"Ainahan ne voidaan korvata", Benjy ehdotti, "jos ne kerran ovat sinulle niin tärkeät."
"Niin, sähköaivoilla", Frankie selitti, "Yksinkertainen malli kelpaa."
"Yksinkertainen!" Arthur ulvoi.
"Jep", Zaphod tokaisi ilkeästi virnistäen. "Eihän niihin tarvitse ohjelmoida muuta kuin lauseet Mitä? ja Minä en ymmärrä ja Onko täällä teetä? Kukaan ei huomaisi eroa."
"Mitä?" Arthur kiljui perääntyen yhä kauemmas.
(Douglas Neil Adams, "Linnunradan käsikirja liftareille", 1979, sivu 146)
Analogia (kreikkan:analogos, järjenmukainen, yhtäpitävä)
tarkoittaa yhdenmukaisuutta, samankaltaisuutta, vastaavuutta, verrannollisuutta. Päättelyssä analogioilla selitetään asioiden vastaavuutta.
Kahden käsitteen, objektin tai tapahtuman A ja B analogia merkitsee sitä, että niillä on jokin yhteinen kvaliteetti(~laadullinen suure) X.
Analogioilla monimutkaisia asioita voidaan selittää rinnastamalla niitä yksinkertaisimpiin tai selitettävälle tutumpiin ilmiöihin. Analogia voi siis olla myös metafora, jolla ainoastaan helpotetaan ymmärtämistä. Tälläinen on esimerkiksi Dawkinsin "itsekäs geeni", joka helpottaa sen ymmärtämistä miten geenipohjainen näkökanta vaikuttaa niin yksilötasolle kuin populaatiotasolle. -Vaikka "itsekkäällä geenillä" ei varsinaisesti katsota olevan mitään narsistista näkemystä itsestään. Samoin "itsekkään teorian" sisältö on kuitenkin varsinainen teoria, josta nostetaan deduktiivisia ennusteita, ja metaforaa käytetään vain, jotta tämän itse teorian ymmärtäminen olisi hieman helpompaa ja yksinkertaisempaa. Yleisemmin analogia -argumentilla tarkoitan seuraavassa kuitenkin yleistyksiä, jotka induktiivisesti tekevät yksittäistapauksista pääsääntöjä samanlaisiin piirteisiin vedoten.
Voidaan suorastaan sanoa, että kaikki teoriat, jotka nojaavat laadullisiin suureisiin perustuvat yleistyksiin eli analogioihin. Kuitenkin luonnontieteissä, kuten biologiassa, pyritään aikaansaamaan määrällistä vertailua eli korrelaatioihin perustuvaa suhdetta kahden ilmiön ja/tai suureen välillä. Korrelaation osoittamiseen vaaditaan empiirinen evidenssi ja sitä yksiselitteisesti selittävä teoria. "Analogia yleisemmin" taas ei tälläinen ole, tai on tälläinen vain etäisesti. Analogioita kuitenkin käytetään joidenkin konseptejen käsittelyssä, mutta ne pyritään jalostamaan testattavaksi korrelaatioksi: Luonnontieteissä analogiat pyritään muuttamaan korrelaatioon perustuvaksi selitykseksi. Mutta kuten Mark Hoofnagle sanoo denialisteista, eli yhden tyyppisistä pseudotieteilijöistä:
"Analogies are often helpful for getting concepts across, but you routinely see them used by denialists as evidence."
(Mark Hoofnagle, "Logical Fallacies",2007)
Analogista päättelyä voidaan kehittää korrelaatioksi esimerkiksi kohteen tiheyden suhteen: jos kohteen keskimääräinen tiheys on tarpeeksi pieni, leijuu se, jos tätä suurempi, ei se leiju. Tämä vertailu on hyvä, koska se on yhteisen piirteen suhteen mukaan tunnettu ja pystytään sanomaan millaisia ominaisuuksia analogialla ei saa olla tai koko analogiaväitettä joudutaan korjaamaan. Erittäin suuritiheyksisen kohteen leijuminen vaatisi vähintään lisäselityksiä -esimerkiksi magneettikenttää, jolla japanilainen juna kaikkine matkustajineen "leijuu".
Evoluutiossa luokitellaan lajeja analogioiden ja epäanalogioiden mukaan : Esimerkiksi nisäkkäät täyttävät evoluutioteorian mukaan pakosti tietyt korrelaatioehdot (jonka ääriesimerkkinä on twin nested hierarchy) - muuten ne eivät voisi olla vähittäin kehittyneet yhteisestä kantamuodosta. Samalla voidaan esittää ominaisuuksia, joita samasta kantamuodosta lähteneillä lajeilla ei voisi olla, esimerkiksi höyhenelliset kalat olisivat sopimattomia : Laadulliset erot on näin muutettu määrällisiksi, analogiasta tehty korrelaatioennuste, eli sen sijaan että tehtäisiin yleistyksiä, tehdään pääsääntö, jota testataan nostamalla siitä deduktiivisesti hypoteeseja, joilla tätä yleistystä testataan. Jos yleistys on falsifioitavissa, eli jollain tavoin voidaan osoittaa se korjausta vaativaksi, on kyseessä teoria, eli tieteen "perusmittayksikkö" ja tieteellä selittäjien "tavoite".
Näin se, että evoluutioteoriassa käytetään "analogisuutta" eli vertaillaan samanlaisuuksia ja erilaisuuksia ei enää ole yleistys, vaan korrelaatioteoria, josta nostetaan deduktiivisesti ennusteita. Tätä kautta sen sanominen "analogia -argumenttia käyttäväksi" on itse asiassa ovela määritelmäkikkailu. Joko sen kautta että siinä "metaforan nimi" muutetaan ymmärrettävyyden helpottajasta sisällöksi TAI sitten tehdään se virhe että väitetään että kun analogiat vertailevat samanlaisuuksia ja erilaisuuksia, olisivat kaikki samanlaisuuksien ja erilaisuuksien vertailut analogioita, vaikka kaikki samanlaisuuksien ja erilaisuuksien vertailu, kuten esimerkiksi korrelaatioon perustuva ja deduktiivisesti testattu, ei ole analogiaa.
Hyvä Analogia/Paha Analogia
"If we see a house, we conclude, with the greatest certainty, that it had an architect or builder because this is precisely that species of effect which we have experienced to proceed from that species of cause. But surely you will not affirm that the universe bears such a resemblance to a house that we can with the same certainty infer a similar cause"
(Hume, Dialogues)
Yksikään "analogia -argumentti" ei ole täydellinen, eli kaikkia piirteitä koskevia, koska muuten kyseessä olisivat identtiset kohteet. Jokaisella kahdella kohteelle voidaan myös aina keksiä yhdistäviä piirteitä, jotka voivat olla näennäisiäkin. Analogia on siksi aina "liukuvarajainen".
Lisäongelmia tuottaa se, että analogia -argumenttia itsessään ei voida todistaa toimivaksi eikä toimimattomaksi:
Analogian todistaminen jouduttaisiin pakotetusti tekemään esimerkillä tilanteesta jossa analogia-argumentti olisi verrannollinen.
Vastaavaan joutuu myös analogia-argumentin toimimattomuutta puolustava:
Pitäisi siis osoittaa analogisesti, ettei analogia voi koskaan toimia ja jos tässä onnustuttaisiin, kumoutuisi itse päätelmä.
Toisin sanoen: Analogiapäättely on "perusoletus", jota ei voida todistaa oikeaksi eikä vääräksi. Mutta perusoletuksista vapaa tiedettä ei ole mahdollista. Tiede keskittyy perusoletusten minimointiin ja selitysarvon maksimointiin.
Analogiaa ei myöskään voida käyttää ainoana tunnistusmetodina; Analogiavertailussa täytyy olla jokin keino, jolla valitaa se johon analogisuutta verrataan. Jos näin ei toimittaisi sorruttaisiin kehäpäätelmään; Aluksi oletettaisiin jokin joukko verrattavaksi X:ään, ja sitten päätetään että tämän valitun joukon ominaisuudet ovat X:n ominaisuuksia ja lopuksi pääteltäisiin että joukko edustaa X:ää. Samaan ongelmaan päädytään riippumatta siitä onko Suunnittelu jokin määritelty ominaisuus vai ei: Jotta saisimme "varmasti Suunnitellun" kohteen, esimerkiski kännykän, analogiaan, meidän täytyy jollain ei analogisella tavalla tietää että se kohde on Suunniteltu. Keinona voi olla Suunnittelun tarkka määrittäminen tai sitten "ei analogian kautta saatu" tieto siitä että äly on vaikuttanut kohteeseen
Täysin varma analogiapäätelmä ei ole koskaan, mutta niin kauan, kuin falsifikationismi pätee, tämä koskee kaikkea tiedettä muutenkin.
Vaikka analogiapäätelmät erehtyvät joskus, tämä ei ole peruste torjua kaikkia analogiapäätelmiä. Ilman analogioita emme käytännössä voisi tehdä montaakaan päätelmää, joten meidän on tyydyttävä karsimaan virheelliset analogiat sekä suosimaan hyviä analogioita huonompien analogioiden sijasta.
Virheellinen analogia argumentaatiovirheenä on kahden yhteismitattoman(~"eiverrannollisen") asian rinnastamista. Väärä analogiapäätelmä tiivistyy kahteen päämuotoonmuotoon:
A:lla ja B:llä on yhteinen assosiaatio X
→A ja B ovat siis analogisia keskenään
/
A:lla on metafora B
Metaforan subjekti B on premissi C:lle
→jos A niin C
&
A:lla ja B:llä on yhteinen kvaliteetti X
B:llä ja C:llä on yhteinen kvaliteetti Y
→A ja C ovat siis analogisia keskenään.
Jos analogia ei ole virheellinen analogia ja pohjalta tehdään ennusteita, on kyseessä aina heikko analogia:
A ja B ovat analogisia.
B:llä on piirre X.
→A:llakin on piirre X.
Näistä heikoista analogioista osa on parempia ja osa on huonompia. "Hyvät erotetaan pakanoista" pääpiirteissään seuraavasti:
*Hyvällä analogialla yhteisiä piirteitä A:n ja B:n kanssa on paljon ja yhdenmukaisuuden osa -alueet voidaan testata. Jos väitämme että A:lla on piirre X siksi että analogisella B:llä on piirre X, on voitava testata, että A:lla todella on piirre X. Hyvä analogia myös selittää, eli kertoo myös miten asiat "eivät voi olla".
*Huonossa analogiassa yhteiset piirteet ovat vähäiset ja/tai niiden määrä ja laatu on tuntematon ja/tai testaamattomissa. Huono analogia ei myöskään rajaa mitään ulkopuolelleen.
Tämä tarkoittaa sitä, että sen pohjalta että jotkin piirteet ovat samanlaiset, voidaan tehdä ennuste muista yhteisistä piirteistä on, mutta tämä ei ole välttämätön seuraus: Jotta analogian "ennusteella" olisi merkitystä, jotta sitä voitaisiin pitää jonkinlaisena "teoriana" on sitä voitava myös testata -ja myös "periaatteessa" jollain tavoin osoittaa pätemättömäksi(~"falsifioitavuus"). Koska ei -identtisillä kohteilla A ja B on aina piirteitä, jotka ovat "eianalogisia", eikä analogia -argumentin pätevyyttä voida analysoida loogisesti, on analogian aktuaalisuus juuri piirteen X kohdalla pakko kyetä varmistamaan.
*Vaikka omenat ja appelsiinit ovat hyvin monilta piirteiltään samanlaisia, ei näiden hedelmien yhteneväisien piirteiden listaaminen muuta omenoita yhtä happamiksi kuin appelsiineja. "Happamuusanalogia" on voitava testata erikseen, jolloin siitä saadaan deduktiivinen ennuste.
*Ihmisellä on taipumus antropomorfismiin, eli he muuttavat kaiken itsensä kaltaiseksi; Löydämme kasvon muotoja kuun kraatereista ja armeijoita pilvistä. Samoin runoudessa muutamme tähdet ja planeetat kaasuplaneettojen sijasta ihmisiksi, ja liitämme niihin tunnesymboliikkaa. Ihmisille myrskyt ovat raivoisia ja aurinkoiset kesäpäivät leppeitä. Nämä osoittavat vähintäänkin sen, että ihmiset ovat taipuvaisia lisäämään inhimillisiä ominaisuuksia kohteisiin joissa niitä ei välttämättä ole, eli ihmiset tekevät luonnostaan tälläisiä analogioita; Se että ihminen näkee "inhimillistävän yhteyden" ei vielä itsesään tarkoita että yhteys on aito. Näin ollen Design -argumentti, jossa "toiminnallisuus" yhdistetään insinöörien tekemiin koneisiin ei ole hyvä analogia, vaan pelkkä "yhteiseen assosiaatioon" nojaava analogia, jos emme voi jotain kautta varmistaa miten kohde on syntynyt. Ja jos taas pystyisimme tähän, emme tarvitsisi analogiaa. Ja jos yliluonnollinen insinööri voi tehdä vaikka minkälaisia rakenteita emme voisi edes tietää minkälainen rakenne olisi "epäanalogia", jolloin väite samanlaisuudesta ei ole falsifioitavissa.
*Design -argumentti, jossa se että luonto "vaikuttaa" Suunnitellulta jopa siinä määrin, että evoluutikot käyttävät "älyllisyyteen" liitettyjä metaforia evoluution yhteydessä tarkoittaisi että takana olisi oikea yhteys älyllisyyteen on "huono analogia", koska yhteys nojaa yhteiseen assosiaatioon, jossa " asia on kun (subjektiivisesti) näyttää".
*Designin samankaltaisuuteen nojaava argumentti myös unohtaa sen mahdollisuuden että ulkonäkö voi yksinkertaisesti johtua siitä että universumin lainalaisuudet määrittelevät tietyt raja -arvot, jotka määrittävät tarkasti mitä ominaispiirteitä jollain tietyllä toiminnolla on.
Esimerkiksi kohde joka kokoaa ja kohdistaa valoa ja muuttaa sen sähköiseksi signaaliksi vaatii tietynlaisia muotoja ja läpinäkyvyyden kaltaisia ominaisuuksia; Ja tämä vuoksi toimivassa silmässä, kamerassa, kaukoputkessa... täytyy olla tietynlaisia rakenteita. Valittavana on tälöin JOKO se että ominaisuutta ei ole TAI että kohteella on juuri tietynlainen rakenne: Jos tällöin ominaisuus on, emme voi ihmetellä miksi sillä on samanlainen rakenne kuin jollain ihmisen suunnittelemalla, samanlaista ominaisuutta käyttävällä, laitteella.
*Väitteet joissa erotetaan ihmisen Suunnittelu luonnon aikaansaannoksista voi onnistua vain jos ihmisen aikaansaannos on erilainen suhteessa luontoon. Tämän seurauksena on absurdia puhua luonnossa olevien kappaleiden ja ihmisen tekemien, keinotekoisten tavaroiden samankaltaisuudesta. Ja vaikka tästä lipsuttaisiinkin ja etsittäisiin yhteneviä muotoja älyn ja luonnon väliltä, ei voida tietää näemmekö tehdyssä luonnollisuutta älyssä vai älykkyyttä luonnollisessa; Jos paikallinen seppä katsoo rukoilijasirkan etujalkaa ja tekee tämän pohjalta taskuveitsen, ovat veitsi ja rukoilijasirkan etujalka analogisia, mutta tämä samanlaisuus ei tee sirkan jalkaa sen Suunnitellummaksi kuin mitä se oli ennen sepän taskuveistä. Luonto on inspiroinut keksinnöissä kautta aikojen, joten yhteisiä piirteitä löytyy pakotetusti.
*Koska jokaikinen analogia -argumenttia voidaan aina myös katsoa epäanalogian kautta, vertaamme miten esimerkiksi perimä eroaa taskukelloista, kirjoista, Mt.Rushmoresta ja muusta ihmisten Suunnittelusta; Olennaisina eroina on se, että DNA mutatoituu, replikoi, siihen kohdistuu luonnonvalinta ja sillä on jopa ollut enemmän olemassaoloaikaa koota kompleksisuutta näiden avulla. Tämän vuoksi jos analogia -argumentti on arvoton silloin kun sillä yritetään kiistää evoluutiota; DNA:n vertailukohtana olevista laittista yksinkertaisesti puuttuvat kaikki ne asiat jotka vaaditaan jotta evoluutio toimisi : Analogisuus on tässä tapauksessa vastaava päättely, kuin se että kiistäisi perimän replikaation sen vuoksi että kirjat eivät replikoi.
*Vanhan tunnetun tosiasian mukaan mille tahansa asialle löydetään todisteita, jos ainoastaan sitä tukevia asioita hyväksytään. Tämän vuoksi tieteessä kielletään ns. "cherry picking", eli kerman kuoriminen. Design -analogiassa epäanalogiat kuitenkin poistetaan "pakollisina" ja "merkityksettöminä", kun taas samanlaisuudet nähdään "merkityksellisinä". Mikä tarkoittaa sitä, että se valikoi havainnoista vain ne seikat, jotka sille ovat edullisia.
Tämän perusteella sen sanominen että "analogia ei todista aukottomasti" on sama asia kuin sanoisi että "selibaatti ei ole ryhmäseksiä". Toki totta, mutta vähättelyä.
*"Design -analogiassa" analogian samankaltaisuus ihmisten tekojen kanssa ratkaisee; Kun kohde on erittäin samanlainen ihmisten tuotosten kanssa, se viittaa suunnitteluun. Toisaalta esiintyy myös "Kompleksisuus - Design -argumentti", joka nojaa siihen että ihmisen kyvyttömyyteen tuottaa jotain piirrettä tai piirteitä kohteesta kertoo siitä että se on niin monimutkainen, että edes ihminen ei kykene tekemään sitä. Tälläiseen "luonnon mahtiin ja ihmeellisyyteen, joka ylittää tiedemiestenkin ymmärryksen" -päättelyyn törmää jopa yllättävän usein.
Selkeimmin tähän törmää elämän synnyn käsittelyssä, jossa on selvästi havaittavissa se kuinka osalle kokeessa ei ole tuotettu mitään elämää -ei edes "vähän elävää"- vaan ainoastaan leikitty kemikaaleilla.(kompleksisuus) Ja toiset taas korostavat sitä kuinka kokeen järjestäjänä ja tekijänä on ollut älykäs ihminen, jolloin tulos johtuukin älystä.(analogia)
Kun puhutaan Suunnittelun tunnistamisesta joko analogian tai "monimutkaisuuden" kautta, olisi syytä perustella miksi juuri sen puolen pitäisi ratkaista. Miksi analogisuus kertoo suunnittelusta juuri siinä tilanteessa enemmän kuin kompleksisuus tai toisinpäin. Selitykseksi ei riitä väite siitä että "kohde on X (analogia tai kompleksinen) eikä Suunnittelu ole mahdoton", koska se johtaisi kehäpäätelmään. Ilman objektiivista perustelua nämä keskenään ristiriitaiset tunnistustavat johtavat paitsi falsifioitumattomuuteen, myös siihen että vastakkaiset argumentit syövät toisensa perustelupohjan. Näyttääkin siltä, että analogia ja kompleksisuus -argumentit eivät itse asiassa kumpikaan kykene ratkaisemaan "design -ongelmaa", eli kysymystä siitä onko joidenkin asioiden takana Suunnittelu vai ei.
*Analogia ei voi olla Suunnittelun tunnistukselle välttämätöntä, koska muutoin emme ikinä saisi käsiimme sitä "varmasti suunniteltujen kohteiden joukkoa", jonka ominaisuuksien kanssa muut kohteet sitten olisivat analogisia ja tätä kautta pääteltävissä suunnitelluiksi. Koska tunnistamme suunnittelua, meillä on siis selvästi jokin muukin tapa tunnistaa Suunnittelua, ja voimme käyttää tätä.
*Intelligent Designin kannattajat joutuvat olettamaan älyn alkuperän jo ennen kuin asettavat sen analogiaan. Sillä muutoin heidän perustelultaan putoaa pohja. Tämä on helpohko osoittaa: Naturalistit olettavat että snnittelukykymme on syntynyt puhtaasti luonnollisten prosessien kautta. Että sen piirteet ovat suoraan ja epäsuoraan luonnonvalinnan tulosta. Tämä johtaa siihen että suunnitelmallisuuden tunnuspiirteet voisivat ihan täysin syntyä luonnollisten prosessien seurauksena. Analogiat johtuisivat epäsuorasta samansyntyisyydestä ja esim. SETI etsisikin "merkkejä jotka tiedämme luonnonvalinnan suoraan tai epäsuoraan aiheuttavan." - kuten monet ehdottavatkin viitaten esimerkiksi alkulukusarjoihin, joita Dembski on napannut populaarielokuvasta "Contact" ja joita hän käyttää kirjoissaan esimerkkinä siitä miten SETI etsii ja tunnistaa suunnittelua. Voidakseen esittää että näin ei ole, Älykkään Suunnittelun kannattajat joutuvat olettamaan että älymme ei ole luonnollisesti syntynyt. Onko siis ihme, että he saavat johtopäätöksen, jonka mukaan äly ei ole luonnollisesti syntynyt? Pointti on siinä, että vaikka naturalistit putoaisivat samaan ongelmaan - kuten mielestäni käykin - heidän puolellaan on okhamin partaveitsi. Jokainen uskoo fysikaalisen maailman todellisuuteen, osa vain on sitä mieltä että "vielä lisäksi on jotain". Aika erikoista saisi olla olemassaolo, jos olisi todennäköisempää että se on olemassa kuin että se ei ole olemassa. (Jos tälläinen sallittaisiin, ei asioita tarvitsisi selittää millään, kun sen olemassaolo olisi vaan todennäköisempää. Ainoastaan olemassaolottomuus vaatisi selityksiä. Ja tämä taas on perustieteentekoa ja perustelemisen ajatusta vastaan.)
Jos lähestymme Suunnittelua "ilman että tiedämme mitään Suunnittelusta" siten että otamme kohteeksi pelkästään jonkin kohteen jonka tiedämme Suunnitelluksi ja vertailemme sen ominaisuuksia, emme voi tietää antaako tämä yhtään varmoja tuloksia: Koska kaikki tietämämme suunnitellut kohteet ovat fysikaalisia olentoja, saadaan se, että kaikki fysikaalisille objekteille tyypilliset piirteet muuttuvat myös suunniteltujen piirteiksi : Emme siksi voi erottaa suoraan mitkä ominaisuudet johtuvat siitä että kappale on fysikaalinen ja ne jotka johtuvat siitä että ne on Suunniteltu. Jonka seurauksena käy niin ikävästi, että analogia ei lainkaan vastaa siihen "onko ilmiön tai piirteen takana luonnolliset vai älykkäät syyt".Tämä taas on keskeinen kysymys, johon ID hakee vastausta.Jotta vosimme kriittisesti selvittää sitä miten hyvin analogia löytää Suunnittelun, meidän pitäis tietää mitkä kohteet on Suunniteltuja ja mitkä eivät:
Esimerkiksi elämän määritelmän etsijät voivat huomata, että jos heidän "analogiapäätelmänsä" ominaisuuslistaus antaa tulokseksi "elävä" kiven ja taskukellon, on jossain vikaa koska he tietävät että kivet ja kellot eivät ole eläviä. Tällöin analogia ei selvitä onko jokin kohde elävä, vaan tutkii pikemmnkin sitä mekanismia ja lakijoukkoa jotka aikaansaavat elämän. Tällöin analogia voi korvaantua, meillä ei ole tietoa elämän tarkoista ominaisuuksista, mutta saamme hyviä tuloksia koska me tiedämme mitkä kohteet ovat eläviä vai ei. Elämän tutkijat voivat siksi etsiä hyvää määritelmää elämälle. Jos taas ID, joka ei tiedä mitkä kohteet ovat Suunniteltuja ja mitkä eivät on jokaikisen sellaisen kohteen kanssa, jota ei jo suoraan jotain kautta tiedetä Suunnitelluksijoka on se varmasti Suunniteltu kohde, esimerkiksi kännykkä ja sen kaltaiset kohteet, siinä analyysissäollaan siinä tilanteessa, että on täysin mahdotonta sanoa, onko esimerkiksi luonnon kivestä tai solusta löytynyt Suunnittelun tunnustus merkki siitä että luonnossa on oikeaa Suunnittelua, vai johtuuko tulos siitä että etsimme väärien tunnusmerkkejen kautta ja saamme siksi vääriä tuloksia. Ratkaisun antaa vain se, että päätetään "a priori" kohde joko Suunnitelluksi tai "Ei Suunnitelluksi": Jolloin päätelmäsiitä että onko kohde Suunniteltu vai ei ole, johtaa itse asiassa kehäpäätelmään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että analogia -argumentti ei kykene vastaamaan kysymykseen siitä mitkä kohteet ovat älykkäästi suunniteltuja ja mitkä eivät, jolloin vastaus kysymykseen olisi löydettävä muualta.
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
tarkoittaa yhdenmukaisuutta, samankaltaisuutta, vastaavuutta, verrannollisuutta. Päättelyssä analogioilla selitetään asioiden vastaavuutta. Kahden käsitteen, objektin tai tapahtuman A ja B analogia merkitsee sitä, että niillä on jokin yhteinen kvaliteetti(~laadullinen suure) X.
Analogioilla monimutkaisia asioita voidaan selittää rinnastamalla niitä yksinkertaisimpiin tai selitettävälle tutumpiin ilmiöihin. Analogia voi siis olla myös metafora, jolla ainoastaan helpotetaan ymmärtämistä. Tälläinen on esimerkiksi Dawkinsin "itsekäs geeni", joka helpottaa sen ymmärtämistä miten geenipohjainen näkökanta vaikuttaa niin yksilötasolle kuin populaatiotasolle. -Vaikka "itsekkäällä geenillä" ei varsinaisesti katsota olevan mitään narsistista näkemystä itsestään. Samoin "itsekkään teorian" sisältö on kuitenkin varsinainen teoria, josta nostetaan deduktiivisia ennusteita, ja metaforaa käytetään vain, jotta tämän itse teorian ymmärtäminen olisi hieman helpompaa ja yksinkertaisempaa. Yleisemmin analogia -argumentilla tarkoitan seuraavassa kuitenkin yleistyksiä, jotka induktiivisesti tekevät yksittäistapauksista pääsääntöjä samanlaisiin piirteisiin vedoten.
Voidaan suorastaan sanoa, että kaikki teoriat, jotka nojaavat laadullisiin suureisiin perustuvat yleistyksiin eli analogioihin. Kuitenkin luonnontieteissä, kuten biologiassa, pyritään aikaansaamaan määrällistä vertailua eli korrelaatioihin perustuvaa suhdetta kahden ilmiön ja/tai suureen välillä. Korrelaation osoittamiseen vaaditaan empiirinen evidenssi ja sitä yksiselitteisesti selittävä teoria. "Analogia yleisemmin" taas ei tälläinen ole, tai on tälläinen vain etäisesti. Analogioita kuitenkin käytetään joidenkin konseptejen käsittelyssä, mutta ne pyritään jalostamaan testattavaksi korrelaatioksi: Luonnontieteissä analogiat pyritään muuttamaan korrelaatioon perustuvaksi selitykseksi. Mutta kuten Mark Hoofnagle sanoo denialisteista, eli yhden tyyppisistä pseudotieteilijöistä:
"Analogies are often helpful for getting concepts across, but you routinely see them used by denialists as evidence."
(Mark Hoofnagle, "Logical Fallacies",2007)
Analogista päättelyä voidaan kehittää korrelaatioksi esimerkiksi kohteen tiheyden suhteen: jos kohteen keskimääräinen tiheys on tarpeeksi pieni, leijuu se, jos tätä suurempi, ei se leiju. Tämä vertailu on hyvä, koska se on yhteisen piirteen suhteen mukaan tunnettu ja pystytään sanomaan millaisia ominaisuuksia analogialla ei saa olla tai koko analogiaväitettä joudutaan korjaamaan. Erittäin suuritiheyksisen kohteen leijuminen vaatisi vähintään lisäselityksiä -esimerkiksi magneettikenttää, jolla japanilainen juna kaikkine matkustajineen "leijuu".
Evoluutiossa luokitellaan lajeja analogioiden ja epäanalogioiden mukaan : Esimerkiksi nisäkkäät täyttävät evoluutioteorian mukaan pakosti tietyt korrelaatioehdot (jonka ääriesimerkkinä on twin nested hierarchy) - muuten ne eivät voisi olla vähittäin kehittyneet yhteisestä kantamuodosta. Samalla voidaan esittää ominaisuuksia, joita samasta kantamuodosta lähteneillä lajeilla ei voisi olla, esimerkiksi höyhenelliset kalat olisivat sopimattomia : Laadulliset erot on näin muutettu määrällisiksi, analogiasta tehty korrelaatioennuste, eli sen sijaan että tehtäisiin yleistyksiä, tehdään pääsääntö, jota testataan nostamalla siitä deduktiivisesti hypoteeseja, joilla tätä yleistystä testataan. Jos yleistys on falsifioitavissa, eli jollain tavoin voidaan osoittaa se korjausta vaativaksi, on kyseessä teoria, eli tieteen "perusmittayksikkö" ja tieteellä selittäjien "tavoite".
Näin se, että evoluutioteoriassa käytetään "analogisuutta" eli vertaillaan samanlaisuuksia ja erilaisuuksia ei enää ole yleistys, vaan korrelaatioteoria, josta nostetaan deduktiivisesti ennusteita. Tätä kautta sen sanominen "analogia -argumenttia käyttäväksi" on itse asiassa ovela määritelmäkikkailu. Joko sen kautta että siinä "metaforan nimi" muutetaan ymmärrettävyyden helpottajasta sisällöksi TAI sitten tehdään se virhe että väitetään että kun analogiat vertailevat samanlaisuuksia ja erilaisuuksia, olisivat kaikki samanlaisuuksien ja erilaisuuksien vertailut analogioita, vaikka kaikki samanlaisuuksien ja erilaisuuksien vertailu, kuten esimerkiksi korrelaatioon perustuva ja deduktiivisesti testattu, ei ole analogiaa.
