'Arguebuyer:"I came here for a good argument."
Arguer:"No you didn't; no, you came here for an argument."
Arguebuyer:"An argument isn't just contradiction."
Arguer:"It can be."
Arguebuyer:"No it can't. An argument is a connected series of statements intended to establish a proposition."
Arguer:"No it isn't."
Arguebuyer:"Yes it is! It's not just contradiction."
Arguer:"Look, if I argue with you, I must take up a contrary position."
Arguebuyer:"Yes, but that's not just saying 'No it isn't.'"
Arguer:"Yes it is!"
Arguebuyer:"No it isn't!, Argument is an intellectual process. Contradiction is just the automatic gainsaying of any statement the other person makes."
[short pause]
Arguer:"No it isn't."
Arguebuyer:"It is."'
(Arguebuyer[Actor:Michael Palin], Arguer[Actor:John Cleese], "Monty Python's Flying Circus: Just the Words, Vol. 2, episode 29:The Argument Sketch")
Argumentti on päättelyn apuväline.
Argumentti on päätelmä, joka tavallisesti esitetään niin, että ensin annetaan perusteet eli väitteet eli premissit, ja tämän jälkeen johtopäätös. Argumentti ei ole väite. Väite on argumentissa oleva premissi. Ihanneargumentissa osoitetaan perustelu sille miksi pohjalla olevat väitteet ovat todet. Perustelujen tulee nojata kuvauksiin tai muuten yleisesti päteviksi sovittuihin oletuksiin.
Se,että argumentti ei täytä vaatimuksia,tai ei muuten ole pätevä ei tarkoita sitä,että ilmiö,jota sillä on yritetty todistaa olisi väärä tai ei-oleva. Vaatimusten täyttämättömyys tarkoittaa vain sitä,että meidän ei sen nojalla ole perusteltua pitää sitä totena. Vaikka huono argumentaatio, esimerkiksi toisen mollaaminen on taatusti hauskaa, ja eräät huonon argumentaation niksit ovat jopa yleisessä käytössä & tehokkaita, ei huono argumentaatio johda mihinkään.
Argumentaatio liittyy väitteiden perusteluun ja todisteluketjujen rakentamiseen; Argumentaatio ei ole vihamielistä vastakkainasettelua,sen sijaan argumentti antaa mahdollisuuden järkiperäiseen päätöksentekoon. Argumentin ja argumentoinnin idea on,että jos perustelut ovat hyviä,tulee se hyväksyä. Argumentoinnin tarve syntyy siis pyrkimyksestä rationaalisuuteen.
Argumentointi harjaannuttaa perusteltuun ajatteluun.
Käytännössä argumentoinnilla pyritään perustelemaan oma kanta. Jos kannat ovat eriävät jossain osin,niin tarvoitteena on perustella oma kanta paremmaksi kuin toisen kanta. Tältä kohdin jos pelkästään osoittaa toisen kannan puutteita,niin voi toki joltain näkökannalta "kumota" sen, mutta tässä tilanteessa omaa kantaa ei ole perusteltu, ja objektiivisuusnäkökannan nimissä on samoja kriteereitä käytettävä myös omaan näkökantaan.
Vaikka toisen tahon haukkuminen on aina hauskaa,ei se johda mihinkään. Varmistaaksemme oman väitteen oikeudellisuuden ja perusteltavuuden täytyy osata perustella.
Argumentteja arvioidaan testaamalla perustelun ja taustaoletusten hyväksyttävyyttä, relevanssia väitteelle ja perustelulinkin sitovuutta. Todistettava asia hyväksytään argumentin nojalla vain,jos keskustelu on avointa. Argumentointia ei saa rajoittaa pelko tai jännitys. Myös tilanteeseen liittyvä tieto tulee olla osapuolten hallussa,jos näin ei ole, on perusteluja ja niitä todentavia kuvauksia käytettävä enemmän. Tavanomainen tapa argumentoida on sitoa argumentti muuhun tietoon ja sitten etsiä sille tukea ja vastakkaisia näkökohtia sekä kilpailevia väitteitä.
Kun eri näkökannat esittävät argumentaatiota,on kyseessä väittely. Väittelyssä osapuolia voi olla yksi,kaksi tai useampi, jopa useampia ryhmiä. Väittelyn kaikki osapuolet voivat olla puheenvuoron esittäjiä ja päätöksentekijöitä tai vain toista. Puheenvuoron käyttäjillä voi olla erilaisia oikeuksia tai velvollisuuksia, liittyen valtarakenteeseen ja tietojen ja keskustelutaitojen nojalla. Väittely katsotaan reiluksi,jos väittelijät uskovat itse omiin katsantokantoihinsa,ja pitävät sitä keskeisenä käsiteltävälle asialle. Muten väittely on epäreilu. Hyvässä väittelyssä käytetyt argumentit ovat perusteltuja,huonossa väittelyssä jompi kumpi tai molemmat osallistujista esittää virheellisiä tai perustelemattomia argumentteja.
Väitelijät voivat olla sitoutuneet alkuperäisiin katsantokatoihinsa, valmiita katsantokannan muutokseen tai kompromissiin,tai peräti vaihtamaan katsantokantansa täysin.Dokmaatikko on sitoutunut näkökantaansa,eikä ole valmis vaihtamaan sitä argumenteilla tai minkään muunkaan asian kautta. Dokmaatikon kanssa väittely ei kannata,jos tarkoituksena on hänen mielipiteensä vaihto. Sen sijaan,jos tarkoituksena on oppia hänen näkökantaansa tai haluaa kehittää omaa argumentaatiotaitoaan,on väittely mahdollista suorittaa. Jos tätä ei ota huomioon, joutuu dokmaatikon kanssa väistämättä riitelyyn,jossa tunnusomaista juuttunut ja kilpailullinen luonne.
Väittelyn tavoitteena voi olla oman mielipiteen selittäminen,muiden mielipiteisiin vaikuttaminen,yksimielisyyteen pääseminen,totuuden tavoittaminen,käytännön yhteistoimintaan pääseminen,keskustelu itsenään,ajankulu,"brassailu",enemmistön puolelleen saaminen,ryhmän sisäisen eheyden korostaminen,erimielisyyden korostaminen suhteessa toisiin.
Väittely voi ratketa argumentaation,äänestyksen,väittelytaidon,valta-asemien nojalta,näiden yhdistelmä tai väittely voi olla vain yksi tekijä lopullisessa päätöksenteossa.
Väittelyn voittamiseksi ei siis tarvitse olla oikeassa,mutta kyllä se useimmiten tätä hyödyttää
Luonnontieteissä argumentointi lähtee taustaoletusten laadusta. Pyrkimyksenä on osoittaa,että oma kanta täyttää tieteellisyyden ehdot ja toisen ei. Jos näin on,ei asiaan liittyvistä havainnoista tarvitse edes puhua. Tärkeimpänä kriteerinä on falsifikaatiokriteeri: Luonnontieteissä ei perustella sillä "mikä on mahdollista",vaan siitä mikä voidaan todistaa. Luonnontieteissä todistaminen tapahtuu useimmiten ennustuksien sopimisella havaintoihin. Näinollen oppi,jota mikään havainto ei voisi kaataa, on perusteeton.
Samoin tietysti käy opille,jonka perustelu nojaa virheelliselle argumentoinnille, tai sitten esimerkiksi ottaa termikseen kehäpäätelmän tai ottaa teoreettisen termin(termi josta ei ole havaintoa) sellaisen ilmiön,joka ei koskaan voi muuttua havaintotermiksi(ilmiöksi jota voidaan joskus havaita ja jopa mitata). Näinollen säteilyteoria oli tieteellinen teoria ennen,kuin säteilystä oli havaintoa,mutta ID ei,koska se on ennalta päättänyt,että havainto Suunnittelijasta ei ole tavoitteena.
Tämän jälkeen katsotaan,voiko malli edes teoriassa toimia todellisuudessa.("face validity"/koherenssikriteeri) Tähän liittyvät olennaisesti "mahdoton"-väitteet. Mahdottoman vääräksi osoittamiseksi, eli mahdolliseksi osoittamiseksi riittää, että esittää spekulaation siitä, miksi on mahdollista. Yksi potentiaalinen vaihtoehto riittää,mitään havaintoja ei tarvita. Tällä tavoin estetään tietämättömyyteen vetoamista.
Näinollen niin luomisopin havaitsematon Suunnittelija, biogeneesin mahdottomuus, jonkun tietyn monimutkaisten rakenteen synnyn mahdottomuus ovat vääriä, kaatuneita yrityksiä tässä. Nämä siis ovat periaatteessa mahdollisia-ja tämä riittää.
Tämän jälkeen voidaan tarkastella mallien sopimista havaintoihin ja sen ennustettavuutta("predictive validity"/korrespondenssikriteeri)
Väitteen todistustaakka(burden of proof)tarkoittaa väitteen esittäjän velvollisuutta esittää väitteensä perustelut. Todistustaakka on siis väitteen esittäjällä,ei väitteen kyseenalaistavalla taholla.
”Probatio incumbet ei, quod affirmat, non ei, quid negat”;
todistustaakka on sillä, joka myöntää, ei sillä, joka kiistää. Esimerkiksi evoluutikon ei tarvitse osoittaa kreationismia koskevia väitteitä pätemättömäksi, vaan luomisen kannattajan tulee esittää todistusaineisto väitteidensä tueksi. Todistusaineiston käsittelyssä ei enää riitä se,onko se mahdollista,vaan se voidaanko se todistaa-ja miten. Todistusaineiston tulee koskea sitä mitä yritetään todistaa oikeaksi. Jollei tukea löydy,oppi joutuu ottamaan väitteen perusoletukseksi. Voittajaksi päätyy se oppi,jossa oletuksia on vähemmän.
Jos tämänkään jälkeen ei olla päästy yksimielisyyteen,tulee käsitellä myös mallin sopiminen kokonaisuuteen.("construct validity"/pragmaattinen kriteeri). Jos teoria on muiden luonnontieteiden mukainen,tai jos sen osa-alueita sovelletaan runsaasti muualla tiedemaailmassa,on se parempi kuin se jolla yhteneväisyyttä ei ole.
Todistelussa käytetään avoimuuskriteerin nojalla lähteitä. Perussääntönä lähteiden käytössä pidetään sitä,että sellaista asiaa,joka on yleisessä tiedossa ei tarvitse viitata todisteisiin. Tälläisiä ovat tietosanakirjatiedot ja sellaiset,joita on juuri käyttänyt samassa ryhmässä,ja ovat tätä kautta jo niiden tiedossa joille asiaa kerrotaan. Asiantuntijaryhmässä viittauksia voidaan käyttää vähemmän.
Mitä radikaalimpi,mullistavampi eli "epäsovinnaisempi" väite,sen paremmat perustelut tulee sille antaa. Tämä tarkoittaa viitteiden ehdotonta laittamista.
Pelkkä viite ei itsessään kuitenkaan riitä,sillä tieto on yhtä arvokas,kuin sen lähde. Valheen siirtäminen toiseen viittaamalla ei muuta valhetta totuudeksi.
Viitteet luokitellaan muutamaan kategoriaan,tässä nyrkkisääntö parhaasta huonoimpaan: Tässä on kuitenkin oman järjen käyttö sallittua, esimerkiksi Wikipedian artikkelit menevät tapauksesta riippuen 6-2 tasoon.
1:YLIOPISTOSIVUT,TUTKIMUSTULOKSET(Aizawa, S.-I. "Bacterial flagella and type III secretion systems",2001)
2:UUTISPALVELUT(Nature)
3:JÄRJESTÖT (Talk.Origins, True.origins, Tieteen kuvalehti)
4:YKSITYISET SIVUT (Pauli Ojalan ajatusvarikko, squirrelin evonkeliumi)
5:KESKUSTELUPALSTAT (Suomi24-"Evoluutio ja kreationismi", Skepsis)
6:BLUFFAUSSIVUT (Niilo Paasivirran "Oikeat Mielipiteet"{=parodia})
Koska viittauksia löytyy kaikilta näiltä tasoilta,ja näistä useimmat ylempiin,siis parempiin,luokituksiin, kannattaa lähteitä seurata ja ottaa niiden kautta tieto. Näin tiedon luotettavuusaste nousee,kun tieto on lähempänä sen lähtökohtia,harvemman väliportaan takana.
Luokittelutapa on suuntaa antava, esimerkiksi runsaasti peer-lehtien palkitsema Talk.Origins
voidaan katsoa sijoittuvaksi jonnekkin 3 ja 2 välille. Järjen käyttö on sallittua.
Esimerkki:"Case silmä"
Esitin eräällä keskustelupalstalla että silmän kehittyminen evolutiivisesti on todistettu. Vetosin ensinnäkin hyvään,1. tason viitteeseen,tarkemmin Karin Nordströmin,Rita Wallénin,Jarnie Seymourin&Dan Nilssonin tutkimukseen meduusan silmistä,jossa oli tutkittu silmän useita välimuotoja,joista yksinkertaisemamt olivat yksinkertaisia valoon reagoivia soluja,ja ketjussa useita asteittaisia välimuotoja lähes teräväpiirtosilmään asti. Tämä viittaushan riittää kumoamaan "mahdottomuus"-väitteen,se on potentiaalinen(Eli se voidaan sellaiseksi tulkita) esitysketju silmän kehityksestä.
Eipä tässä vielä kaikki. Viittasin sitten Carl Zimmerin artikkeliin silmän kehityksestä eri eliöillä. Viittasin myös Prof. Walter J. Gehring artikkeliin "Master control genes in development and evolution",jossa viitattiin useaan kyseisen tutkimusryhmän HOX-geenitutkimuksiin ,jossa silmien välivaiheet yhdistettiin niiden rakentumista ohjaaviin HOX-geeneihin, ja havaittiin,että ne muodostivat selvän ketjun,jonka selittämiseen mutaatio-luonnonvalintaketju riittää. Ja kuten tunnettua,jos ylimääräistä oletusta ei tarvita,sitä ei tarvita.
Sain artikkeliin viitaten kommentointia,lähinnä muotoa "ei vakuuta",mikä ei tietenkään ole väärä argumentti-se kun ei ole argumentti lainkaan. Sain kuulla myös,että tutkimus ei verifioinut mitään. Tässä oli taustalla ajatus,että jos evoluutio ei selitä kaikkea,on oikeus ottaa Suunnittelijaoletus niiden selittämiseen, ja koska mitään teoriaa ei voida verifioida, voidaan Suunnittelijaan aina vedota. Tässä siis leijutaan -suoraan sanoen tyhmyyspäissään- falsifioimattomuuden avaruudessa- ja vieläpä luullaan argumentin tuoneen väittelypisteen. Mitään ei verifioida, se vaatisi äärettömästi testejä.
Parhaana argumenttina sain kuulla,että päätelmät nojasivat siihen,että evoluutio on oikeassa ja sen pohjalta tehty analogiaan nojaavat johtopäätökset. Väite oli siis,että tutkimustulokset nojasivat kehäpäätelmään ja ilmiöiden yhdistelemiseen tavalla jota ei voida falsifioida. Tässähän minulla on jo perusteluvastuu:
Tässä tilanteessa on niin,että KAIKKI teoriat rakentavat päätelmiä omalta pohjaltaan. Jos jokin havainto määritellään kokonaisuudeksi tai toisistaan irrallisiksi,on kyseessä jo taustateorian käyttö. "Tabula-rasa" -vaatimus on siis täydellisen väärin. Näin kyse ei ole kehäpäätelmästä,vaan normaalista taustateorian käytöstä. Perustelemattoman analogian käyttöväitteen kumoaminen taas tapahtuu siten,että osoitetaan että väite nojaa falsifioitavaan asiaan. Silmän tapauksessa siis siihen,että kun silmien HOX-geeneistä(Pax6) tehdään informaatiopuu,on puu samansuuntainen kuin silmien kehitys rakenteellisesti. Jos informaatiopuu siis näyttää että HOX-geenit eivät ole muodostuneet samassa järjestyksessä kuin silmien rakenteet yksinkertaisesta monimutkaiseen,kaatuu väite silmien kehityksen todistamisesta. Väite ei siis ole perustelematon analogia. Tässä tapauksessa todistusvastuu siirtyi toiselle osapuolelle. Hänen siis tulisi osoittaa,viitaten lähteisiin,että
a:väitteeni falsifioituu,kriteerihän on annettu.
b:Hänen väitteensä on ensinnäkin periaatteessa mahdollinen,falsifioitavissa,se suorittaa ennusteen(HOX-geenien järjestys tai vastaava) ja että hän ei tähän tarvitse ylimääräistä,geenien ulkopuolista vaikuttajaa oletuksekseen.
