Hieno on, Tähti huipussa ja kaikki. Lisäksi muuten turha runko lämmittää. Kyllä se koristeillakin kasassa pysyy.
(C)Tuomo Hämäläinen, 2005

Erikseen luodut eliöryhmät

"Kettu pysyy aina kettuna, hanhi jää aina hanheksi, ja tiikeri säilyttää tiikerin luonnon. Ainoa erot, jotka voivat olla olemassa lajinsa puitteissa, täytyy olla eri asteisissa eroissa rakenteellisesa vahvuudessa, aktiivissa voimassa, älyssä, tehokkuudessa, kestävyydessä jne, jotka yksittäiset yksilöt ovat lahjanaan saaneet".
(Adolf Hitler, "Mein Kampf", vol ii, kappale xi)

Baramiini on YEC -kreationistien ja perusryhmä ID -kreationistien käyttämä sana kuvaamaan niitä eliöyksilöiden joukkoja, joilla on yhteinen evoluutiohistoria, mutta jonka ulkopuolelta ei yhteistä evoluutiohistoriaa ole. Baramiini/perusryhmäkäsitys liittyykin makroevoluution kieltämiseen.
Näkemys on erittäin kyseenalainen, koska ID -auktoriteetti Michael Behe pitää yhteisestä kantamuodosta kehittymistä tieteellisesti vakuuttavana ja jopa YEC -aktiivi Jonathan Sarfati kirjassaan "Refuting Evolution 2" suosittelee, etteivät tämän vuosituhannen kreationistit käyttäisi "se on vain mikroevoluutiota, ei makroa!" -argumenttia, vaan keskittyisivät rappeutumiseen. Kuitenkaan ainakaan Suomen rivikreationistit eivät ole riittävän valistuneita tähän, ja heidän puheissaan baraminologia/perusryhmät eli makroevoluution kiistäminen on keskeinen teesi. Tämän seikan vuoksi he joutuvat selittämään erilaiset eliömuodot oletuksilla useista erikseen luoduista eliöryhmistä. Tämän mallin ympärillä esintyy usein kaksi termiä baramiini ja perusryhmä.

Baraminologia

Termi baramiini on johdettu heprean sanoista "bara" (luotu) and "min" (kaltainen). Sanan on lanseerannut Frank L. Marsh vuonna 1941.
Baraminologia on kehittänyt oman "taksonomian", joka nojaa seuraaviin lisätermeihin:
*Monobaramiini(kreikan "monos" ~ "yksi"): joukko lajeja, jotka jakavat yhteisen esi-isän. Sillä tarkoitetaan holobaramiinin osaa, jolla keskenään lisääntyminen on mahdollista. Se on siis hieman biologiasta lajia laajempi kokonaisuus.
*Holobaramiini(kreikan "holos"~ "koko"): Joukko joka jakaa yhteisen kantamuodon eivätkä ole sukua millekkään muulle lajille. Holobaramiini sisältää kaikki elämänmuodot, jotka jakavat geneettisen sukulaisuussuhteen: Toisin sanoen se tarkoittaa koko ryhmää, jonka uskotaan polveutuvat yhteisestä kantaisästä. Yleisesti ja lyhyesti pelkkä "baramiini".
*Apobaramiini(kreikan "apo" ~ "poissa jostakin"): Joukko lajeja jotka eivät ole sukua mille tahansa muille lajeille. Apobaramiini voi sisältää yhden tai useamman holobaramiinin, mutta kaikkien näiden holobaramiinien on sisällyttävä tähän apobaramiiniin kokonaisuudessaan.
*Polybaramiini(kreikan "poly" ~ "monta"):Kahden tai useamman yksilön joukko joka edustaa osaa ainakin kahdesta toisistaan erillistä holobaramiinista. Käytännössä mikä tahansa joukko lajeja. Käytetään joskus myös tarkoituksessa "mikä tahansa yli yhden yksilön joukko".
Apobaramiini ja polybaramiini eivät kreationistien mukaan sisällä mitään sukulaisuutta, vaan ainoastaan "Suunnitelmasta johtuvaa samanlaisuutta". Näillä lisämääritelmillä yritetään kattaa Linnén taksonominen luokittelu ja selittää samalla miksi Linnén luokittelu on mahdollista vaikka sukulaisuutta ei ole. Määritelmät ovat epämääräiset jotta tarkkaa kannanottoa siitä mitä Linnén tasoa ne edustavat ei tarvitsisi tehdä, vaan niitä voitaisiin tulkita aina "tarpeen mukaan sopivasti".