Hyvä Analogia/Paha Analogia
"If we see a house, we conclude, with the greatest certainty, that it had an architect or builder because this is precisely that species of effect which we have experienced to proceed from that species of cause. But surely you will not affirm that the universe bears such a resemblance to a house that we can with the same certainty infer a similar cause"
(Hume, Dialogues)
Yksikään "analogia -argumentti" ei ole täydellinen, eli kaikkia piirteitä koskevia, koska muuten kyseessä olisivat identtiset kohteet. Jokaisella kahdella kohteelle voidaan myös aina keksiä yhdistäviä piirteitä, jotka voivat olla näennäisiäkin. Analogia on siksi aina "liukuvarajainen".
Lisäongelmia tuottaa se, että analogia -argumenttia itsessään ei voida todistaa toimivaksi eikä toimimattomaksi:
Analogian todistaminen jouduttaisiin pakotetusti tekemään esimerkillä tilanteesta jossa analogia-argumentti olisi verrannollinen.
Vastaavaan joutuu myös analogia-argumentin toimimattomuutta puolustava:
Pitäisi siis osoittaa analogisesti, ettei analogia voi koskaan toimia ja jos tässä onnustuttaisiin, kumoutuisi itse päätelmä.
Toisin sanoen: Analogiapäättely on "perusoletus", jota ei voida todistaa oikeaksi eikä vääräksi. Mutta perusoletuksista vapaa tiedettä ei ole mahdollista. Tiede keskittyy perusoletusten minimointiin ja selitysarvon maksimointiin.
Analogiaa ei myöskään voida käyttää ainoana tunnistusmetodina; Analogiavertailussa täytyy olla jokin keino, jolla valitaa se johon analogisuutta verrataan. Jos näin ei toimittaisi sorruttaisiin kehäpäätelmään; Aluksi oletettaisiin jokin joukko verrattavaksi X:ään, ja sitten päätetään että tämän valitun joukon ominaisuudet ovat X:n ominaisuuksia ja lopuksi pääteltäisiin että joukko edustaa X:ää. Samaan ongelmaan päädytään riippumatta siitä onko Suunnittelu jokin määritelty ominaisuus vai ei: Jotta saisimme "varmasti Suunnitellun" kohteen, esimerkiski kännykän, analogiaan, meidän täytyy jollain ei analogisella tavalla tietää että se kohde on Suunniteltu. Keinona voi olla Suunnittelun tarkka määrittäminen tai sitten "ei analogian kautta saatu" tieto siitä että äly on vaikuttanut kohteeseen
Täysin varma analogiapäätelmä ei ole koskaan, mutta niin kauan, kuin falsifikationismi pätee, tämä koskee kaikkea tiedettä muutenkin.
Vaikka analogiapäätelmät erehtyvät joskus, tämä ei ole peruste torjua kaikkia analogiapäätelmiä. Ilman analogioita emme käytännössä voisi tehdä montaakaan päätelmää, joten meidän on tyydyttävä karsimaan virheelliset analogiat sekä suosimaan hyviä analogioita huonompien analogioiden sijasta.
Virheellinen analogia argumentaatiovirheenä on kahden yhteismitattoman(~"eiverrannollisen") asian rinnastamista. Väärä analogiapäätelmä tiivistyy kahteen päämuotoonmuotoon:
A:lla ja B:llä on yhteinen assosiaatio X
→A ja B ovat siis analogisia keskenään
/
A:lla on metafora B
Metaforan subjekti B on premissi C:lle
→jos A niin C
&
A:lla ja B:llä on yhteinen kvaliteetti X
B:llä ja C:llä on yhteinen kvaliteetti Y
→A ja C ovat siis analogisia keskenään.
Jos analogia ei ole virheellinen analogia ja pohjalta tehdään ennusteita, on kyseessä aina heikko analogia:
A ja B ovat analogisia.
B:llä on piirre X.
→A:llakin on piirre X.
Näistä heikoista analogioista osa on parempia ja osa on huonompia. "Hyvät erotetaan pakanoista" pääpiirteissään seuraavasti:
*Hyvällä analogialla yhteisiä piirteitä A:n ja B:n kanssa on paljon ja yhdenmukaisuuden osa -alueet voidaan testata. Jos väitämme että A:lla on piirre X siksi että analogisella B:llä on piirre X, on voitava testata, että A:lla todella on piirre X. Hyvä analogia myös selittää, eli kertoo myös miten asiat "eivät voi olla".
*Huonossa analogiassa yhteiset piirteet ovat vähäiset ja/tai niiden määrä ja laatu on tuntematon ja/tai testaamattomissa. Huono analogia ei myöskään rajaa mitään ulkopuolelleen.
Tämä tarkoittaa sitä, että sen pohjalta että jotkin piirteet ovat samanlaiset, voidaan tehdä ennuste muista yhteisistä piirteistä on, mutta tämä ei ole välttämätön seuraus: Jotta analogian "ennusteella" olisi merkitystä, jotta sitä voitaisiin pitää jonkinlaisena "teoriana" on sitä voitava myös testata -ja myös "periaatteessa" jollain tavoin osoittaa pätemättömäksi(~"falsifioitavuus"). Koska ei -identtisillä kohteilla A ja B on aina piirteitä, jotka ovat "eianalogisia", eikä analogia -argumentin pätevyyttä voida analysoida loogisesti, on analogian aktuaalisuus juuri piirteen X kohdalla pakko kyetä varmistamaan.
*Vaikka omenat ja appelsiinit ovat hyvin monilta piirteiltään samanlaisia, ei näiden hedelmien yhteneväisien piirteiden listaaminen muuta omenoita yhtä happamiksi kuin appelsiineja. "Happamuusanalogia" on voitava testata erikseen, jolloin siitä saadaan deduktiivinen ennuste.
*Ihmisellä on taipumus antropomorfismiin, eli he muuttavat kaiken itsensä kaltaiseksi; Löydämme kasvon muotoja kuun kraatereista ja armeijoita pilvistä. Samoin runoudessa muutamme tähdet ja planeetat kaasuplaneettojen sijasta ihmisiksi, ja liitämme niihin tunnesymboliikkaa. Ihmisille myrskyt ovat raivoisia ja aurinkoiset kesäpäivät leppeitä. Nämä osoittavat vähintäänkin sen, että ihmiset ovat taipuvaisia lisäämään inhimillisiä ominaisuuksia kohteisiin joissa niitä ei välttämättä ole, eli ihmiset tekevät luonnostaan tälläisiä analogioita; Se että ihminen näkee "inhimillistävän yhteyden" ei vielä itsesään tarkoita että yhteys on aito. Näin ollen Design -argumentti, jossa "toiminnallisuus" yhdistetään insinöörien tekemiin koneisiin ei ole hyvä analogia, vaan pelkkä "yhteiseen assosiaatioon" nojaava analogia, jos emme voi jotain kautta varmistaa miten kohde on syntynyt. Ja jos taas pystyisimme tähän, emme tarvitsisi analogiaa. Ja jos yliluonnollinen insinööri voi tehdä vaikka minkälaisia rakenteita emme voisi edes tietää minkälainen rakenne olisi "epäanalogia", jolloin väite samanlaisuudesta ei ole falsifioitavissa.
*Design -argumentti, jossa se että luonto "vaikuttaa" Suunnitellulta jopa siinä määrin, että evoluutikot käyttävät "älyllisyyteen" liitettyjä metaforia evoluution yhteydessä tarkoittaisi että takana olisi oikea yhteys älyllisyyteen on "huono analogia", koska yhteys nojaa yhteiseen assosiaatioon, jossa " asia on kun (subjektiivisesti) näyttää".
*Designin samankaltaisuuteen nojaava argumentti myös unohtaa sen mahdollisuuden että ulkonäkö voi yksinkertaisesti johtua siitä että universumin lainalaisuudet määrittelevät tietyt raja -arvot, jotka määrittävät tarkasti mitä ominaispiirteitä jollain tietyllä toiminnolla on.
Esimerkiksi kohde joka kokoaa ja kohdistaa valoa ja muuttaa sen sähköiseksi signaaliksi vaatii tietynlaisia muotoja ja läpinäkyvyyden kaltaisia ominaisuuksia; Ja tämä vuoksi toimivassa silmässä, kamerassa, kaukoputkessa... täytyy olla tietynlaisia rakenteita. Valittavana on tälöin JOKO se että ominaisuutta ei ole TAI että kohteella on juuri tietynlainen rakenne: Jos tällöin ominaisuus on, emme voi ihmetellä miksi sillä on samanlainen rakenne kuin jollain ihmisen suunnittelemalla, samanlaista ominaisuutta käyttävällä, laitteella.
*Väitteet joissa erotetaan ihmisen Suunnittelu luonnon aikaansaannoksista voi onnistua vain jos ihmisen aikaansaannos on erilainen suhteessa luontoon. Tämän seurauksena on absurdia puhua luonnossa olevien kappaleiden ja ihmisen tekemien, keinotekoisten tavaroiden samankaltaisuudesta. Ja vaikka tästä lipsuttaisiinkin ja etsittäisiin yhteneviä muotoja älyn ja luonnon väliltä, ei voida tietää näemmekö tehdyssä luonnollisuutta älyssä vai älykkyyttä luonnollisessa; Jos paikallinen seppä katsoo rukoilijasirkan etujalkaa ja tekee tämän pohjalta taskuveitsen, ovat veitsi ja rukoilijasirkan etujalka analogisia, mutta tämä samanlaisuus ei tee sirkan jalkaa sen Suunnitellummaksi kuin mitä se oli ennen sepän taskuveistä. Luonto on inspiroinut keksinnöissä kautta aikojen, joten yhteisiä piirteitä löytyy pakotetusti.
*Koska jokaikinen analogia -argumenttia voidaan aina myös katsoa epäanalogian kautta, vertaamme miten esimerkiksi perimä eroaa taskukelloista, kirjoista, Mt.Rushmoresta ja muusta ihmisten Suunnittelusta; Olennaisina eroina on se, että DNA mutatoituu, replikoi, siihen kohdistuu luonnonvalinta ja sillä on jopa ollut enemmän olemassaoloaikaa koota kompleksisuutta näiden avulla. Tämän vuoksi jos analogia -argumentti on arvoton silloin kun sillä yritetään kiistää evoluutiota; DNA:n vertailukohtana olevista laittista yksinkertaisesti puuttuvat kaikki ne asiat jotka vaaditaan jotta evoluutio toimisi : Analogisuus on tässä tapauksessa vastaava päättely, kuin se että kiistäisi perimän replikaation sen vuoksi että kirjat eivät replikoi.
*Vanhan tunnetun tosiasian mukaan mille tahansa asialle löydetään todisteita, jos ainoastaan sitä tukevia asioita hyväksytään. Tämän vuoksi tieteessä kielletään ns. "cherry picking", eli kerman kuoriminen. Design -analogiassa epäanalogiat kuitenkin poistetaan "pakollisina" ja "merkityksettöminä", kun taas samanlaisuudet nähdään "merkityksellisinä". Mikä tarkoittaa sitä, että se valikoi havainnoista vain ne seikat, jotka sille ovat edullisia.
Tämän perusteella sen sanominen että "analogia ei todista aukottomasti" on sama asia kuin sanoisi että "selibaatti ei ole ryhmäseksiä". Toki totta, mutta vähättelyä.
*"Design -analogiassa" analogian samankaltaisuus ihmisten tekojen kanssa ratkaisee; Kun kohde on erittäin samanlainen ihmisten tuotosten kanssa, se viittaa suunnitteluun. Toisaalta esiintyy myös "Kompleksisuus - Design -argumentti", joka nojaa siihen että ihmisen kyvyttömyyteen tuottaa jotain piirrettä tai piirteitä kohteesta kertoo siitä että se on niin monimutkainen, että edes ihminen ei kykene tekemään sitä. Tälläiseen "luonnon mahtiin ja ihmeellisyyteen, joka ylittää tiedemiestenkin ymmärryksen" -päättelyyn törmää jopa yllättävän usein.
Selkeimmin tähän törmää elämän synnyn käsittelyssä, jossa on selvästi havaittavissa se kuinka osalle kokeessa ei ole tuotettu mitään elämää -ei edes "vähän elävää"- vaan ainoastaan leikitty kemikaaleilla.(kompleksisuus) Ja toiset taas korostavat sitä kuinka kokeen järjestäjänä ja tekijänä on ollut älykäs ihminen, jolloin tulos johtuukin älystä.(analogia)
Kun puhutaan Suunnittelun tunnistamisesta joko analogian tai "monimutkaisuuden" kautta, olisi syytä perustella miksi juuri sen puolen pitäisi ratkaista. Miksi analogisuus kertoo suunnittelusta juuri siinä tilanteessa enemmän kuin kompleksisuus tai toisinpäin. Selitykseksi ei riitä väite siitä että "kohde on X (analogia tai kompleksinen) eikä Suunnittelu ole mahdoton", koska se johtaisi kehäpäätelmään. Ilman objektiivista perustelua nämä keskenään ristiriitaiset tunnistustavat johtavat paitsi falsifioitumattomuuteen, myös siihen että vastakkaiset argumentit syövät toisensa perustelupohjan. Näyttääkin siltä, että analogia ja kompleksisuus -argumentit eivät itse asiassa kumpikaan kykene ratkaisemaan "design -ongelmaa", eli kysymystä siitä onko joidenkin asioiden takana Suunnittelu vai ei.
*Analogia ei voi olla Suunnittelun tunnistukselle välttämätöntä, koska muutoin emme ikinä saisi käsiimme sitä "varmasti suunniteltujen kohteiden joukkoa", jonka ominaisuuksien kanssa muut kohteet sitten olisivat analogisia ja tätä kautta pääteltävissä suunnitelluiksi. Koska tunnistamme suunnittelua, meillä on siis selvästi jokin muukin tapa tunnistaa Suunnittelua, ja voimme käyttää tätä.
*Intelligent Designin kannattajat joutuvat olettamaan älyn alkuperän jo ennen kuin asettavat sen analogiaan. Sillä muutoin heidän perustelultaan putoaa pohja. Tämä on helpohko osoittaa: Naturalistit olettavat että snnittelukykymme on syntynyt puhtaasti luonnollisten prosessien kautta. Että sen piirteet ovat suoraan ja epäsuoraan luonnonvalinnan tulosta. Tämä johtaa siihen että suunnitelmallisuuden tunnuspiirteet voisivat ihan täysin syntyä luonnollisten prosessien seurauksena. Analogiat johtuisivat epäsuorasta samansyntyisyydestä ja esim. SETI etsisikin "merkkejä jotka tiedämme luonnonvalinnan suoraan tai epäsuoraan aiheuttavan." - kuten monet ehdottavatkin viitaten esimerkiksi alkulukusarjoihin, joita Dembski on napannut populaarielokuvasta "Contact" ja joita hän käyttää kirjoissaan esimerkkinä siitä miten SETI etsii ja tunnistaa suunnittelua. Voidakseen esittää että näin ei ole, Älykkään Suunnittelun kannattajat joutuvat olettamaan että älymme ei ole luonnollisesti syntynyt. Onko siis ihme, että he saavat johtopäätöksen, jonka mukaan äly ei ole luonnollisesti syntynyt? Pointti on siinä, että vaikka naturalistit putoaisivat samaan ongelmaan - kuten mielestäni käykin - heidän puolellaan on okhamin partaveitsi. Jokainen uskoo fysikaalisen maailman todellisuuteen, osa vain on sitä mieltä että "vielä lisäksi on jotain". Aika erikoista saisi olla olemassaolo, jos olisi todennäköisempää että se on olemassa kuin että se ei ole olemassa. (Jos tälläinen sallittaisiin, ei asioita tarvitsisi selittää millään, kun sen olemassaolo olisi vaan todennäköisempää. Ainoastaan olemassaolottomuus vaatisi selityksiä. Ja tämä taas on perustieteentekoa ja perustelemisen ajatusta vastaan.)
Jos lähestymme Suunnittelua "ilman että tiedämme mitään Suunnittelusta" siten että otamme kohteeksi pelkästään jonkin kohteen jonka tiedämme Suunnitelluksi ja vertailemme sen ominaisuuksia, emme voi tietää antaako tämä yhtään varmoja tuloksia: Koska kaikki tietämämme suunnitellut kohteet ovat fysikaalisia olentoja, saadaan se, että kaikki fysikaalisille objekteille tyypilliset piirteet muuttuvat myös suunniteltujen piirteiksi : Emme siksi voi erottaa suoraan mitkä ominaisuudet johtuvat siitä että kappale on fysikaalinen ja ne jotka johtuvat siitä että ne on Suunniteltu. Jonka seurauksena käy niin ikävästi, että analogia ei lainkaan vastaa siihen "onko ilmiön tai piirteen takana luonnolliset vai älykkäät syyt".Tämä taas on keskeinen kysymys, johon ID hakee vastausta.Jotta vosimme kriittisesti selvittää sitä miten hyvin analogia löytää Suunnittelun, meidän pitäis tietää mitkä kohteet on Suunniteltuja ja mitkä eivät:
Esimerkiksi elämän määritelmän etsijät voivat huomata, että jos heidän "analogiapäätelmänsä" ominaisuuslistaus antaa tulokseksi "elävä" kiven ja taskukellon, on jossain vikaa koska he tietävät että kivet ja kellot eivät ole eläviä. Tällöin analogia ei selvitä onko jokin kohde elävä, vaan tutkii pikemmnkin sitä mekanismia ja lakijoukkoa jotka aikaansaavat elämän. Tällöin analogia voi korvaantua, meillä ei ole tietoa elämän tarkoista ominaisuuksista, mutta saamme hyviä tuloksia koska me tiedämme mitkä kohteet ovat eläviä vai ei. Elämän tutkijat voivat siksi etsiä hyvää määritelmää elämälle. Jos taas ID, joka ei tiedä mitkä kohteet ovat Suunniteltuja ja mitkä eivät on jokaikisen sellaisen kohteen kanssa, jota ei jo suoraan jotain kautta tiedetä Suunnitelluksijoka on se varmasti Suunniteltu kohde, esimerkiksi kännykkä ja sen kaltaiset kohteet, siinä analyysissäollaan siinä tilanteessa, että on täysin mahdotonta sanoa, onko esimerkiksi luonnon kivestä tai solusta löytynyt Suunnittelun tunnustus merkki siitä että luonnossa on oikeaa Suunnittelua, vai johtuuko tulos siitä että etsimme väärien tunnusmerkkejen kautta ja saamme siksi vääriä tuloksia. Ratkaisun antaa vain se, että päätetään "a priori" kohde joko Suunnitelluksi tai "Ei Suunnitelluksi": Jolloin päätelmäsiitä että onko kohde Suunniteltu vai ei ole, johtaa itse asiassa kehäpäätelmään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että analogia -argumentti ei kykene vastaamaan kysymykseen siitä mitkä kohteet ovat älykkäästi suunniteltuja ja mitkä eivät, jolloin vastaus kysymykseen olisi löydettävä muualta.
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
"Analogies are often helpful for getting concepts across, but you routinely see them used by denialists as evidence."
(Mark Hoofnagle, "Logical Fallacies",2007)
Analogista päättelyä voidaan kehittää korrelaatioksi esimerkiksi kohteen tiheyden suhteen: jos kohteen keskimääräinen tiheys on tarpeeksi pieni, leijuu se, jos tätä suurempi, ei se leiju. Tämä vertailu on hyvä, koska se on yhteisen piirteen suhteen mukaan tunnettu ja pystytään sanomaan millaisia ominaisuuksia analogialla ei saa olla tai koko analogiaväitettä joudutaan korjaamaan. Erittäin suuritiheyksisen kohteen leijuminen vaatisi vähintään lisäselityksiä -esimerkiksi magneettikenttää, jolla japanilainen juna kaikkine matkustajineen "leijuu".
Evoluutiossa luokitellaan lajeja analogioiden ja epäanalogioiden mukaan : Esimerkiksi nisäkkäät täyttävät evoluutioteorian mukaan pakosti tietyt korrelaatioehdot (jonka ääriesimerkkinä on twin nested hierarchy) - muuten ne eivät voisi olla vähittäin kehittyneet yhteisestä kantamuodosta. Samalla voidaan esittää ominaisuuksia, joita samasta kantamuodosta lähteneillä lajeilla ei voisi olla, esimerkiksi höyhenelliset kalat olisivat sopimattomia : Laadulliset erot on näin muutettu määrällisiksi, analogiasta tehty korrelaatioennuste, eli sen sijaan että tehtäisiin yleistyksiä, tehdään pääsääntö, jota testataan nostamalla siitä deduktiivisesti hypoteeseja, joilla tätä yleistystä testataan. Jos yleistys on falsifioitavissa, eli jollain tavoin voidaan osoittaa se korjausta vaativaksi, on kyseessä teoria, eli tieteen "perusmittayksikkö" ja tieteellä selittäjien "tavoite".
Näin se, että evoluutioteoriassa käytetään "analogisuutta" eli vertaillaan samanlaisuuksia ja erilaisuuksia ei enää ole yleistys, vaan korrelaatioteoria, josta nostetaan deduktiivisesti ennusteita. Tätä kautta sen sanominen "analogia -argumenttia käyttäväksi" on itse asiassa ovela määritelmäkikkailu. Joko sen kautta että siinä "metaforan nimi" muutetaan ymmärrettävyyden helpottajasta sisällöksi TAI sitten tehdään se virhe että väitetään että kun analogiat vertailevat samanlaisuuksia ja erilaisuuksia, olisivat kaikki samanlaisuuksien ja erilaisuuksien vertailut analogioita, vaikka kaikki samanlaisuuksien ja erilaisuuksien vertailu, kuten esimerkiksi korrelaatioon perustuva ja deduktiivisesti testattu, ei ole analogiaa.
Hyvä Analogia/Paha Analogia
"If we see a house, we conclude, with the greatest certainty, that it had an architect or builder because this is precisely that species of effect which we have experienced to proceed from that species of cause. But surely you will not affirm that the universe bears such a resemblance to a house that we can with the same certainty infer a similar cause"
(Hume, Dialogues)
Yksikään "analogia -argumentti" ei ole täydellinen, eli kaikkia piirteitä koskevia, koska muuten kyseessä olisivat identtiset kohteet. Jokaisella kahdella kohteelle voidaan myös aina keksiä yhdistäviä piirteitä, jotka voivat olla näennäisiäkin. Analogia on siksi aina "liukuvarajainen".
Lisäongelmia tuottaa se, että analogia -argumenttia itsessään ei voida todistaa toimivaksi eikä toimimattomaksi:
Analogian todistaminen jouduttaisiin pakotetusti tekemään esimerkillä tilanteesta jossa analogia-argumentti olisi verrannollinen.
Vastaavaan joutuu myös analogia-argumentin toimimattomuutta puolustava:
Pitäisi siis osoittaa analogisesti, ettei analogia voi koskaan toimia ja jos tässä onnustuttaisiin, kumoutuisi itse päätelmä.
Toisin sanoen: Analogiapäättely on "perusoletus", jota ei voida todistaa oikeaksi eikä vääräksi. Mutta perusoletuksista vapaa tiedettä ei ole mahdollista. Tiede keskittyy perusoletusten minimointiin ja selitysarvon maksimointiin.
Analogiaa ei myöskään voida käyttää ainoana tunnistusmetodina; Analogiavertailussa täytyy olla jokin keino, jolla valitaa se johon analogisuutta verrataan. Jos näin ei toimittaisi sorruttaisiin kehäpäätelmään; Aluksi oletettaisiin jokin joukko verrattavaksi X:ään, ja sitten päätetään että tämän valitun joukon ominaisuudet ovat X:n ominaisuuksia ja lopuksi pääteltäisiin että joukko edustaa X:ää. Samaan ongelmaan päädytään riippumatta siitä onko Suunnittelu jokin määritelty ominaisuus vai ei: Jotta saisimme "varmasti Suunnitellun" kohteen, esimerkiski kännykän, analogiaan, meidän täytyy jollain ei analogisella tavalla tietää että se kohde on Suunniteltu. Keinona voi olla Suunnittelun tarkka määrittäminen tai sitten "ei analogian kautta saatu" tieto siitä että äly on vaikuttanut kohteeseen
Täysin varma analogiapäätelmä ei ole koskaan, mutta niin kauan, kuin falsifikationismi pätee, tämä koskee kaikkea tiedettä muutenkin.
Vaikka analogiapäätelmät erehtyvät joskus, tämä ei ole peruste torjua kaikkia analogiapäätelmiä. Ilman analogioita emme käytännössä voisi tehdä montaakaan päätelmää, joten meidän on tyydyttävä karsimaan virheelliset analogiat sekä suosimaan hyviä analogioita huonompien analogioiden sijasta.
Virheellinen analogia argumentaatiovirheenä on kahden yhteismitattoman(~"eiverrannollisen") asian rinnastamista. Väärä analogiapäätelmä tiivistyy kahteen päämuotoonmuotoon:
A:lla ja B:llä on yhteinen assosiaatio X
→A ja B ovat siis analogisia keskenään
/
A:lla on metafora B
Metaforan subjekti B on premissi C:lle
→jos A niin C
&
A:lla ja B:llä on yhteinen kvaliteetti X
B:llä ja C:llä on yhteinen kvaliteetti Y
→A ja C ovat siis analogisia keskenään.
Jos analogia ei ole virheellinen analogia ja pohjalta tehdään ennusteita, on kyseessä aina heikko analogia:
A ja B ovat analogisia.
B:llä on piirre X.
→A:llakin on piirre X.
Näistä heikoista analogioista osa on parempia ja osa on huonompia. "Hyvät erotetaan pakanoista" pääpiirteissään seuraavasti:
*Hyvällä analogialla yhteisiä piirteitä A:n ja B:n kanssa on paljon ja yhdenmukaisuuden osa -alueet voidaan testata. Jos väitämme että A:lla on piirre X siksi että analogisella B:llä on piirre X, on voitava testata, että A:lla todella on piirre X. Hyvä analogia myös selittää, eli kertoo myös miten asiat "eivät voi olla".
*Huonossa analogiassa yhteiset piirteet ovat vähäiset ja/tai niiden määrä ja laatu on tuntematon ja/tai testaamattomissa. Huono analogia ei myöskään rajaa mitään ulkopuolelleen.
Tämä tarkoittaa sitä, että sen pohjalta että jotkin piirteet ovat samanlaiset, voidaan tehdä ennuste muista yhteisistä piirteistä on, mutta tämä ei ole välttämätön seuraus: Jotta analogian "ennusteella" olisi merkitystä, jotta sitä voitaisiin pitää jonkinlaisena "teoriana" on sitä voitava myös testata -ja myös "periaatteessa" jollain tavoin osoittaa pätemättömäksi(~"falsifioitavuus"). Koska ei -identtisillä kohteilla A ja B on aina piirteitä, jotka ovat "eianalogisia", eikä analogia -argumentin pätevyyttä voida analysoida loogisesti, on analogian aktuaalisuus juuri piirteen X kohdalla pakko kyetä varmistamaan.
*Vaikka omenat ja appelsiinit ovat hyvin monilta piirteiltään samanlaisia, ei näiden hedelmien yhteneväisien piirteiden listaaminen muuta omenoita yhtä happamiksi kuin appelsiineja. "Happamuusanalogia" on voitava testata erikseen, jolloin siitä saadaan deduktiivinen ennuste.
*Ihmisellä on taipumus antropomorfismiin, eli he muuttavat kaiken itsensä kaltaiseksi; Löydämme kasvon muotoja kuun kraatereista ja armeijoita pilvistä. Samoin runoudessa muutamme tähdet ja planeetat kaasuplaneettojen sijasta ihmisiksi, ja liitämme niihin tunnesymboliikkaa. Ihmisille myrskyt ovat raivoisia ja aurinkoiset kesäpäivät leppeitä. Nämä osoittavat vähintäänkin sen, että ihmiset ovat taipuvaisia lisäämään inhimillisiä ominaisuuksia kohteisiin joissa niitä ei välttämättä ole, eli ihmiset tekevät luonnostaan tälläisiä analogioita; Se että ihminen näkee "inhimillistävän yhteyden" ei vielä itsesään tarkoita että yhteys on aito. Näin ollen Design -argumentti, jossa "toiminnallisuus" yhdistetään insinöörien tekemiin koneisiin ei ole hyvä analogia, vaan pelkkä "yhteiseen assosiaatioon" nojaava analogia, jos emme voi jotain kautta varmistaa miten kohde on syntynyt. Ja jos taas pystyisimme tähän, emme tarvitsisi analogiaa. Ja jos yliluonnollinen insinööri voi tehdä vaikka minkälaisia rakenteita emme voisi edes tietää minkälainen rakenne olisi "epäanalogia", jolloin väite samanlaisuudesta ei ole falsifioitavissa.
*Design -argumentti, jossa se että luonto "vaikuttaa" Suunnitellulta jopa siinä määrin, että evoluutikot käyttävät "älyllisyyteen" liitettyjä metaforia evoluution yhteydessä tarkoittaisi että takana olisi oikea yhteys älyllisyyteen on "huono analogia", koska yhteys nojaa yhteiseen assosiaatioon, jossa " asia on kun (subjektiivisesti) näyttää".
*Designin samankaltaisuuteen nojaava argumentti myös unohtaa sen mahdollisuuden että ulkonäkö voi yksinkertaisesti johtua siitä että universumin lainalaisuudet määrittelevät tietyt raja -arvot, jotka määrittävät tarkasti mitä ominaispiirteitä jollain tietyllä toiminnolla on.
