Tämä välipuhe on syntynyt ID -läisten haasteeseen "millä havainnoin sinä hyväksyisit Suunnittelun". Tässä esitän ehdot. Ja koska he itse pitävät pyrkivät osoittamaan "naturalisteja" "rajoittuneiksi" kyselemällä että "millä tavoin evoluutio sinusta olisi väärä ja millä tavoin muuttaisit mielesi ja päättelisit Suunnittelun joihinkin tilanteisiin", he ovat tehneet itse tästä "avomielisyydestä" tärkeää, joten on minun oikeuteni, iloni, ja velvollisuuteni tehdä tämän jälkeen vastaavat toisinpäin. Eli Intelligent Designistit joutuvat avomielisyytensä osoitukseksi kertomaan tarkalleen ottaen ne metodit millä he itse olisivat valmiita vaihtamaan mielipidettään ja hylkäämään Suunnittelun. Koska olen kuullut monta kertaa hokeman siitä miten Intelligent Designerit ovat avomielisiä JA seuraavat havaintoja MINNE HYVÄNSÄ NE SITTEN VIEVÄTKIN, heillä on oltava olemassa vaihtoehto "EI SUUNNITELTU"; Muutoinhan he vain seuraavat havaintoja omaan haluamaansa tiettyyn ja ennalta päättämäänsä lopputulokseen.
Eivätkä Suunnittelun kannattajat edes voi väittää että "he vain seuraavat havaintoja", tai vain "havaitsevat Suunnittelua". Tämän sanoessaan he nimittäin hylkäävät Willard van Orman Quinen mullistavan ja erittäin merkittävän oivalluksen, jonka mukaan ei ole mahdollista vetää eroa yleisesti tiedetyn kollateraalisen tiedon ja käsitteellisen totuuden välille. Havainnot ovat aina teoriapohjaisia. Jos meillä ei ole teoriaa siitä mitä äly ja Suunnittelu ovat, meillä ei voi olla havaintoja siitä koska sen havaitsemismenetelmän luotettavuus perustuu siihen että se havaitsee nimenomaan Suunnittelua. Ja tämän premissin, pelkän alkuoletuksen, korottaminen väitteen yläpuolelle vaatii varmistamista, ja varmistamiseen taas tarvitaan tarvitaan mitä? Aivan. Teoriaa siitä mitä tarkalleen ottaen ollaan havaitsemassa sillä meidän hienolla "luokittelevalla mekanismilla" tai muulla vastaavalla. Ensi askel olisi tietysti selvittää mitä sen aikaansaanut prosessi "äly" tarkalleen ottaen tekee, mitä ominaisuuksia sillä on. Jos se on esimerkiksi ollut kemiallinen yhtyminen ajassa 0, täytyy selvittää missä olosuhteissa sellaista tapahtuu. Jos tätä ei tiedetä, voidaan asia tietysti kiertää ottamalla teoria itse Suunnittelusta, siitä mitä se on. Eli jotta päätelmä olisi muutakin kuin premissi tai kehäpäätelmä, pitää olla teoria älystä ja Suunnittelusta.
Jos "Jos universumimme tai sen osa on Suunniteltu, miten voisimme selvittää sen" esiintyy muodossa "Kun universumimme ja sen osat ovat Suunniteltuja, kuinka voimme päättää sen" on keskustelu aiheesta kohdaltani loppunut. Syitä on kaksi:
1: Se ei ole enää keskustelua eli eri kantojen ja vaihtoehtojen harkintaa. Tarvitsemme suunnittelun tunnistamista vain sillä ehdoin, että meillä on mielessämme mahdollisuus sille että olisi olemassa jotain, joka ei ole Suunniteltua.
2: Jos universumissa jollain asialla on vain yksi tila, se ei aiheuta mitään eroa missään koetiloissa; Järjestät koeolosuhteet miten tahansa, jos kaikki on "samassa tilassa", ei eroa synny. Tämä tarkoittaa sitä, että emme voi tieteellisessä mielessä oppia siitä mitään, emmekä tutkia sitä. Suunnittelun kohdalla ongelmana on se, että joko älykäs taho on vaikuttanut tai ei ole vaikuttanut.Tyhmäkin äly on äly, ja sen tuotos on Suunnittelua.
Ja jos jokainen kohde on suunniteltu vähän tai paljon, täytyisi olla jokin objektiivinen mittari, jolla voitaisiin laskea paljonko siinä on suunnittelua. Vaikka joka paikassa on ainetta ja valoa, sitä on eri määriä, ja voimme mitata esim. massaa ja lukseja. Jos Design on jotain, joka ei vain ilmeenny, vaan on jotain monivaiheisempaa, on määriä kyettävä vertailemaan; On kyettävä sanomaan esimerkiksi montako bittiä kahvikupissa on Suunnittelua ja kuinka paljon sitä on taulussa verrattuna galaksiin. Mielenkiintoista olisi myös tietää onko legopalikassa vai tupakkarasiassa enemmän Suunnittelua..
Älykkyyden ja designin määritteleminen ja mittaaminen saattaa olla monimutkaista, kuten esimerkiksi elämänkin määritteleminen. Mutta olennaista jonkin asian tunnistamisessa on se, että ei saada pelkkää yhtä tulosta. Jos meillä olisi elämän määritelmä, joka määrittelisi taskukellot, kivet ja taskuravut ja tähtisumut ... kaikki eläviksi, ei sillä tekisi yhtään mitään. Se ei tuottaisi tutkimusta eikä valottaisi sitä mitkä kohteet ovat eläviä ja mitä elämä on. Samoin jos SETI -filtteri tuottaisi pelkkää statusta: "Suunnittelu Tunnistettu", voitaisiin metodi ja kampanja saman tien heittää turhana rahan ja ajan haaskauksena roskikseen. Se voisi toimia tieteen kannalta pätevä ainoastaan jos meillä on premissinä "Kaikki on Suunniteltua", jolloin SETI itse asiassa lakkaisi selvittämästä sitä "onko maan ulkopuolista Suunnittelua"..
Jos vain oletamme että kaikki on Suunniteltua ja tämän jälkeen päättelemme minkä tahansa kohteen Suunnitelluksi, on kyseessä aina kehäpäättely ; Kun kaikki universumimme kohteet kuuluvat "kaikkeen", on se jo itse asiassa oletuksessa päätetty Suunnitelluksi..
Aihe on kuitenkin myös muuta kautta tärkeä: Koska tiedämme että ihmiset ja muut kohteet suunnittelevat ja kykenemme tietämään että jokin kohde on Suunniteltu, meidän on kyettävä tietämään miten havaitsemme Suunnittelua. Suunnittelun on oltava seurattavaa, koska tämä Suunnittelun tunnistaminen ei ole pelkkää intuitiota, vaan sitä käytetään arkeologiassa, rikostutkimuksessa ja jopa SETI:ssä. Koska tunnistamme Suunnittelua jotenkin näissä, ja väitämme että tulokset ovat "hyvin perusteltuja", on siihen oltava metodi.
Tavoitteena on että voisimme "seurata havaintoja minne ne sitten johtavatkin" sen sijaan että vain päättäisimme ennalta että "kohde on Suunniteltu, millä keinoin voimme päästä tähän tulokseen keinolla millä hyvänsä."
*Tulosten olisi kyettävä kertomaan että kohde on Suunniteltu ja toisissa olosuhteissa kertomaan että ne eivät ole. -Emmehän me halua missään tapauksessa tuottaa Suunnittelupäätelmää, joka voisi tuottaa pelkkiä "Suunniteltu" -leimalla tuotettuja tuloksia -kuten emme myöskään halua sellaista tilannetta jossa saadaan pelkkiä "Ei Suunnittelua" -tuloksia. Jos tuloksena on pelkkä "Onhan mukava vain päättää että kohteet ovat Suunniteltuja", niin sitä minä kutsun "maailmankuvan sumentumiseksi". Jos tarjottu erottelumekanismi voi tuottaa vain yhdenlaisia tuloksia, se ei ole yhtään mielenkiintoinen, se on pahempaa kuin väärä. Se on turha.
*Tulokset eivät saa johtaa kehäpäätelmään tai ikuinen regressioon jne.
*Tuloksen on oltava rationaalinen, se ei saa nojata subjektioon "Sinä kenties tunnistat toisella tavoin": Kenties, mutta henkilökohtainen tapa tulkita ei vielä riitä. Jos tulos kertoo enemmän, se on parempi. Jos joku tulkitsee Suunnittelun eri tavalla, hänen tulisi ilmoittaa miksi tämä tunnistusmetodi on parempi ja antaa varmempia tuloksia.
Jos joku esimerkiksi tulee kertomaan että "subjektiivisesta näkökulmasta" kertomaan että hän tunnista sähkötornin nähdessään muuta kuin Suunnittelun uhraamatta ajatustakaan sille että se on nimenomaan Ihmisten Suunnittelema, niin voin aina sanoa että "minun subjektiivinen aivoni tunnistaa että hänen päässään on pahasti skitsofrenista vikaa". Lähtökohtana ei siksi ole se "miten tunnistamme Suunnittelun jokapäiväisessä elämässämme", koska voimme tunnistaa sen aivan väärin: Intuitiomme voivat erehtyä. Lähtökohtana on se, miten voisimme mahdollisimman hyvin ja koeteltavasti ja perustellusti tunnistaa Suunnittelun, ei sitä miten joku mahdollisesti uskonnollissävytteisesti ajatteleva kokee tunnistavansa Suunnittelua ties missä.
Lisäksi henkilökohtaiseen suunnitteluntunnistamiseen vetoaminen on typerää, koska Pascal Boyer, "Ja ihminen loi Jumalat - Miten uskonto selitetään" -kirjan mukaan tunnistamme koneet, kasvot ja eläimet kukin omilla prosesseillaan, jotka ovat itsetarkkailun ulkopuolella. Näiden mekanismejen toimintaa voidaan havainnoida, tarkkailla ja tutkia vain kognitiotieteen mekanismein. Toisin sanoen henkilö ei voi itsetarkkailulla lainkaan tietää sitä, miten hän suunnittelun havaitsee. Ja tämä havaitseminen ei suinkaan tarkoita että havainto olisi jotenkin oikea. Boyer antaa esimerkkejä antropomorfismeista. Näemme kasvoja, kuulemme askelia ruohikoissa ja monia muita vastaavia vaikka siihen ei ole mitään syytä. Tavoitteen tunnistaminen on auttanut "salamurhaajia" vastaan, pudonneen kiven luuleminen salamurhaksi voi siksi olla joko harmiton erehdys tai hyödyllinen varovaisuuden lisääjä, joka voi pelastaa hengen. Olemme Boyerin mukaan ylivirittyneitä näihin. Emme siis vain "havaitse oikein", meillä ei havaitusti ole mitään taetta siitä että havaitsisimme Suunnittelijoita yhtään enemmän oikein kuin muidenkaan havaintoluokitteluautomaatioidemme kohdalla.
Eikä toisaalta mihinkään Jumaluusaisteihin, kuten Alvin Plantingan "Sensus divinitatikseen" viittaaminenkaan oikein toimi perusteluna. Sillä Plantinga käyttää sitä perustellen, että se muistuttaisi aistihavaintoa ja muistia. Jolloin yksi "Jumalahavaitsijoiden" selitysten tunnettu piirre, valtava samankaltaisuus "a priori" päättelyn, premissien päättämisen, kanssa. * Se kuitenkin selvästi eroaa kaikista muista aisteista: ME tiedämme että me näemme silmillä, kuulemme korvilla. Me voimme tutkia miten ne toimivat, selvittää niiden toimintaperiaatteen. Ja tämän pohjalta voimme jopa erittäin tarkkaan maistavien suhteen todella testata heidän makuaistiaan esimerkiksi laittamalla vain pienen määrän aistittavia molekyylejä kahdesta lasista toiseen ja katsottava erottaako maistajat ne toisistaan. Emme voi tehdä tätä Jumala -aistille. Meillä ei siis ole ainuttakaan todistetta tälläisestä aistista, jonka todistustaakka on tietenkin sillä, joka väittää sitä olevaiseksi. Ennen tälläistä todistusta ja koetta, kyseessä on vain se, että teisti yrittää epätoivoisesti spekuloida jollain, jotta pääsisi irti epämiellyttävästä "a priori" -päättämisen leimastaan.
Olen tässä kasannut kaksi mallia:
1:dualistisen näkemyksen Suunnittelusta, jossa Suunnittelu ei redusoidu luonnonlakeihin vaan on joko jokin niiden takainen tai vaihtoehtoisesti niiden rinnalla toimiva erillinen voima
2:Suunnittelun joka redusoituu fysiikkaan, esimerkiksi aivotoimintaan, ja jolle olennaista on se että se on olemassa vain Suunnittelijoiden, heidän motiivejensa, toimintastrategioidensa ... kautta.*
Tuossa linkin haasteessa on hyvä havaita paitsi se, että kaikki suunnittelutavat tehtiin tunnistamalla, myös se, että ID:läiset esittivät syyksi siihen että he eivät voineet erottaa filtterillään suunnittelijaa, koska jos kaikki perimä on Suunniteltua ja ID ei voi tunnistaa tekijän luonnetta toisistaan, perimä on huono kohde, koska se tunnistaa kaiken valikoidun suunnitelluksi. Tämä tarkoittaa nimenomaan sitä, että se tapa, jolla älyä tunnistetaan arkielämässä ja tieteessä yhtään arvailua paremmin, ei ole sitä, mitä ID -teoriat tekevät. Tai jos henkilö on tämän jälkeen yhä sitä mieltä, että ID vain laajentaa historiassa ja rikospaikkatutkinnassa ja SETI:ssä käytettyä, jolloin sekulaarit tutkijat vain kaivoivat "Design Inferecen" esiin ilman, että Intelligent Designerejä tarvittiin, kumoutuu perimän Suunnittelu, koska he selvästi kykenivät jakamaan kohteet kahtia. Oli siis Suunniteltuja ja ei_suunniteltuja sarjoja, eli luonnosta otetuista perimistä ei löytynytkään Suunnittelua..
Ja siinä välissä käyn muutaman toisenlaiseen päättelyyn rakentuvaa älyn tunnistamismetodia.
Älyn tunnistamisen reduktionistinen luonne naturalismiin.
Kun puhutaan ID:n tieteellisyydestä, he usein viittaavat "luonnontieteiden rajoittuneisuuteen". Toki luonnontieteet, kuten eläinten elimistön toimintaan redusoituva psykologia, tutkivat älyä ja älyllisyyttä, kuten toiset tieteet tutkivat muitakin eläinten käyttäytymispiirteitä. Olennaista on se, että oikeustieteen ja historiantutkimuksenkin metodit käyttävät apunaan "empiirisiä mittauksia" ja falsifioitavissa olevia tuloksia, jotka taas nojautuvat nimenomaan naturalismiin. Näin ne voidaan nähdä redusoituneina luonnontieteisiin.
Tämän puolesta puhuu mm. se, että niissä ei katsota hyvällä "einaturalistisia" toimijoita, kuten kummituksia, mielen valloittaneita demoneja, UFOja tai joitain muita vastaavia "ei naturalistisesti jo todennettuja toimijatyyppejä". Ne voidaan siis nähdä naturalistisiksi laajennuksiksi. Ne ovat biologialle ja psykologialle vastaavaa kuin kemia on fysiikalle ; Ei kemistin tarvitse aina tiivistää reaktioita alkeishiukkasien kvanttitiloihin voidakseen tehdä kemiaa. Mikään suunnittelun tunnistamismetodi, jota tieteessä käytetään, ei yksinkertaisesti ole ristiriidassa naturalismin kanssa eikä ne kritisoi naturalismia muutenkaan tai nojaudu "naturalismin aukkoihin" vaan nimenomaan tiedettyyn (tekijä, tavoite, tekotapa). Ne eivät siksi yksikään ole "einaturalistisia selityksiä".
Ja jos niitä ei voitaisi sellaisena nähdä, muuttuu koko ID:n puheet siitä miten "naturalismi" estää heidän tieteenään olemisen muuttuvat valheeksi ; Jos historia ja oikeustiede eivät ole "naturalistisia", niin tiede hyväksyy tietyin ehdoin myös "einaturalistisia selityksiä". Tällöin kaikki väitteet siitä että tiede jotenkin "ulos rajaa einaturalismin" ovat mielettömiä ; ID -läisten puheet "naturalismista" ovat tällöin vain puheen siirtämistä pois olennaisesta, keskustelun viemistä väärään kontekstiin olennaisesta kysymyksestä. Kysymyksestä onko ID ylipäätään tiedettä. Pelkässä naturalismin kritisoimisessa ei tällöin ole mitään järkeä. Paitsi, jos he haluavat sumentaa vettä ja peittää sitä tosiasiaa että heidän "ID -tapansa" tunnistaa Suunnittelu ei ole mitään sellaista, jota käytetään historiassa, tai oikeustieteissä rajaamalla keskustelua tälläiselle eiolennaiselle alustalle. Näin onkin: Olennaista -ja ID:n kannalta ikävää- on se että oikeustiede ja historiantutkimuskin käyttää keinoja, jotka eivät hyväksy "ID:n tunnistustapaa", jolloin ID on paitsi "epänaturalistinen" myös "epäoikeustieteellinen", eikä sitä historiantutkimuksessakaan hyväksyttävästi katsottaisi. Eli ID ei ole vain vastoin pelkkää "naturalismia" vaan vastoin kaikkea sitä älyn tunnistamista, jota tieteessä ylipäätään käytetään millään hyväksytyllä tieteenalalla ja sovellusalueella.
Tavallinen
Tässä kohdin tarkoituksenani on perustella että sellainen äly, jota tieteissä havaitaan ja tunnistetaan on itse asiassa joko sitä että äly luo korrelaation(lain, säännönmukaisuuden) tai että tämä simuloi sattumaa:
Ainut ero niiden ja "muiden lakien ja sattumien" välillä on, onkin pohjimmiltaan se, että meillä on tietoa niihin liittyvistä motiiveista, toimintatavoista ja tekijöistä.
Jolloin Älykkään Suunnittelun keskeiset asiat, kuten sen "täydellinen irtisanoutuminen Suunnittelijan luonteesta, tämän toimintatavoista ja metodeista" sekä sattuman ja lain eliminointi ovat itse asiassa täysin vääriä lähestymistapoja. Itse asiassa Intelligent Designin kannattajat näyttävät osassa tilanteissa jopa huomaavan tämän: Esimerkiksi Michael Denton onkin esittänyt, että samaan tapaan kuin kivikautinen ihminen ei olisi kyennyt näkemään taskulaskimen tai auton moottorin rakenteessa mitään järkeä, ennen evoluutio näytti selittävän verenhyytymisen ja bakteerimoottorit mutta nykytieto on muuttanut tämän. Tosiasiassa he kuitenkin toisaalla viittaavat Paleyn argumenttiin, jossa tälläistä tietoa ei tarvita, ja jossa rannalta löytynyt taskukello olisi kivikauden ihmisestäkin suunniteltu. Tämä on selvästi ristiriitaista.
Normaalisti Suunnittelu tunnistetaan nimenomaan sen kautta, että Suunnittelu on eräs lainomaisuuksia tuottava ilmiö. Se on ikään kuin salama tai muut ilmiöt. Jotta voisimme havaita että Suunnittelua ylipäätään on, meillä on oltava jonkinlainen havainto paitsi itse kohteesta myös Suunnittelusta: Jos löydämme vain jonkun kohteen, emmekä tiedä siitä ja sen synnystä mitään, ja "päättelemme" tästä että se on syntynyt "djasdfiuoaghfi":llä se ei kerro meille yhtään mitään, sillä ei ole sisältöä. Vasta kun voimme havaita että miten "djasdfiuoaghfi":a tapahtuu ja minkälaisia jälkiä tästä tapahtumisesta seuraa, se saa jonkinlaista sisältöä, jota sitten voidaan laajentaa koskemaan myös niitä alueita, joilta "djasdfiuoaghfi" ei suoraan voida havaita. Sama koskee luonnollisesti Suunnitteluakin.
Tälläinen Suunnittelun tunnistaminen vaatii siis taustatietoa siitä minkälaisia jälkiä suunnittelu aikaansaa. Meillä on oltava tietoa joko siitä tahosta joka tekee kohteen, tämän tavoitteista tai tämän työmetodeista. Kaikkea ei tarvitse olla kerralla, vaan näitä tietoja voidaan tutkia eteenpäin ja saada tieto lopuistakin:
Suunnittelun tunnistaminen ei vaadi välttämättä toiminnan tietämistä - voimmehan tunnistaa esimerkiksi jonkin koneen osan, jonka funktiosta meillä ei ole hajuakaan, Suunnitelluksi VAIKKA emme tiedä funktiota, tämä ei saa olla ainut tapa. Tätä kautta ainut metodi ei voi olla pelkästään "se on redusoimattomasti kompleksinen osa jotain konetta". Toki funktio voi olla yksi suunnittelutekijä, mutta tässäkin tapauksessa Suunnittelupäätelmästä on jotain hyötyä jos sillä on sisältöä - eli jos tästä tiedosta voidaan päästä eteenpäin ja saada lisätietoa siitä mitkä Suunnittelun elementit ovat vaikuttaneet mitenkin kyseisessä kohteessa.
Tämän tutkimusmetodin hienous näkyy siinä, että kun esimerkiksi arkeologi löytää maasta tietyn muotoista savea, hän huomaa esineessä esiintyvät jäljet työstämisestä, muotoilusta, hionnasta... Hän tietää että samanlaisia jälkiä syntyy ihmissuunnittelijoiden toimesta silloin kun he käyttävät dreijaa. Hän päättelee että kohteet ovat ruukkuja. Ja kun hän vastaavalla metodilla huomaa että ruukun ympärillä on "iso talo", ja "maalauksia" hän voi selvittää jopa Suunnittelijan tavoitteista paljonkin; Ja kun hän tietää jotain ihmisten mielestä ja tavoitteista ja haluista, sekä siitä minkälaisia keinoja he käyttävät tavoitteisiinsa pääsemiseksi, lopputuloksena ei ole pelkkä leimaton ja merkityksetön "Suunniteltu", vaan voidaan esimerkiksi tietää että ruukkua on käytetty uskonnollisissa uhrimenoissa, joissa temppelissä on uhrattu naisia auringonjumalalle, jotta saataisiin aurinkoa sadonkorjuun päiviksi. Hän voi myös selvittää miten talo ja maalaukset on maalattu, ja jopa onko niiden rakentamiseksi käytetty orjatyövoimaa vai vapaaehtoisia hyväpalkkaisia muurarimestareita vai molempia.
Voimme jopa joissain tapauksissa tunnistaa näiden rakentajien persoonaan asti. Vaikka meillä on ainoastaan heidän suunnittelunsa merkkejä käytössä. Samaan tapaan voimme joskus tunnistaa jonkun viestin juuri tietyn henkilön tekemäksi vaikka emme olisi tavanneet henkilöä, vaan olisimme vain lukeneet hänen muitakin viestejään. Älyn persoonan tunnistaminen ei toki ole aina mahdollista, mutta meillä ei myöskään ole mitään syytä rajata sitä "a priori" tutkimuksen ulkopuolelle.
Päinvastoin, jos löydämme avaruusolentojen teknologiaa ja/tai heidän ruumiitaan esim. arkeologisen löydön yhteydessä, tälläinen olisi jopa typerää. UFO:t ovat esimerkkeinä mainoita myös siltä kannalta, että pelkkä "Tunnistamaton Lentävä Esine" ei ole todiste E.T. -hypoteesin puolesta. Eli pelkkä ilmiön "tunnistamattomuus" yhdistettynä "vaikutelmaan Suunnittelusta" ei riitä todistamaan tunnistamattomaksi jäänyttä lentävää esinettä avaruusolentojen matkustusvälineeksi - tai edes väärennöksen tuotteeksi ; Luonnollisia ilmiöitä kuvataan ja niitä luullaan avaruusaluksiksi aika usein, niille löytyy jälkikäteen tieteellinen selitys. Ja on erittäin perusteltua kysyä, miksi ne joille selitystä ei löydy, olisivat välttämättä yhtään sen erikoisempia. Toisin sanoen E.T -hypoteesin kannattajan tulee esittää pelkkää kuvaa tarkempaa todistusaineistoa väitteensä tueksi. Heidän tekemänsä virhe, eli "avaruusmatkailun todistaminen" tunnistamattomuudella ja vaikutelmilla on itse asiassa erittäin samanlainen ID -läisten perusperiaatteen kanssa.
Etenkään, jos on periaatteessa mahdollista vielä päästä interaktioon tämän kanssa ; Esimerkiksi Jumalan kohdalla tämä olisi periaatteessa mahdollista.
Samoin arkeologit tunnistavat Lineaari A:n kirjoitukseksi. He eivät toki osaa tulkita sitä, mutta heillä on tietoa ihmisistä, joiden he tietävät tuottavan kirjoitusta. (=Tietoa tekijän luonteesta.) Heillä on tietoa miltä kaivertamisen jättämät jäljet näyttävät ja siitä minkälaisia symbolisia, aakkosellisia ... menetelmiä ihmiset ovat muualla käyttäneet viestintään. (=Tietoa tekijän käyttämistä metodeista.) He tietävät mitä varten asioita yleensä ottaen kirjoitetaan ylös, kuten viestinnän ja asioiden muistamisen tarpeesta. (=Tietoa tekijän motiiveista.) Tämä aspekti ID:n kannattajilta unohtuu. Heistä Lineaari A:n tietäminen kirjoitukseksi kertoo siitä miten "merkityksen, tavoitteiden tai tekijän tietäminen" ei ole designin tuntemiselle välttämätöntä. Mutta tarkemmin asiaa tutkimalla huomaa, että tosiasiassa aina kun designiä tunnistetaan, etsitään tavoitteita, tekijää ja päämääriä sekä metodeja joilla design on tehty.
Jopa SETI -filtterissä tiedämme, että kohteella on teknologia jossa viestitään sähkömagneettisella säteilyllä, ja joka tuottaa samantapaisia ilmiöitä mitä meidän tekemämme radioteknologia.* ID:n kannalta tämä on ongelma, koska sen tapa tunnistaa Suunnittelua ei ole tälläinen.*
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Jos "Jos universumimme tai sen osa on Suunniteltu, miten voisimme selvittää sen" esiintyy muodossa "Kun universumimme ja sen osat ovat Suunniteltuja, kuinka voimme päättää sen" on keskustelu aiheesta kohdaltani loppunut. Syitä on kaksi:
1: Se ei ole enää keskustelua eli eri kantojen ja vaihtoehtojen harkintaa. Tarvitsemme suunnittelun tunnistamista vain sillä ehdoin, että meillä on mielessämme mahdollisuus sille että olisi olemassa jotain, joka ei ole Suunniteltua.