Perusryhmäoppi

ID-teoreetikot ovat ottaneet etäisyyttä baramiinioppiin ja tämän taksonomiaan. Baraminologiaan termeineen ei YECin ulkopuolella törmää, koska ID-piirissä -etenkin USA:ssa- Raamattu ja kytkökset YEC -kreationismiin on naamioitava pois kaikin keinoin. Mutta koska ID:llä on samat perusoletukset useasta erikseen luodusta eliöryhmästä, ovat he käytännön syistä "uudelleennimenneet" baramiinikäsitteen perusryhmäksi.
ID:n kannattajien mielestä perusryhmäoppi on pätevä, koska "Toisiaan lähelläkään olevien perusryhmien kesken ei ole koskaan havaittu suoraa tai epäsuoraa risteymää."(Evoluutio -kriittinen analyysi, s. 284) Samaan perusryhmään kuuluviksi on on määritelty "ne yksilöt, jotka joko suoraan tai epäsuorasti ovat risteytyksen kautta sidoksissa toisiinsa."(Evoluutio -kriittinen analyysi, s. 34). Tämä on paitsi kehämääritelmä -säälittävä virhe professorismiehiltä- myös tietämättömyyteen vetoamista.

Samaa perusryhmäkäsitettä käyttää myös Lubenow kirjassaan "Myytti apinaihmisestä", joskin Lubenow esittää tunnistuksen empiirisellä koe -esittelyllä, jonka sisältö on että ne populatiot, joiden välillä ei ole havaittu yhteyttä ovat eri perusryhmää. Määritelmä ja tunnistus ovat samat, mutta Lubenow on vain kätkenyt kehämäisyyttä kuvailun alle.

Joku voisi väittää, että kehämäisyysväite olisi "trueismia": Jos määrittelemme jonkin esimerkiksi karhuiksi, niin muut luokittuvat "eikarhuiksi" automaattisesti. Jos määrittelemme perusryhmän havaitsemiemme risteytymieien mukaan on annettu määritelmä episteeminen, ei ontologinen:
*Emme voi tietää saammeko uusia,suoria tai epäsuoria, risteämishavaintoja. Tällöin tietämämme "perusryhmän rajat" siirtyvät mutta oikeat perusryhmän rajat ovat siellä missä ne aina ovat olleet.
*Emme tiedä, onko sellaisia sukupuuttoon kuolleita lajeja, joiden epäsuorat risteämiset, laajentaisivat perusryhmärajoja ja yhdistäisivät perusryhmiä toisiinsa.
Voimme määritelmällä "yksilöt, jotka joko suoraan tai epäsuorasti ovat risteytyksen kautta sidoksissa toisiinsa." ainoastaan että niillä on yhteinen kantamuoto - eri "perusryhmä" ei kuitenkaan tarkoita, että yhteyttä ei olisi. "Eri kantamuotoja" -luokitus vaatisi ylimääräisen oletuksen, oletuksen. Ja jos tästä jatkamme päättelemällä että "Toisiaan lähelläkään olevien perusryhmien kesken ei ole koskaan havaittu suoraa tai epäsuoraa risteymää.", on kyseessä tautologia, sillä jos havainto tehtäisiin, siirtyisi perusryhmän rajat, (epäsuora) risteymähän on havaittu - jolloin ei edelleenkään olisi havaittu risteymää perusryhmien yli. Tässä muodossaan johdettuna päättely makroevoluution tapahtumattomuutena johtaa siihen että mikään havainto ei voisi olla todiste makroevoluutiosta, ja tältä muodoin sen arvo makroevoluution mahdottomuuden todisteena on nolla.

Tutkittavuus

Tässä kirjoitelmassa käytän perusryhmän ja baramiinin synonyyminä "holobaramiinia", joka myös vastaa täysin ID-teoreetikkojen "perusryhmä" -termiä. Syynä tähän valintaan on se,että evoluution ja kreationismin käsittelyssä kiinnostavin ja keskeisin ongelma on "alkusyntyjen" tai "alkuluomisten" lukumäärä; evoluutioteorian olettama makroevoluutio tarkoittaa mikroevoluutiota muodossa jossa on vain yksi perusryhmä. Käsitysero kreationistien ja evolutionistien välillä on siis perusryhmien määrästä ja mikroevoluution rajoista.

