Säännönmukainen yhteneväisyys ei synny sattumalta
En käsittele kovin tarkasti ajoitusmenetelmiä, koska ne eivät varsinaisesti kuulu Intelligent Designin piiriin. Kevyempänä käsittelynä se on kuitenkin tärkeä, koska kreationistit ja evoluutikot ovat selkeästi tässä kohden löytäneet yhden faktan;
Evoluutiolla on falsifikaatiokriteeri. Yksinkertaista: Se vaatii aikaa. Jos kyetään osoittamaan että tätä aikaa ei ole ollut tarpeeksi, evoluutio falsifioituu. Tämä on niin yksinertainen asia, että kaikki Intelligent Designin kannattajien viittaamat "sitoutumiset" ja "ad hoc -peittämiset" joita he evoluutioon liittävät, ovat yksinkertaisesti vääriä. Henkilö joka väittää makroevoluutiota falsifioimattomaksi, tarinaksi jota ei havainnoilla voi kumota, on joko:
1: Asiaa tuntematon.
2: Tyhmä.
3: Valehtelija
Toisin sanoen tältä kannalta ajoitusmenetelmillä on merkitystä evoluution kannalta. Sen sijaan luomisen kannalta siinä ei ole mitään tekemistä; Yhteys Jumalaan syntyy Nuoresta Maasta ainoastaan fundamentalistisen "wishful thinkingin" kautta. He ajattelevat, että kun Raamatusta on laskettu maan iäksi nuorta (esim. Usher), se tarkoittaa että Raamattu olisi totta. Vaikka jokainen meistä tietää että jos fantasiakirjassa on luonnontieteellisiä faktoja, se ei vielä tee siitä Täysin Tieteellistä Kirjaa. Tässä kohden Nuoren Maan kreationistit eivät ole onnistuneet yhdistämään Luojaa/Suunnittelijaa minkäänlaisella testillä ilmiön taakse.
Radiohiilen puoliintumisaikaa on voitu kalibroida mm. napajäätiköiden syväkairauksista saaduilla näytteillä. Jäätikkö kerrostuu = lustottuu vuosittain vuodenaikojen seurauksena ja noissa kairauksissa on päästy jopa 160.000 vuotta oleviin lustokerrostumiin (=kerrostumien määrä).
Niiden avulla on voitu nähdä eri aikoina vallinneita ilmastollisia olosuhteita ja mm. sademääriä.
Samanlainen kalenteri saadaan aikaiseksi mm. vanhimpien puiden lustoista. Kun on sateinen vuosi, puu saa leveämmän lustokerrostuman ja kaksi sateista vuotta peräkkäin aikaan saa peräkkäiset leveät lustokerrokset. Päinvastainen vaikutus on kuivuudella. Laittamalla rinnakkain osittain samaan aikaan eläneiden puiden lustokerrokset saadaan aikaiseksi eräänlainen kalenteri, josta nähdään mm. sateiden vaikutus puiden kasvuun. Tälläinen puukalenteri ulottuu tuhansien vuosien taakse.
Eräs ajoitusmenetelmä on säteilykäyräteorian nimellä tunnettu
malli jonka lähtökohdaksi on otettu tietyt jaksottaiset muutokset Maan radan eksintrisyydessä.