2: Jos universumissa jollain asialla on vain yksi tila, se ei aiheuta mitään eroa missään koetiloissa; Järjestät koeolosuhteet miten tahansa, jos kaikki on "samassa tilassa", ei eroa synny. Tämä tarkoittaa sitä, että emme voi tieteellisessä mielessä oppia siitä mitään, emmekä tutkia sitä. Suunnittelun kohdalla ongelmana on se, että joko älykäs taho on vaikuttanut tai ei ole vaikuttanut.Tyhmäkin äly on äly, ja sen tuotos on Suunnittelua.
Ja jos jokainen kohde on suunniteltu vähän tai paljon, täytyisi olla jokin objektiivinen mittari, jolla voitaisiin laskea paljonko siinä on suunnittelua. Vaikka joka paikassa on ainetta ja valoa, sitä on eri määriä, ja voimme mitata esim. massaa ja lukseja. Jos Design on jotain, joka ei vain ilmeenny, vaan on jotain monivaiheisempaa, on määriä kyettävä vertailemaan; On kyettävä sanomaan esimerkiksi montako bittiä kahvikupissa on Suunnittelua ja kuinka paljon sitä on taulussa verrattuna galaksiin. Mielenkiintoista olisi myös tietää onko legopalikassa vai tupakkarasiassa enemmän Suunnittelua..
Älykkyyden ja designin määritteleminen ja mittaaminen saattaa olla monimutkaista, kuten esimerkiksi elämänkin määritteleminen. Mutta olennaista jonkin asian tunnistamisessa on se, että ei saada pelkkää yhtä tulosta. Jos meillä olisi elämän määritelmä, joka määrittelisi taskukellot, kivet ja taskuravut ja tähtisumut ... kaikki eläviksi, ei sillä tekisi yhtään mitään. Se ei tuottaisi tutkimusta eikä valottaisi sitä mitkä kohteet ovat eläviä ja mitä elämä on. Samoin jos SETI -filtteri tuottaisi pelkkää statusta: "Suunnittelu Tunnistettu", voitaisiin metodi ja kampanja saman tien heittää turhana rahan ja ajan haaskauksena roskikseen. Se voisi toimia tieteen kannalta pätevä ainoastaan jos meillä on premissinä "Kaikki on Suunniteltua", jolloin SETI itse asiassa lakkaisi selvittämästä sitä "onko maan ulkopuolista Suunnittelua"..
Jos vain oletamme että kaikki on Suunniteltua ja tämän jälkeen päättelemme minkä tahansa kohteen Suunnitelluksi, on kyseessä aina kehäpäättely ; Kun kaikki universumimme kohteet kuuluvat "kaikkeen", on se jo itse asiassa oletuksessa päätetty Suunnitelluksi..
Aihe on kuitenkin myös muuta kautta tärkeä: Koska tiedämme että ihmiset ja muut kohteet suunnittelevat ja kykenemme tietämään että jokin kohde on Suunniteltu, meidän on kyettävä tietämään miten havaitsemme Suunnittelua. Suunnittelun on oltava seurattavaa, koska tämä Suunnittelun tunnistaminen ei ole pelkkää intuitiota, vaan sitä käytetään arkeologiassa, rikostutkimuksessa ja jopa SETI:ssä. Koska tunnistamme Suunnittelua jotenkin näissä, ja väitämme että tulokset ovat "hyvin perusteltuja", on siihen oltava metodi.
Tavoitteena on että voisimme "seurata havaintoja minne ne sitten johtavatkin" sen sijaan että vain päättäisimme ennalta että "kohde on Suunniteltu, millä keinoin voimme päästä tähän tulokseen keinolla millä hyvänsä."
*Tulosten olisi kyettävä kertomaan että kohde on Suunniteltu ja toisissa olosuhteissa kertomaan että ne eivät ole. -Emmehän me halua missään tapauksessa tuottaa Suunnittelupäätelmää, joka voisi tuottaa pelkkiä "Suunniteltu" -leimalla tuotettuja tuloksia -kuten emme myöskään halua sellaista tilannetta jossa saadaan pelkkiä "Ei Suunnittelua" -tuloksia. Jos tuloksena on pelkkä "Onhan mukava vain päättää että kohteet ovat Suunniteltuja", niin sitä minä kutsun "maailmankuvan sumentumiseksi". Jos tarjottu erottelumekanismi voi tuottaa vain yhdenlaisia tuloksia, se ei ole yhtään mielenkiintoinen, se on pahempaa kuin väärä. Se on turha.
*Tulokset eivät saa johtaa kehäpäätelmään tai ikuinen regressioon jne.
*Tuloksen on oltava rationaalinen, se ei saa nojata subjektioon "Sinä kenties tunnistat toisella tavoin": Kenties, mutta henkilökohtainen tapa tulkita ei vielä riitä. Jos tulos kertoo enemmän, se on parempi. Jos joku tulkitsee Suunnittelun eri tavalla, hänen tulisi ilmoittaa miksi tämä tunnistusmetodi on parempi ja antaa varmempia tuloksia.
Jos joku esimerkiksi tulee kertomaan että "subjektiivisesta näkökulmasta" kertomaan että hän tunnista sähkötornin nähdessään muuta kuin Suunnittelun uhraamatta ajatustakaan sille että se on nimenomaan Ihmisten Suunnittelema, niin voin aina sanoa että "minun subjektiivinen aivoni tunnistaa että hänen päässään on pahasti skitsofrenista vikaa". Lähtökohtana ei siksi ole se "miten tunnistamme Suunnittelun jokapäiväisessä elämässämme", koska voimme tunnistaa sen aivan väärin: Intuitiomme voivat erehtyä. Lähtökohtana on se, miten voisimme mahdollisimman hyvin ja koeteltavasti ja perustellusti tunnistaa Suunnittelun, ei sitä miten joku mahdollisesti uskonnollissävytteisesti ajatteleva kokee tunnistavansa Suunnittelua ties missä.
Lisäksi henkilökohtaiseen suunnitteluntunnistamiseen vetoaminen on typerää, koska Pascal Boyer, "Ja ihminen loi Jumalat - Miten uskonto selitetään" -kirjan mukaan tunnistamme koneet, kasvot ja eläimet kukin omilla prosesseillaan, jotka ovat itsetarkkailun ulkopuolella. Näiden mekanismejen toimintaa voidaan havainnoida, tarkkailla ja tutkia vain kognitiotieteen mekanismein. Toisin sanoen henkilö ei voi itsetarkkailulla lainkaan tietää sitä, miten hän suunnittelun havaitsee. Ja tämä havaitseminen ei suinkaan tarkoita että havainto olisi jotenkin oikea. Boyer antaa esimerkkejä antropomorfismeista. Näemme kasvoja, kuulemme askelia ruohikoissa ja monia muita vastaavia vaikka siihen ei ole mitään syytä. Tavoitteen tunnistaminen on auttanut "salamurhaajia" vastaan, pudonneen kiven luuleminen salamurhaksi voi siksi olla joko harmiton erehdys tai hyödyllinen varovaisuuden lisääjä, joka voi pelastaa hengen. Olemme Boyerin mukaan ylivirittyneitä näihin. Emme siis vain "havaitse oikein", meillä ei havaitusti ole mitään taetta siitä että havaitsisimme Suunnittelijoita yhtään enemmän oikein kuin muidenkaan havaintoluokitteluautomaatioidemme kohdalla.
Eikä toisaalta mihinkään Jumaluusaisteihin, kuten Alvin Plantingan "Sensus divinitatikseen" viittaaminenkaan oikein toimi perusteluna. Sillä Plantinga käyttää sitä perustellen, että se muistuttaisi aistihavaintoa ja muistia. Jolloin yksi "Jumalahavaitsijoiden" selitysten tunnettu piirre, valtava samankaltaisuus "a priori" päättelyn, premissien päättämisen, kanssa. * Se kuitenkin selvästi eroaa kaikista muista aisteista: ME tiedämme että me näemme silmillä, kuulemme korvilla. Me voimme tutkia miten ne toimivat, selvittää niiden toimintaperiaatteen. Ja tämän pohjalta voimme jopa erittäin tarkkaan maistavien suhteen todella testata heidän makuaistiaan esimerkiksi laittamalla vain pienen määrän aistittavia molekyylejä kahdesta lasista toiseen ja katsottava erottaako maistajat ne toisistaan. Emme voi tehdä tätä Jumala -aistille. Meillä ei siis ole ainuttakaan todistetta tälläisestä aistista, jonka todistustaakka on tietenkin sillä, joka väittää sitä olevaiseksi. Ennen tälläistä todistusta ja koetta, kyseessä on vain se, että teisti yrittää epätoivoisesti spekuloida jollain, jotta pääsisi irti epämiellyttävästä "a priori" -päättämisen leimastaan.
Olen tässä kasannut kaksi mallia:
1:dualistisen näkemyksen Suunnittelusta, jossa Suunnittelu ei redusoidu luonnonlakeihin vaan on joko jokin niiden takainen tai vaihtoehtoisesti niiden rinnalla toimiva erillinen voima
2:Suunnittelun joka redusoituu fysiikkaan, esimerkiksi aivotoimintaan, ja jolle olennaista on se että se on olemassa vain Suunnittelijoiden, heidän motiivejensa, toimintastrategioidensa ... kautta.*
Tuossa linkin haasteessa on hyvä havaita paitsi se, että kaikki suunnittelutavat tehtiin tunnistamalla, myös se, että ID:läiset esittivät syyksi siihen että he eivät voineet erottaa filtterillään suunnittelijaa, koska jos kaikki perimä on Suunniteltua ja ID ei voi tunnistaa tekijän luonnetta toisistaan, perimä on huono kohde, koska se tunnistaa kaiken valikoidun suunnitelluksi. Tämä tarkoittaa nimenomaan sitä, että se tapa, jolla älyä tunnistetaan arkielämässä ja tieteessä yhtään arvailua paremmin, ei ole sitä, mitä ID -teoriat tekevät. Tai jos henkilö on tämän jälkeen yhä sitä mieltä, että ID vain laajentaa historiassa ja rikospaikkatutkinnassa ja SETI:ssä käytettyä, jolloin sekulaarit tutkijat vain kaivoivat "Design Inferecen" esiin ilman, että Intelligent Designerejä tarvittiin, kumoutuu perimän Suunnittelu, koska he selvästi kykenivät jakamaan kohteet kahtia. Oli siis Suunniteltuja ja ei_suunniteltuja sarjoja, eli luonnosta otetuista perimistä ei löytynytkään Suunnittelua..
Ja siinä välissä käyn muutaman toisenlaiseen päättelyyn rakentuvaa älyn tunnistamismetodia.
Älyn tunnistamisen reduktionistinen luonne naturalismiin.
Kun puhutaan ID:n tieteellisyydestä, he usein viittaavat "luonnontieteiden rajoittuneisuuteen". Toki luonnontieteet, kuten eläinten elimistön toimintaan redusoituva psykologia, tutkivat älyä ja älyllisyyttä, kuten toiset tieteet tutkivat muitakin eläinten käyttäytymispiirteitä. Olennaista on se, että oikeustieteen ja historiantutkimuksenkin metodit käyttävät apunaan "empiirisiä mittauksia" ja falsifioitavissa olevia tuloksia, jotka taas nojautuvat nimenomaan naturalismiin. Näin ne voidaan nähdä redusoituneina luonnontieteisiin.
Tämän puolesta puhuu mm. se, että niissä ei katsota hyvällä "einaturalistisia" toimijoita, kuten kummituksia, mielen valloittaneita demoneja, UFOja tai joitain muita vastaavia "ei naturalistisesti jo todennettuja toimijatyyppejä". Ne voidaan siis nähdä naturalistisiksi laajennuksiksi. Ne ovat biologialle ja psykologialle vastaavaa kuin kemia on fysiikalle ; Ei kemistin tarvitse aina tiivistää reaktioita alkeishiukkasien kvanttitiloihin voidakseen tehdä kemiaa. Mikään suunnittelun tunnistamismetodi, jota tieteessä käytetään, ei yksinkertaisesti ole ristiriidassa naturalismin kanssa eikä ne kritisoi naturalismia muutenkaan tai nojaudu "naturalismin aukkoihin" vaan nimenomaan tiedettyyn (tekijä, tavoite, tekotapa). Ne eivät siksi yksikään ole "einaturalistisia selityksiä".
Ja jos niitä ei voitaisi sellaisena nähdä, muuttuu koko ID:n puheet siitä miten "naturalismi" estää heidän tieteenään olemisen muuttuvat valheeksi ; Jos historia ja oikeustiede eivät ole "naturalistisia", niin tiede hyväksyy tietyin ehdoin myös "einaturalistisia selityksiä". Tällöin kaikki väitteet siitä että tiede jotenkin "ulos rajaa einaturalismin" ovat mielettömiä ; ID -läisten puheet "naturalismista" ovat tällöin vain puheen siirtämistä pois olennaisesta, keskustelun viemistä väärään kontekstiin olennaisesta kysymyksestä. Kysymyksestä onko ID ylipäätään tiedettä. Pelkässä naturalismin kritisoimisessa ei tällöin ole mitään järkeä. Paitsi, jos he haluavat sumentaa vettä ja peittää sitä tosiasiaa että heidän "ID -tapansa" tunnistaa Suunnittelu ei ole mitään sellaista, jota käytetään historiassa, tai oikeustieteissä rajaamalla keskustelua tälläiselle eiolennaiselle alustalle. Näin onkin: Olennaista -ja ID:n kannalta ikävää- on se että oikeustiede ja historiantutkimuskin käyttää keinoja, jotka eivät hyväksy "ID:n tunnistustapaa", jolloin ID on paitsi "epänaturalistinen" myös "epäoikeustieteellinen", eikä sitä historiantutkimuksessakaan hyväksyttävästi katsottaisi. Eli ID ei ole vain vastoin pelkkää "naturalismia" vaan vastoin kaikkea sitä älyn tunnistamista, jota tieteessä ylipäätään käytetään millään hyväksytyllä tieteenalalla ja sovellusalueella.
Tavallinen
Tässä kohdin tarkoituksenani on perustella että sellainen äly, jota tieteissä havaitaan ja tunnistetaan on itse asiassa joko sitä että äly luo korrelaation(lain, säännönmukaisuuden) tai että tämä simuloi sattumaa:
Ainut ero niiden ja "muiden lakien ja sattumien" välillä on, onkin pohjimmiltaan se, että meillä on tietoa niihin liittyvistä motiiveista, toimintatavoista ja tekijöistä.
Jolloin Älykkään Suunnittelun keskeiset asiat, kuten sen "täydellinen irtisanoutuminen Suunnittelijan luonteesta, tämän toimintatavoista ja metodeista" sekä sattuman ja lain eliminointi ovat itse asiassa täysin vääriä lähestymistapoja. Itse asiassa Intelligent Designin kannattajat näyttävät osassa tilanteissa jopa huomaavan tämän: Esimerkiksi Michael Denton onkin esittänyt, että samaan tapaan kuin kivikautinen ihminen ei olisi kyennyt näkemään taskulaskimen tai auton moottorin rakenteessa mitään järkeä, ennen evoluutio näytti selittävän verenhyytymisen ja bakteerimoottorit mutta nykytieto on muuttanut tämän. Tosiasiassa he kuitenkin toisaalla viittaavat Paleyn argumenttiin, jossa tälläistä tietoa ei tarvita, ja jossa rannalta löytynyt taskukello olisi kivikauden ihmisestäkin suunniteltu. Tämä on selvästi ristiriitaista.
Normaalisti Suunnittelu tunnistetaan nimenomaan sen kautta, että Suunnittelu on eräs lainomaisuuksia tuottava ilmiö. Se on ikään kuin salama tai muut ilmiöt. Jotta voisimme havaita että Suunnittelua ylipäätään on, meillä on oltava jonkinlainen havainto paitsi itse kohteesta myös Suunnittelusta: Jos löydämme vain jonkun kohteen, emmekä tiedä siitä ja sen synnystä mitään, ja "päättelemme" tästä että se on syntynyt "djasdfiuoaghfi":llä se ei kerro meille yhtään mitään, sillä ei ole sisältöä. Vasta kun voimme havaita että miten "djasdfiuoaghfi":a tapahtuu ja minkälaisia jälkiä tästä tapahtumisesta seuraa, se saa jonkinlaista sisältöä, jota sitten voidaan laajentaa koskemaan myös niitä alueita, joilta "djasdfiuoaghfi" ei suoraan voida havaita. Sama koskee luonnollisesti Suunnitteluakin.
Tälläinen Suunnittelun tunnistaminen vaatii siis taustatietoa siitä minkälaisia jälkiä suunnittelu aikaansaa. Meillä on oltava tietoa joko siitä tahosta joka tekee kohteen, tämän tavoitteista tai tämän työmetodeista. Kaikkea ei tarvitse olla kerralla, vaan näitä tietoja voidaan tutkia eteenpäin ja saada tieto lopuistakin:
Suunnittelun tunnistaminen ei vaadi välttämättä toiminnan tietämistä - voimmehan tunnistaa esimerkiksi jonkin koneen osan, jonka funktiosta meillä ei ole hajuakaan, Suunnitelluksi VAIKKA emme tiedä funktiota, tämä ei saa olla ainut tapa. Tätä kautta ainut metodi ei voi olla pelkästään "se on redusoimattomasti kompleksinen osa jotain konetta". Toki funktio voi olla yksi suunnittelutekijä, mutta tässäkin tapauksessa Suunnittelupäätelmästä on jotain hyötyä jos sillä on sisältöä - eli jos tästä tiedosta voidaan päästä eteenpäin ja saada lisätietoa siitä mitkä Suunnittelun elementit ovat vaikuttaneet mitenkin kyseisessä kohteessa.
Tämän tutkimusmetodin hienous näkyy siinä, että kun esimerkiksi arkeologi löytää maasta tietyn muotoista savea, hän huomaa esineessä esiintyvät jäljet työstämisestä, muotoilusta, hionnasta... Hän tietää että samanlaisia jälkiä syntyy ihmissuunnittelijoiden toimesta silloin kun he käyttävät dreijaa. Hän päättelee että kohteet ovat ruukkuja. Ja kun hän vastaavalla metodilla huomaa että ruukun ympärillä on "iso talo", ja "maalauksia" hän voi selvittää jopa Suunnittelijan tavoitteista paljonkin; Ja kun hän tietää jotain ihmisten mielestä ja tavoitteista ja haluista, sekä siitä minkälaisia keinoja he käyttävät tavoitteisiinsa pääsemiseksi, lopputuloksena ei ole pelkkä leimaton ja merkityksetön "Suunniteltu", vaan voidaan esimerkiksi tietää että ruukkua on käytetty uskonnollisissa uhrimenoissa, joissa temppelissä on uhrattu naisia auringonjumalalle, jotta saataisiin aurinkoa sadonkorjuun päiviksi. Hän voi myös selvittää miten talo ja maalaukset on maalattu, ja jopa onko niiden rakentamiseksi käytetty orjatyövoimaa vai vapaaehtoisia hyväpalkkaisia muurarimestareita vai molempia.
Voimme jopa joissain tapauksissa tunnistaa näiden rakentajien persoonaan asti. Vaikka meillä on ainoastaan heidän suunnittelunsa merkkejä käytössä. Samaan tapaan voimme joskus tunnistaa jonkun viestin juuri tietyn henkilön tekemäksi vaikka emme olisi tavanneet henkilöä, vaan olisimme vain lukeneet hänen muitakin viestejään. Älyn persoonan tunnistaminen ei toki ole aina mahdollista, mutta meillä ei myöskään ole mitään syytä rajata sitä "a priori" tutkimuksen ulkopuolelle.
Päinvastoin, jos löydämme avaruusolentojen teknologiaa ja/tai heidän ruumiitaan esim. arkeologisen löydön yhteydessä, tälläinen olisi jopa typerää. UFO:t ovat esimerkkeinä mainoita myös siltä kannalta, että pelkkä "Tunnistamaton Lentävä Esine" ei ole todiste E.T. -hypoteesin puolesta. Eli pelkkä ilmiön "tunnistamattomuus" yhdistettynä "vaikutelmaan Suunnittelusta" ei riitä todistamaan tunnistamattomaksi jäänyttä lentävää esinettä avaruusolentojen matkustusvälineeksi - tai edes väärennöksen tuotteeksi ; Luonnollisia ilmiöitä kuvataan ja niitä luullaan avaruusaluksiksi aika usein, niille löytyy jälkikäteen tieteellinen selitys. Ja on erittäin perusteltua kysyä, miksi ne joille selitystä ei löydy, olisivat välttämättä yhtään sen erikoisempia. Toisin sanoen E.T -hypoteesin kannattajan tulee esittää pelkkää kuvaa tarkempaa todistusaineistoa väitteensä tueksi. Heidän tekemänsä virhe, eli "avaruusmatkailun todistaminen" tunnistamattomuudella ja vaikutelmilla on itse asiassa erittäin samanlainen ID -läisten perusperiaatteen kanssa.
Etenkään, jos on periaatteessa mahdollista vielä päästä interaktioon tämän kanssa ; Esimerkiksi Jumalan kohdalla tämä olisi periaatteessa mahdollista.
Samoin arkeologit tunnistavat Lineaari A:n kirjoitukseksi. He eivät toki osaa tulkita sitä, mutta heillä on tietoa ihmisistä, joiden he tietävät tuottavan kirjoitusta. (=Tietoa tekijän luonteesta.) Heillä on tietoa miltä kaivertamisen jättämät jäljet näyttävät ja siitä minkälaisia symbolisia, aakkosellisia ... menetelmiä ihmiset ovat muualla käyttäneet viestintään. (=Tietoa tekijän käyttämistä metodeista.) He tietävät mitä varten asioita yleensä ottaen kirjoitetaan ylös, kuten viestinnän ja asioiden muistamisen tarpeesta. (=Tietoa tekijän motiiveista.) Tämä aspekti ID:n kannattajilta unohtuu. Heistä Lineaari A:n tietäminen kirjoitukseksi kertoo siitä miten "merkityksen, tavoitteiden tai tekijän tietäminen" ei ole designin tuntemiselle välttämätöntä. Mutta tarkemmin asiaa tutkimalla huomaa, että tosiasiassa aina kun designiä tunnistetaan, etsitään tavoitteita, tekijää ja päämääriä sekä metodeja joilla design on tehty.
Jopa SETI -filtterissä tiedämme, että kohteella on teknologia jossa viestitään sähkömagneettisella säteilyllä, ja joka tuottaa samantapaisia ilmiöitä mitä meidän tekemämme radioteknologia.* ID:n kannalta tämä on ongelma, koska sen tapa tunnistaa Suunnittelua ei ole tälläinen.*
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Ja jos jokainen kohde on suunniteltu vähän tai paljon, täytyisi olla jokin objektiivinen mittari, jolla voitaisiin laskea paljonko siinä on suunnittelua. Vaikka joka paikassa on ainetta ja valoa, sitä on eri määriä, ja voimme mitata esim. massaa ja lukseja. Jos Design on jotain, joka ei vain ilmeenny, vaan on jotain monivaiheisempaa, on määriä kyettävä vertailemaan; On kyettävä sanomaan esimerkiksi montako bittiä kahvikupissa on Suunnittelua ja kuinka paljon sitä on taulussa verrattuna galaksiin. Mielenkiintoista olisi myös tietää onko legopalikassa vai tupakkarasiassa enemmän Suunnittelua..
Älykkyyden ja designin määritteleminen ja mittaaminen saattaa olla monimutkaista, kuten esimerkiksi elämänkin määritteleminen. Mutta olennaista jonkin asian tunnistamisessa on se, että ei saada pelkkää yhtä tulosta. Jos meillä olisi elämän määritelmä, joka määrittelisi taskukellot, kivet ja taskuravut ja tähtisumut ... kaikki eläviksi, ei sillä tekisi yhtään mitään. Se ei tuottaisi tutkimusta eikä valottaisi sitä mitkä kohteet ovat eläviä ja mitä elämä on. Samoin jos SETI -filtteri tuottaisi pelkkää statusta: "Suunnittelu Tunnistettu", voitaisiin metodi ja kampanja saman tien heittää turhana rahan ja ajan haaskauksena roskikseen. Se voisi toimia tieteen kannalta pätevä ainoastaan jos meillä on premissinä "Kaikki on Suunniteltua", jolloin SETI itse asiassa lakkaisi selvittämästä sitä "onko maan ulkopuolista Suunnittelua"..
Jos vain oletamme että kaikki on Suunniteltua ja tämän jälkeen päättelemme minkä tahansa kohteen Suunnitelluksi, on kyseessä aina kehäpäättely ; Kun kaikki universumimme kohteet kuuluvat "kaikkeen", on se jo itse asiassa oletuksessa päätetty Suunnitelluksi..
Aihe on kuitenkin myös muuta kautta tärkeä: Koska tiedämme että ihmiset ja muut kohteet suunnittelevat ja kykenemme tietämään että jokin kohde on Suunniteltu, meidän on kyettävä tietämään miten havaitsemme Suunnittelua. Suunnittelun on oltava seurattavaa, koska tämä Suunnittelun tunnistaminen ei ole pelkkää intuitiota, vaan sitä käytetään arkeologiassa, rikostutkimuksessa ja jopa SETI:ssä. Koska tunnistamme Suunnittelua jotenkin näissä, ja väitämme että tulokset ovat "hyvin perusteltuja", on siihen oltava metodi.
Tavoitteena on että voisimme "seurata havaintoja minne ne sitten johtavatkin" sen sijaan että vain päättäisimme ennalta että "kohde on Suunniteltu, millä keinoin voimme päästä tähän tulokseen keinolla millä hyvänsä."
*Tulosten olisi kyettävä kertomaan että kohde on Suunniteltu ja toisissa olosuhteissa kertomaan että ne eivät ole. -Emmehän me halua missään tapauksessa tuottaa Suunnittelupäätelmää, joka voisi tuottaa pelkkiä "Suunniteltu" -leimalla tuotettuja tuloksia -kuten emme myöskään halua sellaista tilannetta jossa saadaan pelkkiä "Ei Suunnittelua" -tuloksia. Jos tuloksena on pelkkä "Onhan mukava vain päättää että kohteet ovat Suunniteltuja", niin sitä minä kutsun "maailmankuvan sumentumiseksi". Jos tarjottu erottelumekanismi voi tuottaa vain yhdenlaisia tuloksia, se ei ole yhtään mielenkiintoinen, se on pahempaa kuin väärä. Se on turha.
*Tulokset eivät saa johtaa kehäpäätelmään tai ikuinen regressioon jne.
*Tuloksen on oltava rationaalinen, se ei saa nojata subjektioon "Sinä kenties tunnistat toisella tavoin": Kenties, mutta henkilökohtainen tapa tulkita ei vielä riitä. Jos tulos kertoo enemmän, se on parempi. Jos joku tulkitsee Suunnittelun eri tavalla, hänen tulisi ilmoittaa miksi tämä tunnistusmetodi on parempi ja antaa varmempia tuloksia.