Kreationistit ovat siis määritelleet perusryhmän ja ovat valinneet perusryhmien rajoille työhypoteeseiksi vaihtelevasti Linnén pääjaksot, uusien elimien kehityksen, heimorajat, lajirajat..

Ja tämä raja näyttää siirtyvän jopa saman puhujan puheissa tilanteen mukaan : Kun ID:läinen puhuu kambrin räjähdyksestä, hän muistuttaa että kaikkia nykyään tavattavia pääjaksoja oli olemassa jo tuolloin, ja että muut ovat voineet joko kehittyä ohjatusti tai rappeutua näistä:
Rappeutumisen mahdollisuutta perustellaan siten, että eliön perimän koko ei välttämättä korreloi sen ulkoisen rakenteen kanssa, mikä on totta. Tosin tämä rappeutuminen on silti aika erikoista koska se sallii myös uusien elimien synnyn ja rakenteiden monimutkaistumisen rappeutumalla. Sillä vaikka onkin totta että kambrikaudella oli olemassa kaikki nykyiset pääjaksot ja lisäksi muitakin, koko ja ekologiset erilaistumiset ovat muuntelevampia kuin kambrin aikana. Syynä on se, että luokittelemme anatomisen perusrakenteen mukaan, emmekä ekologisen diversifikaation perusteella ja siksi esimerkiksi sekä lepakot että valaat ovat nisäkkäitä. (Gould, "Ihmeellinen elämä", sivu 213)
Toisaalta hän saattaa kannattaa "perusryhmää" ja toisaalla mainita että se rajaa erilliset luomiset "yleensä noin heimorajojen" kohdalta. Vaikka kambrikauden kerrostumissa eivät suinkaan edusta nykyisten heimojen edustajia. Uusia heimoja on siis tullut lisää. Jomman kumman on oltava väärässä : Joko sukulaisuussuhde on heimorajalla ja kambrin pääjaksot kertovat vain "yhteisestä rakennesuunnitelmasta" eli Suunnittelija teki ne vain niin, tai sitten kambrin yhteys on totta ja "perusryhmärajat" eivät kerrokaan siitä että sukulaisuussuhdetta ei olisi.

Tyypillisimmillään epäsuoralla risteymällä tarkoitetaan kuitenkin jälkeläistä(lisääntymiskyvytöntäkin) seuraavasti:
Jos (ala)lajiA ja (ala)lajiB lisääntyvät keskenään ja samanaikaisesti (ala)lajiB lisääntyy (ala)lajiC:n kanssa mutta (ala)lajiA ei lisäänny (ala)lajiC:n kanssa ovat kaikki (ala)lajit, (ala)lajiA (ala)lajiB ja (ala)lajiC, samaa perusryhmää. Tämä määrittely ei kuitenkaan kerro mitään erikseen luomisesta, koska jos (ala)lajiB sattuu kuolemaan sukupuuttoon, tunnistuvat (ala)lajiA ja (ala)lajiC eri perusryhmiksi. (ala)lajiA on yhtä paljon yhteisestä kantaisästä ja aivan yhtä läheistä sukua (ala)lajiC:n kanssa, oli (ala)lajiB elossa tai ei - vaikka perusryhmämääritelmä antaakin toisenlaisen kuvan. Perusryhmä on siis pelkkä määritelmä, joka kyllä todistaa yhteydestä, mutta perusryhmän ulkopuolisuus ei kerro edes perusryhmätasoa suuremmasta erilaisuudesta ja vielä vähemmän "eisukulaisuudesta"~"erikseen luomisesta".

