(Terry Pratchett, "Guards! Guards!")
Olen kääntänyt tähän John S. Wilkinsin(Tieteenfilosofi) ja Wesley R. Elsberryn(biologi)
Artikkelin advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance”. Tarkoituksenani on näyttää että Dembskin “eliminatiivinen filtteri” on tietämättömyyteen vetoamista. Tämän seurauksena päättelyketjut, joissa se on osallisena ovat virheellisiä. Tietämättömyyteen vetoamiseen joudutaan, koska käytännössä emme voi testata hypoteesia, jota ei vielä ole keksitty. Dembski on ratkaissut ongelmansa sillä, että testataan pelkästään ”paras tiedetty hypoteesi”. Toki olen tietoinen siitä, että on useita hengenmiehiä, joiden mielestä ID on tutkimusohjelma nimenomaan sen vuoksi, että ”Se joutuu testaamaan ja kyseenalaistamaan olemassaolonsa joka ikisen uuden vaihtoehtoteorian kohdalla”, ja pitävät että ”voidaan falsifioida löytämällä luonnollinen prosessi joka tuottaa X:n”. He yksinkertaisesti unohtavat, että kun eliminatiivinen argumentti on loogiselta ”emme tiedä miten X joten Y”, on kyseessä ainoastaan ”tietämättömyyteen vetoaminen” ; toki tietämättömyys voidaan aina kumota tuottamalla tieto, se että tietämättömyydestä saataisii ”positiivinen todiste” Suunnittelulle onkin jo sitten ihan oma lukunsa. Tilannetta on aivan sama kuin jos minä esittäisin seuraavan argumentin;
”Kun tällä hetkellä luonnollisilla prosesseilla ei osata selittää miten keijusalamat syntyvät, voin väittää että tälläistä tietoa ei ole, tehdä siitä eliminatiivisen filtterin ja sanoa että ”Älykäs taho, joka VOI olla lohikäärme tai Tohtori Sykerön pilvimaailmassa, Laventelilullassa, asuva kameli tai jokin muu vastaava, johon en ota kantaa” aikaansaa keijusalamat toimillaan. Voit kumota väitteeni osoittamalla että keijusalamat syntyvät luonnollisesti. On väärin että naturalistit vastustavat minua, ehkä se johtuu siitä että he eivät ymmärrä että minä en ole vastustamassa heidän teorioitaan vaan että päinvastoin joutuisin pitämään heidän parasta teoriaansa aina verrokkina, jolloin se on voimassa sisäisenä osana malliani.”
Onko ihme, jos tälläistä mallia ei päästetä tieteeseen???
Jos joku viittaa siihen että ”ei pelkkää tietämättömyyteen vetoamista”, heille en voi sanoa muuta kuin että "palataan asiaan sitten kun se ei ole enää yhtään tietämättömyyteen vetoamista. Ja heille, joiden mielestä”ongelma poistuu koska argumentit ketjutetaan”, niin heille tiedoksi se, että on aivan tavallista osoittaa päättelyketju vialliseksi sillä, että jokin yksittäinen argumentti osoitetaan vääräksi. Jos argumentaatioon sekoitetaan virheargumentteja, katoaa koko argumenttiketjun uskottavuus; Tämä ei toki vaikuta ketjusta irrallisiin argumentteihin.
Työn touhussa olevan varkaan edut; Design inference ja tietämättömyyteen vetoaminen.
John S. Wilkins, Wesley R. Elsberry
Julkaistu: Wilkins, John S, and Wesley R Elsberry. "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance." Biology and Philosophy 16 (November), 2001 s. 711-724.
Johdanto
Intelligent Design teoreetikko William Dembski on esittänyt “selityssuodattimen”, jossa erotetaan sattuma, lainomainen säännönmukaisuus ja Suunnittelu. Me näytämme että jos Dembskin filtteri otettaisiin tiedemaailman tiedonhakumenetelmäksi, se ei aikaansaisi rationaalisia vaikutuksia.
Ja koska Dembski on esittänyt väitteen että filtteri luotettavastu tunnistaa “rarefield Designin”, tavalla joka perustuu taustatiedon käsittelyyn. Jos taustatieto muuttuu edes hieman, filtterin päätelmät vaihtelevat suuresti, ja näin Dembski ei selviä Humen Design –argumenteille asettamista haasteista.
Kun Sam Spade astuu toimistoonsa, hänen edessään on “Sormi” , joka on paranneltu kassakaappiin murtautumistiirikka. Toimistossa Spaden edessä on hänen kassakaappinsa, joka pitää sisällään korvaamattoman artefaktin, ”Kreetan varpusen”, jota Spade on etsimässä asiakkaalleen.
"Sormi", sen sijaan että rikkoisi kaapin, avaa pyörittämällä kombinaatioita. Spade tietää, tutustuttuaan aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ennen kuin osti kassakaapin Chumpin loppuunmyynnistä, että siinä on yli 10 biljoonaa mahdollista kombinaatiota ja että vain 1 avaa kaapin. Hän tietää myös että numeroa tulee kääntää eri suuntiin –toisin kuin ”Sormi” teki, avaamalla kaapin samaan suuntaan pyörittämällä. Mitä Spade tietää tilanteesta? Onko kassakaappi avattu älyllä vai sattumalta? William Dembski(1998) väittää että hän kykenee vastaamaan tähän kysymykseen.
Dembski on tuottanut “selitysfiltterin”(EF) joka hänen mukaansa tarjoaa luotettavan tavan erottaa toisistaan tapahtumat, joiden syy on säännönmukaisuus, sattuma ja ne jotka ovat seurausta älystä. Tälläistä filtteriä tarvitaan, hän uskoo, jotta voitaisiin tunnistaa syyt tapauksista jotka ovat kuin Spaden kassakaappi, SETI:n signaalien analysointiin joissa erotetaan älykkäät lähettäjät erikoisista ilmiöistä, kuten kvasaareista, ja ennen kaikkea, siihen ovatko jotkin biologisen maailman ilmiöt seurausta sattumasta vai suunnittelusta. Toisin sanoen, Dembskin filtteri on Paleyn Paley's design inferencen(DI) uudelleen työstetty versio.
Me väitämme että “Dembskin filtteri” epäonnistuu saavuttamaan sen mitä se väittää tekevänsä, ja jos voisimme hyväksyä sen tieteellisen tiedonetsinnän metodiksi, se estäisi tutkimusta joka liittyisi ilmiöihin, joille ei vielä ole selitystä. Filtteri johtuu episteemisestä epätoivosta, joka ei nojaa ilmiöihin ja tapahtumiin vaan siihen että meillä ei ole jollekkin ilmiölle tiedossa täydellistä selitystä.
Lopuksi argumentoimme sen puolesta, että Design ei ole “nollahypoteesi”, joka pätee kunnes muut ilmiöt osoitetaan vaikuttaneeksi, vaan että Design tieteessä on havaittavissa pikemminkin säännönmukaisuuksista, joka voi selittää ilmiön tavalla joka riippuu siitä mitä taustateorioita ja tietoa meillä on suunnittelijasta ja suunnittelijoista.
Spaden välitön, intuitiivinen arvaus, on että “Sormi” on avannut kaapin, mutta hän ei ole filosofi ja hän tietää sen. Hän on kuitenkin lukenut Dembskin ”Design Inferencen”, joten hän käyttää filtteriä tapauksessa joka hänellä on käsissään. (kirjaimellisesti, kun murtomies toimi ”Sormien” kautta, hän toimii ”filtterin ohitse”, edustaa siis ”ei detektoitavissa olevaa Suunnittelua”.)
Eliminatiivinen Filtteri on kuvattu seuraavassa kuvauskartassa (p37):
HP –tapahtumat on selitetty kausaalisen lain seurauksena; Jos on erittäin todennäköistä että tapahtuma tapahtuu, se on säännönmukaisuuden kautta selitettävissä.
IP tapahtumat ovat tapahtumia, jotka tapahtuvat “riittävän usein”, jotta ne voivat normaalisuuden rajoissa tapahtua, ja jotka voidaan riittävän hyvin selittää näiden ääripäiden välillä. ”Snake eyes”-in heittäminen(1-1) nopilla in IP tapahtuma, samoin kuin ”yksi kerta miljoonasta” lottovoitto.
SP tapahtumat ovat kahdenlaisia: Spesifejä ja eispesifisiä. Ei spesifisiä tapahtumia ovat kaikki erittäin epätodennäköiset tapahtumat joilla ei ole mitään tarkkaa kuvausta. Kasalla heitettyjä kiviä on jokin järjestys, eikä juuri heitettyä järjestustä tarvitse selittää muulla kuin sattumalla, koska samantapaisia, epämääräisiä, patterneja syntyy heittämällä kiviä melko usein. Jos kivet kuitenkin muodostavat kuvion, joka kutsuu tervettulleeksi matkustajat Walesiin British Railin toimesta, niin se vaatii selityksen; Kivet ovat asetettu älykään toimijan toimesta.
Todennäköisyys sille että syntyy kontekstillisesti järkevä viesti Enganniksi voisi toki syntyä sattumalta, mutta se on rajattu ulos koska spesifi kompleksisuus lauseessa halutaan selittää. Dembski kutsuu lakia Pienten Todennäköisyyksien Laiksi(”Law of Small Probabilities”) – spesifit tapahtumat eivät tapahdu sattumalta. 3
Spade, vaikka hänellä ei ole syvää käsitystä, on kuitenkin opiskellut tilastotiedettä Institute of Forensic Studies:issa joten hän toivoo selviävänsä filtterin läpi. Hän käy filtterin askel askeleelta.
E: kassakaapin ovi on auki.
HP? Ei, koska ovi tavallisesti pysyy lukittuna, eikä “Sormeen” oltu ohjelmoitu oikeaa kombinaatiota.
IP? Ei, täällä ei ole mitään mainittavaa todennäköisyyttä sille että “Sormi” kääntäisi oikean kombinaation. Vaikka ”Sormi” päättäisi sattumalta pyörittää kehää oikeaan suuntaan – IP tapahtuma- mahdollisuus olisi 10 miljoonasta, ja että tämä olisi tapahtunut. Mahdollisuus Pienten Todennäköisyyksien Lain pohjalta on nolla.
SP? Kyllä, tapahtumalla on erittäin pieni todennäköisyys.
sp/SP? Kyllä, perustodennäköisyydet ovat tarkat, ja tilanne spesifi.
Päätelmä: "Sormi" avasi kassakaapin älyn, ei sattuman, kautta.
“Sormi” on todellakin suunniteltu murtautumiseen. Spade ottaakin yhteyttä kuuluisaan syviä miettivään lakimieheen Abbu Macleaniin ja tämä puolustaa Spadea taidolla. Ennen kuin pääsemme oikeussaliin, palataan kuitenkin ajassa takaisin, yli vuosisata, nuoren naturalistin mietteisiin.
Tämä naturalisti – kutsutaan häntä Charlesiksi – on löytöretkellä. Hän on lukenut Paleyn, tosiaan, ja hän on melkein kirjoittanut Paleyn ”Evidencen” täydellisesti ulkomuistista. Hän ei kuitenkaan ole kuullut Dembskin filtteristä, mutta hän tunnistaa sen logiikan: Mikä tahansa joka ei selity lailla tai sattumalla on Designin aikaansaannos. Nuori Charles tapaa joitakin spesifisiä kuvioita luonnossa – esimerkiksi kilpikonnissa – jotka ovat eristyneissä saarissa keskellä valtamerta.
Jokaisella saarella on uniikki kilpikonna, ja jokaisen saaren laji muistuttaa enemmän lähempien saarien kilpikonnia kuin kaukaisempien saarien kilpikonnia. Koska evoluutioteoriaa ei vielä ole keksitty, on perusteoriana että mikään tunnettu prosessi ai aikaansaa tälläistä patternia. Ja mikä ikävintä; Tämän patterni on niin selvä, että hän voi piirtää diagrammin jossa on saaret ja kilpikonnat ja aikaansaada kilpikonnien erilaisista piirteistä hyvin samanlaiset kartat. Mistä Charles voi katsoa tämän johtuvan? Esimerkin vuoksi oletamme että Charlesilla on Dembskin filtteri Paleyn sijaan; Hän ajattelee tällöin seuraavalla tavalla:
E: Lajit ovat asettuneet siten että morfologinen etäisyys tarkasti sopii yhteen geologisen etäisyyden kanssa.
HP? Ei, täällä ei ole tunnettua säännönmukaisuutta joka tekisi tämän kyseisen piirteen korkeasti todennäköiseksi.
IP? Ei, tämä todennäköisyys on erittäin matala.
SP? Kyllä, on erittäin pieni todennäköisyys. (Ja todennäköisyyttä voidaan jopa pienentää kun useampia variaabeleita otetaan mukaan)
sp/SP? Kyllä, ongelma on spesifi.
Johtopäätös: Kilpikonnien biogeografinen samanlaisuus on Designiä.
Dembskin työllä Rationaalinen Charles olisi osoittanut että kilpikonnien tila johtuu älykkäästä Suunnittelijasta. Seuraavat tutkimukset olisivat kenties kuvanneet tämän agentin löytämistä ja tutkimista. Kenties hän olisi ottanut balsalauttoja testatakseen samanlaisuutta, jota mannermaiset merimiehet olisivat aikaansaaneet ottamalla nyt jo sukupuuttoon kuolleita lajeja ja asettamalla ne viereisille saarille jonkin suunnitelman mukaan. Tai vielä todennäköisemmin hän olisi ollut hyväksyvämpi Paleyn ”Natural Theologylle” ja päättänyt suoraan että yksi älykäs suunnittelija on tehnyt ne kerralla ja laittanut samanlaiset lajit lähekkäisille saarille, mikä selittäisi miksi lajeilla on suuri samanlaisuus, aivan kuten Alfred, myöhempi tutkimusmatkailija, olisi kirjannut.
Valitettavasti rationaalisen tieteen kehittymisen kannalta Charles ei ollut rationaalinen. Hän oletti että jokin tuntematon luonnon prosessi aikaansai mainitun kuvaamisen, sen sijaan että sen takana olisi ollut Suunnittelija. Hän toimi täysin irrationaalisesti ja väitti että jälkeläisten variaation modifioituminen ajassa aikaansai sen että yhtenevät morfologiset ja geografiset puut olivat todiste yhteisestä sukulaisuudesta. Tämän seurauksena syntyi teoria yhteisestä kantamuodosta. Charlesin ystävät, aivan syystäkin, syyttivät häntä irrationaalisuudesta ja tieteellisen tiukkuuden puutteesta. Charlesin ajatukset hyväksyttiin, kenties uskonnonvastaisuuden muodikkuuden vuoksi, ja meni yli vuosisata siihen että Dembski ilmestyi ja korjasi hänen erehdyksensä.
Annetaan tämän olla parodia Dembskin näkemyksestä, kuvaamassa hänen tapaansa suhtautua evoluutio vastaan luominen –debattia ja elämän alkuperää. Dembski toimii (väärin) yhdistäessään elämän synnyn evoluutioteorian validiteetin testitapaukseksi. (Se ei ole – on mahdollista nähdä jopa niin että erilliset organismiryhmät ovat syntyneet erillisenä tai ovat jopa luodut älykkäällä suunnittelulla. Niiden historia tämän jälkeen olisi selitettävissä ”eisuunnitellun” evoluution kautta.)
Kreationistit – ne jotka oikesti torjuvat evoluutioteorian samalla tavalla kuin esimerkkimme Rationaalisen Charlesin olisi tullut ”säännön mukaan” 1980 –luvulla, haastoivat sen mitä Dembski ei suoraan tee; Sen, että lajeilla on yhteinen kantamuoto ja että luonnonvalinnasta seuraa adaptaatio.
Aivan kuin lisätäkseen argumenttejaan, he, mukaan lukien Dembski, antaa painoarvoa ”laskelmille” joissa esissolullisten systeemien ei tulisi spontaanisti syntyä vain spontaanisti yhdistämällä elämän rakennuspalikoita (ELÄMÄ –tapaus) etenkin geneettisten molekyylien, joita erilaiste auktoriteetit ovat antaneet. Dembski keskustelee Stuart Kauffmanin (ja muiden) kanssa siitä tulisiko ”Design inference” lukita (Kauffman 1993, 1995) seuraavalla argumentilla:
Premissi 1: ELÄMÄ on havaittu.
Premissi 2: ELÄMÄ on spesifinen
Premissi 3: Jos ELÄMÄ olisi syntynyt sattumalta ELÄMÄ:llä olisi pieni todennäköisyys.