Jos joku esimerkiksi tulee kertomaan että "subjektiivisesta näkökulmasta" kertomaan että hän tunnista sähkötornin nähdessään muuta kuin Suunnittelun uhraamatta ajatustakaan sille että se on nimenomaan Ihmisten Suunnittelema, niin voin aina sanoa että "minun subjektiivinen aivoni tunnistaa että hänen päässään on pahasti skitsofrenista vikaa". Lähtökohtana ei siksi ole se "miten tunnistamme Suunnittelun jokapäiväisessä elämässämme", koska voimme tunnistaa sen aivan väärin: Intuitiomme voivat erehtyä. Lähtökohtana on se, miten voisimme mahdollisimman hyvin ja koeteltavasti ja perustellusti tunnistaa Suunnittelun, ei sitä miten joku mahdollisesti uskonnollissävytteisesti ajatteleva kokee tunnistavansa Suunnittelua ties missä.
Lisäksi henkilökohtaiseen suunnitteluntunnistamiseen vetoaminen on typerää, koska Pascal Boyer, "Ja ihminen loi Jumalat - Miten uskonto selitetään" -kirjan mukaan tunnistamme koneet, kasvot ja eläimet kukin omilla prosesseillaan, jotka ovat itsetarkkailun ulkopuolella. Näiden mekanismejen toimintaa voidaan havainnoida, tarkkailla ja tutkia vain kognitiotieteen mekanismein. Toisin sanoen henkilö ei voi itsetarkkailulla lainkaan tietää sitä, miten hän suunnittelun havaitsee. Ja tämä havaitseminen ei suinkaan tarkoita että havainto olisi jotenkin oikea. Boyer antaa esimerkkejä antropomorfismeista. Näemme kasvoja, kuulemme askelia ruohikoissa ja monia muita vastaavia vaikka siihen ei ole mitään syytä. Tavoitteen tunnistaminen on auttanut "salamurhaajia" vastaan, pudonneen kiven luuleminen salamurhaksi voi siksi olla joko harmiton erehdys tai hyödyllinen varovaisuuden lisääjä, joka voi pelastaa hengen. Olemme Boyerin mukaan ylivirittyneitä näihin. Emme siis vain "havaitse oikein", meillä ei havaitusti ole mitään taetta siitä että havaitsisimme Suunnittelijoita yhtään enemmän oikein kuin muidenkaan havaintoluokitteluautomaatioidemme kohdalla.
Eikä toisaalta mihinkään Jumaluusaisteihin, kuten Alvin Plantingan "Sensus divinitatikseen" viittaaminenkaan oikein toimi perusteluna. Sillä Plantinga käyttää sitä perustellen, että se muistuttaisi aistihavaintoa ja muistia. Jolloin yksi "Jumalahavaitsijoiden" selitysten tunnettu piirre, valtava samankaltaisuus "a priori" päättelyn, premissien päättämisen, kanssa. * Se kuitenkin selvästi eroaa kaikista muista aisteista: ME tiedämme että me näemme silmillä, kuulemme korvilla. Me voimme tutkia miten ne toimivat, selvittää niiden toimintaperiaatteen. Ja tämän pohjalta voimme jopa erittäin tarkkaan maistavien suhteen todella testata heidän makuaistiaan esimerkiksi laittamalla vain pienen määrän aistittavia molekyylejä kahdesta lasista toiseen ja katsottava erottaako maistajat ne toisistaan. Emme voi tehdä tätä Jumala -aistille. Meillä ei siis ole ainuttakaan todistetta tälläisestä aistista, jonka todistustaakka on tietenkin sillä, joka väittää sitä olevaiseksi. Ennen tälläistä todistusta ja koetta, kyseessä on vain se, että teisti yrittää epätoivoisesti spekuloida jollain, jotta pääsisi irti epämiellyttävästä "a priori" -päättämisen leimastaan.
Olen tässä kasannut kaksi mallia:
1:dualistisen näkemyksen Suunnittelusta, jossa Suunnittelu ei redusoidu luonnonlakeihin vaan on joko jokin niiden takainen tai vaihtoehtoisesti niiden rinnalla toimiva erillinen voima
2:Suunnittelun joka redusoituu fysiikkaan, esimerkiksi aivotoimintaan, ja jolle olennaista on se että se on olemassa vain Suunnittelijoiden, heidän motiivejensa, toimintastrategioidensa ... kautta.*
Tuossa linkin haasteessa on hyvä havaita paitsi se, että kaikki suunnittelutavat tehtiin tunnistamalla, myös se, että ID:läiset esittivät syyksi siihen että he eivät voineet erottaa filtterillään suunnittelijaa, koska jos kaikki perimä on Suunniteltua ja ID ei voi tunnistaa tekijän luonnetta toisistaan, perimä on huono kohde, koska se tunnistaa kaiken valikoidun suunnitelluksi. Tämä tarkoittaa nimenomaan sitä, että se tapa, jolla älyä tunnistetaan arkielämässä ja tieteessä yhtään arvailua paremmin, ei ole sitä, mitä ID -teoriat tekevät. Tai jos henkilö on tämän jälkeen yhä sitä mieltä, että ID vain laajentaa historiassa ja rikospaikkatutkinnassa ja SETI:ssä käytettyä, jolloin sekulaarit tutkijat vain kaivoivat "Design Inferecen" esiin ilman, että Intelligent Designerejä tarvittiin, kumoutuu perimän Suunnittelu, koska he selvästi kykenivät jakamaan kohteet kahtia. Oli siis Suunniteltuja ja ei_suunniteltuja sarjoja, eli luonnosta otetuista perimistä ei löytynytkään Suunnittelua..
Ja siinä välissä käyn muutaman toisenlaiseen päättelyyn rakentuvaa älyn tunnistamismetodia.
Älyn tunnistamisen reduktionistinen luonne naturalismiin.
Kun puhutaan ID:n tieteellisyydestä, he usein viittaavat "luonnontieteiden rajoittuneisuuteen". Toki luonnontieteet, kuten eläinten elimistön toimintaan redusoituva psykologia, tutkivat älyä ja älyllisyyttä, kuten toiset tieteet tutkivat muitakin eläinten käyttäytymispiirteitä. Olennaista on se, että oikeustieteen ja historiantutkimuksenkin metodit käyttävät apunaan "empiirisiä mittauksia" ja falsifioitavissa olevia tuloksia, jotka taas nojautuvat nimenomaan naturalismiin. Näin ne voidaan nähdä redusoituneina luonnontieteisiin.
Tämän puolesta puhuu mm. se, että niissä ei katsota hyvällä "einaturalistisia" toimijoita, kuten kummituksia, mielen valloittaneita demoneja, UFOja tai joitain muita vastaavia "ei naturalistisesti jo todennettuja toimijatyyppejä". Ne voidaan siis nähdä naturalistisiksi laajennuksiksi. Ne ovat biologialle ja psykologialle vastaavaa kuin kemia on fysiikalle ; Ei kemistin tarvitse aina tiivistää reaktioita alkeishiukkasien kvanttitiloihin voidakseen tehdä kemiaa. Mikään suunnittelun tunnistamismetodi, jota tieteessä käytetään, ei yksinkertaisesti ole ristiriidassa naturalismin kanssa eikä ne kritisoi naturalismia muutenkaan tai nojaudu "naturalismin aukkoihin" vaan nimenomaan tiedettyyn (tekijä, tavoite, tekotapa). Ne eivät siksi yksikään ole "einaturalistisia selityksiä".
Ja jos niitä ei voitaisi sellaisena nähdä, muuttuu koko ID:n puheet siitä miten "naturalismi" estää heidän tieteenään olemisen muuttuvat valheeksi ; Jos historia ja oikeustiede eivät ole "naturalistisia", niin tiede hyväksyy tietyin ehdoin myös "einaturalistisia selityksiä". Tällöin kaikki väitteet siitä että tiede jotenkin "ulos rajaa einaturalismin" ovat mielettömiä ; ID -läisten puheet "naturalismista" ovat tällöin vain puheen siirtämistä pois olennaisesta, keskustelun viemistä väärään kontekstiin olennaisesta kysymyksestä. Kysymyksestä onko ID ylipäätään tiedettä. Pelkässä naturalismin kritisoimisessa ei tällöin ole mitään järkeä. Paitsi, jos he haluavat sumentaa vettä ja peittää sitä tosiasiaa että heidän "ID -tapansa" tunnistaa Suunnittelu ei ole mitään sellaista, jota käytetään historiassa, tai oikeustieteissä rajaamalla keskustelua tälläiselle eiolennaiselle alustalle. Näin onkin: Olennaista -ja ID:n kannalta ikävää- on se että oikeustiede ja historiantutkimuskin käyttää keinoja, jotka eivät hyväksy "ID:n tunnistustapaa", jolloin ID on paitsi "epänaturalistinen" myös "epäoikeustieteellinen", eikä sitä historiantutkimuksessakaan hyväksyttävästi katsottaisi. Eli ID ei ole vain vastoin pelkkää "naturalismia" vaan vastoin kaikkea sitä älyn tunnistamista, jota tieteessä ylipäätään käytetään millään hyväksytyllä tieteenalalla ja sovellusalueella.
Tavallinen
Tässä kohdin tarkoituksenani on perustella että sellainen äly, jota tieteissä havaitaan ja tunnistetaan on itse asiassa joko sitä että äly luo korrelaation(lain, säännönmukaisuuden) tai että tämä simuloi sattumaa:
Ainut ero niiden ja "muiden lakien ja sattumien" välillä on, onkin pohjimmiltaan se, että meillä on tietoa niihin liittyvistä motiiveista, toimintatavoista ja tekijöistä.
Jolloin Älykkään Suunnittelun keskeiset asiat, kuten sen "täydellinen irtisanoutuminen Suunnittelijan luonteesta, tämän toimintatavoista ja metodeista" sekä sattuman ja lain eliminointi ovat itse asiassa täysin vääriä lähestymistapoja. Itse asiassa Intelligent Designin kannattajat näyttävät osassa tilanteissa jopa huomaavan tämän: Esimerkiksi Michael Denton onkin esittänyt, että samaan tapaan kuin kivikautinen ihminen ei olisi kyennyt näkemään taskulaskimen tai auton moottorin rakenteessa mitään järkeä, ennen evoluutio näytti selittävän verenhyytymisen ja bakteerimoottorit mutta nykytieto on muuttanut tämän. Tosiasiassa he kuitenkin toisaalla viittaavat Paleyn argumenttiin, jossa tälläistä tietoa ei tarvita, ja jossa rannalta löytynyt taskukello olisi kivikauden ihmisestäkin suunniteltu. Tämä on selvästi ristiriitaista.
Normaalisti Suunnittelu tunnistetaan nimenomaan sen kautta, että Suunnittelu on eräs lainomaisuuksia tuottava ilmiö. Se on ikään kuin salama tai muut ilmiöt. Jotta voisimme havaita että Suunnittelua ylipäätään on, meillä on oltava jonkinlainen havainto paitsi itse kohteesta myös Suunnittelusta: Jos löydämme vain jonkun kohteen, emmekä tiedä siitä ja sen synnystä mitään, ja "päättelemme" tästä että se on syntynyt "djasdfiuoaghfi":llä se ei kerro meille yhtään mitään, sillä ei ole sisältöä. Vasta kun voimme havaita että miten "djasdfiuoaghfi":a tapahtuu ja minkälaisia jälkiä tästä tapahtumisesta seuraa, se saa jonkinlaista sisältöä, jota sitten voidaan laajentaa koskemaan myös niitä alueita, joilta "djasdfiuoaghfi" ei suoraan voida havaita. Sama koskee luonnollisesti Suunnitteluakin.
Tälläinen Suunnittelun tunnistaminen vaatii siis taustatietoa siitä minkälaisia jälkiä suunnittelu aikaansaa. Meillä on oltava tietoa joko siitä tahosta joka tekee kohteen, tämän tavoitteista tai tämän työmetodeista. Kaikkea ei tarvitse olla kerralla, vaan näitä tietoja voidaan tutkia eteenpäin ja saada tieto lopuistakin:
Suunnittelun tunnistaminen ei vaadi välttämättä toiminnan tietämistä - voimmehan tunnistaa esimerkiksi jonkin koneen osan, jonka funktiosta meillä ei ole hajuakaan, Suunnitelluksi VAIKKA emme tiedä funktiota, tämä ei saa olla ainut tapa. Tätä kautta ainut metodi ei voi olla pelkästään "se on redusoimattomasti kompleksinen osa jotain konetta". Toki funktio voi olla yksi suunnittelutekijä, mutta tässäkin tapauksessa Suunnittelupäätelmästä on jotain hyötyä jos sillä on sisältöä - eli jos tästä tiedosta voidaan päästä eteenpäin ja saada lisätietoa siitä mitkä Suunnittelun elementit ovat vaikuttaneet mitenkin kyseisessä kohteessa.
Tämän tutkimusmetodin hienous näkyy siinä, että kun esimerkiksi arkeologi löytää maasta tietyn muotoista savea, hän huomaa esineessä esiintyvät jäljet työstämisestä, muotoilusta, hionnasta... Hän tietää että samanlaisia jälkiä syntyy ihmissuunnittelijoiden toimesta silloin kun he käyttävät dreijaa. Hän päättelee että kohteet ovat ruukkuja. Ja kun hän vastaavalla metodilla huomaa että ruukun ympärillä on "iso talo", ja "maalauksia" hän voi selvittää jopa Suunnittelijan tavoitteista paljonkin; Ja kun hän tietää jotain ihmisten mielestä ja tavoitteista ja haluista, sekä siitä minkälaisia keinoja he käyttävät tavoitteisiinsa pääsemiseksi, lopputuloksena ei ole pelkkä leimaton ja merkityksetön "Suunniteltu", vaan voidaan esimerkiksi tietää että ruukkua on käytetty uskonnollisissa uhrimenoissa, joissa temppelissä on uhrattu naisia auringonjumalalle, jotta saataisiin aurinkoa sadonkorjuun päiviksi. Hän voi myös selvittää miten talo ja maalaukset on maalattu, ja jopa onko niiden rakentamiseksi käytetty orjatyövoimaa vai vapaaehtoisia hyväpalkkaisia muurarimestareita vai molempia.
Voimme jopa joissain tapauksissa tunnistaa näiden rakentajien persoonaan asti. Vaikka meillä on ainoastaan heidän suunnittelunsa merkkejä käytössä. Samaan tapaan voimme joskus tunnistaa jonkun viestin juuri tietyn henkilön tekemäksi vaikka emme olisi tavanneet henkilöä, vaan olisimme vain lukeneet hänen muitakin viestejään. Älyn persoonan tunnistaminen ei toki ole aina mahdollista, mutta meillä ei myöskään ole mitään syytä rajata sitä "a priori" tutkimuksen ulkopuolelle.
Päinvastoin, jos löydämme avaruusolentojen teknologiaa ja/tai heidän ruumiitaan esim. arkeologisen löydön yhteydessä, tälläinen olisi jopa typerää. UFO:t ovat esimerkkeinä mainoita myös siltä kannalta, että pelkkä "Tunnistamaton Lentävä Esine" ei ole todiste E.T. -hypoteesin puolesta. Eli pelkkä ilmiön "tunnistamattomuus" yhdistettynä "vaikutelmaan Suunnittelusta" ei riitä todistamaan tunnistamattomaksi jäänyttä lentävää esinettä avaruusolentojen matkustusvälineeksi - tai edes väärennöksen tuotteeksi ; Luonnollisia ilmiöitä kuvataan ja niitä luullaan avaruusaluksiksi aika usein, niille löytyy jälkikäteen tieteellinen selitys. Ja on erittäin perusteltua kysyä, miksi ne joille selitystä ei löydy, olisivat välttämättä yhtään sen erikoisempia. Toisin sanoen E.T -hypoteesin kannattajan tulee esittää pelkkää kuvaa tarkempaa todistusaineistoa väitteensä tueksi. Heidän tekemänsä virhe, eli "avaruusmatkailun todistaminen" tunnistamattomuudella ja vaikutelmilla on itse asiassa erittäin samanlainen ID -läisten perusperiaatteen kanssa.
Etenkään, jos on periaatteessa mahdollista vielä päästä interaktioon tämän kanssa ; Esimerkiksi Jumalan kohdalla tämä olisi periaatteessa mahdollista.
Samoin arkeologit tunnistavat Lineaari A:n kirjoitukseksi. He eivät toki osaa tulkita sitä, mutta heillä on tietoa ihmisistä, joiden he tietävät tuottavan kirjoitusta. (=Tietoa tekijän luonteesta.) Heillä on tietoa miltä kaivertamisen jättämät jäljet näyttävät ja siitä minkälaisia symbolisia, aakkosellisia ... menetelmiä ihmiset ovat muualla käyttäneet viestintään. (=Tietoa tekijän käyttämistä metodeista.) He tietävät mitä varten asioita yleensä ottaen kirjoitetaan ylös, kuten viestinnän ja asioiden muistamisen tarpeesta. (=Tietoa tekijän motiiveista.) Tämä aspekti ID:n kannattajilta unohtuu. Heistä Lineaari A:n tietäminen kirjoitukseksi kertoo siitä miten "merkityksen, tavoitteiden tai tekijän tietäminen" ei ole designin tuntemiselle välttämätöntä. Mutta tarkemmin asiaa tutkimalla huomaa, että tosiasiassa aina kun designiä tunnistetaan, etsitään tavoitteita, tekijää ja päämääriä sekä metodeja joilla design on tehty.
Jopa SETI -filtterissä tiedämme, että kohteella on teknologia jossa viestitään sähkömagneettisella säteilyllä, ja joka tuottaa samantapaisia ilmiöitä mitä meidän tekemämme radioteknologia.* ID:n kannalta tämä on ongelma, koska sen tapa tunnistaa Suunnittelua ei ole tälläinen.*
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Älykkyyden ja designin määritteleminen ja mittaaminen saattaa olla monimutkaista, kuten esimerkiksi elämänkin määritteleminen. Mutta olennaista jonkin asian tunnistamisessa on se, että ei saada pelkkää yhtä tulosta. Jos meillä olisi elämän määritelmä, joka määrittelisi taskukellot, kivet ja taskuravut ja tähtisumut ... kaikki eläviksi, ei sillä tekisi yhtään mitään. Se ei tuottaisi tutkimusta eikä valottaisi sitä mitkä kohteet ovat eläviä ja mitä elämä on. Samoin jos SETI -filtteri tuottaisi pelkkää statusta: "Suunnittelu Tunnistettu", voitaisiin metodi ja kampanja saman tien heittää turhana rahan ja ajan haaskauksena roskikseen. Se voisi toimia tieteen kannalta pätevä ainoastaan jos meillä on premissinä "Kaikki on Suunniteltua", jolloin SETI itse asiassa lakkaisi selvittämästä sitä "onko maan ulkopuolista Suunnittelua"..
Jos vain oletamme että kaikki on Suunniteltua ja tämän jälkeen päättelemme minkä tahansa kohteen Suunnitelluksi, on kyseessä aina kehäpäättely ; Kun kaikki universumimme kohteet kuuluvat "kaikkeen", on se jo itse asiassa oletuksessa päätetty Suunnitelluksi..
Aihe on kuitenkin myös muuta kautta tärkeä: Koska tiedämme että ihmiset ja muut kohteet suunnittelevat ja kykenemme tietämään että jokin kohde on Suunniteltu, meidän on kyettävä tietämään miten havaitsemme Suunnittelua. Suunnittelun on oltava seurattavaa, koska tämä Suunnittelun tunnistaminen ei ole pelkkää intuitiota, vaan sitä käytetään arkeologiassa, rikostutkimuksessa ja jopa SETI:ssä. Koska tunnistamme Suunnittelua jotenkin näissä, ja väitämme että tulokset ovat "hyvin perusteltuja", on siihen oltava metodi.
Tavoitteena on että voisimme "seurata havaintoja minne ne sitten johtavatkin" sen sijaan että vain päättäisimme ennalta että "kohde on Suunniteltu, millä keinoin voimme päästä tähän tulokseen keinolla millä hyvänsä."
*Tulosten olisi kyettävä kertomaan että kohde on Suunniteltu ja toisissa olosuhteissa kertomaan että ne eivät ole. -Emmehän me halua missään tapauksessa tuottaa Suunnittelupäätelmää, joka voisi tuottaa pelkkiä "Suunniteltu" -leimalla tuotettuja tuloksia -kuten emme myöskään halua sellaista tilannetta jossa saadaan pelkkiä "Ei Suunnittelua" -tuloksia. Jos tuloksena on pelkkä "Onhan mukava vain päättää että kohteet ovat Suunniteltuja", niin sitä minä kutsun "maailmankuvan sumentumiseksi". Jos tarjottu erottelumekanismi voi tuottaa vain yhdenlaisia tuloksia, se ei ole yhtään mielenkiintoinen, se on pahempaa kuin väärä. Se on turha.
*Tulokset eivät saa johtaa kehäpäätelmään tai ikuinen regressioon jne.
*Tuloksen on oltava rationaalinen, se ei saa nojata subjektioon "Sinä kenties tunnistat toisella tavoin": Kenties, mutta henkilökohtainen tapa tulkita ei vielä riitä. Jos tulos kertoo enemmän, se on parempi. Jos joku tulkitsee Suunnittelun eri tavalla, hänen tulisi ilmoittaa miksi tämä tunnistusmetodi on parempi ja antaa varmempia tuloksia.
Jos joku esimerkiksi tulee kertomaan että "subjektiivisesta näkökulmasta" kertomaan että hän tunnista sähkötornin nähdessään muuta kuin Suunnittelun uhraamatta ajatustakaan sille että se on nimenomaan Ihmisten Suunnittelema, niin voin aina sanoa että "minun subjektiivinen aivoni tunnistaa että hänen päässään on pahasti skitsofrenista vikaa". Lähtökohtana ei siksi ole se "miten tunnistamme Suunnittelun jokapäiväisessä elämässämme", koska voimme tunnistaa sen aivan väärin: Intuitiomme voivat erehtyä. Lähtökohtana on se, miten voisimme mahdollisimman hyvin ja koeteltavasti ja perustellusti tunnistaa Suunnittelun, ei sitä miten joku mahdollisesti uskonnollissävytteisesti ajatteleva kokee tunnistavansa Suunnittelua ties missä.
Lisäksi henkilökohtaiseen suunnitteluntunnistamiseen vetoaminen on typerää, koska Pascal Boyer, "Ja ihminen loi Jumalat - Miten uskonto selitetään" -kirjan mukaan tunnistamme koneet, kasvot ja eläimet kukin omilla prosesseillaan, jotka ovat itsetarkkailun ulkopuolella. Näiden mekanismejen toimintaa voidaan havainnoida, tarkkailla ja tutkia vain kognitiotieteen mekanismein. Toisin sanoen henkilö ei voi itsetarkkailulla lainkaan tietää sitä, miten hän suunnittelun havaitsee. Ja tämä havaitseminen ei suinkaan tarkoita että havainto olisi jotenkin oikea. Boyer antaa esimerkkejä antropomorfismeista. Näemme kasvoja, kuulemme askelia ruohikoissa ja monia muita vastaavia vaikka siihen ei ole mitään syytä. Tavoitteen tunnistaminen on auttanut "salamurhaajia" vastaan, pudonneen kiven luuleminen salamurhaksi voi siksi olla joko harmiton erehdys tai hyödyllinen varovaisuuden lisääjä, joka voi pelastaa hengen. Olemme Boyerin mukaan ylivirittyneitä näihin. Emme siis vain "havaitse oikein", meillä ei havaitusti ole mitään taetta siitä että havaitsisimme Suunnittelijoita yhtään enemmän oikein kuin muidenkaan havaintoluokitteluautomaatioidemme kohdalla.
Eikä toisaalta mihinkään Jumaluusaisteihin, kuten Alvin Plantingan "Sensus divinitatikseen" viittaaminenkaan oikein toimi perusteluna. Sillä Plantinga käyttää sitä perustellen, että se muistuttaisi aistihavaintoa ja muistia. Jolloin yksi "Jumalahavaitsijoiden" selitysten tunnettu piirre, valtava samankaltaisuus "a priori" päättelyn, premissien päättämisen, kanssa. * Se kuitenkin selvästi eroaa kaikista muista aisteista: ME tiedämme että me näemme silmillä, kuulemme korvilla. Me voimme tutkia miten ne toimivat, selvittää niiden toimintaperiaatteen. Ja tämän pohjalta voimme jopa erittäin tarkkaan maistavien suhteen todella testata heidän makuaistiaan esimerkiksi laittamalla vain pienen määrän aistittavia molekyylejä kahdesta lasista toiseen ja katsottava erottaako maistajat ne toisistaan. Emme voi tehdä tätä Jumala -aistille. Meillä ei siis ole ainuttakaan todistetta tälläisestä aistista, jonka todistustaakka on tietenkin sillä, joka väittää sitä olevaiseksi. Ennen tälläistä todistusta ja koetta, kyseessä on vain se, että teisti yrittää epätoivoisesti spekuloida jollain, jotta pääsisi irti epämiellyttävästä "a priori" -päättämisen leimastaan.
Olen tässä kasannut kaksi mallia:
1:dualistisen näkemyksen Suunnittelusta, jossa Suunnittelu ei redusoidu luonnonlakeihin vaan on joko jokin niiden takainen tai vaihtoehtoisesti niiden rinnalla toimiva erillinen voima
2:Suunnittelun joka redusoituu fysiikkaan, esimerkiksi aivotoimintaan, ja jolle olennaista on se että se on olemassa vain Suunnittelijoiden, heidän motiivejensa, toimintastrategioidensa ... kautta.*
Tuossa linkin haasteessa on hyvä havaita paitsi se, että kaikki suunnittelutavat tehtiin tunnistamalla, myös se, että ID:läiset esittivät syyksi siihen että he eivät voineet erottaa filtterillään suunnittelijaa, koska jos kaikki perimä on Suunniteltua ja ID ei voi tunnistaa tekijän luonnetta toisistaan, perimä on huono kohde, koska se tunnistaa kaiken valikoidun suunnitelluksi. Tämä tarkoittaa nimenomaan sitä, että se tapa, jolla älyä tunnistetaan arkielämässä ja tieteessä yhtään arvailua paremmin, ei ole sitä, mitä ID -teoriat tekevät. Tai jos henkilö on tämän jälkeen yhä sitä mieltä, että ID vain laajentaa historiassa ja rikospaikkatutkinnassa ja SETI:ssä käytettyä, jolloin sekulaarit tutkijat vain kaivoivat "Design Inferecen" esiin ilman, että Intelligent Designerejä tarvittiin, kumoutuu perimän Suunnittelu, koska he selvästi kykenivät jakamaan kohteet kahtia. Oli siis Suunniteltuja ja ei_suunniteltuja sarjoja, eli luonnosta otetuista perimistä ei löytynytkään Suunnittelua..