Koska tälläisiä ei löydy,on silmän kehitys evolutiivisesti todistettu luonnontieteiden vaatimalla tasolla.
Argumentti on päätelmä, joka tavallisesti esitetään niin, että ensin annetaan perusteet eli väitteet eli premissit, ja tämän jälkeen johtopäätös. Argumentti ei ole väite. Väite on argumentissa oleva premissi. Ihanneargumentissa osoitetaan perustelu sille miksi pohjalla olevat väitteet ovat todet. Perustelujen tulee nojata kuvauksiin tai muuten yleisesti päteviksi sovittuihin oletuksiin.
Se,että argumentti ei täytä vaatimuksia,tai ei muuten ole pätevä ei tarkoita sitä,että ilmiö,jota sillä on yritetty todistaa olisi väärä tai ei-oleva. Vaatimusten täyttämättömyys tarkoittaa vain sitä,että meidän ei sen nojalla ole perusteltua pitää sitä totena. Vaikka huono argumentaatio, esimerkiksi toisen mollaaminen on taatusti hauskaa, ja eräät huonon argumentaation niksit ovat jopa yleisessä käytössä & tehokkaita, ei huono argumentaatio johda mihinkään.
Argumentaatio liittyy väitteiden perusteluun ja todisteluketjujen rakentamiseen; Argumentaatio ei ole vihamielistä vastakkainasettelua,sen sijaan argumentti antaa mahdollisuuden järkiperäiseen päätöksentekoon. Argumentin ja argumentoinnin idea on,että jos perustelut ovat hyviä,tulee se hyväksyä. Argumentoinnin tarve syntyy siis pyrkimyksestä rationaalisuuteen.
Argumentointi harjaannuttaa perusteltuun ajatteluun.
Käytännössä argumentoinnilla pyritään perustelemaan oma kanta. Jos kannat ovat eriävät jossain osin,niin tarvoitteena on perustella oma kanta paremmaksi kuin toisen kanta. Tältä kohdin jos pelkästään osoittaa toisen kannan puutteita,niin voi toki joltain näkökannalta "kumota" sen, mutta tässä tilanteessa omaa kantaa ei ole perusteltu, ja objektiivisuusnäkökannan nimissä on samoja kriteereitä käytettävä myös omaan näkökantaan.
Vaikka toisen tahon haukkuminen on aina hauskaa,ei se johda mihinkään. Varmistaaksemme oman väitteen oikeudellisuuden ja perusteltavuuden täytyy osata perustella.
Argumentteja arvioidaan testaamalla perustelun ja taustaoletusten hyväksyttävyyttä, relevanssia väitteelle ja perustelulinkin sitovuutta. Todistettava asia hyväksytään argumentin nojalla vain,jos keskustelu on avointa. Argumentointia ei saa rajoittaa pelko tai jännitys. Myös tilanteeseen liittyvä tieto tulee olla osapuolten hallussa,jos näin ei ole, on perusteluja ja niitä todentavia kuvauksia käytettävä enemmän. Tavanomainen tapa argumentoida on sitoa argumentti muuhun tietoon ja sitten etsiä sille tukea ja vastakkaisia näkökohtia sekä kilpailevia väitteitä.
Kun eri näkökannat esittävät argumentaatiota,on kyseessä väittely. Väittelyssä osapuolia voi olla yksi,kaksi tai useampi, jopa useampia ryhmiä. Väittelyn kaikki osapuolet voivat olla puheenvuoron esittäjiä ja päätöksentekijöitä tai vain toista. Puheenvuoron käyttäjillä voi olla erilaisia oikeuksia tai velvollisuuksia, liittyen valtarakenteeseen ja tietojen ja keskustelutaitojen nojalla. Väittely katsotaan reiluksi,jos väittelijät uskovat itse omiin katsantokantoihinsa,ja pitävät sitä keskeisenä käsiteltävälle asialle. Muten väittely on epäreilu. Hyvässä väittelyssä käytetyt argumentit ovat perusteltuja,huonossa väittelyssä jompi kumpi tai molemmat osallistujista esittää virheellisiä tai perustelemattomia argumentteja.
Väitelijät voivat olla sitoutuneet alkuperäisiin katsantokatoihinsa, valmiita katsantokannan muutokseen tai kompromissiin,tai peräti vaihtamaan katsantokantansa täysin.Dokmaatikko on sitoutunut näkökantaansa,eikä ole valmis vaihtamaan sitä argumenteilla tai minkään muunkaan asian kautta. Dokmaatikon kanssa väittely ei kannata,jos tarkoituksena on hänen mielipiteensä vaihto. Sen sijaan,jos tarkoituksena on oppia hänen näkökantaansa tai haluaa kehittää omaa argumentaatiotaitoaan,on väittely mahdollista suorittaa. Jos tätä ei ota huomioon, joutuu dokmaatikon kanssa väistämättä riitelyyn,jossa tunnusomaista juuttunut ja kilpailullinen luonne.
Väittelyn tavoitteena voi olla oman mielipiteen selittäminen,muiden mielipiteisiin vaikuttaminen,yksimielisyyteen pääseminen,totuuden tavoittaminen,käytännön yhteistoimintaan pääseminen,keskustelu itsenään,ajankulu,"brassailu",enemmistön puolelleen saaminen,ryhmän sisäisen eheyden korostaminen,erimielisyyden korostaminen suhteessa toisiin.
Väittely voi ratketa argumentaation,äänestyksen,väittelytaidon,valta-asemien nojalta,näiden yhdistelmä tai väittely voi olla vain yksi tekijä lopullisessa päätöksenteossa.
Väittelyn voittamiseksi ei siis tarvitse olla oikeassa,mutta kyllä se useimmiten tätä hyödyttää
Luonnontieteissä argumentointi lähtee taustaoletusten laadusta. Pyrkimyksenä on osoittaa,että oma kanta täyttää tieteellisyyden ehdot ja toisen ei. Jos näin on,ei asiaan liittyvistä havainnoista tarvitse edes puhua. Tärkeimpänä kriteerinä on falsifikaatiokriteeri: Luonnontieteissä ei perustella sillä "mikä on mahdollista",vaan siitä mikä voidaan todistaa. Luonnontieteissä todistaminen tapahtuu useimmiten ennustuksien sopimisella havaintoihin. Näinollen oppi,jota mikään havainto ei voisi kaataa, on perusteeton.
Samoin tietysti käy opille,jonka perustelu nojaa virheelliselle argumentoinnille, tai sitten esimerkiksi ottaa termikseen kehäpäätelmän tai ottaa teoreettisen termin(termi josta ei ole havaintoa) sellaisen ilmiön,joka ei koskaan voi muuttua havaintotermiksi(ilmiöksi jota voidaan joskus havaita ja jopa mitata). Näinollen säteilyteoria oli tieteellinen teoria ennen,kuin säteilystä oli havaintoa,mutta ID ei,koska se on ennalta päättänyt,että havainto Suunnittelijasta ei ole tavoitteena.
Tämän jälkeen katsotaan,voiko malli edes teoriassa toimia todellisuudessa.("face validity"/koherenssikriteeri) Tähän liittyvät olennaisesti "mahdoton"-väitteet. Mahdottoman vääräksi osoittamiseksi, eli mahdolliseksi osoittamiseksi riittää, että esittää spekulaation siitä, miksi on mahdollista. Yksi potentiaalinen vaihtoehto riittää,mitään havaintoja ei tarvita. Tällä tavoin estetään tietämättömyyteen vetoamista.
Näinollen niin luomisopin havaitsematon Suunnittelija, biogeneesin mahdottomuus, jonkun tietyn monimutkaisten rakenteen synnyn mahdottomuus ovat vääriä, kaatuneita yrityksiä tässä. Nämä siis ovat periaatteessa mahdollisia-ja tämä riittää.
Tämän jälkeen voidaan tarkastella mallien sopimista havaintoihin ja sen ennustettavuutta("predictive validity"/korrespondenssikriteeri)
Väitteen todistustaakka(burden of proof)tarkoittaa väitteen esittäjän velvollisuutta esittää väitteensä perustelut. Todistustaakka on siis väitteen esittäjällä,ei väitteen kyseenalaistavalla taholla.
”Probatio incumbet ei, quod affirmat, non ei, quid negat”;
todistustaakka on sillä, joka myöntää, ei sillä, joka kiistää. Esimerkiksi evoluutikon ei tarvitse osoittaa kreationismia koskevia väitteitä pätemättömäksi, vaan luomisen kannattajan tulee esittää todistusaineisto väitteidensä tueksi. Todistusaineiston käsittelyssä ei enää riitä se,onko se mahdollista,vaan se voidaanko se todistaa-ja miten. Todistusaineiston tulee koskea sitä mitä yritetään todistaa oikeaksi. Jollei tukea löydy,oppi joutuu ottamaan väitteen perusoletukseksi. Voittajaksi päätyy se oppi,jossa oletuksia on vähemmän.
Jos tämänkään jälkeen ei olla päästy yksimielisyyteen,tulee käsitellä myös mallin sopiminen kokonaisuuteen.("construct validity"/pragmaattinen kriteeri). Jos teoria on muiden luonnontieteiden mukainen,tai jos sen osa-alueita sovelletaan runsaasti muualla tiedemaailmassa,on se parempi kuin se jolla yhteneväisyyttä ei ole.
Todistelussa käytetään avoimuuskriteerin nojalla lähteitä. Perussääntönä lähteiden käytössä pidetään sitä,että sellaista asiaa,joka on yleisessä tiedossa ei tarvitse viitata todisteisiin. Tälläisiä ovat tietosanakirjatiedot ja sellaiset,joita on juuri käyttänyt samassa ryhmässä,ja ovat tätä kautta jo niiden tiedossa joille asiaa kerrotaan. Asiantuntijaryhmässä viittauksia voidaan käyttää vähemmän.
Mitä radikaalimpi,mullistavampi eli "epäsovinnaisempi" väite,sen paremmat perustelut tulee sille antaa. Tämä tarkoittaa viitteiden ehdotonta laittamista.
Pelkkä viite ei itsessään kuitenkaan riitä,sillä tieto on yhtä arvokas,kuin sen lähde. Valheen siirtäminen toiseen viittaamalla ei muuta valhetta totuudeksi.
Viitteet luokitellaan muutamaan kategoriaan,tässä nyrkkisääntö parhaasta huonoimpaan: Tässä on kuitenkin oman järjen käyttö sallittua, esimerkiksi Wikipedian artikkelit menevät tapauksesta riippuen 6-2 tasoon.
1:YLIOPISTOSIVUT,TUTKIMUSTULOKSET(Aizawa, S.-I. "Bacterial flagella and type III secretion systems",2001)
2:UUTISPALVELUT(Nature)
3:JÄRJESTÖT (Talk.Origins, True.origins, Tieteen kuvalehti)
4:YKSITYISET SIVUT (Pauli Ojalan ajatusvarikko, squirrelin evonkeliumi)
5:KESKUSTELUPALSTAT (Suomi24-"Evoluutio ja kreationismi", Skepsis)
6:BLUFFAUSSIVUT (Niilo Paasivirran "Oikeat Mielipiteet"{=parodia})
Koska viittauksia löytyy kaikilta näiltä tasoilta,ja näistä useimmat ylempiin,siis parempiin,luokituksiin, kannattaa lähteitä seurata ja ottaa niiden kautta tieto. Näin tiedon luotettavuusaste nousee,kun tieto on lähempänä sen lähtökohtia,harvemman väliportaan takana.
Luokittelutapa on suuntaa antava, esimerkiksi runsaasti peer-lehtien palkitsema Talk.Origins
voidaan katsoa sijoittuvaksi jonnekkin 3 ja 2 välille. Järjen käyttö on sallittua.
Esimerkki:"Case silmä"
Esitin eräällä keskustelupalstalla että silmän kehittyminen evolutiivisesti on todistettu. Vetosin ensinnäkin hyvään,1. tason viitteeseen,tarkemmin Karin Nordströmin,Rita Wallénin,Jarnie Seymourin&Dan Nilssonin tutkimukseen meduusan silmistä,jossa oli tutkittu silmän useita välimuotoja,joista yksinkertaisemamt olivat yksinkertaisia valoon reagoivia soluja,ja ketjussa useita asteittaisia välimuotoja lähes teräväpiirtosilmään asti. Tämä viittaushan riittää kumoamaan "mahdottomuus"-väitteen,se on potentiaalinen(Eli se voidaan sellaiseksi tulkita) esitysketju silmän kehityksestä.
Eipä tässä vielä kaikki. Viittasin sitten Carl Zimmerin artikkeliin silmän kehityksestä eri eliöillä. Viittasin myös Prof. Walter J. Gehring artikkeliin "Master control genes in development and evolution",jossa viitattiin useaan kyseisen tutkimusryhmän HOX-geenitutkimuksiin ,jossa silmien välivaiheet yhdistettiin niiden rakentumista ohjaaviin HOX-geeneihin, ja havaittiin,että ne muodostivat selvän ketjun,jonka selittämiseen mutaatio-luonnonvalintaketju riittää. Ja kuten tunnettua,jos ylimääräistä oletusta ei tarvita,sitä ei tarvita.
Sain artikkeliin viitaten kommentointia,lähinnä muotoa "ei vakuuta",mikä ei tietenkään ole väärä argumentti-se kun ei ole argumentti lainkaan. Sain kuulla myös,että tutkimus ei verifioinut mitään. Tässä oli taustalla ajatus,että jos evoluutio ei selitä kaikkea,on oikeus ottaa Suunnittelijaoletus niiden selittämiseen, ja koska mitään teoriaa ei voida verifioida, voidaan Suunnittelijaan aina vedota. Tässä siis leijutaan -suoraan sanoen tyhmyyspäissään- falsifioimattomuuden avaruudessa- ja vieläpä luullaan argumentin tuoneen väittelypisteen. Mitään ei verifioida, se vaatisi äärettömästi testejä.
Parhaana argumenttina sain kuulla,että päätelmät nojasivat siihen,että evoluutio on oikeassa ja sen pohjalta tehty analogiaan nojaavat johtopäätökset. Väite oli siis,että tutkimustulokset nojasivat kehäpäätelmään ja ilmiöiden yhdistelemiseen tavalla jota ei voida falsifioida. Tässähän minulla on jo perusteluvastuu:
Tässä tilanteessa on niin,että KAIKKI teoriat rakentavat päätelmiä omalta pohjaltaan. Jos jokin havainto määritellään kokonaisuudeksi tai toisistaan irrallisiksi,on kyseessä jo taustateorian käyttö. "Tabula-rasa" -vaatimus on siis täydellisen väärin. Näin kyse ei ole kehäpäätelmästä,vaan normaalista taustateorian käytöstä. Perustelemattoman analogian käyttöväitteen kumoaminen taas tapahtuu siten,että osoitetaan että väite nojaa falsifioitavaan asiaan. Silmän tapauksessa siis siihen,että kun silmien HOX-geeneistä(Pax6) tehdään informaatiopuu,on puu samansuuntainen kuin silmien kehitys rakenteellisesti. Jos informaatiopuu siis näyttää että HOX-geenit eivät ole muodostuneet samassa järjestyksessä kuin silmien rakenteet yksinkertaisesta monimutkaiseen,kaatuu väite silmien kehityksen todistamisesta. Väite ei siis ole perustelematon analogia. Tässä tapauksessa todistusvastuu siirtyi toiselle osapuolelle. Hänen siis tulisi osoittaa,viitaten lähteisiin,että
a:väitteeni falsifioituu,kriteerihän on annettu.
b:Hänen väitteensä on ensinnäkin periaatteessa mahdollinen,falsifioitavissa,se suorittaa ennusteen(HOX-geenien järjestys tai vastaava) ja että hän ei tähän tarvitse ylimääräistä,geenien ulkopuolista vaikuttajaa oletuksekseen.