Sen sijaan jos sukulinjat ajatellaan puuna ja hetkellä t elävät populaatiot ovat oksankärkiä, jotka ovat samalla korkeudella "aikalinjalla". Mennyttä ajanhetkeä t0 edustavat kaikki puun osat, jotka ovat tuon linjan alapuolella. Aika kuluu, eliöpopulaatiot elävät ja kuolevat, tapahtuu haarautumisia, osa oksankärjistä jää tuon liikkuvan aikalinjan alapuolelle kuten myös kaikki haarautumiskohdatkin.
Otetaan ajanhetki t1, joka on ajanhetken t jälkeen. Puun oksankärjet siis edustavat näitä lajipopulaatioita, jotka ovat elossa ko. ajanhetkenä t1. Kahden eri oksankärjen kohtaamispaikka ei ole kyseisellä aikalinjalla t1 oksankärkien välillä. Sen sijaan yhteys on historiassa t0 olevassa haarautumiskohdassa. Mitä kauempana historiassa haarautumiskohta on, sitä pidempi välimatka oksankärjillä on toisistaan ajanhetkellä t1. Mitä pidempi geneettinen välimatka, sitä vaikeampi on myös näitä eliöitä on risteyttääkin. Epäsuorakin risteytymiskykyisyys kaikkien ajankohdan t1 oksankärkien kesken on sitä vaikeampaa, mitä kauemmin eriytymistä on tapahtunut: Eli "välimuodot" ovat historiassa eläneet edeltävät eliöt, eivät aikalinjassa t1 rinnan elävät eliöt.

Samoin uusia perusryhmiä syntyy luonnossa ihan niinkin yksinkertaisesti, että kehälajin A,B,C, jossa A ja B lisääntyy, B ja C lisääntyy mutta A ja C ei lisäänny, välilaji B kuolee sukupuuttoon. Koska jokaikisessä lajin sukupuutossa kuolee yksi tai useampia tälläisiä B:n kokoisia alalajeja, on alalajien kuolemat vielä lajinkin kuolemaa yleisempiä. Ja jos yksikin näistä sattuu tappamaan kehälajin B vastineen, niin baraminologia tunnistaa sen väärin. Tiedämme että lajit voivat hyvin muuttua kehälajeiksi, joten mitään estettä evoluutiolle perusryhmän rajat ei minkään järjen mukaan voi luoda.

Ja kun kehälajin keskikohtien kuolemassa 1 perusryhmä muuttuu 2 perusryhmäksi, olisi tilanne periaatteessa makroevoluutiota, jos unohdetaan perusryhmän kehäinen perustelu. Eli jos perusryhmä ei olisi kehäpäätelmä ja tätä kautta falsifioitavissa, se olisi itse asiassa jo tällä esimerkillä falsifioitu:

Se on itse asiassa falsifioitu niin täydellisesti, kuin se on ikinä missään mahdollista. Se ei päde enää edes kreationistien omissa konsepteissa. Perusryhmä voi syntyä koska kehälajeja voi syntyä. Se ei välttämättä vaadi edes uusia geenejä tai uutta informaatiota koska kreationistit itse eivät usko kehälajiutumisen sellaista vaativan. Ja siitä se vaatii vain genomeiden poistumista, ja välilajin tuho voidaan täysin katsoa rappeutumisprosessiksi. Perusryhmäkonsepti on siis täysin pätemätön "erikseen luomisen" rajojen tunnisteena vaikka henkilö hyväksyisi pelkän geenien tuhoutumisen, ei edes niiden muuntumista. Siksi koko konseptille on erittäin vaikea antaa minkäänlaista kunnioitusta. Se on IDiotismia parhaimmillaan.

Näitä itselleen ikäviä tosiseikkoja (ID)kreationistit pakenevat tyypillisesti "banaanikärpäset pysyvät yhä banaanikärpäsinä" -väitteeseen. tai väittävät jotain "Evoluutio - kriittinen analyysi" -kirjan sivun 45:
"Kuvassa 3.26 on esitetty joukko sorsalintuja. Eroista huolimatta ne voi tunnistaa sorsalinnuiksi erityisesti nokan perusteella."
-tyyppistä.
Nämä molemmat ovat kuitenkin "morfologiseen lajikäsitteeseen" viittaamista : "Evoluutio -kriittinen analyysi" määrittelee sivulla 39, tiedemaailman yleisesti hyväksymän morfologisen lajimääärityksen "Morfologinen lajikäsite perustuu eliöiden rakenteen ja muodon tuntomerkkeihin". "Evoluutio - kriittinen analyysi" on myöhemmin samalla sivulla 39 sitä mieltä, että
"Morfologiseen lajikäsitteeseen liittyy selviä subjektiivisia arvostuksia. Mielipiteet voivat poiketa sen suhteen, mitkä ominaisuudet ovat merkittäviä ja mitkä vähemmän merkittäviä. Objektiivista mittaria ei ole olemassa. Objektiivisesti ei myöskään voida määrittää sitä miten monta ja minkä laatuista eroavaisuutta vaaditaan lajien erottamiseksi toisistaan."
Toisin sanoen, "perhoset perhosina, banaanikärpäset banaanikärpäsinä" -argumenttiin turvautuminen on perusryhmän oman perustelun kautta jotain, joka on se "ongelma evoluutiolle", jota koko "perusryhmäoppi" jotenkin on ratkaisemassa..