Ja siinä välissä käyn muutaman toisenlaiseen päättelyyn rakentuvaa älyn tunnistamismetodia.
Älyn tunnistamisen reduktionistinen luonne naturalismiin.
Kun puhutaan ID:n tieteellisyydestä, he usein viittaavat "luonnontieteiden rajoittuneisuuteen". Toki luonnontieteet, kuten eläinten elimistön toimintaan redusoituva psykologia, tutkivat älyä ja älyllisyyttä, kuten toiset tieteet tutkivat muitakin eläinten käyttäytymispiirteitä. Olennaista on se, että oikeustieteen ja historiantutkimuksenkin metodit käyttävät apunaan "empiirisiä mittauksia" ja falsifioitavissa olevia tuloksia, jotka taas nojautuvat nimenomaan naturalismiin. Näin ne voidaan nähdä redusoituneina luonnontieteisiin.
Tämän puolesta puhuu mm. se, että niissä ei katsota hyvällä "einaturalistisia" toimijoita, kuten kummituksia, mielen valloittaneita demoneja, UFOja tai joitain muita vastaavia "ei naturalistisesti jo todennettuja toimijatyyppejä". Ne voidaan siis nähdä naturalistisiksi laajennuksiksi. Ne ovat biologialle ja psykologialle vastaavaa kuin kemia on fysiikalle ; Ei kemistin tarvitse aina tiivistää reaktioita alkeishiukkasien kvanttitiloihin voidakseen tehdä kemiaa. Mikään suunnittelun tunnistamismetodi, jota tieteessä käytetään, ei yksinkertaisesti ole ristiriidassa naturalismin kanssa eikä ne kritisoi naturalismia muutenkaan tai nojaudu "naturalismin aukkoihin" vaan nimenomaan tiedettyyn (tekijä, tavoite, tekotapa). Ne eivät siksi yksikään ole "einaturalistisia selityksiä".
Ja jos niitä ei voitaisi sellaisena nähdä, muuttuu koko ID:n puheet siitä miten "naturalismi" estää heidän tieteenään olemisen muuttuvat valheeksi ; Jos historia ja oikeustiede eivät ole "naturalistisia", niin tiede hyväksyy tietyin ehdoin myös "einaturalistisia selityksiä". Tällöin kaikki väitteet siitä että tiede jotenkin "ulos rajaa einaturalismin" ovat mielettömiä ; ID -läisten puheet "naturalismista" ovat tällöin vain puheen siirtämistä pois olennaisesta, keskustelun viemistä väärään kontekstiin olennaisesta kysymyksestä. Kysymyksestä onko ID ylipäätään tiedettä. Pelkässä naturalismin kritisoimisessa ei tällöin ole mitään järkeä. Paitsi, jos he haluavat sumentaa vettä ja peittää sitä tosiasiaa että heidän "ID -tapansa" tunnistaa Suunnittelu ei ole mitään sellaista, jota käytetään historiassa, tai oikeustieteissä rajaamalla keskustelua tälläiselle eiolennaiselle alustalle. Näin onkin: Olennaista -ja ID:n kannalta ikävää- on se että oikeustiede ja historiantutkimuskin käyttää keinoja, jotka eivät hyväksy "ID:n tunnistustapaa", jolloin ID on paitsi "epänaturalistinen" myös "epäoikeustieteellinen", eikä sitä historiantutkimuksessakaan hyväksyttävästi katsottaisi. Eli ID ei ole vain vastoin pelkkää "naturalismia" vaan vastoin kaikkea sitä älyn tunnistamista, jota tieteessä ylipäätään käytetään millään hyväksytyllä tieteenalalla ja sovellusalueella.
Tavallinen
Tässä kohdin tarkoituksenani on perustella että sellainen äly, jota tieteissä havaitaan ja tunnistetaan on itse asiassa joko sitä että äly luo korrelaation(lain, säännönmukaisuuden) tai että tämä simuloi sattumaa:
Ainut ero niiden ja "muiden lakien ja sattumien" välillä on, onkin pohjimmiltaan se, että meillä on tietoa niihin liittyvistä motiiveista, toimintatavoista ja tekijöistä.
Jolloin Älykkään Suunnittelun keskeiset asiat, kuten sen "täydellinen irtisanoutuminen Suunnittelijan luonteesta, tämän toimintatavoista ja metodeista" sekä sattuman ja lain eliminointi ovat itse asiassa täysin vääriä lähestymistapoja. Itse asiassa Intelligent Designin kannattajat näyttävät osassa tilanteissa jopa huomaavan tämän: Esimerkiksi Michael Denton onkin esittänyt, että samaan tapaan kuin kivikautinen ihminen ei olisi kyennyt näkemään taskulaskimen tai auton moottorin rakenteessa mitään järkeä, ennen evoluutio näytti selittävän verenhyytymisen ja bakteerimoottorit mutta nykytieto on muuttanut tämän. Tosiasiassa he kuitenkin toisaalla viittaavat Paleyn argumenttiin, jossa tälläistä tietoa ei tarvita, ja jossa rannalta löytynyt taskukello olisi kivikauden ihmisestäkin suunniteltu. Tämä on selvästi ristiriitaista.
Normaalisti Suunnittelu tunnistetaan nimenomaan sen kautta, että Suunnittelu on eräs lainomaisuuksia tuottava ilmiö. Se on ikään kuin salama tai muut ilmiöt. Jotta voisimme havaita että Suunnittelua ylipäätään on, meillä on oltava jonkinlainen havainto paitsi itse kohteesta myös Suunnittelusta: Jos löydämme vain jonkun kohteen, emmekä tiedä siitä ja sen synnystä mitään, ja "päättelemme" tästä että se on syntynyt "djasdfiuoaghfi":llä se ei kerro meille yhtään mitään, sillä ei ole sisältöä. Vasta kun voimme havaita että miten "djasdfiuoaghfi":a tapahtuu ja minkälaisia jälkiä tästä tapahtumisesta seuraa, se saa jonkinlaista sisältöä, jota sitten voidaan laajentaa koskemaan myös niitä alueita, joilta "djasdfiuoaghfi" ei suoraan voida havaita. Sama koskee luonnollisesti Suunnitteluakin.
Tälläinen Suunnittelun tunnistaminen vaatii siis taustatietoa siitä minkälaisia jälkiä suunnittelu aikaansaa. Meillä on oltava tietoa joko siitä tahosta joka tekee kohteen, tämän tavoitteista tai tämän työmetodeista. Kaikkea ei tarvitse olla kerralla, vaan näitä tietoja voidaan tutkia eteenpäin ja saada tieto lopuistakin:
Suunnittelun tunnistaminen ei vaadi välttämättä toiminnan tietämistä - voimmehan tunnistaa esimerkiksi jonkin koneen osan, jonka funktiosta meillä ei ole hajuakaan, Suunnitelluksi VAIKKA emme tiedä funktiota, tämä ei saa olla ainut tapa. Tätä kautta ainut metodi ei voi olla pelkästään "se on redusoimattomasti kompleksinen osa jotain konetta". Toki funktio voi olla yksi suunnittelutekijä, mutta tässäkin tapauksessa Suunnittelupäätelmästä on jotain hyötyä jos sillä on sisältöä - eli jos tästä tiedosta voidaan päästä eteenpäin ja saada lisätietoa siitä mitkä Suunnittelun elementit ovat vaikuttaneet mitenkin kyseisessä kohteessa.
Tämän tutkimusmetodin hienous näkyy siinä, että kun esimerkiksi arkeologi löytää maasta tietyn muotoista savea, hän huomaa esineessä esiintyvät jäljet työstämisestä, muotoilusta, hionnasta... Hän tietää että samanlaisia jälkiä syntyy ihmissuunnittelijoiden toimesta silloin kun he käyttävät dreijaa. Hän päättelee että kohteet ovat ruukkuja. Ja kun hän vastaavalla metodilla huomaa että ruukun ympärillä on "iso talo", ja "maalauksia" hän voi selvittää jopa Suunnittelijan tavoitteista paljonkin; Ja kun hän tietää jotain ihmisten mielestä ja tavoitteista ja haluista, sekä siitä minkälaisia keinoja he käyttävät tavoitteisiinsa pääsemiseksi, lopputuloksena ei ole pelkkä leimaton ja merkityksetön "Suunniteltu", vaan voidaan esimerkiksi tietää että ruukkua on käytetty uskonnollisissa uhrimenoissa, joissa temppelissä on uhrattu naisia auringonjumalalle, jotta saataisiin aurinkoa sadonkorjuun päiviksi. Hän voi myös selvittää miten talo ja maalaukset on maalattu, ja jopa onko niiden rakentamiseksi käytetty orjatyövoimaa vai vapaaehtoisia hyväpalkkaisia muurarimestareita vai molempia.
Voimme jopa joissain tapauksissa tunnistaa näiden rakentajien persoonaan asti. Vaikka meillä on ainoastaan heidän suunnittelunsa merkkejä käytössä. Samaan tapaan voimme joskus tunnistaa jonkun viestin juuri tietyn henkilön tekemäksi vaikka emme olisi tavanneet henkilöä, vaan olisimme vain lukeneet hänen muitakin viestejään. Älyn persoonan tunnistaminen ei toki ole aina mahdollista, mutta meillä ei myöskään ole mitään syytä rajata sitä "a priori" tutkimuksen ulkopuolelle.
Päinvastoin, jos löydämme avaruusolentojen teknologiaa ja/tai heidän ruumiitaan esim. arkeologisen löydön yhteydessä, tälläinen olisi jopa typerää. UFO:t ovat esimerkkeinä mainoita myös siltä kannalta, että pelkkä "Tunnistamaton Lentävä Esine" ei ole todiste E.T. -hypoteesin puolesta. Eli pelkkä ilmiön "tunnistamattomuus" yhdistettynä "vaikutelmaan Suunnittelusta" ei riitä todistamaan tunnistamattomaksi jäänyttä lentävää esinettä avaruusolentojen matkustusvälineeksi - tai edes väärennöksen tuotteeksi ; Luonnollisia ilmiöitä kuvataan ja niitä luullaan avaruusaluksiksi aika usein, niille löytyy jälkikäteen tieteellinen selitys. Ja on erittäin perusteltua kysyä, miksi ne joille selitystä ei löydy, olisivat välttämättä yhtään sen erikoisempia. Toisin sanoen E.T -hypoteesin kannattajan tulee esittää pelkkää kuvaa tarkempaa todistusaineistoa väitteensä tueksi. Heidän tekemänsä virhe, eli "avaruusmatkailun todistaminen" tunnistamattomuudella ja vaikutelmilla on itse asiassa erittäin samanlainen ID -läisten perusperiaatteen kanssa.
Etenkään, jos on periaatteessa mahdollista vielä päästä interaktioon tämän kanssa ; Esimerkiksi Jumalan kohdalla tämä olisi periaatteessa mahdollista.
Samoin arkeologit tunnistavat Lineaari A:n kirjoitukseksi. He eivät toki osaa tulkita sitä, mutta heillä on tietoa ihmisistä, joiden he tietävät tuottavan kirjoitusta. (=Tietoa tekijän luonteesta.) Heillä on tietoa miltä kaivertamisen jättämät jäljet näyttävät ja siitä minkälaisia symbolisia, aakkosellisia ... menetelmiä ihmiset ovat muualla käyttäneet viestintään. (=Tietoa tekijän käyttämistä metodeista.) He tietävät mitä varten asioita yleensä ottaen kirjoitetaan ylös, kuten viestinnän ja asioiden muistamisen tarpeesta. (=Tietoa tekijän motiiveista.) Tämä aspekti ID:n kannattajilta unohtuu. Heistä Lineaari A:n tietäminen kirjoitukseksi kertoo siitä miten "merkityksen, tavoitteiden tai tekijän tietäminen" ei ole designin tuntemiselle välttämätöntä. Mutta tarkemmin asiaa tutkimalla huomaa, että tosiasiassa aina kun designiä tunnistetaan, etsitään tavoitteita, tekijää ja päämääriä sekä metodeja joilla design on tehty.
Jopa SETI -filtterissä tiedämme, että kohteella on teknologia jossa viestitään sähkömagneettisella säteilyllä, ja joka tuottaa samantapaisia ilmiöitä mitä meidän tekemämme radioteknologia.* ID:n kannalta tämä on ongelma, koska sen tapa tunnistaa Suunnittelua ei ole tälläinen.*
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Aihe on kuitenkin myös muuta kautta tärkeä: Koska tiedämme että ihmiset ja muut kohteet suunnittelevat ja kykenemme tietämään että jokin kohde on Suunniteltu, meidän on kyettävä tietämään miten havaitsemme Suunnittelua. Suunnittelun on oltava seurattavaa, koska tämä Suunnittelun tunnistaminen ei ole pelkkää intuitiota, vaan sitä käytetään arkeologiassa, rikostutkimuksessa ja jopa SETI:ssä. Koska tunnistamme Suunnittelua jotenkin näissä, ja väitämme että tulokset ovat "hyvin perusteltuja", on siihen oltava metodi.
Tavoitteena on että voisimme "seurata havaintoja minne ne sitten johtavatkin" sen sijaan että vain päättäisimme ennalta että "kohde on Suunniteltu, millä keinoin voimme päästä tähän tulokseen keinolla millä hyvänsä."
*Tulosten olisi kyettävä kertomaan että kohde on Suunniteltu ja toisissa olosuhteissa kertomaan että ne eivät ole. -Emmehän me halua missään tapauksessa tuottaa Suunnittelupäätelmää, joka voisi tuottaa pelkkiä "Suunniteltu" -leimalla tuotettuja tuloksia -kuten emme myöskään halua sellaista tilannetta jossa saadaan pelkkiä "Ei Suunnittelua" -tuloksia. Jos tuloksena on pelkkä "Onhan mukava vain päättää että kohteet ovat Suunniteltuja", niin sitä minä kutsun "maailmankuvan sumentumiseksi". Jos tarjottu erottelumekanismi voi tuottaa vain yhdenlaisia tuloksia, se ei ole yhtään mielenkiintoinen, se on pahempaa kuin väärä. Se on turha.
*Tulokset eivät saa johtaa kehäpäätelmään tai ikuinen regressioon jne.
*Tuloksen on oltava rationaalinen, se ei saa nojata subjektioon "Sinä kenties tunnistat toisella tavoin": Kenties, mutta henkilökohtainen tapa tulkita ei vielä riitä. Jos tulos kertoo enemmän, se on parempi. Jos joku tulkitsee Suunnittelun eri tavalla, hänen tulisi ilmoittaa miksi tämä tunnistusmetodi on parempi ja antaa varmempia tuloksia.
Jos joku esimerkiksi tulee kertomaan että "subjektiivisesta näkökulmasta" kertomaan että hän tunnista sähkötornin nähdessään muuta kuin Suunnittelun uhraamatta ajatustakaan sille että se on nimenomaan Ihmisten Suunnittelema, niin voin aina sanoa että "minun subjektiivinen aivoni tunnistaa että hänen päässään on pahasti skitsofrenista vikaa". Lähtökohtana ei siksi ole se "miten tunnistamme Suunnittelun jokapäiväisessä elämässämme", koska voimme tunnistaa sen aivan väärin: Intuitiomme voivat erehtyä. Lähtökohtana on se, miten voisimme mahdollisimman hyvin ja koeteltavasti ja perustellusti tunnistaa Suunnittelun, ei sitä miten joku mahdollisesti uskonnollissävytteisesti ajatteleva kokee tunnistavansa Suunnittelua ties missä.
Lisäksi henkilökohtaiseen suunnitteluntunnistamiseen vetoaminen on typerää, koska Pascal Boyer, "Ja ihminen loi Jumalat - Miten uskonto selitetään" -kirjan mukaan tunnistamme koneet, kasvot ja eläimet kukin omilla prosesseillaan, jotka ovat itsetarkkailun ulkopuolella. Näiden mekanismejen toimintaa voidaan havainnoida, tarkkailla ja tutkia vain kognitiotieteen mekanismein. Toisin sanoen henkilö ei voi itsetarkkailulla lainkaan tietää sitä, miten hän suunnittelun havaitsee. Ja tämä havaitseminen ei suinkaan tarkoita että havainto olisi jotenkin oikea. Boyer antaa esimerkkejä antropomorfismeista. Näemme kasvoja, kuulemme askelia ruohikoissa ja monia muita vastaavia vaikka siihen ei ole mitään syytä. Tavoitteen tunnistaminen on auttanut "salamurhaajia" vastaan, pudonneen kiven luuleminen salamurhaksi voi siksi olla joko harmiton erehdys tai hyödyllinen varovaisuuden lisääjä, joka voi pelastaa hengen. Olemme Boyerin mukaan ylivirittyneitä näihin. Emme siis vain "havaitse oikein", meillä ei havaitusti ole mitään taetta siitä että havaitsisimme Suunnittelijoita yhtään enemmän oikein kuin muidenkaan havaintoluokitteluautomaatioidemme kohdalla.
Eikä toisaalta mihinkään Jumaluusaisteihin, kuten Alvin Plantingan "Sensus divinitatikseen" viittaaminenkaan oikein toimi perusteluna. Sillä Plantinga käyttää sitä perustellen, että se muistuttaisi aistihavaintoa ja muistia. Jolloin yksi "Jumalahavaitsijoiden" selitysten tunnettu piirre, valtava samankaltaisuus "a priori" päättelyn, premissien päättämisen, kanssa. * Se kuitenkin selvästi eroaa kaikista muista aisteista: ME tiedämme että me näemme silmillä, kuulemme korvilla. Me voimme tutkia miten ne toimivat, selvittää niiden toimintaperiaatteen. Ja tämän pohjalta voimme jopa erittäin tarkkaan maistavien suhteen todella testata heidän makuaistiaan esimerkiksi laittamalla vain pienen määrän aistittavia molekyylejä kahdesta lasista toiseen ja katsottava erottaako maistajat ne toisistaan. Emme voi tehdä tätä Jumala -aistille. Meillä ei siis ole ainuttakaan todistetta tälläisestä aistista, jonka todistustaakka on tietenkin sillä, joka väittää sitä olevaiseksi. Ennen tälläistä todistusta ja koetta, kyseessä on vain se, että teisti yrittää epätoivoisesti spekuloida jollain, jotta pääsisi irti epämiellyttävästä "a priori" -päättämisen leimastaan.
Olen tässä kasannut kaksi mallia:
1:dualistisen näkemyksen Suunnittelusta, jossa Suunnittelu ei redusoidu luonnonlakeihin vaan on joko jokin niiden takainen tai vaihtoehtoisesti niiden rinnalla toimiva erillinen voima
2:Suunnittelun joka redusoituu fysiikkaan, esimerkiksi aivotoimintaan, ja jolle olennaista on se että se on olemassa vain Suunnittelijoiden, heidän motiivejensa, toimintastrategioidensa ... kautta.*
Tuossa linkin haasteessa on hyvä havaita paitsi se, että kaikki suunnittelutavat tehtiin tunnistamalla, myös se, että ID:läiset esittivät syyksi siihen että he eivät voineet erottaa filtterillään suunnittelijaa, koska jos kaikki perimä on Suunniteltua ja ID ei voi tunnistaa tekijän luonnetta toisistaan, perimä on huono kohde, koska se tunnistaa kaiken valikoidun suunnitelluksi. Tämä tarkoittaa nimenomaan sitä, että se tapa, jolla älyä tunnistetaan arkielämässä ja tieteessä yhtään arvailua paremmin, ei ole sitä, mitä ID -teoriat tekevät. Tai jos henkilö on tämän jälkeen yhä sitä mieltä, että ID vain laajentaa historiassa ja rikospaikkatutkinnassa ja SETI:ssä käytettyä, jolloin sekulaarit tutkijat vain kaivoivat "Design Inferecen" esiin ilman, että Intelligent Designerejä tarvittiin, kumoutuu perimän Suunnittelu, koska he selvästi kykenivät jakamaan kohteet kahtia. Oli siis Suunniteltuja ja ei_suunniteltuja sarjoja, eli luonnosta otetuista perimistä ei löytynytkään Suunnittelua..
Ja siinä välissä käyn muutaman toisenlaiseen päättelyyn rakentuvaa älyn tunnistamismetodia.
Älyn tunnistamisen reduktionistinen luonne naturalismiin.
Kun puhutaan ID:n tieteellisyydestä, he usein viittaavat "luonnontieteiden rajoittuneisuuteen". Toki luonnontieteet, kuten eläinten elimistön toimintaan redusoituva psykologia, tutkivat älyä ja älyllisyyttä, kuten toiset tieteet tutkivat muitakin eläinten käyttäytymispiirteitä. Olennaista on se, että oikeustieteen ja historiantutkimuksenkin metodit käyttävät apunaan "empiirisiä mittauksia" ja falsifioitavissa olevia tuloksia, jotka taas nojautuvat nimenomaan naturalismiin. Näin ne voidaan nähdä redusoituneina luonnontieteisiin.
Tämän puolesta puhuu mm. se, että niissä ei katsota hyvällä "einaturalistisia" toimijoita, kuten kummituksia, mielen valloittaneita demoneja, UFOja tai joitain muita vastaavia "ei naturalistisesti jo todennettuja toimijatyyppejä". Ne voidaan siis nähdä naturalistisiksi laajennuksiksi. Ne ovat biologialle ja psykologialle vastaavaa kuin kemia on fysiikalle ; Ei kemistin tarvitse aina tiivistää reaktioita alkeishiukkasien kvanttitiloihin voidakseen tehdä kemiaa. Mikään suunnittelun tunnistamismetodi, jota tieteessä käytetään, ei yksinkertaisesti ole ristiriidassa naturalismin kanssa eikä ne kritisoi naturalismia muutenkaan tai nojaudu "naturalismin aukkoihin" vaan nimenomaan tiedettyyn (tekijä, tavoite, tekotapa). Ne eivät siksi yksikään ole "einaturalistisia selityksiä".
Ja jos niitä ei voitaisi sellaisena nähdä, muuttuu koko ID:n puheet siitä miten "naturalismi" estää heidän tieteenään olemisen muuttuvat valheeksi ; Jos historia ja oikeustiede eivät ole "naturalistisia", niin tiede hyväksyy tietyin ehdoin myös "einaturalistisia selityksiä". Tällöin kaikki väitteet siitä että tiede jotenkin "ulos rajaa einaturalismin" ovat mielettömiä ; ID -läisten puheet "naturalismista" ovat tällöin vain puheen siirtämistä pois olennaisesta, keskustelun viemistä väärään kontekstiin olennaisesta kysymyksestä. Kysymyksestä onko ID ylipäätään tiedettä. Pelkässä naturalismin kritisoimisessa ei tällöin ole mitään järkeä. Paitsi, jos he haluavat sumentaa vettä ja peittää sitä tosiasiaa että heidän "ID -tapansa" tunnistaa Suunnittelu ei ole mitään sellaista, jota käytetään historiassa, tai oikeustieteissä rajaamalla keskustelua tälläiselle eiolennaiselle alustalle. Näin onkin: Olennaista -ja ID:n kannalta ikävää- on se että oikeustiede ja historiantutkimuskin käyttää keinoja, jotka eivät hyväksy "ID:n tunnistustapaa", jolloin ID on paitsi "epänaturalistinen" myös "epäoikeustieteellinen", eikä sitä historiantutkimuksessakaan hyväksyttävästi katsottaisi. Eli ID ei ole vain vastoin pelkkää "naturalismia" vaan vastoin kaikkea sitä älyn tunnistamista, jota tieteessä ylipäätään käytetään millään hyväksytyllä tieteenalalla ja sovellusalueella.
Tavallinen
Tässä kohdin tarkoituksenani on perustella että sellainen äly, jota tieteissä havaitaan ja tunnistetaan on itse asiassa joko sitä että äly luo korrelaation(lain, säännönmukaisuuden) tai että tämä simuloi sattumaa:
Ainut ero niiden ja "muiden lakien ja sattumien" välillä on, onkin pohjimmiltaan se, että meillä on tietoa niihin liittyvistä motiiveista, toimintatavoista ja tekijöistä.
Jolloin Älykkään Suunnittelun keskeiset asiat, kuten sen "täydellinen irtisanoutuminen Suunnittelijan luonteesta, tämän toimintatavoista ja metodeista" sekä sattuman ja lain eliminointi ovat itse asiassa täysin vääriä lähestymistapoja. Itse asiassa Intelligent Designin kannattajat näyttävät osassa tilanteissa jopa huomaavan tämän: Esimerkiksi Michael Denton onkin esittänyt, että samaan tapaan kuin kivikautinen ihminen ei olisi kyennyt näkemään taskulaskimen tai auton moottorin rakenteessa mitään järkeä, ennen evoluutio näytti selittävän verenhyytymisen ja bakteerimoottorit mutta nykytieto on muuttanut tämän. Tosiasiassa he kuitenkin toisaalla viittaavat Paleyn argumenttiin, jossa tälläistä tietoa ei tarvita, ja jossa rannalta löytynyt taskukello olisi kivikauden ihmisestäkin suunniteltu. Tämä on selvästi ristiriitaista.
Normaalisti Suunnittelu tunnistetaan nimenomaan sen kautta, että Suunnittelu on eräs lainomaisuuksia tuottava ilmiö. Se on ikään kuin salama tai muut ilmiöt. Jotta voisimme havaita että Suunnittelua ylipäätään on, meillä on oltava jonkinlainen havainto paitsi itse kohteesta myös Suunnittelusta: Jos löydämme vain jonkun kohteen, emmekä tiedä siitä ja sen synnystä mitään, ja "päättelemme" tästä että se on syntynyt "djasdfiuoaghfi":llä se ei kerro meille yhtään mitään, sillä ei ole sisältöä. Vasta kun voimme havaita että miten "djasdfiuoaghfi":a tapahtuu ja minkälaisia jälkiä tästä tapahtumisesta seuraa, se saa jonkinlaista sisältöä, jota sitten voidaan laajentaa koskemaan myös niitä alueita, joilta "djasdfiuoaghfi" ei suoraan voida havaita. Sama koskee luonnollisesti Suunnitteluakin.
Tälläinen Suunnittelun tunnistaminen vaatii siis taustatietoa siitä minkälaisia jälkiä suunnittelu aikaansaa. Meillä on oltava tietoa joko siitä tahosta joka tekee kohteen, tämän tavoitteista tai tämän työmetodeista. Kaikkea ei tarvitse olla kerralla, vaan näitä tietoja voidaan tutkia eteenpäin ja saada tieto lopuistakin:
Suunnittelun tunnistaminen ei vaadi välttämättä toiminnan tietämistä - voimmehan tunnistaa esimerkiksi jonkin koneen osan, jonka funktiosta meillä ei ole hajuakaan, Suunnitelluksi VAIKKA emme tiedä funktiota, tämä ei saa olla ainut tapa. Tätä kautta ainut metodi ei voi olla pelkästään "se on redusoimattomasti kompleksinen osa jotain konetta". Toki funktio voi olla yksi suunnittelutekijä, mutta tässäkin tapauksessa Suunnittelupäätelmästä on jotain hyötyä jos sillä on sisältöä - eli jos tästä tiedosta voidaan päästä eteenpäin ja saada lisätietoa siitä mitkä Suunnittelun elementit ovat vaikuttaneet mitenkin kyseisessä kohteessa.