Koska tälläisiä ei löydy,on silmän kehitys evolutiivisesti todistettu luonnontieteiden vaatimalla tasolla.
Argumentointi harjaannuttaa perusteltuun ajatteluun.
Käytännössä argumentoinnilla pyritään perustelemaan oma kanta. Jos kannat ovat eriävät jossain osin,niin tarvoitteena on perustella oma kanta paremmaksi kuin toisen kanta. Tältä kohdin jos pelkästään osoittaa toisen kannan puutteita,niin voi toki joltain näkökannalta "kumota" sen, mutta tässä tilanteessa omaa kantaa ei ole perusteltu, ja objektiivisuusnäkökannan nimissä on samoja kriteereitä käytettävä myös omaan näkökantaan.
Vaikka toisen tahon haukkuminen on aina hauskaa,ei se johda mihinkään. Varmistaaksemme oman väitteen oikeudellisuuden ja perusteltavuuden täytyy osata perustella.
Argumentteja arvioidaan testaamalla perustelun ja taustaoletusten hyväksyttävyyttä, relevanssia väitteelle ja perustelulinkin sitovuutta. Todistettava asia hyväksytään argumentin nojalla vain,jos keskustelu on avointa. Argumentointia ei saa rajoittaa pelko tai jännitys. Myös tilanteeseen liittyvä tieto tulee olla osapuolten hallussa,jos näin ei ole, on perusteluja ja niitä todentavia kuvauksia käytettävä enemmän. Tavanomainen tapa argumentoida on sitoa argumentti muuhun tietoon ja sitten etsiä sille tukea ja vastakkaisia näkökohtia sekä kilpailevia väitteitä.
Kun eri näkökannat esittävät argumentaatiota,on kyseessä väittely. Väittelyssä osapuolia voi olla yksi,kaksi tai useampi, jopa useampia ryhmiä. Väittelyn kaikki osapuolet voivat olla puheenvuoron esittäjiä ja päätöksentekijöitä tai vain toista. Puheenvuoron käyttäjillä voi olla erilaisia oikeuksia tai velvollisuuksia, liittyen valtarakenteeseen ja tietojen ja keskustelutaitojen nojalla. Väittely katsotaan reiluksi,jos väittelijät uskovat itse omiin katsantokantoihinsa,ja pitävät sitä keskeisenä käsiteltävälle asialle. Muten väittely on epäreilu. Hyvässä väittelyssä käytetyt argumentit ovat perusteltuja,huonossa väittelyssä jompi kumpi tai molemmat osallistujista esittää virheellisiä tai perustelemattomia argumentteja.
Väitelijät voivat olla sitoutuneet alkuperäisiin katsantokatoihinsa, valmiita katsantokannan muutokseen tai kompromissiin,tai peräti vaihtamaan katsantokantansa täysin.Dokmaatikko on sitoutunut näkökantaansa,eikä ole valmis vaihtamaan sitä argumenteilla tai minkään muunkaan asian kautta. Dokmaatikon kanssa väittely ei kannata,jos tarkoituksena on hänen mielipiteensä vaihto. Sen sijaan,jos tarkoituksena on oppia hänen näkökantaansa tai haluaa kehittää omaa argumentaatiotaitoaan,on väittely mahdollista suorittaa. Jos tätä ei ota huomioon, joutuu dokmaatikon kanssa väistämättä riitelyyn,jossa tunnusomaista juuttunut ja kilpailullinen luonne.
Väittelyn tavoitteena voi olla oman mielipiteen selittäminen,muiden mielipiteisiin vaikuttaminen,yksimielisyyteen pääseminen,totuuden tavoittaminen,käytännön yhteistoimintaan pääseminen,keskustelu itsenään,ajankulu,"brassailu",enemmistön puolelleen saaminen,ryhmän sisäisen eheyden korostaminen,erimielisyyden korostaminen suhteessa toisiin.
Väittely voi ratketa argumentaation,äänestyksen,väittelytaidon,valta-asemien nojalta,näiden yhdistelmä tai väittely voi olla vain yksi tekijä lopullisessa päätöksenteossa.
Väittelyn voittamiseksi ei siis tarvitse olla oikeassa,mutta kyllä se useimmiten tätä hyödyttää
Luonnontieteissä argumentointi lähtee taustaoletusten laadusta. Pyrkimyksenä on osoittaa,että oma kanta täyttää tieteellisyyden ehdot ja toisen ei. Jos näin on,ei asiaan liittyvistä havainnoista tarvitse edes puhua. Tärkeimpänä kriteerinä on falsifikaatiokriteeri: Luonnontieteissä ei perustella sillä "mikä on mahdollista",vaan siitä mikä voidaan todistaa. Luonnontieteissä todistaminen tapahtuu useimmiten ennustuksien sopimisella havaintoihin. Näinollen oppi,jota mikään havainto ei voisi kaataa, on perusteeton.
Samoin tietysti käy opille,jonka perustelu nojaa virheelliselle argumentoinnille, tai sitten esimerkiksi ottaa termikseen kehäpäätelmän tai ottaa teoreettisen termin(termi josta ei ole havaintoa) sellaisen ilmiön,joka ei koskaan voi muuttua havaintotermiksi(ilmiöksi jota voidaan joskus havaita ja jopa mitata). Näinollen säteilyteoria oli tieteellinen teoria ennen,kuin säteilystä oli havaintoa,mutta ID ei,koska se on ennalta päättänyt,että havainto Suunnittelijasta ei ole tavoitteena.
Tämän jälkeen katsotaan,voiko malli edes teoriassa toimia todellisuudessa.("face validity"/koherenssikriteeri) Tähän liittyvät olennaisesti "mahdoton"-väitteet. Mahdottoman vääräksi osoittamiseksi, eli mahdolliseksi osoittamiseksi riittää, että esittää spekulaation siitä, miksi on mahdollista. Yksi potentiaalinen vaihtoehto riittää,mitään havaintoja ei tarvita. Tällä tavoin estetään tietämättömyyteen vetoamista.
Näinollen niin luomisopin havaitsematon Suunnittelija, biogeneesin mahdottomuus, jonkun tietyn monimutkaisten rakenteen synnyn mahdottomuus ovat vääriä, kaatuneita yrityksiä tässä. Nämä siis ovat periaatteessa mahdollisia-ja tämä riittää.
Tämän jälkeen voidaan tarkastella mallien sopimista havaintoihin ja sen ennustettavuutta("predictive validity"/korrespondenssikriteeri)
Väitteen todistustaakka(burden of proof)tarkoittaa väitteen esittäjän velvollisuutta esittää väitteensä perustelut. Todistustaakka on siis väitteen esittäjällä,ei väitteen kyseenalaistavalla taholla.
”Probatio incumbet ei, quod affirmat, non ei, quid negat”;
todistustaakka on sillä, joka myöntää, ei sillä, joka kiistää. Esimerkiksi evoluutikon ei tarvitse osoittaa kreationismia koskevia väitteitä pätemättömäksi, vaan luomisen kannattajan tulee esittää todistusaineisto väitteidensä tueksi. Todistusaineiston käsittelyssä ei enää riitä se,onko se mahdollista,vaan se voidaanko se todistaa-ja miten. Todistusaineiston tulee koskea sitä mitä yritetään todistaa oikeaksi. Jollei tukea löydy,oppi joutuu ottamaan väitteen perusoletukseksi. Voittajaksi päätyy se oppi,jossa oletuksia on vähemmän.
Jos tämänkään jälkeen ei olla päästy yksimielisyyteen,tulee käsitellä myös mallin sopiminen kokonaisuuteen.("construct validity"/pragmaattinen kriteeri). Jos teoria on muiden luonnontieteiden mukainen,tai jos sen osa-alueita sovelletaan runsaasti muualla tiedemaailmassa,on se parempi kuin se jolla yhteneväisyyttä ei ole.
Todistelussa käytetään avoimuuskriteerin nojalla lähteitä. Perussääntönä lähteiden käytössä pidetään sitä,että sellaista asiaa,joka on yleisessä tiedossa ei tarvitse viitata todisteisiin. Tälläisiä ovat tietosanakirjatiedot ja sellaiset,joita on juuri käyttänyt samassa ryhmässä,ja ovat tätä kautta jo niiden tiedossa joille asiaa kerrotaan. Asiantuntijaryhmässä viittauksia voidaan käyttää vähemmän.
Mitä radikaalimpi,mullistavampi eli "epäsovinnaisempi" väite,sen paremmat perustelut tulee sille antaa. Tämä tarkoittaa viitteiden ehdotonta laittamista.
Pelkkä viite ei itsessään kuitenkaan riitä,sillä tieto on yhtä arvokas,kuin sen lähde. Valheen siirtäminen toiseen viittaamalla ei muuta valhetta totuudeksi.
Viitteet luokitellaan muutamaan kategoriaan,tässä nyrkkisääntö parhaasta huonoimpaan: Tässä on kuitenkin oman järjen käyttö sallittua, esimerkiksi Wikipedian artikkelit menevät tapauksesta riippuen 6-2 tasoon.
1:YLIOPISTOSIVUT,TUTKIMUSTULOKSET(Aizawa, S.-I. "Bacterial flagella and type III secretion systems",2001)
2:UUTISPALVELUT(Nature)
3:JÄRJESTÖT (Talk.Origins, True.origins, Tieteen kuvalehti)
4:YKSITYISET SIVUT (Pauli Ojalan ajatusvarikko, squirrelin evonkeliumi)
5:KESKUSTELUPALSTAT (Suomi24-"Evoluutio ja kreationismi", Skepsis)
6:BLUFFAUSSIVUT (Niilo Paasivirran "Oikeat Mielipiteet"{=parodia})
Koska viittauksia löytyy kaikilta näiltä tasoilta,ja näistä useimmat ylempiin,siis parempiin,luokituksiin, kannattaa lähteitä seurata ja ottaa niiden kautta tieto. Näin tiedon luotettavuusaste nousee,kun tieto on lähempänä sen lähtökohtia,harvemman väliportaan takana.
Luokittelutapa on suuntaa antava, esimerkiksi runsaasti peer-lehtien palkitsema Talk.Origins
voidaan katsoa sijoittuvaksi jonnekkin 3 ja 2 välille. Järjen käyttö on sallittua.
Esimerkki:"Case silmä"
Esitin eräällä keskustelupalstalla että silmän kehittyminen evolutiivisesti on todistettu. Vetosin ensinnäkin hyvään,1. tason viitteeseen,tarkemmin Karin Nordströmin,Rita Wallénin,Jarnie Seymourin&Dan Nilssonin tutkimukseen meduusan silmistä,jossa oli tutkittu silmän useita välimuotoja,joista yksinkertaisemamt olivat yksinkertaisia valoon reagoivia soluja,ja ketjussa useita asteittaisia välimuotoja lähes teräväpiirtosilmään asti. Tämä viittaushan riittää kumoamaan "mahdottomuus"-väitteen,se on potentiaalinen(Eli se voidaan sellaiseksi tulkita) esitysketju silmän kehityksestä.
Eipä tässä vielä kaikki. Viittasin sitten Carl Zimmerin artikkeliin silmän kehityksestä eri eliöillä. Viittasin myös Prof. Walter J. Gehring artikkeliin "Master control genes in development and evolution",jossa viitattiin useaan kyseisen tutkimusryhmän HOX-geenitutkimuksiin ,jossa silmien välivaiheet yhdistettiin niiden rakentumista ohjaaviin HOX-geeneihin, ja havaittiin,että ne muodostivat selvän ketjun,jonka selittämiseen mutaatio-luonnonvalintaketju riittää. Ja kuten tunnettua,jos ylimääräistä oletusta ei tarvita,sitä ei tarvita.
Sain artikkeliin viitaten kommentointia,lähinnä muotoa "ei vakuuta",mikä ei tietenkään ole väärä argumentti-se kun ei ole argumentti lainkaan. Sain kuulla myös,että tutkimus ei verifioinut mitään. Tässä oli taustalla ajatus,että jos evoluutio ei selitä kaikkea,on oikeus ottaa Suunnittelijaoletus niiden selittämiseen, ja koska mitään teoriaa ei voida verifioida, voidaan Suunnittelijaan aina vedota. Tässä siis leijutaan -suoraan sanoen tyhmyyspäissään- falsifioimattomuuden avaruudessa- ja vieläpä luullaan argumentin tuoneen väittelypisteen. Mitään ei verifioida, se vaatisi äärettömästi testejä.
Parhaana argumenttina sain kuulla,että päätelmät nojasivat siihen,että evoluutio on oikeassa ja sen pohjalta tehty analogiaan nojaavat johtopäätökset. Väite oli siis,että tutkimustulokset nojasivat kehäpäätelmään ja ilmiöiden yhdistelemiseen tavalla jota ei voida falsifioida. Tässähän minulla on jo perusteluvastuu:
Tässä tilanteessa on niin,että KAIKKI teoriat rakentavat päätelmiä omalta pohjaltaan. Jos jokin havainto määritellään kokonaisuudeksi tai toisistaan irrallisiksi,on kyseessä jo taustateorian käyttö. "Tabula-rasa" -vaatimus on siis täydellisen väärin. Näin kyse ei ole kehäpäätelmästä,vaan normaalista taustateorian käytöstä. Perustelemattoman analogian käyttöväitteen kumoaminen taas tapahtuu siten,että osoitetaan että väite nojaa falsifioitavaan asiaan. Silmän tapauksessa siis siihen,että kun silmien HOX-geeneistä(Pax6) tehdään informaatiopuu,on puu samansuuntainen kuin silmien kehitys rakenteellisesti. Jos informaatiopuu siis näyttää että HOX-geenit eivät ole muodostuneet samassa järjestyksessä kuin silmien rakenteet yksinkertaisesta monimutkaiseen,kaatuu väite silmien kehityksen todistamisesta. Väite ei siis ole perustelematon analogia. Tässä tapauksessa todistusvastuu siirtyi toiselle osapuolelle. Hänen siis tulisi osoittaa,viitaten lähteisiin,että
a:väitteeni falsifioituu,kriteerihän on annettu.
b:Hänen väitteensä on ensinnäkin periaatteessa mahdollinen,falsifioitavissa,se suorittaa ennusteen(HOX-geenien järjestys tai vastaava) ja että hän ei tähän tarvitse ylimääräistä,geenien ulkopuolista vaikuttajaa oletuksekseen.
Koska tälläisiä ei löydy,on silmän kehitys evolutiivisesti todistettu luonnontieteiden vaatimalla tasolla.
Vaikka toisen tahon haukkuminen on aina hauskaa,ei se johda mihinkään. Varmistaaksemme oman väitteen oikeudellisuuden ja perusteltavuuden täytyy osata perustella.
Argumentteja arvioidaan testaamalla perustelun ja taustaoletusten hyväksyttävyyttä, relevanssia väitteelle ja perustelulinkin sitovuutta. Todistettava asia hyväksytään argumentin nojalla vain,jos keskustelu on avointa. Argumentointia ei saa rajoittaa pelko tai jännitys. Myös tilanteeseen liittyvä tieto tulee olla osapuolten hallussa,jos näin ei ole, on perusteluja ja niitä todentavia kuvauksia käytettävä enemmän. Tavanomainen tapa argumentoida on sitoa argumentti muuhun tietoon ja sitten etsiä sille tukea ja vastakkaisia näkökohtia sekä kilpailevia väitteitä.