Perusryhmämäärittelyn yritys rakentaa pesäeroa morfologiseen lajimääritelmään korostuu "Evoluutio -Kriittinen analyysi" -kirjassa sivulla 45 korostetaan "sorsaperusryhmän" rakenteen ja koon ja toimintatapojen erilaisuuksia, sivulla 36 sanotaan että jos koe osoittaisi että esimerkiksi isojalkakanan ja fasaanin välinen risteytymä on mahdollinen, pitäisi nämä ryhmät yhdistää samaksi perusryhmäksi, vaikka näiden rakenteet ovatkin todella erilaisia -ja kirjassa muutenkin esitellään kuvia eri lintuperusryhmistä ja kukista joilla on rakenteita joita muilla saman perusryhmän osilla ei ole - tämä ei estä sitä että ne olisivat samaa perusryhmää. Perusryhmämääritelmän mukainen raja risteytymisessä ei siis tarkoita isoa rajaa morfologiassa. Ja koska E-ka:n sivulla 55 kerrotaan että mikro- ja makroevoluution välinen ero on perusryhmämallissa se, että mikroevoluutiota on kaikki muuntelutapahtumat, jotka jäävät perusryhmän rajojen sisälle ja makroevoluutiota olisi uuden perusryhmän syntyminen toisesta, käy niin että jos jokin uusi rakenne ilmaantuu jollekin lajille, mutta kyseinen laji voi lisääntyä toisen lajin kanssa, niin (ID)kreationisti päättelee ettei uusi rakenne merkitse mitään sillä "se on perusryhmän sisäistä kehitystä" eli mikroevoluutiota. Morfologinen lajimääritelmä on siis ilmeisesti "hyvä määritelmä, jota perusryhmämäärittely ei tee turhaksi" jos sitä käytetään korostamaan joidenkin lajien erilaisuutta, mutta muuten se on "subjektiivinen".

Toisin sanoen:
Vaikka kreationistit määrittelyllä ja työhypoteesin asettelulla kuvittelevatkin jo todistaneensa luomisen älyn tarpeen ja kumonneen makroevoluution, niin missään kreationistien kirjoissa ei ole esimerkkejä testeistä, joilla perusryhmät voidaan erotella toisistaan empiirisesti tavalla, joka osoittaisi ne erillisiksi, ei "sukulaisuutta" omaaviksi:
Lähimpänä testattavuutta olisi väittää Apobaramiinin kohdalla menevää rajaa perusryhmien rajoina: Tässäkin tulee ongelmaksi se, että jos jostain kehälajista -siis lajista joilla ääripäät eivät ole lisääntymiskykyisiä keskenään,mutta niiden välissä kulkee alalajien sarja,jotka ovat liukuvasti lisääntymiskykyisiä- kuolee välistä niitä lajeja, näyttäisi tapahtuman seuraus baraminologialle kahdelta eri perusryhmältä.

Perinteisen baraminologian monobaramiini voidaan tunnistaa, mutta kun holobaramiinia ei voida tunnistaa, on koko erilleen luotujen ryhmien idea vailla tutkimusmetodia. Tiedämme siis että geneettinen yhteys, joka kertoo sukulaisuudesta holobaramiinissa muuttuu apobaramiinin rajalla ainoastaan yhteydeksi joka kertoo "yhtenevästä Suunnittelusta". Mitään keinoa tunnistaa ensimmäinen jälkimmäisestä ei ole.