Tämän tutkimusmetodin hienous näkyy siinä, että kun esimerkiksi arkeologi löytää maasta tietyn muotoista savea, hän huomaa esineessä esiintyvät jäljet työstämisestä, muotoilusta, hionnasta... Hän tietää että samanlaisia jälkiä syntyy ihmissuunnittelijoiden toimesta silloin kun he käyttävät dreijaa. Hän päättelee että kohteet ovat ruukkuja. Ja kun hän vastaavalla metodilla huomaa että ruukun ympärillä on "iso talo", ja "maalauksia" hän voi selvittää jopa Suunnittelijan tavoitteista paljonkin; Ja kun hän tietää jotain ihmisten mielestä ja tavoitteista ja haluista, sekä siitä minkälaisia keinoja he käyttävät tavoitteisiinsa pääsemiseksi, lopputuloksena ei ole pelkkä leimaton ja merkityksetön "Suunniteltu", vaan voidaan esimerkiksi tietää että ruukkua on käytetty uskonnollisissa uhrimenoissa, joissa temppelissä on uhrattu naisia auringonjumalalle, jotta saataisiin aurinkoa sadonkorjuun päiviksi. Hän voi myös selvittää miten talo ja maalaukset on maalattu, ja jopa onko niiden rakentamiseksi käytetty orjatyövoimaa vai vapaaehtoisia hyväpalkkaisia muurarimestareita vai molempia.
Voimme jopa joissain tapauksissa tunnistaa näiden rakentajien persoonaan asti. Vaikka meillä on ainoastaan heidän suunnittelunsa merkkejä käytössä. Samaan tapaan voimme joskus tunnistaa jonkun viestin juuri tietyn henkilön tekemäksi vaikka emme olisi tavanneet henkilöä, vaan olisimme vain lukeneet hänen muitakin viestejään. Älyn persoonan tunnistaminen ei toki ole aina mahdollista, mutta meillä ei myöskään ole mitään syytä rajata sitä "a priori" tutkimuksen ulkopuolelle.
Päinvastoin, jos löydämme avaruusolentojen teknologiaa ja/tai heidän ruumiitaan esim. arkeologisen löydön yhteydessä, tälläinen olisi jopa typerää. UFO:t ovat esimerkkeinä mainoita myös siltä kannalta, että pelkkä "Tunnistamaton Lentävä Esine" ei ole todiste E.T. -hypoteesin puolesta. Eli pelkkä ilmiön "tunnistamattomuus" yhdistettynä "vaikutelmaan Suunnittelusta" ei riitä todistamaan tunnistamattomaksi jäänyttä lentävää esinettä avaruusolentojen matkustusvälineeksi - tai edes väärennöksen tuotteeksi ; Luonnollisia ilmiöitä kuvataan ja niitä luullaan avaruusaluksiksi aika usein, niille löytyy jälkikäteen tieteellinen selitys. Ja on erittäin perusteltua kysyä, miksi ne joille selitystä ei löydy, olisivat välttämättä yhtään sen erikoisempia. Toisin sanoen E.T -hypoteesin kannattajan tulee esittää pelkkää kuvaa tarkempaa todistusaineistoa väitteensä tueksi. Heidän tekemänsä virhe, eli "avaruusmatkailun todistaminen" tunnistamattomuudella ja vaikutelmilla on itse asiassa erittäin samanlainen ID -läisten perusperiaatteen kanssa.
Etenkään, jos on periaatteessa mahdollista vielä päästä interaktioon tämän kanssa ; Esimerkiksi Jumalan kohdalla tämä olisi periaatteessa mahdollista.
Samoin arkeologit tunnistavat Lineaari A:n kirjoitukseksi. He eivät toki osaa tulkita sitä, mutta heillä on tietoa ihmisistä, joiden he tietävät tuottavan kirjoitusta. (=Tietoa tekijän luonteesta.) Heillä on tietoa miltä kaivertamisen jättämät jäljet näyttävät ja siitä minkälaisia symbolisia, aakkosellisia ... menetelmiä ihmiset ovat muualla käyttäneet viestintään. (=Tietoa tekijän käyttämistä metodeista.) He tietävät mitä varten asioita yleensä ottaen kirjoitetaan ylös, kuten viestinnän ja asioiden muistamisen tarpeesta. (=Tietoa tekijän motiiveista.) Tämä aspekti ID:n kannattajilta unohtuu. Heistä Lineaari A:n tietäminen kirjoitukseksi kertoo siitä miten "merkityksen, tavoitteiden tai tekijän tietäminen" ei ole designin tuntemiselle välttämätöntä. Mutta tarkemmin asiaa tutkimalla huomaa, että tosiasiassa aina kun designiä tunnistetaan, etsitään tavoitteita, tekijää ja päämääriä sekä metodeja joilla design on tehty.
Jopa SETI -filtterissä tiedämme, että kohteella on teknologia jossa viestitään sähkömagneettisella säteilyllä, ja joka tuottaa samantapaisia ilmiöitä mitä meidän tekemämme radioteknologia.* ID:n kannalta tämä on ongelma, koska sen tapa tunnistaa Suunnittelua ei ole tälläinen.*
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Lisäksi henkilökohtaiseen suunnitteluntunnistamiseen vetoaminen on typerää, koska Pascal Boyer, "Ja ihminen loi Jumalat - Miten uskonto selitetään" -kirjan mukaan tunnistamme koneet, kasvot ja eläimet kukin omilla prosesseillaan, jotka ovat itsetarkkailun ulkopuolella. Näiden mekanismejen toimintaa voidaan havainnoida, tarkkailla ja tutkia vain kognitiotieteen mekanismein. Toisin sanoen henkilö ei voi itsetarkkailulla lainkaan tietää sitä, miten hän suunnittelun havaitsee. Ja tämä havaitseminen ei suinkaan tarkoita että havainto olisi jotenkin oikea. Boyer antaa esimerkkejä antropomorfismeista. Näemme kasvoja, kuulemme askelia ruohikoissa ja monia muita vastaavia vaikka siihen ei ole mitään syytä. Tavoitteen tunnistaminen on auttanut "salamurhaajia" vastaan, pudonneen kiven luuleminen salamurhaksi voi siksi olla joko harmiton erehdys tai hyödyllinen varovaisuuden lisääjä, joka voi pelastaa hengen. Olemme Boyerin mukaan ylivirittyneitä näihin. Emme siis vain "havaitse oikein", meillä ei havaitusti ole mitään taetta siitä että havaitsisimme Suunnittelijoita yhtään enemmän oikein kuin muidenkaan havaintoluokitteluautomaatioidemme kohdalla.
Eikä toisaalta mihinkään Jumaluusaisteihin, kuten Alvin Plantingan "Sensus divinitatikseen" viittaaminenkaan oikein toimi perusteluna. Sillä Plantinga käyttää sitä perustellen, että se muistuttaisi aistihavaintoa ja muistia. Jolloin yksi "Jumalahavaitsijoiden" selitysten tunnettu piirre, valtava samankaltaisuus "a priori" päättelyn, premissien päättämisen, kanssa. * Se kuitenkin selvästi eroaa kaikista muista aisteista: ME tiedämme että me näemme silmillä, kuulemme korvilla. Me voimme tutkia miten ne toimivat, selvittää niiden toimintaperiaatteen. Ja tämän pohjalta voimme jopa erittäin tarkkaan maistavien suhteen todella testata heidän makuaistiaan esimerkiksi laittamalla vain pienen määrän aistittavia molekyylejä kahdesta lasista toiseen ja katsottava erottaako maistajat ne toisistaan. Emme voi tehdä tätä Jumala -aistille. Meillä ei siis ole ainuttakaan todistetta tälläisestä aistista, jonka todistustaakka on tietenkin sillä, joka väittää sitä olevaiseksi. Ennen tälläistä todistusta ja koetta, kyseessä on vain se, että teisti yrittää epätoivoisesti spekuloida jollain, jotta pääsisi irti epämiellyttävästä "a priori" -päättämisen leimastaan.
Olen tässä kasannut kaksi mallia:
1:dualistisen näkemyksen Suunnittelusta, jossa Suunnittelu ei redusoidu luonnonlakeihin vaan on joko jokin niiden takainen tai vaihtoehtoisesti niiden rinnalla toimiva erillinen voima
2:Suunnittelun joka redusoituu fysiikkaan, esimerkiksi aivotoimintaan, ja jolle olennaista on se että se on olemassa vain Suunnittelijoiden, heidän motiivejensa, toimintastrategioidensa ... kautta.*
Tuossa linkin haasteessa on hyvä havaita paitsi se, että kaikki suunnittelutavat tehtiin tunnistamalla, myös se, että ID:läiset esittivät syyksi siihen että he eivät voineet erottaa filtterillään suunnittelijaa, koska jos kaikki perimä on Suunniteltua ja ID ei voi tunnistaa tekijän luonnetta toisistaan, perimä on huono kohde, koska se tunnistaa kaiken valikoidun suunnitelluksi. Tämä tarkoittaa nimenomaan sitä, että se tapa, jolla älyä tunnistetaan arkielämässä ja tieteessä yhtään arvailua paremmin, ei ole sitä, mitä ID -teoriat tekevät. Tai jos henkilö on tämän jälkeen yhä sitä mieltä, että ID vain laajentaa historiassa ja rikospaikkatutkinnassa ja SETI:ssä käytettyä, jolloin sekulaarit tutkijat vain kaivoivat "Design Inferecen" esiin ilman, että Intelligent Designerejä tarvittiin, kumoutuu perimän Suunnittelu, koska he selvästi kykenivät jakamaan kohteet kahtia. Oli siis Suunniteltuja ja ei_suunniteltuja sarjoja, eli luonnosta otetuista perimistä ei löytynytkään Suunnittelua..
Ja siinä välissä käyn muutaman toisenlaiseen päättelyyn rakentuvaa älyn tunnistamismetodia.
Älyn tunnistamisen reduktionistinen luonne naturalismiin.
Kun puhutaan ID:n tieteellisyydestä, he usein viittaavat "luonnontieteiden rajoittuneisuuteen". Toki luonnontieteet, kuten eläinten elimistön toimintaan redusoituva psykologia, tutkivat älyä ja älyllisyyttä, kuten toiset tieteet tutkivat muitakin eläinten käyttäytymispiirteitä. Olennaista on se, että oikeustieteen ja historiantutkimuksenkin metodit käyttävät apunaan "empiirisiä mittauksia" ja falsifioitavissa olevia tuloksia, jotka taas nojautuvat nimenomaan naturalismiin. Näin ne voidaan nähdä redusoituneina luonnontieteisiin.
Tämän puolesta puhuu mm. se, että niissä ei katsota hyvällä "einaturalistisia" toimijoita, kuten kummituksia, mielen valloittaneita demoneja, UFOja tai joitain muita vastaavia "ei naturalistisesti jo todennettuja toimijatyyppejä". Ne voidaan siis nähdä naturalistisiksi laajennuksiksi. Ne ovat biologialle ja psykologialle vastaavaa kuin kemia on fysiikalle ; Ei kemistin tarvitse aina tiivistää reaktioita alkeishiukkasien kvanttitiloihin voidakseen tehdä kemiaa. Mikään suunnittelun tunnistamismetodi, jota tieteessä käytetään, ei yksinkertaisesti ole ristiriidassa naturalismin kanssa eikä ne kritisoi naturalismia muutenkaan tai nojaudu "naturalismin aukkoihin" vaan nimenomaan tiedettyyn (tekijä, tavoite, tekotapa). Ne eivät siksi yksikään ole "einaturalistisia selityksiä".
Ja jos niitä ei voitaisi sellaisena nähdä, muuttuu koko ID:n puheet siitä miten "naturalismi" estää heidän tieteenään olemisen muuttuvat valheeksi ; Jos historia ja oikeustiede eivät ole "naturalistisia", niin tiede hyväksyy tietyin ehdoin myös "einaturalistisia selityksiä". Tällöin kaikki väitteet siitä että tiede jotenkin "ulos rajaa einaturalismin" ovat mielettömiä ; ID -läisten puheet "naturalismista" ovat tällöin vain puheen siirtämistä pois olennaisesta, keskustelun viemistä väärään kontekstiin olennaisesta kysymyksestä. Kysymyksestä onko ID ylipäätään tiedettä. Pelkässä naturalismin kritisoimisessa ei tällöin ole mitään järkeä. Paitsi, jos he haluavat sumentaa vettä ja peittää sitä tosiasiaa että heidän "ID -tapansa" tunnistaa Suunnittelu ei ole mitään sellaista, jota käytetään historiassa, tai oikeustieteissä rajaamalla keskustelua tälläiselle eiolennaiselle alustalle. Näin onkin: Olennaista -ja ID:n kannalta ikävää- on se että oikeustiede ja historiantutkimuskin käyttää keinoja, jotka eivät hyväksy "ID:n tunnistustapaa", jolloin ID on paitsi "epänaturalistinen" myös "epäoikeustieteellinen", eikä sitä historiantutkimuksessakaan hyväksyttävästi katsottaisi. Eli ID ei ole vain vastoin pelkkää "naturalismia" vaan vastoin kaikkea sitä älyn tunnistamista, jota tieteessä ylipäätään käytetään millään hyväksytyllä tieteenalalla ja sovellusalueella.
Tavallinen
Tässä kohdin tarkoituksenani on perustella että sellainen äly, jota tieteissä havaitaan ja tunnistetaan on itse asiassa joko sitä että äly luo korrelaation(lain, säännönmukaisuuden) tai että tämä simuloi sattumaa:
Ainut ero niiden ja "muiden lakien ja sattumien" välillä on, onkin pohjimmiltaan se, että meillä on tietoa niihin liittyvistä motiiveista, toimintatavoista ja tekijöistä.
Jolloin Älykkään Suunnittelun keskeiset asiat, kuten sen "täydellinen irtisanoutuminen Suunnittelijan luonteesta, tämän toimintatavoista ja metodeista" sekä sattuman ja lain eliminointi ovat itse asiassa täysin vääriä lähestymistapoja. Itse asiassa Intelligent Designin kannattajat näyttävät osassa tilanteissa jopa huomaavan tämän: Esimerkiksi Michael Denton onkin esittänyt, että samaan tapaan kuin kivikautinen ihminen ei olisi kyennyt näkemään taskulaskimen tai auton moottorin rakenteessa mitään järkeä, ennen evoluutio näytti selittävän verenhyytymisen ja bakteerimoottorit mutta nykytieto on muuttanut tämän. Tosiasiassa he kuitenkin toisaalla viittaavat Paleyn argumenttiin, jossa tälläistä tietoa ei tarvita, ja jossa rannalta löytynyt taskukello olisi kivikauden ihmisestäkin suunniteltu. Tämä on selvästi ristiriitaista.
Normaalisti Suunnittelu tunnistetaan nimenomaan sen kautta, että Suunnittelu on eräs lainomaisuuksia tuottava ilmiö. Se on ikään kuin salama tai muut ilmiöt. Jotta voisimme havaita että Suunnittelua ylipäätään on, meillä on oltava jonkinlainen havainto paitsi itse kohteesta myös Suunnittelusta: Jos löydämme vain jonkun kohteen, emmekä tiedä siitä ja sen synnystä mitään, ja "päättelemme" tästä että se on syntynyt "djasdfiuoaghfi":llä se ei kerro meille yhtään mitään, sillä ei ole sisältöä. Vasta kun voimme havaita että miten "djasdfiuoaghfi":a tapahtuu ja minkälaisia jälkiä tästä tapahtumisesta seuraa, se saa jonkinlaista sisältöä, jota sitten voidaan laajentaa koskemaan myös niitä alueita, joilta "djasdfiuoaghfi" ei suoraan voida havaita. Sama koskee luonnollisesti Suunnitteluakin.
Tälläinen Suunnittelun tunnistaminen vaatii siis taustatietoa siitä minkälaisia jälkiä suunnittelu aikaansaa. Meillä on oltava tietoa joko siitä tahosta joka tekee kohteen, tämän tavoitteista tai tämän työmetodeista. Kaikkea ei tarvitse olla kerralla, vaan näitä tietoja voidaan tutkia eteenpäin ja saada tieto lopuistakin:
Suunnittelun tunnistaminen ei vaadi välttämättä toiminnan tietämistä - voimmehan tunnistaa esimerkiksi jonkin koneen osan, jonka funktiosta meillä ei ole hajuakaan, Suunnitelluksi VAIKKA emme tiedä funktiota, tämä ei saa olla ainut tapa. Tätä kautta ainut metodi ei voi olla pelkästään "se on redusoimattomasti kompleksinen osa jotain konetta". Toki funktio voi olla yksi suunnittelutekijä, mutta tässäkin tapauksessa Suunnittelupäätelmästä on jotain hyötyä jos sillä on sisältöä - eli jos tästä tiedosta voidaan päästä eteenpäin ja saada lisätietoa siitä mitkä Suunnittelun elementit ovat vaikuttaneet mitenkin kyseisessä kohteessa.
Tämän tutkimusmetodin hienous näkyy siinä, että kun esimerkiksi arkeologi löytää maasta tietyn muotoista savea, hän huomaa esineessä esiintyvät jäljet työstämisestä, muotoilusta, hionnasta... Hän tietää että samanlaisia jälkiä syntyy ihmissuunnittelijoiden toimesta silloin kun he käyttävät dreijaa. Hän päättelee että kohteet ovat ruukkuja. Ja kun hän vastaavalla metodilla huomaa että ruukun ympärillä on "iso talo", ja "maalauksia" hän voi selvittää jopa Suunnittelijan tavoitteista paljonkin; Ja kun hän tietää jotain ihmisten mielestä ja tavoitteista ja haluista, sekä siitä minkälaisia keinoja he käyttävät tavoitteisiinsa pääsemiseksi, lopputuloksena ei ole pelkkä leimaton ja merkityksetön "Suunniteltu", vaan voidaan esimerkiksi tietää että ruukkua on käytetty uskonnollisissa uhrimenoissa, joissa temppelissä on uhrattu naisia auringonjumalalle, jotta saataisiin aurinkoa sadonkorjuun päiviksi. Hän voi myös selvittää miten talo ja maalaukset on maalattu, ja jopa onko niiden rakentamiseksi käytetty orjatyövoimaa vai vapaaehtoisia hyväpalkkaisia muurarimestareita vai molempia.
Voimme jopa joissain tapauksissa tunnistaa näiden rakentajien persoonaan asti. Vaikka meillä on ainoastaan heidän suunnittelunsa merkkejä käytössä. Samaan tapaan voimme joskus tunnistaa jonkun viestin juuri tietyn henkilön tekemäksi vaikka emme olisi tavanneet henkilöä, vaan olisimme vain lukeneet hänen muitakin viestejään. Älyn persoonan tunnistaminen ei toki ole aina mahdollista, mutta meillä ei myöskään ole mitään syytä rajata sitä "a priori" tutkimuksen ulkopuolelle.
Päinvastoin, jos löydämme avaruusolentojen teknologiaa ja/tai heidän ruumiitaan esim. arkeologisen löydön yhteydessä, tälläinen olisi jopa typerää. UFO:t ovat esimerkkeinä mainoita myös siltä kannalta, että pelkkä "Tunnistamaton Lentävä Esine" ei ole todiste E.T. -hypoteesin puolesta. Eli pelkkä ilmiön "tunnistamattomuus" yhdistettynä "vaikutelmaan Suunnittelusta" ei riitä todistamaan tunnistamattomaksi jäänyttä lentävää esinettä avaruusolentojen matkustusvälineeksi - tai edes väärennöksen tuotteeksi ; Luonnollisia ilmiöitä kuvataan ja niitä luullaan avaruusaluksiksi aika usein, niille löytyy jälkikäteen tieteellinen selitys. Ja on erittäin perusteltua kysyä, miksi ne joille selitystä ei löydy, olisivat välttämättä yhtään sen erikoisempia. Toisin sanoen E.T -hypoteesin kannattajan tulee esittää pelkkää kuvaa tarkempaa todistusaineistoa väitteensä tueksi. Heidän tekemänsä virhe, eli "avaruusmatkailun todistaminen" tunnistamattomuudella ja vaikutelmilla on itse asiassa erittäin samanlainen ID -läisten perusperiaatteen kanssa.
Etenkään, jos on periaatteessa mahdollista vielä päästä interaktioon tämän kanssa ; Esimerkiksi Jumalan kohdalla tämä olisi periaatteessa mahdollista.
Samoin arkeologit tunnistavat Lineaari A:n kirjoitukseksi. He eivät toki osaa tulkita sitä, mutta heillä on tietoa ihmisistä, joiden he tietävät tuottavan kirjoitusta. (=Tietoa tekijän luonteesta.) Heillä on tietoa miltä kaivertamisen jättämät jäljet näyttävät ja siitä minkälaisia symbolisia, aakkosellisia ... menetelmiä ihmiset ovat muualla käyttäneet viestintään. (=Tietoa tekijän käyttämistä metodeista.) He tietävät mitä varten asioita yleensä ottaen kirjoitetaan ylös, kuten viestinnän ja asioiden muistamisen tarpeesta. (=Tietoa tekijän motiiveista.) Tämä aspekti ID:n kannattajilta unohtuu. Heistä Lineaari A:n tietäminen kirjoitukseksi kertoo siitä miten "merkityksen, tavoitteiden tai tekijän tietäminen" ei ole designin tuntemiselle välttämätöntä. Mutta tarkemmin asiaa tutkimalla huomaa, että tosiasiassa aina kun designiä tunnistetaan, etsitään tavoitteita, tekijää ja päämääriä sekä metodeja joilla design on tehty.
Jopa SETI -filtterissä tiedämme, että kohteella on teknologia jossa viestitään sähkömagneettisella säteilyllä, ja joka tuottaa samantapaisia ilmiöitä mitä meidän tekemämme radioteknologia.* ID:n kannalta tämä on ongelma, koska sen tapa tunnistaa Suunnittelua ei ole tälläinen.*
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Ja siinä välissä käyn muutaman toisenlaiseen päättelyyn rakentuvaa älyn tunnistamismetodia.
Älyn tunnistamisen reduktionistinen luonne naturalismiin.
Kun puhutaan ID:n tieteellisyydestä, he usein viittaavat "luonnontieteiden rajoittuneisuuteen". Toki luonnontieteet, kuten eläinten elimistön toimintaan redusoituva psykologia, tutkivat älyä ja älyllisyyttä, kuten toiset tieteet tutkivat muitakin eläinten käyttäytymispiirteitä. Olennaista on se, että oikeustieteen ja historiantutkimuksenkin metodit käyttävät apunaan "empiirisiä mittauksia" ja falsifioitavissa olevia tuloksia, jotka taas nojautuvat nimenomaan naturalismiin. Näin ne voidaan nähdä redusoituneina luonnontieteisiin.
Tämän puolesta puhuu mm. se, että niissä ei katsota hyvällä "einaturalistisia" toimijoita, kuten kummituksia, mielen valloittaneita demoneja, UFOja tai joitain muita vastaavia "ei naturalistisesti jo todennettuja toimijatyyppejä". Ne voidaan siis nähdä naturalistisiksi laajennuksiksi. Ne ovat biologialle ja psykologialle vastaavaa kuin kemia on fysiikalle ; Ei kemistin tarvitse aina tiivistää reaktioita alkeishiukkasien kvanttitiloihin voidakseen tehdä kemiaa. Mikään suunnittelun tunnistamismetodi, jota tieteessä käytetään, ei yksinkertaisesti ole ristiriidassa naturalismin kanssa eikä ne kritisoi naturalismia muutenkaan tai nojaudu "naturalismin aukkoihin" vaan nimenomaan tiedettyyn (tekijä, tavoite, tekotapa). Ne eivät siksi yksikään ole "einaturalistisia selityksiä".
Ja jos niitä ei voitaisi sellaisena nähdä, muuttuu koko ID:n puheet siitä miten "naturalismi" estää heidän tieteenään olemisen muuttuvat valheeksi ; Jos historia ja oikeustiede eivät ole "naturalistisia", niin tiede hyväksyy tietyin ehdoin myös "einaturalistisia selityksiä". Tällöin kaikki väitteet siitä että tiede jotenkin "ulos rajaa einaturalismin" ovat mielettömiä ; ID -läisten puheet "naturalismista" ovat tällöin vain puheen siirtämistä pois olennaisesta, keskustelun viemistä väärään kontekstiin olennaisesta kysymyksestä. Kysymyksestä onko ID ylipäätään tiedettä. Pelkässä naturalismin kritisoimisessa ei tällöin ole mitään järkeä. Paitsi, jos he haluavat sumentaa vettä ja peittää sitä tosiasiaa että heidän "ID -tapansa" tunnistaa Suunnittelu ei ole mitään sellaista, jota käytetään historiassa, tai oikeustieteissä rajaamalla keskustelua tälläiselle eiolennaiselle alustalle. Näin onkin: Olennaista -ja ID:n kannalta ikävää- on se että oikeustiede ja historiantutkimuskin käyttää keinoja, jotka eivät hyväksy "ID:n tunnistustapaa", jolloin ID on paitsi "epänaturalistinen" myös "epäoikeustieteellinen", eikä sitä historiantutkimuksessakaan hyväksyttävästi katsottaisi. Eli ID ei ole vain vastoin pelkkää "naturalismia" vaan vastoin kaikkea sitä älyn tunnistamista, jota tieteessä ylipäätään käytetään millään hyväksytyllä tieteenalalla ja sovellusalueella.
Tavallinen
Tässä kohdin tarkoituksenani on perustella että sellainen äly, jota tieteissä havaitaan ja tunnistetaan on itse asiassa joko sitä että äly luo korrelaation(lain, säännönmukaisuuden) tai että tämä simuloi sattumaa:
Ainut ero niiden ja "muiden lakien ja sattumien" välillä on, onkin pohjimmiltaan se, että meillä on tietoa niihin liittyvistä motiiveista, toimintatavoista ja tekijöistä.