Kun eri näkökannat esittävät argumentaatiota,on kyseessä väittely. Väittelyssä osapuolia voi olla yksi,kaksi tai useampi, jopa useampia ryhmiä. Väittelyn kaikki osapuolet voivat olla puheenvuoron esittäjiä ja päätöksentekijöitä tai vain toista. Puheenvuoron käyttäjillä voi olla erilaisia oikeuksia tai velvollisuuksia, liittyen valtarakenteeseen ja tietojen ja keskustelutaitojen nojalla. Väittely katsotaan reiluksi,jos väittelijät uskovat itse omiin katsantokantoihinsa,ja pitävät sitä keskeisenä käsiteltävälle asialle. Muten väittely on epäreilu. Hyvässä väittelyssä käytetyt argumentit ovat perusteltuja,huonossa väittelyssä jompi kumpi tai molemmat osallistujista esittää virheellisiä tai perustelemattomia argumentteja.
Väitelijät voivat olla sitoutuneet alkuperäisiin katsantokatoihinsa, valmiita katsantokannan muutokseen tai kompromissiin,tai peräti vaihtamaan katsantokantansa täysin.Dokmaatikko on sitoutunut näkökantaansa,eikä ole valmis vaihtamaan sitä argumenteilla tai minkään muunkaan asian kautta. Dokmaatikon kanssa väittely ei kannata,jos tarkoituksena on hänen mielipiteensä vaihto. Sen sijaan,jos tarkoituksena on oppia hänen näkökantaansa tai haluaa kehittää omaa argumentaatiotaitoaan,on väittely mahdollista suorittaa. Jos tätä ei ota huomioon, joutuu dokmaatikon kanssa väistämättä riitelyyn,jossa tunnusomaista juuttunut ja kilpailullinen luonne.
Väittelyn tavoitteena voi olla oman mielipiteen selittäminen,muiden mielipiteisiin vaikuttaminen,yksimielisyyteen pääseminen,totuuden tavoittaminen,käytännön yhteistoimintaan pääseminen,keskustelu itsenään,ajankulu,"brassailu",enemmistön puolelleen saaminen,ryhmän sisäisen eheyden korostaminen,erimielisyyden korostaminen suhteessa toisiin.
Väittely voi ratketa argumentaation,äänestyksen,väittelytaidon,valta-asemien nojalta,näiden yhdistelmä tai väittely voi olla vain yksi tekijä lopullisessa päätöksenteossa.
Väittelyn voittamiseksi ei siis tarvitse olla oikeassa,mutta kyllä se useimmiten tätä hyödyttää
Luonnontieteissä argumentointi lähtee taustaoletusten laadusta. Pyrkimyksenä on osoittaa,että oma kanta täyttää tieteellisyyden ehdot ja toisen ei. Jos näin on,ei asiaan liittyvistä havainnoista tarvitse edes puhua. Tärkeimpänä kriteerinä on falsifikaatiokriteeri: Luonnontieteissä ei perustella sillä "mikä on mahdollista",vaan siitä mikä voidaan todistaa. Luonnontieteissä todistaminen tapahtuu useimmiten ennustuksien sopimisella havaintoihin. Näinollen oppi,jota mikään havainto ei voisi kaataa, on perusteeton.
Samoin tietysti käy opille,jonka perustelu nojaa virheelliselle argumentoinnille, tai sitten esimerkiksi ottaa termikseen kehäpäätelmän tai ottaa teoreettisen termin(termi josta ei ole havaintoa) sellaisen ilmiön,joka ei koskaan voi muuttua havaintotermiksi(ilmiöksi jota voidaan joskus havaita ja jopa mitata). Näinollen säteilyteoria oli tieteellinen teoria ennen,kuin säteilystä oli havaintoa,mutta ID ei,koska se on ennalta päättänyt,että havainto Suunnittelijasta ei ole tavoitteena.
Tämän jälkeen katsotaan,voiko malli edes teoriassa toimia todellisuudessa.("face validity"/koherenssikriteeri) Tähän liittyvät olennaisesti "mahdoton"-väitteet. Mahdottoman vääräksi osoittamiseksi, eli mahdolliseksi osoittamiseksi riittää, että esittää spekulaation siitä, miksi on mahdollista. Yksi potentiaalinen vaihtoehto riittää,mitään havaintoja ei tarvita. Tällä tavoin estetään tietämättömyyteen vetoamista.
Näinollen niin luomisopin havaitsematon Suunnittelija, biogeneesin mahdottomuus, jonkun tietyn monimutkaisten rakenteen synnyn mahdottomuus ovat vääriä, kaatuneita yrityksiä tässä. Nämä siis ovat periaatteessa mahdollisia-ja tämä riittää.
Tämän jälkeen voidaan tarkastella mallien sopimista havaintoihin ja sen ennustettavuutta("predictive validity"/korrespondenssikriteeri)
Väitteen todistustaakka(burden of proof)tarkoittaa väitteen esittäjän velvollisuutta esittää väitteensä perustelut. Todistustaakka on siis väitteen esittäjällä,ei väitteen kyseenalaistavalla taholla.
”Probatio incumbet ei, quod affirmat, non ei, quid negat”;
todistustaakka on sillä, joka myöntää, ei sillä, joka kiistää. Esimerkiksi evoluutikon ei tarvitse osoittaa kreationismia koskevia väitteitä pätemättömäksi, vaan luomisen kannattajan tulee esittää todistusaineisto väitteidensä tueksi. Todistusaineiston käsittelyssä ei enää riitä se,onko se mahdollista,vaan se voidaanko se todistaa-ja miten. Todistusaineiston tulee koskea sitä mitä yritetään todistaa oikeaksi. Jollei tukea löydy,oppi joutuu ottamaan väitteen perusoletukseksi. Voittajaksi päätyy se oppi,jossa oletuksia on vähemmän.
Jos tämänkään jälkeen ei olla päästy yksimielisyyteen,tulee käsitellä myös mallin sopiminen kokonaisuuteen.("construct validity"/pragmaattinen kriteeri). Jos teoria on muiden luonnontieteiden mukainen,tai jos sen osa-alueita sovelletaan runsaasti muualla tiedemaailmassa,on se parempi kuin se jolla yhteneväisyyttä ei ole.
Todistelussa käytetään avoimuuskriteerin nojalla lähteitä. Perussääntönä lähteiden käytössä pidetään sitä,että sellaista asiaa,joka on yleisessä tiedossa ei tarvitse viitata todisteisiin. Tälläisiä ovat tietosanakirjatiedot ja sellaiset,joita on juuri käyttänyt samassa ryhmässä,ja ovat tätä kautta jo niiden tiedossa joille asiaa kerrotaan. Asiantuntijaryhmässä viittauksia voidaan käyttää vähemmän.
Mitä radikaalimpi,mullistavampi eli "epäsovinnaisempi" väite,sen paremmat perustelut tulee sille antaa. Tämä tarkoittaa viitteiden ehdotonta laittamista.
Pelkkä viite ei itsessään kuitenkaan riitä,sillä tieto on yhtä arvokas,kuin sen lähde. Valheen siirtäminen toiseen viittaamalla ei muuta valhetta totuudeksi.
Viitteet luokitellaan muutamaan kategoriaan,tässä nyrkkisääntö parhaasta huonoimpaan: Tässä on kuitenkin oman järjen käyttö sallittua, esimerkiksi Wikipedian artikkelit menevät tapauksesta riippuen 6-2 tasoon.
1:YLIOPISTOSIVUT,TUTKIMUSTULOKSET(Aizawa, S.-I. "Bacterial flagella and type III secretion systems",2001)
2:UUTISPALVELUT(Nature)
3:JÄRJESTÖT (Talk.Origins, True.origins, Tieteen kuvalehti)
4:YKSITYISET SIVUT (Pauli Ojalan ajatusvarikko, squirrelin evonkeliumi)
5:KESKUSTELUPALSTAT (Suomi24-"Evoluutio ja kreationismi", Skepsis)
6:BLUFFAUSSIVUT (Niilo Paasivirran "Oikeat Mielipiteet"{=parodia})
Koska viittauksia löytyy kaikilta näiltä tasoilta,ja näistä useimmat ylempiin,siis parempiin,luokituksiin, kannattaa lähteitä seurata ja ottaa niiden kautta tieto. Näin tiedon luotettavuusaste nousee,kun tieto on lähempänä sen lähtökohtia,harvemman väliportaan takana.
Luokittelutapa on suuntaa antava, esimerkiksi runsaasti peer-lehtien palkitsema Talk.Origins
voidaan katsoa sijoittuvaksi jonnekkin 3 ja 2 välille. Järjen käyttö on sallittua.
Esimerkki:"Case silmä"
Esitin eräällä keskustelupalstalla että silmän kehittyminen evolutiivisesti on todistettu. Vetosin ensinnäkin hyvään,1. tason viitteeseen,tarkemmin Karin Nordströmin,Rita Wallénin,Jarnie Seymourin&Dan Nilssonin tutkimukseen meduusan silmistä,jossa oli tutkittu silmän useita välimuotoja,joista yksinkertaisemamt olivat yksinkertaisia valoon reagoivia soluja,ja ketjussa useita asteittaisia välimuotoja lähes teräväpiirtosilmään asti. Tämä viittaushan riittää kumoamaan "mahdottomuus"-väitteen,se on potentiaalinen(Eli se voidaan sellaiseksi tulkita) esitysketju silmän kehityksestä.
Eipä tässä vielä kaikki. Viittasin sitten Carl Zimmerin artikkeliin silmän kehityksestä eri eliöillä. Viittasin myös Prof. Walter J. Gehring artikkeliin "Master control genes in development and evolution",jossa viitattiin useaan kyseisen tutkimusryhmän HOX-geenitutkimuksiin ,jossa silmien välivaiheet yhdistettiin niiden rakentumista ohjaaviin HOX-geeneihin, ja havaittiin,että ne muodostivat selvän ketjun,jonka selittämiseen mutaatio-luonnonvalintaketju riittää. Ja kuten tunnettua,jos ylimääräistä oletusta ei tarvita,sitä ei tarvita.
Sain artikkeliin viitaten kommentointia,lähinnä muotoa "ei vakuuta",mikä ei tietenkään ole väärä argumentti-se kun ei ole argumentti lainkaan. Sain kuulla myös,että tutkimus ei verifioinut mitään. Tässä oli taustalla ajatus,että jos evoluutio ei selitä kaikkea,on oikeus ottaa Suunnittelijaoletus niiden selittämiseen, ja koska mitään teoriaa ei voida verifioida, voidaan Suunnittelijaan aina vedota. Tässä siis leijutaan -suoraan sanoen tyhmyyspäissään- falsifioimattomuuden avaruudessa- ja vieläpä luullaan argumentin tuoneen väittelypisteen. Mitään ei verifioida, se vaatisi äärettömästi testejä.
Parhaana argumenttina sain kuulla,että päätelmät nojasivat siihen,että evoluutio on oikeassa ja sen pohjalta tehty analogiaan nojaavat johtopäätökset. Väite oli siis,että tutkimustulokset nojasivat kehäpäätelmään ja ilmiöiden yhdistelemiseen tavalla jota ei voida falsifioida. Tässähän minulla on jo perusteluvastuu:
Tässä tilanteessa on niin,että KAIKKI teoriat rakentavat päätelmiä omalta pohjaltaan. Jos jokin havainto määritellään kokonaisuudeksi tai toisistaan irrallisiksi,on kyseessä jo taustateorian käyttö. "Tabula-rasa" -vaatimus on siis täydellisen väärin. Näin kyse ei ole kehäpäätelmästä,vaan normaalista taustateorian käytöstä. Perustelemattoman analogian käyttöväitteen kumoaminen taas tapahtuu siten,että osoitetaan että väite nojaa falsifioitavaan asiaan. Silmän tapauksessa siis siihen,että kun silmien HOX-geeneistä(Pax6) tehdään informaatiopuu,on puu samansuuntainen kuin silmien kehitys rakenteellisesti. Jos informaatiopuu siis näyttää että HOX-geenit eivät ole muodostuneet samassa järjestyksessä kuin silmien rakenteet yksinkertaisesta monimutkaiseen,kaatuu väite silmien kehityksen todistamisesta. Väite ei siis ole perustelematon analogia. Tässä tapauksessa todistusvastuu siirtyi toiselle osapuolelle. Hänen siis tulisi osoittaa,viitaten lähteisiin,että
a:väitteeni falsifioituu,kriteerihän on annettu.
b:Hänen väitteensä on ensinnäkin periaatteessa mahdollinen,falsifioitavissa,se suorittaa ennusteen(HOX-geenien järjestys tai vastaava) ja että hän ei tähän tarvitse ylimääräistä,geenien ulkopuolista vaikuttajaa oletuksekseen.
Koska tälläisiä ei löydy,on silmän kehitys evolutiivisesti todistettu luonnontieteiden vaatimalla tasolla.
Kun eri näkökannat esittävät argumentaatiota,on kyseessä väittely. Väittelyssä osapuolia voi olla yksi,kaksi tai useampi, jopa useampia ryhmiä. Väittelyn kaikki osapuolet voivat olla puheenvuoron esittäjiä ja päätöksentekijöitä tai vain toista. Puheenvuoron käyttäjillä voi olla erilaisia oikeuksia tai velvollisuuksia, liittyen valtarakenteeseen ja tietojen ja keskustelutaitojen nojalla. Väittely katsotaan reiluksi,jos väittelijät uskovat itse omiin katsantokantoihinsa,ja pitävät sitä keskeisenä käsiteltävälle asialle. Muten väittely on epäreilu. Hyvässä väittelyssä käytetyt argumentit ovat perusteltuja,huonossa väittelyssä jompi kumpi tai molemmat osallistujista esittää virheellisiä tai perustelemattomia argumentteja.
Väitelijät voivat olla sitoutuneet alkuperäisiin katsantokatoihinsa, valmiita katsantokannan muutokseen tai kompromissiin,tai peräti vaihtamaan katsantokantansa täysin.
Dokmaatikko on sitoutunut näkökantaansa,eikä ole valmis vaihtamaan sitä argumenteilla tai minkään muunkaan asian kautta. Dokmaatikon kanssa väittely ei kannata,jos tarkoituksena on hänen mielipiteensä vaihto. Sen sijaan,jos tarkoituksena on oppia hänen näkökantaansa tai haluaa kehittää omaa argumentaatiotaitoaan,on väittely mahdollista suorittaa. Jos tätä ei ota huomioon, joutuu dokmaatikon kanssa väistämättä riitelyyn,jossa tunnusomaista juuttunut ja kilpailullinen luonne.
Väittelyn tavoitteena voi olla oman mielipiteen selittäminen,muiden mielipiteisiin vaikuttaminen,yksimielisyyteen pääseminen,totuuden tavoittaminen,käytännön yhteistoimintaan pääseminen,keskustelu itsenään,ajankulu,"brassailu",enemmistön puolelleen saaminen,ryhmän sisäisen eheyden korostaminen,erimielisyyden korostaminen suhteessa toisiin.
Väittely voi ratketa argumentaation,äänestyksen,väittelytaidon,valta-asemien nojalta,näiden yhdistelmä tai väittely voi olla vain yksi tekijä lopullisessa päätöksenteossa.
Väittelyn voittamiseksi ei siis tarvitse olla oikeassa,mutta kyllä se useimmiten tätä hyödyttää
Luonnontieteissä argumentointi lähtee taustaoletusten laadusta. Pyrkimyksenä on osoittaa,että oma kanta täyttää tieteellisyyden ehdot ja toisen ei. Jos näin on,ei asiaan liittyvistä havainnoista tarvitse edes puhua. Tärkeimpänä kriteerinä on falsifikaatiokriteeri: Luonnontieteissä ei perustella sillä "mikä on mahdollista",vaan siitä mikä voidaan todistaa. Luonnontieteissä todistaminen tapahtuu useimmiten ennustuksien sopimisella havaintoihin. Näinollen oppi,jota mikään havainto ei voisi kaataa, on perusteeton.