Päinvastoin, joskus esiintyy jopa lausuntoja joiden mukaan evoluutikot ovat niin rajoittuneita kun kritiikissään olettelevat selvästi havaittavissa olevat rajat baramiineille. Perusryhmien rajat on kuitenkin oltava eksaktisti mitattavissa, koska muuten emme voisi tunnistaa ovatko kohteet samaa vai eri baramiinia. Tällöin väite baramiineista on pelkkä "jumala voisi luoda vaikka millaisia, liukuvarajaisiakin, baramiineja", jossa erillisyyttä ei voida aidosti testata, ei voida millään keinoilla osoittaa että baramiinit olisivat varmasti eri baramiinia. Se on siis falsifioimattomissa, testaamattomissa, oleva väite jota selitetään "ad hoc". Eli täysin tieteellisyyden vastaista. Ja lisäksi "Evoluutio -kriittinen analyysi" -kirjan sanoman vastaista. Kirjahan sanoo sivulla 284 että "Perusryhmien selkeä rajattavuus on viite luotujen ryhmien olemassaolosta." Joka tietenkin tarkoittaa että epäselvä rajattavuus olisi luomismallin kannalta heikkous.

Toisin sanoen: Sekä YEC- että ID-kreationisteilla puuttuvat testit ja sitä kautta evidenssi. Määrittely ei ole sama kuin todistus. Premissi ei ole validi johtopäätös.

Vaatimus makroevoluutiosta

Perusryhmän kannattajat vaativat evoluutikoilta todisteita makroevoluutiosta. evoluutioteoreetikkojen pitäisi -paitsi avata tautologinen Gordionin solmu- antaa mekanismit eri lähtökohdista syntyneiden eliöiden geneettiselle sukulaisuudelle. Koko luomistoivojien esittämä vaatimus perusryhmien välisestä makroevoluutiosta ei toimi,sillä evoluutioteoria olettaa vain yhden "perusryhmän". Näinollen vaatimus mekanismin löytämiselle on olkiukko. Tälläiseen sortumisen sijaan luomisopin kannattajien tulisi kertoa millaiset havainnot osoittaisivat perusryhmäteorian vääräksi: tätä he eivät tee, vaan ainoastaan sanovat, että mikään mekanismi ei voisi makroevoluutiota aikaansaada. Toisaalta makroevoluution rajoista keskustellessa jotkut kreationistit vetävät rajat eri kohtiin. Esimerkiksi William Dembski on maininnut silmästä, eli perinteisestä kreationistien malliesimerkin "ei ole mahdollista kehittyä vähittäin evoluutiolla", että sen evolutiivisesta kehityksestä on hyvät todisteet.

"In William Paley’s days, the eye, a mammalian eye was as good an example of design as you could find and he made a design argument based on the eye.

Along comes Darwin, along come his successors and they say look there are all this different eyeballs out there in organisms, slap em down on a table, draw arrows between them from those who are less complex to those who are more complex. It Evolves…

End of story

that’s it"

Toisin sanoen keskusteltaessa "mahdollisesta älykkäästä tahosta" kuten Luojasta, käy niin että tilanne sortuu jonkinlaiseen "antidarwinismiin", jossa se mikä on jo todistettu mahdolliseksi evoluutiolla kertoo mikroevoluution rajoista. Ja sellainen, jolle kehitystietä ei vielä tunneta, on "ongelma evoluutiolle". Vaikka evoluutioteorian voima on siinä, missä kaikkien muidenkin teorioiden; Siinä, että mennyt tutkimus on tukenut sitä.

Olemme löytäneet esimerkiksi kriittiset tahot, kuten Dembskin, vakuuttavan kehitysreitin jopa silmälle. Tämä voidaan siis nähdä evoluutioteorian onnistumisena. Tämä olisi tappio "Suunnitteluteorialle", jos heidän harrastamansa "ei tiedetä miten evoluutiolla, näyttää siis Jumalan vaativalta kompleksisuudelta" olisi ollut alun perinkään mikään argumentti tai teoria. Mutta valitettavasti se ei ole, se on vain tietämättömyyteen vetoaminen "Aukkojen Jumalan" kautta.