Jolloin Älykkään Suunnittelun keskeiset asiat, kuten sen "täydellinen irtisanoutuminen Suunnittelijan luonteesta, tämän toimintatavoista ja metodeista" sekä sattuman ja lain eliminointi ovat itse asiassa täysin vääriä lähestymistapoja. Itse asiassa Intelligent Designin kannattajat näyttävät osassa tilanteissa jopa huomaavan tämän: Esimerkiksi Michael Denton onkin esittänyt, että samaan tapaan kuin kivikautinen ihminen ei olisi kyennyt näkemään taskulaskimen tai auton moottorin rakenteessa mitään järkeä, ennen evoluutio näytti selittävän verenhyytymisen ja bakteerimoottorit mutta nykytieto on muuttanut tämän. Tosiasiassa he kuitenkin toisaalla viittaavat Paleyn argumenttiin, jossa tälläistä tietoa ei tarvita, ja jossa rannalta löytynyt taskukello olisi kivikauden ihmisestäkin suunniteltu. Tämä on selvästi ristiriitaista.
Normaalisti Suunnittelu tunnistetaan nimenomaan sen kautta, että Suunnittelu on eräs lainomaisuuksia tuottava ilmiö. Se on ikään kuin salama tai muut ilmiöt. Jotta voisimme havaita että Suunnittelua ylipäätään on, meillä on oltava jonkinlainen havainto paitsi itse kohteesta myös Suunnittelusta: Jos löydämme vain jonkun kohteen, emmekä tiedä siitä ja sen synnystä mitään, ja "päättelemme" tästä että se on syntynyt "djasdfiuoaghfi":llä se ei kerro meille yhtään mitään, sillä ei ole sisältöä. Vasta kun voimme havaita että miten "djasdfiuoaghfi":a tapahtuu ja minkälaisia jälkiä tästä tapahtumisesta seuraa, se saa jonkinlaista sisältöä, jota sitten voidaan laajentaa koskemaan myös niitä alueita, joilta "djasdfiuoaghfi" ei suoraan voida havaita. Sama koskee luonnollisesti Suunnitteluakin.
Tälläinen Suunnittelun tunnistaminen vaatii siis taustatietoa siitä minkälaisia jälkiä suunnittelu aikaansaa. Meillä on oltava tietoa joko siitä tahosta joka tekee kohteen, tämän tavoitteista tai tämän työmetodeista. Kaikkea ei tarvitse olla kerralla, vaan näitä tietoja voidaan tutkia eteenpäin ja saada tieto lopuistakin:
Suunnittelun tunnistaminen ei vaadi välttämättä toiminnan tietämistä - voimmehan tunnistaa esimerkiksi jonkin koneen osan, jonka funktiosta meillä ei ole hajuakaan, Suunnitelluksi VAIKKA emme tiedä funktiota, tämä ei saa olla ainut tapa. Tätä kautta ainut metodi ei voi olla pelkästään "se on redusoimattomasti kompleksinen osa jotain konetta". Toki funktio voi olla yksi suunnittelutekijä, mutta tässäkin tapauksessa Suunnittelupäätelmästä on jotain hyötyä jos sillä on sisältöä - eli jos tästä tiedosta voidaan päästä eteenpäin ja saada lisätietoa siitä mitkä Suunnittelun elementit ovat vaikuttaneet mitenkin kyseisessä kohteessa.
Tämän tutkimusmetodin hienous näkyy siinä, että kun esimerkiksi arkeologi löytää maasta tietyn muotoista savea, hän huomaa esineessä esiintyvät jäljet työstämisestä, muotoilusta, hionnasta... Hän tietää että samanlaisia jälkiä syntyy ihmissuunnittelijoiden toimesta silloin kun he käyttävät dreijaa. Hän päättelee että kohteet ovat ruukkuja. Ja kun hän vastaavalla metodilla huomaa että ruukun ympärillä on "iso talo", ja "maalauksia" hän voi selvittää jopa Suunnittelijan tavoitteista paljonkin; Ja kun hän tietää jotain ihmisten mielestä ja tavoitteista ja haluista, sekä siitä minkälaisia keinoja he käyttävät tavoitteisiinsa pääsemiseksi, lopputuloksena ei ole pelkkä leimaton ja merkityksetön "Suunniteltu", vaan voidaan esimerkiksi tietää että ruukkua on käytetty uskonnollisissa uhrimenoissa, joissa temppelissä on uhrattu naisia auringonjumalalle, jotta saataisiin aurinkoa sadonkorjuun päiviksi. Hän voi myös selvittää miten talo ja maalaukset on maalattu, ja jopa onko niiden rakentamiseksi käytetty orjatyövoimaa vai vapaaehtoisia hyväpalkkaisia muurarimestareita vai molempia.
Voimme jopa joissain tapauksissa tunnistaa näiden rakentajien persoonaan asti. Vaikka meillä on ainoastaan heidän suunnittelunsa merkkejä käytössä. Samaan tapaan voimme joskus tunnistaa jonkun viestin juuri tietyn henkilön tekemäksi vaikka emme olisi tavanneet henkilöä, vaan olisimme vain lukeneet hänen muitakin viestejään. Älyn persoonan tunnistaminen ei toki ole aina mahdollista, mutta meillä ei myöskään ole mitään syytä rajata sitä "a priori" tutkimuksen ulkopuolelle.
Päinvastoin, jos löydämme avaruusolentojen teknologiaa ja/tai heidän ruumiitaan esim. arkeologisen löydön yhteydessä, tälläinen olisi jopa typerää. UFO:t ovat esimerkkeinä mainoita myös siltä kannalta, että pelkkä "Tunnistamaton Lentävä Esine" ei ole todiste E.T. -hypoteesin puolesta. Eli pelkkä ilmiön "tunnistamattomuus" yhdistettynä "vaikutelmaan Suunnittelusta" ei riitä todistamaan tunnistamattomaksi jäänyttä lentävää esinettä avaruusolentojen matkustusvälineeksi - tai edes väärennöksen tuotteeksi ; Luonnollisia ilmiöitä kuvataan ja niitä luullaan avaruusaluksiksi aika usein, niille löytyy jälkikäteen tieteellinen selitys. Ja on erittäin perusteltua kysyä, miksi ne joille selitystä ei löydy, olisivat välttämättä yhtään sen erikoisempia. Toisin sanoen E.T -hypoteesin kannattajan tulee esittää pelkkää kuvaa tarkempaa todistusaineistoa väitteensä tueksi. Heidän tekemänsä virhe, eli "avaruusmatkailun todistaminen" tunnistamattomuudella ja vaikutelmilla on itse asiassa erittäin samanlainen ID -läisten perusperiaatteen kanssa.
Etenkään, jos on periaatteessa mahdollista vielä päästä interaktioon tämän kanssa ; Esimerkiksi Jumalan kohdalla tämä olisi periaatteessa mahdollista.
Samoin arkeologit tunnistavat Lineaari A:n kirjoitukseksi. He eivät toki osaa tulkita sitä, mutta heillä on tietoa ihmisistä, joiden he tietävät tuottavan kirjoitusta. (=Tietoa tekijän luonteesta.) Heillä on tietoa miltä kaivertamisen jättämät jäljet näyttävät ja siitä minkälaisia symbolisia, aakkosellisia ... menetelmiä ihmiset ovat muualla käyttäneet viestintään. (=Tietoa tekijän käyttämistä metodeista.) He tietävät mitä varten asioita yleensä ottaen kirjoitetaan ylös, kuten viestinnän ja asioiden muistamisen tarpeesta. (=Tietoa tekijän motiiveista.) Tämä aspekti ID:n kannattajilta unohtuu. Heistä Lineaari A:n tietäminen kirjoitukseksi kertoo siitä miten "merkityksen, tavoitteiden tai tekijän tietäminen" ei ole designin tuntemiselle välttämätöntä. Mutta tarkemmin asiaa tutkimalla huomaa, että tosiasiassa aina kun designiä tunnistetaan, etsitään tavoitteita, tekijää ja päämääriä sekä metodeja joilla design on tehty.
Jopa SETI -filtterissä tiedämme, että kohteella on teknologia jossa viestitään sähkömagneettisella säteilyllä, ja joka tuottaa samantapaisia ilmiöitä mitä meidän tekemämme radioteknologia.* ID:n kannalta tämä on ongelma, koska sen tapa tunnistaa Suunnittelua ei ole tälläinen.*
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Kun puhutaan ID:n tieteellisyydestä, he usein viittaavat "luonnontieteiden rajoittuneisuuteen". Toki luonnontieteet, kuten eläinten elimistön toimintaan redusoituva psykologia, tutkivat älyä ja älyllisyyttä, kuten toiset tieteet tutkivat muitakin eläinten käyttäytymispiirteitä. Olennaista on se, että oikeustieteen ja historiantutkimuksenkin metodit käyttävät apunaan "empiirisiä mittauksia" ja falsifioitavissa olevia tuloksia, jotka taas nojautuvat nimenomaan naturalismiin. Näin ne voidaan nähdä redusoituneina luonnontieteisiin.
Tämän puolesta puhuu mm. se, että niissä ei katsota hyvällä "einaturalistisia" toimijoita, kuten kummituksia, mielen valloittaneita demoneja, UFOja tai joitain muita vastaavia "ei naturalistisesti jo todennettuja toimijatyyppejä". Ne voidaan siis nähdä naturalistisiksi laajennuksiksi. Ne ovat biologialle ja psykologialle vastaavaa kuin kemia on fysiikalle ; Ei kemistin tarvitse aina tiivistää reaktioita alkeishiukkasien kvanttitiloihin voidakseen tehdä kemiaa. Mikään suunnittelun tunnistamismetodi, jota tieteessä käytetään, ei yksinkertaisesti ole ristiriidassa naturalismin kanssa eikä ne kritisoi naturalismia muutenkaan tai nojaudu "naturalismin aukkoihin" vaan nimenomaan tiedettyyn (tekijä, tavoite, tekotapa). Ne eivät siksi yksikään ole "einaturalistisia selityksiä".
Ja jos niitä ei voitaisi sellaisena nähdä, muuttuu koko ID:n puheet siitä miten "naturalismi" estää heidän tieteenään olemisen muuttuvat valheeksi ; Jos historia ja oikeustiede eivät ole "naturalistisia", niin tiede hyväksyy tietyin ehdoin myös "einaturalistisia selityksiä". Tällöin kaikki väitteet siitä että tiede jotenkin "ulos rajaa einaturalismin" ovat mielettömiä ; ID -läisten puheet "naturalismista" ovat tällöin vain puheen siirtämistä pois olennaisesta, keskustelun viemistä väärään kontekstiin olennaisesta kysymyksestä. Kysymyksestä onko ID ylipäätään tiedettä. Pelkässä naturalismin kritisoimisessa ei tällöin ole mitään järkeä. Paitsi, jos he haluavat sumentaa vettä ja peittää sitä tosiasiaa että heidän "ID -tapansa" tunnistaa Suunnittelu ei ole mitään sellaista, jota käytetään historiassa, tai oikeustieteissä rajaamalla keskustelua tälläiselle eiolennaiselle alustalle. Näin onkin: Olennaista -ja ID:n kannalta ikävää- on se että oikeustiede ja historiantutkimuskin käyttää keinoja, jotka eivät hyväksy "ID:n tunnistustapaa", jolloin ID on paitsi "epänaturalistinen" myös "epäoikeustieteellinen", eikä sitä historiantutkimuksessakaan hyväksyttävästi katsottaisi. Eli ID ei ole vain vastoin pelkkää "naturalismia" vaan vastoin kaikkea sitä älyn tunnistamista, jota tieteessä ylipäätään käytetään millään hyväksytyllä tieteenalalla ja sovellusalueella.
Tavallinen
Tässä kohdin tarkoituksenani on perustella että sellainen äly, jota tieteissä havaitaan ja tunnistetaan on itse asiassa joko sitä että äly luo korrelaation(lain, säännönmukaisuuden) tai että tämä simuloi sattumaa:
Ainut ero niiden ja "muiden lakien ja sattumien" välillä on, onkin pohjimmiltaan se, että meillä on tietoa niihin liittyvistä motiiveista, toimintatavoista ja tekijöistä.
Jolloin Älykkään Suunnittelun keskeiset asiat, kuten sen "täydellinen irtisanoutuminen Suunnittelijan luonteesta, tämän toimintatavoista ja metodeista" sekä sattuman ja lain eliminointi ovat itse asiassa täysin vääriä lähestymistapoja. Itse asiassa Intelligent Designin kannattajat näyttävät osassa tilanteissa jopa huomaavan tämän: Esimerkiksi Michael Denton onkin esittänyt, että samaan tapaan kuin kivikautinen ihminen ei olisi kyennyt näkemään taskulaskimen tai auton moottorin rakenteessa mitään järkeä, ennen evoluutio näytti selittävän verenhyytymisen ja bakteerimoottorit mutta nykytieto on muuttanut tämän. Tosiasiassa he kuitenkin toisaalla viittaavat Paleyn argumenttiin, jossa tälläistä tietoa ei tarvita, ja jossa rannalta löytynyt taskukello olisi kivikauden ihmisestäkin suunniteltu. Tämä on selvästi ristiriitaista.
Normaalisti Suunnittelu tunnistetaan nimenomaan sen kautta, että Suunnittelu on eräs lainomaisuuksia tuottava ilmiö. Se on ikään kuin salama tai muut ilmiöt. Jotta voisimme havaita että Suunnittelua ylipäätään on, meillä on oltava jonkinlainen havainto paitsi itse kohteesta myös Suunnittelusta: Jos löydämme vain jonkun kohteen, emmekä tiedä siitä ja sen synnystä mitään, ja "päättelemme" tästä että se on syntynyt "djasdfiuoaghfi":llä se ei kerro meille yhtään mitään, sillä ei ole sisältöä. Vasta kun voimme havaita että miten "djasdfiuoaghfi":a tapahtuu ja minkälaisia jälkiä tästä tapahtumisesta seuraa, se saa jonkinlaista sisältöä, jota sitten voidaan laajentaa koskemaan myös niitä alueita, joilta "djasdfiuoaghfi" ei suoraan voida havaita. Sama koskee luonnollisesti Suunnitteluakin.
Tälläinen Suunnittelun tunnistaminen vaatii siis taustatietoa siitä minkälaisia jälkiä suunnittelu aikaansaa. Meillä on oltava tietoa joko siitä tahosta joka tekee kohteen, tämän tavoitteista tai tämän työmetodeista. Kaikkea ei tarvitse olla kerralla, vaan näitä tietoja voidaan tutkia eteenpäin ja saada tieto lopuistakin:
Suunnittelun tunnistaminen ei vaadi välttämättä toiminnan tietämistä - voimmehan tunnistaa esimerkiksi jonkin koneen osan, jonka funktiosta meillä ei ole hajuakaan, Suunnitelluksi VAIKKA emme tiedä funktiota, tämä ei saa olla ainut tapa. Tätä kautta ainut metodi ei voi olla pelkästään "se on redusoimattomasti kompleksinen osa jotain konetta". Toki funktio voi olla yksi suunnittelutekijä, mutta tässäkin tapauksessa Suunnittelupäätelmästä on jotain hyötyä jos sillä on sisältöä - eli jos tästä tiedosta voidaan päästä eteenpäin ja saada lisätietoa siitä mitkä Suunnittelun elementit ovat vaikuttaneet mitenkin kyseisessä kohteessa.
Tämän tutkimusmetodin hienous näkyy siinä, että kun esimerkiksi arkeologi löytää maasta tietyn muotoista savea, hän huomaa esineessä esiintyvät jäljet työstämisestä, muotoilusta, hionnasta... Hän tietää että samanlaisia jälkiä syntyy ihmissuunnittelijoiden toimesta silloin kun he käyttävät dreijaa. Hän päättelee että kohteet ovat ruukkuja. Ja kun hän vastaavalla metodilla huomaa että ruukun ympärillä on "iso talo", ja "maalauksia" hän voi selvittää jopa Suunnittelijan tavoitteista paljonkin; Ja kun hän tietää jotain ihmisten mielestä ja tavoitteista ja haluista, sekä siitä minkälaisia keinoja he käyttävät tavoitteisiinsa pääsemiseksi, lopputuloksena ei ole pelkkä leimaton ja merkityksetön "Suunniteltu", vaan voidaan esimerkiksi tietää että ruukkua on käytetty uskonnollisissa uhrimenoissa, joissa temppelissä on uhrattu naisia auringonjumalalle, jotta saataisiin aurinkoa sadonkorjuun päiviksi. Hän voi myös selvittää miten talo ja maalaukset on maalattu, ja jopa onko niiden rakentamiseksi käytetty orjatyövoimaa vai vapaaehtoisia hyväpalkkaisia muurarimestareita vai molempia.
Voimme jopa joissain tapauksissa tunnistaa näiden rakentajien persoonaan asti. Vaikka meillä on ainoastaan heidän suunnittelunsa merkkejä käytössä. Samaan tapaan voimme joskus tunnistaa jonkun viestin juuri tietyn henkilön tekemäksi vaikka emme olisi tavanneet henkilöä, vaan olisimme vain lukeneet hänen muitakin viestejään. Älyn persoonan tunnistaminen ei toki ole aina mahdollista, mutta meillä ei myöskään ole mitään syytä rajata sitä "a priori" tutkimuksen ulkopuolelle.
Päinvastoin, jos löydämme avaruusolentojen teknologiaa ja/tai heidän ruumiitaan esim. arkeologisen löydön yhteydessä, tälläinen olisi jopa typerää. UFO:t ovat esimerkkeinä mainoita myös siltä kannalta, että pelkkä "Tunnistamaton Lentävä Esine" ei ole todiste E.T. -hypoteesin puolesta. Eli pelkkä ilmiön "tunnistamattomuus" yhdistettynä "vaikutelmaan Suunnittelusta" ei riitä todistamaan tunnistamattomaksi jäänyttä lentävää esinettä avaruusolentojen matkustusvälineeksi - tai edes väärennöksen tuotteeksi ; Luonnollisia ilmiöitä kuvataan ja niitä luullaan avaruusaluksiksi aika usein, niille löytyy jälkikäteen tieteellinen selitys. Ja on erittäin perusteltua kysyä, miksi ne joille selitystä ei löydy, olisivat välttämättä yhtään sen erikoisempia. Toisin sanoen E.T -hypoteesin kannattajan tulee esittää pelkkää kuvaa tarkempaa todistusaineistoa väitteensä tueksi. Heidän tekemänsä virhe, eli "avaruusmatkailun todistaminen" tunnistamattomuudella ja vaikutelmilla on itse asiassa erittäin samanlainen ID -läisten perusperiaatteen kanssa.
Etenkään, jos on periaatteessa mahdollista vielä päästä interaktioon tämän kanssa ; Esimerkiksi Jumalan kohdalla tämä olisi periaatteessa mahdollista.
Samoin arkeologit tunnistavat Lineaari A:n kirjoitukseksi. He eivät toki osaa tulkita sitä, mutta heillä on tietoa ihmisistä, joiden he tietävät tuottavan kirjoitusta. (=Tietoa tekijän luonteesta.) Heillä on tietoa miltä kaivertamisen jättämät jäljet näyttävät ja siitä minkälaisia symbolisia, aakkosellisia ... menetelmiä ihmiset ovat muualla käyttäneet viestintään. (=Tietoa tekijän käyttämistä metodeista.) He tietävät mitä varten asioita yleensä ottaen kirjoitetaan ylös, kuten viestinnän ja asioiden muistamisen tarpeesta. (=Tietoa tekijän motiiveista.) Tämä aspekti ID:n kannattajilta unohtuu. Heistä Lineaari A:n tietäminen kirjoitukseksi kertoo siitä miten "merkityksen, tavoitteiden tai tekijän tietäminen" ei ole designin tuntemiselle välttämätöntä. Mutta tarkemmin asiaa tutkimalla huomaa, että tosiasiassa aina kun designiä tunnistetaan, etsitään tavoitteita, tekijää ja päämääriä sekä metodeja joilla design on tehty.
Jopa SETI -filtterissä tiedämme, että kohteella on teknologia jossa viestitään sähkömagneettisella säteilyllä, ja joka tuottaa samantapaisia ilmiöitä mitä meidän tekemämme radioteknologia.* ID:n kannalta tämä on ongelma, koska sen tapa tunnistaa Suunnittelua ei ole tälläinen.*
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Ja jos niitä ei voitaisi sellaisena nähdä, muuttuu koko ID:n puheet siitä miten "naturalismi" estää heidän tieteenään olemisen muuttuvat valheeksi ; Jos historia ja oikeustiede eivät ole "naturalistisia", niin tiede hyväksyy tietyin ehdoin myös "einaturalistisia selityksiä". Tällöin kaikki väitteet siitä että tiede jotenkin "ulos rajaa einaturalismin" ovat mielettömiä ; ID -läisten puheet "naturalismista" ovat tällöin vain puheen siirtämistä pois olennaisesta, keskustelun viemistä väärään kontekstiin olennaisesta kysymyksestä. Kysymyksestä onko ID ylipäätään tiedettä. Pelkässä naturalismin kritisoimisessa ei tällöin ole mitään järkeä. Paitsi, jos he haluavat sumentaa vettä ja peittää sitä tosiasiaa että heidän "ID -tapansa" tunnistaa Suunnittelu ei ole mitään sellaista, jota käytetään historiassa, tai oikeustieteissä rajaamalla keskustelua tälläiselle eiolennaiselle alustalle. Näin onkin: Olennaista -ja ID:n kannalta ikävää- on se että oikeustiede ja historiantutkimuskin käyttää keinoja, jotka eivät hyväksy "ID:n tunnistustapaa", jolloin ID on paitsi "epänaturalistinen" myös "epäoikeustieteellinen", eikä sitä historiantutkimuksessakaan hyväksyttävästi katsottaisi. Eli ID ei ole vain vastoin pelkkää "naturalismia" vaan vastoin kaikkea sitä älyn tunnistamista, jota tieteessä ylipäätään käytetään millään hyväksytyllä tieteenalalla ja sovellusalueella.
Tavallinen
Tässä kohdin tarkoituksenani on perustella että sellainen äly, jota tieteissä havaitaan ja tunnistetaan on itse asiassa joko sitä että äly luo korrelaation(lain, säännönmukaisuuden) tai että tämä simuloi sattumaa:
Ainut ero niiden ja "muiden lakien ja sattumien" välillä on, onkin pohjimmiltaan se, että meillä on tietoa niihin liittyvistä motiiveista, toimintatavoista ja tekijöistä.
Jolloin Älykkään Suunnittelun keskeiset asiat, kuten sen "täydellinen irtisanoutuminen Suunnittelijan luonteesta, tämän toimintatavoista ja metodeista" sekä sattuman ja lain eliminointi ovat itse asiassa täysin vääriä lähestymistapoja. Itse asiassa Intelligent Designin kannattajat näyttävät osassa tilanteissa jopa huomaavan tämän: Esimerkiksi Michael Denton onkin esittänyt, että samaan tapaan kuin kivikautinen ihminen ei olisi kyennyt näkemään taskulaskimen tai auton moottorin rakenteessa mitään järkeä, ennen evoluutio näytti selittävän verenhyytymisen ja bakteerimoottorit mutta nykytieto on muuttanut tämän. Tosiasiassa he kuitenkin toisaalla viittaavat Paleyn argumenttiin, jossa tälläistä tietoa ei tarvita, ja jossa rannalta löytynyt taskukello olisi kivikauden ihmisestäkin suunniteltu. Tämä on selvästi ristiriitaista.
Normaalisti Suunnittelu tunnistetaan nimenomaan sen kautta, että Suunnittelu on eräs lainomaisuuksia tuottava ilmiö. Se on ikään kuin salama tai muut ilmiöt. Jotta voisimme havaita että Suunnittelua ylipäätään on, meillä on oltava jonkinlainen havainto paitsi itse kohteesta myös Suunnittelusta: Jos löydämme vain jonkun kohteen, emmekä tiedä siitä ja sen synnystä mitään, ja "päättelemme" tästä että se on syntynyt "djasdfiuoaghfi":llä se ei kerro meille yhtään mitään, sillä ei ole sisältöä. Vasta kun voimme havaita että miten "djasdfiuoaghfi":a tapahtuu ja minkälaisia jälkiä tästä tapahtumisesta seuraa, se saa jonkinlaista sisältöä, jota sitten voidaan laajentaa koskemaan myös niitä alueita, joilta "djasdfiuoaghfi" ei suoraan voida havaita. Sama koskee luonnollisesti Suunnitteluakin.
Tälläinen Suunnittelun tunnistaminen vaatii siis taustatietoa siitä minkälaisia jälkiä suunnittelu aikaansaa. Meillä on oltava tietoa joko siitä tahosta joka tekee kohteen, tämän tavoitteista tai tämän työmetodeista. Kaikkea ei tarvitse olla kerralla, vaan näitä tietoja voidaan tutkia eteenpäin ja saada tieto lopuistakin:
Suunnittelun tunnistaminen ei vaadi välttämättä toiminnan tietämistä - voimmehan tunnistaa esimerkiksi jonkin koneen osan, jonka funktiosta meillä ei ole hajuakaan, Suunnitelluksi VAIKKA emme tiedä funktiota, tämä ei saa olla ainut tapa. Tätä kautta ainut metodi ei voi olla pelkästään "se on redusoimattomasti kompleksinen osa jotain konetta". Toki funktio voi olla yksi suunnittelutekijä, mutta tässäkin tapauksessa Suunnittelupäätelmästä on jotain hyötyä jos sillä on sisältöä - eli jos tästä tiedosta voidaan päästä eteenpäin ja saada lisätietoa siitä mitkä Suunnittelun elementit ovat vaikuttaneet mitenkin kyseisessä kohteessa.
Tämän tutkimusmetodin hienous näkyy siinä, että kun esimerkiksi arkeologi löytää maasta tietyn muotoista savea, hän huomaa esineessä esiintyvät jäljet työstämisestä, muotoilusta, hionnasta... Hän tietää että samanlaisia jälkiä syntyy ihmissuunnittelijoiden toimesta silloin kun he käyttävät dreijaa. Hän päättelee että kohteet ovat ruukkuja. Ja kun hän vastaavalla metodilla huomaa että ruukun ympärillä on "iso talo", ja "maalauksia" hän voi selvittää jopa Suunnittelijan tavoitteista paljonkin; Ja kun hän tietää jotain ihmisten mielestä ja tavoitteista ja haluista, sekä siitä minkälaisia keinoja he käyttävät tavoitteisiinsa pääsemiseksi, lopputuloksena ei ole pelkkä leimaton ja merkityksetön "Suunniteltu", vaan voidaan esimerkiksi tietää että ruukkua on käytetty uskonnollisissa uhrimenoissa, joissa temppelissä on uhrattu naisia auringonjumalalle, jotta saataisiin aurinkoa sadonkorjuun päiviksi. Hän voi myös selvittää miten talo ja maalaukset on maalattu, ja jopa onko niiden rakentamiseksi käytetty orjatyövoimaa vai vapaaehtoisia hyväpalkkaisia muurarimestareita vai molempia.