Kaikki nämä toisistaan riippumattomat ajoitusmenetelmät antavat saman ajoitustuloksen(hyvin pienellä virhemarginaalilla.) Tätä tosiasiaa vasten tuntuu kummalliselta,että "satunnaiset",eri tekijöillä laskettavat ajoitusmenetelmät voisivat missään oloissa tuottaa keskenään samankaltaisia tuloksia. Usean eri ajoitusmenetelmän käyttäminen antaa lisäksi sen lisäedun, että se pienentää satunnaisuuksia pois. Ne ovat hieman kuten Daniel Dennettin "Lumous murtuu" -kirjassa esitetyt usean kellon käyttäminen. Jos sinulla on yksi, ja se heittää, et voi huomata sitä. Jos sinulla on kaksi kelloa, huomaat eron, mutta et vielä tiedä edistääkö vai jäljestääkö toinen. Kun on kolme tai useampia kelloja, virheet saadaan havaittua. Ja jos kellot näyttävät samaa aikaa, olisi erittäin epätodennäköistä että niissä kaikissa olisi virhe samaan suuntaan. Ajoitusmenetelmissä tämä korostuu, koska esimerkiksi maan asema auringosta ja puiden vuosirenkaat ja jäätikkölustot ja radioaktiivisen hajoamisen puoliintumisajat perustuvat eri menetelmiin.
Lisäksi ongelmallinen seikka on se,että pienen puoliintumisajan alkuaineita ei löydy. Tätä luomisopin piirissä selitellään muun muassa nopeutuneella radioaktiivisella hajoamisella. Se olisi kertautunut kaikissa alkuaineissa yhtä suuressa suhteessa,jolloin sitä ei voisi huomata niistä suoraan. Tässä selityksessä ei tosin ole otettu huomioon,että niiden hajoamistuotteiden tuloksena syntyy myös radioaktiivisia aineksia,joiden suhteesta tälläinen nopeutunut hajoaminen voitaisiin havaita. Myöskään mitään tälläistä alkuaineiden hajoamisen nopeutumista ei ole havaittu,vaan kokeissa on havaittu, että tietty isotooppi hajoaa vakiotahtia; Yleisin luomisoppineiden selitys ristiriitaan on se,että emme voisi tietää paljonko ainetta on alunperin ollut ja miten Suunnittelija on niihin vaikuttanut. Tämä ei tosin selitä miksi niitä nopeasti hajoavia alkuaineita ei löydy, vaan on tietämättömyyteen vetoamista,jossa mitään selitystä ei ole.
Lisäksi tämä muuttuneen "hajoamistahdin teoria" vaatii lisäoletuksen siitä,että hajoamisnopeus vaihtelisi. Tämä teoria ei ainakaan havaintoihin nojaa, joten se täytyy hylätä Occamin periaatteen mukaisesti.
Ajoitusmenetelmien käyttö evoluution todisteena ei ole kehäpäättelyä. Ajoitusmenetelmät eivät ole "evoluutioajattelua",vaan ne nojaavat fysikaalisiin ilmiöihin,eli aivan eri teorian piiriin. Radioaktiivinen hajoaminen ja evoluutio eivät ole sama ilmiö... Ainut poikkeus tässä on fossiilikerroksen ajoitus johtofossiileilla. Johtofossiileiden käyttö perustellaan sillä, että muut ajoitusmenetelmät ovat antaneet havaintoja yhtenevyydestä, jolloin johtofossiilit ovat halpa keino mitata kerrostumia.
Nicolaus Stenon "päällekkäisyyden periaate", jolla kerrokset on asetettu aikajärjestykseen on geologian kulmakiviä. Tämä periaate oli olemassa ennen Darwinin teoriaa. Päällekkäisyysmallissa nuoret kerrostumat ovat vanhempien päällä. Joissain tapauksissa kerrokset ovat kääntyneet tai totaalisesti sekoittuneet. Nämä erikoistapaukset on kuitenkin havaittavissa alueen ympäristöä ja kerrosten sisäistä rakennetta tutkimalla.
Se,että ne sopivat fossiiliajoituksiin ei siis tarkoita mitään kehäpäättelyä,vaan yksinkertaisesti sitä,että fossiilihavainnot sopivat evolutiiviseen teoriaan.
Kreationistit eivät ole kaikesta yrityksestään huolimatta saaneet ajoitusmenetelmäkritiikkejään tieteen vertaisarvioinnin läpi, vaikka fyysikoilla ei ole mitään syytä "evoajatella", eikä ajoitusmenetelmäkritiikit edes pyri muuhun, kuin siihen,että ajoitusmenetelmät eivät olisi päteviä - mistä taas ei voida päätellä mitään maan iästä tai evoluution toimivuudesta, se vain ja ainoastaan poistaisi yhden tutkimusmenetelmän epäpätevänä.