Premissi 4: Spesifiset pienen todennäköisyyden tapaukset eivät tapahdu sattumalta (Pienten Todennäköisyyksien Laki).
Premissi 5: ELÄMÄ ei ole säännönmukaisuuden tulos.
Premissi 6: ELÄMÄ on seurausta joko säännöstä sattumasta tai designistä.(selityssuodatin/eliminatiivinen filtteri).
Päätelmä: ELÄMÄ on designistä.
Dawkinsin argumentissa (Dawkins 1986: 139, 145-146) se, että täällä on paljon "planetaarisia vuosia” käytettävissä koska universumissa on suuri määrä planeettoja, joilla elämä olisi periaatteessa voinut syntyä, ja runsaasti aikaa jokaisessa näistä.
Dembski sanoo että "... because Dawkins never assigns an exact probability to life, he never settles whether life a high probability event and thus could legitimately be attributed to a regularity" (p58).
Näinollen se, mitä hän sanoo, että Dawkins hyväksyy Premissin 5! Mutta mitä Dawkins oikeasti sanoo, on että elämän epätodennäköisyyttä ei lasketa laskemalla mahdollisuus sille että elämä olisi syntynyt jollekkin tietylle planeetalle, joka asettaa minimirajan odotettavalle elämän monimutkaisuudelle. Dawkins sanoo että nykyisen tietämystasomme mukaan hän ei tiedä kuinka pienellä todennäköisyydellä elämä olisi syntynyt ja että sen mukaan mitä hän tietää, elämä on luonnollisen, lainomaisen, prosessin tulos. Kauffmanin työ, joka käsittelee autokatalyyttisten polymeerejen muodostumista asettaa sen että ”paras todennäköisyys” sille että elämä voisi syntyä, on itse asiassa melko suuri, ja että elämä olisi ”odotettu” seuraus tietyissä oloissa.
Dembskin kommentti tähän? Tämä on uskontunnustus; Implikaatio viittaa pelkästään Kauffmanin uskoon, ja että oikeasti elämän synnyn tutkimuksen ongelmana ei ole löytää mahdollisia skenaarioita, vaan mainittavammin suurempi on valita minkä niistä jatkuvasti lisääntyvistä eri vaihtoehdoista ovat lupaavimpia, ja missä kombinaatiossa. Mutta Dembskin filtteri tekee tutkimisen yrittämisenkin turhaksi. 4
Joten antakaamme lakihuonedraaman alkaa ja kuulkaamme kuinka Abby Macleal kumoaa ”kantajan”( prosecutor ) Pearl E. Masonin casen. Abby kutsuu eläkkeellä olevan “Chump engineer” Lachlan (Locky) Smith:in esiin ja saakin hänestä esiin informaatiota, jonka mukaan Chumpin kassakaapin rakenteessa on vika; Jos kehää pyöritetään viisi kertaa tai useammin nopeasti, keskipakovoima aikaansaa sen, että lukko aukeaa spontaanisti. Spade muistaa yht’äkkiä että hänen saamansa kaappi olikin ”tosi halpa”. ”Sormen” design on julistettu syyttömäksi, mikä aikaansaa kanteen ahdistuksesta ja hukatusta maineesta.
Selvästi taustatietomme olivat muuttaneet todennäköisyyslaskelmaa. Siihen aikaan, kun Spade ”Sormen” löysi avatun kassakaapin edessä, hänellä oli erilainen setti taustatietoa, Bi. Mahdollisuus E vaati sillä informaatiolla selitystä, joka johti Suunnitteluun. Smith:sin lausunto muutti taustatietoa, Bj, ja tuli voimaan, ja nyt filtteri antoikin E;lle selityksen ”säännönmukaisuus”, laki. Olisi kuitenkin mahdollista että Smith olisi antanut taustatiedon, Bk, jossa todistettiin että malli käyttikin oikeasti vain kahta viidestä lukon sylinteristä, joka olisi jättänyt enää 100 mahdollista numeroa käyttöön, ja että oli mahdollista tiirikoida lukko sylinteri kerrallaan, jolloin avaamisen todennäköisyys vaatisi enää 10:4, jolloin todennäköisyys lisi huomattavasti pienempi, kuin minkä Naked Cityssä julkistettu Chumpsin mainos sanoi. Nyt sama filtteri antaa sattuman selitykseksi Bk:hon. Pointti on siinä, että Dembsin filtterin väitetään antavan rationaalisen ja tieteellisen selittämisen, ja kuitenkin se on erittäin suuresti riippuvainen kyseisen tason tiedosta.
Yksi yksinkertainen lisäinformaatio voi vaihtaa designin säännönmukaisuuteen tai sattumaan. Tämä taas johtaa väitteeseen, jonka mukaan Dembskin selitysfiltteri luotettavasti tunnistaa designin.
Luotettavuus, Dembski kertoo mielle, on ominaisuus, joka on kerran havaittu jossakin kohteessa ”suunnittelu”, ei jatkossa saadut tiedot kovinkaan helposti muuta tapahtumaa ”lainomaisuudeksi” tai ”sattumaksi”. Se mikä filtteristä puuttuu on se, että oikean maailman ”design –filtterissä” on jo nykyisin ”Emme tiedä” –vaihtoehto. Jos me voimme nähdä ongelman,
Jos me voimme sanoa että on ongelma, joka on tällä hetkellä jäljittämätön, täällä on riittämättömästi informaatiota, jotta voisimme tehdä päätelmän laista tai sattumasta vielä, jolloin Filter käskee meitä valitsemaan että Design, koska havaitsemme spesifin piirteen, jolle ei ole selitystä, joka kertoisi miten asia voisi tapahtua todennäköisesti. Kohde voi olla spesifi ilman että on tietoa, joka rajoittaa säännönmukaisuuden ja sattuman ulkopuolellee, joten filtteri on selvästi
“Aukkojen jumala” –asetelma, ja sillä on ainoastaan yksi tarkoitus : torjua luonnollisten syiden etsintä tietyissä ongelmissa.
Oletetaan että lisäämme ”emme tiedä” –haaran: Mihin se kuuluisi? Täässä kohdin Dembskin kanta on epäselvä. Selitys suodatin on kirjoitettu aivan kuin se kuvaisi analyysiprosessin, mutta Dembskin myöhempi argumentointi on tehnyt siitä enemmänkin ensimmäisen asteen loogisen laskelman. Prosessissa me tulisimme kun olisimme miettineet vaihtoehtoja, mutta loogisessa tarkastelussa paikalla ei oleajallista merkitsevyyttä.
Me unohdamme prosessin ja keskitymme logiikkaan. Kun Dembskin filtteri eliminoi hypoteesit, joilla on suuret todennäköisyydet ja matalat todennäköisyydet, jotka perustuvat sille että oletetaan todennäköisyyslaskelma mahdolliseksi, on se, onko kohde E ”jäljittämätön”(undeciable) työstettävä ensin.
Jäljittämättömyys johtaa siihen että meillä ei ole pätevää vaikutusta lainkaan. Myöhempiä vaihtoehtoja –ja tätä kautta johtopäätöksiä- ei voida vetää, eikä designiä vaadita selittämään joka ikistä ilmiötä joiden syy on tuntematon. Kuitenkin vaikka E määrittyisi jäljittämättömäksi Bj:n suhteen, ei ole mitään syytä väittää että Bj tai Tk pysyisivät lukittuina. Esimerkiksi kun Dawkins kirjoitti vuonna 1986, taustatieto kemiallisesta evoluutiosta oli vähäisempää; Vaihtoehdot mahdollisista RNA –koodeista ja molekyylivaihtoehdoista eivät olleet tiedossa. Koska tietomme on lisääntunut, on tulos ollut että E:n todennäköisyys on kasvanut. Jotkut jopa ajattelevat että geologisesti lyhyt aika, jonka jälkeen maan pinta oli elämälle mahdollisissa rajoissa, on ollut riittävä sille että elämä olisi noussut väistämättä. Ehkä me tarvitsemme toisen oksituksen jokaiseen päätelmään, joka voi johtaa suuntaan ”emme tiedä – vielä”.
Kun Dembskin todennäköisyydet lasketaan perustiedoista ja perushypoteeseista, tämä on aivan järkeenkäypä liike. Kuitenkin, on yksi lisäongelma: Se torjuu designin ja tämä on liikaa. On olemassa hyvin testattuja designejä; Me ihmiset teemme asioita suunnittelemalla koko ajan. Joten selitysfiltterin on parasta olla rajaamatta designiä kokonaan pois. Miten teemme tämän? Milloin Design on legitiimi vaihtoehto?
Ongelma design –päätelmällä on se, että jos jokin on Suunniteltu, se on epäinformatiivinen. Jos joku kertoo meille että ”skirnob” on suunniteltu, mutta ei kerro mitään muuta siitä, niin mitä itse asiassa tiedän ”skirnobsista”? Kunnes tiedän jotain tavoitteista ja mekanismeista joilla ”skirnob” on tehty, ei tietooni ole lisätty mitään. En osaa sanoa onko ”skirnob” samanlainen kuin ”skirnob” yleensä ja onko se hyvä ”skirnob” vai keskiverto ”skirnob”. Voin ihan yhtä hyvin sanoa että ”skirnobit” ovat "gzorply muffnordled”. 5 , joka onkin kaikki mitä sisällöltään määrittelemätön ”design” kertoo. Mutta jos minä tiedän designerin luonteen ja määritetyn luokituksen siitä mitä design on, tiedän jotain ”skirnobseista”, ja voin tehdä jotain induktiivisia yleistyksiä ”skirnobsien” ominaisuuksista.
Se miten me saamme tietoa designereistä on havainnointi ja interaktio, ja jos voimme, keskustelu heidän kanssaan. Tässä tapauksessa rakennamme mallin jossa on designereiden kapasiteetista ja järjestelyistä. Kokemus kertoo meille että modernistinen arkkitehti käyttää tiettyjä materiaaleja saadakseen aikaan tietyn efektin. Jos meiltä puuttuu tieto modernistisista arkkitehdeistä, en tule viisaammaksi jos joku kertoo minulle että arkkitehti on modernisti(verrattuna muihin arkkitehteihin) Heti kun meillä on tälläinen tieto designereistä, voimme sanoa että designerit tuottavat säännönmukaisuuksia lopputulokseen. Me tiedämme, esimerkiksi, mitä toimintoa Antikytheran kone(~”the Antikythera Device”), joka on pronssinen mekaaninen kellokoneisto joka löydettiin vanhasta kreikkalaisesta hylystä, koska me tiedämme organismin joka teki sen. Me tiedämme tieteellisen, uskonnollisen ja navigationaaliset kiinnostukset joita heillä oli, me tiedämme koneista ja me tiedämme näennäisistä taivaankannen liikkeistä. Koska meillä on tämä tieto, voimme päätellä että
Antikytheran kone on astrolabi, jota käytettiin avoimella merellä purjehtimiseen, ja ajanlaskun määrittämiseen, tai molempiin. (de Solla Price 1974). Mutta oletetaanpa että sen olisivatkin löytäneet tähtienväliset vieraat, sen jälkeen kun ihmiset ovat kuolleet sukupuuttoon. Mitä he voisivat tietää siitä? Jos heillä ei olisi samankaltaisia kiinnostuksia ja tarpeita, tai jos ne voitaisiin täyttää aivan toisenlaiseen konseptiin perustuvalla tekniikalla, on se, että mahdollisesti jokin elävä organismi on erittänyt sen, tai se on sellaisen kuori. Juuri niin kuin näkinkenkä. Vierailijat eivät voisi mitenkään saada taustatietoa siitä että kone viittaa näennäisiin liikkeisiin, joita taivaankappaleilla oli 500 Ekr.
Kun teemme Dembskin filtteriin ”Emme tiedä” –haaran, tämän suuntainen tieto designereistä ja designistä saadaan empiirisesti ja se on vain yksi säännönmukaisuuden tulos. Koska me tiedämme jollain tasolla mitä designerit ovat tehneet, me voimme sanoa että samankaltaisuus josta E voi johtua on samanlainen kuin Skirnobsin ja ” Antikythera Device”n, joka tekee E:stä HP tapahtuman, ja filtteri antaa Design –päätelmän joka on riippuvainen taustatiedosta Bi joka on saatavilla ajassa t. Joten nyt meillä näyttää olevan kahdenlaista Suunnittelua: normaalia, joka perustuu tietoon ja havainnointiin Designereistä ja Designistä ja ”rarefield” Design, joka perustuu tietämättömyyteen, ja molemmat ovat mahdollisesti sääntöjen ja designerin luonteen aikaansaannoksia.
Dembski(1999) kritisoi evoluutioalgoritmeja (kutsumalla sitä `everything and the kitchen sink' –luokkaan,) koska se ei ole kyvykäs tuottamaan “spesifiä kompleksisuutta” ja tätä kautta oikeaa Designiä. Tapa, jolla Dembski teki tämän katoaa, koska normaali design on vain yhden tyypin lainomaisuutta. Ensin, katsotaan kuinka Dembski löytää kompleksisuutta tapahtumasta, joka taas tulee todennäköisyydestä jonka tämä tapahtuma antaa. Kun Dembski antaa esimerkin jonka tiedämme sisältävän älykkäitä vaikutuksia, kuten Visa –kortin ja puhelinnumeron, kompleksisuus määritellään siitä kuinka suurella mahdollisuudella kyseinen luku saadaan sattumalta. Tiedämmeettä että jos Visa –luottokortti on hyväksytty, tai jos puhelinyhtiö hyväksyy soiton puhelinpalvelun kautta, on mahdollisuus tälle hyvin lähellä 1:tä, muuten ei. Kuitenkin kun Dembski laskee kompleksisuutta jonka evoluutoalgoritmi voi tuottaa, hän hylkää tämän todennäköisyyden määrittelyn, ja laskee kompleksisuuden siitä miten todennäköisesti evoluutioalgoritmi voi kyseisen piirteen tuottaa. Luonnollisesti tämä todennäköisyys on erittäin lähellä 1:tä ja Dembski esittää fraasin ”todennäköisyysmajakka”(”probability amplifier”) jolla kutsuu evoluutioalgoritmia. Mutta evoluutioalgoritmit eivät ole ainuita ”todennäköisyysmajakoita”, Tiedetyt älykkäät suunnittelijat ovat yhtä paljon ”todennäköisyysmajakoita” Dembskin merkityskentässä. Dembskin epäjatkuvuus siinä miten hän kohtelee kompleksisuutta eri tavalla näissä tapauksissa voidaan ratkaista kahdellatavalla. Ensinnä, Dembski voisi määrittää kompleksisuuden referenssinä jossa tilannetta yritetään arpoa sattumalta, jolloin evoluutioalgoritmit, muiden muuassa, voisivat olla vastuussa tapahtumista, jotka Dembskin alkuperäinen filtteri luokittelee ”designiksi”. Designeriä, joka toimii luonnonlakien kautta ei voitaisi erottaa, kuten Dembksi on väittänyt viitatessaan luonnollisiin prosesseihin. Toisessa ratkaisussa epäjatkuvuus määritetään tavalla, jonka olemme jo esittäneet, jossa erotetaan ”normaali design” ja ”rarefield design”. Näissä tapauksissa tapahtumissa joissa taustainformaatio sisältää informaatiota siitä kuinka älykäs taho tai prosessi on tuottanut tapahtuman suurella todennäköisyydellä, voisimme luokitella sen HP luokkaan ja selittää ne säännönmukaisuuden kautta. Tämä voisi jättää paikan ”rarefield design”ille(Suunnittelijan mekanismi, tavoite…tuntematon) Selityssuodattimessamme, mutta Dembskin aikaisemmat argumentit jotka koskivat sitä että design tarkoittaa älykkyyden vaikutusta koska selityssuodatin on tapa, jolla yleensä havaitsemme suunnittelun, joka taas kuuluu normaaliin designiin, eikä ”rarefield designiin”. Tämä on vain keino saada älykäs syy etuoikeutetuksi hypoteesiksi, koska Dembski väittää että ”normaali design” ja ”rarefield design” jakavat saman haaran selityssuodattimessa.