Samoin tietysti käy opille,jonka perustelu nojaa virheelliselle argumentoinnille, tai sitten esimerkiksi ottaa termikseen kehäpäätelmän tai ottaa teoreettisen termin(termi josta ei ole havaintoa) sellaisen ilmiön,joka ei koskaan voi muuttua havaintotermiksi(ilmiöksi jota voidaan joskus havaita ja jopa mitata). Näinollen säteilyteoria oli tieteellinen teoria ennen,kuin säteilystä oli havaintoa,mutta ID ei,koska se on ennalta päättänyt,että havainto Suunnittelijasta ei ole tavoitteena.
Tämän jälkeen katsotaan,voiko malli edes teoriassa toimia todellisuudessa.("face validity"/koherenssikriteeri) Tähän liittyvät olennaisesti "mahdoton"-väitteet. Mahdottoman vääräksi osoittamiseksi, eli mahdolliseksi osoittamiseksi riittää, että esittää spekulaation siitä, miksi on mahdollista. Yksi potentiaalinen vaihtoehto riittää,mitään havaintoja ei tarvita. Tällä tavoin estetään tietämättömyyteen vetoamista.
Näinollen niin luomisopin havaitsematon Suunnittelija, biogeneesin mahdottomuus, jonkun tietyn monimutkaisten rakenteen synnyn mahdottomuus ovat vääriä, kaatuneita yrityksiä tässä. Nämä siis ovat periaatteessa mahdollisia-ja tämä riittää.
Tämän jälkeen voidaan tarkastella mallien sopimista havaintoihin ja sen ennustettavuutta("predictive validity"/korrespondenssikriteeri)
Väitteen todistustaakka(burden of proof)tarkoittaa väitteen esittäjän velvollisuutta esittää väitteensä perustelut. Todistustaakka on siis väitteen esittäjällä,ei väitteen kyseenalaistavalla taholla.
”Probatio incumbet ei, quod affirmat, non ei, quid negat”;
todistustaakka on sillä, joka myöntää, ei sillä, joka kiistää. Esimerkiksi evoluutikon ei tarvitse osoittaa kreationismia koskevia väitteitä pätemättömäksi, vaan luomisen kannattajan tulee esittää todistusaineisto väitteidensä tueksi. Todistusaineiston käsittelyssä ei enää riitä se,onko se mahdollista,vaan se voidaanko se todistaa-ja miten. Todistusaineiston tulee koskea sitä mitä yritetään todistaa oikeaksi. Jollei tukea löydy,oppi joutuu ottamaan väitteen perusoletukseksi. Voittajaksi päätyy se oppi,jossa oletuksia on vähemmän.
Jos tämänkään jälkeen ei olla päästy yksimielisyyteen,tulee käsitellä myös mallin sopiminen kokonaisuuteen.("construct validity"/pragmaattinen kriteeri). Jos teoria on muiden luonnontieteiden mukainen,tai jos sen osa-alueita sovelletaan runsaasti muualla tiedemaailmassa,on se parempi kuin se jolla yhteneväisyyttä ei ole.
Todistelussa käytetään avoimuuskriteerin nojalla lähteitä. Perussääntönä lähteiden käytössä pidetään sitä,että sellaista asiaa,joka on yleisessä tiedossa ei tarvitse viitata todisteisiin. Tälläisiä ovat tietosanakirjatiedot ja sellaiset,joita on juuri käyttänyt samassa ryhmässä,ja ovat tätä kautta jo niiden tiedossa joille asiaa kerrotaan. Asiantuntijaryhmässä viittauksia voidaan käyttää vähemmän.
Mitä radikaalimpi,mullistavampi eli "epäsovinnaisempi" väite,sen paremmat perustelut tulee sille antaa. Tämä tarkoittaa viitteiden ehdotonta laittamista.
Pelkkä viite ei itsessään kuitenkaan riitä,sillä tieto on yhtä arvokas,kuin sen lähde. Valheen siirtäminen toiseen viittaamalla ei muuta valhetta totuudeksi.
Viitteet luokitellaan muutamaan kategoriaan,tässä nyrkkisääntö parhaasta huonoimpaan: Tässä on kuitenkin oman järjen käyttö sallittua, esimerkiksi Wikipedian artikkelit menevät tapauksesta riippuen 6-2 tasoon.
1:YLIOPISTOSIVUT,TUTKIMUSTULOKSET(Aizawa, S.-I. "Bacterial flagella and type III secretion systems",2001)
2:UUTISPALVELUT(Nature)
3:JÄRJESTÖT (Talk.Origins, True.origins, Tieteen kuvalehti)
4:YKSITYISET SIVUT (Pauli Ojalan ajatusvarikko, squirrelin evonkeliumi)
5:KESKUSTELUPALSTAT (Suomi24-"Evoluutio ja kreationismi", Skepsis)
6:BLUFFAUSSIVUT (Niilo Paasivirran "Oikeat Mielipiteet"{=parodia})
Koska viittauksia löytyy kaikilta näiltä tasoilta,ja näistä useimmat ylempiin,siis parempiin,luokituksiin, kannattaa lähteitä seurata ja ottaa niiden kautta tieto. Näin tiedon luotettavuusaste nousee,kun tieto on lähempänä sen lähtökohtia,harvemman väliportaan takana.
Luokittelutapa on suuntaa antava, esimerkiksi runsaasti peer-lehtien palkitsema Talk.Origins
voidaan katsoa sijoittuvaksi jonnekkin 3 ja 2 välille. Järjen käyttö on sallittua.
Esimerkki:"Case silmä"
Esitin eräällä keskustelupalstalla että silmän kehittyminen evolutiivisesti on todistettu. Vetosin ensinnäkin hyvään,1. tason viitteeseen,tarkemmin Karin Nordströmin,Rita Wallénin,Jarnie Seymourin&Dan Nilssonin tutkimukseen meduusan silmistä,jossa oli tutkittu silmän useita välimuotoja,joista yksinkertaisemamt olivat yksinkertaisia valoon reagoivia soluja,ja ketjussa useita asteittaisia välimuotoja lähes teräväpiirtosilmään asti. Tämä viittaushan riittää kumoamaan "mahdottomuus"-väitteen,se on potentiaalinen(Eli se voidaan sellaiseksi tulkita) esitysketju silmän kehityksestä.
Eipä tässä vielä kaikki. Viittasin sitten Carl Zimmerin artikkeliin silmän kehityksestä eri eliöillä. Viittasin myös Prof. Walter J. Gehring artikkeliin "Master control genes in development and evolution",jossa viitattiin useaan kyseisen tutkimusryhmän HOX-geenitutkimuksiin ,jossa silmien välivaiheet yhdistettiin niiden rakentumista ohjaaviin HOX-geeneihin, ja havaittiin,että ne muodostivat selvän ketjun,jonka selittämiseen mutaatio-luonnonvalintaketju riittää. Ja kuten tunnettua,jos ylimääräistä oletusta ei tarvita,sitä ei tarvita.
Sain artikkeliin viitaten kommentointia,lähinnä muotoa "ei vakuuta",mikä ei tietenkään ole väärä argumentti-se kun ei ole argumentti lainkaan. Sain kuulla myös,että tutkimus ei verifioinut mitään. Tässä oli taustalla ajatus,että jos evoluutio ei selitä kaikkea,on oikeus ottaa Suunnittelijaoletus niiden selittämiseen, ja koska mitään teoriaa ei voida verifioida, voidaan Suunnittelijaan aina vedota. Tässä siis leijutaan -suoraan sanoen tyhmyyspäissään- falsifioimattomuuden avaruudessa- ja vieläpä luullaan argumentin tuoneen väittelypisteen. Mitään ei verifioida, se vaatisi äärettömästi testejä.
Parhaana argumenttina sain kuulla,että päätelmät nojasivat siihen,että evoluutio on oikeassa ja sen pohjalta tehty analogiaan nojaavat johtopäätökset. Väite oli siis,että tutkimustulokset nojasivat kehäpäätelmään ja ilmiöiden yhdistelemiseen tavalla jota ei voida falsifioida. Tässähän minulla on jo perusteluvastuu:
Tässä tilanteessa on niin,että KAIKKI teoriat rakentavat päätelmiä omalta pohjaltaan. Jos jokin havainto määritellään kokonaisuudeksi tai toisistaan irrallisiksi,on kyseessä jo taustateorian käyttö. "Tabula-rasa" -vaatimus on siis täydellisen väärin. Näin kyse ei ole kehäpäätelmästä,vaan normaalista taustateorian käytöstä. Perustelemattoman analogian käyttöväitteen kumoaminen taas tapahtuu siten,että osoitetaan että väite nojaa falsifioitavaan asiaan. Silmän tapauksessa siis siihen,että kun silmien HOX-geeneistä(Pax6) tehdään informaatiopuu,on puu samansuuntainen kuin silmien kehitys rakenteellisesti. Jos informaatiopuu siis näyttää että HOX-geenit eivät ole muodostuneet samassa järjestyksessä kuin silmien rakenteet yksinkertaisesta monimutkaiseen,kaatuu väite silmien kehityksen todistamisesta. Väite ei siis ole perustelematon analogia. Tässä tapauksessa todistusvastuu siirtyi toiselle osapuolelle. Hänen siis tulisi osoittaa,viitaten lähteisiin,että
a:väitteeni falsifioituu,kriteerihän on annettu.
b:Hänen väitteensä on ensinnäkin periaatteessa mahdollinen,falsifioitavissa,se suorittaa ennusteen(HOX-geenien järjestys tai vastaava) ja että hän ei tähän tarvitse ylimääräistä,geenien ulkopuolista vaikuttajaa oletuksekseen.
Koska tälläisiä ei löydy,on silmän kehitys evolutiivisesti todistettu luonnontieteiden vaatimalla tasolla.
Väittely voi ratketa argumentaation,äänestyksen,väittelytaidon,valta-asemien nojalta,näiden yhdistelmä tai väittely voi olla vain yksi tekijä lopullisessa päätöksenteossa.
Väittelyn voittamiseksi ei siis tarvitse olla oikeassa,mutta kyllä se useimmiten tätä hyödyttää
Luonnontieteissä argumentointi lähtee taustaoletusten laadusta. Pyrkimyksenä on osoittaa,että oma kanta täyttää tieteellisyyden ehdot ja toisen ei. Jos näin on,ei asiaan liittyvistä havainnoista tarvitse edes puhua. Tärkeimpänä kriteerinä on falsifikaatiokriteeri: Luonnontieteissä ei perustella sillä "mikä on mahdollista",vaan siitä mikä voidaan todistaa. Luonnontieteissä todistaminen tapahtuu useimmiten ennustuksien sopimisella havaintoihin. Näinollen oppi,jota mikään havainto ei voisi kaataa, on perusteeton.
Samoin tietysti käy opille,jonka perustelu nojaa virheelliselle argumentoinnille, tai sitten esimerkiksi ottaa termikseen kehäpäätelmän tai ottaa teoreettisen termin(termi josta ei ole havaintoa) sellaisen ilmiön,joka ei koskaan voi muuttua havaintotermiksi(ilmiöksi jota voidaan joskus havaita ja jopa mitata). Näinollen säteilyteoria oli tieteellinen teoria ennen,kuin säteilystä oli havaintoa,mutta ID ei,koska se on ennalta päättänyt,että havainto Suunnittelijasta ei ole tavoitteena.
Tämän jälkeen katsotaan,voiko malli edes teoriassa toimia todellisuudessa.("face validity"/koherenssikriteeri) Tähän liittyvät olennaisesti "mahdoton"-väitteet. Mahdottoman vääräksi osoittamiseksi, eli mahdolliseksi osoittamiseksi riittää, että esittää spekulaation siitä, miksi on mahdollista. Yksi potentiaalinen vaihtoehto riittää,mitään havaintoja ei tarvita. Tällä tavoin estetään tietämättömyyteen vetoamista.
Näinollen niin luomisopin havaitsematon Suunnittelija, biogeneesin mahdottomuus, jonkun tietyn monimutkaisten rakenteen synnyn mahdottomuus ovat vääriä, kaatuneita yrityksiä tässä. Nämä siis ovat periaatteessa mahdollisia-ja tämä riittää.
Tämän jälkeen voidaan tarkastella mallien sopimista havaintoihin ja sen ennustettavuutta("predictive validity"/korrespondenssikriteeri)
Väitteen todistustaakka(burden of proof)tarkoittaa väitteen esittäjän velvollisuutta esittää väitteensä perustelut. Todistustaakka on siis väitteen esittäjällä,ei väitteen kyseenalaistavalla taholla.
”Probatio incumbet ei, quod affirmat, non ei, quid negat”;
todistustaakka on sillä, joka myöntää, ei sillä, joka kiistää. Esimerkiksi evoluutikon ei tarvitse osoittaa kreationismia koskevia väitteitä pätemättömäksi, vaan luomisen kannattajan tulee esittää todistusaineisto väitteidensä tueksi. Todistusaineiston käsittelyssä ei enää riitä se,onko se mahdollista,vaan se voidaanko se todistaa-ja miten. Todistusaineiston tulee koskea sitä mitä yritetään todistaa oikeaksi. Jollei tukea löydy,oppi joutuu ottamaan väitteen perusoletukseksi. Voittajaksi päätyy se oppi,jossa oletuksia on vähemmän.
Jos tämänkään jälkeen ei olla päästy yksimielisyyteen,tulee käsitellä myös mallin sopiminen kokonaisuuteen.("construct validity"/pragmaattinen kriteeri). Jos teoria on muiden luonnontieteiden mukainen,tai jos sen osa-alueita sovelletaan runsaasti muualla tiedemaailmassa,on se parempi kuin se jolla yhteneväisyyttä ei ole.
Todistelussa käytetään avoimuuskriteerin nojalla lähteitä. Perussääntönä lähteiden käytössä pidetään sitä,että sellaista asiaa,joka on yleisessä tiedossa ei tarvitse viitata todisteisiin. Tälläisiä ovat tietosanakirjatiedot ja sellaiset,joita on juuri käyttänyt samassa ryhmässä,ja ovat tätä kautta jo niiden tiedossa joille asiaa kerrotaan. Asiantuntijaryhmässä viittauksia voidaan käyttää vähemmän.
Mitä radikaalimpi,mullistavampi eli "epäsovinnaisempi" väite,sen paremmat perustelut tulee sille antaa. Tämä tarkoittaa viitteiden ehdotonta laittamista.
Pelkkä viite ei itsessään kuitenkaan riitä,sillä tieto on yhtä arvokas,kuin sen lähde. Valheen siirtäminen toiseen viittaamalla ei muuta valhetta totuudeksi.
Viitteet luokitellaan muutamaan kategoriaan,tässä nyrkkisääntö parhaasta huonoimpaan: Tässä on kuitenkin oman järjen käyttö sallittua, esimerkiksi Wikipedian artikkelit menevät tapauksesta riippuen 6-2 tasoon.
1:YLIOPISTOSIVUT,TUTKIMUSTULOKSET(Aizawa, S.-I. "Bacterial flagella and type III secretion systems",2001)
2:UUTISPALVELUT(Nature)
3:JÄRJESTÖT (Talk.Origins, True.origins, Tieteen kuvalehti)
4:YKSITYISET SIVUT (Pauli Ojalan ajatusvarikko, squirrelin evonkeliumi)
5:KESKUSTELUPALSTAT (Suomi24-"Evoluutio ja kreationismi", Skepsis)
6:BLUFFAUSSIVUT (Niilo Paasivirran "Oikeat Mielipiteet"{=parodia})
Koska viittauksia löytyy kaikilta näiltä tasoilta,ja näistä useimmat ylempiin,siis parempiin,luokituksiin, kannattaa lähteitä seurata ja ottaa niiden kautta tieto. Näin tiedon luotettavuusaste nousee,kun tieto on lähempänä sen lähtökohtia,harvemman väliportaan takana.
Luokittelutapa on suuntaa antava, esimerkiksi runsaasti peer-lehtien palkitsema Talk.Origins
voidaan katsoa sijoittuvaksi jonnekkin 3 ja 2 välille. Järjen käyttö on sallittua.