Ajoitusmenetelmäkritiikeistä poikkeava on kreationistien RATE -tutkimus, joka perustuu siihen että havaintoaineistossa on aineksia jotka vaativat nuorta maata vaikka ajoitusmenetelmät väittävät niitä vanhoiksi.
Eli perustuu "ajoitusmenetelmäkritiikkiä" askelta hienomaan kritiikkiin. Sillä jos ajoitusmenetelmät eivät vain toimi, ei se silti olisi todiste siitä että maa olisi nuori. Se todistaisi vain sen, että ajoitusmenetelmät antavat vääriä tuloksia jolloin emme voisi selvittää esim. maan ikää.
Siinä joistakin timanteista löydettiin radioaktiivista hiilen 14 isotooppia (C14) niin paljon, että jos C14 puoliintuu tiettyä tahtia, olisi alussa niissä olisi oltava yli 100% radioaktiivista hiiltä C14 isotooppia.
Normaalisti tälläisessä tilanteessa voi arvata kontaminaatiota, eli tuoreemman aineksen sekoittumista näytteeseen. Se kun nuorentaa tuloksia. Samoin kuin erilaiset syyt, joilla radioaktiivista ainetta syntyykin odotettua suurempia pitoisuuksia. Mutta kun timantit eivät tule kysymykseen.
Tämä ei tietenkään ole mahdollista ja kreationistien mukaan tämä tulos kumoaa muut ajoitusmenetelmät, ne jotka antavat kiville miljoonien vuosien iän. : Tässä tutkimuksessa ongelmana on kuitenkin se, että hiili14-staa syntyy koko ajan neutronisäteilyn vaikutuksesta, ja syntysyitä voi olla useita. Toki RATE -tutkimuksen löytämissä timanteissa ja hiileissä on C14:n jämiä, mutta näiden jäämien pitoisuudet vaihtelevat paljon. RATEN läpikäymissä hiili- ja timanttinäytteissä ei kaikissa ole ylimääräistä C14:tä, eli taustasäteilyn ylittävää lukemaa. Sen sijaan niissä on paljon vaihtelua. Ja jos väite nuoresta maasta on oikeassa, niin olisi loogista odottaa että "ylijäämiä" olisi kaikista radioisotoopeista ja että ne olisivat enemmän tasaisia. Vain miellyttävimmät faktat valikoimista kutsutaan "cherry pickingiksi", valikoivan otoksen tekemiseksi, "kerman kuorimiseksi"... ja se on tutkimusmetodissa oleva virhe.
C14 -menetelmää kritisoivat kreationistitkin muistuttavat meitä siitä että ilmakehä ei ole ainut paikka jossa C14 syntyy. Timantit ovat hiiltä, ja hiili on niiden kohdalla yleinen epäpuhtaus. Muistutetaan kuitenkin kaikkia siitä, että neutronisäteilyä tulee avaruudesta ja lisäksi sitä voi syntyä maan sisällä ydinreaktioissa kuten fissiossa. Fissiossa neutroni törmää raskaaseen ytimeen, jolloin ydin lähettää 2 tai 3 neutronia ja muuttuu kahdeksi keskiraskaaksi ytimeksi. Tälläistä hajoamista on muun muassa uraanissa. Humphreys on ottanut näitä fissiohajoamisia huomioon. Vaikeaa sen sijaan on sanoa, onko hän ottanut kaikki C14:aa synnyttävät elementit huomioon. RATE -timanttien C14 - vaihteluihin on tarjottu syyksi maaperässä olevaa säteilyä. Muunlaista selitystä ole tarjottu, mutta toisaalta eikä kaikkia yksityikohtia vielä tiedetä.
