osa tieteellisen maailmankuvan rakentamisessa on enimm�kseen ollut sen est�minen.
T�ss� sivussa kukaan -evoluutikko, teologi tai kreationisti- ei kuitenkaan n�yt� tajuavan, ett� tiede on vain osa kulttuuriamme. "Totuuden tekij�noikeus" ei ole ihmisten tai aatej�rjestelmien hallinnassa.
Totuushegemoniasta ja maailmankuvien ja maailmankatsomuksen sekoittamisesta johtuen kreationismia vastaan argumentointi tieteellisin (ja ilmeisesti my�s teologisin) v�ittein ja loogisin perustein on turhaa. Onhan usko kuitenkin loppupeliss� uskoa, jonka parhaat puolet eiv�t tule tiedosta, vaan siit� ett� ihminen saa voimaa jaksaa, usein vaikeassakin arjessaan ja usein uskovainen -silloin kun ei pelk�� liikaa, mik� ilmenee saarnaamisena- auttaa muitakin jaksamaan.
Tosin tieteellinen argumentointi on ainut l�ht�kohta, josta "luomistieteess�" voi puhua - muuten koko keskustelu kreationismista redusoituisi maailmankatsomuskysymykseksi -ja mielipideasioista ei voi v�itell�. Riidell� toki voi aina. T�st� malliesimerkkein� lukuisia aate- ja uskonsotia.
Kaikesta huolimatta: Yritt�k�� olla kivoja ihmisille, varokaa sy�m�st� rasvaa, lukekaa silloin t�ll�in hyv� kirja, k�velk�� hieman, ja yritt�k�� el�� rauhassa ja harmoniassa yhdess� kaikkien uskontojen ja kansojen edustajen kanssa.
Tieteen mallit eiv�t ole muuttumattomia: Edistyvyys -eli Suomeksi "muutos" on suorastaan sen er�s t�rkeimmist� kriteereist�. Muutoksissa on kyse on havaintojen uudenlleentulkinnasta, mutta samalla se on selv� osoitus tieteen ep�varmuudesta. Tieteenfilosofia, joka n�it� asioita tieteess� k�sittelee ei v�it� ett� tieteell� olisi "tekij�noikeus totuuteen" tai ett� muita menetelmi� ei olisi. Ne vain eiv�t ole tieteellisi�. Pikemminkin tieteenfilosofia painottaa sit�, ett� emme voi totuutta koskaan saavuttaa, tai jos voidaan, ei tiedet� milloin se on saavutettu. Tai onko se saavutettu jo. "Demarkaatio-ongelma" ei loppupeliss� rajaa totuutta, vaan ainoastaan perusteltavuusastetta. Totuus voi pohjimmiltaan olla hyvinkin perustelematon ja ep�looginen. "Demarkaatio" ainoastaan erottaa tieteelliset selitysmallit muista. T�m�n ep�varmuuden kreationistit n�kev�t ongelmana tieteelle. T�m� n�k�kulma johtuu ainoastaan suhtautumisesta tieteeseen, filosofiaan ja uskontoon. Kreationisti tarjoaa "vastauksia" niille ihmisille, joille "en tied�" ei riit�. Se selitt�� kaiken. Heikkoutena t�st� varmuudesta on se, ett� meill� ei ole mit��n keinoa varmistua sen todenper�isyydest�. Mutta t�m�h�n ei tunnetusti h�iritse ihmist�, jolle ajatus, ett� "ei tied�", on kauhistuttava. On helpompi kuvitella tiet�v�ns�, kuin my�nt�� tiet�m�tt�myytens� -etenkin jos "kaikkitiet�vyyden" mukana voi ylent�� itsens� Jumalan erikoisluomukseksi.
Tiede on kaikesta eilopullisuudestaan huolimatta synnytt�nyt ihmisten mieliss� "totuushegemonian". Nykyisin totuus haketaan pikemminkin tieteelt�, kun perinteisesti Totuus� on ollut uskontojen. T�m� tietysti asettaa paineita luomaan siltaa tieteen ja uskontojen v�lille.