Mihin tämä jättää meidät? Dembskin filtteri ei näytä enää niin vetoavalta. Nyt täällä on monta vaihtoehtoista syytä valita vaihtoehtoisia selityksiä ”rarefield design” –tapauksissa, koska meillä ei ole tarvittavaa taustainformaatiota. Siinä on nyt monta kohtaa jotka eliminoivat vaihtoehtoiset selitykset. Se näyttää nyt seuraavalta:
Nyt kun jätämme “rarefield designin” erikseen normaalista designistä tapauksissa joissa me emme voi antaa tyydyttävää selitystä lailla tai sattumalla, me joudumme punnitsemaan varovasti luotettavuutta meidän Bi…Bn saamillemme todennäköisyyslaskelmille ja samanlaktaisuudelle jonka ne näyttävät. Ehkä Oikean Charlesin päätelmä ei ollutkaan niin irrationaalinen. Ehkä historiallinen Charles (Darwin) oli päätelmissään rationaalinen joka perustui rationaaliseen vedonlyöntiin, joka perustui sille että B voi vaihtua. Samanlaisuus Kauffman, Szathmáry (1997), Wächtershäuser (1997), ja monien muiden elämän synnyn tutkijoiden oletuksissa, joissa oletetaan ”vielä tietämättömissä olevia” kausaalisia syitä, ovat rationaalista vedonlyöntiä, joka voidaan tehdä huolimatta todennäköisyysargumenteista. Vasta myöhempi tutkimus näyttää, eikä tätä voida päättää mahdottomaksi ”a priori”, kuten Dembskin filtteri tekee.
Sen sijaan että design olisi pohjahypoteesi päätelmäpuussa, rarefield design muuttuu enemmänkin hataraksi/ viimeiseksi päätelmäksi, jonka teemme. Täällä on selvä ero normaalin designin ja ”rarefield designin” kanssa, ja tämä ero on taustatiedossa jota meillä on normaalisti, mutta jota miellä ei ”rarefield design”issä ole. Rarefield design ei kerro meille mitään mitä voitaisiin yleistää induktiivisesti. Toistuvasti analogiat ”normaalin designin” esineiden, joissa tulos johtuu tunnetuista kausaalisyistä, jotka ovat (jollain asteella tietämiemme) designereiden tekemiä ja ne jotka käsittelevät ”rarefield design”iä horjuvat. (Kuten Philo huomautti Humen “Dialogues Concerning Natural Religion”, Book V).7
Tosiaan, me voimme jopa vetää johtopäätöksen siitä että pieni todennäköisyys jonka näemme ”rarefield design”issä on itse asiassa mielemme Suunnittelun näkemä yhteys, jonka teemme pohjalla olevien odotustemme pohjalta. Kun taustatietomme muuttuu ja kasvaa (koska meillä on ”irrationaalista” vaikutusta sellaisten ihmisten, kuin Oikea Charles, kautta) ja että sama koskee meidän spesifikaatioita, jolloin sp/SP voi muuttua HP:ksi tai IP:ksi.
Miksi täällä siis on ”rarefield design” –vaihtoehtoa lainkaan? Dembski ei ole vielä selvinnyt tästä Humen argumentoinnista. Hänen perusoletuksensa on että jokin tapahtumat, joissa havaitaa spesifioitua pientä todennäköisyyttä, eivät tapahdu sattumalta tai lain kautta, joten se vaatii jonkin selityksen. Mutta tämä selitys saadaan odotuksista, ja me valmiiksi tiedämme ”emme tiedä” tai ”emme tiedä vielä”, joten miksi meitä edes painostettaisiin ”rarefield design” –vaihtoehtoon? Varmasti on mahdollista että me voimme täyttää itse ”dont know” –kohtia myös lainomaisuuksilla tai sattumalla.
Sellaiset ylitavoittelevat vaikutukset, kuin “rarefield design” kantavat voimakasta metafyysistä taakkaa, koska ne vaativat ”a priori” oletuksen pelkästään sille että johtopäätelmä pitää hyväksyä juuri ”rarefield designiksi”. Muissa tapauksissa ”emme tiedä” on riittävä empiiriselle haasteelle, mussä taustainformatio on epäilyttävä. Tämä johtaa meidät seuraavanlaiseen päätelmäpuuhun:
Jos Bi korvataan, selitys E voivaihtua ja niin sen pitääkin olla. Tiede ei ole prosessi jossa deduktiivisesti käydään sidottuja aksioomia ja ”a priori” oletuksia taustatiedosta, tai sitten se on sitä pelkästään väliaikaisesti. Me voimme olettaa että jokin taustaiformaation oletus on vaikeammin muutettavissa kuin toinen, mutta ne ovat aina korvattavissa paremmalla tiedolla. Tarve ”rarefield design”ille ei siksi tarjoa induktiivista vaikutusta tai lisää ennustusvoimaa, jota ei olisi jo pelkässä B:ssä, jonka pohjalta HP/IP –laskelmat on tehty. Joku voi kyynisesti olettaa että ”rarefield design” ei ole täällä heuristisista tai selityksellisistä syistä, vaan sen takia että halutaan saada luonnollinen teologia ja teleologia legitiimiksi vaihtoehdoksi.
Tieteessä on mahdollista antaa fallibilistinen määrä tietoa ja että tieto generoidaan enemmänkin empiirisen kuin rationaalisen informaation kautta, jolloin “rarefield design”iä ei tarvita, ja kaikki vaikutukset ovat herkkiä kunkin hetken tiedolle. ”A priori” –asetelmat, sellaiset kuin Dembsin filtteri olettaa, saavat ihmisen löytämisen kokeilun ja erehdyksen kautta mahdottomaksi, lukuunottamatta tilanteita jossa tieteilijöiden metafyysiset oletukset ja laajemmat sosliaaliset järjestelmät ovat uhkaamattomissa. Dembskin systeemissä, mikä tahansa hypoteesi, esimerkiksi se että ihmiset ovat apinoiden kanssa kaukaisia sukulaisia, vaarantaa yleisen metafyysiikan, ei koskaan saisi mahdollisuutta päästä harkittavaksi ja kehitettäväksi, koska se olisi tarpeetonta ennen kuin se on valmis. Luonnollisesti, kun me olemme saaneetn Bi nykyaikaan, sitä ei saada torjuttua muutakuin karille ajaneissa DI –piireissä. Mutta sitä ei olisi liitetty alunperinkään, jos filtteri olisi ollut laajasti hyvälsytty. DI filtteri kertoo lähinnä heuristisesta epätoivosta, tai toivosta siihen että jotkin finaalisista syistä riippumattomat asiat voitaisiin suojata tieteelliseltä tarkastelulta.
Kuten akikki tapaukset Paleystä eteenpäin, Dembskin filtterillä on kaikki edut, jotka varkaalla oli rehellisessä työssä; kuten ”Sormi” kassakaapinmurtajaa tehdessään käytti tietoaan kaikista Naked Cityn kassakaapeista, tietoa, että kaikissa Chumpin kaapeissa oli sisäinen suunnitteluvirhe. On sääli että oikeudelta puuttui myös vastaava osa taustatiedosta joka koski heidän omaa ”design”iään.
1. History and Philosophy of Science, The University of Melbourne. Email: [email protected], corresponding address: PO Box 542, Somerville 3912, Australia.
2. Dept. of WildELÄMÄ & Fisheries Sciences, Texas A&M University. Email: [email protected], corresponding address: 3027 Macaulay Street, San Diego, CA 92106, USA.
3. Dembski 1998: 218. Cf. Also p52
4. Design Inferensen sivuilla 105-106 Dembski keskustelee ongelmasta joka koskee kompleksisuuden määrän ongelmaa, jota taas tarvitaan jotta voidaan määrittää todennäköisyys jolla E tapahtuu. Hän sanoo, "I offer no algorithm for assigning complexities nor theory for how complexities change over time. For practical purposes it suffices that a community of discourse cans settle on a fixed estimate of difficulty." Toisin sanoen sen, onko äly vaikuttanut vai ei, tulisi joka kerran erikseen käydä läpi tiedeyhteisön kautta. Katso Fitelson et al. 1999 keskustelemassa Dembskin implisiittisestä taustateorian käyttämisestä.
5. Tämä loistava lause on peräisin Howard Van Tilliltä
6. Dembskin design ei ole välttämättä älykkään suunnittelijan tulosta; Hän sanoo (p9), mutta jos se ei ole, design on vain yksi tapa esittää EF. EF luokittelee vaikutuksia, ei syitä. NS vaikuttaa hyvin sopivalta tuottamaan tapahtumia jotka menevät “design bin”iin. Kausaaliset säännönmukaisuudet jotka voivat tuottaa designin kaltaisia tapahtumia (Kitcher 1998) kuten itseorganisaatio tai luonnonvalinta –jotka kuuluvat lainomaisuus vaihtoehtoon. Tämä on ongelma on tavassa jossa Dembski käyttää näitä termejä. Ne johtavat hämmentäviin tapahtumiin ja syihin.
Kuten Dembski huomauttaa, tapahtumat jotka älykäs suunnittelija aikaansaa voidaan luokitella mihin tahansa kolmeen haaraan, jotka hänen EF:ässään on. Me laajennamme tätä ja sanomme että NS voidaan löytää kaikista haaroista, mukaanlukien “design”. Ja analogiasta, jonka Dembski vetää, on eksplisiittisesti syy minkä vuoksi voimme "reverse engineerata" "designin" sukupuuttoon kuolleista eläimistä on koska me tiedämme paljon ekologiasta, biologiasta ja kemista, jotka kuuluvat moderneihin eliöihin. Mutta me emme kuitenkaan vetäisi tästä päätelmää ”designistä”.
7. Sober (1993) väottää että Hume ymmärsi Teleologisen Argumentin väärin – sen sijaan että teleologinen argumentti olisi analoginen induktiivinen vaikutus, se onkin abduktiivinen malli, ”päättely parhaaseen saatavilla olevaan selitykseen”. Mutta näillä syillä jotka tähän on annettu ajattelemme että Sober on väärässä. Et voi tehdä päätelmää designistä muuten kuin analogian kautta ja Hume osoitti meille että se epäonnistuu ja jos analogiaa ei käytetä, selitysfiltteriissä ei ole selitysvoimaa kun päättelemme Suunnittelun. Tietenkään tämä ei sulje normaaleja älykkäitä syitä elämän alkuperästä (Pennock 1998 Raelilaisista), mutta evidenssi tältä puuttuu, etenkin kun tämä yhdistetään tunnetun fysiikan, kemian ja geologian selityksiin.
Lähteet:
Dawkins, Richard. The blind watchmaker. Harlow: Longman Scientific and Technical, 1986.
Dembski, William A. The design inference: eliminating chance through small probabilities. Cambridge; New York: Cambridge University Press, 1998.
Dembski, William A. Explaining specified complexity. Meta-Views #139, http://listserv.omni-list.com/scripts/wa.exe?A2=ind99&L=metaviews&D=1&O=D&F=&S=&P=14496, 1999. Accessed 24 October 2000.
Fitelson, Brandon, Christopher Stephens, and Elliott Sober. "How Not to Detect Design - Critical Notice: William A. Dembski, The Design Inference." Philosophy of Science 66, no. 3 (1999): 472-488.
Kauffman, Stuart A. The origins of order: self-organization and selection in evolution. New York: Oxford University Press, 1993.
Kauffman, Stuart A. At home in the universe: the search for laws of self-organization and complexity. New York: Oxford University Press, 1995.
Kitcher, Philip. "Function and Design." In Nature's purposes: analyses of function and design in biology, ed. Colin Allen, Marc Bekoff, and George Lauder. Cambridge, MA: MIT Press: A Bradford Book, 1998.
Pennock, Robert T. Tower of Babel: the evidence against the new creationism. Cambridge, Mass.: MIT Press, 1999.
Sober, Elliott. Philosophy of biology Dimensions of philosophy series. Boulder, Colo.: Westview Press, 1993.
de Solla Price, D. "Gears from the Greeks: The Antikythera Mechanism -- a Calendar Computer from ca. 80 BC." Transactions of the American Philosophical Society 64, no. 7 (1974): 1-70.
Szathmáry, E. "Origins of Life, The first two billion years." Nature 387, no. 6634 (1997): 662-3.
Wächtershäuser, G. "The origin of Life and its methodological challenge." Journal of Theoretical Biology 187, no. 4 (1997): 483-94.
John S. Wilkins, Wesley R. Elsberry
Julkaistu: Wilkins, John S, and Wesley R Elsberry. "The advantages of theft over toil: the design inference and arguing from ignorance." Biology and Philosophy 16 (November), 2001 s. 711-724.
Johdanto
Intelligent Design teoreetikko William Dembski on esittänyt “selityssuodattimen”, jossa erotetaan sattuma, lainomainen säännönmukaisuus ja Suunnittelu. Me näytämme että jos Dembskin filtteri otettaisiin tiedemaailman tiedonhakumenetelmäksi, se ei aikaansaisi rationaalisia vaikutuksia.
Ja koska Dembski on esittänyt väitteen että filtteri luotettavastu tunnistaa “rarefield Designin”, tavalla joka perustuu taustatiedon käsittelyyn. Jos taustatieto muuttuu edes hieman, filtterin päätelmät vaihtelevat suuresti, ja näin Dembski ei selviä Humen Design –argumenteille asettamista haasteista.
Kun Sam Spade astuu toimistoonsa, hänen edessään on “Sormi” , joka on paranneltu kassakaappiin murtautumistiirikka. Toimistossa Spaden edessä on hänen kassakaappinsa, joka pitää sisällään korvaamattoman artefaktin, ”Kreetan varpusen”, jota Spade on etsimässä asiakkaalleen.
"Sormi", sen sijaan että rikkoisi kaapin, avaa pyörittämällä kombinaatioita. Spade tietää, tutustuttuaan aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ennen kuin osti kassakaapin Chumpin loppuunmyynnistä, että siinä on yli 10 biljoonaa mahdollista kombinaatiota ja että vain 1 avaa kaapin. Hän tietää myös että numeroa tulee kääntää eri suuntiin –toisin kuin ”Sormi” teki, avaamalla kaapin samaan suuntaan pyörittämällä. Mitä Spade tietää tilanteesta? Onko kassakaappi avattu älyllä vai sattumalta? William Dembski(1998) väittää että hän kykenee vastaamaan tähän kysymykseen.
Dembski on tuottanut “selitysfiltterin”(EF) joka hänen mukaansa tarjoaa luotettavan tavan erottaa toisistaan tapahtumat, joiden syy on säännönmukaisuus, sattuma ja ne jotka ovat seurausta älystä. Tälläistä filtteriä tarvitaan, hän uskoo, jotta voitaisiin tunnistaa syyt tapauksista jotka ovat kuin Spaden kassakaappi, SETI:n signaalien analysointiin joissa erotetaan älykkäät lähettäjät erikoisista ilmiöistä, kuten kvasaareista, ja ennen kaikkea, siihen ovatko jotkin biologisen maailman ilmiöt seurausta sattumasta vai suunnittelusta. Toisin sanoen, Dembskin filtteri on Paleyn Paley's design inferencen(DI) uudelleen työstetty versio.
Me väitämme että “Dembskin filtteri” epäonnistuu saavuttamaan sen mitä se väittää tekevänsä, ja jos voisimme hyväksyä sen tieteellisen tiedonetsinnän metodiksi, se estäisi tutkimusta joka liittyisi ilmiöihin, joille ei vielä ole selitystä. Filtteri johtuu episteemisestä epätoivosta, joka ei nojaa ilmiöihin ja tapahtumiin vaan siihen että meillä ei ole jollekkin ilmiölle tiedossa täydellistä selitystä.
Lopuksi argumentoimme sen puolesta, että Design ei ole “nollahypoteesi”, joka pätee kunnes muut ilmiöt osoitetaan vaikuttaneeksi, vaan että Design tieteessä on havaittavissa pikemminkin säännönmukaisuuksista, joka voi selittää ilmiön tavalla joka riippuu siitä mitä taustateorioita ja tietoa meillä on suunnittelijasta ja suunnittelijoista.
Spaden välitön, intuitiivinen arvaus, on että “Sormi” on avannut kaapin, mutta hän ei ole filosofi ja hän tietää sen. Hän on kuitenkin lukenut Dembskin ”Design Inferencen”, joten hän käyttää filtteriä tapauksessa joka hänellä on käsissään. (kirjaimellisesti, kun murtomies toimi ”Sormien” kautta, hän toimii ”filtterin ohitse”, edustaa siis ”ei detektoitavissa olevaa Suunnittelua”.)
Eliminatiivinen Filtteri on kuvattu seuraavassa kuvauskartassa (p37):
HP –tapahtumat on selitetty kausaalisen lain seurauksena; Jos on erittäin todennäköistä että tapahtuma tapahtuu, se on säännönmukaisuuden kautta selitettävissä.
IP tapahtumat ovat tapahtumia, jotka tapahtuvat “riittävän usein”, jotta ne voivat normaalisuuden rajoissa tapahtua, ja jotka voidaan riittävän hyvin selittää näiden ääripäiden välillä. ”Snake eyes”-in heittäminen(1-1) nopilla in IP tapahtuma, samoin kuin ”yksi kerta miljoonasta” lottovoitto.