Tämän seurauksena sen määrä ei laske 0:aan. Ilmakehässä sitä syntyy tietty määrä, ja maaperässä vähemmän. Tämän vuoksi sitä ylipäätään voidaan käyttää ajoittamaan eloperäisiä kohteita. Muun muassa tämän vuoksi radiohiiliajoitusmenetelmällä on "toimintarajat" (Se toimii välillä 300-50 000 vuotta vanhoille kohteille), ja näiden aikojen ulkopuolella se taas ei toimi. Ja kreationistien RATE -timantit ovat tämän rajan "väärällä puolella". Eli "ainakin raa-asti ajatellen" epäpätevältä alueelta saadut mittaustulokset toimivat todisteena.
N-14:n muuttuminen C14:ksi ei ole ongelma rajojen sisällä samaan tapaan, kuin ruumiin lämpötilaa voidaan käyttää kuolinajan indikaattorina. Vaikka ruumiin lämpötila ei koskaan laske alle absoluuttisen nollapisteen ja vaikka mädätystoiminta lämmittää ruumista. On vain katsottava että toimivia metodeja käytetään niiden toiminta-alueella eikä niiden ulkopuolella.
Lisäksi vaikka RATEa tulkittaisiin kuinka, saadaan C14 ajoitukselle ainoastaan yksi anomalia. Kreationistien mallissa taas tulisi kyetä selvittämään monta anomaliaa, jotka liittyvät kaikki siihen kuinka toimimattomat eri systeemeihin perustuvat metodit sitten kaikesta huolimatta antavat samoja tuloksia. Tälläisen yhteyden synty "sattumalta" olisi niin epätodennäköinen, että se vaatisi selityksen. Ajoitusmenetelmiin luottavalla tämä kohta ei ole ongelma, vaan todiste. RATE:n timanttien C14 on vielä siitä erikoinen, että niitä ei löytynyt kovinkaan useaa. Ne voivat siksi edustaa jotain harvinaistakin tilannetta;
Humphreyshän on toki laskenut C14:än syntyäkin mukaan laskelmiinsa. Eri kysymys onkin se onko hän ottanut huomioon kaiken. Lisäksi on pohdittava sitäkin vaihtoehtoa että viittaako tutkimustulos esimerkiksi siihen että on jokin uusi tapa jolla syntyy C14:aa.
Tämähän merkittävä tulos. Itselle tulee mieleen se, että fossiloituneista dinosauruksen luista saadaan happokäsittelyllä tietoa sen pehmytkudoksesta. Tietomme pehmytkudoksen säilymiskyvystä muuttui. Saimme uusia tutkimusmenetelmiä, jota "naturalistit" voivat käyttää syntisessä evoluutiotutkimuksessaan.
Tämän tulkinnan tekeminen ei ole suinkaan väärin, koska monenlaiset geologiset ilmiöt ovat sellaisia, että niiden synty "nopeasti" ei kuulosta kovin todennäköiseltä. Otan esimerkiksi Grand Canyonin; Toki valtavalla paineella saa rakennettua esim. Grand Canyonin, mutta mitenkä rakentaa niihin jyrkkiä mutkia, meandereja. Grand Canyonissa kuitenkin on jyrkkiä mutkia, joita valtavalla paineella kiveä kapealta kaistaleelta uurtava vesi ei saa aikaiseksi. Samoin nopeasti tulvassa syntyneissä kerrostumissa ei pitäisi olla jalanjälkiä tai kerroksia, joissa on selviä merkkejä kuivumishalkeamista. Samoin eri eliöiden järjestäytyminen eri kerroksiin, jossa "tietyn kerroksen voi tunnistaa johtofossiileiden avulla" sattumalta vellovissa virroissa vaikuttavat niin epätodennäköisiltä, että niiden synnyksi lyhyiden ajanjaksojen ei katsota voida siirtää. Nuoren maan kannattajilta jää siksi selittämättä miksi eliökunta alimmissa kerrostumissa on niin erilaista, kuin ylimmissä kerrostumissa. Koska moni seikka viittaa vanhaan maahan, uuden "paradigman" pitäisi selittää ne mitä vanhakin ja vähän jotain sellaista jota uusi malli ei. Siksi, kun "muut kellot" näyttävät selvästi keskenään samaa aikaa, ja "C14 -kello antaa aivan eri tuloksia", ja maailma näyttää vanhalta, voidaan ihan hyvällä mielin sanoa että "C14 -kello" näyttää ainakin tuossa olosuhteissa vääriä tuloksia.