Ja sillä on vielä tutkittavaa, toisin sanoen evoluutioteoriaa käyttämällä voidaan vielä tehdä tutkimusta. Sen takia luomisteorian kannattajien tulisikin unohtaa syyttelynsä "darwinistien kompleksisuuden takana piilottelusta", lopettaa kyseinen toiminta itse ja alkaa tekemään tutkimusta, joka ei niinkään perustu "argumentointiin negaation kautta" eli GODDIDIT:iin, vaan jossa Suunnittelulle hankittaisiin positiivista todistusaineistoa.

Perusteltavuus

Perusryhmäopille tuottaa ongelmia se,että siinä kun makroevoluutiossa oletetaan vain yksi alkusynty, niin perusryhmämallissa niitä vaaditaan useita:jos yhden yksinkertaisen kokonaisuuden syntyminen on "infernaalisen epätodennäköinen" on usean monimutkaisemman kokonaisuuden syntyminen tätä paljon epätodennäköisempää. Luulisi Suunnittelijallekin helpompaa luoda yksi yksinkertainen, kuin useampia monimutkaisia kokonaisuuksia.

Jatkuvuusongelma

Käytämme geenivertailuja ja muita välineitä siihen että tunnistamme samaan perheeseen kuuluvia ihmisiä (isyystestit). Samaa voidaan tehdä eritasoisille sukulaisille. Samaa tehdään laajemmille populaatioille, voimme selvittää mitä sukua esimerkiksi kiinalaiset ja afrikkalaiset ihmiset ovat. Darwinin teoria selittää jaetut ominaisuudet yhteisellä polveutumisella sekä erot erkaantumisella yhteisestä esi-isästä. Tästä seuraa tiettyjä fylogeneettisiä korrelaatioita.

Fylogeniapuu ei siis itse asiassa ennusta että geenipuut olisivat edes ihmisillä "täysin identtisiä", ainoastaan että siellä on tietty korrelaatio, tilastollinen yhteys.

Yhteisiin ominaisuuksiin keskittyvät kysymykset voidaan toistaa erisuuruisilla ryhmillä. Yhteneväisyydet eivät lopu lajiin, tai muihin perustyyppien rajoihin ; Kissat, koirat, karhut ja näädät jakavat tiettyjä ominaisuuksia.

Baraminologit ja perusryhmän kannattajat kuitenkin asettavat "erillisiä laatikoita", joilla on ollut lajeina itsenäiset alut ja joiden välillä ei ole yhteistä polveutumista. Sama geenivertailumenetelmä toimii siis vain tiettyyn rajaan, mutta ei enää sen ulkopuolelle.

Kuten jo aikaisemmin osoitin, uusien baramiinien synty mikroevoluutioprosesseilla ei ole mahdotonta. Minkä tahansa "epäsuoran risteymän" tuhoaminen johtaa siihen että on olemassa kaksi lajia, joilla ei nykyään ole olemassa mitään jotka "lisääntyisivät epäsuorasti keskenään".

Siinä missä evoluutioteoria "yhteinen polveutuminen+kasautunut mikroevoluutio" selittää eroja ja samanlaisuuksia ja ennustaa näiden välille tiettyä korrelaatiota. Tarjoten jopa falsifikaatiokriteerin, eli mahdollisuuden testata onko tämä "selitysyhteys" ainoastaan näennäinen:

"Based on our standard phylogenetic tree, we may expect to find gill pouches or egg shells at some point in mammalian embryonic development (and we do). However, we never expect to find nipples, hair, or a middle-ear incus bone at any point in fish, amphibian, or reptilian embryos. Likewise, we might expect to find teeth in the mouths of some avian embryos (as we do), but we never expect to find bird-like beaks in eutherian mammal embryos (eutherians are placental mammals such as humans, cows, dogs, or rabbits). We may expect to find human embryos with tails (and we do), but we never expect to find leg buds or developing limbs in the embryos of manta rays, eels, teleost fish, or sharks. Any such findings would be in direct contradiction to macroevolutionary theory."
(Scott F. Gilbert,"Developmental Biology",1997)