Esimerkiksi kohde joka kokoaa ja kohdistaa valoa ja muuttaa sen sähköiseksi signaaliksi vaatii tietynlaisia muotoja ja läpinäkyvyyden kaltaisia ominaisuuksia; Ja tämä vuoksi toimivassa silmässä, kamerassa, kaukoputkessa... täytyy olla tietynlaisia rakenteita. Valittavana on tälöin JOKO se että ominaisuutta ei ole TAI että kohteella on juuri tietynlainen rakenne: Jos tällöin ominaisuus on, emme voi ihmetellä miksi sillä on samanlainen rakenne kuin jollain ihmisen suunnittelemalla, samanlaista ominaisuutta käyttävällä, laitteella.
*Väitteet joissa erotetaan ihmisen Suunnittelu luonnon aikaansaannoksista voi onnistua vain jos ihmisen aikaansaannos on erilainen suhteessa luontoon. Tämän seurauksena on absurdia puhua luonnossa olevien kappaleiden ja ihmisen tekemien, keinotekoisten tavaroiden samankaltaisuudesta. Ja vaikka tästä lipsuttaisiinkin ja etsittäisiin yhteneviä muotoja älyn ja luonnon väliltä, ei voida tietää näemmekö tehdyssä luonnollisuutta älyssä vai älykkyyttä luonnollisessa; Jos paikallinen seppä katsoo rukoilijasirkan etujalkaa ja tekee tämän pohjalta taskuveitsen, ovat veitsi ja rukoilijasirkan etujalka analogisia, mutta tämä samanlaisuus ei tee sirkan jalkaa sen Suunnitellummaksi kuin mitä se oli ennen sepän taskuveistä. Luonto on inspiroinut keksinnöissä kautta aikojen, joten yhteisiä piirteitä löytyy pakotetusti.
*Koska jokaikinen analogia -argumenttia voidaan aina myös katsoa epäanalogian kautta, vertaamme miten esimerkiksi perimä eroaa taskukelloista, kirjoista, Mt.Rushmoresta ja muusta ihmisten Suunnittelusta; Olennaisina eroina on se, että DNA mutatoituu, replikoi, siihen kohdistuu luonnonvalinta ja sillä on jopa ollut enemmän olemassaoloaikaa koota kompleksisuutta näiden avulla. Tämän vuoksi jos analogia -argumentti on arvoton silloin kun sillä yritetään kiistää evoluutiota; DNA:n vertailukohtana olevista laittista yksinkertaisesti puuttuvat kaikki ne asiat jotka vaaditaan jotta evoluutio toimisi : Analogisuus on tässä tapauksessa vastaava päättely, kuin se että kiistäisi perimän replikaation sen vuoksi että kirjat eivät replikoi.
*Vanhan tunnetun tosiasian mukaan mille tahansa asialle löydetään todisteita, jos ainoastaan sitä tukevia asioita hyväksytään. Tämän vuoksi tieteessä kielletään ns. "cherry picking", eli kerman kuoriminen. Design -analogiassa epäanalogiat kuitenkin poistetaan "pakollisina" ja "merkityksettöminä", kun taas samanlaisuudet nähdään "merkityksellisinä". Mikä tarkoittaa sitä, että se valikoi havainnoista vain ne seikat, jotka sille ovat edullisia.
Tämän perusteella sen sanominen että "analogia ei todista aukottomasti" on sama asia kuin sanoisi että "selibaatti ei ole ryhmäseksiä". Toki totta, mutta vähättelyä.
*"Design -analogiassa" analogian samankaltaisuus ihmisten tekojen kanssa ratkaisee; Kun kohde on erittäin samanlainen ihmisten tuotosten kanssa, se viittaa suunnitteluun. Toisaalta esiintyy myös "Kompleksisuus - Design -argumentti", joka nojaa siihen että ihmisen kyvyttömyyteen tuottaa jotain piirrettä tai piirteitä kohteesta kertoo siitä että se on niin monimutkainen, että edes ihminen ei kykene tekemään sitä. Tälläiseen "luonnon mahtiin ja ihmeellisyyteen, joka ylittää tiedemiestenkin ymmärryksen" -päättelyyn törmää jopa yllättävän usein.
Selkeimmin tähän törmää elämän synnyn käsittelyssä, jossa on selvästi havaittavissa se kuinka osalle kokeessa ei ole tuotettu mitään elämää -ei edes "vähän elävää"- vaan ainoastaan leikitty kemikaaleilla.(kompleksisuus) Ja toiset taas korostavat sitä kuinka kokeen järjestäjänä ja tekijänä on ollut älykäs ihminen, jolloin tulos johtuukin älystä.(analogia)
Kun puhutaan Suunnittelun tunnistamisesta joko analogian tai "monimutkaisuuden" kautta, olisi syytä perustella miksi juuri sen puolen pitäisi ratkaista. Miksi analogisuus kertoo suunnittelusta juuri siinä tilanteessa enemmän kuin kompleksisuus tai toisinpäin. Selitykseksi ei riitä väite siitä että "kohde on X (analogia tai kompleksinen) eikä Suunnittelu ole mahdoton", koska se johtaisi kehäpäätelmään. Ilman objektiivista perustelua nämä keskenään ristiriitaiset tunnistustavat johtavat paitsi falsifioitumattomuuteen, myös siihen että vastakkaiset argumentit syövät toisensa perustelupohjan. Näyttääkin siltä, että analogia ja kompleksisuus -argumentit eivät itse asiassa kumpikaan kykene ratkaisemaan "design -ongelmaa", eli kysymystä siitä onko joidenkin asioiden takana Suunnittelu vai ei.
*Analogia ei voi olla Suunnittelun tunnistukselle välttämätöntä, koska muutoin emme ikinä saisi käsiimme sitä "varmasti suunniteltujen kohteiden joukkoa", jonka ominaisuuksien kanssa muut kohteet sitten olisivat analogisia ja tätä kautta pääteltävissä suunnitelluiksi. Koska tunnistamme suunnittelua, meillä on siis selvästi jokin muukin tapa tunnistaa Suunnittelua, ja voimme käyttää tätä.
*Intelligent Designin kannattajat joutuvat olettamaan älyn alkuperän jo ennen kuin asettavat sen analogiaan. Sillä muutoin heidän perustelultaan putoaa pohja. Tämä on helpohko osoittaa: Naturalistit olettavat että snnittelukykymme on syntynyt puhtaasti luonnollisten prosessien kautta. Että sen piirteet ovat suoraan ja epäsuoraan luonnonvalinnan tulosta. Tämä johtaa siihen että suunnitelmallisuuden tunnuspiirteet voisivat ihan täysin syntyä luonnollisten prosessien seurauksena. Analogiat johtuisivat epäsuorasta samansyntyisyydestä ja esim. SETI etsisikin "merkkejä jotka tiedämme luonnonvalinnan suoraan tai epäsuoraan aiheuttavan." - kuten monet ehdottavatkin viitaten esimerkiksi alkulukusarjoihin, joita Dembski on napannut populaarielokuvasta "Contact" ja joita hän käyttää kirjoissaan esimerkkinä siitä miten SETI etsii ja tunnistaa suunnittelua. Voidakseen esittää että näin ei ole, Älykkään Suunnittelun kannattajat joutuvat olettamaan että älymme ei ole luonnollisesti syntynyt. Onko siis ihme, että he saavat johtopäätöksen, jonka mukaan äly ei ole luonnollisesti syntynyt? Pointti on siinä, että vaikka naturalistit putoaisivat samaan ongelmaan - kuten mielestäni käykin - heidän puolellaan on okhamin partaveitsi. Jokainen uskoo fysikaalisen maailman todellisuuteen, osa vain on sitä mieltä että "vielä lisäksi on jotain". Aika erikoista saisi olla olemassaolo, jos olisi todennäköisempää että se on olemassa kuin että se ei ole olemassa. (Jos tälläinen sallittaisiin, ei asioita tarvitsisi selittää millään, kun sen olemassaolo olisi vaan todennäköisempää. Ainoastaan olemassaolottomuus vaatisi selityksiä. Ja tämä taas on perustieteentekoa ja perustelemisen ajatusta vastaan.)
Jos lähestymme Suunnittelua "ilman että tiedämme mitään Suunnittelusta" siten että otamme kohteeksi pelkästään jonkin kohteen jonka tiedämme Suunnitelluksi ja vertailemme sen ominaisuuksia, emme voi tietää antaako tämä yhtään varmoja tuloksia: Koska kaikki tietämämme suunnitellut kohteet ovat fysikaalisia olentoja, saadaan se, että kaikki fysikaalisille objekteille tyypilliset piirteet muuttuvat myös suunniteltujen piirteiksi : Emme siksi voi erottaa suoraan mitkä ominaisuudet johtuvat siitä että kappale on fysikaalinen ja ne jotka johtuvat siitä että ne on Suunniteltu. Jonka seurauksena käy niin ikävästi, että analogia ei lainkaan vastaa siihen "onko ilmiön tai piirteen takana luonnolliset vai älykkäät syyt".Tämä taas on keskeinen kysymys, johon ID hakee vastausta.Jotta vosimme kriittisesti selvittää sitä miten hyvin analogia löytää Suunnittelun, meidän pitäis tietää mitkä kohteet on Suunniteltuja ja mitkä eivät:
Esimerkiksi elämän määritelmän etsijät voivat huomata, että jos heidän "analogiapäätelmänsä" ominaisuuslistaus antaa tulokseksi "elävä" kiven ja taskukellon, on jossain vikaa koska he tietävät että kivet ja kellot eivät ole eläviä. Tällöin analogia ei selvitä onko jokin kohde elävä, vaan tutkii pikemmnkin sitä mekanismia ja lakijoukkoa jotka aikaansaavat elämän. Tällöin analogia voi korvaantua, meillä ei ole tietoa elämän tarkoista ominaisuuksista, mutta saamme hyviä tuloksia koska me tiedämme mitkä kohteet ovat eläviä vai ei. Elämän tutkijat voivat siksi etsiä hyvää määritelmää elämälle. Jos taas ID, joka ei tiedä mitkä kohteet ovat Suunniteltuja ja mitkä eivät on jokaikisen sellaisen kohteen kanssa, jota ei jo suoraan jotain kautta tiedetä Suunnitelluksijoka on se varmasti Suunniteltu kohde, esimerkiksi kännykkä ja sen kaltaiset kohteet, siinä analyysissäollaan siinä tilanteessa, että on täysin mahdotonta sanoa, onko esimerkiksi luonnon kivestä tai solusta löytynyt Suunnittelun tunnustus merkki siitä että luonnossa on oikeaa Suunnittelua, vai johtuuko tulos siitä että etsimme väärien tunnusmerkkejen kautta ja saamme siksi vääriä tuloksia. Ratkaisun antaa vain se, että päätetään "a priori" kohde joko Suunnitelluksi tai "Ei Suunnitelluksi": Jolloin päätelmäsiitä että onko kohde Suunniteltu vai ei ole, johtaa itse asiassa kehäpäätelmään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että analogia -argumentti ei kykene vastaamaan kysymykseen siitä mitkä kohteet ovat älykkäästi suunniteltuja ja mitkä eivät, jolloin vastaus kysymykseen olisi löydettävä muualta.
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
Evoluutiossa luokitellaan lajeja analogioiden ja epäanalogioiden mukaan : Esimerkiksi nisäkkäät täyttävät evoluutioteorian mukaan pakosti tietyt korrelaatioehdot (jonka ääriesimerkkinä on twin nested hierarchy) - muuten ne eivät voisi olla vähittäin kehittyneet yhteisestä kantamuodosta. Samalla voidaan esittää ominaisuuksia, joita samasta kantamuodosta lähteneillä lajeilla ei voisi olla, esimerkiksi höyhenelliset kalat olisivat sopimattomia : Laadulliset erot on näin muutettu määrällisiksi, analogiasta tehty korrelaatioennuste, eli sen sijaan että tehtäisiin yleistyksiä, tehdään pääsääntö, jota testataan nostamalla siitä deduktiivisesti hypoteeseja, joilla tätä yleistystä testataan. Jos yleistys on falsifioitavissa, eli jollain tavoin voidaan osoittaa se korjausta vaativaksi, on kyseessä teoria, eli tieteen "perusmittayksikkö" ja tieteellä selittäjien "tavoite".
Näin se, että evoluutioteoriassa käytetään "analogisuutta" eli vertaillaan samanlaisuuksia ja erilaisuuksia ei enää ole yleistys, vaan korrelaatioteoria, josta nostetaan deduktiivisesti ennusteita. Tätä kautta sen sanominen "analogia -argumenttia käyttäväksi" on itse asiassa ovela määritelmäkikkailu. Joko sen kautta että siinä "metaforan nimi" muutetaan ymmärrettävyyden helpottajasta sisällöksi TAI sitten tehdään se virhe että väitetään että kun analogiat vertailevat samanlaisuuksia ja erilaisuuksia, olisivat kaikki samanlaisuuksien ja erilaisuuksien vertailut analogioita, vaikka kaikki samanlaisuuksien ja erilaisuuksien vertailu, kuten esimerkiksi korrelaatioon perustuva ja deduktiivisesti testattu, ei ole analogiaa.
Hyvä Analogia/Paha Analogia
"If we see a house, we conclude, with the greatest certainty, that it had an architect or builder because this is precisely that species of effect which we have experienced to proceed from that species of cause. But surely you will not affirm that the universe bears such a resemblance to a house that we can with the same certainty infer a similar cause"
(Hume, Dialogues)
Yksikään "analogia -argumentti" ei ole täydellinen, eli kaikkia piirteitä koskevia, koska muuten kyseessä olisivat identtiset kohteet. Jokaisella kahdella kohteelle voidaan myös aina keksiä yhdistäviä piirteitä, jotka voivat olla näennäisiäkin. Analogia on siksi aina "liukuvarajainen".
Lisäongelmia tuottaa se, että analogia -argumenttia itsessään ei voida todistaa toimivaksi eikä toimimattomaksi:
Analogian todistaminen jouduttaisiin pakotetusti tekemään esimerkillä tilanteesta jossa analogia-argumentti olisi verrannollinen.
Vastaavaan joutuu myös analogia-argumentin toimimattomuutta puolustava:
Pitäisi siis osoittaa analogisesti, ettei analogia voi koskaan toimia ja jos tässä onnustuttaisiin, kumoutuisi itse päätelmä.
Toisin sanoen: Analogiapäättely on "perusoletus", jota ei voida todistaa oikeaksi eikä vääräksi. Mutta perusoletuksista vapaa tiedettä ei ole mahdollista. Tiede keskittyy perusoletusten minimointiin ja selitysarvon maksimointiin.
Analogiaa ei myöskään voida käyttää ainoana tunnistusmetodina; Analogiavertailussa täytyy olla jokin keino, jolla valitaa se johon analogisuutta verrataan. Jos näin ei toimittaisi sorruttaisiin kehäpäätelmään; Aluksi oletettaisiin jokin joukko verrattavaksi X:ään, ja sitten päätetään että tämän valitun joukon ominaisuudet ovat X:n ominaisuuksia ja lopuksi pääteltäisiin että joukko edustaa X:ää. Samaan ongelmaan päädytään riippumatta siitä onko Suunnittelu jokin määritelty ominaisuus vai ei: Jotta saisimme "varmasti Suunnitellun" kohteen, esimerkiski kännykän, analogiaan, meidän täytyy jollain ei analogisella tavalla tietää että se kohde on Suunniteltu. Keinona voi olla Suunnittelun tarkka määrittäminen tai sitten "ei analogian kautta saatu" tieto siitä että äly on vaikuttanut kohteeseen
Täysin varma analogiapäätelmä ei ole koskaan, mutta niin kauan, kuin falsifikationismi pätee, tämä koskee kaikkea tiedettä muutenkin.
Vaikka analogiapäätelmät erehtyvät joskus, tämä ei ole peruste torjua kaikkia analogiapäätelmiä. Ilman analogioita emme käytännössä voisi tehdä montaakaan päätelmää, joten meidän on tyydyttävä karsimaan virheelliset analogiat sekä suosimaan hyviä analogioita huonompien analogioiden sijasta.
Virheellinen analogia argumentaatiovirheenä on kahden yhteismitattoman(~"eiverrannollisen") asian rinnastamista. Väärä analogiapäätelmä tiivistyy kahteen päämuotoonmuotoon:
A:lla ja B:llä on yhteinen assosiaatio X
→A ja B ovat siis analogisia keskenään
/
A:lla on metafora B
Metaforan subjekti B on premissi C:lle
→jos A niin C
&
A:lla ja B:llä on yhteinen kvaliteetti X
B:llä ja C:llä on yhteinen kvaliteetti Y
→A ja C ovat siis analogisia keskenään.
Jos analogia ei ole virheellinen analogia ja pohjalta tehdään ennusteita, on kyseessä aina heikko analogia:
A ja B ovat analogisia.
B:llä on piirre X.
→A:llakin on piirre X.
Näistä heikoista analogioista osa on parempia ja osa on huonompia. "Hyvät erotetaan pakanoista" pääpiirteissään seuraavasti:
*Hyvällä analogialla yhteisiä piirteitä A:n ja B:n kanssa on paljon ja yhdenmukaisuuden osa -alueet voidaan testata. Jos väitämme että A:lla on piirre X siksi että analogisella B:llä on piirre X, on voitava testata, että A:lla todella on piirre X. Hyvä analogia myös selittää, eli kertoo myös miten asiat "eivät voi olla".
*Huonossa analogiassa yhteiset piirteet ovat vähäiset ja/tai niiden määrä ja laatu on tuntematon ja/tai testaamattomissa. Huono analogia ei myöskään rajaa mitään ulkopuolelleen.
Tämä tarkoittaa sitä, että sen pohjalta että jotkin piirteet ovat samanlaiset, voidaan tehdä ennuste muista yhteisistä piirteistä on, mutta tämä ei ole välttämätön seuraus: Jotta analogian "ennusteella" olisi merkitystä, jotta sitä voitaisiin pitää jonkinlaisena "teoriana" on sitä voitava myös testata -ja myös "periaatteessa" jollain tavoin osoittaa pätemättömäksi(~"falsifioitavuus"). Koska ei -identtisillä kohteilla A ja B on aina piirteitä, jotka ovat "eianalogisia", eikä analogia -argumentin pätevyyttä voida analysoida loogisesti, on analogian aktuaalisuus juuri piirteen X kohdalla pakko kyetä varmistamaan.
*Vaikka omenat ja appelsiinit ovat hyvin monilta piirteiltään samanlaisia, ei näiden hedelmien yhteneväisien piirteiden listaaminen muuta omenoita yhtä happamiksi kuin appelsiineja. "Happamuusanalogia" on voitava testata erikseen, jolloin siitä saadaan deduktiivinen ennuste.
*Ihmisellä on taipumus antropomorfismiin, eli he muuttavat kaiken itsensä kaltaiseksi; Löydämme kasvon muotoja kuun kraatereista ja armeijoita pilvistä. Samoin runoudessa muutamme tähdet ja planeetat kaasuplaneettojen sijasta ihmisiksi, ja liitämme niihin tunnesymboliikkaa. Ihmisille myrskyt ovat raivoisia ja aurinkoiset kesäpäivät leppeitä. Nämä osoittavat vähintäänkin sen, että ihmiset ovat taipuvaisia lisäämään inhimillisiä ominaisuuksia kohteisiin joissa niitä ei välttämättä ole, eli ihmiset tekevät luonnostaan tälläisiä analogioita; Se että ihminen näkee "inhimillistävän yhteyden" ei vielä itsesään tarkoita että yhteys on aito. Näin ollen Design -argumentti, jossa "toiminnallisuus" yhdistetään insinöörien tekemiin koneisiin ei ole hyvä analogia, vaan pelkkä "yhteiseen assosiaatioon" nojaava analogia, jos emme voi jotain kautta varmistaa miten kohde on syntynyt. Ja jos taas pystyisimme tähän, emme tarvitsisi analogiaa. Ja jos yliluonnollinen insinööri voi tehdä vaikka minkälaisia rakenteita emme voisi edes tietää minkälainen rakenne olisi "epäanalogia", jolloin väite samanlaisuudesta ei ole falsifioitavissa.
*Design -argumentti, jossa se että luonto "vaikuttaa" Suunnitellulta jopa siinä määrin, että evoluutikot käyttävät "älyllisyyteen" liitettyjä metaforia evoluution yhteydessä tarkoittaisi että takana olisi oikea yhteys älyllisyyteen on "huono analogia", koska yhteys nojaa yhteiseen assosiaatioon, jossa " asia on kun (subjektiivisesti) näyttää".
*Designin samankaltaisuuteen nojaava argumentti myös unohtaa sen mahdollisuuden että ulkonäkö voi yksinkertaisesti johtua siitä että universumin lainalaisuudet määrittelevät tietyt raja -arvot, jotka määrittävät tarkasti mitä ominaispiirteitä jollain tietyllä toiminnolla on.
Esimerkiksi kohde joka kokoaa ja kohdistaa valoa ja muuttaa sen sähköiseksi signaaliksi vaatii tietynlaisia muotoja ja läpinäkyvyyden kaltaisia ominaisuuksia; Ja tämä vuoksi toimivassa silmässä, kamerassa, kaukoputkessa... täytyy olla tietynlaisia rakenteita. Valittavana on tälöin JOKO se että ominaisuutta ei ole TAI että kohteella on juuri tietynlainen rakenne: Jos tällöin ominaisuus on, emme voi ihmetellä miksi sillä on samanlainen rakenne kuin jollain ihmisen suunnittelemalla, samanlaista ominaisuutta käyttävällä, laitteella.
*Väitteet joissa erotetaan ihmisen Suunnittelu luonnon aikaansaannoksista voi onnistua vain jos ihmisen aikaansaannos on erilainen suhteessa luontoon. Tämän seurauksena on absurdia puhua luonnossa olevien kappaleiden ja ihmisen tekemien, keinotekoisten tavaroiden samankaltaisuudesta. Ja vaikka tästä lipsuttaisiinkin ja etsittäisiin yhteneviä muotoja älyn ja luonnon väliltä, ei voida tietää näemmekö tehdyssä luonnollisuutta älyssä vai älykkyyttä luonnollisessa; Jos paikallinen seppä katsoo rukoilijasirkan etujalkaa ja tekee tämän pohjalta taskuveitsen, ovat veitsi ja rukoilijasirkan etujalka analogisia, mutta tämä samanlaisuus ei tee sirkan jalkaa sen Suunnitellummaksi kuin mitä se oli ennen sepän taskuveistä. Luonto on inspiroinut keksinnöissä kautta aikojen, joten yhteisiä piirteitä löytyy pakotetusti.
*Koska jokaikinen analogia -argumenttia voidaan aina myös katsoa epäanalogian kautta, vertaamme miten esimerkiksi perimä eroaa taskukelloista, kirjoista, Mt.Rushmoresta ja muusta ihmisten Suunnittelusta; Olennaisina eroina on se, että DNA mutatoituu, replikoi, siihen kohdistuu luonnonvalinta ja sillä on jopa ollut enemmän olemassaoloaikaa koota kompleksisuutta näiden avulla. Tämän vuoksi jos analogia -argumentti on arvoton silloin kun sillä yritetään kiistää evoluutiota; DNA:n vertailukohtana olevista laittista yksinkertaisesti puuttuvat kaikki ne asiat jotka vaaditaan jotta evoluutio toimisi : Analogisuus on tässä tapauksessa vastaava päättely, kuin se että kiistäisi perimän replikaation sen vuoksi että kirjat eivät replikoi.
*Vanhan tunnetun tosiasian mukaan mille tahansa asialle löydetään todisteita, jos ainoastaan sitä tukevia asioita hyväksytään. Tämän vuoksi tieteessä kielletään ns. "cherry picking", eli kerman kuoriminen. Design -analogiassa epäanalogiat kuitenkin poistetaan "pakollisina" ja "merkityksettöminä", kun taas samanlaisuudet nähdään "merkityksellisinä". Mikä tarkoittaa sitä, että se valikoi havainnoista vain ne seikat, jotka sille ovat edullisia.
Tämän perusteella sen sanominen että "analogia ei todista aukottomasti" on sama asia kuin sanoisi että "selibaatti ei ole ryhmäseksiä". Toki totta, mutta vähättelyä.
*"Design -analogiassa" analogian samankaltaisuus ihmisten tekojen kanssa ratkaisee; Kun kohde on erittäin samanlainen ihmisten tuotosten kanssa, se viittaa suunnitteluun. Toisaalta esiintyy myös "Kompleksisuus - Design -argumentti", joka nojaa siihen että ihmisen kyvyttömyyteen tuottaa jotain piirrettä tai piirteitä kohteesta kertoo siitä että se on niin monimutkainen, että edes ihminen ei kykene tekemään sitä. Tälläiseen "luonnon mahtiin ja ihmeellisyyteen, joka ylittää tiedemiestenkin ymmärryksen" -päättelyyn törmää jopa yllättävän usein.
Selkeimmin tähän törmää elämän synnyn käsittelyssä, jossa on selvästi havaittavissa se kuinka osalle kokeessa ei ole tuotettu mitään elämää -ei edes "vähän elävää"- vaan ainoastaan leikitty kemikaaleilla.(kompleksisuus) Ja toiset taas korostavat sitä kuinka kokeen järjestäjänä ja tekijänä on ollut älykäs ihminen, jolloin tulos johtuukin älystä.(analogia)
Kun puhutaan Suunnittelun tunnistamisesta joko analogian tai "monimutkaisuuden" kautta, olisi syytä perustella miksi juuri sen puolen pitäisi ratkaista. Miksi analogisuus kertoo suunnittelusta juuri siinä tilanteessa enemmän kuin kompleksisuus tai toisinpäin. Selitykseksi ei riitä väite siitä että "kohde on X (analogia tai kompleksinen) eikä Suunnittelu ole mahdoton", koska se johtaisi kehäpäätelmään. Ilman objektiivista perustelua nämä keskenään ristiriitaiset tunnistustavat johtavat paitsi falsifioitumattomuuteen, myös siihen että vastakkaiset argumentit syövät toisensa perustelupohjan. Näyttääkin siltä, että analogia ja kompleksisuus -argumentit eivät itse asiassa kumpikaan kykene ratkaisemaan "design -ongelmaa", eli kysymystä siitä onko joidenkin asioiden takana Suunnittelu vai ei.
*Analogia ei voi olla Suunnittelun tunnistukselle välttämätöntä, koska muutoin emme ikinä saisi käsiimme sitä "varmasti suunniteltujen kohteiden joukkoa", jonka ominaisuuksien kanssa muut kohteet sitten olisivat analogisia ja tätä kautta pääteltävissä suunnitelluiksi. Koska tunnistamme suunnittelua, meillä on siis selvästi jokin muukin tapa tunnistaa Suunnittelua, ja voimme käyttää tätä.
*Intelligent Designin kannattajat joutuvat olettamaan älyn alkuperän jo ennen kuin asettavat sen analogiaan. Sillä muutoin heidän perustelultaan putoaa pohja. Tämä on helpohko osoittaa: Naturalistit olettavat että snnittelukykymme on syntynyt puhtaasti luonnollisten prosessien kautta. Että sen piirteet ovat suoraan ja epäsuoraan luonnonvalinnan tulosta. Tämä johtaa siihen että suunnitelmallisuuden tunnuspiirteet voisivat ihan täysin syntyä luonnollisten prosessien seurauksena. Analogiat johtuisivat epäsuorasta samansyntyisyydestä ja esim. SETI etsisikin "merkkejä jotka tiedämme luonnonvalinnan suoraan tai epäsuoraan aiheuttavan." - kuten monet ehdottavatkin viitaten esimerkiksi alkulukusarjoihin, joita Dembski on napannut populaarielokuvasta "Contact" ja joita hän käyttää kirjoissaan esimerkkinä siitä miten SETI etsii ja tunnistaa suunnittelua. Voidakseen esittää että näin ei ole, Älykkään Suunnittelun kannattajat joutuvat olettamaan että älymme ei ole luonnollisesti syntynyt. Onko siis ihme, että he saavat johtopäätöksen, jonka mukaan äly ei ole luonnollisesti syntynyt? Pointti on siinä, että vaikka naturalistit putoaisivat samaan ongelmaan - kuten mielestäni käykin - heidän puolellaan on okhamin partaveitsi. Jokainen uskoo fysikaalisen maailman todellisuuteen, osa vain on sitä mieltä että "vielä lisäksi on jotain". Aika erikoista saisi olla olemassaolo, jos olisi todennäköisempää että se on olemassa kuin että se ei ole olemassa. (Jos tälläinen sallittaisiin, ei asioita tarvitsisi selittää millään, kun sen olemassaolo olisi vaan todennäköisempää. Ainoastaan olemassaolottomuus vaatisi selityksiä. Ja tämä taas on perustieteentekoa ja perustelemisen ajatusta vastaan.)