SP tapahtumat ovat kahdenlaisia: Spesifejä ja eispesifisiä. Ei spesifisiä tapahtumia ovat kaikki erittäin epätodennäköiset tapahtumat joilla ei ole mitään tarkkaa kuvausta. Kasalla heitettyjä kiviä on jokin järjestys, eikä juuri heitettyä järjestustä tarvitse selittää muulla kuin sattumalla, koska samantapaisia, epämääräisiä, patterneja syntyy heittämällä kiviä melko usein. Jos kivet kuitenkin muodostavat kuvion, joka kutsuu tervettulleeksi matkustajat Walesiin British Railin toimesta, niin se vaatii selityksen; Kivet ovat asetettu älykään toimijan toimesta.
Todennäköisyys sille että syntyy kontekstillisesti järkevä viesti Enganniksi voisi toki syntyä sattumalta, mutta se on rajattu ulos koska spesifi kompleksisuus lauseessa halutaan selittää. Dembski kutsuu lakia Pienten Todennäköisyyksien Laiksi(”Law of Small Probabilities”) – spesifit tapahtumat eivät tapahdu sattumalta. 3
Spade, vaikka hänellä ei ole syvää käsitystä, on kuitenkin opiskellut tilastotiedettä Institute of Forensic Studies:issa joten hän toivoo selviävänsä filtterin läpi. Hän käy filtterin askel askeleelta.
E: kassakaapin ovi on auki.
HP? Ei, koska ovi tavallisesti pysyy lukittuna, eikä “Sormeen” oltu ohjelmoitu oikeaa kombinaatiota.
IP? Ei, täällä ei ole mitään mainittavaa todennäköisyyttä sille että “Sormi” kääntäisi oikean kombinaation. Vaikka ”Sormi” päättäisi sattumalta pyörittää kehää oikeaan suuntaan – IP tapahtuma- mahdollisuus olisi 10 miljoonasta, ja että tämä olisi tapahtunut. Mahdollisuus Pienten Todennäköisyyksien Lain pohjalta on nolla.
SP? Kyllä, tapahtumalla on erittäin pieni todennäköisyys.
sp/SP? Kyllä, perustodennäköisyydet ovat tarkat, ja tilanne spesifi.
Päätelmä: "Sormi" avasi kassakaapin älyn, ei sattuman, kautta.
“Sormi” on todellakin suunniteltu murtautumiseen. Spade ottaakin yhteyttä kuuluisaan syviä miettivään lakimieheen Abbu Macleaniin ja tämä puolustaa Spadea taidolla. Ennen kuin pääsemme oikeussaliin, palataan kuitenkin ajassa takaisin, yli vuosisata, nuoren naturalistin mietteisiin.
Tämä naturalisti – kutsutaan häntä Charlesiksi – on löytöretkellä. Hän on lukenut Paleyn, tosiaan, ja hän on melkein kirjoittanut Paleyn ”Evidencen” täydellisesti ulkomuistista. Hän ei kuitenkaan ole kuullut Dembskin filtteristä, mutta hän tunnistaa sen logiikan: Mikä tahansa joka ei selity lailla tai sattumalla on Designin aikaansaannos. Nuori Charles tapaa joitakin spesifisiä kuvioita luonnossa – esimerkiksi kilpikonnissa – jotka ovat eristyneissä saarissa keskellä valtamerta.
Jokaisella saarella on uniikki kilpikonna, ja jokaisen saaren laji muistuttaa enemmän lähempien saarien kilpikonnia kuin kaukaisempien saarien kilpikonnia. Koska evoluutioteoriaa ei vielä ole keksitty, on perusteoriana että mikään tunnettu prosessi ai aikaansaa tälläistä patternia. Ja mikä ikävintä; Tämän patterni on niin selvä, että hän voi piirtää diagrammin jossa on saaret ja kilpikonnat ja aikaansaada kilpikonnien erilaisista piirteistä hyvin samanlaiset kartat. Mistä Charles voi katsoa tämän johtuvan? Esimerkin vuoksi oletamme että Charlesilla on Dembskin filtteri Paleyn sijaan; Hän ajattelee tällöin seuraavalla tavalla:
E: Lajit ovat asettuneet siten että morfologinen etäisyys tarkasti sopii yhteen geologisen etäisyyden kanssa.
HP? Ei, täällä ei ole tunnettua säännönmukaisuutta joka tekisi tämän kyseisen piirteen korkeasti todennäköiseksi.
IP? Ei, tämä todennäköisyys on erittäin matala.
SP? Kyllä, on erittäin pieni todennäköisyys. (Ja todennäköisyyttä voidaan jopa pienentää kun useampia variaabeleita otetaan mukaan)
sp/SP? Kyllä, ongelma on spesifi.
Johtopäätös: Kilpikonnien biogeografinen samanlaisuus on Designiä.
Dembskin työllä Rationaalinen Charles olisi osoittanut että kilpikonnien tila johtuu älykkäästä Suunnittelijasta. Seuraavat tutkimukset olisivat kenties kuvanneet tämän agentin löytämistä ja tutkimista. Kenties hän olisi ottanut balsalauttoja testatakseen samanlaisuutta, jota mannermaiset merimiehet olisivat aikaansaaneet ottamalla nyt jo sukupuuttoon kuolleita lajeja ja asettamalla ne viereisille saarille jonkin suunnitelman mukaan. Tai vielä todennäköisemmin hän olisi ollut hyväksyvämpi Paleyn ”Natural Theologylle” ja päättänyt suoraan että yksi älykäs suunnittelija on tehnyt ne kerralla ja laittanut samanlaiset lajit lähekkäisille saarille, mikä selittäisi miksi lajeilla on suuri samanlaisuus, aivan kuten Alfred, myöhempi tutkimusmatkailija, olisi kirjannut.
Valitettavasti rationaalisen tieteen kehittymisen kannalta Charles ei ollut rationaalinen. Hän oletti että jokin tuntematon luonnon prosessi aikaansai mainitun kuvaamisen, sen sijaan että sen takana olisi ollut Suunnittelija. Hän toimi täysin irrationaalisesti ja väitti että jälkeläisten variaation modifioituminen ajassa aikaansai sen että yhtenevät morfologiset ja geografiset puut olivat todiste yhteisestä sukulaisuudesta. Tämän seurauksena syntyi teoria yhteisestä kantamuodosta. Charlesin ystävät, aivan syystäkin, syyttivät häntä irrationaalisuudesta ja tieteellisen tiukkuuden puutteesta. Charlesin ajatukset hyväksyttiin, kenties uskonnonvastaisuuden muodikkuuden vuoksi, ja meni yli vuosisata siihen että Dembski ilmestyi ja korjasi hänen erehdyksensä.
Annetaan tämän olla parodia Dembskin näkemyksestä, kuvaamassa hänen tapaansa suhtautua evoluutio vastaan luominen –debattia ja elämän alkuperää. Dembski toimii (väärin) yhdistäessään elämän synnyn evoluutioteorian validiteetin testitapaukseksi. (Se ei ole – on mahdollista nähdä jopa niin että erilliset organismiryhmät ovat syntyneet erillisenä tai ovat jopa luodut älykkäällä suunnittelulla. Niiden historia tämän jälkeen olisi selitettävissä ”eisuunnitellun” evoluution kautta.)
Kreationistit – ne jotka oikesti torjuvat evoluutioteorian samalla tavalla kuin esimerkkimme Rationaalisen Charlesin olisi tullut ”säännön mukaan” 1980 –luvulla, haastoivat sen mitä Dembski ei suoraan tee; Sen, että lajeilla on yhteinen kantamuoto ja että luonnonvalinnasta seuraa adaptaatio.
Aivan kuin lisätäkseen argumenttejaan, he, mukaan lukien Dembski, antaa painoarvoa ”laskelmille” joissa esissolullisten systeemien ei tulisi spontaanisti syntyä vain spontaanisti yhdistämällä elämän rakennuspalikoita (ELÄMÄ –tapaus) etenkin geneettisten molekyylien, joita erilaiste auktoriteetit ovat antaneet. Dembski keskustelee Stuart Kauffmanin (ja muiden) kanssa siitä tulisiko ”Design inference” lukita (Kauffman 1993, 1995) seuraavalla argumentilla:
Premissi 1: ELÄMÄ on havaittu.
Premissi 2: ELÄMÄ on spesifinen
Premissi 3: Jos ELÄMÄ olisi syntynyt sattumalta ELÄMÄ:llä olisi pieni todennäköisyys.
Premissi 4: Spesifiset pienen todennäköisyyden tapaukset eivät tapahdu sattumalta (Pienten Todennäköisyyksien Laki).
Premissi 5: ELÄMÄ ei ole säännönmukaisuuden tulos.
Premissi 6: ELÄMÄ on seurausta joko säännöstä sattumasta tai designistä.(selityssuodatin/eliminatiivinen filtteri).
Päätelmä: ELÄMÄ on designistä.
Dawkinsin argumentissa (Dawkins 1986: 139, 145-146) se, että täällä on paljon "planetaarisia vuosia” käytettävissä koska universumissa on suuri määrä planeettoja, joilla elämä olisi periaatteessa voinut syntyä, ja runsaasti aikaa jokaisessa näistä.
Dembski sanoo että "... because Dawkins never assigns an exact probability to life, he never settles whether life a high probability event and thus could legitimately be attributed to a regularity" (p58).
Näinollen se, mitä hän sanoo, että Dawkins hyväksyy Premissin 5! Mutta mitä Dawkins oikeasti sanoo, on että elämän epätodennäköisyyttä ei lasketa laskemalla mahdollisuus sille että elämä olisi syntynyt jollekkin tietylle planeetalle, joka asettaa minimirajan odotettavalle elämän monimutkaisuudelle. Dawkins sanoo että nykyisen tietämystasomme mukaan hän ei tiedä kuinka pienellä todennäköisyydellä elämä olisi syntynyt ja että sen mukaan mitä hän tietää, elämä on luonnollisen, lainomaisen, prosessin tulos. Kauffmanin työ, joka käsittelee autokatalyyttisten polymeerejen muodostumista asettaa sen että ”paras todennäköisyys” sille että elämä voisi syntyä, on itse asiassa melko suuri, ja että elämä olisi ”odotettu” seuraus tietyissä oloissa.
Dembskin kommentti tähän? Tämä on uskontunnustus; Implikaatio viittaa pelkästään Kauffmanin uskoon, ja että oikeasti elämän synnyn tutkimuksen ongelmana ei ole löytää mahdollisia skenaarioita, vaan mainittavammin suurempi on valita minkä niistä jatkuvasti lisääntyvistä eri vaihtoehdoista ovat lupaavimpia, ja missä kombinaatiossa. Mutta Dembskin filtteri tekee tutkimisen yrittämisenkin turhaksi. 4
Joten antakaamme lakihuonedraaman alkaa ja kuulkaamme kuinka Abby Macleal kumoaa ”kantajan”( prosecutor ) Pearl E. Masonin casen. Abby kutsuu eläkkeellä olevan “Chump engineer” Lachlan (Locky) Smith:in esiin ja saakin hänestä esiin informaatiota, jonka mukaan Chumpin kassakaapin rakenteessa on vika; Jos kehää pyöritetään viisi kertaa tai useammin nopeasti, keskipakovoima aikaansaa sen, että lukko aukeaa spontaanisti. Spade muistaa yht’äkkiä että hänen saamansa kaappi olikin ”tosi halpa”. ”Sormen” design on julistettu syyttömäksi, mikä aikaansaa kanteen ahdistuksesta ja hukatusta maineesta.
Selvästi taustatietomme olivat muuttaneet todennäköisyyslaskelmaa. Siihen aikaan, kun Spade ”Sormen” löysi avatun kassakaapin edessä, hänellä oli erilainen setti taustatietoa, Bi. Mahdollisuus E vaati sillä informaatiolla selitystä, joka johti Suunnitteluun. Smith:sin lausunto muutti taustatietoa, Bj, ja tuli voimaan, ja nyt filtteri antoikin E;lle selityksen ”säännönmukaisuus”, laki. Olisi kuitenkin mahdollista että Smith olisi antanut taustatiedon, Bk, jossa todistettiin että malli käyttikin oikeasti vain kahta viidestä lukon sylinteristä, joka olisi jättänyt enää 100 mahdollista numeroa käyttöön, ja että oli mahdollista tiirikoida lukko sylinteri kerrallaan, jolloin avaamisen todennäköisyys vaatisi enää 10:4, jolloin todennäköisyys lisi huomattavasti pienempi, kuin minkä Naked Cityssä julkistettu Chumpsin mainos sanoi. Nyt sama filtteri antaa sattuman selitykseksi Bk:hon. Pointti on siinä, että Dembsin filtterin väitetään antavan rationaalisen ja tieteellisen selittämisen, ja kuitenkin se on erittäin suuresti riippuvainen kyseisen tason tiedosta.
Yksi yksinkertainen lisäinformaatio voi vaihtaa designin säännönmukaisuuteen tai sattumaan. Tämä taas johtaa väitteeseen, jonka mukaan Dembskin selitysfiltteri luotettavasti tunnistaa designin.
Luotettavuus, Dembski kertoo mielle, on ominaisuus, joka on kerran havaittu jossakin kohteessa ”suunnittelu”, ei jatkossa saadut tiedot kovinkaan helposti muuta tapahtumaa ”lainomaisuudeksi” tai ”sattumaksi”. Se mikä filtteristä puuttuu on se, että oikean maailman ”design –filtterissä” on jo nykyisin ”Emme tiedä” –vaihtoehto. Jos me voimme nähdä ongelman,
Jos me voimme sanoa että on ongelma, joka on tällä hetkellä jäljittämätön, täällä on riittämättömästi informaatiota, jotta voisimme tehdä päätelmän laista tai sattumasta vielä, jolloin Filter käskee meitä valitsemaan että Design, koska havaitsemme spesifin piirteen, jolle ei ole selitystä, joka kertoisi miten asia voisi tapahtua todennäköisesti. Kohde voi olla spesifi ilman että on tietoa, joka rajoittaa säännönmukaisuuden ja sattuman ulkopuolellee, joten filtteri on selvästi
“Aukkojen jumala” –asetelma, ja sillä on ainoastaan yksi tarkoitus : torjua luonnollisten syiden etsintä tietyissä ongelmissa.
Oletetaan että lisäämme ”emme tiedä” –haaran: Mihin se kuuluisi? Täässä kohdin Dembskin kanta on epäselvä. Selitys suodatin on kirjoitettu aivan kuin se kuvaisi analyysiprosessin, mutta Dembskin myöhempi argumentointi on tehnyt siitä enemmänkin ensimmäisen asteen loogisen laskelman. Prosessissa me tulisimme kun olisimme miettineet vaihtoehtoja, mutta loogisessa tarkastelussa paikalla ei oleajallista merkitsevyyttä.
Me unohdamme prosessin ja keskitymme logiikkaan. Kun Dembskin filtteri eliminoi hypoteesit, joilla on suuret todennäköisyydet ja matalat todennäköisyydet, jotka perustuvat sille että oletetaan todennäköisyyslaskelma mahdolliseksi, on se, onko kohde E ”jäljittämätön”(undeciable) työstettävä ensin.
Jäljittämättömyys johtaa siihen että meillä ei ole pätevää vaikutusta lainkaan. Myöhempiä vaihtoehtoja –ja tätä kautta johtopäätöksiä- ei voida vetää, eikä designiä vaadita selittämään joka ikistä ilmiötä joiden syy on tuntematon. Kuitenkin vaikka E määrittyisi jäljittämättömäksi Bj:n suhteen, ei ole mitään syytä väittää että Bj tai Tk pysyisivät lukittuina. Esimerkiksi kun Dawkins kirjoitti vuonna 1986, taustatieto kemiallisesta evoluutiosta oli vähäisempää; Vaihtoehdot mahdollisista RNA –koodeista ja molekyylivaihtoehdoista eivät olleet tiedossa. Koska tietomme on lisääntunut, on tulos ollut että E:n todennäköisyys on kasvanut. Jotkut jopa ajattelevat että geologisesti lyhyt aika, jonka jälkeen maan pinta oli elämälle mahdollisissa rajoissa, on ollut riittävä sille että elämä olisi noussut väistämättä. Ehkä me tarvitsemme toisen oksituksen jokaiseen päätelmään, joka voi johtaa suuntaan ”emme tiedä – vielä”.