Esimerkki:"Case silmä"
Esitin eräällä keskustelupalstalla että silmän kehittyminen evolutiivisesti on todistettu. Vetosin ensinnäkin hyvään,1. tason viitteeseen,tarkemmin Karin Nordströmin,Rita Wallénin,Jarnie Seymourin&Dan Nilssonin tutkimukseen meduusan silmistä,jossa oli tutkittu silmän useita välimuotoja,joista yksinkertaisemamt olivat yksinkertaisia valoon reagoivia soluja,ja ketjussa useita asteittaisia välimuotoja lähes teräväpiirtosilmään asti. Tämä viittaushan riittää kumoamaan "mahdottomuus"-väitteen,se on potentiaalinen(Eli se voidaan sellaiseksi tulkita) esitysketju silmän kehityksestä.
Eipä tässä vielä kaikki. Viittasin sitten Carl Zimmerin artikkeliin silmän kehityksestä eri eliöillä. Viittasin myös Prof. Walter J. Gehring artikkeliin "Master control genes in development and evolution",jossa viitattiin useaan kyseisen tutkimusryhmän HOX-geenitutkimuksiin ,jossa silmien välivaiheet yhdistettiin niiden rakentumista ohjaaviin HOX-geeneihin, ja havaittiin,että ne muodostivat selvän ketjun,jonka selittämiseen mutaatio-luonnonvalintaketju riittää. Ja kuten tunnettua,jos ylimääräistä oletusta ei tarvita,sitä ei tarvita.
Sain artikkeliin viitaten kommentointia,lähinnä muotoa "ei vakuuta",mikä ei tietenkään ole väärä argumentti-se kun ei ole argumentti lainkaan. Sain kuulla myös,että tutkimus ei verifioinut mitään. Tässä oli taustalla ajatus,että jos evoluutio ei selitä kaikkea,on oikeus ottaa Suunnittelijaoletus niiden selittämiseen, ja koska mitään teoriaa ei voida verifioida, voidaan Suunnittelijaan aina vedota. Tässä siis leijutaan -suoraan sanoen tyhmyyspäissään- falsifioimattomuuden avaruudessa- ja vieläpä luullaan argumentin tuoneen väittelypisteen. Mitään ei verifioida, se vaatisi äärettömästi testejä.
Parhaana argumenttina sain kuulla,että päätelmät nojasivat siihen,että evoluutio on oikeassa ja sen pohjalta tehty analogiaan nojaavat johtopäätökset. Väite oli siis,että tutkimustulokset nojasivat kehäpäätelmään ja ilmiöiden yhdistelemiseen tavalla jota ei voida falsifioida. Tässähän minulla on jo perusteluvastuu:
Tässä tilanteessa on niin,että KAIKKI teoriat rakentavat päätelmiä omalta pohjaltaan. Jos jokin havainto määritellään kokonaisuudeksi tai toisistaan irrallisiksi,on kyseessä jo taustateorian käyttö. "Tabula-rasa" -vaatimus on siis täydellisen väärin. Näin kyse ei ole kehäpäätelmästä,vaan normaalista taustateorian käytöstä. Perustelemattoman analogian käyttöväitteen kumoaminen taas tapahtuu siten,että osoitetaan että väite nojaa falsifioitavaan asiaan. Silmän tapauksessa siis siihen,että kun silmien HOX-geeneistä(Pax6) tehdään informaatiopuu,on puu samansuuntainen kuin silmien kehitys rakenteellisesti. Jos informaatiopuu siis näyttää että HOX-geenit eivät ole muodostuneet samassa järjestyksessä kuin silmien rakenteet yksinkertaisesta monimutkaiseen,kaatuu väite silmien kehityksen todistamisesta. Väite ei siis ole perustelematon analogia. Tässä tapauksessa todistusvastuu siirtyi toiselle osapuolelle. Hänen siis tulisi osoittaa,viitaten lähteisiin,että
a:väitteeni falsifioituu,kriteerihän on annettu.
b:Hänen väitteensä on ensinnäkin periaatteessa mahdollinen,falsifioitavissa,se suorittaa ennusteen(HOX-geenien järjestys tai vastaava) ja että hän ei tähän tarvitse ylimääräistä,geenien ulkopuolista vaikuttajaa oletuksekseen.
Koska tälläisiä ei löydy,on silmän kehitys evolutiivisesti todistettu luonnontieteiden vaatimalla tasolla.
Luonnontieteissä argumentointi lähtee taustaoletusten laadusta. Pyrkimyksenä on osoittaa,että oma kanta täyttää tieteellisyyden ehdot ja toisen ei. Jos näin on,ei asiaan liittyvistä havainnoista tarvitse edes puhua. Tärkeimpänä kriteerinä on falsifikaatiokriteeri: Luonnontieteissä ei perustella sillä "mikä on mahdollista",vaan siitä mikä voidaan todistaa. Luonnontieteissä todistaminen tapahtuu useimmiten ennustuksien sopimisella havaintoihin. Näinollen oppi,jota mikään havainto ei voisi kaataa, on perusteeton.
Samoin tietysti käy opille,jonka perustelu nojaa virheelliselle argumentoinnille, tai sitten esimerkiksi ottaa termikseen kehäpäätelmän tai ottaa teoreettisen termin(termi josta ei ole havaintoa) sellaisen ilmiön,joka ei koskaan voi muuttua havaintotermiksi(ilmiöksi jota voidaan joskus havaita ja jopa mitata). Näinollen säteilyteoria oli tieteellinen teoria ennen,kuin säteilystä oli havaintoa,mutta ID ei,koska se on ennalta päättänyt,että havainto Suunnittelijasta ei ole tavoitteena.
Tämän jälkeen katsotaan,voiko malli edes teoriassa toimia todellisuudessa.("face validity"/koherenssikriteeri) Tähän liittyvät olennaisesti "mahdoton"-väitteet. Mahdottoman vääräksi osoittamiseksi, eli mahdolliseksi osoittamiseksi riittää, että esittää spekulaation siitä, miksi on mahdollista. Yksi potentiaalinen vaihtoehto riittää,mitään havaintoja ei tarvita. Tällä tavoin estetään tietämättömyyteen vetoamista.
Näinollen niin luomisopin havaitsematon Suunnittelija, biogeneesin mahdottomuus, jonkun tietyn monimutkaisten rakenteen synnyn mahdottomuus ovat vääriä, kaatuneita yrityksiä tässä. Nämä siis ovat periaatteessa mahdollisia-ja tämä riittää.
Tämän jälkeen voidaan tarkastella mallien sopimista havaintoihin ja sen ennustettavuutta("predictive validity"/korrespondenssikriteeri)
Väitteen todistustaakka(burden of proof)tarkoittaa väitteen esittäjän velvollisuutta esittää väitteensä perustelut. Todistustaakka on siis väitteen esittäjällä,ei väitteen kyseenalaistavalla taholla.
”Probatio incumbet ei, quod affirmat, non ei, quid negat”;
todistustaakka on sillä, joka myöntää, ei sillä, joka kiistää. Esimerkiksi evoluutikon ei tarvitse osoittaa kreationismia koskevia väitteitä pätemättömäksi, vaan luomisen kannattajan tulee esittää todistusaineisto väitteidensä tueksi. Todistusaineiston käsittelyssä ei enää riitä se,onko se mahdollista,vaan se voidaanko se todistaa-ja miten. Todistusaineiston tulee koskea sitä mitä yritetään todistaa oikeaksi. Jollei tukea löydy,oppi joutuu ottamaan väitteen perusoletukseksi. Voittajaksi päätyy se oppi,jossa oletuksia on vähemmän.
Jos tämänkään jälkeen ei olla päästy yksimielisyyteen,tulee käsitellä myös mallin sopiminen kokonaisuuteen.("construct validity"/pragmaattinen kriteeri). Jos teoria on muiden luonnontieteiden mukainen,tai jos sen osa-alueita sovelletaan runsaasti muualla tiedemaailmassa,on se parempi kuin se jolla yhteneväisyyttä ei ole.
Todistelussa käytetään avoimuuskriteerin nojalla lähteitä. Perussääntönä lähteiden käytössä pidetään sitä,että sellaista asiaa,joka on yleisessä tiedossa ei tarvitse viitata todisteisiin. Tälläisiä ovat tietosanakirjatiedot ja sellaiset,joita on juuri käyttänyt samassa ryhmässä,ja ovat tätä kautta jo niiden tiedossa joille asiaa kerrotaan. Asiantuntijaryhmässä viittauksia voidaan käyttää vähemmän.
Mitä radikaalimpi,mullistavampi eli "epäsovinnaisempi" väite,sen paremmat perustelut tulee sille antaa. Tämä tarkoittaa viitteiden ehdotonta laittamista.
Pelkkä viite ei itsessään kuitenkaan riitä,sillä tieto on yhtä arvokas,kuin sen lähde. Valheen siirtäminen toiseen viittaamalla ei muuta valhetta totuudeksi.
Viitteet luokitellaan muutamaan kategoriaan,tässä nyrkkisääntö parhaasta huonoimpaan: Tässä on kuitenkin oman järjen käyttö sallittua, esimerkiksi Wikipedian artikkelit menevät tapauksesta riippuen 6-2 tasoon.
1:YLIOPISTOSIVUT,TUTKIMUSTULOKSET(Aizawa, S.-I. "Bacterial flagella and type III secretion systems",2001)
2:UUTISPALVELUT(Nature)
3:JÄRJESTÖT (Talk.Origins, True.origins, Tieteen kuvalehti)
4:YKSITYISET SIVUT (Pauli Ojalan ajatusvarikko, squirrelin evonkeliumi)
5:KESKUSTELUPALSTAT (Suomi24-"Evoluutio ja kreationismi", Skepsis)
6:BLUFFAUSSIVUT (Niilo Paasivirran "Oikeat Mielipiteet"{=parodia})
Koska viittauksia löytyy kaikilta näiltä tasoilta,ja näistä useimmat ylempiin,siis parempiin,luokituksiin, kannattaa lähteitä seurata ja ottaa niiden kautta tieto. Näin tiedon luotettavuusaste nousee,kun tieto on lähempänä sen lähtökohtia,harvemman väliportaan takana.
Luokittelutapa on suuntaa antava, esimerkiksi runsaasti peer-lehtien palkitsema Talk.Origins
voidaan katsoa sijoittuvaksi jonnekkin 3 ja 2 välille. Järjen käyttö on sallittua.
Esimerkki:"Case silmä"
Esitin eräällä keskustelupalstalla että silmän kehittyminen evolutiivisesti on todistettu. Vetosin ensinnäkin hyvään,1. tason viitteeseen,tarkemmin Karin Nordströmin,Rita Wallénin,Jarnie Seymourin&Dan Nilssonin tutkimukseen meduusan silmistä,jossa oli tutkittu silmän useita välimuotoja,joista yksinkertaisemamt olivat yksinkertaisia valoon reagoivia soluja,ja ketjussa useita asteittaisia välimuotoja lähes teräväpiirtosilmään asti. Tämä viittaushan riittää kumoamaan "mahdottomuus"-väitteen,se on potentiaalinen(Eli se voidaan sellaiseksi tulkita) esitysketju silmän kehityksestä.
Eipä tässä vielä kaikki. Viittasin sitten Carl Zimmerin artikkeliin silmän kehityksestä eri eliöillä. Viittasin myös Prof. Walter J. Gehring artikkeliin "Master control genes in development and evolution",jossa viitattiin useaan kyseisen tutkimusryhmän HOX-geenitutkimuksiin ,jossa silmien välivaiheet yhdistettiin niiden rakentumista ohjaaviin HOX-geeneihin, ja havaittiin,että ne muodostivat selvän ketjun,jonka selittämiseen mutaatio-luonnonvalintaketju riittää. Ja kuten tunnettua,jos ylimääräistä oletusta ei tarvita,sitä ei tarvita.
Sain artikkeliin viitaten kommentointia,lähinnä muotoa "ei vakuuta",mikä ei tietenkään ole väärä argumentti-se kun ei ole argumentti lainkaan. Sain kuulla myös,että tutkimus ei verifioinut mitään. Tässä oli taustalla ajatus,että jos evoluutio ei selitä kaikkea,on oikeus ottaa Suunnittelijaoletus niiden selittämiseen, ja koska mitään teoriaa ei voida verifioida, voidaan Suunnittelijaan aina vedota. Tässä siis leijutaan -suoraan sanoen tyhmyyspäissään- falsifioimattomuuden avaruudessa- ja vieläpä luullaan argumentin tuoneen väittelypisteen. Mitään ei verifioida, se vaatisi äärettömästi testejä.
Parhaana argumenttina sain kuulla,että päätelmät nojasivat siihen,että evoluutio on oikeassa ja sen pohjalta tehty analogiaan nojaavat johtopäätökset. Väite oli siis,että tutkimustulokset nojasivat kehäpäätelmään ja ilmiöiden yhdistelemiseen tavalla jota ei voida falsifioida. Tässähän minulla on jo perusteluvastuu:
Tässä tilanteessa on niin,että KAIKKI teoriat rakentavat päätelmiä omalta pohjaltaan. Jos jokin havainto määritellään kokonaisuudeksi tai toisistaan irrallisiksi,on kyseessä jo taustateorian käyttö. "Tabula-rasa" -vaatimus on siis täydellisen väärin. Näin kyse ei ole kehäpäätelmästä,vaan normaalista taustateorian käytöstä. Perustelemattoman analogian käyttöväitteen kumoaminen taas tapahtuu siten,että osoitetaan että väite nojaa falsifioitavaan asiaan. Silmän tapauksessa siis siihen,että kun silmien HOX-geeneistä(Pax6) tehdään informaatiopuu,on puu samansuuntainen kuin silmien kehitys rakenteellisesti. Jos informaatiopuu siis näyttää että HOX-geenit eivät ole muodostuneet samassa järjestyksessä kuin silmien rakenteet yksinkertaisesta monimutkaiseen,kaatuu väite silmien kehityksen todistamisesta. Väite ei siis ole perustelematon analogia. Tässä tapauksessa todistusvastuu siirtyi toiselle osapuolelle. Hänen siis tulisi osoittaa,viitaten lähteisiin,että
a:väitteeni falsifioituu,kriteerihän on annettu.
b:Hänen väitteensä on ensinnäkin periaatteessa mahdollinen,falsifioitavissa,se suorittaa ennusteen(HOX-geenien järjestys tai vastaava) ja että hän ei tähän tarvitse ylimääräistä,geenien ulkopuolista vaikuttajaa oletuksekseen.
Koska tälläisiä ei löydy,on silmän kehitys evolutiivisesti todistettu luonnontieteiden vaatimalla tasolla.
Näinollen niin luomisopin havaitsematon Suunnittelija, biogeneesin mahdottomuus, jonkun tietyn monimutkaisten rakenteen synnyn mahdottomuus ovat vääriä, kaatuneita yrityksiä tässä. Nämä siis ovat periaatteessa mahdollisia-ja tämä riittää.
Tämän jälkeen voidaan tarkastella mallien sopimista havaintoihin ja sen ennustettavuutta("predictive validity"/korrespondenssikriteeri)
Väitteen todistustaakka(burden of proof)tarkoittaa väitteen esittäjän velvollisuutta esittää väitteensä perustelut. Todistustaakka on siis väitteen esittäjällä,ei väitteen kyseenalaistavalla taholla.
”Probatio incumbet ei, quod affirmat, non ei, quid negat”;
todistustaakka on sillä, joka myöntää, ei sillä, joka kiistää. Esimerkiksi evoluutikon ei tarvitse osoittaa kreationismia koskevia väitteitä pätemättömäksi, vaan luomisen kannattajan tulee esittää todistusaineisto väitteidensä tueksi. Todistusaineiston käsittelyssä ei enää riitä se,onko se mahdollista,vaan se voidaanko se todistaa-ja miten. Todistusaineiston tulee koskea sitä mitä yritetään todistaa oikeaksi. Jollei tukea löydy,oppi joutuu ottamaan väitteen perusoletukseksi. Voittajaksi päätyy se oppi,jossa oletuksia on vähemmän.