Kreationistit n�kev�t tieteen eilopullisuuden -parhaiten t�m� tulee esille naturalismin kritiikeiss�- mutta eiv�t ole itse yht��n parempia. Jos kreationistit eiv�t osallistuisi "totuushegemoniaan", ei heill� olisi tarvetta hakea tieteellisi� todistuksia kannalleen. Kreationisti ei suhtaudu evoluutioon "vain" tieteen�, vaan kokee se oman maailmankatsomuksen kilpailijaksi. T�st� "rikka-malka -ongelmasta" seuraa hengellisyyden sekoittaminen luonnontieteisiin. Tieteen eilopullisuuden ja uskonnon merkityksen v�heneminen maailmassa johtaa ihmisiin, jotka p��tyv�t "rationaalisesti" uskovaiseksi laskemalla uskonsa tiet�myksen -omiensa tai muiden- aukkojen varaan. T�m� kertoo siit�, ett� kreationisti ei oikeasti pelk�� maailmankuvan vaikutusta tieteen totuuden etsint��n: Salliihan h�n itselt��nkin teistisyyden sekoittamisen tieteeseen. Oikeasti h�nt� pelottaa enemm�n se, ett� tiede vaikuttaa maailmankuvaan. Tiede siis uhkaa t�t� kautta h�nen omaa maailmankatsomustaan. Kreationismissa ei siis ole kyse totuuden etsimisest�, vaan pelosta. Pelosta,joka kumpuaa todenn�k�isimmin kuoleman/ikuisen kidutuksen pelosta. Toisaalta hengellisyyden ja luonnontieteiden sekoittumisesta johtuen teologiankin n�k�kulmasta krationismi on ainoastaan hengellisesti kuollut -suorastaan lapsellinen- Jumalan j�rkeist�misyritelm�. Uskon asiastahan uskonnoissa on kyse -siit� se nimikin johtuu.
Intelligent Design kuuluu siihen fundamentaaliseen osaan uskoa, joihin sopii John W. Draperin "History of the conflict between religuon and science"ss� sek� Andrew Dickson Whiten "A history of the warfare of science with theology in Christendom." kirjassa esitetylle teesille siit�, ett� uskon -etenkin kristinuskon- osa tieteellisen maailmankuvan rakentamisessa on enimm�kseen ollut sen est�minen.
T�ss� sivussa kukaan -evoluutikko, teologi tai kreationisti- ei kuitenkaan n�yt� tajuavan, ett� tiede on vain osa kulttuuriamme. "Totuuden tekij�noikeus" ei ole ihmisten tai aatej�rjestelmien hallinnassa.
Totuushegemoniasta ja maailmankuvien ja maailmankatsomuksen sekoittamisesta johtuen kreationismia vastaan argumentointi tieteellisin (ja ilmeisesti my�s teologisin) v�ittein ja loogisin perustein on turhaa. Onhan usko kuitenkin loppupeliss� uskoa, jonka parhaat puolet eiv�t tule tiedosta, vaan siit� ett� ihminen saa voimaa jaksaa, usein vaikeassakin arjessaan ja usein uskovainen -silloin kun ei pelk�� liikaa, mik� ilmenee saarnaamisena- auttaa muitakin jaksamaan.
Tosin tieteellinen argumentointi on ainut l�ht�kohta, josta "luomistieteess�" voi puhua - muuten koko keskustelu kreationismista redusoituisi maailmankatsomuskysymykseksi -ja mielipideasioista ei voi v�itell�. Riidell� toki voi aina. T�st� malliesimerkkein� lukuisia aate- ja uskonsotia.
Kaikesta huolimatta: Yritt�k�� olla kivoja ihmisille, varokaa sy�m�st� rasvaa, lukekaa silloin t�ll�in hyv� kirja, k�velk�� hieman, ja yritt�k�� el�� rauhassa ja harmoniassa yhdess� kaikkien uskontojen ja kansojen edustajen kanssa.
Totuushegemoniasta ja maailmankuvien ja maailmankatsomuksen sekoittamisesta johtuen kreationismia vastaan argumentointi tieteellisin (ja ilmeisesti my�s teologisin) v�ittein ja loogisin perustein on turhaa. Onhan usko kuitenkin loppupeliss� uskoa, jonka parhaat puolet eiv�t tule tiedosta, vaan siit� ett� ihminen saa voimaa jaksaa, usein vaikeassakin arjessaan ja usein uskovainen -silloin kun ei pelk�� liikaa, mik� ilmenee saarnaamisena- auttaa muitakin jaksamaan.
Tosin tieteellinen argumentointi on ainut l�ht�kohta, josta "luomistieteess�" voi puhua - muuten koko keskustelu kreationismista redusoituisi maailmankatsomuskysymykseksi -ja mielipideasioista ei voi v�itell�. Riidell� toki voi aina. T�st� malliesimerkkein� lukuisia aate- ja uskonsotia.
Kaikesta huolimatta: Yritt�k�� olla kivoja ihmisille, varokaa sy�m�st� rasvaa, lukekaa silloin t�ll�in hyv� kirja, k�velk�� hieman, ja yritt�k�� el�� rauhassa ja harmoniassa yhdess� kaikkien uskontojen ja kansojen edustajen kanssa.