Kun Dembskin todennäköisyydet lasketaan perustiedoista ja perushypoteeseista, tämä on aivan järkeenkäypä liike. Kuitenkin, on yksi lisäongelma: Se torjuu designin ja tämä on liikaa. On olemassa hyvin testattuja designejä; Me ihmiset teemme asioita suunnittelemalla koko ajan. Joten selitysfiltterin on parasta olla rajaamatta designiä kokonaan pois. Miten teemme tämän? Milloin Design on legitiimi vaihtoehto?
Ongelma design –päätelmällä on se, että jos jokin on Suunniteltu, se on epäinformatiivinen. Jos joku kertoo meille että ”skirnob” on suunniteltu, mutta ei kerro mitään muuta siitä, niin mitä itse asiassa tiedän ”skirnobsista”? Kunnes tiedän jotain tavoitteista ja mekanismeista joilla ”skirnob” on tehty, ei tietooni ole lisätty mitään. En osaa sanoa onko ”skirnob” samanlainen kuin ”skirnob” yleensä ja onko se hyvä ”skirnob” vai keskiverto ”skirnob”. Voin ihan yhtä hyvin sanoa että ”skirnobit” ovat "gzorply muffnordled”. 5 , joka onkin kaikki mitä sisällöltään määrittelemätön ”design” kertoo. Mutta jos minä tiedän designerin luonteen ja määritetyn luokituksen siitä mitä design on, tiedän jotain ”skirnobseista”, ja voin tehdä jotain induktiivisia yleistyksiä ”skirnobsien” ominaisuuksista.
Se miten me saamme tietoa designereistä on havainnointi ja interaktio, ja jos voimme, keskustelu heidän kanssaan. Tässä tapauksessa rakennamme mallin jossa on designereiden kapasiteetista ja järjestelyistä. Kokemus kertoo meille että modernistinen arkkitehti käyttää tiettyjä materiaaleja saadakseen aikaan tietyn efektin. Jos meiltä puuttuu tieto modernistisista arkkitehdeistä, en tule viisaammaksi jos joku kertoo minulle että arkkitehti on modernisti(verrattuna muihin arkkitehteihin) Heti kun meillä on tälläinen tieto designereistä, voimme sanoa että designerit tuottavat säännönmukaisuuksia lopputulokseen. Me tiedämme, esimerkiksi, mitä toimintoa Antikytheran kone(~”the Antikythera Device”), joka on pronssinen mekaaninen kellokoneisto joka löydettiin vanhasta kreikkalaisesta hylystä, koska me tiedämme organismin joka teki sen. Me tiedämme tieteellisen, uskonnollisen ja navigationaaliset kiinnostukset joita heillä oli, me tiedämme koneista ja me tiedämme näennäisistä taivaankannen liikkeistä. Koska meillä on tämä tieto, voimme päätellä että
Antikytheran kone on astrolabi, jota käytettiin avoimella merellä purjehtimiseen, ja ajanlaskun määrittämiseen, tai molempiin. (de Solla Price 1974). Mutta oletetaanpa että sen olisivatkin löytäneet tähtienväliset vieraat, sen jälkeen kun ihmiset ovat kuolleet sukupuuttoon. Mitä he voisivat tietää siitä? Jos heillä ei olisi samankaltaisia kiinnostuksia ja tarpeita, tai jos ne voitaisiin täyttää aivan toisenlaiseen konseptiin perustuvalla tekniikalla, on se, että mahdollisesti jokin elävä organismi on erittänyt sen, tai se on sellaisen kuori. Juuri niin kuin näkinkenkä. Vierailijat eivät voisi mitenkään saada taustatietoa siitä että kone viittaa näennäisiin liikkeisiin, joita taivaankappaleilla oli 500 Ekr.
Kun teemme Dembskin filtteriin ”Emme tiedä” –haaran, tämän suuntainen tieto designereistä ja designistä saadaan empiirisesti ja se on vain yksi säännönmukaisuuden tulos. Koska me tiedämme jollain tasolla mitä designerit ovat tehneet, me voimme sanoa että samankaltaisuus josta E voi johtua on samanlainen kuin Skirnobsin ja ” Antikythera Device”n, joka tekee E:stä HP tapahtuman, ja filtteri antaa Design –päätelmän joka on riippuvainen taustatiedosta Bi joka on saatavilla ajassa t. Joten nyt meillä näyttää olevan kahdenlaista Suunnittelua: normaalia, joka perustuu tietoon ja havainnointiin Designereistä ja Designistä ja ”rarefield” Design, joka perustuu tietämättömyyteen, ja molemmat ovat mahdollisesti sääntöjen ja designerin luonteen aikaansaannoksia.
Dembski(1999) kritisoi evoluutioalgoritmeja (kutsumalla sitä `everything and the kitchen sink' –luokkaan,) koska se ei ole kyvykäs tuottamaan “spesifiä kompleksisuutta” ja tätä kautta oikeaa Designiä. Tapa, jolla Dembski teki tämän katoaa, koska normaali design on vain yhden tyypin lainomaisuutta. Ensin, katsotaan kuinka Dembski löytää kompleksisuutta tapahtumasta, joka taas tulee todennäköisyydestä jonka tämä tapahtuma antaa. Kun Dembski antaa esimerkin jonka tiedämme sisältävän älykkäitä vaikutuksia, kuten Visa –kortin ja puhelinnumeron, kompleksisuus määritellään siitä kuinka suurella mahdollisuudella kyseinen luku saadaan sattumalta. Tiedämmeettä että jos Visa –luottokortti on hyväksytty, tai jos puhelinyhtiö hyväksyy soiton puhelinpalvelun kautta, on mahdollisuus tälle hyvin lähellä 1:tä, muuten ei. Kuitenkin kun Dembski laskee kompleksisuutta jonka evoluutoalgoritmi voi tuottaa, hän hylkää tämän todennäköisyyden määrittelyn, ja laskee kompleksisuuden siitä miten todennäköisesti evoluutioalgoritmi voi kyseisen piirteen tuottaa. Luonnollisesti tämä todennäköisyys on erittäin lähellä 1:tä ja Dembski esittää fraasin ”todennäköisyysmajakka”(”probability amplifier”) jolla kutsuu evoluutioalgoritmia. Mutta evoluutioalgoritmit eivät ole ainuita ”todennäköisyysmajakoita”, Tiedetyt älykkäät suunnittelijat ovat yhtä paljon ”todennäköisyysmajakoita” Dembskin merkityskentässä. Dembskin epäjatkuvuus siinä miten hän kohtelee kompleksisuutta eri tavalla näissä tapauksissa voidaan ratkaista kahdellatavalla. Ensinnä, Dembski voisi määrittää kompleksisuuden referenssinä jossa tilannetta yritetään arpoa sattumalta, jolloin evoluutioalgoritmit, muiden muuassa, voisivat olla vastuussa tapahtumista, jotka Dembskin alkuperäinen filtteri luokittelee ”designiksi”. Designeriä, joka toimii luonnonlakien kautta ei voitaisi erottaa, kuten Dembksi on väittänyt viitatessaan luonnollisiin prosesseihin. Toisessa ratkaisussa epäjatkuvuus määritetään tavalla, jonka olemme jo esittäneet, jossa erotetaan ”normaali design” ja ”rarefield design”. Näissä tapauksissa tapahtumissa joissa taustainformaatio sisältää informaatiota siitä kuinka älykäs taho tai prosessi on tuottanut tapahtuman suurella todennäköisyydellä, voisimme luokitella sen HP luokkaan ja selittää ne säännönmukaisuuden kautta. Tämä voisi jättää paikan ”rarefield design”ille(Suunnittelijan mekanismi, tavoite…tuntematon) Selityssuodattimessamme, mutta Dembskin aikaisemmat argumentit jotka koskivat sitä että design tarkoittaa älykkyyden vaikutusta koska selityssuodatin on tapa, jolla yleensä havaitsemme suunnittelun, joka taas kuuluu normaaliin designiin, eikä ”rarefield designiin”. Tämä on vain keino saada älykäs syy etuoikeutetuksi hypoteesiksi, koska Dembski väittää että ”normaali design” ja ”rarefield design” jakavat saman haaran selityssuodattimessa.
Mihin tämä jättää meidät? Dembskin filtteri ei näytä enää niin vetoavalta. Nyt täällä on monta vaihtoehtoista syytä valita vaihtoehtoisia selityksiä ”rarefield design” –tapauksissa, koska meillä ei ole tarvittavaa taustainformaatiota. Siinä on nyt monta kohtaa jotka eliminoivat vaihtoehtoiset selitykset. Se näyttää nyt seuraavalta:
Nyt kun jätämme “rarefield designin” erikseen normaalista designistä tapauksissa joissa me emme voi antaa tyydyttävää selitystä lailla tai sattumalla, me joudumme punnitsemaan varovasti luotettavuutta meidän Bi…Bn saamillemme todennäköisyyslaskelmille ja samanlaktaisuudelle jonka ne näyttävät. Ehkä Oikean Charlesin päätelmä ei ollutkaan niin irrationaalinen. Ehkä historiallinen Charles (Darwin) oli päätelmissään rationaalinen joka perustui rationaaliseen vedonlyöntiin, joka perustui sille että B voi vaihtua. Samanlaisuus Kauffman, Szathmáry (1997), Wächtershäuser (1997), ja monien muiden elämän synnyn tutkijoiden oletuksissa, joissa oletetaan ”vielä tietämättömissä olevia” kausaalisia syitä, ovat rationaalista vedonlyöntiä, joka voidaan tehdä huolimatta todennäköisyysargumenteista. Vasta myöhempi tutkimus näyttää, eikä tätä voida päättää mahdottomaksi ”a priori”, kuten Dembskin filtteri tekee.
Sen sijaan että design olisi pohjahypoteesi päätelmäpuussa, rarefield design muuttuu enemmänkin hataraksi/ viimeiseksi päätelmäksi, jonka teemme. Täällä on selvä ero normaalin designin ja ”rarefield designin” kanssa, ja tämä ero on taustatiedossa jota meillä on normaalisti, mutta jota miellä ei ”rarefield design”issä ole. Rarefield design ei kerro meille mitään mitä voitaisiin yleistää induktiivisesti. Toistuvasti analogiat ”normaalin designin” esineiden, joissa tulos johtuu tunnetuista kausaalisyistä, jotka ovat (jollain asteella tietämiemme) designereiden tekemiä ja ne jotka käsittelevät ”rarefield design”iä horjuvat. (Kuten Philo huomautti Humen “Dialogues Concerning Natural Religion”, Book V).7
Tosiaan, me voimme jopa vetää johtopäätöksen siitä että pieni todennäköisyys jonka näemme ”rarefield design”issä on itse asiassa mielemme Suunnittelun näkemä yhteys, jonka teemme pohjalla olevien odotustemme pohjalta. Kun taustatietomme muuttuu ja kasvaa (koska meillä on ”irrationaalista” vaikutusta sellaisten ihmisten, kuin Oikea Charles, kautta) ja että sama koskee meidän spesifikaatioita, jolloin sp/SP voi muuttua HP:ksi tai IP:ksi.
Miksi täällä siis on ”rarefield design” –vaihtoehtoa lainkaan? Dembski ei ole vielä selvinnyt tästä Humen argumentoinnista. Hänen perusoletuksensa on että jokin tapahtumat, joissa havaitaa spesifioitua pientä todennäköisyyttä, eivät tapahdu sattumalta tai lain kautta, joten se vaatii jonkin selityksen. Mutta tämä selitys saadaan odotuksista, ja me valmiiksi tiedämme ”emme tiedä” tai ”emme tiedä vielä”, joten miksi meitä edes painostettaisiin ”rarefield design” –vaihtoehtoon? Varmasti on mahdollista että me voimme täyttää itse ”dont know” –kohtia myös lainomaisuuksilla tai sattumalla.
Sellaiset ylitavoittelevat vaikutukset, kuin “rarefield design” kantavat voimakasta metafyysistä taakkaa, koska ne vaativat ”a priori” oletuksen pelkästään sille että johtopäätelmä pitää hyväksyä juuri ”rarefield designiksi”. Muissa tapauksissa ”emme tiedä” on riittävä empiiriselle haasteelle, mussä taustainformatio on epäilyttävä. Tämä johtaa meidät seuraavanlaiseen päätelmäpuuhun:
Jos Bi korvataan, selitys E voivaihtua ja niin sen pitääkin olla. Tiede ei ole prosessi jossa deduktiivisesti käydään sidottuja aksioomia ja ”a priori” oletuksia taustatiedosta, tai sitten se on sitä pelkästään väliaikaisesti. Me voimme olettaa että jokin taustaiformaation oletus on vaikeammin muutettavissa kuin toinen, mutta ne ovat aina korvattavissa paremmalla tiedolla. Tarve ”rarefield design”ille ei siksi tarjoa induktiivista vaikutusta tai lisää ennustusvoimaa, jota ei olisi jo pelkässä B:ssä, jonka pohjalta HP/IP –laskelmat on tehty. Joku voi kyynisesti olettaa että ”rarefield design” ei ole täällä heuristisista tai selityksellisistä syistä, vaan sen takia että halutaan saada luonnollinen teologia ja teleologia legitiimiksi vaihtoehdoksi.
Tieteessä on mahdollista antaa fallibilistinen määrä tietoa ja että tieto generoidaan enemmänkin empiirisen kuin rationaalisen informaation kautta, jolloin “rarefield design”iä ei tarvita, ja kaikki vaikutukset ovat herkkiä kunkin hetken tiedolle. ”A priori” –asetelmat, sellaiset kuin Dembsin filtteri olettaa, saavat ihmisen löytämisen kokeilun ja erehdyksen kautta mahdottomaksi, lukuunottamatta tilanteita jossa tieteilijöiden metafyysiset oletukset ja laajemmat sosliaaliset järjestelmät ovat uhkaamattomissa. Dembskin systeemissä, mikä tahansa hypoteesi, esimerkiksi se että ihmiset ovat apinoiden kanssa kaukaisia sukulaisia, vaarantaa yleisen metafyysiikan, ei koskaan saisi mahdollisuutta päästä harkittavaksi ja kehitettäväksi, koska se olisi tarpeetonta ennen kuin se on valmis. Luonnollisesti, kun me olemme saaneetn Bi nykyaikaan, sitä ei saada torjuttua muutakuin karille ajaneissa DI –piireissä. Mutta sitä ei olisi liitetty alunperinkään, jos filtteri olisi ollut laajasti hyvälsytty. DI filtteri kertoo lähinnä heuristisesta epätoivosta, tai toivosta siihen että jotkin finaalisista syistä riippumattomat asiat voitaisiin suojata tieteelliseltä tarkastelulta.
Kuten akikki tapaukset Paleystä eteenpäin, Dembskin filtterillä on kaikki edut, jotka varkaalla oli rehellisessä työssä; kuten ”Sormi” kassakaapinmurtajaa tehdessään käytti tietoaan kaikista Naked Cityn kassakaapeista, tietoa, että kaikissa Chumpin kaapeissa oli sisäinen suunnitteluvirhe. On sääli että oikeudelta puuttui myös vastaava osa taustatiedosta joka koski heidän omaa ”design”iään.
1. History and Philosophy of Science, The University of Melbourne. Email: [email protected], corresponding address: PO Box 542, Somerville 3912, Australia.
2. Dept. of WildELÄMÄ & Fisheries Sciences, Texas A&M University. Email: [email protected], corresponding address: 3027 Macaulay Street, San Diego, CA 92106, USA.
3. Dembski 1998: 218. Cf. Also p52
4. Design Inferensen sivuilla 105-106 Dembski keskustelee ongelmasta joka koskee kompleksisuuden määrän ongelmaa, jota taas tarvitaan jotta voidaan määrittää todennäköisyys jolla E tapahtuu. Hän sanoo, "I offer no algorithm for assigning complexities nor theory for how complexities change over time. For practical purposes it suffices that a community of discourse cans settle on a fixed estimate of difficulty." Toisin sanoen sen, onko äly vaikuttanut vai ei, tulisi joka kerran erikseen käydä läpi tiedeyhteisön kautta. Katso Fitelson et al. 1999 keskustelemassa Dembskin implisiittisestä taustateorian käyttämisestä.
5. Tämä loistava lause on peräisin Howard Van Tilliltä
6. Dembskin design ei ole välttämättä älykkään suunnittelijan tulosta; Hän sanoo (p9), mutta jos se ei ole, design on vain yksi tapa esittää EF. EF luokittelee vaikutuksia, ei syitä. NS vaikuttaa hyvin sopivalta tuottamaan tapahtumia jotka menevät “design bin”iin. Kausaaliset säännönmukaisuudet jotka voivat tuottaa designin kaltaisia tapahtumia (Kitcher 1998) kuten itseorganisaatio tai luonnonvalinta –jotka kuuluvat lainomaisuus vaihtoehtoon. Tämä on ongelma on tavassa jossa Dembski käyttää näitä termejä. Ne johtavat hämmentäviin tapahtumiin ja syihin.