Jos lähestymme Suunnittelua "ilman että tiedämme mitään Suunnittelusta" siten että otamme kohteeksi pelkästään jonkin kohteen jonka tiedämme Suunnitelluksi ja vertailemme sen ominaisuuksia, emme voi tietää antaako tämä yhtään varmoja tuloksia: Koska kaikki tietämämme suunnitellut kohteet ovat fysikaalisia olentoja, saadaan se, että kaikki fysikaalisille objekteille tyypilliset piirteet muuttuvat myös suunniteltujen piirteiksi : Emme siksi voi erottaa suoraan mitkä ominaisuudet johtuvat siitä että kappale on fysikaalinen ja ne jotka johtuvat siitä että ne on Suunniteltu. Jonka seurauksena käy niin ikävästi, että analogia ei lainkaan vastaa siihen "onko ilmiön tai piirteen takana luonnolliset vai älykkäät syyt".Tämä taas on keskeinen kysymys, johon ID hakee vastausta.Jotta vosimme kriittisesti selvittää sitä miten hyvin analogia löytää Suunnittelun, meidän pitäis tietää mitkä kohteet on Suunniteltuja ja mitkä eivät:
Esimerkiksi elämän määritelmän etsijät voivat huomata, että jos heidän "analogiapäätelmänsä" ominaisuuslistaus antaa tulokseksi "elävä" kiven ja taskukellon, on jossain vikaa koska he tietävät että kivet ja kellot eivät ole eläviä. Tällöin analogia ei selvitä onko jokin kohde elävä, vaan tutkii pikemmnkin sitä mekanismia ja lakijoukkoa jotka aikaansaavat elämän. Tällöin analogia voi korvaantua, meillä ei ole tietoa elämän tarkoista ominaisuuksista, mutta saamme hyviä tuloksia koska me tiedämme mitkä kohteet ovat eläviä vai ei. Elämän tutkijat voivat siksi etsiä hyvää määritelmää elämälle. Jos taas ID, joka ei tiedä mitkä kohteet ovat Suunniteltuja ja mitkä eivät on jokaikisen sellaisen kohteen kanssa, jota ei jo suoraan jotain kautta tiedetä Suunnitelluksijoka on se varmasti Suunniteltu kohde, esimerkiksi kännykkä ja sen kaltaiset kohteet, siinä analyysissäollaan siinä tilanteessa, että on täysin mahdotonta sanoa, onko esimerkiksi luonnon kivestä tai solusta löytynyt Suunnittelun tunnustus merkki siitä että luonnossa on oikeaa Suunnittelua, vai johtuuko tulos siitä että etsimme väärien tunnusmerkkejen kautta ja saamme siksi vääriä tuloksia. Ratkaisun antaa vain se, että päätetään "a priori" kohde joko Suunnitelluksi tai "Ei Suunnitelluksi": Jolloin päätelmäsiitä että onko kohde Suunniteltu vai ei ole, johtaa itse asiassa kehäpäätelmään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että analogia -argumentti ei kykene vastaamaan kysymykseen siitä mitkä kohteet ovat älykkäästi suunniteltuja ja mitkä eivät, jolloin vastaus kysymykseen olisi löydettävä muualta.
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
"If we see a house, we conclude, with the greatest certainty, that it had an architect or builder because this is precisely that species of effect which we have experienced to proceed from that species of cause. But surely you will not affirm that the universe bears such a resemblance to a house that we can with the same certainty infer a similar cause"
(Hume, Dialogues)
Yksikään "analogia -argumentti" ei ole täydellinen, eli kaikkia piirteitä koskevia, koska muuten kyseessä olisivat identtiset kohteet. Jokaisella kahdella kohteelle voidaan myös aina keksiä yhdistäviä piirteitä, jotka voivat olla näennäisiäkin. Analogia on siksi aina "liukuvarajainen".
Lisäongelmia tuottaa se, että analogia -argumenttia itsessään ei voida todistaa toimivaksi eikä toimimattomaksi:
Analogian todistaminen jouduttaisiin pakotetusti tekemään esimerkillä tilanteesta jossa analogia-argumentti olisi verrannollinen.
Vastaavaan joutuu myös analogia-argumentin toimimattomuutta puolustava:
Pitäisi siis osoittaa analogisesti, ettei analogia voi koskaan toimia ja jos tässä onnustuttaisiin, kumoutuisi itse päätelmä.
Toisin sanoen: Analogiapäättely on "perusoletus", jota ei voida todistaa oikeaksi eikä vääräksi. Mutta perusoletuksista vapaa tiedettä ei ole mahdollista. Tiede keskittyy perusoletusten minimointiin ja selitysarvon maksimointiin.
Analogiaa ei myöskään voida käyttää ainoana tunnistusmetodina; Analogiavertailussa täytyy olla jokin keino, jolla valitaa se johon analogisuutta verrataan. Jos näin ei toimittaisi sorruttaisiin kehäpäätelmään; Aluksi oletettaisiin jokin joukko verrattavaksi X:ään, ja sitten päätetään että tämän valitun joukon ominaisuudet ovat X:n ominaisuuksia ja lopuksi pääteltäisiin että joukko edustaa X:ää. Samaan ongelmaan päädytään riippumatta siitä onko Suunnittelu jokin määritelty ominaisuus vai ei: Jotta saisimme "varmasti Suunnitellun" kohteen, esimerkiski kännykän, analogiaan, meidän täytyy jollain ei analogisella tavalla tietää että se kohde on Suunniteltu. Keinona voi olla Suunnittelun tarkka määrittäminen tai sitten "ei analogian kautta saatu" tieto siitä että äly on vaikuttanut kohteeseen
Täysin varma analogiapäätelmä ei ole koskaan, mutta niin kauan, kuin falsifikationismi pätee, tämä koskee kaikkea tiedettä muutenkin.
Vaikka analogiapäätelmät erehtyvät joskus, tämä ei ole peruste torjua kaikkia analogiapäätelmiä. Ilman analogioita emme käytännössä voisi tehdä montaakaan päätelmää, joten meidän on tyydyttävä karsimaan virheelliset analogiat sekä suosimaan hyviä analogioita huonompien analogioiden sijasta.
Virheellinen analogia argumentaatiovirheenä on kahden yhteismitattoman(~"eiverrannollisen") asian rinnastamista. Väärä analogiapäätelmä tiivistyy kahteen päämuotoonmuotoon:
A:lla ja B:llä on yhteinen assosiaatio X
→A ja B ovat siis analogisia keskenään
/
A:lla on metafora B
Metaforan subjekti B on premissi C:lle
→jos A niin C
&
A:lla ja B:llä on yhteinen kvaliteetti X
B:llä ja C:llä on yhteinen kvaliteetti Y
→A ja C ovat siis analogisia keskenään.
Jos analogia ei ole virheellinen analogia ja pohjalta tehdään ennusteita, on kyseessä aina heikko analogia:
A ja B ovat analogisia.
B:llä on piirre X.
→A:llakin on piirre X.
Näistä heikoista analogioista osa on parempia ja osa on huonompia. "Hyvät erotetaan pakanoista" pääpiirteissään seuraavasti:
*Hyvällä analogialla yhteisiä piirteitä A:n ja B:n kanssa on paljon ja yhdenmukaisuuden osa -alueet voidaan testata. Jos väitämme että A:lla on piirre X siksi että analogisella B:llä on piirre X, on voitava testata, että A:lla todella on piirre X. Hyvä analogia myös selittää, eli kertoo myös miten asiat "eivät voi olla".
*Huonossa analogiassa yhteiset piirteet ovat vähäiset ja/tai niiden määrä ja laatu on tuntematon ja/tai testaamattomissa. Huono analogia ei myöskään rajaa mitään ulkopuolelleen.
Tämä tarkoittaa sitä, että sen pohjalta että jotkin piirteet ovat samanlaiset, voidaan tehdä ennuste muista yhteisistä piirteistä on, mutta tämä ei ole välttämätön seuraus: Jotta analogian "ennusteella" olisi merkitystä, jotta sitä voitaisiin pitää jonkinlaisena "teoriana" on sitä voitava myös testata -ja myös "periaatteessa" jollain tavoin osoittaa pätemättömäksi(~"falsifioitavuus"). Koska ei -identtisillä kohteilla A ja B on aina piirteitä, jotka ovat "eianalogisia", eikä analogia -argumentin pätevyyttä voida analysoida loogisesti, on analogian aktuaalisuus juuri piirteen X kohdalla pakko kyetä varmistamaan.
*Vaikka omenat ja appelsiinit ovat hyvin monilta piirteiltään samanlaisia, ei näiden hedelmien yhteneväisien piirteiden listaaminen muuta omenoita yhtä happamiksi kuin appelsiineja. "Happamuusanalogia" on voitava testata erikseen, jolloin siitä saadaan deduktiivinen ennuste.
*Ihmisellä on taipumus antropomorfismiin, eli he muuttavat kaiken itsensä kaltaiseksi; Löydämme kasvon muotoja kuun kraatereista ja armeijoita pilvistä. Samoin runoudessa muutamme tähdet ja planeetat kaasuplaneettojen sijasta ihmisiksi, ja liitämme niihin tunnesymboliikkaa. Ihmisille myrskyt ovat raivoisia ja aurinkoiset kesäpäivät leppeitä. Nämä osoittavat vähintäänkin sen, että ihmiset ovat taipuvaisia lisäämään inhimillisiä ominaisuuksia kohteisiin joissa niitä ei välttämättä ole, eli ihmiset tekevät luonnostaan tälläisiä analogioita; Se että ihminen näkee "inhimillistävän yhteyden" ei vielä itsesään tarkoita että yhteys on aito. Näin ollen Design -argumentti, jossa "toiminnallisuus" yhdistetään insinöörien tekemiin koneisiin ei ole hyvä analogia, vaan pelkkä "yhteiseen assosiaatioon" nojaava analogia, jos emme voi jotain kautta varmistaa miten kohde on syntynyt. Ja jos taas pystyisimme tähän, emme tarvitsisi analogiaa. Ja jos yliluonnollinen insinööri voi tehdä vaikka minkälaisia rakenteita emme voisi edes tietää minkälainen rakenne olisi "epäanalogia", jolloin väite samanlaisuudesta ei ole falsifioitavissa.
*Design -argumentti, jossa se että luonto "vaikuttaa" Suunnitellulta jopa siinä määrin, että evoluutikot käyttävät "älyllisyyteen" liitettyjä metaforia evoluution yhteydessä tarkoittaisi että takana olisi oikea yhteys älyllisyyteen on "huono analogia", koska yhteys nojaa yhteiseen assosiaatioon, jossa " asia on kun (subjektiivisesti) näyttää".
*Designin samankaltaisuuteen nojaava argumentti myös unohtaa sen mahdollisuuden että ulkonäkö voi yksinkertaisesti johtua siitä että universumin lainalaisuudet määrittelevät tietyt raja -arvot, jotka määrittävät tarkasti mitä ominaispiirteitä jollain tietyllä toiminnolla on.
Esimerkiksi kohde joka kokoaa ja kohdistaa valoa ja muuttaa sen sähköiseksi signaaliksi vaatii tietynlaisia muotoja ja läpinäkyvyyden kaltaisia ominaisuuksia; Ja tämä vuoksi toimivassa silmässä, kamerassa, kaukoputkessa... täytyy olla tietynlaisia rakenteita. Valittavana on tälöin JOKO se että ominaisuutta ei ole TAI että kohteella on juuri tietynlainen rakenne: Jos tällöin ominaisuus on, emme voi ihmetellä miksi sillä on samanlainen rakenne kuin jollain ihmisen suunnittelemalla, samanlaista ominaisuutta käyttävällä, laitteella.
*Väitteet joissa erotetaan ihmisen Suunnittelu luonnon aikaansaannoksista voi onnistua vain jos ihmisen aikaansaannos on erilainen suhteessa luontoon. Tämän seurauksena on absurdia puhua luonnossa olevien kappaleiden ja ihmisen tekemien, keinotekoisten tavaroiden samankaltaisuudesta. Ja vaikka tästä lipsuttaisiinkin ja etsittäisiin yhteneviä muotoja älyn ja luonnon väliltä, ei voida tietää näemmekö tehdyssä luonnollisuutta älyssä vai älykkyyttä luonnollisessa; Jos paikallinen seppä katsoo rukoilijasirkan etujalkaa ja tekee tämän pohjalta taskuveitsen, ovat veitsi ja rukoilijasirkan etujalka analogisia, mutta tämä samanlaisuus ei tee sirkan jalkaa sen Suunnitellummaksi kuin mitä se oli ennen sepän taskuveistä. Luonto on inspiroinut keksinnöissä kautta aikojen, joten yhteisiä piirteitä löytyy pakotetusti.
*Koska jokaikinen analogia -argumenttia voidaan aina myös katsoa epäanalogian kautta, vertaamme miten esimerkiksi perimä eroaa taskukelloista, kirjoista, Mt.Rushmoresta ja muusta ihmisten Suunnittelusta; Olennaisina eroina on se, että DNA mutatoituu, replikoi, siihen kohdistuu luonnonvalinta ja sillä on jopa ollut enemmän olemassaoloaikaa koota kompleksisuutta näiden avulla. Tämän vuoksi jos analogia -argumentti on arvoton silloin kun sillä yritetään kiistää evoluutiota; DNA:n vertailukohtana olevista laittista yksinkertaisesti puuttuvat kaikki ne asiat jotka vaaditaan jotta evoluutio toimisi : Analogisuus on tässä tapauksessa vastaava päättely, kuin se että kiistäisi perimän replikaation sen vuoksi että kirjat eivät replikoi.
*Vanhan tunnetun tosiasian mukaan mille tahansa asialle löydetään todisteita, jos ainoastaan sitä tukevia asioita hyväksytään. Tämän vuoksi tieteessä kielletään ns. "cherry picking", eli kerman kuoriminen. Design -analogiassa epäanalogiat kuitenkin poistetaan "pakollisina" ja "merkityksettöminä", kun taas samanlaisuudet nähdään "merkityksellisinä". Mikä tarkoittaa sitä, että se valikoi havainnoista vain ne seikat, jotka sille ovat edullisia.
Tämän perusteella sen sanominen että "analogia ei todista aukottomasti" on sama asia kuin sanoisi että "selibaatti ei ole ryhmäseksiä". Toki totta, mutta vähättelyä.
*"Design -analogiassa" analogian samankaltaisuus ihmisten tekojen kanssa ratkaisee; Kun kohde on erittäin samanlainen ihmisten tuotosten kanssa, se viittaa suunnitteluun. Toisaalta esiintyy myös "Kompleksisuus - Design -argumentti", joka nojaa siihen että ihmisen kyvyttömyyteen tuottaa jotain piirrettä tai piirteitä kohteesta kertoo siitä että se on niin monimutkainen, että edes ihminen ei kykene tekemään sitä. Tälläiseen "luonnon mahtiin ja ihmeellisyyteen, joka ylittää tiedemiestenkin ymmärryksen" -päättelyyn törmää jopa yllättävän usein.
Selkeimmin tähän törmää elämän synnyn käsittelyssä, jossa on selvästi havaittavissa se kuinka osalle kokeessa ei ole tuotettu mitään elämää -ei edes "vähän elävää"- vaan ainoastaan leikitty kemikaaleilla.(kompleksisuus) Ja toiset taas korostavat sitä kuinka kokeen järjestäjänä ja tekijänä on ollut älykäs ihminen, jolloin tulos johtuukin älystä.(analogia)
Kun puhutaan Suunnittelun tunnistamisesta joko analogian tai "monimutkaisuuden" kautta, olisi syytä perustella miksi juuri sen puolen pitäisi ratkaista. Miksi analogisuus kertoo suunnittelusta juuri siinä tilanteessa enemmän kuin kompleksisuus tai toisinpäin. Selitykseksi ei riitä väite siitä että "kohde on X (analogia tai kompleksinen) eikä Suunnittelu ole mahdoton", koska se johtaisi kehäpäätelmään. Ilman objektiivista perustelua nämä keskenään ristiriitaiset tunnistustavat johtavat paitsi falsifioitumattomuuteen, myös siihen että vastakkaiset argumentit syövät toisensa perustelupohjan. Näyttääkin siltä, että analogia ja kompleksisuus -argumentit eivät itse asiassa kumpikaan kykene ratkaisemaan "design -ongelmaa", eli kysymystä siitä onko joidenkin asioiden takana Suunnittelu vai ei.
*Analogia ei voi olla Suunnittelun tunnistukselle välttämätöntä, koska muutoin emme ikinä saisi käsiimme sitä "varmasti suunniteltujen kohteiden joukkoa", jonka ominaisuuksien kanssa muut kohteet sitten olisivat analogisia ja tätä kautta pääteltävissä suunnitelluiksi. Koska tunnistamme suunnittelua, meillä on siis selvästi jokin muukin tapa tunnistaa Suunnittelua, ja voimme käyttää tätä.
*Intelligent Designin kannattajat joutuvat olettamaan älyn alkuperän jo ennen kuin asettavat sen analogiaan. Sillä muutoin heidän perustelultaan putoaa pohja. Tämä on helpohko osoittaa: Naturalistit olettavat että snnittelukykymme on syntynyt puhtaasti luonnollisten prosessien kautta. Että sen piirteet ovat suoraan ja epäsuoraan luonnonvalinnan tulosta. Tämä johtaa siihen että suunnitelmallisuuden tunnuspiirteet voisivat ihan täysin syntyä luonnollisten prosessien seurauksena. Analogiat johtuisivat epäsuorasta samansyntyisyydestä ja esim. SETI etsisikin "merkkejä jotka tiedämme luonnonvalinnan suoraan tai epäsuoraan aiheuttavan." - kuten monet ehdottavatkin viitaten esimerkiksi alkulukusarjoihin, joita Dembski on napannut populaarielokuvasta "Contact" ja joita hän käyttää kirjoissaan esimerkkinä siitä miten SETI etsii ja tunnistaa suunnittelua. Voidakseen esittää että näin ei ole, Älykkään Suunnittelun kannattajat joutuvat olettamaan että älymme ei ole luonnollisesti syntynyt. Onko siis ihme, että he saavat johtopäätöksen, jonka mukaan äly ei ole luonnollisesti syntynyt? Pointti on siinä, että vaikka naturalistit putoaisivat samaan ongelmaan - kuten mielestäni käykin - heidän puolellaan on okhamin partaveitsi. Jokainen uskoo fysikaalisen maailman todellisuuteen, osa vain on sitä mieltä että "vielä lisäksi on jotain". Aika erikoista saisi olla olemassaolo, jos olisi todennäköisempää että se on olemassa kuin että se ei ole olemassa. (Jos tälläinen sallittaisiin, ei asioita tarvitsisi selittää millään, kun sen olemassaolo olisi vaan todennäköisempää. Ainoastaan olemassaolottomuus vaatisi selityksiä. Ja tämä taas on perustieteentekoa ja perustelemisen ajatusta vastaan.)
Jos lähestymme Suunnittelua "ilman että tiedämme mitään Suunnittelusta" siten että otamme kohteeksi pelkästään jonkin kohteen jonka tiedämme Suunnitelluksi ja vertailemme sen ominaisuuksia, emme voi tietää antaako tämä yhtään varmoja tuloksia: Koska kaikki tietämämme suunnitellut kohteet ovat fysikaalisia olentoja, saadaan se, että kaikki fysikaalisille objekteille tyypilliset piirteet muuttuvat myös suunniteltujen piirteiksi : Emme siksi voi erottaa suoraan mitkä ominaisuudet johtuvat siitä että kappale on fysikaalinen ja ne jotka johtuvat siitä että ne on Suunniteltu. Jonka seurauksena käy niin ikävästi, että analogia ei lainkaan vastaa siihen "onko ilmiön tai piirteen takana luonnolliset vai älykkäät syyt".Tämä taas on keskeinen kysymys, johon ID hakee vastausta.Jotta vosimme kriittisesti selvittää sitä miten hyvin analogia löytää Suunnittelun, meidän pitäis tietää mitkä kohteet on Suunniteltuja ja mitkä eivät:
Esimerkiksi elämän määritelmän etsijät voivat huomata, että jos heidän "analogiapäätelmänsä" ominaisuuslistaus antaa tulokseksi "elävä" kiven ja taskukellon, on jossain vikaa koska he tietävät että kivet ja kellot eivät ole eläviä. Tällöin analogia ei selvitä onko jokin kohde elävä, vaan tutkii pikemmnkin sitä mekanismia ja lakijoukkoa jotka aikaansaavat elämän. Tällöin analogia voi korvaantua, meillä ei ole tietoa elämän tarkoista ominaisuuksista, mutta saamme hyviä tuloksia koska me tiedämme mitkä kohteet ovat eläviä vai ei. Elämän tutkijat voivat siksi etsiä hyvää määritelmää elämälle. Jos taas ID, joka ei tiedä mitkä kohteet ovat Suunniteltuja ja mitkä eivät on jokaikisen sellaisen kohteen kanssa, jota ei jo suoraan jotain kautta tiedetä Suunnitelluksijoka on se varmasti Suunniteltu kohde, esimerkiksi kännykkä ja sen kaltaiset kohteet, siinä analyysissäollaan siinä tilanteessa, että on täysin mahdotonta sanoa, onko esimerkiksi luonnon kivestä tai solusta löytynyt Suunnittelun tunnustus merkki siitä että luonnossa on oikeaa Suunnittelua, vai johtuuko tulos siitä että etsimme väärien tunnusmerkkejen kautta ja saamme siksi vääriä tuloksia. Ratkaisun antaa vain se, että päätetään "a priori" kohde joko Suunnitelluksi tai "Ei Suunnitelluksi": Jolloin päätelmäsiitä että onko kohde Suunniteltu vai ei ole, johtaa itse asiassa kehäpäätelmään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että analogia -argumentti ei kykene vastaamaan kysymykseen siitä mitkä kohteet ovat älykkäästi suunniteltuja ja mitkä eivät, jolloin vastaus kysymykseen olisi löydettävä muualta.
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
Lisäongelmia tuottaa se, että analogia -argumenttia itsessään ei voida todistaa toimivaksi eikä toimimattomaksi:
Analogian todistaminen jouduttaisiin pakotetusti tekemään esimerkillä tilanteesta jossa analogia-argumentti olisi verrannollinen. Vastaavaan joutuu myös analogia-argumentin toimimattomuutta puolustava: Pitäisi siis osoittaa analogisesti, ettei analogia voi koskaan toimia ja jos tässä onnustuttaisiin, kumoutuisi itse päätelmä.
Toisin sanoen: Analogiapäättely on "perusoletus", jota ei voida todistaa oikeaksi eikä vääräksi. Mutta perusoletuksista vapaa tiedettä ei ole mahdollista. Tiede keskittyy perusoletusten minimointiin ja selitysarvon maksimointiin.
Analogiaa ei myöskään voida käyttää ainoana tunnistusmetodina; Analogiavertailussa täytyy olla jokin keino, jolla valitaa se johon analogisuutta verrataan. Jos näin ei toimittaisi sorruttaisiin kehäpäätelmään; Aluksi oletettaisiin jokin joukko verrattavaksi X:ään, ja sitten päätetään että tämän valitun joukon ominaisuudet ovat X:n ominaisuuksia ja lopuksi pääteltäisiin että joukko edustaa X:ää. Samaan ongelmaan päädytään riippumatta siitä onko Suunnittelu jokin määritelty ominaisuus vai ei: Jotta saisimme "varmasti Suunnitellun" kohteen, esimerkiski kännykän, analogiaan, meidän täytyy jollain ei analogisella tavalla tietää että se kohde on Suunniteltu. Keinona voi olla Suunnittelun tarkka määrittäminen tai sitten "ei analogian kautta saatu" tieto siitä että äly on vaikuttanut kohteeseen
Täysin varma analogiapäätelmä ei ole koskaan, mutta niin kauan, kuin falsifikationismi pätee, tämä koskee kaikkea tiedettä muutenkin.
Vaikka analogiapäätelmät erehtyvät joskus, tämä ei ole peruste torjua kaikkia analogiapäätelmiä. Ilman analogioita emme käytännössä voisi tehdä montaakaan päätelmää, joten meidän on tyydyttävä karsimaan virheelliset analogiat sekä suosimaan hyviä analogioita huonompien analogioiden sijasta.
Virheellinen analogia argumentaatiovirheenä on kahden yhteismitattoman(~"eiverrannollisen") asian rinnastamista. Väärä analogiapäätelmä tiivistyy kahteen päämuotoonmuotoon:
A:lla ja B:llä on yhteinen assosiaatio X
→A ja B ovat siis analogisia keskenään
/
A:lla on metafora B
Metaforan subjekti B on premissi C:lle
→jos A niin C
&
A:lla ja B:llä on yhteinen kvaliteetti X
B:llä ja C:llä on yhteinen kvaliteetti Y
→A ja C ovat siis analogisia keskenään.
Jos analogia ei ole virheellinen analogia ja pohjalta tehdään ennusteita, on kyseessä aina heikko analogia:
A ja B ovat analogisia.
B:llä on piirre X.
→A:llakin on piirre X.
Näistä heikoista analogioista osa on parempia ja osa on huonompia. "Hyvät erotetaan pakanoista" pääpiirteissään seuraavasti:
*Hyvällä analogialla yhteisiä piirteitä A:n ja B:n kanssa on paljon ja yhdenmukaisuuden osa -alueet voidaan testata. Jos väitämme että A:lla on piirre X siksi että analogisella B:llä on piirre X, on voitava testata, että A:lla todella on piirre X. Hyvä analogia myös selittää, eli kertoo myös miten asiat "eivät voi olla".
*Huonossa analogiassa yhteiset piirteet ovat vähäiset ja/tai niiden määrä ja laatu on tuntematon ja/tai testaamattomissa. Huono analogia ei myöskään rajaa mitään ulkopuolelleen.
Tämä tarkoittaa sitä, että sen pohjalta että jotkin piirteet ovat samanlaiset, voidaan tehdä ennuste muista yhteisistä piirteistä on, mutta tämä ei ole välttämätön seuraus: Jotta analogian "ennusteella" olisi merkitystä, jotta sitä voitaisiin pitää jonkinlaisena "teoriana" on sitä voitava myös testata -ja myös "periaatteessa" jollain tavoin osoittaa pätemättömäksi(~"falsifioitavuus"). Koska ei -identtisillä kohteilla A ja B on aina piirteitä, jotka ovat "eianalogisia", eikä analogia -argumentin pätevyyttä voida analysoida loogisesti, on analogian aktuaalisuus juuri piirteen X kohdalla pakko kyetä varmistamaan.
*Vaikka omenat ja appelsiinit ovat hyvin monilta piirteiltään samanlaisia, ei näiden hedelmien yhteneväisien piirteiden listaaminen muuta omenoita yhtä happamiksi kuin appelsiineja. "Happamuusanalogia" on voitava testata erikseen, jolloin siitä saadaan deduktiivinen ennuste.
*Ihmisellä on taipumus antropomorfismiin, eli he muuttavat kaiken itsensä kaltaiseksi; Löydämme kasvon muotoja kuun kraatereista ja armeijoita pilvistä. Samoin runoudessa muutamme tähdet ja planeetat kaasuplaneettojen sijasta ihmisiksi, ja liitämme niihin tunnesymboliikkaa. Ihmisille myrskyt ovat raivoisia ja aurinkoiset kesäpäivät leppeitä. Nämä osoittavat vähintäänkin sen, että ihmiset ovat taipuvaisia lisäämään inhimillisiä ominaisuuksia kohteisiin joissa niitä ei välttämättä ole, eli ihmiset tekevät luonnostaan tälläisiä analogioita; Se että ihminen näkee "inhimillistävän yhteyden" ei vielä itsesään tarkoita että yhteys on aito. Näin ollen Design -argumentti, jossa "toiminnallisuus" yhdistetään insinöörien tekemiin koneisiin ei ole hyvä analogia, vaan pelkkä "yhteiseen assosiaatioon" nojaava analogia, jos emme voi jotain kautta varmistaa miten kohde on syntynyt. Ja jos taas pystyisimme tähän, emme tarvitsisi analogiaa. Ja jos yliluonnollinen insinööri voi tehdä vaikka minkälaisia rakenteita emme voisi edes tietää minkälainen rakenne olisi "epäanalogia", jolloin väite samanlaisuudesta ei ole falsifioitavissa.
*Design -argumentti, jossa se että luonto "vaikuttaa" Suunnitellulta jopa siinä määrin, että evoluutikot käyttävät "älyllisyyteen" liitettyjä metaforia evoluution yhteydessä tarkoittaisi että takana olisi oikea yhteys älyllisyyteen on "huono analogia", koska yhteys nojaa yhteiseen assosiaatioon, jossa " asia on kun (subjektiivisesti) näyttää".
*Designin samankaltaisuuteen nojaava argumentti myös unohtaa sen mahdollisuuden että ulkonäkö voi yksinkertaisesti johtua siitä että universumin lainalaisuudet määrittelevät tietyt raja -arvot, jotka määrittävät tarkasti mitä ominaispiirteitä jollain tietyllä toiminnolla on.
Esimerkiksi kohde joka kokoaa ja kohdistaa valoa ja muuttaa sen sähköiseksi signaaliksi vaatii tietynlaisia muotoja ja läpinäkyvyyden kaltaisia ominaisuuksia; Ja tämä vuoksi toimivassa silmässä, kamerassa, kaukoputkessa... täytyy olla tietynlaisia rakenteita. Valittavana on tälöin JOKO se että ominaisuutta ei ole TAI että kohteella on juuri tietynlainen rakenne: Jos tällöin ominaisuus on, emme voi ihmetellä miksi sillä on samanlainen rakenne kuin jollain ihmisen suunnittelemalla, samanlaista ominaisuutta käyttävällä, laitteella.
*Väitteet joissa erotetaan ihmisen Suunnittelu luonnon aikaansaannoksista voi onnistua vain jos ihmisen aikaansaannos on erilainen suhteessa luontoon. Tämän seurauksena on absurdia puhua luonnossa olevien kappaleiden ja ihmisen tekemien, keinotekoisten tavaroiden samankaltaisuudesta. Ja vaikka tästä lipsuttaisiinkin ja etsittäisiin yhteneviä muotoja älyn ja luonnon väliltä, ei voida tietää näemmekö tehdyssä luonnollisuutta älyssä vai älykkyyttä luonnollisessa; Jos paikallinen seppä katsoo rukoilijasirkan etujalkaa ja tekee tämän pohjalta taskuveitsen, ovat veitsi ja rukoilijasirkan etujalka analogisia, mutta tämä samanlaisuus ei tee sirkan jalkaa sen Suunnitellummaksi kuin mitä se oli ennen sepän taskuveistä. Luonto on inspiroinut keksinnöissä kautta aikojen, joten yhteisiä piirteitä löytyy pakotetusti.