Jos tämänkään jälkeen ei olla päästy yksimielisyyteen,tulee käsitellä myös mallin sopiminen kokonaisuuteen.("construct validity"/pragmaattinen kriteeri). Jos teoria on muiden luonnontieteiden mukainen,tai jos sen osa-alueita sovelletaan runsaasti muualla tiedemaailmassa,on se parempi kuin se jolla yhteneväisyyttä ei ole.
Todistelussa käytetään avoimuuskriteerin nojalla lähteitä. Perussääntönä lähteiden käytössä pidetään sitä,että sellaista asiaa,joka on yleisessä tiedossa ei tarvitse viitata todisteisiin. Tälläisiä ovat tietosanakirjatiedot ja sellaiset,joita on juuri käyttänyt samassa ryhmässä,ja ovat tätä kautta jo niiden tiedossa joille asiaa kerrotaan. Asiantuntijaryhmässä viittauksia voidaan käyttää vähemmän.
Mitä radikaalimpi,mullistavampi eli "epäsovinnaisempi" väite,sen paremmat perustelut tulee sille antaa. Tämä tarkoittaa viitteiden ehdotonta laittamista.
Pelkkä viite ei itsessään kuitenkaan riitä,sillä tieto on yhtä arvokas,kuin sen lähde. Valheen siirtäminen toiseen viittaamalla ei muuta valhetta totuudeksi.
Viitteet luokitellaan muutamaan kategoriaan,tässä nyrkkisääntö parhaasta huonoimpaan: Tässä on kuitenkin oman järjen käyttö sallittua, esimerkiksi Wikipedian artikkelit menevät tapauksesta riippuen 6-2 tasoon.
1:YLIOPISTOSIVUT,TUTKIMUSTULOKSET(Aizawa, S.-I. "Bacterial flagella and type III secretion systems",2001)
2:UUTISPALVELUT(Nature)
3:JÄRJESTÖT (Talk.Origins, True.origins, Tieteen kuvalehti)
4:YKSITYISET SIVUT (Pauli Ojalan ajatusvarikko, squirrelin evonkeliumi)
5:KESKUSTELUPALSTAT (Suomi24-"Evoluutio ja kreationismi", Skepsis)
6:BLUFFAUSSIVUT (Niilo Paasivirran "Oikeat Mielipiteet"{=parodia})
Koska viittauksia löytyy kaikilta näiltä tasoilta,ja näistä useimmat ylempiin,siis parempiin,luokituksiin, kannattaa lähteitä seurata ja ottaa niiden kautta tieto. Näin tiedon luotettavuusaste nousee,kun tieto on lähempänä sen lähtökohtia,harvemman väliportaan takana.
Luokittelutapa on suuntaa antava, esimerkiksi runsaasti peer-lehtien palkitsema Talk.Origins
voidaan katsoa sijoittuvaksi jonnekkin 3 ja 2 välille. Järjen käyttö on sallittua.
Esimerkki:"Case silmä"
Esitin eräällä keskustelupalstalla että silmän kehittyminen evolutiivisesti on todistettu. Vetosin ensinnäkin hyvään,1. tason viitteeseen,tarkemmin Karin Nordströmin,Rita Wallénin,Jarnie Seymourin&Dan Nilssonin tutkimukseen meduusan silmistä,jossa oli tutkittu silmän useita välimuotoja,joista yksinkertaisemamt olivat yksinkertaisia valoon reagoivia soluja,ja ketjussa useita asteittaisia välimuotoja lähes teräväpiirtosilmään asti. Tämä viittaushan riittää kumoamaan "mahdottomuus"-väitteen,se on potentiaalinen(Eli se voidaan sellaiseksi tulkita) esitysketju silmän kehityksestä.
Eipä tässä vielä kaikki. Viittasin sitten Carl Zimmerin artikkeliin silmän kehityksestä eri eliöillä. Viittasin myös Prof. Walter J. Gehring artikkeliin "Master control genes in development and evolution",jossa viitattiin useaan kyseisen tutkimusryhmän HOX-geenitutkimuksiin ,jossa silmien välivaiheet yhdistettiin niiden rakentumista ohjaaviin HOX-geeneihin, ja havaittiin,että ne muodostivat selvän ketjun,jonka selittämiseen mutaatio-luonnonvalintaketju riittää. Ja kuten tunnettua,jos ylimääräistä oletusta ei tarvita,sitä ei tarvita.
Sain artikkeliin viitaten kommentointia,lähinnä muotoa "ei vakuuta",mikä ei tietenkään ole väärä argumentti-se kun ei ole argumentti lainkaan. Sain kuulla myös,että tutkimus ei verifioinut mitään. Tässä oli taustalla ajatus,että jos evoluutio ei selitä kaikkea,on oikeus ottaa Suunnittelijaoletus niiden selittämiseen, ja koska mitään teoriaa ei voida verifioida, voidaan Suunnittelijaan aina vedota. Tässä siis leijutaan -suoraan sanoen tyhmyyspäissään- falsifioimattomuuden avaruudessa- ja vieläpä luullaan argumentin tuoneen väittelypisteen. Mitään ei verifioida, se vaatisi äärettömästi testejä.
Parhaana argumenttina sain kuulla,että päätelmät nojasivat siihen,että evoluutio on oikeassa ja sen pohjalta tehty analogiaan nojaavat johtopäätökset. Väite oli siis,että tutkimustulokset nojasivat kehäpäätelmään ja ilmiöiden yhdistelemiseen tavalla jota ei voida falsifioida. Tässähän minulla on jo perusteluvastuu:
Tässä tilanteessa on niin,että KAIKKI teoriat rakentavat päätelmiä omalta pohjaltaan. Jos jokin havainto määritellään kokonaisuudeksi tai toisistaan irrallisiksi,on kyseessä jo taustateorian käyttö. "Tabula-rasa" -vaatimus on siis täydellisen väärin. Näin kyse ei ole kehäpäätelmästä,vaan normaalista taustateorian käytöstä. Perustelemattoman analogian käyttöväitteen kumoaminen taas tapahtuu siten,että osoitetaan että väite nojaa falsifioitavaan asiaan. Silmän tapauksessa siis siihen,että kun silmien HOX-geeneistä(Pax6) tehdään informaatiopuu,on puu samansuuntainen kuin silmien kehitys rakenteellisesti. Jos informaatiopuu siis näyttää että HOX-geenit eivät ole muodostuneet samassa järjestyksessä kuin silmien rakenteet yksinkertaisesta monimutkaiseen,kaatuu väite silmien kehityksen todistamisesta. Väite ei siis ole perustelematon analogia. Tässä tapauksessa todistusvastuu siirtyi toiselle osapuolelle. Hänen siis tulisi osoittaa,viitaten lähteisiin,että
a:väitteeni falsifioituu,kriteerihän on annettu.
b:Hänen väitteensä on ensinnäkin periaatteessa mahdollinen,falsifioitavissa,se suorittaa ennusteen(HOX-geenien järjestys tai vastaava) ja että hän ei tähän tarvitse ylimääräistä,geenien ulkopuolista vaikuttajaa oletuksekseen.
Koska tälläisiä ei löydy,on silmän kehitys evolutiivisesti todistettu luonnontieteiden vaatimalla tasolla.
Väitteen todistustaakka(burden of proof)tarkoittaa väitteen esittäjän velvollisuutta esittää väitteensä perustelut. Todistustaakka on siis väitteen esittäjällä,ei väitteen kyseenalaistavalla taholla.
”Probatio incumbet ei, quod affirmat, non ei, quid negat”;
todistustaakka on sillä, joka myöntää, ei sillä, joka kiistää. Esimerkiksi evoluutikon ei tarvitse osoittaa kreationismia koskevia väitteitä pätemättömäksi, vaan luomisen kannattajan tulee esittää todistusaineisto väitteidensä tueksi. Todistusaineiston käsittelyssä ei enää riitä se,onko se mahdollista,vaan se voidaanko se todistaa-ja miten. Todistusaineiston tulee koskea sitä mitä yritetään todistaa oikeaksi. Jollei tukea löydy,oppi joutuu ottamaan väitteen perusoletukseksi. Voittajaksi päätyy se oppi,jossa oletuksia on vähemmän.
Jos tämänkään jälkeen ei olla päästy yksimielisyyteen,tulee käsitellä myös mallin sopiminen kokonaisuuteen.("construct validity"/pragmaattinen kriteeri). Jos teoria on muiden luonnontieteiden mukainen,tai jos sen osa-alueita sovelletaan runsaasti muualla tiedemaailmassa,on se parempi kuin se jolla yhteneväisyyttä ei ole.
Todistelussa käytetään avoimuuskriteerin nojalla lähteitä. Perussääntönä lähteiden käytössä pidetään sitä,että sellaista asiaa,joka on yleisessä tiedossa ei tarvitse viitata todisteisiin. Tälläisiä ovat tietosanakirjatiedot ja sellaiset,joita on juuri käyttänyt samassa ryhmässä,ja ovat tätä kautta jo niiden tiedossa joille asiaa kerrotaan. Asiantuntijaryhmässä viittauksia voidaan käyttää vähemmän.
Mitä radikaalimpi,mullistavampi eli "epäsovinnaisempi" väite,sen paremmat perustelut tulee sille antaa. Tämä tarkoittaa viitteiden ehdotonta laittamista.
Pelkkä viite ei itsessään kuitenkaan riitä,sillä tieto on yhtä arvokas,kuin sen lähde. Valheen siirtäminen toiseen viittaamalla ei muuta valhetta totuudeksi.
Viitteet luokitellaan muutamaan kategoriaan,tässä nyrkkisääntö parhaasta huonoimpaan: Tässä on kuitenkin oman järjen käyttö sallittua, esimerkiksi Wikipedian artikkelit menevät tapauksesta riippuen 6-2 tasoon.
1:YLIOPISTOSIVUT,TUTKIMUSTULOKSET(Aizawa, S.-I. "Bacterial flagella and type III secretion systems",2001)
2:UUTISPALVELUT(Nature)
3:JÄRJESTÖT (Talk.Origins, True.origins, Tieteen kuvalehti)
4:YKSITYISET SIVUT (Pauli Ojalan ajatusvarikko, squirrelin evonkeliumi)
5:KESKUSTELUPALSTAT (Suomi24-"Evoluutio ja kreationismi", Skepsis)
6:BLUFFAUSSIVUT (Niilo Paasivirran "Oikeat Mielipiteet"{=parodia})
Koska viittauksia löytyy kaikilta näiltä tasoilta,ja näistä useimmat ylempiin,siis parempiin,luokituksiin, kannattaa lähteitä seurata ja ottaa niiden kautta tieto. Näin tiedon luotettavuusaste nousee,kun tieto on lähempänä sen lähtökohtia,harvemman väliportaan takana.
Luokittelutapa on suuntaa antava, esimerkiksi runsaasti peer-lehtien palkitsema Talk.Origins
voidaan katsoa sijoittuvaksi jonnekkin 3 ja 2 välille. Järjen käyttö on sallittua.
Esimerkki:"Case silmä"
Esitin eräällä keskustelupalstalla että silmän kehittyminen evolutiivisesti on todistettu. Vetosin ensinnäkin hyvään,1. tason viitteeseen,tarkemmin Karin Nordströmin,Rita Wallénin,Jarnie Seymourin&Dan Nilssonin tutkimukseen meduusan silmistä,jossa oli tutkittu silmän useita välimuotoja,joista yksinkertaisemamt olivat yksinkertaisia valoon reagoivia soluja,ja ketjussa useita asteittaisia välimuotoja lähes teräväpiirtosilmään asti. Tämä viittaushan riittää kumoamaan "mahdottomuus"-väitteen,se on potentiaalinen(Eli se voidaan sellaiseksi tulkita) esitysketju silmän kehityksestä.
Eipä tässä vielä kaikki. Viittasin sitten Carl Zimmerin artikkeliin silmän kehityksestä eri eliöillä. Viittasin myös Prof. Walter J. Gehring artikkeliin "Master control genes in development and evolution",jossa viitattiin useaan kyseisen tutkimusryhmän HOX-geenitutkimuksiin ,jossa silmien välivaiheet yhdistettiin niiden rakentumista ohjaaviin HOX-geeneihin, ja havaittiin,että ne muodostivat selvän ketjun,jonka selittämiseen mutaatio-luonnonvalintaketju riittää. Ja kuten tunnettua,jos ylimääräistä oletusta ei tarvita,sitä ei tarvita.
Sain artikkeliin viitaten kommentointia,lähinnä muotoa "ei vakuuta",mikä ei tietenkään ole väärä argumentti-se kun ei ole argumentti lainkaan. Sain kuulla myös,että tutkimus ei verifioinut mitään. Tässä oli taustalla ajatus,että jos evoluutio ei selitä kaikkea,on oikeus ottaa Suunnittelijaoletus niiden selittämiseen, ja koska mitään teoriaa ei voida verifioida, voidaan Suunnittelijaan aina vedota. Tässä siis leijutaan -suoraan sanoen tyhmyyspäissään- falsifioimattomuuden avaruudessa- ja vieläpä luullaan argumentin tuoneen väittelypisteen. Mitään ei verifioida, se vaatisi äärettömästi testejä.
Parhaana argumenttina sain kuulla,että päätelmät nojasivat siihen,että evoluutio on oikeassa ja sen pohjalta tehty analogiaan nojaavat johtopäätökset. Väite oli siis,että tutkimustulokset nojasivat kehäpäätelmään ja ilmiöiden yhdistelemiseen tavalla jota ei voida falsifioida. Tässähän minulla on jo perusteluvastuu:
Tässä tilanteessa on niin,että KAIKKI teoriat rakentavat päätelmiä omalta pohjaltaan. Jos jokin havainto määritellään kokonaisuudeksi tai toisistaan irrallisiksi,on kyseessä jo taustateorian käyttö. "Tabula-rasa" -vaatimus on siis täydellisen väärin. Näin kyse ei ole kehäpäätelmästä,vaan normaalista taustateorian käytöstä. Perustelemattoman analogian käyttöväitteen kumoaminen taas tapahtuu siten,että osoitetaan että väite nojaa falsifioitavaan asiaan. Silmän tapauksessa siis siihen,että kun silmien HOX-geeneistä(Pax6) tehdään informaatiopuu,on puu samansuuntainen kuin silmien kehitys rakenteellisesti. Jos informaatiopuu siis näyttää että HOX-geenit eivät ole muodostuneet samassa järjestyksessä kuin silmien rakenteet yksinkertaisesta monimutkaiseen,kaatuu väite silmien kehityksen todistamisesta. Väite ei siis ole perustelematon analogia. Tässä tapauksessa todistusvastuu siirtyi toiselle osapuolelle. Hänen siis tulisi osoittaa,viitaten lähteisiin,että
a:väitteeni falsifioituu,kriteerihän on annettu.
b:Hänen väitteensä on ensinnäkin periaatteessa mahdollinen,falsifioitavissa,se suorittaa ennusteen(HOX-geenien järjestys tai vastaava) ja että hän ei tähän tarvitse ylimääräistä,geenien ulkopuolista vaikuttajaa oletuksekseen.
Koska tälläisiä ei löydy,on silmän kehitys evolutiivisesti todistettu luonnontieteiden vaatimalla tasolla.
Jos tämänkään jälkeen ei olla päästy yksimielisyyteen,tulee käsitellä myös mallin sopiminen kokonaisuuteen.("construct validity"/pragmaattinen kriteeri). Jos teoria on muiden luonnontieteiden mukainen,tai jos sen osa-alueita sovelletaan runsaasti muualla tiedemaailmassa,on se parempi kuin se jolla yhteneväisyyttä ei ole.
Todistelussa käytetään avoimuuskriteerin nojalla lähteitä. Perussääntönä lähteiden käytössä pidetään sitä,että sellaista asiaa,joka on yleisessä tiedossa ei tarvitse viitata todisteisiin. Tälläisiä ovat tietosanakirjatiedot ja sellaiset,joita on juuri käyttänyt samassa ryhmässä,ja ovat tätä kautta jo niiden tiedossa joille asiaa kerrotaan. Asiantuntijaryhmässä viittauksia voidaan käyttää vähemmän.