Voimme jopa joissain tapauksissa tunnistaa näiden rakentajien persoonaan asti. Vaikka meillä on ainoastaan heidän suunnittelunsa merkkejä käytössä. Samaan tapaan voimme joskus tunnistaa jonkun viestin juuri tietyn henkilön tekemäksi vaikka emme olisi tavanneet henkilöä, vaan olisimme vain lukeneet hänen muitakin viestejään. Älyn persoonan tunnistaminen ei toki ole aina mahdollista, mutta meillä ei myöskään ole mitään syytä rajata sitä "a priori" tutkimuksen ulkopuolelle.
Päinvastoin, jos löydämme avaruusolentojen teknologiaa ja/tai heidän ruumiitaan esim. arkeologisen löydön yhteydessä, tälläinen olisi jopa typerää. UFO:t ovat esimerkkeinä mainoita myös siltä kannalta, että pelkkä "Tunnistamaton Lentävä Esine" ei ole todiste E.T. -hypoteesin puolesta. Eli pelkkä ilmiön "tunnistamattomuus" yhdistettynä "vaikutelmaan Suunnittelusta" ei riitä todistamaan tunnistamattomaksi jäänyttä lentävää esinettä avaruusolentojen matkustusvälineeksi - tai edes väärennöksen tuotteeksi ; Luonnollisia ilmiöitä kuvataan ja niitä luullaan avaruusaluksiksi aika usein, niille löytyy jälkikäteen tieteellinen selitys. Ja on erittäin perusteltua kysyä, miksi ne joille selitystä ei löydy, olisivat välttämättä yhtään sen erikoisempia. Toisin sanoen E.T -hypoteesin kannattajan tulee esittää pelkkää kuvaa tarkempaa todistusaineistoa väitteensä tueksi. Heidän tekemänsä virhe, eli "avaruusmatkailun todistaminen" tunnistamattomuudella ja vaikutelmilla on itse asiassa erittäin samanlainen ID -läisten perusperiaatteen kanssa.
Etenkään, jos on periaatteessa mahdollista vielä päästä interaktioon tämän kanssa ; Esimerkiksi Jumalan kohdalla tämä olisi periaatteessa mahdollista.
Samoin arkeologit tunnistavat Lineaari A:n kirjoitukseksi. He eivät toki osaa tulkita sitä, mutta heillä on tietoa ihmisistä, joiden he tietävät tuottavan kirjoitusta. (=Tietoa tekijän luonteesta.) Heillä on tietoa miltä kaivertamisen jättämät jäljet näyttävät ja siitä minkälaisia symbolisia, aakkosellisia ... menetelmiä ihmiset ovat muualla käyttäneet viestintään. (=Tietoa tekijän käyttämistä metodeista.) He tietävät mitä varten asioita yleensä ottaen kirjoitetaan ylös, kuten viestinnän ja asioiden muistamisen tarpeesta. (=Tietoa tekijän motiiveista.) Tämä aspekti ID:n kannattajilta unohtuu. Heistä Lineaari A:n tietäminen kirjoitukseksi kertoo siitä miten "merkityksen, tavoitteiden tai tekijän tietäminen" ei ole designin tuntemiselle välttämätöntä. Mutta tarkemmin asiaa tutkimalla huomaa, että tosiasiassa aina kun designiä tunnistetaan, etsitään tavoitteita, tekijää ja päämääriä sekä metodeja joilla design on tehty.
Jopa SETI -filtterissä tiedämme, että kohteella on teknologia jossa viestitään sähkömagneettisella säteilyllä, ja joka tuottaa samantapaisia ilmiöitä mitä meidän tekemämme radioteknologia.* ID:n kannalta tämä on ongelma, koska sen tapa tunnistaa Suunnittelua ei ole tälläinen.*
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Tässä kohdin tarkoituksenani on perustella että sellainen äly, jota tieteissä havaitaan ja tunnistetaan on itse asiassa joko sitä että äly luo korrelaation(lain, säännönmukaisuuden) tai että tämä simuloi sattumaa:
Ainut ero niiden ja "muiden lakien ja sattumien" välillä on, onkin pohjimmiltaan se, että meillä on tietoa niihin liittyvistä motiiveista, toimintatavoista ja tekijöistä.
Jolloin Älykkään Suunnittelun keskeiset asiat, kuten sen "täydellinen irtisanoutuminen Suunnittelijan luonteesta, tämän toimintatavoista ja metodeista" sekä sattuman ja lain eliminointi ovat itse asiassa täysin vääriä lähestymistapoja. Itse asiassa Intelligent Designin kannattajat näyttävät osassa tilanteissa jopa huomaavan tämän: Esimerkiksi Michael Denton onkin esittänyt, että samaan tapaan kuin kivikautinen ihminen ei olisi kyennyt näkemään taskulaskimen tai auton moottorin rakenteessa mitään järkeä, ennen evoluutio näytti selittävän verenhyytymisen ja bakteerimoottorit mutta nykytieto on muuttanut tämän. Tosiasiassa he kuitenkin toisaalla viittaavat Paleyn argumenttiin, jossa tälläistä tietoa ei tarvita, ja jossa rannalta löytynyt taskukello olisi kivikauden ihmisestäkin suunniteltu. Tämä on selvästi ristiriitaista.
Normaalisti Suunnittelu tunnistetaan nimenomaan sen kautta, että Suunnittelu on eräs lainomaisuuksia tuottava ilmiö. Se on ikään kuin salama tai muut ilmiöt. Jotta voisimme havaita että Suunnittelua ylipäätään on, meillä on oltava jonkinlainen havainto paitsi itse kohteesta myös Suunnittelusta: Jos löydämme vain jonkun kohteen, emmekä tiedä siitä ja sen synnystä mitään, ja "päättelemme" tästä että se on syntynyt "djasdfiuoaghfi":llä se ei kerro meille yhtään mitään, sillä ei ole sisältöä. Vasta kun voimme havaita että miten "djasdfiuoaghfi":a tapahtuu ja minkälaisia jälkiä tästä tapahtumisesta seuraa, se saa jonkinlaista sisältöä, jota sitten voidaan laajentaa koskemaan myös niitä alueita, joilta "djasdfiuoaghfi" ei suoraan voida havaita. Sama koskee luonnollisesti Suunnitteluakin.
Tälläinen Suunnittelun tunnistaminen vaatii siis taustatietoa siitä minkälaisia jälkiä suunnittelu aikaansaa. Meillä on oltava tietoa joko siitä tahosta joka tekee kohteen, tämän tavoitteista tai tämän työmetodeista. Kaikkea ei tarvitse olla kerralla, vaan näitä tietoja voidaan tutkia eteenpäin ja saada tieto lopuistakin:
Suunnittelun tunnistaminen ei vaadi välttämättä toiminnan tietämistä - voimmehan tunnistaa esimerkiksi jonkin koneen osan, jonka funktiosta meillä ei ole hajuakaan, Suunnitelluksi VAIKKA emme tiedä funktiota, tämä ei saa olla ainut tapa. Tätä kautta ainut metodi ei voi olla pelkästään "se on redusoimattomasti kompleksinen osa jotain konetta". Toki funktio voi olla yksi suunnittelutekijä, mutta tässäkin tapauksessa Suunnittelupäätelmästä on jotain hyötyä jos sillä on sisältöä - eli jos tästä tiedosta voidaan päästä eteenpäin ja saada lisätietoa siitä mitkä Suunnittelun elementit ovat vaikuttaneet mitenkin kyseisessä kohteessa.
Tämän tutkimusmetodin hienous näkyy siinä, että kun esimerkiksi arkeologi löytää maasta tietyn muotoista savea, hän huomaa esineessä esiintyvät jäljet työstämisestä, muotoilusta, hionnasta... Hän tietää että samanlaisia jälkiä syntyy ihmissuunnittelijoiden toimesta silloin kun he käyttävät dreijaa. Hän päättelee että kohteet ovat ruukkuja. Ja kun hän vastaavalla metodilla huomaa että ruukun ympärillä on "iso talo", ja "maalauksia" hän voi selvittää jopa Suunnittelijan tavoitteista paljonkin; Ja kun hän tietää jotain ihmisten mielestä ja tavoitteista ja haluista, sekä siitä minkälaisia keinoja he käyttävät tavoitteisiinsa pääsemiseksi, lopputuloksena ei ole pelkkä leimaton ja merkityksetön "Suunniteltu", vaan voidaan esimerkiksi tietää että ruukkua on käytetty uskonnollisissa uhrimenoissa, joissa temppelissä on uhrattu naisia auringonjumalalle, jotta saataisiin aurinkoa sadonkorjuun päiviksi. Hän voi myös selvittää miten talo ja maalaukset on maalattu, ja jopa onko niiden rakentamiseksi käytetty orjatyövoimaa vai vapaaehtoisia hyväpalkkaisia muurarimestareita vai molempia.
Voimme jopa joissain tapauksissa tunnistaa näiden rakentajien persoonaan asti. Vaikka meillä on ainoastaan heidän suunnittelunsa merkkejä käytössä. Samaan tapaan voimme joskus tunnistaa jonkun viestin juuri tietyn henkilön tekemäksi vaikka emme olisi tavanneet henkilöä, vaan olisimme vain lukeneet hänen muitakin viestejään. Älyn persoonan tunnistaminen ei toki ole aina mahdollista, mutta meillä ei myöskään ole mitään syytä rajata sitä "a priori" tutkimuksen ulkopuolelle.
Päinvastoin, jos löydämme avaruusolentojen teknologiaa ja/tai heidän ruumiitaan esim. arkeologisen löydön yhteydessä, tälläinen olisi jopa typerää. UFO:t ovat esimerkkeinä mainoita myös siltä kannalta, että pelkkä "Tunnistamaton Lentävä Esine" ei ole todiste E.T. -hypoteesin puolesta. Eli pelkkä ilmiön "tunnistamattomuus" yhdistettynä "vaikutelmaan Suunnittelusta" ei riitä todistamaan tunnistamattomaksi jäänyttä lentävää esinettä avaruusolentojen matkustusvälineeksi - tai edes väärennöksen tuotteeksi ; Luonnollisia ilmiöitä kuvataan ja niitä luullaan avaruusaluksiksi aika usein, niille löytyy jälkikäteen tieteellinen selitys. Ja on erittäin perusteltua kysyä, miksi ne joille selitystä ei löydy, olisivat välttämättä yhtään sen erikoisempia. Toisin sanoen E.T -hypoteesin kannattajan tulee esittää pelkkää kuvaa tarkempaa todistusaineistoa väitteensä tueksi. Heidän tekemänsä virhe, eli "avaruusmatkailun todistaminen" tunnistamattomuudella ja vaikutelmilla on itse asiassa erittäin samanlainen ID -läisten perusperiaatteen kanssa.
Etenkään, jos on periaatteessa mahdollista vielä päästä interaktioon tämän kanssa ; Esimerkiksi Jumalan kohdalla tämä olisi periaatteessa mahdollista.
Samoin arkeologit tunnistavat Lineaari A:n kirjoitukseksi. He eivät toki osaa tulkita sitä, mutta heillä on tietoa ihmisistä, joiden he tietävät tuottavan kirjoitusta. (=Tietoa tekijän luonteesta.) Heillä on tietoa miltä kaivertamisen jättämät jäljet näyttävät ja siitä minkälaisia symbolisia, aakkosellisia ... menetelmiä ihmiset ovat muualla käyttäneet viestintään. (=Tietoa tekijän käyttämistä metodeista.) He tietävät mitä varten asioita yleensä ottaen kirjoitetaan ylös, kuten viestinnän ja asioiden muistamisen tarpeesta. (=Tietoa tekijän motiiveista.) Tämä aspekti ID:n kannattajilta unohtuu. Heistä Lineaari A:n tietäminen kirjoitukseksi kertoo siitä miten "merkityksen, tavoitteiden tai tekijän tietäminen" ei ole designin tuntemiselle välttämätöntä. Mutta tarkemmin asiaa tutkimalla huomaa, että tosiasiassa aina kun designiä tunnistetaan, etsitään tavoitteita, tekijää ja päämääriä sekä metodeja joilla design on tehty.
Jopa SETI -filtterissä tiedämme, että kohteella on teknologia jossa viestitään sähkömagneettisella säteilyllä, ja joka tuottaa samantapaisia ilmiöitä mitä meidän tekemämme radioteknologia.* ID:n kannalta tämä on ongelma, koska sen tapa tunnistaa Suunnittelua ei ole tälläinen.*
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Normaalisti Suunnittelu tunnistetaan nimenomaan sen kautta, että Suunnittelu on eräs lainomaisuuksia tuottava ilmiö. Se on ikään kuin salama tai muut ilmiöt. Jotta voisimme havaita että Suunnittelua ylipäätään on, meillä on oltava jonkinlainen havainto paitsi itse kohteesta myös Suunnittelusta: Jos löydämme vain jonkun kohteen, emmekä tiedä siitä ja sen synnystä mitään, ja "päättelemme" tästä että se on syntynyt "djasdfiuoaghfi":llä se ei kerro meille yhtään mitään, sillä ei ole sisältöä. Vasta kun voimme havaita että miten "djasdfiuoaghfi":a tapahtuu ja minkälaisia jälkiä tästä tapahtumisesta seuraa, se saa jonkinlaista sisältöä, jota sitten voidaan laajentaa koskemaan myös niitä alueita, joilta "djasdfiuoaghfi" ei suoraan voida havaita. Sama koskee luonnollisesti Suunnitteluakin.
Tälläinen Suunnittelun tunnistaminen vaatii siis taustatietoa siitä minkälaisia jälkiä suunnittelu aikaansaa. Meillä on oltava tietoa joko siitä tahosta joka tekee kohteen, tämän tavoitteista tai tämän työmetodeista. Kaikkea ei tarvitse olla kerralla, vaan näitä tietoja voidaan tutkia eteenpäin ja saada tieto lopuistakin:
Suunnittelun tunnistaminen ei vaadi välttämättä toiminnan tietämistä - voimmehan tunnistaa esimerkiksi jonkin koneen osan, jonka funktiosta meillä ei ole hajuakaan, Suunnitelluksi VAIKKA emme tiedä funktiota, tämä ei saa olla ainut tapa. Tätä kautta ainut metodi ei voi olla pelkästään "se on redusoimattomasti kompleksinen osa jotain konetta". Toki funktio voi olla yksi suunnittelutekijä, mutta tässäkin tapauksessa Suunnittelupäätelmästä on jotain hyötyä jos sillä on sisältöä - eli jos tästä tiedosta voidaan päästä eteenpäin ja saada lisätietoa siitä mitkä Suunnittelun elementit ovat vaikuttaneet mitenkin kyseisessä kohteessa.
Tämän tutkimusmetodin hienous näkyy siinä, että kun esimerkiksi arkeologi löytää maasta tietyn muotoista savea, hän huomaa esineessä esiintyvät jäljet työstämisestä, muotoilusta, hionnasta... Hän tietää että samanlaisia jälkiä syntyy ihmissuunnittelijoiden toimesta silloin kun he käyttävät dreijaa. Hän päättelee että kohteet ovat ruukkuja. Ja kun hän vastaavalla metodilla huomaa että ruukun ympärillä on "iso talo", ja "maalauksia" hän voi selvittää jopa Suunnittelijan tavoitteista paljonkin; Ja kun hän tietää jotain ihmisten mielestä ja tavoitteista ja haluista, sekä siitä minkälaisia keinoja he käyttävät tavoitteisiinsa pääsemiseksi, lopputuloksena ei ole pelkkä leimaton ja merkityksetön "Suunniteltu", vaan voidaan esimerkiksi tietää että ruukkua on käytetty uskonnollisissa uhrimenoissa, joissa temppelissä on uhrattu naisia auringonjumalalle, jotta saataisiin aurinkoa sadonkorjuun päiviksi. Hän voi myös selvittää miten talo ja maalaukset on maalattu, ja jopa onko niiden rakentamiseksi käytetty orjatyövoimaa vai vapaaehtoisia hyväpalkkaisia muurarimestareita vai molempia.
Voimme jopa joissain tapauksissa tunnistaa näiden rakentajien persoonaan asti. Vaikka meillä on ainoastaan heidän suunnittelunsa merkkejä käytössä. Samaan tapaan voimme joskus tunnistaa jonkun viestin juuri tietyn henkilön tekemäksi vaikka emme olisi tavanneet henkilöä, vaan olisimme vain lukeneet hänen muitakin viestejään. Älyn persoonan tunnistaminen ei toki ole aina mahdollista, mutta meillä ei myöskään ole mitään syytä rajata sitä "a priori" tutkimuksen ulkopuolelle.
Päinvastoin, jos löydämme avaruusolentojen teknologiaa ja/tai heidän ruumiitaan esim. arkeologisen löydön yhteydessä, tälläinen olisi jopa typerää. UFO:t ovat esimerkkeinä mainoita myös siltä kannalta, että pelkkä "Tunnistamaton Lentävä Esine" ei ole todiste E.T. -hypoteesin puolesta. Eli pelkkä ilmiön "tunnistamattomuus" yhdistettynä "vaikutelmaan Suunnittelusta" ei riitä todistamaan tunnistamattomaksi jäänyttä lentävää esinettä avaruusolentojen matkustusvälineeksi - tai edes väärennöksen tuotteeksi ; Luonnollisia ilmiöitä kuvataan ja niitä luullaan avaruusaluksiksi aika usein, niille löytyy jälkikäteen tieteellinen selitys. Ja on erittäin perusteltua kysyä, miksi ne joille selitystä ei löydy, olisivat välttämättä yhtään sen erikoisempia. Toisin sanoen E.T -hypoteesin kannattajan tulee esittää pelkkää kuvaa tarkempaa todistusaineistoa väitteensä tueksi. Heidän tekemänsä virhe, eli "avaruusmatkailun todistaminen" tunnistamattomuudella ja vaikutelmilla on itse asiassa erittäin samanlainen ID -läisten perusperiaatteen kanssa.
Etenkään, jos on periaatteessa mahdollista vielä päästä interaktioon tämän kanssa ; Esimerkiksi Jumalan kohdalla tämä olisi periaatteessa mahdollista.
Samoin arkeologit tunnistavat Lineaari A:n kirjoitukseksi. He eivät toki osaa tulkita sitä, mutta heillä on tietoa ihmisistä, joiden he tietävät tuottavan kirjoitusta. (=Tietoa tekijän luonteesta.) Heillä on tietoa miltä kaivertamisen jättämät jäljet näyttävät ja siitä minkälaisia symbolisia, aakkosellisia ... menetelmiä ihmiset ovat muualla käyttäneet viestintään. (=Tietoa tekijän käyttämistä metodeista.) He tietävät mitä varten asioita yleensä ottaen kirjoitetaan ylös, kuten viestinnän ja asioiden muistamisen tarpeesta. (=Tietoa tekijän motiiveista.) Tämä aspekti ID:n kannattajilta unohtuu. Heistä Lineaari A:n tietäminen kirjoitukseksi kertoo siitä miten "merkityksen, tavoitteiden tai tekijän tietäminen" ei ole designin tuntemiselle välttämätöntä. Mutta tarkemmin asiaa tutkimalla huomaa, että tosiasiassa aina kun designiä tunnistetaan, etsitään tavoitteita, tekijää ja päämääriä sekä metodeja joilla design on tehty.
Jopa SETI -filtterissä tiedämme, että kohteella on teknologia jossa viestitään sähkömagneettisella säteilyllä, ja joka tuottaa samantapaisia ilmiöitä mitä meidän tekemämme radioteknologia.* ID:n kannalta tämä on ongelma, koska sen tapa tunnistaa Suunnittelua ei ole tälläinen.*
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Tämän tutkimusmetodin hienous näkyy siinä, että kun esimerkiksi arkeologi löytää maasta tietyn muotoista savea, hän huomaa esineessä esiintyvät jäljet työstämisestä, muotoilusta, hionnasta... Hän tietää että samanlaisia jälkiä syntyy ihmissuunnittelijoiden toimesta silloin kun he käyttävät dreijaa. Hän päättelee että kohteet ovat ruukkuja. Ja kun hän vastaavalla metodilla huomaa että ruukun ympärillä on "iso talo", ja "maalauksia" hän voi selvittää jopa Suunnittelijan tavoitteista paljonkin; Ja kun hän tietää jotain ihmisten mielestä ja tavoitteista ja haluista, sekä siitä minkälaisia keinoja he käyttävät tavoitteisiinsa pääsemiseksi, lopputuloksena ei ole pelkkä leimaton ja merkityksetön "Suunniteltu", vaan voidaan esimerkiksi tietää että ruukkua on käytetty uskonnollisissa uhrimenoissa, joissa temppelissä on uhrattu naisia auringonjumalalle, jotta saataisiin aurinkoa sadonkorjuun päiviksi. Hän voi myös selvittää miten talo ja maalaukset on maalattu, ja jopa onko niiden rakentamiseksi käytetty orjatyövoimaa vai vapaaehtoisia hyväpalkkaisia muurarimestareita vai molempia.
Voimme jopa joissain tapauksissa tunnistaa näiden rakentajien persoonaan asti. Vaikka meillä on ainoastaan heidän suunnittelunsa merkkejä käytössä. Samaan tapaan voimme joskus tunnistaa jonkun viestin juuri tietyn henkilön tekemäksi vaikka emme olisi tavanneet henkilöä, vaan olisimme vain lukeneet hänen muitakin viestejään. Älyn persoonan tunnistaminen ei toki ole aina mahdollista, mutta meillä ei myöskään ole mitään syytä rajata sitä "a priori" tutkimuksen ulkopuolelle.
Päinvastoin, jos löydämme avaruusolentojen teknologiaa ja/tai heidän ruumiitaan esim. arkeologisen löydön yhteydessä, tälläinen olisi jopa typerää. UFO:t ovat esimerkkeinä mainoita myös siltä kannalta, että pelkkä "Tunnistamaton Lentävä Esine" ei ole todiste E.T. -hypoteesin puolesta. Eli pelkkä ilmiön "tunnistamattomuus" yhdistettynä "vaikutelmaan Suunnittelusta" ei riitä todistamaan tunnistamattomaksi jäänyttä lentävää esinettä avaruusolentojen matkustusvälineeksi - tai edes väärennöksen tuotteeksi ; Luonnollisia ilmiöitä kuvataan ja niitä luullaan avaruusaluksiksi aika usein, niille löytyy jälkikäteen tieteellinen selitys. Ja on erittäin perusteltua kysyä, miksi ne joille selitystä ei löydy, olisivat välttämättä yhtään sen erikoisempia. Toisin sanoen E.T -hypoteesin kannattajan tulee esittää pelkkää kuvaa tarkempaa todistusaineistoa väitteensä tueksi. Heidän tekemänsä virhe, eli "avaruusmatkailun todistaminen" tunnistamattomuudella ja vaikutelmilla on itse asiassa erittäin samanlainen ID -läisten perusperiaatteen kanssa.
Etenkään, jos on periaatteessa mahdollista vielä päästä interaktioon tämän kanssa ; Esimerkiksi Jumalan kohdalla tämä olisi periaatteessa mahdollista.
Samoin arkeologit tunnistavat Lineaari A:n kirjoitukseksi. He eivät toki osaa tulkita sitä, mutta heillä on tietoa ihmisistä, joiden he tietävät tuottavan kirjoitusta. (=Tietoa tekijän luonteesta.) Heillä on tietoa miltä kaivertamisen jättämät jäljet näyttävät ja siitä minkälaisia symbolisia, aakkosellisia ... menetelmiä ihmiset ovat muualla käyttäneet viestintään. (=Tietoa tekijän käyttämistä metodeista.) He tietävät mitä varten asioita yleensä ottaen kirjoitetaan ylös, kuten viestinnän ja asioiden muistamisen tarpeesta. (=Tietoa tekijän motiiveista.) Tämä aspekti ID:n kannattajilta unohtuu. Heistä Lineaari A:n tietäminen kirjoitukseksi kertoo siitä miten "merkityksen, tavoitteiden tai tekijän tietäminen" ei ole designin tuntemiselle välttämätöntä. Mutta tarkemmin asiaa tutkimalla huomaa, että tosiasiassa aina kun designiä tunnistetaan, etsitään tavoitteita, tekijää ja päämääriä sekä metodeja joilla design on tehty.
Jopa SETI -filtterissä tiedämme, että kohteella on teknologia jossa viestitään sähkömagneettisella säteilyllä, ja joka tuottaa samantapaisia ilmiöitä mitä meidän tekemämme radioteknologia.* ID:n kannalta tämä on ongelma, koska sen tapa tunnistaa Suunnittelua ei ole tälläinen.*
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Päinvastoin, jos löydämme avaruusolentojen teknologiaa ja/tai heidän ruumiitaan esim. arkeologisen löydön yhteydessä, tälläinen olisi jopa typerää. UFO:t ovat esimerkkeinä mainoita myös siltä kannalta, että pelkkä "Tunnistamaton Lentävä Esine" ei ole todiste E.T. -hypoteesin puolesta. Eli pelkkä ilmiön "tunnistamattomuus" yhdistettynä "vaikutelmaan Suunnittelusta" ei riitä todistamaan tunnistamattomaksi jäänyttä lentävää esinettä avaruusolentojen matkustusvälineeksi - tai edes väärennöksen tuotteeksi ; Luonnollisia ilmiöitä kuvataan ja niitä luullaan avaruusaluksiksi aika usein, niille löytyy jälkikäteen tieteellinen selitys. Ja on erittäin perusteltua kysyä, miksi ne joille selitystä ei löydy, olisivat välttämättä yhtään sen erikoisempia. Toisin sanoen E.T -hypoteesin kannattajan tulee esittää pelkkää kuvaa tarkempaa todistusaineistoa väitteensä tueksi. Heidän tekemänsä virhe, eli "avaruusmatkailun todistaminen" tunnistamattomuudella ja vaikutelmilla on itse asiassa erittäin samanlainen ID -läisten perusperiaatteen kanssa.
Etenkään, jos on periaatteessa mahdollista vielä päästä interaktioon tämän kanssa ; Esimerkiksi Jumalan kohdalla tämä olisi periaatteessa mahdollista.
Samoin arkeologit tunnistavat Lineaari A:n kirjoitukseksi. He eivät toki osaa tulkita sitä, mutta heillä on tietoa ihmisistä, joiden he tietävät tuottavan kirjoitusta. (=Tietoa tekijän luonteesta.) Heillä on tietoa miltä kaivertamisen jättämät jäljet näyttävät ja siitä minkälaisia symbolisia, aakkosellisia ... menetelmiä ihmiset ovat muualla käyttäneet viestintään. (=Tietoa tekijän käyttämistä metodeista.) He tietävät mitä varten asioita yleensä ottaen kirjoitetaan ylös, kuten viestinnän ja asioiden muistamisen tarpeesta. (=Tietoa tekijän motiiveista.) Tämä aspekti ID:n kannattajilta unohtuu. Heistä Lineaari A:n tietäminen kirjoitukseksi kertoo siitä miten "merkityksen, tavoitteiden tai tekijän tietäminen" ei ole designin tuntemiselle välttämätöntä. Mutta tarkemmin asiaa tutkimalla huomaa, että tosiasiassa aina kun designiä tunnistetaan, etsitään tavoitteita, tekijää ja päämääriä sekä metodeja joilla design on tehty.