Kuten Dembski huomauttaa, tapahtumat jotka älykäs suunnittelija aikaansaa voidaan luokitella mihin tahansa kolmeen haaraan, jotka hänen EF:ässään on. Me laajennamme tätä ja sanomme että NS voidaan löytää kaikista haaroista, mukaanlukien “design”. Ja analogiasta, jonka Dembski vetää, on eksplisiittisesti syy minkä vuoksi voimme "reverse engineerata" "designin" sukupuuttoon kuolleista eläimistä on koska me tiedämme paljon ekologiasta, biologiasta ja kemista, jotka kuuluvat moderneihin eliöihin. Mutta me emme kuitenkaan vetäisi tästä päätelmää ”designistä”.
7. Sober (1993) väottää että Hume ymmärsi Teleologisen Argumentin väärin – sen sijaan että teleologinen argumentti olisi analoginen induktiivinen vaikutus, se onkin abduktiivinen malli, ”päättely parhaaseen saatavilla olevaan selitykseen”. Mutta näillä syillä jotka tähän on annettu ajattelemme että Sober on väärässä. Et voi tehdä päätelmää designistä muuten kuin analogian kautta ja Hume osoitti meille että se epäonnistuu ja jos analogiaa ei käytetä, selitysfiltteriissä ei ole selitysvoimaa kun päättelemme Suunnittelun. Tietenkään tämä ei sulje normaaleja älykkäitä syitä elämän alkuperästä (Pennock 1998 Raelilaisista), mutta evidenssi tältä puuttuu, etenkin kun tämä yhdistetään tunnetun fysiikan, kemian ja geologian selityksiin.
Lähteet:
Dawkins, Richard. The blind watchmaker. Harlow: Longman Scientific and Technical, 1986.
Dembski, William A. The design inference: eliminating chance through small probabilities. Cambridge; New York: Cambridge University Press, 1998.
Dembski, William A. Explaining specified complexity. Meta-Views #139, http://listserv.omni-list.com/scripts/wa.exe?A2=ind99&L=metaviews&D=1&O=D&F=&S=&P=14496, 1999. Accessed 24 October 2000.
Fitelson, Brandon, Christopher Stephens, and Elliott Sober. "How Not to Detect Design - Critical Notice: William A. Dembski, The Design Inference." Philosophy of Science 66, no. 3 (1999): 472-488.
Kauffman, Stuart A. The origins of order: self-organization and selection in evolution. New York: Oxford University Press, 1993.
Kauffman, Stuart A. At home in the universe: the search for laws of self-organization and complexity. New York: Oxford University Press, 1995.
Kitcher, Philip. "Function and Design." In Nature's purposes: analyses of function and design in biology, ed. Colin Allen, Marc Bekoff, and George Lauder. Cambridge, MA: MIT Press: A Bradford Book, 1998.
Pennock, Robert T. Tower of Babel: the evidence against the new creationism. Cambridge, Mass.: MIT Press, 1999.
Sober, Elliott. Philosophy of biology Dimensions of philosophy series. Boulder, Colo.: Westview Press, 1993.
de Solla Price, D. "Gears from the Greeks: The Antikythera Mechanism -- a Calendar Computer from ca. 80 BC." Transactions of the American Philosophical Society 64, no. 7 (1974): 1-70.
Szathmáry, E. "Origins of Life, The first two billion years." Nature 387, no. 6634 (1997): 662-3.
Wächtershäuser, G. "The origin of Life and its methodological challenge." Journal of Theoretical Biology 187, no. 4 (1997): 483-94.
Intelligent Design teoreetikko William Dembski on esittänyt “selityssuodattimen”, jossa erotetaan sattuma, lainomainen säännönmukaisuus ja Suunnittelu. Me näytämme että jos Dembskin filtteri otettaisiin tiedemaailman tiedonhakumenetelmäksi, se ei aikaansaisi rationaalisia vaikutuksia.
Ja koska Dembski on esittänyt väitteen että filtteri luotettavastu tunnistaa “rarefield Designin”, tavalla joka perustuu taustatiedon käsittelyyn. Jos taustatieto muuttuu edes hieman, filtterin päätelmät vaihtelevat suuresti, ja näin Dembski ei selviä Humen Design –argumenteille asettamista haasteista.
Kun Sam Spade astuu toimistoonsa, hänen edessään on “Sormi” , joka on paranneltu kassakaappiin murtautumistiirikka. Toimistossa Spaden edessä on hänen kassakaappinsa, joka pitää sisällään korvaamattoman artefaktin, ”Kreetan varpusen”, jota Spade on etsimässä asiakkaalleen.
"Sormi", sen sijaan että rikkoisi kaapin, avaa pyörittämällä kombinaatioita. Spade tietää, tutustuttuaan aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ennen kuin osti kassakaapin Chumpin loppuunmyynnistä, että siinä on yli 10 biljoonaa mahdollista kombinaatiota ja että vain 1 avaa kaapin. Hän tietää myös että numeroa tulee kääntää eri suuntiin –toisin kuin ”Sormi” teki, avaamalla kaapin samaan suuntaan pyörittämällä. Mitä Spade tietää tilanteesta? Onko kassakaappi avattu älyllä vai sattumalta? William Dembski(1998) väittää että hän kykenee vastaamaan tähän kysymykseen.
Dembski on tuottanut “selitysfiltterin”(EF) joka hänen mukaansa tarjoaa luotettavan tavan erottaa toisistaan tapahtumat, joiden syy on säännönmukaisuus, sattuma ja ne jotka ovat seurausta älystä. Tälläistä filtteriä tarvitaan, hän uskoo, jotta voitaisiin tunnistaa syyt tapauksista jotka ovat kuin Spaden kassakaappi, SETI:n signaalien analysointiin joissa erotetaan älykkäät lähettäjät erikoisista ilmiöistä, kuten kvasaareista, ja ennen kaikkea, siihen ovatko jotkin biologisen maailman ilmiöt seurausta sattumasta vai suunnittelusta. Toisin sanoen, Dembskin filtteri on Paleyn Paley's design inferencen(DI) uudelleen työstetty versio.
Me väitämme että “Dembskin filtteri” epäonnistuu saavuttamaan sen mitä se väittää tekevänsä, ja jos voisimme hyväksyä sen tieteellisen tiedonetsinnän metodiksi, se estäisi tutkimusta joka liittyisi ilmiöihin, joille ei vielä ole selitystä. Filtteri johtuu episteemisestä epätoivosta, joka ei nojaa ilmiöihin ja tapahtumiin vaan siihen että meillä ei ole jollekkin ilmiölle tiedossa täydellistä selitystä.
Lopuksi argumentoimme sen puolesta, että Design ei ole “nollahypoteesi”, joka pätee kunnes muut ilmiöt osoitetaan vaikuttaneeksi, vaan että Design tieteessä on havaittavissa pikemminkin säännönmukaisuuksista, joka voi selittää ilmiön tavalla joka riippuu siitä mitä taustateorioita ja tietoa meillä on suunnittelijasta ja suunnittelijoista.
Spaden välitön, intuitiivinen arvaus, on että “Sormi” on avannut kaapin, mutta hän ei ole filosofi ja hän tietää sen. Hän on kuitenkin lukenut Dembskin ”Design Inferencen”, joten hän käyttää filtteriä tapauksessa joka hänellä on käsissään. (kirjaimellisesti, kun murtomies toimi ”Sormien” kautta, hän toimii ”filtterin ohitse”, edustaa siis ”ei detektoitavissa olevaa Suunnittelua”.)
Eliminatiivinen Filtteri on kuvattu seuraavassa kuvauskartassa (p37):
HP –tapahtumat on selitetty kausaalisen lain seurauksena; Jos on erittäin todennäköistä että tapahtuma tapahtuu, se on säännönmukaisuuden kautta selitettävissä.
IP tapahtumat ovat tapahtumia, jotka tapahtuvat “riittävän usein”, jotta ne voivat normaalisuuden rajoissa tapahtua, ja jotka voidaan riittävän hyvin selittää näiden ääripäiden välillä. ”Snake eyes”-in heittäminen(1-1) nopilla in IP tapahtuma, samoin kuin ”yksi kerta miljoonasta” lottovoitto.
SP tapahtumat ovat kahdenlaisia: Spesifejä ja eispesifisiä. Ei spesifisiä tapahtumia ovat kaikki erittäin epätodennäköiset tapahtumat joilla ei ole mitään tarkkaa kuvausta. Kasalla heitettyjä kiviä on jokin järjestys, eikä juuri heitettyä järjestustä tarvitse selittää muulla kuin sattumalla, koska samantapaisia, epämääräisiä, patterneja syntyy heittämällä kiviä melko usein. Jos kivet kuitenkin muodostavat kuvion, joka kutsuu tervettulleeksi matkustajat Walesiin British Railin toimesta, niin se vaatii selityksen; Kivet ovat asetettu älykään toimijan toimesta.
Todennäköisyys sille että syntyy kontekstillisesti järkevä viesti Enganniksi voisi toki syntyä sattumalta, mutta se on rajattu ulos koska spesifi kompleksisuus lauseessa halutaan selittää. Dembski kutsuu lakia Pienten Todennäköisyyksien Laiksi(”Law of Small Probabilities”) – spesifit tapahtumat eivät tapahdu sattumalta. 3
Spade, vaikka hänellä ei ole syvää käsitystä, on kuitenkin opiskellut tilastotiedettä Institute of Forensic Studies:issa joten hän toivoo selviävänsä filtterin läpi. Hän käy filtterin askel askeleelta.
E: kassakaapin ovi on auki.
HP? Ei, koska ovi tavallisesti pysyy lukittuna, eikä “Sormeen” oltu ohjelmoitu oikeaa kombinaatiota.
IP? Ei, täällä ei ole mitään mainittavaa todennäköisyyttä sille että “Sormi” kääntäisi oikean kombinaation. Vaikka ”Sormi” päättäisi sattumalta pyörittää kehää oikeaan suuntaan – IP tapahtuma- mahdollisuus olisi 10 miljoonasta, ja että tämä olisi tapahtunut. Mahdollisuus Pienten Todennäköisyyksien Lain pohjalta on nolla.
SP? Kyllä, tapahtumalla on erittäin pieni todennäköisyys.
sp/SP? Kyllä, perustodennäköisyydet ovat tarkat, ja tilanne spesifi.
Päätelmä: "Sormi" avasi kassakaapin älyn, ei sattuman, kautta.
“Sormi” on todellakin suunniteltu murtautumiseen. Spade ottaakin yhteyttä kuuluisaan syviä miettivään lakimieheen Abbu Macleaniin ja tämä puolustaa Spadea taidolla. Ennen kuin pääsemme oikeussaliin, palataan kuitenkin ajassa takaisin, yli vuosisata, nuoren naturalistin mietteisiin.
Tämä naturalisti – kutsutaan häntä Charlesiksi – on löytöretkellä. Hän on lukenut Paleyn, tosiaan, ja hän on melkein kirjoittanut Paleyn ”Evidencen” täydellisesti ulkomuistista. Hän ei kuitenkaan ole kuullut Dembskin filtteristä, mutta hän tunnistaa sen logiikan: Mikä tahansa joka ei selity lailla tai sattumalla on Designin aikaansaannos. Nuori Charles tapaa joitakin spesifisiä kuvioita luonnossa – esimerkiksi kilpikonnissa – jotka ovat eristyneissä saarissa keskellä valtamerta.
Jokaisella saarella on uniikki kilpikonna, ja jokaisen saaren laji muistuttaa enemmän lähempien saarien kilpikonnia kuin kaukaisempien saarien kilpikonnia. Koska evoluutioteoriaa ei vielä ole keksitty, on perusteoriana että mikään tunnettu prosessi ai aikaansaa tälläistä patternia. Ja mikä ikävintä; Tämän patterni on niin selvä, että hän voi piirtää diagrammin jossa on saaret ja kilpikonnat ja aikaansaada kilpikonnien erilaisista piirteistä hyvin samanlaiset kartat. Mistä Charles voi katsoa tämän johtuvan? Esimerkin vuoksi oletamme että Charlesilla on Dembskin filtteri Paleyn sijaan; Hän ajattelee tällöin seuraavalla tavalla:
E: Lajit ovat asettuneet siten että morfologinen etäisyys tarkasti sopii yhteen geologisen etäisyyden kanssa.
HP? Ei, täällä ei ole tunnettua säännönmukaisuutta joka tekisi tämän kyseisen piirteen korkeasti todennäköiseksi.
IP? Ei, tämä todennäköisyys on erittäin matala.
SP? Kyllä, on erittäin pieni todennäköisyys. (Ja todennäköisyyttä voidaan jopa pienentää kun useampia variaabeleita otetaan mukaan)
sp/SP? Kyllä, ongelma on spesifi.
Johtopäätös: Kilpikonnien biogeografinen samanlaisuus on Designiä.
Dembskin työllä Rationaalinen Charles olisi osoittanut että kilpikonnien tila johtuu älykkäästä Suunnittelijasta. Seuraavat tutkimukset olisivat kenties kuvanneet tämän agentin löytämistä ja tutkimista. Kenties hän olisi ottanut balsalauttoja testatakseen samanlaisuutta, jota mannermaiset merimiehet olisivat aikaansaaneet ottamalla nyt jo sukupuuttoon kuolleita lajeja ja asettamalla ne viereisille saarille jonkin suunnitelman mukaan. Tai vielä todennäköisemmin hän olisi ollut hyväksyvämpi Paleyn ”Natural Theologylle” ja päättänyt suoraan että yksi älykäs suunnittelija on tehnyt ne kerralla ja laittanut samanlaiset lajit lähekkäisille saarille, mikä selittäisi miksi lajeilla on suuri samanlaisuus, aivan kuten Alfred, myöhempi tutkimusmatkailija, olisi kirjannut.
Valitettavasti rationaalisen tieteen kehittymisen kannalta Charles ei ollut rationaalinen. Hän oletti että jokin tuntematon luonnon prosessi aikaansai mainitun kuvaamisen, sen sijaan että sen takana olisi ollut Suunnittelija. Hän toimi täysin irrationaalisesti ja väitti että jälkeläisten variaation modifioituminen ajassa aikaansai sen että yhtenevät morfologiset ja geografiset puut olivat todiste yhteisestä sukulaisuudesta. Tämän seurauksena syntyi teoria yhteisestä kantamuodosta. Charlesin ystävät, aivan syystäkin, syyttivät häntä irrationaalisuudesta ja tieteellisen tiukkuuden puutteesta. Charlesin ajatukset hyväksyttiin, kenties uskonnonvastaisuuden muodikkuuden vuoksi, ja meni yli vuosisata siihen että Dembski ilmestyi ja korjasi hänen erehdyksensä.
Annetaan tämän olla parodia Dembskin näkemyksestä, kuvaamassa hänen tapaansa suhtautua evoluutio vastaan luominen –debattia ja elämän alkuperää. Dembski toimii (väärin) yhdistäessään elämän synnyn evoluutioteorian validiteetin testitapaukseksi. (Se ei ole – on mahdollista nähdä jopa niin että erilliset organismiryhmät ovat syntyneet erillisenä tai ovat jopa luodut älykkäällä suunnittelulla. Niiden historia tämän jälkeen olisi selitettävissä ”eisuunnitellun” evoluution kautta.)
Kreationistit – ne jotka oikesti torjuvat evoluutioteorian samalla tavalla kuin esimerkkimme Rationaalisen Charlesin olisi tullut ”säännön mukaan” 1980 –luvulla, haastoivat sen mitä Dembski ei suoraan tee; Sen, että lajeilla on yhteinen kantamuoto ja että luonnonvalinnasta seuraa adaptaatio.
Aivan kuin lisätäkseen argumenttejaan, he, mukaan lukien Dembski, antaa painoarvoa ”laskelmille” joissa esissolullisten systeemien ei tulisi spontaanisti syntyä vain spontaanisti yhdistämällä elämän rakennuspalikoita (ELÄMÄ –tapaus) etenkin geneettisten molekyylien, joita erilaiste auktoriteetit ovat antaneet. Dembski keskustelee Stuart Kauffmanin (ja muiden) kanssa siitä tulisiko ”Design inference” lukita (Kauffman 1993, 1995) seuraavalla argumentilla:
Premissi 1: ELÄMÄ on havaittu.
Premissi 2: ELÄMÄ on spesifinen
Premissi 3: Jos ELÄMÄ olisi syntynyt sattumalta ELÄMÄ:llä olisi pieni todennäköisyys.