*Koska jokaikinen analogia -argumenttia voidaan aina myös katsoa epäanalogian kautta, vertaamme miten esimerkiksi perimä eroaa taskukelloista, kirjoista, Mt.Rushmoresta ja muusta ihmisten Suunnittelusta; Olennaisina eroina on se, että DNA mutatoituu, replikoi, siihen kohdistuu luonnonvalinta ja sillä on jopa ollut enemmän olemassaoloaikaa koota kompleksisuutta näiden avulla. Tämän vuoksi jos analogia -argumentti on arvoton silloin kun sillä yritetään kiistää evoluutiota; DNA:n vertailukohtana olevista laittista yksinkertaisesti puuttuvat kaikki ne asiat jotka vaaditaan jotta evoluutio toimisi : Analogisuus on tässä tapauksessa vastaava päättely, kuin se että kiistäisi perimän replikaation sen vuoksi että kirjat eivät replikoi.
*Vanhan tunnetun tosiasian mukaan mille tahansa asialle löydetään todisteita, jos ainoastaan sitä tukevia asioita hyväksytään. Tämän vuoksi tieteessä kielletään ns. "cherry picking", eli kerman kuoriminen. Design -analogiassa epäanalogiat kuitenkin poistetaan "pakollisina" ja "merkityksettöminä", kun taas samanlaisuudet nähdään "merkityksellisinä". Mikä tarkoittaa sitä, että se valikoi havainnoista vain ne seikat, jotka sille ovat edullisia.
Tämän perusteella sen sanominen että "analogia ei todista aukottomasti" on sama asia kuin sanoisi että "selibaatti ei ole ryhmäseksiä". Toki totta, mutta vähättelyä.
*"Design -analogiassa" analogian samankaltaisuus ihmisten tekojen kanssa ratkaisee; Kun kohde on erittäin samanlainen ihmisten tuotosten kanssa, se viittaa suunnitteluun. Toisaalta esiintyy myös "Kompleksisuus - Design -argumentti", joka nojaa siihen että ihmisen kyvyttömyyteen tuottaa jotain piirrettä tai piirteitä kohteesta kertoo siitä että se on niin monimutkainen, että edes ihminen ei kykene tekemään sitä. Tälläiseen "luonnon mahtiin ja ihmeellisyyteen, joka ylittää tiedemiestenkin ymmärryksen" -päättelyyn törmää jopa yllättävän usein.
Selkeimmin tähän törmää elämän synnyn käsittelyssä, jossa on selvästi havaittavissa se kuinka osalle kokeessa ei ole tuotettu mitään elämää -ei edes "vähän elävää"- vaan ainoastaan leikitty kemikaaleilla.(kompleksisuus) Ja toiset taas korostavat sitä kuinka kokeen järjestäjänä ja tekijänä on ollut älykäs ihminen, jolloin tulos johtuukin älystä.(analogia)
Kun puhutaan Suunnittelun tunnistamisesta joko analogian tai "monimutkaisuuden" kautta, olisi syytä perustella miksi juuri sen puolen pitäisi ratkaista. Miksi analogisuus kertoo suunnittelusta juuri siinä tilanteessa enemmän kuin kompleksisuus tai toisinpäin. Selitykseksi ei riitä väite siitä että "kohde on X (analogia tai kompleksinen) eikä Suunnittelu ole mahdoton", koska se johtaisi kehäpäätelmään. Ilman objektiivista perustelua nämä keskenään ristiriitaiset tunnistustavat johtavat paitsi falsifioitumattomuuteen, myös siihen että vastakkaiset argumentit syövät toisensa perustelupohjan. Näyttääkin siltä, että analogia ja kompleksisuus -argumentit eivät itse asiassa kumpikaan kykene ratkaisemaan "design -ongelmaa", eli kysymystä siitä onko joidenkin asioiden takana Suunnittelu vai ei.
*Analogia ei voi olla Suunnittelun tunnistukselle välttämätöntä, koska muutoin emme ikinä saisi käsiimme sitä "varmasti suunniteltujen kohteiden joukkoa", jonka ominaisuuksien kanssa muut kohteet sitten olisivat analogisia ja tätä kautta pääteltävissä suunnitelluiksi. Koska tunnistamme suunnittelua, meillä on siis selvästi jokin muukin tapa tunnistaa Suunnittelua, ja voimme käyttää tätä.
*Intelligent Designin kannattajat joutuvat olettamaan älyn alkuperän jo ennen kuin asettavat sen analogiaan. Sillä muutoin heidän perustelultaan putoaa pohja. Tämä on helpohko osoittaa: Naturalistit olettavat että snnittelukykymme on syntynyt puhtaasti luonnollisten prosessien kautta. Että sen piirteet ovat suoraan ja epäsuoraan luonnonvalinnan tulosta. Tämä johtaa siihen että suunnitelmallisuuden tunnuspiirteet voisivat ihan täysin syntyä luonnollisten prosessien seurauksena. Analogiat johtuisivat epäsuorasta samansyntyisyydestä ja esim. SETI etsisikin "merkkejä jotka tiedämme luonnonvalinnan suoraan tai epäsuoraan aiheuttavan." - kuten monet ehdottavatkin viitaten esimerkiksi alkulukusarjoihin, joita Dembski on napannut populaarielokuvasta "Contact" ja joita hän käyttää kirjoissaan esimerkkinä siitä miten SETI etsii ja tunnistaa suunnittelua. Voidakseen esittää että näin ei ole, Älykkään Suunnittelun kannattajat joutuvat olettamaan että älymme ei ole luonnollisesti syntynyt. Onko siis ihme, että he saavat johtopäätöksen, jonka mukaan äly ei ole luonnollisesti syntynyt? Pointti on siinä, että vaikka naturalistit putoaisivat samaan ongelmaan - kuten mielestäni käykin - heidän puolellaan on okhamin partaveitsi. Jokainen uskoo fysikaalisen maailman todellisuuteen, osa vain on sitä mieltä että "vielä lisäksi on jotain". Aika erikoista saisi olla olemassaolo, jos olisi todennäköisempää että se on olemassa kuin että se ei ole olemassa. (Jos tälläinen sallittaisiin, ei asioita tarvitsisi selittää millään, kun sen olemassaolo olisi vaan todennäköisempää. Ainoastaan olemassaolottomuus vaatisi selityksiä. Ja tämä taas on perustieteentekoa ja perustelemisen ajatusta vastaan.)
Jos lähestymme Suunnittelua "ilman että tiedämme mitään Suunnittelusta" siten että otamme kohteeksi pelkästään jonkin kohteen jonka tiedämme Suunnitelluksi ja vertailemme sen ominaisuuksia, emme voi tietää antaako tämä yhtään varmoja tuloksia: Koska kaikki tietämämme suunnitellut kohteet ovat fysikaalisia olentoja, saadaan se, että kaikki fysikaalisille objekteille tyypilliset piirteet muuttuvat myös suunniteltujen piirteiksi : Emme siksi voi erottaa suoraan mitkä ominaisuudet johtuvat siitä että kappale on fysikaalinen ja ne jotka johtuvat siitä että ne on Suunniteltu. Jonka seurauksena käy niin ikävästi, että analogia ei lainkaan vastaa siihen "onko ilmiön tai piirteen takana luonnolliset vai älykkäät syyt".Tämä taas on keskeinen kysymys, johon ID hakee vastausta.Jotta vosimme kriittisesti selvittää sitä miten hyvin analogia löytää Suunnittelun, meidän pitäis tietää mitkä kohteet on Suunniteltuja ja mitkä eivät:
Esimerkiksi elämän määritelmän etsijät voivat huomata, että jos heidän "analogiapäätelmänsä" ominaisuuslistaus antaa tulokseksi "elävä" kiven ja taskukellon, on jossain vikaa koska he tietävät että kivet ja kellot eivät ole eläviä. Tällöin analogia ei selvitä onko jokin kohde elävä, vaan tutkii pikemmnkin sitä mekanismia ja lakijoukkoa jotka aikaansaavat elämän. Tällöin analogia voi korvaantua, meillä ei ole tietoa elämän tarkoista ominaisuuksista, mutta saamme hyviä tuloksia koska me tiedämme mitkä kohteet ovat eläviä vai ei. Elämän tutkijat voivat siksi etsiä hyvää määritelmää elämälle. Jos taas ID, joka ei tiedä mitkä kohteet ovat Suunniteltuja ja mitkä eivät on jokaikisen sellaisen kohteen kanssa, jota ei jo suoraan jotain kautta tiedetä Suunnitelluksijoka on se varmasti Suunniteltu kohde, esimerkiksi kännykkä ja sen kaltaiset kohteet, siinä analyysissäollaan siinä tilanteessa, että on täysin mahdotonta sanoa, onko esimerkiksi luonnon kivestä tai solusta löytynyt Suunnittelun tunnustus merkki siitä että luonnossa on oikeaa Suunnittelua, vai johtuuko tulos siitä että etsimme väärien tunnusmerkkejen kautta ja saamme siksi vääriä tuloksia. Ratkaisun antaa vain se, että päätetään "a priori" kohde joko Suunnitelluksi tai "Ei Suunnitelluksi": Jolloin päätelmäsiitä että onko kohde Suunniteltu vai ei ole, johtaa itse asiassa kehäpäätelmään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että analogia -argumentti ei kykene vastaamaan kysymykseen siitä mitkä kohteet ovat älykkäästi suunniteltuja ja mitkä eivät, jolloin vastaus kysymykseen olisi löydettävä muualta.
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
Täysin varma analogiapäätelmä ei ole koskaan, mutta niin kauan, kuin falsifikationismi pätee, tämä koskee kaikkea tiedettä muutenkin. Vaikka analogiapäätelmät erehtyvät joskus, tämä ei ole peruste torjua kaikkia analogiapäätelmiä. Ilman analogioita emme käytännössä voisi tehdä montaakaan päätelmää, joten meidän on tyydyttävä karsimaan virheelliset analogiat sekä suosimaan hyviä analogioita huonompien analogioiden sijasta.
Virheellinen analogia argumentaatiovirheenä on kahden yhteismitattoman(~"eiverrannollisen") asian rinnastamista. Väärä analogiapäätelmä tiivistyy kahteen päämuotoonmuotoon:
A:lla ja B:llä on yhteinen assosiaatio X
→A ja B ovat siis analogisia keskenään
/
A:lla on metafora B
Metaforan subjekti B on premissi C:lle
→jos A niin C
&
A:lla ja B:llä on yhteinen kvaliteetti X
B:llä ja C:llä on yhteinen kvaliteetti Y
→A ja C ovat siis analogisia keskenään.
Jos analogia ei ole virheellinen analogia ja pohjalta tehdään ennusteita, on kyseessä aina heikko analogia:
A ja B ovat analogisia.
B:llä on piirre X.
→A:llakin on piirre X.
Näistä heikoista analogioista osa on parempia ja osa on huonompia. "Hyvät erotetaan pakanoista" pääpiirteissään seuraavasti:
*Hyvällä analogialla yhteisiä piirteitä A:n ja B:n kanssa on paljon ja yhdenmukaisuuden osa -alueet voidaan testata. Jos väitämme että A:lla on piirre X siksi että analogisella B:llä on piirre X, on voitava testata, että A:lla todella on piirre X. Hyvä analogia myös selittää, eli kertoo myös miten asiat "eivät voi olla".
*Huonossa analogiassa yhteiset piirteet ovat vähäiset ja/tai niiden määrä ja laatu on tuntematon ja/tai testaamattomissa. Huono analogia ei myöskään rajaa mitään ulkopuolelleen.
Tämä tarkoittaa sitä, että sen pohjalta että jotkin piirteet ovat samanlaiset, voidaan tehdä ennuste muista yhteisistä piirteistä on, mutta tämä ei ole välttämätön seuraus: Jotta analogian "ennusteella" olisi merkitystä, jotta sitä voitaisiin pitää jonkinlaisena "teoriana" on sitä voitava myös testata -ja myös "periaatteessa" jollain tavoin osoittaa pätemättömäksi(~"falsifioitavuus"). Koska ei -identtisillä kohteilla A ja B on aina piirteitä, jotka ovat "eianalogisia", eikä analogia -argumentin pätevyyttä voida analysoida loogisesti, on analogian aktuaalisuus juuri piirteen X kohdalla pakko kyetä varmistamaan.
*Vaikka omenat ja appelsiinit ovat hyvin monilta piirteiltään samanlaisia, ei näiden hedelmien yhteneväisien piirteiden listaaminen muuta omenoita yhtä happamiksi kuin appelsiineja. "Happamuusanalogia" on voitava testata erikseen, jolloin siitä saadaan deduktiivinen ennuste.
*Ihmisellä on taipumus antropomorfismiin, eli he muuttavat kaiken itsensä kaltaiseksi; Löydämme kasvon muotoja kuun kraatereista ja armeijoita pilvistä. Samoin runoudessa muutamme tähdet ja planeetat kaasuplaneettojen sijasta ihmisiksi, ja liitämme niihin tunnesymboliikkaa. Ihmisille myrskyt ovat raivoisia ja aurinkoiset kesäpäivät leppeitä. Nämä osoittavat vähintäänkin sen, että ihmiset ovat taipuvaisia lisäämään inhimillisiä ominaisuuksia kohteisiin joissa niitä ei välttämättä ole, eli ihmiset tekevät luonnostaan tälläisiä analogioita; Se että ihminen näkee "inhimillistävän yhteyden" ei vielä itsesään tarkoita että yhteys on aito. Näin ollen Design -argumentti, jossa "toiminnallisuus" yhdistetään insinöörien tekemiin koneisiin ei ole hyvä analogia, vaan pelkkä "yhteiseen assosiaatioon" nojaava analogia, jos emme voi jotain kautta varmistaa miten kohde on syntynyt. Ja jos taas pystyisimme tähän, emme tarvitsisi analogiaa. Ja jos yliluonnollinen insinööri voi tehdä vaikka minkälaisia rakenteita emme voisi edes tietää minkälainen rakenne olisi "epäanalogia", jolloin väite samanlaisuudesta ei ole falsifioitavissa.
*Design -argumentti, jossa se että luonto "vaikuttaa" Suunnitellulta jopa siinä määrin, että evoluutikot käyttävät "älyllisyyteen" liitettyjä metaforia evoluution yhteydessä tarkoittaisi että takana olisi oikea yhteys älyllisyyteen on "huono analogia", koska yhteys nojaa yhteiseen assosiaatioon, jossa " asia on kun (subjektiivisesti) näyttää".
*Designin samankaltaisuuteen nojaava argumentti myös unohtaa sen mahdollisuuden että ulkonäkö voi yksinkertaisesti johtua siitä että universumin lainalaisuudet määrittelevät tietyt raja -arvot, jotka määrittävät tarkasti mitä ominaispiirteitä jollain tietyllä toiminnolla on.
Esimerkiksi kohde joka kokoaa ja kohdistaa valoa ja muuttaa sen sähköiseksi signaaliksi vaatii tietynlaisia muotoja ja läpinäkyvyyden kaltaisia ominaisuuksia; Ja tämä vuoksi toimivassa silmässä, kamerassa, kaukoputkessa... täytyy olla tietynlaisia rakenteita. Valittavana on tälöin JOKO se että ominaisuutta ei ole TAI että kohteella on juuri tietynlainen rakenne: Jos tällöin ominaisuus on, emme voi ihmetellä miksi sillä on samanlainen rakenne kuin jollain ihmisen suunnittelemalla, samanlaista ominaisuutta käyttävällä, laitteella.
*Väitteet joissa erotetaan ihmisen Suunnittelu luonnon aikaansaannoksista voi onnistua vain jos ihmisen aikaansaannos on erilainen suhteessa luontoon. Tämän seurauksena on absurdia puhua luonnossa olevien kappaleiden ja ihmisen tekemien, keinotekoisten tavaroiden samankaltaisuudesta. Ja vaikka tästä lipsuttaisiinkin ja etsittäisiin yhteneviä muotoja älyn ja luonnon väliltä, ei voida tietää näemmekö tehdyssä luonnollisuutta älyssä vai älykkyyttä luonnollisessa; Jos paikallinen seppä katsoo rukoilijasirkan etujalkaa ja tekee tämän pohjalta taskuveitsen, ovat veitsi ja rukoilijasirkan etujalka analogisia, mutta tämä samanlaisuus ei tee sirkan jalkaa sen Suunnitellummaksi kuin mitä se oli ennen sepän taskuveistä. Luonto on inspiroinut keksinnöissä kautta aikojen, joten yhteisiä piirteitä löytyy pakotetusti.
*Koska jokaikinen analogia -argumenttia voidaan aina myös katsoa epäanalogian kautta, vertaamme miten esimerkiksi perimä eroaa taskukelloista, kirjoista, Mt.Rushmoresta ja muusta ihmisten Suunnittelusta; Olennaisina eroina on se, että DNA mutatoituu, replikoi, siihen kohdistuu luonnonvalinta ja sillä on jopa ollut enemmän olemassaoloaikaa koota kompleksisuutta näiden avulla. Tämän vuoksi jos analogia -argumentti on arvoton silloin kun sillä yritetään kiistää evoluutiota; DNA:n vertailukohtana olevista laittista yksinkertaisesti puuttuvat kaikki ne asiat jotka vaaditaan jotta evoluutio toimisi : Analogisuus on tässä tapauksessa vastaava päättely, kuin se että kiistäisi perimän replikaation sen vuoksi että kirjat eivät replikoi.
*Vanhan tunnetun tosiasian mukaan mille tahansa asialle löydetään todisteita, jos ainoastaan sitä tukevia asioita hyväksytään. Tämän vuoksi tieteessä kielletään ns. "cherry picking", eli kerman kuoriminen. Design -analogiassa epäanalogiat kuitenkin poistetaan "pakollisina" ja "merkityksettöminä", kun taas samanlaisuudet nähdään "merkityksellisinä". Mikä tarkoittaa sitä, että se valikoi havainnoista vain ne seikat, jotka sille ovat edullisia.
Tämän perusteella sen sanominen että "analogia ei todista aukottomasti" on sama asia kuin sanoisi että "selibaatti ei ole ryhmäseksiä". Toki totta, mutta vähättelyä.
*"Design -analogiassa" analogian samankaltaisuus ihmisten tekojen kanssa ratkaisee; Kun kohde on erittäin samanlainen ihmisten tuotosten kanssa, se viittaa suunnitteluun. Toisaalta esiintyy myös "Kompleksisuus - Design -argumentti", joka nojaa siihen että ihmisen kyvyttömyyteen tuottaa jotain piirrettä tai piirteitä kohteesta kertoo siitä että se on niin monimutkainen, että edes ihminen ei kykene tekemään sitä. Tälläiseen "luonnon mahtiin ja ihmeellisyyteen, joka ylittää tiedemiestenkin ymmärryksen" -päättelyyn törmää jopa yllättävän usein.
Selkeimmin tähän törmää elämän synnyn käsittelyssä, jossa on selvästi havaittavissa se kuinka osalle kokeessa ei ole tuotettu mitään elämää -ei edes "vähän elävää"- vaan ainoastaan leikitty kemikaaleilla.(kompleksisuus) Ja toiset taas korostavat sitä kuinka kokeen järjestäjänä ja tekijänä on ollut älykäs ihminen, jolloin tulos johtuukin älystä.(analogia)
Kun puhutaan Suunnittelun tunnistamisesta joko analogian tai "monimutkaisuuden" kautta, olisi syytä perustella miksi juuri sen puolen pitäisi ratkaista. Miksi analogisuus kertoo suunnittelusta juuri siinä tilanteessa enemmän kuin kompleksisuus tai toisinpäin. Selitykseksi ei riitä väite siitä että "kohde on X (analogia tai kompleksinen) eikä Suunnittelu ole mahdoton", koska se johtaisi kehäpäätelmään. Ilman objektiivista perustelua nämä keskenään ristiriitaiset tunnistustavat johtavat paitsi falsifioitumattomuuteen, myös siihen että vastakkaiset argumentit syövät toisensa perustelupohjan. Näyttääkin siltä, että analogia ja kompleksisuus -argumentit eivät itse asiassa kumpikaan kykene ratkaisemaan "design -ongelmaa", eli kysymystä siitä onko joidenkin asioiden takana Suunnittelu vai ei.
*Analogia ei voi olla Suunnittelun tunnistukselle välttämätöntä, koska muutoin emme ikinä saisi käsiimme sitä "varmasti suunniteltujen kohteiden joukkoa", jonka ominaisuuksien kanssa muut kohteet sitten olisivat analogisia ja tätä kautta pääteltävissä suunnitelluiksi. Koska tunnistamme suunnittelua, meillä on siis selvästi jokin muukin tapa tunnistaa Suunnittelua, ja voimme käyttää tätä.
*Intelligent Designin kannattajat joutuvat olettamaan älyn alkuperän jo ennen kuin asettavat sen analogiaan. Sillä muutoin heidän perustelultaan putoaa pohja. Tämä on helpohko osoittaa: Naturalistit olettavat että snnittelukykymme on syntynyt puhtaasti luonnollisten prosessien kautta. Että sen piirteet ovat suoraan ja epäsuoraan luonnonvalinnan tulosta. Tämä johtaa siihen että suunnitelmallisuuden tunnuspiirteet voisivat ihan täysin syntyä luonnollisten prosessien seurauksena. Analogiat johtuisivat epäsuorasta samansyntyisyydestä ja esim. SETI etsisikin "merkkejä jotka tiedämme luonnonvalinnan suoraan tai epäsuoraan aiheuttavan." - kuten monet ehdottavatkin viitaten esimerkiksi alkulukusarjoihin, joita Dembski on napannut populaarielokuvasta "Contact" ja joita hän käyttää kirjoissaan esimerkkinä siitä miten SETI etsii ja tunnistaa suunnittelua. Voidakseen esittää että näin ei ole, Älykkään Suunnittelun kannattajat joutuvat olettamaan että älymme ei ole luonnollisesti syntynyt. Onko siis ihme, että he saavat johtopäätöksen, jonka mukaan äly ei ole luonnollisesti syntynyt? Pointti on siinä, että vaikka naturalistit putoaisivat samaan ongelmaan - kuten mielestäni käykin - heidän puolellaan on okhamin partaveitsi. Jokainen uskoo fysikaalisen maailman todellisuuteen, osa vain on sitä mieltä että "vielä lisäksi on jotain". Aika erikoista saisi olla olemassaolo, jos olisi todennäköisempää että se on olemassa kuin että se ei ole olemassa. (Jos tälläinen sallittaisiin, ei asioita tarvitsisi selittää millään, kun sen olemassaolo olisi vaan todennäköisempää. Ainoastaan olemassaolottomuus vaatisi selityksiä. Ja tämä taas on perustieteentekoa ja perustelemisen ajatusta vastaan.)
Jos lähestymme Suunnittelua "ilman että tiedämme mitään Suunnittelusta" siten että otamme kohteeksi pelkästään jonkin kohteen jonka tiedämme Suunnitelluksi ja vertailemme sen ominaisuuksia, emme voi tietää antaako tämä yhtään varmoja tuloksia: Koska kaikki tietämämme suunnitellut kohteet ovat fysikaalisia olentoja, saadaan se, että kaikki fysikaalisille objekteille tyypilliset piirteet muuttuvat myös suunniteltujen piirteiksi : Emme siksi voi erottaa suoraan mitkä ominaisuudet johtuvat siitä että kappale on fysikaalinen ja ne jotka johtuvat siitä että ne on Suunniteltu. Jonka seurauksena käy niin ikävästi, että analogia ei lainkaan vastaa siihen "onko ilmiön tai piirteen takana luonnolliset vai älykkäät syyt".Tämä taas on keskeinen kysymys, johon ID hakee vastausta.Jotta vosimme kriittisesti selvittää sitä miten hyvin analogia löytää Suunnittelun, meidän pitäis tietää mitkä kohteet on Suunniteltuja ja mitkä eivät:
Esimerkiksi elämän määritelmän etsijät voivat huomata, että jos heidän "analogiapäätelmänsä" ominaisuuslistaus antaa tulokseksi "elävä" kiven ja taskukellon, on jossain vikaa koska he tietävät että kivet ja kellot eivät ole eläviä. Tällöin analogia ei selvitä onko jokin kohde elävä, vaan tutkii pikemmnkin sitä mekanismia ja lakijoukkoa jotka aikaansaavat elämän. Tällöin analogia voi korvaantua, meillä ei ole tietoa elämän tarkoista ominaisuuksista, mutta saamme hyviä tuloksia koska me tiedämme mitkä kohteet ovat eläviä vai ei. Elämän tutkijat voivat siksi etsiä hyvää määritelmää elämälle. Jos taas ID, joka ei tiedä mitkä kohteet ovat Suunniteltuja ja mitkä eivät on jokaikisen sellaisen kohteen kanssa, jota ei jo suoraan jotain kautta tiedetä Suunnitelluksijoka on se varmasti Suunniteltu kohde, esimerkiksi kännykkä ja sen kaltaiset kohteet, siinä analyysissäollaan siinä tilanteessa, että on täysin mahdotonta sanoa, onko esimerkiksi luonnon kivestä tai solusta löytynyt Suunnittelun tunnustus merkki siitä että luonnossa on oikeaa Suunnittelua, vai johtuuko tulos siitä että etsimme väärien tunnusmerkkejen kautta ja saamme siksi vääriä tuloksia. Ratkaisun antaa vain se, että päätetään "a priori" kohde joko Suunnitelluksi tai "Ei Suunnitelluksi": Jolloin päätelmäsiitä että onko kohde Suunniteltu vai ei ole, johtaa itse asiassa kehäpäätelmään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että analogia -argumentti ei kykene vastaamaan kysymykseen siitä mitkä kohteet ovat älykkäästi suunniteltuja ja mitkä eivät, jolloin vastaus kysymykseen olisi löydettävä muualta.
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
A:lla on metafora B
Metaforan subjekti B on premissi C:lle
→jos A niin C
&
A:lla ja B:llä on yhteinen kvaliteetti X
B:llä ja C:llä on yhteinen kvaliteetti Y
→A ja C ovat siis analogisia keskenään.
Jos analogia ei ole virheellinen analogia ja pohjalta tehdään ennusteita, on kyseessä aina heikko analogia:
A ja B ovat analogisia.
B:llä on piirre X.
→A:llakin on piirre X.
Näistä heikoista analogioista osa on parempia ja osa on huonompia. "Hyvät erotetaan pakanoista" pääpiirteissään seuraavasti:
*Hyvällä analogialla yhteisiä piirteitä A:n ja B:n kanssa on paljon ja yhdenmukaisuuden osa -alueet voidaan testata. Jos väitämme että A:lla on piirre X siksi että analogisella B:llä on piirre X, on voitava testata, että A:lla todella on piirre X. Hyvä analogia myös selittää, eli kertoo myös miten asiat "eivät voi olla".
*Huonossa analogiassa yhteiset piirteet ovat vähäiset ja/tai niiden määrä ja laatu on tuntematon ja/tai testaamattomissa. Huono analogia ei myöskään rajaa mitään ulkopuolelleen.
Tämä tarkoittaa sitä, että sen pohjalta että jotkin piirteet ovat samanlaiset, voidaan tehdä ennuste muista yhteisistä piirteistä on, mutta tämä ei ole välttämätön seuraus: Jotta analogian "ennusteella" olisi merkitystä, jotta sitä voitaisiin pitää jonkinlaisena "teoriana" on sitä voitava myös testata -ja myös "periaatteessa" jollain tavoin osoittaa pätemättömäksi(~"falsifioitavuus"). Koska ei -identtisillä kohteilla A ja B on aina piirteitä, jotka ovat "eianalogisia", eikä analogia -argumentin pätevyyttä voida analysoida loogisesti, on analogian aktuaalisuus juuri piirteen X kohdalla pakko kyetä varmistamaan.
*Vaikka omenat ja appelsiinit ovat hyvin monilta piirteiltään samanlaisia, ei näiden hedelmien yhteneväisien piirteiden listaaminen muuta omenoita yhtä happamiksi kuin appelsiineja. "Happamuusanalogia" on voitava testata erikseen, jolloin siitä saadaan deduktiivinen ennuste.
*Ihmisellä on taipumus antropomorfismiin, eli he muuttavat kaiken itsensä kaltaiseksi; Löydämme kasvon muotoja kuun kraatereista ja armeijoita pilvistä. Samoin runoudessa muutamme tähdet ja planeetat kaasuplaneettojen sijasta ihmisiksi, ja liitämme niihin tunnesymboliikkaa. Ihmisille myrskyt ovat raivoisia ja aurinkoiset kesäpäivät leppeitä. Nämä osoittavat vähintäänkin sen, että ihmiset ovat taipuvaisia lisäämään inhimillisiä ominaisuuksia kohteisiin joissa niitä ei välttämättä ole, eli ihmiset tekevät luonnostaan tälläisiä analogioita; Se että ihminen näkee "inhimillistävän yhteyden" ei vielä itsesään tarkoita että yhteys on aito. Näin ollen Design -argumentti, jossa "toiminnallisuus" yhdistetään insinöörien tekemiin koneisiin ei ole hyvä analogia, vaan pelkkä "yhteiseen assosiaatioon" nojaava analogia, jos emme voi jotain kautta varmistaa miten kohde on syntynyt. Ja jos taas pystyisimme tähän, emme tarvitsisi analogiaa. Ja jos yliluonnollinen insinööri voi tehdä vaikka minkälaisia rakenteita emme voisi edes tietää minkälainen rakenne olisi "epäanalogia", jolloin väite samanlaisuudesta ei ole falsifioitavissa.
*Design -argumentti, jossa se että luonto "vaikuttaa" Suunnitellulta jopa siinä määrin, että evoluutikot käyttävät "älyllisyyteen" liitettyjä metaforia evoluution yhteydessä tarkoittaisi että takana olisi oikea yhteys älyllisyyteen on "huono analogia", koska yhteys nojaa yhteiseen assosiaatioon, jossa " asia on kun (subjektiivisesti) näyttää".
*Designin samankaltaisuuteen nojaava argumentti myös unohtaa sen mahdollisuuden että ulkonäkö voi yksinkertaisesti johtua siitä että universumin lainalaisuudet määrittelevät tietyt raja -arvot, jotka määrittävät tarkasti mitä ominaispiirteitä jollain tietyllä toiminnolla on.