Mutta kun nuoren maan kannattaja kokee voittona sen, että DeYoungin saaman näytteen MT-3 iäksi saatiin vain 68 miljoonaa vuotta vaikka sen pitäisi olla 535 miljoonaa vuotta..*
Tosin AMS:n laboratorioissa työskennellyt kristitty fyysikko Kirk Bertsche on kirjoittanut että
RATEN C14 -tulokset olivat kontaminoituneet "in situ". Syynä voi olla uraani joka oli lähellä tai sekoittuneena hiileen. Hän uskoi että kontaminaation syynä voi olla säilytysaika ja paikka. Hän uskoo että timanttien käsittely, joka vaatii tavallisuudesta poikkeavaa proseduria, lisää kontaminatiota;
"Thus it is clear that the previous peer-reviewed radiocarbon AMS measurements can be explained by contamination, mostly in the graphitization process. The recent RATE coal samples were probably contaminated in situ, and the diamond samples were either contaminated in the graphitization process or by previous analyses. In any case, other coal and diamond samples have been measured at essentially the instrument background levels, giving no evidence for intrinsic radiocarbon. RATE’s claim that all carbonaceous material contains intrinsic radiocarbon is not supported by the data."
Yksi tärkein asia on se, että menetelmät C-14 havaitsemiseksi antavat väistämättä jonkin nollasta poikkeavan tuloksen vaikka näytteessä ei C14 olisikaan. Tuo on seurausta useasta virhelähteestä, joiden vaikutukset voidaan nuorissa, paljon C14 sisältävissä näytteissä sulkea pois, koska virheen suuruus tiedetään suurinpiirtein. Juuri tämän vuoksi 60 000 vuotta on C14-ajoituksen maksimi-ikä. Vanhemmat lähteet luonnollisesti muuttuvat käyttökelvottomiksi koska virhelähteiden kohina peittää alkuperäisen C14 alleen. Siksi ei ollut yllätys, että tätä vanhemmista timanteista löydettiin C14:staa, kun menetelmää sovelletaan toimivan aikajanansa ulkopuolella. Varhaisemmat RATE:n tulokset menevivät juuri tämän kohinan piikkiin helposti. RATE uudisti tutkimusta tämän vuoksi menetelmillä joiden yläraja ei enää olekaan pelkkä 60 000 vuotta. Silti sen tuloksissa on se ongelma, että:
1: C14 voi olla peräisin joko tuntemattomasta radioaktiivisesta hajoamisesta tai poikkeuksellisista säteilyolosuhteista.
2: Maaperässä, näytteen otossa, tai tutkimuksen käsittelyprosessissa tapahtuneesta saastumisesta.
Lisätietoa:
Kari Tikkanen,
"Vanha maa ja maailmankaikkeus",2002-2004
Kari Tikkanen,"Maan ikä - erityiskysymyksiä",2005-2006
Kevin R. Henke, "Young-Earth Creationist Helium Diffusion 'Dates'
Fallacies Based on Bad Assumptions and Questionable Data", 2005
Tim Thompson, "On Creation Science and the Alleged Decay of the Earth's Magnetic Field", 1996-2003
Pittsburgh Supercomputing Center, "When North Goes South"
Kirk Bertsche, "RATE's Radiocarbon Intrinsic or Contamination?"