Premissi 4: Spesifiset pienen todennäköisyyden tapaukset eivät tapahdu sattumalta (Pienten Todennäköisyyksien Laki).
Premissi 5: ELÄMÄ ei ole säännönmukaisuuden tulos.
Premissi 6: ELÄMÄ on seurausta joko säännöstä sattumasta tai designistä.(selityssuodatin/eliminatiivinen filtteri).
Päätelmä: ELÄMÄ on designistä.
Dawkinsin argumentissa (Dawkins 1986: 139, 145-146) se, että täällä on paljon "planetaarisia vuosia” käytettävissä koska universumissa on suuri määrä planeettoja, joilla elämä olisi periaatteessa voinut syntyä, ja runsaasti aikaa jokaisessa näistä.
Dembski sanoo että "... because Dawkins never assigns an exact probability to life, he never settles whether life a high probability event and thus could legitimately be attributed to a regularity" (p58).
Näinollen se, mitä hän sanoo, että Dawkins hyväksyy Premissin 5! Mutta mitä Dawkins oikeasti sanoo, on että elämän epätodennäköisyyttä ei lasketa laskemalla mahdollisuus sille että elämä olisi syntynyt jollekkin tietylle planeetalle, joka asettaa minimirajan odotettavalle elämän monimutkaisuudelle. Dawkins sanoo että nykyisen tietämystasomme mukaan hän ei tiedä kuinka pienellä todennäköisyydellä elämä olisi syntynyt ja että sen mukaan mitä hän tietää, elämä on luonnollisen, lainomaisen, prosessin tulos. Kauffmanin työ, joka käsittelee autokatalyyttisten polymeerejen muodostumista asettaa sen että ”paras todennäköisyys” sille että elämä voisi syntyä, on itse asiassa melko suuri, ja että elämä olisi ”odotettu” seuraus tietyissä oloissa.
Dembskin kommentti tähän? Tämä on uskontunnustus; Implikaatio viittaa pelkästään Kauffmanin uskoon, ja että oikeasti elämän synnyn tutkimuksen ongelmana ei ole löytää mahdollisia skenaarioita, vaan mainittavammin suurempi on valita minkä niistä jatkuvasti lisääntyvistä eri vaihtoehdoista ovat lupaavimpia, ja missä kombinaatiossa. Mutta Dembskin filtteri tekee tutkimisen yrittämisenkin turhaksi. 4
Joten antakaamme lakihuonedraaman alkaa ja kuulkaamme kuinka Abby Macleal kumoaa ”kantajan”( prosecutor ) Pearl E. Masonin casen. Abby kutsuu eläkkeellä olevan “Chump engineer” Lachlan (Locky) Smith:in esiin ja saakin hänestä esiin informaatiota, jonka mukaan Chumpin kassakaapin rakenteessa on vika; Jos kehää pyöritetään viisi kertaa tai useammin nopeasti, keskipakovoima aikaansaa sen, että lukko aukeaa spontaanisti. Spade muistaa yht’äkkiä että hänen saamansa kaappi olikin ”tosi halpa”. ”Sormen” design on julistettu syyttömäksi, mikä aikaansaa kanteen ahdistuksesta ja hukatusta maineesta.
Selvästi taustatietomme olivat muuttaneet todennäköisyyslaskelmaa. Siihen aikaan, kun Spade ”Sormen” löysi avatun kassakaapin edessä, hänellä oli erilainen setti taustatietoa, Bi. Mahdollisuus E vaati sillä informaatiolla selitystä, joka johti Suunnitteluun. Smith:sin lausunto muutti taustatietoa, Bj, ja tuli voimaan, ja nyt filtteri antoikin E;lle selityksen ”säännönmukaisuus”, laki. Olisi kuitenkin mahdollista että Smith olisi antanut taustatiedon, Bk, jossa todistettiin että malli käyttikin oikeasti vain kahta viidestä lukon sylinteristä, joka olisi jättänyt enää 100 mahdollista numeroa käyttöön, ja että oli mahdollista tiirikoida lukko sylinteri kerrallaan, jolloin avaamisen todennäköisyys vaatisi enää 10:4, jolloin todennäköisyys lisi huomattavasti pienempi, kuin minkä Naked Cityssä julkistettu Chumpsin mainos sanoi. Nyt sama filtteri antaa sattuman selitykseksi Bk:hon. Pointti on siinä, että Dembsin filtterin väitetään antavan rationaalisen ja tieteellisen selittämisen, ja kuitenkin se on erittäin suuresti riippuvainen kyseisen tason tiedosta.
Yksi yksinkertainen lisäinformaatio voi vaihtaa designin säännönmukaisuuteen tai sattumaan. Tämä taas johtaa väitteeseen, jonka mukaan Dembskin selitysfiltteri luotettavasti tunnistaa designin.
Luotettavuus, Dembski kertoo mielle, on ominaisuus, joka on kerran havaittu jossakin kohteessa ”suunnittelu”, ei jatkossa saadut tiedot kovinkaan helposti muuta tapahtumaa ”lainomaisuudeksi” tai ”sattumaksi”. Se mikä filtteristä puuttuu on se, että oikean maailman ”design –filtterissä” on jo nykyisin ”Emme tiedä” –vaihtoehto. Jos me voimme nähdä ongelman,
Jos me voimme sanoa että on ongelma, joka on tällä hetkellä jäljittämätön, täällä on riittämättömästi informaatiota, jotta voisimme tehdä päätelmän laista tai sattumasta vielä, jolloin Filter käskee meitä valitsemaan että Design, koska havaitsemme spesifin piirteen, jolle ei ole selitystä, joka kertoisi miten asia voisi tapahtua todennäköisesti. Kohde voi olla spesifi ilman että on tietoa, joka rajoittaa säännönmukaisuuden ja sattuman ulkopuolellee, joten filtteri on selvästi
“Aukkojen jumala” –asetelma, ja sillä on ainoastaan yksi tarkoitus : torjua luonnollisten syiden etsintä tietyissä ongelmissa.
Oletetaan että lisäämme ”emme tiedä” –haaran: Mihin se kuuluisi? Täässä kohdin Dembskin kanta on epäselvä. Selitys suodatin on kirjoitettu aivan kuin se kuvaisi analyysiprosessin, mutta Dembskin myöhempi argumentointi on tehnyt siitä enemmänkin ensimmäisen asteen loogisen laskelman. Prosessissa me tulisimme kun olisimme miettineet vaihtoehtoja, mutta loogisessa tarkastelussa paikalla ei oleajallista merkitsevyyttä.
Me unohdamme prosessin ja keskitymme logiikkaan. Kun Dembskin filtteri eliminoi hypoteesit, joilla on suuret todennäköisyydet ja matalat todennäköisyydet, jotka perustuvat sille että oletetaan todennäköisyyslaskelma mahdolliseksi, on se, onko kohde E ”jäljittämätön”(undeciable) työstettävä ensin.
Jäljittämättömyys johtaa siihen että meillä ei ole pätevää vaikutusta lainkaan. Myöhempiä vaihtoehtoja –ja tätä kautta johtopäätöksiä- ei voida vetää, eikä designiä vaadita selittämään joka ikistä ilmiötä joiden syy on tuntematon. Kuitenkin vaikka E määrittyisi jäljittämättömäksi Bj:n suhteen, ei ole mitään syytä väittää että Bj tai Tk pysyisivät lukittuina. Esimerkiksi kun Dawkins kirjoitti vuonna 1986, taustatieto kemiallisesta evoluutiosta oli vähäisempää; Vaihtoehdot mahdollisista RNA –koodeista ja molekyylivaihtoehdoista eivät olleet tiedossa. Koska tietomme on lisääntunut, on tulos ollut että E:n todennäköisyys on kasvanut. Jotkut jopa ajattelevat että geologisesti lyhyt aika, jonka jälkeen maan pinta oli elämälle mahdollisissa rajoissa, on ollut riittävä sille että elämä olisi noussut väistämättä. Ehkä me tarvitsemme toisen oksituksen jokaiseen päätelmään, joka voi johtaa suuntaan ”emme tiedä – vielä”.
Kun Dembskin todennäköisyydet lasketaan perustiedoista ja perushypoteeseista, tämä on aivan järkeenkäypä liike. Kuitenkin, on yksi lisäongelma: Se torjuu designin ja tämä on liikaa. On olemassa hyvin testattuja designejä; Me ihmiset teemme asioita suunnittelemalla koko ajan. Joten selitysfiltterin on parasta olla rajaamatta designiä kokonaan pois. Miten teemme tämän? Milloin Design on legitiimi vaihtoehto?
Ongelma design –päätelmällä on se, että jos jokin on Suunniteltu, se on epäinformatiivinen. Jos joku kertoo meille että ”skirnob” on suunniteltu, mutta ei kerro mitään muuta siitä, niin mitä itse asiassa tiedän ”skirnobsista”? Kunnes tiedän jotain tavoitteista ja mekanismeista joilla ”skirnob” on tehty, ei tietooni ole lisätty mitään. En osaa sanoa onko ”skirnob” samanlainen kuin ”skirnob” yleensä ja onko se hyvä ”skirnob” vai keskiverto ”skirnob”. Voin ihan yhtä hyvin sanoa että ”skirnobit” ovat "gzorply muffnordled”. 5 , joka onkin kaikki mitä sisällöltään määrittelemätön ”design” kertoo. Mutta jos minä tiedän designerin luonteen ja määritetyn luokituksen siitä mitä design on, tiedän jotain ”skirnobseista”, ja voin tehdä jotain induktiivisia yleistyksiä ”skirnobsien” ominaisuuksista.
Se miten me saamme tietoa designereistä on havainnointi ja interaktio, ja jos voimme, keskustelu heidän kanssaan. Tässä tapauksessa rakennamme mallin jossa on designereiden kapasiteetista ja järjestelyistä. Kokemus kertoo meille että modernistinen arkkitehti käyttää tiettyjä materiaaleja saadakseen aikaan tietyn efektin. Jos meiltä puuttuu tieto modernistisista arkkitehdeistä, en tule viisaammaksi jos joku kertoo minulle että arkkitehti on modernisti(verrattuna muihin arkkitehteihin) Heti kun meillä on tälläinen tieto designereistä, voimme sanoa että designerit tuottavat säännönmukaisuuksia lopputulokseen. Me tiedämme, esimerkiksi, mitä toimintoa Antikytheran kone(~”the Antikythera Device”), joka on pronssinen mekaaninen kellokoneisto joka löydettiin vanhasta kreikkalaisesta hylystä, koska me tiedämme organismin joka teki sen. Me tiedämme tieteellisen, uskonnollisen ja navigationaaliset kiinnostukset joita heillä oli, me tiedämme koneista ja me tiedämme näennäisistä taivaankannen liikkeistä. Koska meillä on tämä tieto, voimme päätellä että
Antikytheran kone on astrolabi, jota käytettiin avoimella merellä purjehtimiseen, ja ajanlaskun määrittämiseen, tai molempiin. (de Solla Price 1974). Mutta oletetaanpa että sen olisivatkin löytäneet tähtienväliset vieraat, sen jälkeen kun ihmiset ovat kuolleet sukupuuttoon. Mitä he voisivat tietää siitä? Jos heillä ei olisi samankaltaisia kiinnostuksia ja tarpeita, tai jos ne voitaisiin täyttää aivan toisenlaiseen konseptiin perustuvalla tekniikalla, on se, että mahdollisesti jokin elävä organismi on erittänyt sen, tai se on sellaisen kuori. Juuri niin kuin näkinkenkä. Vierailijat eivät voisi mitenkään saada taustatietoa siitä että kone viittaa näennäisiin liikkeisiin, joita taivaankappaleilla oli 500 Ekr.
Kun teemme Dembskin filtteriin ”Emme tiedä” –haaran, tämän suuntainen tieto designereistä ja designistä saadaan empiirisesti ja se on vain yksi säännönmukaisuuden tulos. Koska me tiedämme jollain tasolla mitä designerit ovat tehneet, me voimme sanoa että samankaltaisuus josta E voi johtua on samanlainen kuin Skirnobsin ja ” Antikythera Device”n, joka tekee E:stä HP tapahtuman, ja filtteri antaa Design –päätelmän joka on riippuvainen taustatiedosta Bi joka on saatavilla ajassa t. Joten nyt meillä näyttää olevan kahdenlaista Suunnittelua: normaalia, joka perustuu tietoon ja havainnointiin Designereistä ja Designistä ja ”rarefield” Design, joka perustuu tietämättömyyteen, ja molemmat ovat mahdollisesti sääntöjen ja designerin luonteen aikaansaannoksia.
Dembski(1999) kritisoi evoluutioalgoritmeja (kutsumalla sitä `everything and the kitchen sink' –luokkaan,) koska se ei ole kyvykäs tuottamaan “spesifiä kompleksisuutta” ja tätä kautta oikeaa Designiä. Tapa, jolla Dembski teki tämän katoaa, koska normaali design on vain yhden tyypin lainomaisuutta. Ensin, katsotaan kuinka Dembski löytää kompleksisuutta tapahtumasta, joka taas tulee todennäköisyydestä jonka tämä tapahtuma antaa. Kun Dembski antaa esimerkin jonka tiedämme sisältävän älykkäitä vaikutuksia, kuten Visa –kortin ja puhelinnumeron, kompleksisuus määritellään siitä kuinka suurella mahdollisuudella kyseinen luku saadaan sattumalta. Tiedämmeettä että jos Visa –luottokortti on hyväksytty, tai jos puhelinyhtiö hyväksyy soiton puhelinpalvelun kautta, on mahdollisuus tälle hyvin lähellä 1:tä, muuten ei. Kuitenkin kun Dembski laskee kompleksisuutta jonka evoluutoalgoritmi voi tuottaa, hän hylkää tämän todennäköisyyden määrittelyn, ja laskee kompleksisuuden siitä miten todennäköisesti evoluutioalgoritmi voi kyseisen piirteen tuottaa. Luonnollisesti tämä todennäköisyys on erittäin lähellä 1:tä ja Dembski esittää fraasin ”todennäköisyysmajakka”(”probability amplifier”) jolla kutsuu evoluutioalgoritmia. Mutta evoluutioalgoritmit eivät ole ainuita ”todennäköisyysmajakoita”, Tiedetyt älykkäät suunnittelijat ovat yhtä paljon ”todennäköisyysmajakoita” Dembskin merkityskentässä. Dembskin epäjatkuvuus siinä miten hän kohtelee kompleksisuutta eri tavalla näissä tapauksissa voidaan ratkaista kahdellatavalla. Ensinnä, Dembski voisi määrittää kompleksisuuden referenssinä jossa tilannetta yritetään arpoa sattumalta, jolloin evoluutioalgoritmit, muiden muuassa, voisivat olla vastuussa tapahtumista, jotka Dembskin alkuperäinen filtteri luokittelee ”designiksi”. Designeriä, joka toimii luonnonlakien kautta ei voitaisi erottaa, kuten Dembksi on väittänyt viitatessaan luonnollisiin prosesseihin. Toisessa ratkaisussa epäjatkuvuus määritetään tavalla, jonka olemme jo esittäneet, jossa erotetaan ”normaali design” ja ”rarefield design”. Näissä tapauksissa tapahtumissa joissa taustainformaatio sisältää informaatiota siitä kuinka älykäs taho tai prosessi on tuottanut tapahtuman suurella todennäköisyydellä, voisimme luokitella sen HP luokkaan ja selittää ne säännönmukaisuuden kautta. Tämä voisi jättää paikan ”rarefield design”ille(Suunnittelijan mekanismi, tavoite…tuntematon) Selityssuodattimessamme, mutta Dembskin aikaisemmat argumentit jotka koskivat sitä että design tarkoittaa älykkyyden vaikutusta koska selityssuodatin on tapa, jolla yleensä havaitsemme suunnittelun, joka taas kuuluu normaaliin designiin, eikä ”rarefield designiin”. Tämä on vain keino saada älykäs syy etuoikeutetuksi hypoteesiksi, koska Dembski väittää että ”normaali design” ja ”rarefield design” jakavat saman haaran selityssuodattimessa.