Mitä radikaalimpi,mullistavampi eli "epäsovinnaisempi" väite,sen paremmat perustelut tulee sille antaa. Tämä tarkoittaa viitteiden ehdotonta laittamista.
Pelkkä viite ei itsessään kuitenkaan riitä,sillä tieto on yhtä arvokas,kuin sen lähde. Valheen siirtäminen toiseen viittaamalla ei muuta valhetta totuudeksi.
Viitteet luokitellaan muutamaan kategoriaan,tässä nyrkkisääntö parhaasta huonoimpaan: Tässä on kuitenkin oman järjen käyttö sallittua, esimerkiksi Wikipedian artikkelit menevät tapauksesta riippuen 6-2 tasoon.
1:YLIOPISTOSIVUT,TUTKIMUSTULOKSET(Aizawa, S.-I. "Bacterial flagella and type III secretion systems",2001)
2:UUTISPALVELUT(Nature)
3:JÄRJESTÖT (Talk.Origins, True.origins, Tieteen kuvalehti)
4:YKSITYISET SIVUT (Pauli Ojalan ajatusvarikko, squirrelin evonkeliumi)
5:KESKUSTELUPALSTAT (Suomi24-"Evoluutio ja kreationismi", Skepsis)
6:BLUFFAUSSIVUT (Niilo Paasivirran "Oikeat Mielipiteet"{=parodia})
Koska viittauksia löytyy kaikilta näiltä tasoilta,ja näistä useimmat ylempiin,siis parempiin,luokituksiin, kannattaa lähteitä seurata ja ottaa niiden kautta tieto. Näin tiedon luotettavuusaste nousee,kun tieto on lähempänä sen lähtökohtia,harvemman väliportaan takana.
Luokittelutapa on suuntaa antava, esimerkiksi runsaasti peer-lehtien palkitsema Talk.Origins
voidaan katsoa sijoittuvaksi jonnekkin 3 ja 2 välille. Järjen käyttö on sallittua.
Esimerkki:"Case silmä"
Esitin eräällä keskustelupalstalla että silmän kehittyminen evolutiivisesti on todistettu. Vetosin ensinnäkin hyvään,1. tason viitteeseen,tarkemmin Karin Nordströmin,Rita Wallénin,Jarnie Seymourin&Dan Nilssonin tutkimukseen meduusan silmistä,jossa oli tutkittu silmän useita välimuotoja,joista yksinkertaisemamt olivat yksinkertaisia valoon reagoivia soluja,ja ketjussa useita asteittaisia välimuotoja lähes teräväpiirtosilmään asti. Tämä viittaushan riittää kumoamaan "mahdottomuus"-väitteen,se on potentiaalinen(Eli se voidaan sellaiseksi tulkita) esitysketju silmän kehityksestä.
Eipä tässä vielä kaikki. Viittasin sitten Carl Zimmerin artikkeliin silmän kehityksestä eri eliöillä. Viittasin myös Prof. Walter J. Gehring artikkeliin "Master control genes in development and evolution",jossa viitattiin useaan kyseisen tutkimusryhmän HOX-geenitutkimuksiin ,jossa silmien välivaiheet yhdistettiin niiden rakentumista ohjaaviin HOX-geeneihin, ja havaittiin,että ne muodostivat selvän ketjun,jonka selittämiseen mutaatio-luonnonvalintaketju riittää. Ja kuten tunnettua,jos ylimääräistä oletusta ei tarvita,sitä ei tarvita.
Sain artikkeliin viitaten kommentointia,lähinnä muotoa "ei vakuuta",mikä ei tietenkään ole väärä argumentti-se kun ei ole argumentti lainkaan. Sain kuulla myös,että tutkimus ei verifioinut mitään. Tässä oli taustalla ajatus,että jos evoluutio ei selitä kaikkea,on oikeus ottaa Suunnittelijaoletus niiden selittämiseen, ja koska mitään teoriaa ei voida verifioida, voidaan Suunnittelijaan aina vedota. Tässä siis leijutaan -suoraan sanoen tyhmyyspäissään- falsifioimattomuuden avaruudessa- ja vieläpä luullaan argumentin tuoneen väittelypisteen. Mitään ei verifioida, se vaatisi äärettömästi testejä.
Parhaana argumenttina sain kuulla,että päätelmät nojasivat siihen,että evoluutio on oikeassa ja sen pohjalta tehty analogiaan nojaavat johtopäätökset. Väite oli siis,että tutkimustulokset nojasivat kehäpäätelmään ja ilmiöiden yhdistelemiseen tavalla jota ei voida falsifioida. Tässähän minulla on jo perusteluvastuu:
Tässä tilanteessa on niin,että KAIKKI teoriat rakentavat päätelmiä omalta pohjaltaan. Jos jokin havainto määritellään kokonaisuudeksi tai toisistaan irrallisiksi,on kyseessä jo taustateorian käyttö. "Tabula-rasa" -vaatimus on siis täydellisen väärin. Näin kyse ei ole kehäpäätelmästä,vaan normaalista taustateorian käytöstä. Perustelemattoman analogian käyttöväitteen kumoaminen taas tapahtuu siten,että osoitetaan että väite nojaa falsifioitavaan asiaan. Silmän tapauksessa siis siihen,että kun silmien HOX-geeneistä(Pax6) tehdään informaatiopuu,on puu samansuuntainen kuin silmien kehitys rakenteellisesti. Jos informaatiopuu siis näyttää että HOX-geenit eivät ole muodostuneet samassa järjestyksessä kuin silmien rakenteet yksinkertaisesta monimutkaiseen,kaatuu väite silmien kehityksen todistamisesta. Väite ei siis ole perustelematon analogia. Tässä tapauksessa todistusvastuu siirtyi toiselle osapuolelle. Hänen siis tulisi osoittaa,viitaten lähteisiin,että
a:väitteeni falsifioituu,kriteerihän on annettu.
b:Hänen väitteensä on ensinnäkin periaatteessa mahdollinen,falsifioitavissa,se suorittaa ennusteen(HOX-geenien järjestys tai vastaava) ja että hän ei tähän tarvitse ylimääräistä,geenien ulkopuolista vaikuttajaa oletuksekseen.
Koska tälläisiä ei löydy,on silmän kehitys evolutiivisesti todistettu luonnontieteiden vaatimalla tasolla.
2:UUTISPALVELUT(Nature)
3:JÄRJESTÖT (Talk.Origins, True.origins, Tieteen kuvalehti)
4:YKSITYISET SIVUT (Pauli Ojalan ajatusvarikko, squirrelin evonkeliumi)
5:KESKUSTELUPALSTAT (Suomi24-"Evoluutio ja kreationismi", Skepsis)
6:BLUFFAUSSIVUT (Niilo Paasivirran "Oikeat Mielipiteet"{=parodia})
Koska viittauksia löytyy kaikilta näiltä tasoilta,ja näistä useimmat ylempiin,siis parempiin,luokituksiin, kannattaa lähteitä seurata ja ottaa niiden kautta tieto. Näin tiedon luotettavuusaste nousee,kun tieto on lähempänä sen lähtökohtia,harvemman väliportaan takana.
Luokittelutapa on suuntaa antava, esimerkiksi runsaasti peer-lehtien palkitsema Talk.Origins
voidaan katsoa sijoittuvaksi jonnekkin 3 ja 2 välille. Järjen käyttö on sallittua.
Esimerkki:"Case silmä"
Esitin eräällä keskustelupalstalla että silmän kehittyminen evolutiivisesti on todistettu. Vetosin ensinnäkin hyvään,1. tason viitteeseen,tarkemmin Karin Nordströmin,Rita Wallénin,Jarnie Seymourin&Dan Nilssonin tutkimukseen meduusan silmistä,jossa oli tutkittu silmän useita välimuotoja,joista yksinkertaisemamt olivat yksinkertaisia valoon reagoivia soluja,ja ketjussa useita asteittaisia välimuotoja lähes teräväpiirtosilmään asti. Tämä viittaushan riittää kumoamaan "mahdottomuus"-väitteen,se on potentiaalinen(Eli se voidaan sellaiseksi tulkita) esitysketju silmän kehityksestä.
Eipä tässä vielä kaikki. Viittasin sitten Carl Zimmerin artikkeliin silmän kehityksestä eri eliöillä. Viittasin myös Prof. Walter J. Gehring artikkeliin "Master control genes in development and evolution",jossa viitattiin useaan kyseisen tutkimusryhmän HOX-geenitutkimuksiin ,jossa silmien välivaiheet yhdistettiin niiden rakentumista ohjaaviin HOX-geeneihin, ja havaittiin,että ne muodostivat selvän ketjun,jonka selittämiseen mutaatio-luonnonvalintaketju riittää. Ja kuten tunnettua,jos ylimääräistä oletusta ei tarvita,sitä ei tarvita.
Sain artikkeliin viitaten kommentointia,lähinnä muotoa "ei vakuuta",mikä ei tietenkään ole väärä argumentti-se kun ei ole argumentti lainkaan. Sain kuulla myös,että tutkimus ei verifioinut mitään. Tässä oli taustalla ajatus,että jos evoluutio ei selitä kaikkea,on oikeus ottaa Suunnittelijaoletus niiden selittämiseen, ja koska mitään teoriaa ei voida verifioida, voidaan Suunnittelijaan aina vedota. Tässä siis leijutaan -suoraan sanoen tyhmyyspäissään- falsifioimattomuuden avaruudessa- ja vieläpä luullaan argumentin tuoneen väittelypisteen. Mitään ei verifioida, se vaatisi äärettömästi testejä.
Parhaana argumenttina sain kuulla,että päätelmät nojasivat siihen,että evoluutio on oikeassa ja sen pohjalta tehty analogiaan nojaavat johtopäätökset. Väite oli siis,että tutkimustulokset nojasivat kehäpäätelmään ja ilmiöiden yhdistelemiseen tavalla jota ei voida falsifioida. Tässähän minulla on jo perusteluvastuu:
Tässä tilanteessa on niin,että KAIKKI teoriat rakentavat päätelmiä omalta pohjaltaan. Jos jokin havainto määritellään kokonaisuudeksi tai toisistaan irrallisiksi,on kyseessä jo taustateorian käyttö. "Tabula-rasa" -vaatimus on siis täydellisen väärin. Näin kyse ei ole kehäpäätelmästä,vaan normaalista taustateorian käytöstä. Perustelemattoman analogian käyttöväitteen kumoaminen taas tapahtuu siten,että osoitetaan että väite nojaa falsifioitavaan asiaan. Silmän tapauksessa siis siihen,että kun silmien HOX-geeneistä(Pax6) tehdään informaatiopuu,on puu samansuuntainen kuin silmien kehitys rakenteellisesti. Jos informaatiopuu siis näyttää että HOX-geenit eivät ole muodostuneet samassa järjestyksessä kuin silmien rakenteet yksinkertaisesta monimutkaiseen,kaatuu väite silmien kehityksen todistamisesta. Väite ei siis ole perustelematon analogia. Tässä tapauksessa todistusvastuu siirtyi toiselle osapuolelle. Hänen siis tulisi osoittaa,viitaten lähteisiin,että
a:väitteeni falsifioituu,kriteerihän on annettu.
b:Hänen väitteensä on ensinnäkin periaatteessa mahdollinen,falsifioitavissa,se suorittaa ennusteen(HOX-geenien järjestys tai vastaava) ja että hän ei tähän tarvitse ylimääräistä,geenien ulkopuolista vaikuttajaa oletuksekseen.
Koska tälläisiä ei löydy,on silmän kehitys evolutiivisesti todistettu luonnontieteiden vaatimalla tasolla.
Esitin eräällä keskustelupalstalla että silmän kehittyminen evolutiivisesti on todistettu. Vetosin ensinnäkin hyvään,1. tason viitteeseen,tarkemmin Karin Nordströmin,Rita Wallénin,Jarnie Seymourin&Dan Nilssonin tutkimukseen meduusan silmistä,jossa oli tutkittu silmän useita välimuotoja,joista yksinkertaisemamt olivat yksinkertaisia valoon reagoivia soluja,ja ketjussa useita asteittaisia välimuotoja lähes teräväpiirtosilmään asti. Tämä viittaushan riittää kumoamaan "mahdottomuus"-väitteen,se on potentiaalinen(Eli se voidaan sellaiseksi tulkita) esitysketju silmän kehityksestä.
Eipä tässä vielä kaikki. Viittasin sitten Carl Zimmerin artikkeliin silmän kehityksestä eri eliöillä. Viittasin myös Prof. Walter J. Gehring artikkeliin "Master control genes in development and evolution",jossa viitattiin useaan kyseisen tutkimusryhmän HOX-geenitutkimuksiin ,jossa silmien välivaiheet yhdistettiin niiden rakentumista ohjaaviin HOX-geeneihin, ja havaittiin,että ne muodostivat selvän ketjun,jonka selittämiseen mutaatio-luonnonvalintaketju riittää. Ja kuten tunnettua,jos ylimääräistä oletusta ei tarvita,sitä ei tarvita.
Sain artikkeliin viitaten kommentointia,lähinnä muotoa "ei vakuuta",mikä ei tietenkään ole väärä argumentti-se kun ei ole argumentti lainkaan. Sain kuulla myös,että tutkimus ei verifioinut mitään. Tässä oli taustalla ajatus,että jos evoluutio ei selitä kaikkea,on oikeus ottaa Suunnittelijaoletus niiden selittämiseen, ja koska mitään teoriaa ei voida verifioida, voidaan Suunnittelijaan aina vedota. Tässä siis leijutaan -suoraan sanoen tyhmyyspäissään- falsifioimattomuuden avaruudessa- ja vieläpä luullaan argumentin tuoneen väittelypisteen. Mitään ei verifioida, se vaatisi äärettömästi testejä.
Parhaana argumenttina sain kuulla,että päätelmät nojasivat siihen,että evoluutio on oikeassa ja sen pohjalta tehty analogiaan nojaavat johtopäätökset. Väite oli siis,että tutkimustulokset nojasivat kehäpäätelmään ja ilmiöiden yhdistelemiseen tavalla jota ei voida falsifioida. Tässähän minulla on jo perusteluvastuu:
Tässä tilanteessa on niin,että KAIKKI teoriat rakentavat päätelmiä omalta pohjaltaan. Jos jokin havainto määritellään kokonaisuudeksi tai toisistaan irrallisiksi,on kyseessä jo taustateorian käyttö. "Tabula-rasa" -vaatimus on siis täydellisen väärin. Näin kyse ei ole kehäpäätelmästä,vaan normaalista taustateorian käytöstä. Perustelemattoman analogian käyttöväitteen kumoaminen taas tapahtuu siten,että osoitetaan että väite nojaa falsifioitavaan asiaan. Silmän tapauksessa siis siihen,että kun silmien HOX-geeneistä(Pax6) tehdään informaatiopuu,on puu samansuuntainen kuin silmien kehitys rakenteellisesti. Jos informaatiopuu siis näyttää että HOX-geenit eivät ole muodostuneet samassa järjestyksessä kuin silmien rakenteet yksinkertaisesta monimutkaiseen,kaatuu väite silmien kehityksen todistamisesta. Väite ei siis ole perustelematon analogia. Tässä tapauksessa todistusvastuu siirtyi toiselle osapuolelle. Hänen siis tulisi osoittaa,viitaten lähteisiin,että
a:väitteeni falsifioituu,kriteerihän on annettu.
b:Hänen väitteensä on ensinnäkin periaatteessa mahdollinen,falsifioitavissa,se suorittaa ennusteen(HOX-geenien järjestys tai vastaava) ja että hän ei tähän tarvitse ylimääräistä,geenien ulkopuolista vaikuttajaa oletuksekseen.
Koska tälläisiä ei löydy,on silmän kehitys evolutiivisesti todistettu luonnontieteiden vaatimalla tasolla.