Jopa SETI -filtterissä tiedämme, että kohteella on teknologia jossa viestitään sähkömagneettisella säteilyllä, ja joka tuottaa samantapaisia ilmiöitä mitä meidän tekemämme radioteknologia.* ID:n kannalta tämä on ongelma, koska sen tapa tunnistaa Suunnittelua ei ole tälläinen.*
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Samoin arkeologit tunnistavat Lineaari A:n kirjoitukseksi. He eivät toki osaa tulkita sitä, mutta heillä on tietoa ihmisistä, joiden he tietävät tuottavan kirjoitusta. (=Tietoa tekijän luonteesta.) Heillä on tietoa miltä kaivertamisen jättämät jäljet näyttävät ja siitä minkälaisia symbolisia, aakkosellisia ... menetelmiä ihmiset ovat muualla käyttäneet viestintään. (=Tietoa tekijän käyttämistä metodeista.) He tietävät mitä varten asioita yleensä ottaen kirjoitetaan ylös, kuten viestinnän ja asioiden muistamisen tarpeesta. (=Tietoa tekijän motiiveista.) Tämä aspekti ID:n kannattajilta unohtuu. Heistä Lineaari A:n tietäminen kirjoitukseksi kertoo siitä miten "merkityksen, tavoitteiden tai tekijän tietäminen" ei ole designin tuntemiselle välttämätöntä. Mutta tarkemmin asiaa tutkimalla huomaa, että tosiasiassa aina kun designiä tunnistetaan, etsitään tavoitteita, tekijää ja päämääriä sekä metodeja joilla design on tehty.
Jopa SETI -filtterissä tiedämme, että kohteella on teknologia jossa viestitään sähkömagneettisella säteilyllä, ja joka tuottaa samantapaisia ilmiöitä mitä meidän tekemämme radioteknologia.* ID:n kannalta tämä on ongelma, koska sen tapa tunnistaa Suunnittelua ei ole tälläinen.*
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Tieteessä tällä on merkitystä myös sitä kautta, että "designillä" on merkitys. Design on hyödyllinen konsepti, koska on jotain ja me tiedämme tästä jotakin. Sen sijaan ID:n design, jossa tähän sisältöön "ei oteta kantaa", on pelkkä turha, tyhjä sana joka ei tarkoita yhtään mitään ; Kun designistä otetaan pois tekijä, tavoite ja keinot saavuttaa tämä päämäärä, jäljelle ei jää mitään testattavissa olevaa. Älykin kun "tunnistetaan" sitä kautta, kuinka monimutkaisia metodeja tekijä kykenee käyttämään ja miten vaikeita tavoitteita tämä kykenee toteuttamaan näiden avulla.
Ja siitä että Lineaari A:n sisältöä ei osata vielä tulkita ei tarkoita sitä, että arkeologit väittäisivät sen olevan mahdotonta. He yrittävät selvittää sen. Lineaari B:tä ei osattu tulkita ennen 1950 -lukua, eikä hieroglyfejä osattu lukea ennen kuin Jean-François Champollion Rosettan kiveä apuna käyttäen onnistui selvittämään niiden merkityksen. Ei voidakaan suoralta kädeltä tuomita että "kaiken designin tekijää tavoitetta ja sisältöä ei mitenkään voitaisi selvittää". Ei, vaikka ID:läiset tätä miten innolla sanovatkin.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Lisäksi Arkeologiassa myöskään ei päätellä kohdetta rakennetuksi vain sen takia, että ne näyttävät rakennetuilta.
Esimerkiksi Gary Hurd kertoo kuinka arkeologiassa oltiin ennen mietitty teräväsärmäisiä kiviä. Nykyisin tiedämme ne kivikautisiksi nuolenkärjiksi. Niille oli annettu väärä luonnollinen selitys ja väärä älykäs selitys, salamointi ja haltioiden tikat joilla nämä surmasivat karjaa. Selitys löytyi, kun saatiin tietoa kivikautisista työkaluista. Toisaalta Hurd painottaa myös sitä että työkaluilta näyttävät eoliitit ovat arkeologeista vain kivensirpaleita, koska niiden kohdalla ei ole tietoa työstömetodeista. (Gary S. Hurd, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young, Taner Edis] luku "Explanatory filter, Archaeology, Forensics" sivut 107-120) Eli toisin sanoen haltijan tikkojen kohdalla ehkä älyn tunnistus toimi, mutta eoliitit ovat vain sirpaloituneita kiviä, älyn tunnistus antaa virhetuloksen. Hurd kertoo myös että nekin suunnitellut kohteet, joiden toimintaa tai tarkoitusta ei tiedetä, tunnistetaan vastaavasti työstömetodien kautta. Eli arkeologit eivät suinkaan eliminoi luontoa, vaan päättely tapahtuu vasta kun on taustatietoa, jonka avulla voidaan yhdistää työstömetodi ja tietynlainen rakenne.
Ja tämän vuoksi vaikka Pobiti Kamani ja Yonaguni näyttävät intuitiivisesti rakennuksilta, niitä ei suoralta kädeltä tulkita rakennetuiksi. Ja toisaalta arkeologit pystyvät tunnistamaan suunnittelun näiden jälkien ja menetelmien kautta jopa sellaisissa kohteissa, jotka tavallisen harjaantumattoman ihmisen silmissä näyttävät vain kiviltä.
Toisin sanoen arkeologiassa, jossa tieteellisesti suunnittelua tunnistetaan, jokin asia päätellään ihmisten rakennelmiksi ja alkeelliseksi työkaluksi taustatietojen kautta, eikä missään olosuhteissa subjektiivista "mutua" eli "näyttää suunnitellulta" -arvailujen kautta. Hyvää tässä taustatietoa käyttävässä tunnistusmekanismissa on myös siinä, että tunnistamme vastaavalla tavoin myös esimerkiksi käpytikan pajat käpytikan tekemiksi : Meillä on havaintoja ja tietoja käpytikoista, joten me emme jokaikisen kolon kohdalla joudu näkemään itse tikkaa työn touhussa.
Ja voimme jopa päätellä pajojen määristä ja sijainneista jotain mm. käpytikkojen levinneisyysalueesta ja tiheydestä jne. Eli tässäkään tapauksessa havainto ei jää pelkkään "tikankolo tunnistettu", vaan sitä voidaan käyttää lisätiedon hankkimisen apuvälineenä, eikä minään "analyysin huipentumana, josta ei jatketa".
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Tämä menetelmä on lisäksi vahva pelkän "kun minä havaitsen Suunnittelun, en mieti yhtään sitä onko se ihmisen tekemä vai ei" -jutun rinnalla:
Jos vain määrittelemme että "RC/TMI = Suunniteltu" ja päädymme päätelmään "Suunniteltu", emme edelleenkään saa kohteesta mitään muuta irti kuin että se on "RC/TMI". Pelkästään määritelmällisesti niihin liitetty "Suunniteltu" ei tuo sille mitään lisätietoa, eikä johda lisätutkimuksiin ja lisätietoon. Koko laaja tavoitteiden kirjo jää tälläisen metodin ulkopuolelle. Se on siis köyhä. Esimerkiksi rikostutkimus ei tekisi mitään pelkällä tiedolla että kohde on "älyllisesti surmattu", jos samalla rajattaisiin "irrelevantteina" metodit erottaa tavoitteita(tappo vai murha) tai tekijää(Martti vai Liisa) tai menetelmää (puukolla vai myrkyllä).
Jos joku esimerkiksi väittää että päättelee kahvikupin nähdessään ainoastaan "Suunniteltu", eikä lainkaan päättele "ihminen" -liitettä, niin metodissa on puutteita. Olemme havainneet kahvikuppejen syntyvät ei -inhimillisten älyjen toimesta aivan yhtä usein kuin olemme havainneet tornadon kaatopaikan läpi kuljettuaan tuottaneen lentokoneen. Toki molemmilla on "todennäköisyys", mutta niiden varaan ei kannata laskea. Mitään syytä päätellä "kahvikuppi, takana tuntematon Suunnittelija joka on ehkä Jumala" ei ole. Kahvikupin nähdessämme tiedämme että ainoastaan ihmisagentti on järkevä oletus kupin syntyhistorialle.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Eikä edes SETI projekti nojaa mihinkään "lakien eliminointiin"
Tämä ei olisi mahdollistakaan, koska he etsivät mm. kapeakaistaisia, erittäin lainomaisia, signaaleja.* Jos kaikki lait eliminoitaisiin oikeasti, jäljelle ei jäisi lainomaista tulosta. vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
vaan enemmänkin havaintoihin siitä minkälaisia ilmiöitä nimenomaan ihmissuunnittelijat ovat aikaansaaneet - eikä siis puhtaasti eliminoimalla kaikkea vielä havaitsematonta ja keksimätöntä ; Sitä onkin syytetty jopa siitä että se ei etsi älyä vaan "taivaallista radioinsinööriä". Tässä ei siksi tarvitse tietää viestin sisältöä, vaan tunnistaa merkkejä niistä metodeista joita meidän radiotekniikassa käytetään. Koska SETI:n tunnistamat merkit ovat peräisin lähteistä, joilla ei tietojemme mukaan ole ikinä ollut ihmisiä voidaan tämän vuoksi päätellä "taivaallinen radioinsinööri joka ei ole ihminen".
Tilanne vaatisi jopa enemmän kuin kuun pimeällä puolella asustavat natsit: Etäisyydet ovat suurempia.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Muu: Älyn tunnistaminen
Voimme toki tunnistaa esimeriksi perimän Suunnitelluksi siten, että löydämme ja havaitsemme jonkun tahon, jolla on äly, taito ja resurssit siihen että hän olisi voinut tehdä elämän, ja jotain viitteitä siitä että hän on todella tehnyt niin.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Tässä tunnistustavassa olennaista on se, että meillä on kognitiotieteen ja tietojenkäsittelytieteessäkin käytetyt vaatimukset ja ehdot, joiden pohjalta määritellään että tietokoneohjelma olisi älykäs: Nämä testit ovat Turingin testi ja Lovelacen testi. Turingin testissä ohjelma, joka tuottaa "keskustelua", jota ei luulla ohjelman tekemäksi yhtään useammin kuin ihmisenkään tekemää, on älykäs. Tässä näkemyksessä lähtökohta ei ole pelkän yhden yksilön Suunnittelun tunnistus, vaan pikemminkin metodi siitä miten keskimääräinen ihminen tunnistaa Suunnitelluksi. Turingin testiä ei voida suorittaa pelkän yhden tulosteen tai edes lukuisien erillisten tulosteiden perusteella, vaan se vaatii nimenomaan interaktiota toisen älykkään lähteen kanssa. Tästäkin huolimatta moni on esittänyt että Turingin testi ei ole hyvä koska se tuottaa jotain joka huijaa olevansa älykäs sen sijaan että olisi oikeasti älykäs. Älyn tunnistaminen on siksi paljon vaikeampaa ja epävarmempaa jopa interaktiossa, kuin mitä pelkkään "näyttää Suunnitellulta, on siksi takana äly" -ihmiset haluaisivat antaa ymmärtää.
Turingin testi ei kykene tunnistamaan Suunnittelua: Algoritmin me tiedämme muuta kautta Suunnitelluksi, meillä on tietoa ja havaintoja ihmiskoodareista. Ihminen taas läpäisee myös Turingin testin : Ja sen olettaminen että Turingin testi tunnistaa Suunniteltuja kohteita vaatii sen olettamisen että ihminenkin on Suunniteltu. Toisaalta jos Jumala läpäisisi Turingin testin, sekin tarkoittaisi että Jumala on Älykkäästi Suunniteltu, joka täyttäisi Turingin testin koska on älykäs.. Seurauksena olisi ikuinen regressio. Siksi onkin viisaampaa vain hyväksyä että Turingin testi testaa vain onko itse kohde, esimerkiksi algoritmi, älykäs -lainkaan ottamatta kantaa siihen mikä tämän älyn syntyhistoria on.
Lovelacen testissä taas ohjelma tulkitaan älykkääksi jos sen ohjelmoija ei tiedä kuinka jokin tietty tuloste on syntynyt. Tätä pidetään parempana koska se viittaa siihen että ohjelma kykenee omaperäiseen toimintaan. Ongelmana on, että tätä ei kuitenkaan voida tehdä kohteille, joita ei olisi ohjelmoitu. Toisaalta tällä testillä vain Jumala voi tietää olemmeko me oikeasti älykkäitä.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Tosin on mielenkiintoista huomata, että evoluutioalgoritmit tuottavat sellaisiakin tuloksia joiden toimintaperiaatetta koodari ei edes ymmärrä: Creatures from primordial silicon -artikkelissa esitettiin kuinka erittäin väljillä alkuehdoilla luotiin erittäin tehokkas ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva virtapiiri, joka käynnistyy tietystä sanasta ja pysähtyi toisesta. Koodarin kommentti tuloksesta oli: "But really, I don't have the faintest idea how it works";Toimintaperiaatteessa oli paljon ihmeellisyyksiä. Jos toimintaperiaate on tuntematon, on myös melkoisen vaikeaa keksiä miten se on tarkalleen ottaen syntynyt. Voidaan siksi esittää että nimenomaan evoluutioalgoritmit ovat niitä algoritmeja jotka nykyisin ovat lähimpänä sitä, mitä Lovelacen testi kutsuu "älykkääksi". Jos evoluutioalgoritmien tulokset saavuttavat Lovelacen älykkyyden määritelmän, muuttuu koko kysymys "evoluutiolla vai älyllä" melko lailla olemattomaksi.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että jos saisimme jonkun tahon Turingin testiin, ja se läpäisisi sen, tämä kohde olisi jollain lailla älykäs. Tai ainakin meillä olisi melko hyvä syy uskoa näin ; Olipa kyseessä sitten avaruudesta kajahtava Jumalan ääni tai tietokoneohjelma. Jatkotutkimusta tarvittaisiin ainoastaan sen varmentamiseksi, että takana ei olisi esimerkiksi ihmisagenttia kaiuttimien kanssa.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Ongelmana on, että Suunnittelijan persoona saattaisi kuitenkin jäädä salatuksi. Varmuuden ei inhimillisestä lähteestä kun saataisiin vain havaitsemalla itse "agentti joka tuotti älykkään syötteen" - tai havaitsemalla että syöte tulee jostain sellaisesta paikasta, jonne ihmisagenttejen teknologia ei voisi riittää..
Dualistinen
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
"an argument from ignorance is still better than a pipe dream in which you're deluding yourself. I'm at least admitting to ignorance as opposed to pretending that you've solved the problem when you haven't."
(William Dembski)
Dualisti ajattelee että henki ei tiivisty luonnonlaeiksi. Tällöin edellä mainittu metodi ei voi toimia, koska se testaa vain sellaista Suunnittelua, joka voidaan tiivistää säännönmukaisuuksiksi.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Se ei tosin tee sitä täydellisesti koska toki on periaatteessa mahdollista että äly on vahvan ydinvoiman tapainen yksi sääntö. Tällöin henkisyys voitaisiin esittää yhtenä kaikenkattavana lainomaisuutena, jota voitaisiin tutkia -tosin tällöin sitä voitaisiin tutkia "suoremmin" esimerkiksi hiukkaskiihdyttimillä tai jollain eri metodilla, kuten muitakin perusvoimia. Epäsuoraan Suunnittelijan havaitsemiseen ei tällöin olisi tarvetta eikä luultavasti mahdollisuuttakaan. Dualisti voi ajatella myös, että lainomaisuudet on älyn ohjelmoimia.
Dualistisen älyn kannalta ongelmana on se, että se joko on "luonteeltaan selvittämätön", jolloin emme tiedä mitä se on, emmekä minkälaisia asioita se aikaansaa mitenkin ja milloinkin, tai sitten se on edes osittain tiivistettävissä säännönmukaisuuksiin, jolloin tästä saadaan toki tietoa, mutta voidaan kysyä että "mikä tästä laista tekee "henkisen ja älykkään", eikö se kuitenkin ole vain laki/kasa lakeja siinä missä luonnonlait, kuten gravitaatiokin".
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Ja kun luonnonlakejen päälle ajatellaan vielä jokin taustaohjelmoija, voidaan kysyä miksi juuri tuon lain kohdalla korrelaatiot jne. ovatkin "perustavanlaatuisia" mutta ei niissä muissa laeissa, joissa se on vain "pinnallista korrelaatiota, joka pohjimmiltaan johtuu muusta".
Dualistisessa mallissa ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin se, että "dualistinen äly" voi olla sekä irrallinen ja/tai lakien taustavaikuttavana voimana. Tällöin periaatteessa se että luonnonilmiöt eivät tee jotain johtaa siihen että siinä kohdalla "dualistinen äly on manipuloinut todellisuutta" ja toisaalta esimerkiksi Laplace ja monet muut ovat olleet sitä mieltä että luonnonlakejen takana on "ohjelmointi", "dualistinen äly" toimiikin tällöin enemmän taustalla, ainoastaan ohjelmoiden luonnonlait. Näiden eri yhdistelmät sallivat sen että kaikki aukot sekä lait voidaan tulkita älyn kautta, kun äly sitten joko välistä puuttuen vaikuttaa ohjelmointiinsa tai sitten vain pysyy taustalla hiljaa; Tällä tavoin emme voi saada kuin yhden tuloksen - ja mikä ikävintä: Ontologinen materialismi voi tehdä aivan samanlaisen päätelmän:
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Kun dualisti sanoo että "tiedämme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mitään joka ei olisi varmasti Suunniteltu" tulee takaisin että "tiedämme että luonnossa on joitain ilmiöitä jotka redusoituvat joihinkin lakeihin mutta emme varmasti tiedä mitään sellaista jonka takana ei olisi lakia."
Jos dualisti vetoaa esimerkiksi siihen että vain äly tunnistaa "merkityksen" -ja että esimerkiksi pelkät TV lähettimet, kirjat ja muut vastaavat mekaaniset kohteet vain välittävät ymmärtämättä sitä, he päätelmää tehdessään kuitenkin joutuvat tekemään "piilo -oletuksen" siitä että se mikä tekee henkilöstä ajattelevan, kokevan ja ymmärtävän on nimenomaan henkinen eikä missään tapauksessa "vain aivotoimintaa". Ja kun hän tämän pohjalta päättelee että merkitykset syntyvät vain hengessä, hän itse asiassa syyllistyy kehäpäätelmään.
Kumpikaan esitys ei siksi selviä esittämästäni vaatimuksesta; "kyvystä seurata havaintoja" : Tähän on olemassa vaihtoehto: Se on "emme kykene tieteellisesti selvittämään sitä. Dualistit ja ontologiset naturalistit puhuvat tieteen ulkopuolelta."
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Voimme tehdä näin, koska "tietämättömyyden hyväksyminen on parempi kuin jos vain väittäisi että tietää jotain". Eikä tilanne "tu quoqueen" viittaamalla yhtään parane. Jos "vastapuoli" -joka ei ID-isteille edusta metodologista naturalismi vaan ontologinen materialismi- tekee saman virheen, se ei oikeuta sitä itseltä. Jos vastapuoli väittää että "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt luonnollisesti", ei se muuta päätelmää "kun emme tiedä miten kohde X syntyi, se on syntynyt hengen kautta" yhtään sen pätevämmäksi.
Tieteelliseksi ajatus nousee vasta kun luonnonlaki muotoutuu "tuntemattomasta luonnonlaista" joksikin jolla on jo jotain rajatumpaa sisältöä. Sama koskee tietysti älyäkin: Emme voi testata "kaikkea kuviteltavissa olevia luonnonlakeja yleensä, ilman rajaamista" emmekä "Suunnittelua jonka ominaisuuksista ei tiedetä yhtään mitään ja joita ei haluta mitenkään rajata".
Tämän seurauksena voimme nimittäin yhtä kaikki sanoa että gravitaatiolaki kertoo siitä mitä tapahtuu ja mitä ei -riippumatta siitä onko gravitaatio pohjimmiltaan pelkkä ohjelmoimaton laki vai esim. ohjelmoitu algoritmi, ja pelkkää algoritmiakin tutkimalla ilman mitään oletuksia sen suhteesta Suunnitteluun saadaan paljonkin tietoa ohjelman toiminnasta. Siksi ontologiset mielipiteet, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on että jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisestä tulisi joko ontologisten materialistejen tai dualistien kyetä vastaamaan näihin kysymyksiin; Antamaan itselleen keino, jolla "seurata havaintoja muuhunkin kuin ennaltapäätettyyn lopputulokseen."
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Dualismi on siis toki mahdollista, mutta sille ei ole todisteita. Ontologinen materialismi on mahdollista, mutta sille ei ole tukea havainnoista. Voi olla että kumpaakaan ei edes voida saada evidenssiä. Siksi on pitäydyttävä metodologisessa naturalismissa ja pitää ontologinen materialismi ja dualismi pois tutkimusraporteista.
Yhteenvetoa
Kun tiedemies postuloi toistaiseksi havaitsemattoman olion, esimerkiksi fyysikko uutta hiukkasta, hänen on pakko samalla postuloida tämän olion myöhemmän havaitsemisen objektiivisin keinoin ja tässä maailmassa.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Toisaalta tiedemiehen teorialle ei anneta paljoa painoarvoa ennenkuin olio on joko suoraan havaittu, tai kunnes on vähintään epäsuorasti havaittu olion ominaisuuksista seuraavien merkittävien ennusteiden toteutuminen.
Eikä hän edes postuloi mitään kvalitatiivisesti kovin radikaalia "uudenlaista" esittäessään vaikkapa ajatuksen aiemmin havaitsemattoman hiukkasen olemassaolosta. Siihen ei vaadita minkäänlaista metodologista uudistamista.
Tämä tarkoittaa sitä että tiedemies myös huolellisesti yksilöi, mitä mahdollisia tiedon aukkoja tai ristiriitoja olion postuloiminen ratkaisee.
Postuloitko "ID:istä" Suunnittelijan kokeellisen havaitsemisen tässä maailmassa? Aivan ilmeisesti ei; ID -läiset eivät etsi Suunnittelijasta konkreettista, suoraa havaintoa, eivätkä he myöskään postuloi mitenkään Suunnittelijan ominaisuuksia. Tämän seurauksena ei itse asiassa voi mitenkään testata seuraavien ennusteiden toteutumiseta kokeellisesti; Sehän vaatisi sitä kuuluisaa kannanottoa Suunnittelijan toimintamekanismeihin ja taitoihin.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
Jopa rikostutkimus käyttää metodia, tekijää ja motiivia keskeisenä. Ja vaikka ihmistieteiden tutkimuskohde ei ole "maistettava ja nähtävä", sillä on kuitenkin ominaisuuksia, esimerkiksi islamilaisuudessa on sharia, joita voidaan käsitellä, ja joista voidaan saada tietoa. Toki tämä vaatii islamilaisuuden ominaisuuksien ja/tai ilmenemistavan määrittelyä - Islam voidaan esimerkiksi rajata paitsi yksittäisten sääntöjen, myös Koraanin Pyhyyden kannattamisen kautta - joita sitten voidaan lähestyä kriittisesti ja testata niiden paikkaansapitävyyttä. ID -näkemys ei siis itse asiassa noudata edes ihmisitieteiden vaatimuksia; Ihmistieteiden mahdollinen/väitetty eroavaisuus "naturalismiin" ei siis ole edes merkittävä asian käsittelyn kannalta.
Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että rikostutkimuksesa rikostekninen todistusaineisto, jossa tutkitaan tekopaikan jälkiä, tekovälineitä ja tekotapaa ja tekijästä jääneitä identifioitavia merkkejä (DNA, sormenjäljet) on se etu, että se ei valehtele tai muista väärin, kuten todistajat. Jos rikostekniikka ja todistajat ja lausunnot laitetaan vastakkain, "naturalistisempi taho", eli rikostekniikka, voittaa. Toisin sanoen, jos vastakkain on "naturalistinen teoria" ja "vähemmän naturalistinen teoria", "naturalistinen voittaa" luotettavuudessa.
Monisyisyys johtaa siihen, että Suunnittelijaa ei voida koetella. Mikään havainto kun ei voi falsifioda Suunnittelijaa. Tilanne voidaan aina selittää "ad hoc" niin, että Suunnittelija "mahtuu mukaan" ; Näkemys ei toisin sanoen kykene itsekriittisyyteen.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.
"Ad hoc" korjauksessa kun tehdään vain kannanotto Suunnittelijan ominaisuuksista ja toimintametodeista, joihin kuitenkin kieltäydytään jo alun perin ottamasta kantaa. ID voisi rakentaa itseäänkorjaavan järjestelmän vain jos Suunnitelman sisältö, Suunnittelijan äly ja toimintametodit voitaisiin asettaa käsittelyyn. Mutta sehän tunnetusti kieltäytyy tästä. Koska Suunnittelu ilmenee tavoitteen, suunnitelman ja metodien hienouden ja yhteensopivuuden kautta, ja kun näitä elementtejä ei voida käsitellä, jää jäljelle pelkkä tyhjä kupla joka selittelee itseään, "rationalisoiden ad hoc -selityksiä". Toki tälläinen näkemystä voidaan pitää jollain lailla rationaalisena, mutta niin toisaalta voidaa ateismiakin. Varsinsaisesta Jumalatodistuksesta tai Suunnittelijatodistuksesta voidaan puhua vasta, kun tilanne muuttuu. Joko ateismin "ad hoc" -selitykset on tuhottava, tai Jumala/Suunnittelijatodistuksen kannattajan on päästävä eroon "ad hoc" -luonteestaan ja päästä falsifioitaviin, itsekritiikkiin kykeneviin, selityksiin.
Kun Suunnittelijan olemassaoloa ei voi havainnoida sen paremmin suoraan kuin hänen ominaisuuksiaan testaamalla, ei ole mitään syytä sille, että kukaan antaisi oletukselle Suunnittelijan olemassaolosta mitään painoarvoa. Jos Suunnittelija voidaan sovittaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, on tilanne mahdollinen. Mutta se ei tieteellisesti katsoen selitä mitään. On aivan turha vedota tieteellistä ajattelutapaa muistuttavaan systeemiin, joka tekisi Suunnittelusta tai Jumalauskosta jotenkin rationaalisempaa. Kun tuosta kuviosta puuttuu se kaikkein oleellisin pala, väitteen testattavuus, vertausta voi ajatella jopa älyllisesti epärehelliseksi. Muulla samankaltaisuudella ei ole merkitystä jos väitteen testattavuus, kyky itsekriittisyyteen, on heitetty ikkunasta.