Esimerkiksi kohde joka kokoaa ja kohdistaa valoa ja muuttaa sen sähköiseksi signaaliksi vaatii tietynlaisia muotoja ja läpinäkyvyyden kaltaisia ominaisuuksia; Ja tämä vuoksi toimivassa silmässä, kamerassa, kaukoputkessa... täytyy olla tietynlaisia rakenteita. Valittavana on tälöin JOKO se että ominaisuutta ei ole TAI että kohteella on juuri tietynlainen rakenne: Jos tällöin ominaisuus on, emme voi ihmetellä miksi sillä on samanlainen rakenne kuin jollain ihmisen suunnittelemalla, samanlaista ominaisuutta käyttävällä, laitteella.
*Väitteet joissa erotetaan ihmisen Suunnittelu luonnon aikaansaannoksista voi onnistua vain jos ihmisen aikaansaannos on erilainen suhteessa luontoon. Tämän seurauksena on absurdia puhua luonnossa olevien kappaleiden ja ihmisen tekemien, keinotekoisten tavaroiden samankaltaisuudesta. Ja vaikka tästä lipsuttaisiinkin ja etsittäisiin yhteneviä muotoja älyn ja luonnon väliltä, ei voida tietää näemmekö tehdyssä luonnollisuutta älyssä vai älykkyyttä luonnollisessa; Jos paikallinen seppä katsoo rukoilijasirkan etujalkaa ja tekee tämän pohjalta taskuveitsen, ovat veitsi ja rukoilijasirkan etujalka analogisia, mutta tämä samanlaisuus ei tee sirkan jalkaa sen Suunnitellummaksi kuin mitä se oli ennen sepän taskuveistä. Luonto on inspiroinut keksinnöissä kautta aikojen, joten yhteisiä piirteitä löytyy pakotetusti.
*Koska jokaikinen analogia -argumenttia voidaan aina myös katsoa epäanalogian kautta, vertaamme miten esimerkiksi perimä eroaa taskukelloista, kirjoista, Mt.Rushmoresta ja muusta ihmisten Suunnittelusta; Olennaisina eroina on se, että DNA mutatoituu, replikoi, siihen kohdistuu luonnonvalinta ja sillä on jopa ollut enemmän olemassaoloaikaa koota kompleksisuutta näiden avulla. Tämän vuoksi jos analogia -argumentti on arvoton silloin kun sillä yritetään kiistää evoluutiota; DNA:n vertailukohtana olevista laittista yksinkertaisesti puuttuvat kaikki ne asiat jotka vaaditaan jotta evoluutio toimisi : Analogisuus on tässä tapauksessa vastaava päättely, kuin se että kiistäisi perimän replikaation sen vuoksi että kirjat eivät replikoi.
*Vanhan tunnetun tosiasian mukaan mille tahansa asialle löydetään todisteita, jos ainoastaan sitä tukevia asioita hyväksytään. Tämän vuoksi tieteessä kielletään ns. "cherry picking", eli kerman kuoriminen. Design -analogiassa epäanalogiat kuitenkin poistetaan "pakollisina" ja "merkityksettöminä", kun taas samanlaisuudet nähdään "merkityksellisinä". Mikä tarkoittaa sitä, että se valikoi havainnoista vain ne seikat, jotka sille ovat edullisia.
Tämän perusteella sen sanominen että "analogia ei todista aukottomasti" on sama asia kuin sanoisi että "selibaatti ei ole ryhmäseksiä". Toki totta, mutta vähättelyä.
*"Design -analogiassa" analogian samankaltaisuus ihmisten tekojen kanssa ratkaisee; Kun kohde on erittäin samanlainen ihmisten tuotosten kanssa, se viittaa suunnitteluun. Toisaalta esiintyy myös "Kompleksisuus - Design -argumentti", joka nojaa siihen että ihmisen kyvyttömyyteen tuottaa jotain piirrettä tai piirteitä kohteesta kertoo siitä että se on niin monimutkainen, että edes ihminen ei kykene tekemään sitä. Tälläiseen "luonnon mahtiin ja ihmeellisyyteen, joka ylittää tiedemiestenkin ymmärryksen" -päättelyyn törmää jopa yllättävän usein.
Selkeimmin tähän törmää elämän synnyn käsittelyssä, jossa on selvästi havaittavissa se kuinka osalle kokeessa ei ole tuotettu mitään elämää -ei edes "vähän elävää"- vaan ainoastaan leikitty kemikaaleilla.(kompleksisuus) Ja toiset taas korostavat sitä kuinka kokeen järjestäjänä ja tekijänä on ollut älykäs ihminen, jolloin tulos johtuukin älystä.(analogia)
Kun puhutaan Suunnittelun tunnistamisesta joko analogian tai "monimutkaisuuden" kautta, olisi syytä perustella miksi juuri sen puolen pitäisi ratkaista. Miksi analogisuus kertoo suunnittelusta juuri siinä tilanteessa enemmän kuin kompleksisuus tai toisinpäin. Selitykseksi ei riitä väite siitä että "kohde on X (analogia tai kompleksinen) eikä Suunnittelu ole mahdoton", koska se johtaisi kehäpäätelmään. Ilman objektiivista perustelua nämä keskenään ristiriitaiset tunnistustavat johtavat paitsi falsifioitumattomuuteen, myös siihen että vastakkaiset argumentit syövät toisensa perustelupohjan. Näyttääkin siltä, että analogia ja kompleksisuus -argumentit eivät itse asiassa kumpikaan kykene ratkaisemaan "design -ongelmaa", eli kysymystä siitä onko joidenkin asioiden takana Suunnittelu vai ei.
*Analogia ei voi olla Suunnittelun tunnistukselle välttämätöntä, koska muutoin emme ikinä saisi käsiimme sitä "varmasti suunniteltujen kohteiden joukkoa", jonka ominaisuuksien kanssa muut kohteet sitten olisivat analogisia ja tätä kautta pääteltävissä suunnitelluiksi. Koska tunnistamme suunnittelua, meillä on siis selvästi jokin muukin tapa tunnistaa Suunnittelua, ja voimme käyttää tätä.
*Intelligent Designin kannattajat joutuvat olettamaan älyn alkuperän jo ennen kuin asettavat sen analogiaan. Sillä muutoin heidän perustelultaan putoaa pohja. Tämä on helpohko osoittaa: Naturalistit olettavat että snnittelukykymme on syntynyt puhtaasti luonnollisten prosessien kautta. Että sen piirteet ovat suoraan ja epäsuoraan luonnonvalinnan tulosta. Tämä johtaa siihen että suunnitelmallisuuden tunnuspiirteet voisivat ihan täysin syntyä luonnollisten prosessien seurauksena. Analogiat johtuisivat epäsuorasta samansyntyisyydestä ja esim. SETI etsisikin "merkkejä jotka tiedämme luonnonvalinnan suoraan tai epäsuoraan aiheuttavan." - kuten monet ehdottavatkin viitaten esimerkiksi alkulukusarjoihin, joita Dembski on napannut populaarielokuvasta "Contact" ja joita hän käyttää kirjoissaan esimerkkinä siitä miten SETI etsii ja tunnistaa suunnittelua. Voidakseen esittää että näin ei ole, Älykkään Suunnittelun kannattajat joutuvat olettamaan että älymme ei ole luonnollisesti syntynyt. Onko siis ihme, että he saavat johtopäätöksen, jonka mukaan äly ei ole luonnollisesti syntynyt? Pointti on siinä, että vaikka naturalistit putoaisivat samaan ongelmaan - kuten mielestäni käykin - heidän puolellaan on okhamin partaveitsi. Jokainen uskoo fysikaalisen maailman todellisuuteen, osa vain on sitä mieltä että "vielä lisäksi on jotain". Aika erikoista saisi olla olemassaolo, jos olisi todennäköisempää että se on olemassa kuin että se ei ole olemassa. (Jos tälläinen sallittaisiin, ei asioita tarvitsisi selittää millään, kun sen olemassaolo olisi vaan todennäköisempää. Ainoastaan olemassaolottomuus vaatisi selityksiä. Ja tämä taas on perustieteentekoa ja perustelemisen ajatusta vastaan.)
Jos lähestymme Suunnittelua "ilman että tiedämme mitään Suunnittelusta" siten että otamme kohteeksi pelkästään jonkin kohteen jonka tiedämme Suunnitelluksi ja vertailemme sen ominaisuuksia, emme voi tietää antaako tämä yhtään varmoja tuloksia: Koska kaikki tietämämme suunnitellut kohteet ovat fysikaalisia olentoja, saadaan se, että kaikki fysikaalisille objekteille tyypilliset piirteet muuttuvat myös suunniteltujen piirteiksi : Emme siksi voi erottaa suoraan mitkä ominaisuudet johtuvat siitä että kappale on fysikaalinen ja ne jotka johtuvat siitä että ne on Suunniteltu. Jonka seurauksena käy niin ikävästi, että analogia ei lainkaan vastaa siihen "onko ilmiön tai piirteen takana luonnolliset vai älykkäät syyt".Tämä taas on keskeinen kysymys, johon ID hakee vastausta.Jotta vosimme kriittisesti selvittää sitä miten hyvin analogia löytää Suunnittelun, meidän pitäis tietää mitkä kohteet on Suunniteltuja ja mitkä eivät:
Esimerkiksi elämän määritelmän etsijät voivat huomata, että jos heidän "analogiapäätelmänsä" ominaisuuslistaus antaa tulokseksi "elävä" kiven ja taskukellon, on jossain vikaa koska he tietävät että kivet ja kellot eivät ole eläviä. Tällöin analogia ei selvitä onko jokin kohde elävä, vaan tutkii pikemmnkin sitä mekanismia ja lakijoukkoa jotka aikaansaavat elämän. Tällöin analogia voi korvaantua, meillä ei ole tietoa elämän tarkoista ominaisuuksista, mutta saamme hyviä tuloksia koska me tiedämme mitkä kohteet ovat eläviä vai ei. Elämän tutkijat voivat siksi etsiä hyvää määritelmää elämälle. Jos taas ID, joka ei tiedä mitkä kohteet ovat Suunniteltuja ja mitkä eivät on jokaikisen sellaisen kohteen kanssa, jota ei jo suoraan jotain kautta tiedetä Suunnitelluksijoka on se varmasti Suunniteltu kohde, esimerkiksi kännykkä ja sen kaltaiset kohteet, siinä analyysissäollaan siinä tilanteessa, että on täysin mahdotonta sanoa, onko esimerkiksi luonnon kivestä tai solusta löytynyt Suunnittelun tunnustus merkki siitä että luonnossa on oikeaa Suunnittelua, vai johtuuko tulos siitä että etsimme väärien tunnusmerkkejen kautta ja saamme siksi vääriä tuloksia. Ratkaisun antaa vain se, että päätetään "a priori" kohde joko Suunnitelluksi tai "Ei Suunnitelluksi": Jolloin päätelmäsiitä että onko kohde Suunniteltu vai ei ole, johtaa itse asiassa kehäpäätelmään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että analogia -argumentti ei kykene vastaamaan kysymykseen siitä mitkä kohteet ovat älykkäästi suunniteltuja ja mitkä eivät, jolloin vastaus kysymykseen olisi löydettävä muualta.
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
A:lla ja B:llä on yhteinen kvaliteetti X
B:llä ja C:llä on yhteinen kvaliteetti Y
→A ja C ovat siis analogisia keskenään.
Jos analogia ei ole virheellinen analogia ja pohjalta tehdään ennusteita, on kyseessä aina heikko analogia:
A ja B ovat analogisia.
B:llä on piirre X.
→A:llakin on piirre X.
Näistä heikoista analogioista osa on parempia ja osa on huonompia. "Hyvät erotetaan pakanoista" pääpiirteissään seuraavasti:
*Hyvällä analogialla yhteisiä piirteitä A:n ja B:n kanssa on paljon ja yhdenmukaisuuden osa -alueet voidaan testata. Jos väitämme että A:lla on piirre X siksi että analogisella B:llä on piirre X, on voitava testata, että A:lla todella on piirre X. Hyvä analogia myös selittää, eli kertoo myös miten asiat "eivät voi olla".
*Huonossa analogiassa yhteiset piirteet ovat vähäiset ja/tai niiden määrä ja laatu on tuntematon ja/tai testaamattomissa. Huono analogia ei myöskään rajaa mitään ulkopuolelleen.
Tämä tarkoittaa sitä, että sen pohjalta että jotkin piirteet ovat samanlaiset, voidaan tehdä ennuste muista yhteisistä piirteistä on, mutta tämä ei ole välttämätön seuraus: Jotta analogian "ennusteella" olisi merkitystä, jotta sitä voitaisiin pitää jonkinlaisena "teoriana" on sitä voitava myös testata -ja myös "periaatteessa" jollain tavoin osoittaa pätemättömäksi(~"falsifioitavuus"). Koska ei -identtisillä kohteilla A ja B on aina piirteitä, jotka ovat "eianalogisia", eikä analogia -argumentin pätevyyttä voida analysoida loogisesti, on analogian aktuaalisuus juuri piirteen X kohdalla pakko kyetä varmistamaan.
*Vaikka omenat ja appelsiinit ovat hyvin monilta piirteiltään samanlaisia, ei näiden hedelmien yhteneväisien piirteiden listaaminen muuta omenoita yhtä happamiksi kuin appelsiineja. "Happamuusanalogia" on voitava testata erikseen, jolloin siitä saadaan deduktiivinen ennuste.
*Ihmisellä on taipumus antropomorfismiin, eli he muuttavat kaiken itsensä kaltaiseksi; Löydämme kasvon muotoja kuun kraatereista ja armeijoita pilvistä. Samoin runoudessa muutamme tähdet ja planeetat kaasuplaneettojen sijasta ihmisiksi, ja liitämme niihin tunnesymboliikkaa. Ihmisille myrskyt ovat raivoisia ja aurinkoiset kesäpäivät leppeitä. Nämä osoittavat vähintäänkin sen, että ihmiset ovat taipuvaisia lisäämään inhimillisiä ominaisuuksia kohteisiin joissa niitä ei välttämättä ole, eli ihmiset tekevät luonnostaan tälläisiä analogioita; Se että ihminen näkee "inhimillistävän yhteyden" ei vielä itsesään tarkoita että yhteys on aito. Näin ollen Design -argumentti, jossa "toiminnallisuus" yhdistetään insinöörien tekemiin koneisiin ei ole hyvä analogia, vaan pelkkä "yhteiseen assosiaatioon" nojaava analogia, jos emme voi jotain kautta varmistaa miten kohde on syntynyt. Ja jos taas pystyisimme tähän, emme tarvitsisi analogiaa. Ja jos yliluonnollinen insinööri voi tehdä vaikka minkälaisia rakenteita emme voisi edes tietää minkälainen rakenne olisi "epäanalogia", jolloin väite samanlaisuudesta ei ole falsifioitavissa.
*Design -argumentti, jossa se että luonto "vaikuttaa" Suunnitellulta jopa siinä määrin, että evoluutikot käyttävät "älyllisyyteen" liitettyjä metaforia evoluution yhteydessä tarkoittaisi että takana olisi oikea yhteys älyllisyyteen on "huono analogia", koska yhteys nojaa yhteiseen assosiaatioon, jossa " asia on kun (subjektiivisesti) näyttää".
*Designin samankaltaisuuteen nojaava argumentti myös unohtaa sen mahdollisuuden että ulkonäkö voi yksinkertaisesti johtua siitä että universumin lainalaisuudet määrittelevät tietyt raja -arvot, jotka määrittävät tarkasti mitä ominaispiirteitä jollain tietyllä toiminnolla on.
Esimerkiksi kohde joka kokoaa ja kohdistaa valoa ja muuttaa sen sähköiseksi signaaliksi vaatii tietynlaisia muotoja ja läpinäkyvyyden kaltaisia ominaisuuksia; Ja tämä vuoksi toimivassa silmässä, kamerassa, kaukoputkessa... täytyy olla tietynlaisia rakenteita. Valittavana on tälöin JOKO se että ominaisuutta ei ole TAI että kohteella on juuri tietynlainen rakenne: Jos tällöin ominaisuus on, emme voi ihmetellä miksi sillä on samanlainen rakenne kuin jollain ihmisen suunnittelemalla, samanlaista ominaisuutta käyttävällä, laitteella.
*Väitteet joissa erotetaan ihmisen Suunnittelu luonnon aikaansaannoksista voi onnistua vain jos ihmisen aikaansaannos on erilainen suhteessa luontoon. Tämän seurauksena on absurdia puhua luonnossa olevien kappaleiden ja ihmisen tekemien, keinotekoisten tavaroiden samankaltaisuudesta. Ja vaikka tästä lipsuttaisiinkin ja etsittäisiin yhteneviä muotoja älyn ja luonnon väliltä, ei voida tietää näemmekö tehdyssä luonnollisuutta älyssä vai älykkyyttä luonnollisessa; Jos paikallinen seppä katsoo rukoilijasirkan etujalkaa ja tekee tämän pohjalta taskuveitsen, ovat veitsi ja rukoilijasirkan etujalka analogisia, mutta tämä samanlaisuus ei tee sirkan jalkaa sen Suunnitellummaksi kuin mitä se oli ennen sepän taskuveistä. Luonto on inspiroinut keksinnöissä kautta aikojen, joten yhteisiä piirteitä löytyy pakotetusti.
*Koska jokaikinen analogia -argumenttia voidaan aina myös katsoa epäanalogian kautta, vertaamme miten esimerkiksi perimä eroaa taskukelloista, kirjoista, Mt.Rushmoresta ja muusta ihmisten Suunnittelusta; Olennaisina eroina on se, että DNA mutatoituu, replikoi, siihen kohdistuu luonnonvalinta ja sillä on jopa ollut enemmän olemassaoloaikaa koota kompleksisuutta näiden avulla. Tämän vuoksi jos analogia -argumentti on arvoton silloin kun sillä yritetään kiistää evoluutiota; DNA:n vertailukohtana olevista laittista yksinkertaisesti puuttuvat kaikki ne asiat jotka vaaditaan jotta evoluutio toimisi : Analogisuus on tässä tapauksessa vastaava päättely, kuin se että kiistäisi perimän replikaation sen vuoksi että kirjat eivät replikoi.
*Vanhan tunnetun tosiasian mukaan mille tahansa asialle löydetään todisteita, jos ainoastaan sitä tukevia asioita hyväksytään. Tämän vuoksi tieteessä kielletään ns. "cherry picking", eli kerman kuoriminen. Design -analogiassa epäanalogiat kuitenkin poistetaan "pakollisina" ja "merkityksettöminä", kun taas samanlaisuudet nähdään "merkityksellisinä". Mikä tarkoittaa sitä, että se valikoi havainnoista vain ne seikat, jotka sille ovat edullisia.
Tämän perusteella sen sanominen että "analogia ei todista aukottomasti" on sama asia kuin sanoisi että "selibaatti ei ole ryhmäseksiä". Toki totta, mutta vähättelyä.
*"Design -analogiassa" analogian samankaltaisuus ihmisten tekojen kanssa ratkaisee; Kun kohde on erittäin samanlainen ihmisten tuotosten kanssa, se viittaa suunnitteluun. Toisaalta esiintyy myös "Kompleksisuus - Design -argumentti", joka nojaa siihen että ihmisen kyvyttömyyteen tuottaa jotain piirrettä tai piirteitä kohteesta kertoo siitä että se on niin monimutkainen, että edes ihminen ei kykene tekemään sitä. Tälläiseen "luonnon mahtiin ja ihmeellisyyteen, joka ylittää tiedemiestenkin ymmärryksen" -päättelyyn törmää jopa yllättävän usein.
Selkeimmin tähän törmää elämän synnyn käsittelyssä, jossa on selvästi havaittavissa se kuinka osalle kokeessa ei ole tuotettu mitään elämää -ei edes "vähän elävää"- vaan ainoastaan leikitty kemikaaleilla.(kompleksisuus) Ja toiset taas korostavat sitä kuinka kokeen järjestäjänä ja tekijänä on ollut älykäs ihminen, jolloin tulos johtuukin älystä.(analogia)
Kun puhutaan Suunnittelun tunnistamisesta joko analogian tai "monimutkaisuuden" kautta, olisi syytä perustella miksi juuri sen puolen pitäisi ratkaista. Miksi analogisuus kertoo suunnittelusta juuri siinä tilanteessa enemmän kuin kompleksisuus tai toisinpäin. Selitykseksi ei riitä väite siitä että "kohde on X (analogia tai kompleksinen) eikä Suunnittelu ole mahdoton", koska se johtaisi kehäpäätelmään. Ilman objektiivista perustelua nämä keskenään ristiriitaiset tunnistustavat johtavat paitsi falsifioitumattomuuteen, myös siihen että vastakkaiset argumentit syövät toisensa perustelupohjan. Näyttääkin siltä, että analogia ja kompleksisuus -argumentit eivät itse asiassa kumpikaan kykene ratkaisemaan "design -ongelmaa", eli kysymystä siitä onko joidenkin asioiden takana Suunnittelu vai ei.
*Analogia ei voi olla Suunnittelun tunnistukselle välttämätöntä, koska muutoin emme ikinä saisi käsiimme sitä "varmasti suunniteltujen kohteiden joukkoa", jonka ominaisuuksien kanssa muut kohteet sitten olisivat analogisia ja tätä kautta pääteltävissä suunnitelluiksi. Koska tunnistamme suunnittelua, meillä on siis selvästi jokin muukin tapa tunnistaa Suunnittelua, ja voimme käyttää tätä.
*Intelligent Designin kannattajat joutuvat olettamaan älyn alkuperän jo ennen kuin asettavat sen analogiaan. Sillä muutoin heidän perustelultaan putoaa pohja. Tämä on helpohko osoittaa: Naturalistit olettavat että snnittelukykymme on syntynyt puhtaasti luonnollisten prosessien kautta. Että sen piirteet ovat suoraan ja epäsuoraan luonnonvalinnan tulosta. Tämä johtaa siihen että suunnitelmallisuuden tunnuspiirteet voisivat ihan täysin syntyä luonnollisten prosessien seurauksena. Analogiat johtuisivat epäsuorasta samansyntyisyydestä ja esim. SETI etsisikin "merkkejä jotka tiedämme luonnonvalinnan suoraan tai epäsuoraan aiheuttavan." - kuten monet ehdottavatkin viitaten esimerkiksi alkulukusarjoihin, joita Dembski on napannut populaarielokuvasta "Contact" ja joita hän käyttää kirjoissaan esimerkkinä siitä miten SETI etsii ja tunnistaa suunnittelua. Voidakseen esittää että näin ei ole, Älykkään Suunnittelun kannattajat joutuvat olettamaan että älymme ei ole luonnollisesti syntynyt. Onko siis ihme, että he saavat johtopäätöksen, jonka mukaan äly ei ole luonnollisesti syntynyt? Pointti on siinä, että vaikka naturalistit putoaisivat samaan ongelmaan - kuten mielestäni käykin - heidän puolellaan on okhamin partaveitsi. Jokainen uskoo fysikaalisen maailman todellisuuteen, osa vain on sitä mieltä että "vielä lisäksi on jotain". Aika erikoista saisi olla olemassaolo, jos olisi todennäköisempää että se on olemassa kuin että se ei ole olemassa. (Jos tälläinen sallittaisiin, ei asioita tarvitsisi selittää millään, kun sen olemassaolo olisi vaan todennäköisempää. Ainoastaan olemassaolottomuus vaatisi selityksiä. Ja tämä taas on perustieteentekoa ja perustelemisen ajatusta vastaan.)
Jos lähestymme Suunnittelua "ilman että tiedämme mitään Suunnittelusta" siten että otamme kohteeksi pelkästään jonkin kohteen jonka tiedämme Suunnitelluksi ja vertailemme sen ominaisuuksia, emme voi tietää antaako tämä yhtään varmoja tuloksia: Koska kaikki tietämämme suunnitellut kohteet ovat fysikaalisia olentoja, saadaan se, että kaikki fysikaalisille objekteille tyypilliset piirteet muuttuvat myös suunniteltujen piirteiksi : Emme siksi voi erottaa suoraan mitkä ominaisuudet johtuvat siitä että kappale on fysikaalinen ja ne jotka johtuvat siitä että ne on Suunniteltu. Jonka seurauksena käy niin ikävästi, että analogia ei lainkaan vastaa siihen "onko ilmiön tai piirteen takana luonnolliset vai älykkäät syyt".Tämä taas on keskeinen kysymys, johon ID hakee vastausta.Jotta vosimme kriittisesti selvittää sitä miten hyvin analogia löytää Suunnittelun, meidän pitäis tietää mitkä kohteet on Suunniteltuja ja mitkä eivät:
Esimerkiksi elämän määritelmän etsijät voivat huomata, että jos heidän "analogiapäätelmänsä" ominaisuuslistaus antaa tulokseksi "elävä" kiven ja taskukellon, on jossain vikaa koska he tietävät että kivet ja kellot eivät ole eläviä. Tällöin analogia ei selvitä onko jokin kohde elävä, vaan tutkii pikemmnkin sitä mekanismia ja lakijoukkoa jotka aikaansaavat elämän. Tällöin analogia voi korvaantua, meillä ei ole tietoa elämän tarkoista ominaisuuksista, mutta saamme hyviä tuloksia koska me tiedämme mitkä kohteet ovat eläviä vai ei. Elämän tutkijat voivat siksi etsiä hyvää määritelmää elämälle. Jos taas ID, joka ei tiedä mitkä kohteet ovat Suunniteltuja ja mitkä eivät on jokaikisen sellaisen kohteen kanssa, jota ei jo suoraan jotain kautta tiedetä Suunnitelluksijoka on se varmasti Suunniteltu kohde, esimerkiksi kännykkä ja sen kaltaiset kohteet, siinä analyysissäollaan siinä tilanteessa, että on täysin mahdotonta sanoa, onko esimerkiksi luonnon kivestä tai solusta löytynyt Suunnittelun tunnustus merkki siitä että luonnossa on oikeaa Suunnittelua, vai johtuuko tulos siitä että etsimme väärien tunnusmerkkejen kautta ja saamme siksi vääriä tuloksia. Ratkaisun antaa vain se, että päätetään "a priori" kohde joko Suunnitelluksi tai "Ei Suunnitelluksi": Jolloin päätelmäsiitä että onko kohde Suunniteltu vai ei ole, johtaa itse asiassa kehäpäätelmään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että analogia -argumentti ei kykene vastaamaan kysymykseen siitä mitkä kohteet ovat älykkäästi suunniteltuja ja mitkä eivät, jolloin vastaus kysymykseen olisi löydettävä muualta.
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
A ja B ovat analogisia.
B:llä on piirre X.
→A:llakin on piirre X.
Näistä heikoista analogioista osa on parempia ja osa on huonompia. "Hyvät erotetaan pakanoista" pääpiirteissään seuraavasti:
*Hyvällä analogialla yhteisiä piirteitä A:n ja B:n kanssa on paljon ja yhdenmukaisuuden osa -alueet voidaan testata. Jos väitämme että A:lla on piirre X siksi että analogisella B:llä on piirre X, on voitava testata, että A:lla todella on piirre X. Hyvä analogia myös selittää, eli kertoo myös miten asiat "eivät voi olla".
*Huonossa analogiassa yhteiset piirteet ovat vähäiset ja/tai niiden määrä ja laatu on tuntematon ja/tai testaamattomissa. Huono analogia ei myöskään rajaa mitään ulkopuolelleen.
Tämä tarkoittaa sitä, että sen pohjalta että jotkin piirteet ovat samanlaiset, voidaan tehdä ennuste muista yhteisistä piirteistä on, mutta tämä ei ole välttämätön seuraus: Jotta analogian "ennusteella" olisi merkitystä, jotta sitä voitaisiin pitää jonkinlaisena "teoriana" on sitä voitava myös testata -ja myös "periaatteessa" jollain tavoin osoittaa pätemättömäksi(~"falsifioitavuus"). Koska ei -identtisillä kohteilla A ja B on aina piirteitä, jotka ovat "eianalogisia", eikä analogia -argumentin pätevyyttä voida analysoida loogisesti, on analogian aktuaalisuus juuri piirteen X kohdalla pakko kyetä varmistamaan.
*Vaikka omenat ja appelsiinit ovat hyvin monilta piirteiltään samanlaisia, ei näiden hedelmien yhteneväisien piirteiden listaaminen muuta omenoita yhtä happamiksi kuin appelsiineja. "Happamuusanalogia" on voitava testata erikseen, jolloin siitä saadaan deduktiivinen ennuste.
*Ihmisellä on taipumus antropomorfismiin, eli he muuttavat kaiken itsensä kaltaiseksi; Löydämme kasvon muotoja kuun kraatereista ja armeijoita pilvistä. Samoin runoudessa muutamme tähdet ja planeetat kaasuplaneettojen sijasta ihmisiksi, ja liitämme niihin tunnesymboliikkaa. Ihmisille myrskyt ovat raivoisia ja aurinkoiset kesäpäivät leppeitä. Nämä osoittavat vähintäänkin sen, että ihmiset ovat taipuvaisia lisäämään inhimillisiä ominaisuuksia kohteisiin joissa niitä ei välttämättä ole, eli ihmiset tekevät luonnostaan tälläisiä analogioita; Se että ihminen näkee "inhimillistävän yhteyden" ei vielä itsesään tarkoita että yhteys on aito. Näin ollen Design -argumentti, jossa "toiminnallisuus" yhdistetään insinöörien tekemiin koneisiin ei ole hyvä analogia, vaan pelkkä "yhteiseen assosiaatioon" nojaava analogia, jos emme voi jotain kautta varmistaa miten kohde on syntynyt. Ja jos taas pystyisimme tähän, emme tarvitsisi analogiaa. Ja jos yliluonnollinen insinööri voi tehdä vaikka minkälaisia rakenteita emme voisi edes tietää minkälainen rakenne olisi "epäanalogia", jolloin väite samanlaisuudesta ei ole falsifioitavissa.