Kreationistit kykenevät kertomaan "syyt baramiiniteorian kautta" vain eriäville piirteille, mutta eivät niitä samanlaisia. Samanlaisuudet selittääkseen he joutuvat keksimään jo "perusryhmistä eriävän selitysmallin", eli joutuvat vetoamaan jonkinlaiseen "rakennesuunnitelmaan". Siinä kohdassa he eivät kuitenkaan kykene kovin ansiokkaaseen toimintaan;
1:Tätä rakennesuunnitelman olemassaoloa ei voida falsifioida mitenkään. Kaikki voi olla "rakennesuunnitelmaa", mikä tietenkin johtaa täydelliseen kritiikin ulottumattomuuteen.
2:Sen perusteella voidaan korkeintaan löytää samanlaisuuksia ja erilaisuuksia ja kutsua näitä "Suunnitelman sisällöksi". Sen alkuperää ei kuitenkaan voida mitenkään testata. Evoluutioteoria ennustaa fylogeniapuun korrelaatioineen, niiden puute kaataisi teorian yhteisestä polveutumisesta. Toisin sanoen evoluutikot kykenevät liittämään sekä samanlaisuudet että erilaisuudet tiettyyn prosessiin, jonka sisältö on tunnettu. "Erillisalkuisten eliöryhmien" kannattaja taas voi ainoastaan laittaa löydetyt korrelaatiot tai erilaisuudet johonkin joka on "mysteeri". Ja se olennaisin yhteys. Ja mikä ongelmallisinta, juuri se elementti joka tekee siitä "Suunnitteluselityksen/Jumalatodistuksen" jää itse asiassa testaamatta. He voivat ainoastaan testata "rakennesuunnitelman sisältöä", eli muokata ja korjata käsityksiään "rakennesuunnitelma sisällöstä", mutta he eivät lainkaan kykene testaamaan varsinaista yhteyttä, eli sitä onko havaittujen samanlaisuuksien ja erilaisuuksien takana mahdollisesti jokin "Älyllisen tahon Suunnitelmasta" poikkeava syy.
Perusryhmien ja baramiinien kannattajalle jää siis täysin vastaamatta siihen, kun jaetut ominaisuudet ja erilaiset ominaisuudet ovat hyvä syy luokitella eläimiä "mikroevoluution piirissä" hierarkisiin kategorioihin, kuten lajeihin tai sukuihin niin, että "mikroevoluutio" toimii niiden selityksenä, niin miksi ihmeessä nämä samat olemassaolevat ja havaitut syyt eivät olisi tarpeeksi hyviä syitä korkeammilla kategorioilla kuten pääjaksojen kohdalla? Heidän tulisi testattavasti kertoa hyviä syitä sille miksi yhteinen polveutuminen on hyvä selitys jollekin ilmiölle johonkin asti, mutta ei enää sitä korkeammalle.

Ihminen ja apina

"We do not expect to ever find any Australopithicus, Ardipithecus, or Kenyanthropus fossils in Australia, North America, South America, Antarctica, Siberia, or on any oceanic islands removed from Africa. Any such findings would be catastrophically problematic for the theory of common descent."
(Douglas Theobald, "29+ Evidences for Macroevolution", 1999)

Suurimman kiistan aiheena on ihmisen ja apinan sukulaisuus. Kreationistit eivät ole asiasta lainkaan yksimielisiä. Esimerkiksi ID:n nokkamiehenä tunnettu Behe on sitä mieltä, että yhteinen kantamuoto löytyy. Tämän hän ilmoitti 1995 the American Scientific Affiliationin tapaamisessa. Samaa mieltä on myös Denton, mikäli 1998 julkaistua "Natures Destiny" -teosta on uskominen. Useat kreationistit kuitenkin ovat eri mieltä. Heistä apina ja ihminen ovat selvästi eri perusryhmää. Heistä tämä raja on selvästi havaittavissa. Tästä yksimielisyydestä ja varmuudesta huolimatta he eivät osaa määrittää tuota paikkaa, niin että muutkin kreationistit olisivat samaa mieltä tästä. Esimerkkinä Jim Foleyn 2005 kirjoittama "Comparison of all skulls".

Kaiken kaikkiaan olen baramiiniopista samaa mieltä kuin Behe:

"Over the next few sections I'll show some of the newest evidence from studies of DNA that convinces most scientists, including myself, that one leg of Darwin's theory - common descent - is correct."
(Michael Behe, "Edge of Evolution", 2007, s. 65)

Lisätietoja:
Mark Isaak, "Claim CB102",2004
Juha Leinivaara, Perusryhmäbiologia,2007
Hosted by www.Geocities.ws

1