*Design -argumentti, jossa se että luonto "vaikuttaa" Suunnitellulta jopa siinä määrin, että evoluutikot käyttävät "älyllisyyteen" liitettyjä metaforia evoluution yhteydessä tarkoittaisi että takana olisi oikea yhteys älyllisyyteen on "huono analogia", koska yhteys nojaa yhteiseen assosiaatioon, jossa " asia on kun (subjektiivisesti) näyttää".
*Designin samankaltaisuuteen nojaava argumentti myös unohtaa sen mahdollisuuden että ulkonäkö voi yksinkertaisesti johtua siitä että universumin lainalaisuudet määrittelevät tietyt raja -arvot, jotka määrittävät tarkasti mitä ominaispiirteitä jollain tietyllä toiminnolla on.
Esimerkiksi kohde joka kokoaa ja kohdistaa valoa ja muuttaa sen sähköiseksi signaaliksi vaatii tietynlaisia muotoja ja läpinäkyvyyden kaltaisia ominaisuuksia; Ja tämä vuoksi toimivassa silmässä, kamerassa, kaukoputkessa... täytyy olla tietynlaisia rakenteita. Valittavana on tälöin JOKO se että ominaisuutta ei ole TAI että kohteella on juuri tietynlainen rakenne: Jos tällöin ominaisuus on, emme voi ihmetellä miksi sillä on samanlainen rakenne kuin jollain ihmisen suunnittelemalla, samanlaista ominaisuutta käyttävällä, laitteella.
*Väitteet joissa erotetaan ihmisen Suunnittelu luonnon aikaansaannoksista voi onnistua vain jos ihmisen aikaansaannos on erilainen suhteessa luontoon. Tämän seurauksena on absurdia puhua luonnossa olevien kappaleiden ja ihmisen tekemien, keinotekoisten tavaroiden samankaltaisuudesta. Ja vaikka tästä lipsuttaisiinkin ja etsittäisiin yhteneviä muotoja älyn ja luonnon väliltä, ei voida tietää näemmekö tehdyssä luonnollisuutta älyssä vai älykkyyttä luonnollisessa; Jos paikallinen seppä katsoo rukoilijasirkan etujalkaa ja tekee tämän pohjalta taskuveitsen, ovat veitsi ja rukoilijasirkan etujalka analogisia, mutta tämä samanlaisuus ei tee sirkan jalkaa sen Suunnitellummaksi kuin mitä se oli ennen sepän taskuveistä. Luonto on inspiroinut keksinnöissä kautta aikojen, joten yhteisiä piirteitä löytyy pakotetusti.
*Koska jokaikinen analogia -argumenttia voidaan aina myös katsoa epäanalogian kautta, vertaamme miten esimerkiksi perimä eroaa taskukelloista, kirjoista, Mt.Rushmoresta ja muusta ihmisten Suunnittelusta; Olennaisina eroina on se, että DNA mutatoituu, replikoi, siihen kohdistuu luonnonvalinta ja sillä on jopa ollut enemmän olemassaoloaikaa koota kompleksisuutta näiden avulla. Tämän vuoksi jos analogia -argumentti on arvoton silloin kun sillä yritetään kiistää evoluutiota; DNA:n vertailukohtana olevista laittista yksinkertaisesti puuttuvat kaikki ne asiat jotka vaaditaan jotta evoluutio toimisi : Analogisuus on tässä tapauksessa vastaava päättely, kuin se että kiistäisi perimän replikaation sen vuoksi että kirjat eivät replikoi.
*Vanhan tunnetun tosiasian mukaan mille tahansa asialle löydetään todisteita, jos ainoastaan sitä tukevia asioita hyväksytään. Tämän vuoksi tieteessä kielletään ns. "cherry picking", eli kerman kuoriminen. Design -analogiassa epäanalogiat kuitenkin poistetaan "pakollisina" ja "merkityksettöminä", kun taas samanlaisuudet nähdään "merkityksellisinä". Mikä tarkoittaa sitä, että se valikoi havainnoista vain ne seikat, jotka sille ovat edullisia.
Tämän perusteella sen sanominen että "analogia ei todista aukottomasti" on sama asia kuin sanoisi että "selibaatti ei ole ryhmäseksiä". Toki totta, mutta vähättelyä.
*"Design -analogiassa" analogian samankaltaisuus ihmisten tekojen kanssa ratkaisee; Kun kohde on erittäin samanlainen ihmisten tuotosten kanssa, se viittaa suunnitteluun. Toisaalta esiintyy myös "Kompleksisuus - Design -argumentti", joka nojaa siihen että ihmisen kyvyttömyyteen tuottaa jotain piirrettä tai piirteitä kohteesta kertoo siitä että se on niin monimutkainen, että edes ihminen ei kykene tekemään sitä. Tälläiseen "luonnon mahtiin ja ihmeellisyyteen, joka ylittää tiedemiestenkin ymmärryksen" -päättelyyn törmää jopa yllättävän usein.
Selkeimmin tähän törmää elämän synnyn käsittelyssä, jossa on selvästi havaittavissa se kuinka osalle kokeessa ei ole tuotettu mitään elämää -ei edes "vähän elävää"- vaan ainoastaan leikitty kemikaaleilla.(kompleksisuus) Ja toiset taas korostavat sitä kuinka kokeen järjestäjänä ja tekijänä on ollut älykäs ihminen, jolloin tulos johtuukin älystä.(analogia)
Kun puhutaan Suunnittelun tunnistamisesta joko analogian tai "monimutkaisuuden" kautta, olisi syytä perustella miksi juuri sen puolen pitäisi ratkaista. Miksi analogisuus kertoo suunnittelusta juuri siinä tilanteessa enemmän kuin kompleksisuus tai toisinpäin. Selitykseksi ei riitä väite siitä että "kohde on X (analogia tai kompleksinen) eikä Suunnittelu ole mahdoton", koska se johtaisi kehäpäätelmään. Ilman objektiivista perustelua nämä keskenään ristiriitaiset tunnistustavat johtavat paitsi falsifioitumattomuuteen, myös siihen että vastakkaiset argumentit syövät toisensa perustelupohjan. Näyttääkin siltä, että analogia ja kompleksisuus -argumentit eivät itse asiassa kumpikaan kykene ratkaisemaan "design -ongelmaa", eli kysymystä siitä onko joidenkin asioiden takana Suunnittelu vai ei.
*Analogia ei voi olla Suunnittelun tunnistukselle välttämätöntä, koska muutoin emme ikinä saisi käsiimme sitä "varmasti suunniteltujen kohteiden joukkoa", jonka ominaisuuksien kanssa muut kohteet sitten olisivat analogisia ja tätä kautta pääteltävissä suunnitelluiksi. Koska tunnistamme suunnittelua, meillä on siis selvästi jokin muukin tapa tunnistaa Suunnittelua, ja voimme käyttää tätä.
*Intelligent Designin kannattajat joutuvat olettamaan älyn alkuperän jo ennen kuin asettavat sen analogiaan. Sillä muutoin heidän perustelultaan putoaa pohja. Tämä on helpohko osoittaa: Naturalistit olettavat että snnittelukykymme on syntynyt puhtaasti luonnollisten prosessien kautta. Että sen piirteet ovat suoraan ja epäsuoraan luonnonvalinnan tulosta. Tämä johtaa siihen että suunnitelmallisuuden tunnuspiirteet voisivat ihan täysin syntyä luonnollisten prosessien seurauksena. Analogiat johtuisivat epäsuorasta samansyntyisyydestä ja esim. SETI etsisikin "merkkejä jotka tiedämme luonnonvalinnan suoraan tai epäsuoraan aiheuttavan." - kuten monet ehdottavatkin viitaten esimerkiksi alkulukusarjoihin, joita Dembski on napannut populaarielokuvasta "Contact" ja joita hän käyttää kirjoissaan esimerkkinä siitä miten SETI etsii ja tunnistaa suunnittelua. Voidakseen esittää että näin ei ole, Älykkään Suunnittelun kannattajat joutuvat olettamaan että älymme ei ole luonnollisesti syntynyt. Onko siis ihme, että he saavat johtopäätöksen, jonka mukaan äly ei ole luonnollisesti syntynyt? Pointti on siinä, että vaikka naturalistit putoaisivat samaan ongelmaan - kuten mielestäni käykin - heidän puolellaan on okhamin partaveitsi. Jokainen uskoo fysikaalisen maailman todellisuuteen, osa vain on sitä mieltä että "vielä lisäksi on jotain". Aika erikoista saisi olla olemassaolo, jos olisi todennäköisempää että se on olemassa kuin että se ei ole olemassa. (Jos tälläinen sallittaisiin, ei asioita tarvitsisi selittää millään, kun sen olemassaolo olisi vaan todennäköisempää. Ainoastaan olemassaolottomuus vaatisi selityksiä. Ja tämä taas on perustieteentekoa ja perustelemisen ajatusta vastaan.)
Jos lähestymme Suunnittelua "ilman että tiedämme mitään Suunnittelusta" siten että otamme kohteeksi pelkästään jonkin kohteen jonka tiedämme Suunnitelluksi ja vertailemme sen ominaisuuksia, emme voi tietää antaako tämä yhtään varmoja tuloksia: Koska kaikki tietämämme suunnitellut kohteet ovat fysikaalisia olentoja, saadaan se, että kaikki fysikaalisille objekteille tyypilliset piirteet muuttuvat myös suunniteltujen piirteiksi : Emme siksi voi erottaa suoraan mitkä ominaisuudet johtuvat siitä että kappale on fysikaalinen ja ne jotka johtuvat siitä että ne on Suunniteltu. Jonka seurauksena käy niin ikävästi, että analogia ei lainkaan vastaa siihen "onko ilmiön tai piirteen takana luonnolliset vai älykkäät syyt".Tämä taas on keskeinen kysymys, johon ID hakee vastausta.Jotta vosimme kriittisesti selvittää sitä miten hyvin analogia löytää Suunnittelun, meidän pitäis tietää mitkä kohteet on Suunniteltuja ja mitkä eivät:
Esimerkiksi elämän määritelmän etsijät voivat huomata, että jos heidän "analogiapäätelmänsä" ominaisuuslistaus antaa tulokseksi "elävä" kiven ja taskukellon, on jossain vikaa koska he tietävät että kivet ja kellot eivät ole eläviä. Tällöin analogia ei selvitä onko jokin kohde elävä, vaan tutkii pikemmnkin sitä mekanismia ja lakijoukkoa jotka aikaansaavat elämän. Tällöin analogia voi korvaantua, meillä ei ole tietoa elämän tarkoista ominaisuuksista, mutta saamme hyviä tuloksia koska me tiedämme mitkä kohteet ovat eläviä vai ei. Elämän tutkijat voivat siksi etsiä hyvää määritelmää elämälle. Jos taas ID, joka ei tiedä mitkä kohteet ovat Suunniteltuja ja mitkä eivät on jokaikisen sellaisen kohteen kanssa, jota ei jo suoraan jotain kautta tiedetä Suunnitelluksijoka on se varmasti Suunniteltu kohde, esimerkiksi kännykkä ja sen kaltaiset kohteet, siinä analyysissäollaan siinä tilanteessa, että on täysin mahdotonta sanoa, onko esimerkiksi luonnon kivestä tai solusta löytynyt Suunnittelun tunnustus merkki siitä että luonnossa on oikeaa Suunnittelua, vai johtuuko tulos siitä että etsimme väärien tunnusmerkkejen kautta ja saamme siksi vääriä tuloksia. Ratkaisun antaa vain se, että päätetään "a priori" kohde joko Suunnitelluksi tai "Ei Suunnitelluksi": Jolloin päätelmäsiitä että onko kohde Suunniteltu vai ei ole, johtaa itse asiassa kehäpäätelmään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että analogia -argumentti ei kykene vastaamaan kysymykseen siitä mitkä kohteet ovat älykkäästi suunniteltuja ja mitkä eivät, jolloin vastaus kysymykseen olisi löydettävä muualta.
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
*Hyvällä analogialla yhteisiä piirteitä A:n ja B:n kanssa on paljon ja yhdenmukaisuuden osa -alueet voidaan testata. Jos väitämme että A:lla on piirre X siksi että analogisella B:llä on piirre X, on voitava testata, että A:lla todella on piirre X. Hyvä analogia myös selittää, eli kertoo myös miten asiat "eivät voi olla".
*Huonossa analogiassa yhteiset piirteet ovat vähäiset ja/tai niiden määrä ja laatu on tuntematon ja/tai testaamattomissa. Huono analogia ei myöskään rajaa mitään ulkopuolelleen.
Tämä tarkoittaa sitä, että sen pohjalta että jotkin piirteet ovat samanlaiset, voidaan tehdä ennuste muista yhteisistä piirteistä on, mutta tämä ei ole välttämätön seuraus: Jotta analogian "ennusteella" olisi merkitystä, jotta sitä voitaisiin pitää jonkinlaisena "teoriana" on sitä voitava myös testata -ja myös "periaatteessa" jollain tavoin osoittaa pätemättömäksi(~"falsifioitavuus"). Koska ei -identtisillä kohteilla A ja B on aina piirteitä, jotka ovat "eianalogisia", eikä analogia -argumentin pätevyyttä voida analysoida loogisesti, on analogian aktuaalisuus juuri piirteen X kohdalla pakko kyetä varmistamaan.
*Vaikka omenat ja appelsiinit ovat hyvin monilta piirteiltään samanlaisia, ei näiden hedelmien yhteneväisien piirteiden listaaminen muuta omenoita yhtä happamiksi kuin appelsiineja. "Happamuusanalogia" on voitava testata erikseen, jolloin siitä saadaan deduktiivinen ennuste.
*Ihmisellä on taipumus antropomorfismiin, eli he muuttavat kaiken itsensä kaltaiseksi; Löydämme kasvon muotoja kuun kraatereista ja armeijoita pilvistä. Samoin runoudessa muutamme tähdet ja planeetat kaasuplaneettojen sijasta ihmisiksi, ja liitämme niihin tunnesymboliikkaa. Ihmisille myrskyt ovat raivoisia ja aurinkoiset kesäpäivät leppeitä. Nämä osoittavat vähintäänkin sen, että ihmiset ovat taipuvaisia lisäämään inhimillisiä ominaisuuksia kohteisiin joissa niitä ei välttämättä ole, eli ihmiset tekevät luonnostaan tälläisiä analogioita; Se että ihminen näkee "inhimillistävän yhteyden" ei vielä itsesään tarkoita että yhteys on aito. Näin ollen Design -argumentti, jossa "toiminnallisuus" yhdistetään insinöörien tekemiin koneisiin ei ole hyvä analogia, vaan pelkkä "yhteiseen assosiaatioon" nojaava analogia, jos emme voi jotain kautta varmistaa miten kohde on syntynyt. Ja jos taas pystyisimme tähän, emme tarvitsisi analogiaa. Ja jos yliluonnollinen insinööri voi tehdä vaikka minkälaisia rakenteita emme voisi edes tietää minkälainen rakenne olisi "epäanalogia", jolloin väite samanlaisuudesta ei ole falsifioitavissa.
*Design -argumentti, jossa se että luonto "vaikuttaa" Suunnitellulta jopa siinä määrin, että evoluutikot käyttävät "älyllisyyteen" liitettyjä metaforia evoluution yhteydessä tarkoittaisi että takana olisi oikea yhteys älyllisyyteen on "huono analogia", koska yhteys nojaa yhteiseen assosiaatioon, jossa " asia on kun (subjektiivisesti) näyttää".
*Designin samankaltaisuuteen nojaava argumentti myös unohtaa sen mahdollisuuden että ulkonäkö voi yksinkertaisesti johtua siitä että universumin lainalaisuudet määrittelevät tietyt raja -arvot, jotka määrittävät tarkasti mitä ominaispiirteitä jollain tietyllä toiminnolla on. Esimerkiksi kohde joka kokoaa ja kohdistaa valoa ja muuttaa sen sähköiseksi signaaliksi vaatii tietynlaisia muotoja ja läpinäkyvyyden kaltaisia ominaisuuksia; Ja tämä vuoksi toimivassa silmässä, kamerassa, kaukoputkessa... täytyy olla tietynlaisia rakenteita. Valittavana on tälöin JOKO se että ominaisuutta ei ole TAI että kohteella on juuri tietynlainen rakenne: Jos tällöin ominaisuus on, emme voi ihmetellä miksi sillä on samanlainen rakenne kuin jollain ihmisen suunnittelemalla, samanlaista ominaisuutta käyttävällä, laitteella.
*Väitteet joissa erotetaan ihmisen Suunnittelu luonnon aikaansaannoksista voi onnistua vain jos ihmisen aikaansaannos on erilainen suhteessa luontoon. Tämän seurauksena on absurdia puhua luonnossa olevien kappaleiden ja ihmisen tekemien, keinotekoisten tavaroiden samankaltaisuudesta. Ja vaikka tästä lipsuttaisiinkin ja etsittäisiin yhteneviä muotoja älyn ja luonnon väliltä, ei voida tietää näemmekö tehdyssä luonnollisuutta älyssä vai älykkyyttä luonnollisessa; Jos paikallinen seppä katsoo rukoilijasirkan etujalkaa ja tekee tämän pohjalta taskuveitsen, ovat veitsi ja rukoilijasirkan etujalka analogisia, mutta tämä samanlaisuus ei tee sirkan jalkaa sen Suunnitellummaksi kuin mitä se oli ennen sepän taskuveistä. Luonto on inspiroinut keksinnöissä kautta aikojen, joten yhteisiä piirteitä löytyy pakotetusti.
*Koska jokaikinen analogia -argumenttia voidaan aina myös katsoa epäanalogian kautta, vertaamme miten esimerkiksi perimä eroaa taskukelloista, kirjoista, Mt.Rushmoresta ja muusta ihmisten Suunnittelusta; Olennaisina eroina on se, että DNA mutatoituu, replikoi, siihen kohdistuu luonnonvalinta ja sillä on jopa ollut enemmän olemassaoloaikaa koota kompleksisuutta näiden avulla. Tämän vuoksi jos analogia -argumentti on arvoton silloin kun sillä yritetään kiistää evoluutiota; DNA:n vertailukohtana olevista laittista yksinkertaisesti puuttuvat kaikki ne asiat jotka vaaditaan jotta evoluutio toimisi : Analogisuus on tässä tapauksessa vastaava päättely, kuin se että kiistäisi perimän replikaation sen vuoksi että kirjat eivät replikoi.
*Vanhan tunnetun tosiasian mukaan mille tahansa asialle löydetään todisteita, jos ainoastaan sitä tukevia asioita hyväksytään. Tämän vuoksi tieteessä kielletään ns. "cherry picking", eli kerman kuoriminen. Design -analogiassa epäanalogiat kuitenkin poistetaan "pakollisina" ja "merkityksettöminä", kun taas samanlaisuudet nähdään "merkityksellisinä". Mikä tarkoittaa sitä, että se valikoi havainnoista vain ne seikat, jotka sille ovat edullisia.
Tämän perusteella sen sanominen että "analogia ei todista aukottomasti" on sama asia kuin sanoisi että "selibaatti ei ole ryhmäseksiä". Toki totta, mutta vähättelyä.
*"Design -analogiassa" analogian samankaltaisuus ihmisten tekojen kanssa ratkaisee; Kun kohde on erittäin samanlainen ihmisten tuotosten kanssa, se viittaa suunnitteluun. Toisaalta esiintyy myös "Kompleksisuus - Design -argumentti", joka nojaa siihen että ihmisen kyvyttömyyteen tuottaa jotain piirrettä tai piirteitä kohteesta kertoo siitä että se on niin monimutkainen, että edes ihminen ei kykene tekemään sitä. Tälläiseen "luonnon mahtiin ja ihmeellisyyteen, joka ylittää tiedemiestenkin ymmärryksen" -päättelyyn törmää jopa yllättävän usein.
Selkeimmin tähän törmää elämän synnyn käsittelyssä, jossa on selvästi havaittavissa se kuinka osalle kokeessa ei ole tuotettu mitään elämää -ei edes "vähän elävää"- vaan ainoastaan leikitty kemikaaleilla.(kompleksisuus) Ja toiset taas korostavat sitä kuinka kokeen järjestäjänä ja tekijänä on ollut älykäs ihminen, jolloin tulos johtuukin älystä.(analogia)
Kun puhutaan Suunnittelun tunnistamisesta joko analogian tai "monimutkaisuuden" kautta, olisi syytä perustella miksi juuri sen puolen pitäisi ratkaista. Miksi analogisuus kertoo suunnittelusta juuri siinä tilanteessa enemmän kuin kompleksisuus tai toisinpäin. Selitykseksi ei riitä väite siitä että "kohde on X (analogia tai kompleksinen) eikä Suunnittelu ole mahdoton", koska se johtaisi kehäpäätelmään. Ilman objektiivista perustelua nämä keskenään ristiriitaiset tunnistustavat johtavat paitsi falsifioitumattomuuteen, myös siihen että vastakkaiset argumentit syövät toisensa perustelupohjan. Näyttääkin siltä, että analogia ja kompleksisuus -argumentit eivät itse asiassa kumpikaan kykene ratkaisemaan "design -ongelmaa", eli kysymystä siitä onko joidenkin asioiden takana Suunnittelu vai ei.
*Analogia ei voi olla Suunnittelun tunnistukselle välttämätöntä, koska muutoin emme ikinä saisi käsiimme sitä "varmasti suunniteltujen kohteiden joukkoa", jonka ominaisuuksien kanssa muut kohteet sitten olisivat analogisia ja tätä kautta pääteltävissä suunnitelluiksi. Koska tunnistamme suunnittelua, meillä on siis selvästi jokin muukin tapa tunnistaa Suunnittelua, ja voimme käyttää tätä.
*Intelligent Designin kannattajat joutuvat olettamaan älyn alkuperän jo ennen kuin asettavat sen analogiaan. Sillä muutoin heidän perustelultaan putoaa pohja. Tämä on helpohko osoittaa: Naturalistit olettavat että snnittelukykymme on syntynyt puhtaasti luonnollisten prosessien kautta. Että sen piirteet ovat suoraan ja epäsuoraan luonnonvalinnan tulosta. Tämä johtaa siihen että suunnitelmallisuuden tunnuspiirteet voisivat ihan täysin syntyä luonnollisten prosessien seurauksena. Analogiat johtuisivat epäsuorasta samansyntyisyydestä ja esim. SETI etsisikin "merkkejä jotka tiedämme luonnonvalinnan suoraan tai epäsuoraan aiheuttavan." - kuten monet ehdottavatkin viitaten esimerkiksi alkulukusarjoihin, joita Dembski on napannut populaarielokuvasta "Contact" ja joita hän käyttää kirjoissaan esimerkkinä siitä miten SETI etsii ja tunnistaa suunnittelua. Voidakseen esittää että näin ei ole, Älykkään Suunnittelun kannattajat joutuvat olettamaan että älymme ei ole luonnollisesti syntynyt. Onko siis ihme, että he saavat johtopäätöksen, jonka mukaan äly ei ole luonnollisesti syntynyt? Pointti on siinä, että vaikka naturalistit putoaisivat samaan ongelmaan - kuten mielestäni käykin - heidän puolellaan on okhamin partaveitsi. Jokainen uskoo fysikaalisen maailman todellisuuteen, osa vain on sitä mieltä että "vielä lisäksi on jotain". Aika erikoista saisi olla olemassaolo, jos olisi todennäköisempää että se on olemassa kuin että se ei ole olemassa. (Jos tälläinen sallittaisiin, ei asioita tarvitsisi selittää millään, kun sen olemassaolo olisi vaan todennäköisempää. Ainoastaan olemassaolottomuus vaatisi selityksiä. Ja tämä taas on perustieteentekoa ja perustelemisen ajatusta vastaan.)
Jos lähestymme Suunnittelua "ilman että tiedämme mitään Suunnittelusta" siten että otamme kohteeksi pelkästään jonkin kohteen jonka tiedämme Suunnitelluksi ja vertailemme sen ominaisuuksia, emme voi tietää antaako tämä yhtään varmoja tuloksia: Koska kaikki tietämämme suunnitellut kohteet ovat fysikaalisia olentoja, saadaan se, että kaikki fysikaalisille objekteille tyypilliset piirteet muuttuvat myös suunniteltujen piirteiksi : Emme siksi voi erottaa suoraan mitkä ominaisuudet johtuvat siitä että kappale on fysikaalinen ja ne jotka johtuvat siitä että ne on Suunniteltu. Jonka seurauksena käy niin ikävästi, että analogia ei lainkaan vastaa siihen "onko ilmiön tai piirteen takana luonnolliset vai älykkäät syyt".Tämä taas on keskeinen kysymys, johon ID hakee vastausta.Jotta vosimme kriittisesti selvittää sitä miten hyvin analogia löytää Suunnittelun, meidän pitäis tietää mitkä kohteet on Suunniteltuja ja mitkä eivät:
Esimerkiksi elämän määritelmän etsijät voivat huomata, että jos heidän "analogiapäätelmänsä" ominaisuuslistaus antaa tulokseksi "elävä" kiven ja taskukellon, on jossain vikaa koska he tietävät että kivet ja kellot eivät ole eläviä. Tällöin analogia ei selvitä onko jokin kohde elävä, vaan tutkii pikemmnkin sitä mekanismia ja lakijoukkoa jotka aikaansaavat elämän. Tällöin analogia voi korvaantua, meillä ei ole tietoa elämän tarkoista ominaisuuksista, mutta saamme hyviä tuloksia koska me tiedämme mitkä kohteet ovat eläviä vai ei. Elämän tutkijat voivat siksi etsiä hyvää määritelmää elämälle. Jos taas ID, joka ei tiedä mitkä kohteet ovat Suunniteltuja ja mitkä eivät on jokaikisen sellaisen kohteen kanssa, jota ei jo suoraan jotain kautta tiedetä Suunnitelluksijoka on se varmasti Suunniteltu kohde, esimerkiksi kännykkä ja sen kaltaiset kohteet, siinä analyysissäollaan siinä tilanteessa, että on täysin mahdotonta sanoa, onko esimerkiksi luonnon kivestä tai solusta löytynyt Suunnittelun tunnustus merkki siitä että luonnossa on oikeaa Suunnittelua, vai johtuuko tulos siitä että etsimme väärien tunnusmerkkejen kautta ja saamme siksi vääriä tuloksia. Ratkaisun antaa vain se, että päätetään "a priori" kohde joko Suunnitelluksi tai "Ei Suunnitelluksi": Jolloin päätelmäsiitä että onko kohde Suunniteltu vai ei ole, johtaa itse asiassa kehäpäätelmään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että analogia -argumentti ei kykene vastaamaan kysymykseen siitä mitkä kohteet ovat älykkäästi suunniteltuja ja mitkä eivät, jolloin vastaus kysymykseen olisi löydettävä muualta.
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
Selkeimmin tähän törmää elämän synnyn käsittelyssä, jossa on selvästi havaittavissa se kuinka osalle kokeessa ei ole tuotettu mitään elämää -ei edes "vähän elävää"- vaan ainoastaan leikitty kemikaaleilla.(kompleksisuus) Ja toiset taas korostavat sitä kuinka kokeen järjestäjänä ja tekijänä on ollut älykäs ihminen, jolloin tulos johtuukin älystä.(analogia)
Kun puhutaan Suunnittelun tunnistamisesta joko analogian tai "monimutkaisuuden" kautta, olisi syytä perustella miksi juuri sen puolen pitäisi ratkaista. Miksi analogisuus kertoo suunnittelusta juuri siinä tilanteessa enemmän kuin kompleksisuus tai toisinpäin. Selitykseksi ei riitä väite siitä että "kohde on X (analogia tai kompleksinen) eikä Suunnittelu ole mahdoton", koska se johtaisi kehäpäätelmään. Ilman objektiivista perustelua nämä keskenään ristiriitaiset tunnistustavat johtavat paitsi falsifioitumattomuuteen, myös siihen että vastakkaiset argumentit syövät toisensa perustelupohjan. Näyttääkin siltä, että analogia ja kompleksisuus -argumentit eivät itse asiassa kumpikaan kykene ratkaisemaan "design -ongelmaa", eli kysymystä siitä onko joidenkin asioiden takana Suunnittelu vai ei.
*Analogia ei voi olla Suunnittelun tunnistukselle välttämätöntä, koska muutoin emme ikinä saisi käsiimme sitä "varmasti suunniteltujen kohteiden joukkoa", jonka ominaisuuksien kanssa muut kohteet sitten olisivat analogisia ja tätä kautta pääteltävissä suunnitelluiksi. Koska tunnistamme suunnittelua, meillä on siis selvästi jokin muukin tapa tunnistaa Suunnittelua, ja voimme käyttää tätä.
*Intelligent Designin kannattajat joutuvat olettamaan älyn alkuperän jo ennen kuin asettavat sen analogiaan. Sillä muutoin heidän perustelultaan putoaa pohja. Tämä on helpohko osoittaa: Naturalistit olettavat että snnittelukykymme on syntynyt puhtaasti luonnollisten prosessien kautta. Että sen piirteet ovat suoraan ja epäsuoraan luonnonvalinnan tulosta. Tämä johtaa siihen että suunnitelmallisuuden tunnuspiirteet voisivat ihan täysin syntyä luonnollisten prosessien seurauksena. Analogiat johtuisivat epäsuorasta samansyntyisyydestä ja esim. SETI etsisikin "merkkejä jotka tiedämme luonnonvalinnan suoraan tai epäsuoraan aiheuttavan." - kuten monet ehdottavatkin viitaten esimerkiksi alkulukusarjoihin, joita Dembski on napannut populaarielokuvasta "Contact" ja joita hän käyttää kirjoissaan esimerkkinä siitä miten SETI etsii ja tunnistaa suunnittelua. Voidakseen esittää että näin ei ole, Älykkään Suunnittelun kannattajat joutuvat olettamaan että älymme ei ole luonnollisesti syntynyt. Onko siis ihme, että he saavat johtopäätöksen, jonka mukaan äly ei ole luonnollisesti syntynyt? Pointti on siinä, että vaikka naturalistit putoaisivat samaan ongelmaan - kuten mielestäni käykin - heidän puolellaan on okhamin partaveitsi. Jokainen uskoo fysikaalisen maailman todellisuuteen, osa vain on sitä mieltä että "vielä lisäksi on jotain". Aika erikoista saisi olla olemassaolo, jos olisi todennäköisempää että se on olemassa kuin että se ei ole olemassa. (Jos tälläinen sallittaisiin, ei asioita tarvitsisi selittää millään, kun sen olemassaolo olisi vaan todennäköisempää. Ainoastaan olemassaolottomuus vaatisi selityksiä. Ja tämä taas on perustieteentekoa ja perustelemisen ajatusta vastaan.)
Jos lähestymme Suunnittelua "ilman että tiedämme mitään Suunnittelusta" siten että otamme kohteeksi pelkästään jonkin kohteen jonka tiedämme Suunnitelluksi ja vertailemme sen ominaisuuksia, emme voi tietää antaako tämä yhtään varmoja tuloksia: Koska kaikki tietämämme suunnitellut kohteet ovat fysikaalisia olentoja, saadaan se, että kaikki fysikaalisille objekteille tyypilliset piirteet muuttuvat myös suunniteltujen piirteiksi : Emme siksi voi erottaa suoraan mitkä ominaisuudet johtuvat siitä että kappale on fysikaalinen ja ne jotka johtuvat siitä että ne on Suunniteltu. Jonka seurauksena käy niin ikävästi, että analogia ei lainkaan vastaa siihen "onko ilmiön tai piirteen takana luonnolliset vai älykkäät syyt".Tämä taas on keskeinen kysymys, johon ID hakee vastausta.Jotta vosimme kriittisesti selvittää sitä miten hyvin analogia löytää Suunnittelun, meidän pitäis tietää mitkä kohteet on Suunniteltuja ja mitkä eivät:
Esimerkiksi elämän määritelmän etsijät voivat huomata, että jos heidän "analogiapäätelmänsä" ominaisuuslistaus antaa tulokseksi "elävä" kiven ja taskukellon, on jossain vikaa koska he tietävät että kivet ja kellot eivät ole eläviä. Tällöin analogia ei selvitä onko jokin kohde elävä, vaan tutkii pikemmnkin sitä mekanismia ja lakijoukkoa jotka aikaansaavat elämän. Tällöin analogia voi korvaantua, meillä ei ole tietoa elämän tarkoista ominaisuuksista, mutta saamme hyviä tuloksia koska me tiedämme mitkä kohteet ovat eläviä vai ei. Elämän tutkijat voivat siksi etsiä hyvää määritelmää elämälle. Jos taas ID, joka ei tiedä mitkä kohteet ovat Suunniteltuja ja mitkä eivät on jokaikisen sellaisen kohteen kanssa, jota ei jo suoraan jotain kautta tiedetä Suunnitelluksijoka on se varmasti Suunniteltu kohde, esimerkiksi kännykkä ja sen kaltaiset kohteet, siinä analyysissäollaan siinä tilanteessa, että on täysin mahdotonta sanoa, onko esimerkiksi luonnon kivestä tai solusta löytynyt Suunnittelun tunnustus merkki siitä että luonnossa on oikeaa Suunnittelua, vai johtuuko tulos siitä että etsimme väärien tunnusmerkkejen kautta ja saamme siksi vääriä tuloksia. Ratkaisun antaa vain se, että päätetään "a priori" kohde joko Suunnitelluksi tai "Ei Suunnitelluksi": Jolloin päätelmäsiitä että onko kohde Suunniteltu vai ei ole, johtaa itse asiassa kehäpäätelmään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että analogia -argumentti ei kykene vastaamaan kysymykseen siitä mitkä kohteet ovat älykkäästi suunniteltuja ja mitkä eivät, jolloin vastaus kysymykseen olisi löydettävä muualta.
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
*Analogia ei voi olla Suunnittelun tunnistukselle välttämätöntä, koska muutoin emme ikinä saisi käsiimme sitä "varmasti suunniteltujen kohteiden joukkoa", jonka ominaisuuksien kanssa muut kohteet sitten olisivat analogisia ja tätä kautta pääteltävissä suunnitelluiksi. Koska tunnistamme suunnittelua, meillä on siis selvästi jokin muukin tapa tunnistaa Suunnittelua, ja voimme käyttää tätä.
*Intelligent Designin kannattajat joutuvat olettamaan älyn alkuperän jo ennen kuin asettavat sen analogiaan. Sillä muutoin heidän perustelultaan putoaa pohja. Tämä on helpohko osoittaa: Naturalistit olettavat että snnittelukykymme on syntynyt puhtaasti luonnollisten prosessien kautta. Että sen piirteet ovat suoraan ja epäsuoraan luonnonvalinnan tulosta. Tämä johtaa siihen että suunnitelmallisuuden tunnuspiirteet voisivat ihan täysin syntyä luonnollisten prosessien seurauksena. Analogiat johtuisivat epäsuorasta samansyntyisyydestä ja esim. SETI etsisikin "merkkejä jotka tiedämme luonnonvalinnan suoraan tai epäsuoraan aiheuttavan." - kuten monet ehdottavatkin viitaten esimerkiksi alkulukusarjoihin, joita Dembski on napannut populaarielokuvasta "Contact" ja joita hän käyttää kirjoissaan esimerkkinä siitä miten SETI etsii ja tunnistaa suunnittelua. Voidakseen esittää että näin ei ole, Älykkään Suunnittelun kannattajat joutuvat olettamaan että älymme ei ole luonnollisesti syntynyt. Onko siis ihme, että he saavat johtopäätöksen, jonka mukaan äly ei ole luonnollisesti syntynyt? Pointti on siinä, että vaikka naturalistit putoaisivat samaan ongelmaan - kuten mielestäni käykin - heidän puolellaan on okhamin partaveitsi. Jokainen uskoo fysikaalisen maailman todellisuuteen, osa vain on sitä mieltä että "vielä lisäksi on jotain". Aika erikoista saisi olla olemassaolo, jos olisi todennäköisempää että se on olemassa kuin että se ei ole olemassa. (Jos tälläinen sallittaisiin, ei asioita tarvitsisi selittää millään, kun sen olemassaolo olisi vaan todennäköisempää. Ainoastaan olemassaolottomuus vaatisi selityksiä. Ja tämä taas on perustieteentekoa ja perustelemisen ajatusta vastaan.)
Jos lähestymme Suunnittelua "ilman että tiedämme mitään Suunnittelusta" siten että otamme kohteeksi pelkästään jonkin kohteen jonka tiedämme Suunnitelluksi ja vertailemme sen ominaisuuksia, emme voi tietää antaako tämä yhtään varmoja tuloksia: Koska kaikki tietämämme suunnitellut kohteet ovat fysikaalisia olentoja, saadaan se, että kaikki fysikaalisille objekteille tyypilliset piirteet muuttuvat myös suunniteltujen piirteiksi : Emme siksi voi erottaa suoraan mitkä ominaisuudet johtuvat siitä että kappale on fysikaalinen ja ne jotka johtuvat siitä että ne on Suunniteltu. Jonka seurauksena käy niin ikävästi, että analogia ei lainkaan vastaa siihen "onko ilmiön tai piirteen takana luonnolliset vai älykkäät syyt".
Tämä taas on keskeinen kysymys, johon ID hakee vastausta.Jotta vosimme kriittisesti selvittää sitä miten hyvin analogia löytää Suunnittelun, meidän pitäis tietää mitkä kohteet on Suunniteltuja ja mitkä eivät:
Esimerkiksi elämän määritelmän etsijät voivat huomata, että jos heidän "analogiapäätelmänsä" ominaisuuslistaus antaa tulokseksi "elävä" kiven ja taskukellon, on jossain vikaa koska he tietävät että kivet ja kellot eivät ole eläviä. Tällöin analogia ei selvitä onko jokin kohde elävä, vaan tutkii pikemmnkin sitä mekanismia ja lakijoukkoa jotka aikaansaavat elämän. Tällöin analogia voi korvaantua, meillä ei ole tietoa elämän tarkoista ominaisuuksista, mutta saamme hyviä tuloksia koska me tiedämme mitkä kohteet ovat eläviä vai ei. Elämän tutkijat voivat siksi etsiä hyvää määritelmää elämälle. Jos taas ID, joka ei tiedä mitkä kohteet ovat Suunniteltuja ja mitkä eivät on jokaikisen sellaisen kohteen kanssa, jota ei jo suoraan jotain kautta tiedetä Suunnitelluksijoka on se varmasti Suunniteltu kohde, esimerkiksi kännykkä ja sen kaltaiset kohteet, siinä analyysissäollaan siinä tilanteessa, että on täysin mahdotonta sanoa, onko esimerkiksi luonnon kivestä tai solusta löytynyt Suunnittelun tunnustus merkki siitä että luonnossa on oikeaa Suunnittelua, vai johtuuko tulos siitä että etsimme väärien tunnusmerkkejen kautta ja saamme siksi vääriä tuloksia. Ratkaisun antaa vain se, että päätetään "a priori" kohde joko Suunnitelluksi tai "Ei Suunnitelluksi": Jolloin päätelmäsiitä että onko kohde Suunniteltu vai ei ole, johtaa itse asiassa kehäpäätelmään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että analogia -argumentti ei kykene vastaamaan kysymykseen siitä mitkä kohteet ovat älykkäästi suunniteltuja ja mitkä eivät, jolloin vastaus kysymykseen olisi löydettävä muualta.
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
Esimerkiksi elämän määritelmän etsijät voivat huomata, että jos heidän "analogiapäätelmänsä" ominaisuuslistaus antaa tulokseksi "elävä" kiven ja taskukellon, on jossain vikaa koska he tietävät että kivet ja kellot eivät ole eläviä. Tällöin analogia ei selvitä onko jokin kohde elävä, vaan tutkii pikemmnkin sitä mekanismia ja lakijoukkoa jotka aikaansaavat elämän. Tällöin analogia voi korvaantua, meillä ei ole tietoa elämän tarkoista ominaisuuksista, mutta saamme hyviä tuloksia koska me tiedämme mitkä kohteet ovat eläviä vai ei. Elämän tutkijat voivat siksi etsiä hyvää määritelmää elämälle. Jos taas ID, joka ei tiedä mitkä kohteet ovat Suunniteltuja ja mitkä eivät on jokaikisen sellaisen kohteen kanssa, jota ei jo suoraan jotain kautta tiedetä Suunnitelluksi
joka on se varmasti Suunniteltu kohde, esimerkiksi kännykkä ja sen kaltaiset kohteet, siinä analyysissäollaan siinä tilanteessa, että on täysin mahdotonta sanoa, onko esimerkiksi luonnon kivestä tai solusta löytynyt Suunnittelun tunnustus merkki siitä että luonnossa on oikeaa Suunnittelua, vai johtuuko tulos siitä että etsimme väärien tunnusmerkkejen kautta ja saamme siksi vääriä tuloksia. Ratkaisun antaa vain se, että päätetään "a priori" kohde joko Suunnitelluksi tai "Ei Suunnitelluksi": Jolloin päätelmäsiitä että onko kohde Suunniteltu vai ei ole, johtaa itse asiassa kehäpäätelmään. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että analogia -argumentti ei kykene vastaamaan kysymykseen siitä mitkä kohteet ovat älykkäästi suunniteltuja ja mitkä eivät, jolloin vastaus kysymykseen olisi löydettävä muualta.
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
Siihen samaan, jota kreationistit perinteisesti yrittävät laittaa "fataaleiksi ongelmiksi" evoluutiolle, esimerkiksi liittämällä sitä luonnonvalintaan tai johtofossiilianalyyseihin.
Ja saada vastauksen kysymykseen "mitä elämä on" Tulokseksi tälläisestä analyysistä saadaan määritelmä sille mitä kuvauksessa olevalle kohteella tarkoitetaan. Mutta Suunnittelun tapauksessa analogiaa, jota voidaan käyttää kun etsitään suunnittelun määritelmää, halutaankin käyttää Suunnittelun tunnistamiseen. Valitettavasti loputuloksena on se, että tunnistetaan jotain, joka on nimetty Suunnitelluksi, josta ei tiedetä mitä se on ja miten hyvin sen kuvaus täyttää halutun ja etsityn tiedon. Tälläisessä tapauksessa Suunnittelu on tuloksena turha: Ei tietoa mitä se on, eikä tietoa miten siitä voitaisiin saada lisätietoa. Ongelmana tälläisessä "ei määritelmän kautta toimivasta Suunnittelusta" on se, että emme tiedä yhtään mitään siitä mitä se on, eikä mitään miten voitaisiin selvittää miten voisimme korjata tilanteen.
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
*Kun katsomme luontoa ja Suunniteltuja kohteita havaitsemme myös suuria epäanalogioita: Suunnittelun suorat kulmat ovat luonnossa harvinaisia, koneiden rakenteet ovat kovia ja kuivia ja eliöiden märkiä ja joustavia, käytämme usein metalleja ja luonto taas ei, koneet toimivat melkein aina rattailla, pyörillä ja muilla pyörimisliikkeeseen nojaavilla asioilla, luonnossa harvemmin, moottorimme laajenevat ja pyörivät ja luonnossa supistuvat ja liukuvat, ihmisten suuret laitteet tehdään suoraan, kun taas luonnossa ne tehdään juonikkaina pienten rakenteiden kokonaisuuksina, ihmisten liitokset ovat liukuvia ja luonnon yleensä taipuvia. Miksi näistä tehdyt epäanalogiat eivät kumoa Suunnittelua? Jos vedotaan siihen että kaikki analogiat ovat myös epäanalogioita, unohdetaan se että ID nojaa itse suuresti nimenomaan erilaisten epäanalogioiden eli "fundamental discontinualityn" etsimiseen: Evoluution anomalioihin, luonnonlakien aukkoihin, eli pohjimmiltaan epäanalogaan, TMI -filtterissä epäjatkuvuuksiin parhaassa tunnetussa selitysmallissa, rakenne -eroavaisuuksiin (aukkoihin) fossiilirekordissa... Samalla logiikalla emme voisi hyväksyä näitäkään.
* Intelligent Designerejen esittämät analogiat koneisiin eivät itse asiassa ole edes niiden kohteissa. Esimerkiksi heidän maskottinsa flagella ei näytä mikroskooppikuvissa koneelta. Sen sijaan kaavakuvat, joita siitä on tehty näyttävät koneilta. Koneen näköisyys on saatu pinnanmuotoja siloittamalla, osien irrallisuutta ja selvärajaisuutta korostamalla, symmetrisyyttä korostamalla, osien yhteenliittämistapaa muotoilemalla, ja jopa värityksen valinnalla: Bakteerimoottori esitetään siis joko metallinkiiltoisissa sävyissä, tai kaaviokuvana, joka muistuttaa koneiden piirustuksia. Siksi voidaan kysyä onko havaittu "koneenkaltaisuus" itse asiassa täysin seurausta tästä kuvankäsittelytyöstä.
*Humen kritiikissä huomioitiin se, kuinka ihminen näkee kuussa kasvoja. Antropomorfismi on muutenkin tunnettu ilmiö - ja esimerkiksi teenlehdistä ennustaminen perustuu siihen että sakassa nähdään kuvioita, joiden pohjalla on "nähty samankaltaisuus", josta päätellään yhteys - Intelligent Designissä sen sijaan perustellaan että erojen täytyisi olla riittävän suuria. Ainut ongelma on siinä, että heillä ei ole objektiivista mittaria, jolla mitata sitä mitkä piirteet ovat merkittäviä, mitkä vähemmän merkittäviä, ja miten niiden määrään pitää suhtautua. ID:läiset sanovat että tarvitaan "Riittävästi" tai "Paljon", mutta loppujen lopuksi heiltä puuttuu joko määräennuste, tai sitten heillä on jokin CS -informaation kaltainen suure, jossa tiedetään tietty määrä mutta sen määrää ei sitten voidakaan laskea kohteesta. Lopputuloksena on se, että voidaan aina sanoa että "ei riitä" tai "on riittävästi". Ero on subjektiivinen, eikä sitä kumpaa se on voida tieteellisesti testata. Eikä "on mahdollinen vaihtoehto" vielä sinällään tee asiaa tieteelliseksi. Vasta testattavuus tekee.
*"Voi olla Suunniteltu" -analogia, joka tehdään sen pohjalta, että me varmasti tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu ei ole testattavissa, koska emme voi missään oloissa antaa havaintoa mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan ei-suunniteltua; Jos löydämme jotain Suunnitellun kanssa analogista, joka on mielestämme luonnollista alkuperää, niin analogia itse asiassa sanoisi saman, minkä se sanoisi DNA -informaatinkin kohdalla; eli "Luonnosta löytyi Suunnittelua, nyt vaan sieltäkin missä sitä ei osattu odottaa". (Näinhän argumenttia sovellettaan DNA:hankin). Toisin sanoen analogisuusväite ei ole falsifioitavissa. Jos koko universumi on Suunniteltu, ei analogia -argumentti voi hyödyttää; Emme voi oppia ilmiöstä mitään, joten tieteellisesti se on kuin jos sitä ei olisikaan.
ID:läiset käyttävät analogian esiintuomia piiretitä havaittuna ilmiönä, jota he selittävät mutta naturalismi ei. Tämä tarkoittaa sitä että heidän on kyettävä erittelemään ne piirteet jotka naturalismi selittää niistä jotka eivät. Tä ssä he käyttävät esimerkiksi Täsmennetyn Informaation käsitettä. Osa heistä väittää että jos TMI syntyy luonnollisesti, kuten luonnonlain mukaan, se falsifioi TMI -teorian. Tosiasiassa jos laki tuottaa TMI -infoa, he selittävät sen siten että laki salakuljetti informaatiota:
Tämä taas on perinteinen metafysiointi, eli jossa vanha "itsekriittinen testi" vain muutetaan omaan itseen sopivaksi. Tosiasiassa tämän jälkeen tilanne on se, että lain tuottama ilmiö ainoastaan oletetaan TMI -iformaatiota sisältäväksi siten että lain osuus "unohdetaan" vanhasta "eliminointikaavasta". He eivät toisin sanoen enää kykene erottamaan luonnollisen lain tuotosta yliluonnollisesta ohjaamisesta, he vain päättävät, että "a posteriori" -todistetta synnyttävä TMI -filtteri epäonnistuu koska muut seikat "jo ennen analyysiä vaikuttaa olevan" Suunniteltu niin vahvasti, että TMI -analyysi sortuu tätä heikompana. Ja tälläinen "a priori" asian päättäminen ei tietenkään eroa mitenkään premissistä. Toisin sanoen luonnossa ei enää olekaan havaittu piirrettä, joka välttämättä tarvitsisi luonnollisesta poikkeavaa selitystä. Uusi selitys on vastaava metafysiointi kuin mitä maakeskisen maailmannäkemyksen kannattajat käyttivät: Kun lisättiin kehiä joilla pallot pyörivät kehillä, ja näille asetettiin erilaisia lisäelementtejä, niiden laskelmat saatiin näyttämään täysin oikein. Lopputuloksena oli ainoastaan monimutkainen tapa saada oikeita tuloksia, ei niinkään tieteellinen teoria universumin rakenteesta. Toisin sanoen, analogia -argumentissa sorrutaan siihen, mistä uskovainen teologi John Henry Newman huomautti:"I believe in design because I believe in God; Not in a God because of design." Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
Yhteyttä ei voida perustella, jolloin sen näkee vain jos sen haluaa nähdä.
Esimerkkianalogia:
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
"Sober (1993) argues that Hume got the Teleological Argument wrong - instead of the teleological argument being an analogical inductive inference, he says, Paley's argument (which came after Hume's criticisms) is actually an abductive argument to the best explanation. But for the reasons given here, we think Sober is wrong. One cannot make a substantive case for rarefied design except through analogy, which as Hume showed fails, and if analogy is not used, no explanatory power inheres in rarefied design inferences. Of course, this does not preclude ordinary design inferences of the origin of life, for example (cf. Pennock 1998 on the Raelians), but the evidence is lacking for that, especially compared to regularity explanations in terms of known chemistry and physics and geology."
(John S. Wilkins & Wesley R. Elsberry, "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance" 2001)
Dembski myönsi "The Design Revolution":issa että "design" luonnossa perustuu analogiaan, mutta sanoo että missä täällä onkin analogia, täytyy olla myös epäanalogia, tai muuten olisi kyse identtisyydestä.
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B.
Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
Dembski päättelee tästä lähtökohdastam että meillä on kaksi ilmiötä, A ja B. Ne jakavat ominaisuuden p, eli p(A) ja p(B). Lisäksi A:lla on ominaisuus q, eli q(A). Jos emme tiedä onko q(B) kuika me voisimme tietää päteekä q(B). Dembskin mukaan me voimme tehdä tämän päätelmän, koska kun p(X) => q(X) kaikilla X:illä.
Hän esittää, että kaikki tavat joilla olemme tuottaneet "tiettyä kompleksisuutta" on Suunnittelu. Dembski päättelee tältä pohjalta:
Helppouden vuoksi päätelmän "exhibits functional interdependence of parts, adaptation of means to ends, etc." = "kompleksinen".
P1:Kellot=Suunniteltu
P2:Kellot ja organismit = "kompleksisia".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka tuottaisi "kompleksisuutta" ilman että se olisi Suunniteltu.
→ Organismit = Suunniteltu.
Dembskin virhe tässä on se, että emme "a priori" tiedä, onko kaikki kompleksisuus peräisin Suunnittelusta vai eikö. Emme siis tiedä "a priori" onko p(X)=>q(X) tosi vai ei. Argumentti on pätevä jos ja vain jos näin on. Täten meidän pitäisi voida testata jotenkin se, että onko tosiaan niin, että p(X)=>q(X). Toki pidämme tätä mahdollisena, mutta päätelmä on pätevä jos ja vain jos tietomme = tosi.
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
Tiedämme, että systeemit, joissa monta osaa tarvitaan voivat mahdollisesti syntyä epäsuoran evoluution kautta ja esimerkiksi Behen RC koskee vain "suoraa" evoluutiota : Ei siis suinkaan ole mahdotonta, että p(X) ei aina olisikaan q(X). Tältä pohjalta Dembskin päätelmä "emme tiedä"="emme ole havainneet".
Dembski on aivan oikeassa siin, että yleisesti noudatetun uniformitarialismin kautta tehdään juuri tämän tapaisia yleistyksiä siitä, että jos ainoat tavat joilla olemme havainneet jonkin piirteen syntyneen on jokin ja muita syntytapoja ei ole havaittu, pidetään tätä tiedettyä prosessia kenties vääränä mutta perusteltuna ja muita kenties mahdollisina, mutta ei perusteltuina.
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
Analogian ainaisen epävarmuuden vuoksi tieteessä vastaavien analogioiden oikeudellisuutta tulee voida koetella(~falsifioida), mutta kaikkea "einaturalistista" käsitellessä se ei tuota tälläisiä ennusteita, vaan ainoa keino osoittaa väite vääräksi on "uuden luonnollisen prosessin keksiminen tai vanhan täydentäminen" eli "tietämättömyyden poistaminen", jolloin "analogia -argumentti" on ainoastaan kätkettyä tietämättömyyteen vetoamista.
Mutta jos unohdamme tämän ja pidämme tätä analogiapäätelmää pätevänä, ei meidän enää tarvitsisi tutkia mitään, koska voisimme varmistua asiasta vain "sen pohjalta mitä jo tiedämme". Jotta tämä tulisi selkeästi esiin, käytän Dembskin lauselmaa ja päättellen sillä aivan yhtä pätevästi:
helppuden vuoksi:"atomeista koostuva, massan omaava etc."="aineellinen".
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
P1:ihmiset = ainellinen
P2:ihmiset ja älykäs toimija = "Suunnittelija".
P3:Emme tiedä, että olisi jotain joka olisi "Suunnittelija" ilman että se olisi aineellinen.
→ älykäs toimija = aineellinen
Saman voisi tehdä korvaamalla "aineellinen" naturalistisella. Tämä ei kuitenkaan olisi käytännössä falsifioitavissa, koska meillä täytyisi olla tapa havainnoida/ muuten tutkia naturalismin ylittävää osaa. ID ei taatusti suostuisi tunnustamaan, että "ylinaturalismista" ei voitaisi tietää tai ottaa selvää, mutta päädyin "kevennettyyn versioon" siksi, että se on todistettavissa vääräksi löytämällä pelkästä energiasta koostuva Suunnittelija ja energia on fysikaalinen, eli "naturalistinen", suure. Näin argumentti säilyttää pätevyytensä Dembskin tasolla & se paranisi siten että älykkyys voitaisiin falsifioida, älykkyyshän rajoitettaisiin naturalistisen maailman ilmiöksi! Koska Dembski katsoo oikeutetuksi väittää että analogisuus ei oikeuta luonnollisen mekanismin vaikutusta, jos luonnollisen ei ole havaittu tuottavan kompleksisuutta, on samalla periaatteella kiellettävä myös eiaineellinen Suunnittelija..
Voimme tietenkin käyttää tätä "kokemusperäistä analyysiä", eli "Dembskin induktiota" ja käsitellä sillä kommunikaatiota joka on esitetty ihmisten kielellä, kuten puhe, kirje, käärö, tietokoneohjelma tai kirja. Jokaikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa.
Koska Raamattu on ihmiskielistä kommunikaatiota, Raamattu on ihmisalkuperää.
Samoin tiedämme että luonnossa on monia lainomaisuuksia, jotka selittävät miten asiat toimivat. Tiedämme esimerkiksi että veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sisältämiin lainomaisuuksiin. Sen sijaan emme tiedä varmasti mitään sellaista jonka takana ei olisi luonnollisia prosesseja.
Esimerkiksi Daniel Dennett on esittänyt että jos henkisyys olisi luonteeltaan täysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sitä että sillä ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eikä massaa. Jos tälläinen henkisyys voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, johtaisi se siihen että aineen ja energian säilymislait eivät pätisi. Esitys "luonnollisesta mielestä" voitaisiin siis jopa kumota havainnoilla.
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".
Jos hyväksymme päätelmän yhdessä, on meidän objektiivisuuden vuoksi hyväksyttävä muuallakin.
Thomas Reidin argumentti, jonka sisältö on siinä että emme havaitse Suunnittelua vaan sen merkkejä voidaan lisäksi katsoa käsitellyksi, koska teemme havaintoihin pohjalta analogian, joka perustuu siihen että olemme havainneet joitain asioita tapahtuvaksi vain jos ihminen tai muu eliö on vaikuttanut asiaan, jolloin kahvikuppi ei ole Suunnittelua mallia "tuntemattoman tyyppinen äly, joka syntyi tuntemattomalla mekanismilla -mahdollisesti Jumala" vaan Ihmisen aikaansaannos, josta voidaan päätellä onko se käsin vai tehtaassa valmistettu. Toki Suunnittelijan nimi voi jäädä salatuksi, mutta tämä ei tee Suunnittelijan olemusta muuten mitenkään "salatuksi".
Yhteenvetona: Vaikka Dembskin esittämän analogian looginen rakenne on pätevä ja se nojaa yleisesti hyväksyttyyn uniformitarialismiin, se on erittäin heikko silloin, kun puhutaan "jostain jota ei voida suoraan havaita";ainoat tavat joilla analogia on koeteltavissa, on "tieto" : Tietämättömyys jostain asiasta voidaan toki aina kumota tuottamalla tietoa. "God of the Gaps"/"GODDIDIT" tai edes "mutationdidit" ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan jos emme tiedä jostain asiasta(esimerkiksi sen synnystä), emme ota siihen "suoraan" kantaa vaan tutkimme sitä niillä keinoilla joita meillä on ja pidämme "parasta tämänhetkistä vastausta" selityksenä, ei oikeana, vaan "parhaana tunnettuna": Jos teemme siitä mitä tiedämme ainutta mitä voi olla olemassa, ei tutkimusta tarvita koska tällöin "tietäisimme jo kaiken mitä on".
Tällä heikkoudella on syvällinen merkitys, koska esimerkiksi "palautumaton kompleksisuus" yhdistetään tuntemaamme (ihmisten) Suunnitteluun hiirenloukkuanalogialla. on pelkkä tietämättömyyteen vetoava "ei evoluutiolla" -argumentti. Samoin täsmennetyn informaation laita, joka muuttuu analogian kadottua parhaimmillaankin "ei tuntemiemme kaltaisilla luonnonlaeilla ja sattumalla" -argumentiksi, eli se lakkaa olemasta "design -argumentti". Ilman analogiaa nämä päättelyiden muodot tekevät Designistä pelkkää nonsenseä, koska niiden esittämää designiä ei sen jälkeen ole enää yhdistetty mihinkään sellaiseen designiin jonka me tiedämme.
Lisätietoa:
"Logical Fallacy: Weak Analogy"
"Dembski vs. Hume"
Timo Tiainen, "Jumalatodistuksista ja niiden rationaalisesta kritiikkstä",2006
Jos taas vaaditaan että "darwinistin" tulisi todistaa että vesi redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN lakeihin, eikä lainkaan Suunnitteluun tulee ongelmaksi se, että vastaavan varmistustason puitteissa hänen itsensä tuloso osoittaa että jokin kohde, esimerkiksi kännykkä, redusoituu PELKÄSTÄÄN/POHJIMMILTAAN suunnitteluun. Tämä on tietenkin mahdotonta molemmissa tapauksisas ; Siksi onkin syytä pitää tälläistä vaatimustasoa puolin ja toisin kohtuuttomana "maalin siirtelynä".