Mihin tämä jättää meidät? Dembskin filtteri ei näytä enää niin vetoavalta. Nyt täällä on monta vaihtoehtoista syytä valita vaihtoehtoisia selityksiä ”rarefield design” –tapauksissa, koska meillä ei ole tarvittavaa taustainformaatiota. Siinä on nyt monta kohtaa jotka eliminoivat vaihtoehtoiset selitykset. Se näyttää nyt seuraavalta:
Nyt kun jätämme “rarefield designin” erikseen normaalista designistä tapauksissa joissa me emme voi antaa tyydyttävää selitystä lailla tai sattumalla, me joudumme punnitsemaan varovasti luotettavuutta meidän Bi…Bn saamillemme todennäköisyyslaskelmille ja samanlaktaisuudelle jonka ne näyttävät. Ehkä Oikean Charlesin päätelmä ei ollutkaan niin irrationaalinen. Ehkä historiallinen Charles (Darwin) oli päätelmissään rationaalinen joka perustui rationaaliseen vedonlyöntiin, joka perustui sille että B voi vaihtua. Samanlaisuus Kauffman, Szathmáry (1997), Wächtershäuser (1997), ja monien muiden elämän synnyn tutkijoiden oletuksissa, joissa oletetaan ”vielä tietämättömissä olevia” kausaalisia syitä, ovat rationaalista vedonlyöntiä, joka voidaan tehdä huolimatta todennäköisyysargumenteista. Vasta myöhempi tutkimus näyttää, eikä tätä voida päättää mahdottomaksi ”a priori”, kuten Dembskin filtteri tekee.
Sen sijaan että design olisi pohjahypoteesi päätelmäpuussa, rarefield design muuttuu enemmänkin hataraksi/ viimeiseksi päätelmäksi, jonka teemme. Täällä on selvä ero normaalin designin ja ”rarefield designin” kanssa, ja tämä ero on taustatiedossa jota meillä on normaalisti, mutta jota miellä ei ”rarefield design”issä ole. Rarefield design ei kerro meille mitään mitä voitaisiin yleistää induktiivisesti. Toistuvasti analogiat ”normaalin designin” esineiden, joissa tulos johtuu tunnetuista kausaalisyistä, jotka ovat (jollain asteella tietämiemme) designereiden tekemiä ja ne jotka käsittelevät ”rarefield design”iä horjuvat. (Kuten Philo huomautti Humen “Dialogues Concerning Natural Religion”, Book V).7
Tosiaan, me voimme jopa vetää johtopäätöksen siitä että pieni todennäköisyys jonka näemme ”rarefield design”issä on itse asiassa mielemme Suunnittelun näkemä yhteys, jonka teemme pohjalla olevien odotustemme pohjalta. Kun taustatietomme muuttuu ja kasvaa (koska meillä on ”irrationaalista” vaikutusta sellaisten ihmisten, kuin Oikea Charles, kautta) ja että sama koskee meidän spesifikaatioita, jolloin sp/SP voi muuttua HP:ksi tai IP:ksi.
Miksi täällä siis on ”rarefield design” –vaihtoehtoa lainkaan? Dembski ei ole vielä selvinnyt tästä Humen argumentoinnista. Hänen perusoletuksensa on että jokin tapahtumat, joissa havaitaa spesifioitua pientä todennäköisyyttä, eivät tapahdu sattumalta tai lain kautta, joten se vaatii jonkin selityksen. Mutta tämä selitys saadaan odotuksista, ja me valmiiksi tiedämme ”emme tiedä” tai ”emme tiedä vielä”, joten miksi meitä edes painostettaisiin ”rarefield design” –vaihtoehtoon? Varmasti on mahdollista että me voimme täyttää itse ”dont know” –kohtia myös lainomaisuuksilla tai sattumalla.
Sellaiset ylitavoittelevat vaikutukset, kuin “rarefield design” kantavat voimakasta metafyysistä taakkaa, koska ne vaativat ”a priori” oletuksen pelkästään sille että johtopäätelmä pitää hyväksyä juuri ”rarefield designiksi”. Muissa tapauksissa ”emme tiedä” on riittävä empiiriselle haasteelle, mussä taustainformatio on epäilyttävä. Tämä johtaa meidät seuraavanlaiseen päätelmäpuuhun:
Jos Bi korvataan, selitys E voivaihtua ja niin sen pitääkin olla. Tiede ei ole prosessi jossa deduktiivisesti käydään sidottuja aksioomia ja ”a priori” oletuksia taustatiedosta, tai sitten se on sitä pelkästään väliaikaisesti. Me voimme olettaa että jokin taustaiformaation oletus on vaikeammin muutettavissa kuin toinen, mutta ne ovat aina korvattavissa paremmalla tiedolla. Tarve ”rarefield design”ille ei siksi tarjoa induktiivista vaikutusta tai lisää ennustusvoimaa, jota ei olisi jo pelkässä B:ssä, jonka pohjalta HP/IP –laskelmat on tehty. Joku voi kyynisesti olettaa että ”rarefield design” ei ole täällä heuristisista tai selityksellisistä syistä, vaan sen takia että halutaan saada luonnollinen teologia ja teleologia legitiimiksi vaihtoehdoksi.
Tieteessä on mahdollista antaa fallibilistinen määrä tietoa ja että tieto generoidaan enemmänkin empiirisen kuin rationaalisen informaation kautta, jolloin “rarefield design”iä ei tarvita, ja kaikki vaikutukset ovat herkkiä kunkin hetken tiedolle. ”A priori” –asetelmat, sellaiset kuin Dembsin filtteri olettaa, saavat ihmisen löytämisen kokeilun ja erehdyksen kautta mahdottomaksi, lukuunottamatta tilanteita jossa tieteilijöiden metafyysiset oletukset ja laajemmat sosliaaliset järjestelmät ovat uhkaamattomissa. Dembskin systeemissä, mikä tahansa hypoteesi, esimerkiksi se että ihmiset ovat apinoiden kanssa kaukaisia sukulaisia, vaarantaa yleisen metafyysiikan, ei koskaan saisi mahdollisuutta päästä harkittavaksi ja kehitettäväksi, koska se olisi tarpeetonta ennen kuin se on valmis. Luonnollisesti, kun me olemme saaneetn Bi nykyaikaan, sitä ei saada torjuttua muutakuin karille ajaneissa DI –piireissä. Mutta sitä ei olisi liitetty alunperinkään, jos filtteri olisi ollut laajasti hyvälsytty. DI filtteri kertoo lähinnä heuristisesta epätoivosta, tai toivosta siihen että jotkin finaalisista syistä riippumattomat asiat voitaisiin suojata tieteelliseltä tarkastelulta.
Kuten akikki tapaukset Paleystä eteenpäin, Dembskin filtterillä on kaikki edut, jotka varkaalla oli rehellisessä työssä; kuten ”Sormi” kassakaapinmurtajaa tehdessään käytti tietoaan kaikista Naked Cityn kassakaapeista, tietoa, että kaikissa Chumpin kaapeissa oli sisäinen suunnitteluvirhe. On sääli että oikeudelta puuttui myös vastaava osa taustatiedosta joka koski heidän omaa ”design”iään.
1. History and Philosophy of Science, The University of Melbourne. Email: [email protected], corresponding address: PO Box 542, Somerville 3912, Australia.
2. Dept. of WildELÄMÄ & Fisheries Sciences, Texas A&M University. Email: [email protected], corresponding address: 3027 Macaulay Street, San Diego, CA 92106, USA.
3. Dembski 1998: 218. Cf. Also p52
4. Design Inferensen sivuilla 105-106 Dembski keskustelee ongelmasta joka koskee kompleksisuuden määrän ongelmaa, jota taas tarvitaan jotta voidaan määrittää todennäköisyys jolla E tapahtuu. Hän sanoo, "I offer no algorithm for assigning complexities nor theory for how complexities change over time. For practical purposes it suffices that a community of discourse cans settle on a fixed estimate of difficulty." Toisin sanoen sen, onko äly vaikuttanut vai ei, tulisi joka kerran erikseen käydä läpi tiedeyhteisön kautta. Katso Fitelson et al. 1999 keskustelemassa Dembskin implisiittisestä taustateorian käyttämisestä.
5. Tämä loistava lause on peräisin Howard Van Tilliltä
6. Dembskin design ei ole välttämättä älykkään suunnittelijan tulosta; Hän sanoo (p9), mutta jos se ei ole, design on vain yksi tapa esittää EF. EF luokittelee vaikutuksia, ei syitä. NS vaikuttaa hyvin sopivalta tuottamaan tapahtumia jotka menevät “design bin”iin. Kausaaliset säännönmukaisuudet jotka voivat tuottaa designin kaltaisia tapahtumia (Kitcher 1998) kuten itseorganisaatio tai luonnonvalinta –jotka kuuluvat lainomaisuus vaihtoehtoon. Tämä on ongelma on tavassa jossa Dembski käyttää näitä termejä. Ne johtavat hämmentäviin tapahtumiin ja syihin.
Kuten Dembski huomauttaa, tapahtumat jotka älykäs suunnittelija aikaansaa voidaan luokitella mihin tahansa kolmeen haaraan, jotka hänen EF:ässään on. Me laajennamme tätä ja sanomme että NS voidaan löytää kaikista haaroista, mukaanlukien “design”. Ja analogiasta, jonka Dembski vetää, on eksplisiittisesti syy minkä vuoksi voimme "reverse engineerata" "designin" sukupuuttoon kuolleista eläimistä on koska me tiedämme paljon ekologiasta, biologiasta ja kemista, jotka kuuluvat moderneihin eliöihin. Mutta me emme kuitenkaan vetäisi tästä päätelmää ”designistä”.
7. Sober (1993) väottää että Hume ymmärsi Teleologisen Argumentin väärin – sen sijaan että teleologinen argumentti olisi analoginen induktiivinen vaikutus, se onkin abduktiivinen malli, ”päättely parhaaseen saatavilla olevaan selitykseen”. Mutta näillä syillä jotka tähän on annettu ajattelemme että Sober on väärässä. Et voi tehdä päätelmää designistä muuten kuin analogian kautta ja Hume osoitti meille että se epäonnistuu ja jos analogiaa ei käytetä, selitysfiltteriissä ei ole selitysvoimaa kun päättelemme Suunnittelun. Tietenkään tämä ei sulje normaaleja älykkäitä syitä elämän alkuperästä (Pennock 1998 Raelilaisista), mutta evidenssi tältä puuttuu, etenkin kun tämä yhdistetään tunnetun fysiikan, kemian ja geologian selityksiin.
Lähteet:
Dawkins, Richard. The blind watchmaker. Harlow: Longman Scientific and Technical, 1986.
Dembski, William A. The design inference: eliminating chance through small probabilities. Cambridge; New York: Cambridge University Press, 1998.
Dembski, William A. Explaining specified complexity. Meta-Views #139, http://listserv.omni-list.com/scripts/wa.exe?A2=ind99&L=metaviews&D=1&O=D&F=&S=&P=14496, 1999. Accessed 24 October 2000.
Fitelson, Brandon, Christopher Stephens, and Elliott Sober. "How Not to Detect Design - Critical Notice: William A. Dembski, The Design Inference." Philosophy of Science 66, no. 3 (1999): 472-488.
Kauffman, Stuart A. The origins of order: self-organization and selection in evolution. New York: Oxford University Press, 1993.
Kauffman, Stuart A. At home in the universe: the search for laws of self-organization and complexity. New York: Oxford University Press, 1995.
Kitcher, Philip. "Function and Design." In Nature's purposes: analyses of function and design in biology, ed. Colin Allen, Marc Bekoff, and George Lauder. Cambridge, MA: MIT Press: A Bradford Book, 1998.
Pennock, Robert T. Tower of Babel: the evidence against the new creationism. Cambridge, Mass.: MIT Press, 1999.
Sober, Elliott. Philosophy of biology Dimensions of philosophy series. Boulder, Colo.: Westview Press, 1993.
de Solla Price, D. "Gears from the Greeks: The Antikythera Mechanism -- a Calendar Computer from ca. 80 BC." Transactions of the American Philosophical Society 64, no. 7 (1974): 1-70.
Szathmáry, E. "Origins of Life, The first two billion years." Nature 387, no. 6634 (1997): 662-3.
Wächtershäuser, G. "The origin of Life and its methodological challenge." Journal of Theoretical Biology 187, no. 4 (1997): 483-94.
2. Dept. of WildELÄMÄ & Fisheries Sciences, Texas A&M University. Email: [email protected], corresponding address: 3027 Macaulay Street, San Diego, CA 92106, USA.
3. Dembski 1998: 218. Cf. Also p52
4. Design Inferensen sivuilla 105-106 Dembski keskustelee ongelmasta joka koskee kompleksisuuden määrän ongelmaa, jota taas tarvitaan jotta voidaan määrittää todennäköisyys jolla E tapahtuu. Hän sanoo, "I offer no algorithm for assigning complexities nor theory for how complexities change over time. For practical purposes it suffices that a community of discourse cans settle on a fixed estimate of difficulty." Toisin sanoen sen, onko äly vaikuttanut vai ei, tulisi joka kerran erikseen käydä läpi tiedeyhteisön kautta. Katso Fitelson et al. 1999 keskustelemassa Dembskin implisiittisestä taustateorian käyttämisestä.
5. Tämä loistava lause on peräisin Howard Van Tilliltä
6. Dembskin design ei ole välttämättä älykkään suunnittelijan tulosta; Hän sanoo (p9), mutta jos se ei ole, design on vain yksi tapa esittää EF. EF luokittelee vaikutuksia, ei syitä. NS vaikuttaa hyvin sopivalta tuottamaan tapahtumia jotka menevät “design bin”iin. Kausaaliset säännönmukaisuudet jotka voivat tuottaa designin kaltaisia tapahtumia (Kitcher 1998) kuten itseorganisaatio tai luonnonvalinta –jotka kuuluvat lainomaisuus vaihtoehtoon. Tämä on ongelma on tavassa jossa Dembski käyttää näitä termejä. Ne johtavat hämmentäviin tapahtumiin ja syihin. Kuten Dembski huomauttaa, tapahtumat jotka älykäs suunnittelija aikaansaa voidaan luokitella mihin tahansa kolmeen haaraan, jotka hänen EF:ässään on. Me laajennamme tätä ja sanomme että NS voidaan löytää kaikista haaroista, mukaanlukien “design”. Ja analogiasta, jonka Dembski vetää, on eksplisiittisesti syy minkä vuoksi voimme "reverse engineerata" "designin" sukupuuttoon kuolleista eläimistä on koska me tiedämme paljon ekologiasta, biologiasta ja kemista, jotka kuuluvat moderneihin eliöihin. Mutta me emme kuitenkaan vetäisi tästä päätelmää ”designistä”.
7. Sober (1993) väottää että Hume ymmärsi Teleologisen Argumentin väärin – sen sijaan että teleologinen argumentti olisi analoginen induktiivinen vaikutus, se onkin abduktiivinen malli, ”päättely parhaaseen saatavilla olevaan selitykseen”. Mutta näillä syillä jotka tähän on annettu ajattelemme että Sober on väärässä. Et voi tehdä päätelmää designistä muuten kuin analogian kautta ja Hume osoitti meille että se epäonnistuu ja jos analogiaa ei käytetä, selitysfiltteriissä ei ole selitysvoimaa kun päättelemme Suunnittelun. Tietenkään tämä ei sulje normaaleja älykkäitä syitä elämän alkuperästä (Pennock 1998 Raelilaisista), mutta evidenssi tältä puuttuu, etenkin kun tämä yhdistetään tunnetun fysiikan, kemian ja geologian selityksiin.
Lähteet:
Dawkins, Richard. The blind watchmaker. Harlow: Longman Scientific and Technical, 1986.
Dembski, William A. The design inference: eliminating chance through small probabilities. Cambridge; New York: Cambridge University Press, 1998.
Dembski, William A. Explaining specified complexity. Meta-Views #139, http://listserv.omni-list.com/scripts/wa.exe?A2=ind99&L=metaviews&D=1&O=D&F=&S=&P=14496, 1999. Accessed 24 October 2000.
Fitelson, Brandon, Christopher Stephens, and Elliott Sober. "How Not to Detect Design - Critical Notice: William A. Dembski, The Design Inference." Philosophy of Science 66, no. 3 (1999): 472-488.
Kauffman, Stuart A. The origins of order: self-organization and selection in evolution. New York: Oxford University Press, 1993.
Kauffman, Stuart A. At home in the universe: the search for laws of self-organization and complexity. New York: Oxford University Press, 1995.
Kitcher, Philip. "Function and Design." In Nature's purposes: analyses of function and design in biology, ed. Colin Allen, Marc Bekoff, and George Lauder. Cambridge, MA: MIT Press: A Bradford Book, 1998.
Pennock, Robert T. Tower of Babel: the evidence against the new creationism. Cambridge, Mass.: MIT Press, 1999.
Sober, Elliott. Philosophy of biology Dimensions of philosophy series. Boulder, Colo.: Westview Press, 1993.
de Solla Price, D. "Gears from the Greeks: The Antikythera Mechanism -- a Calendar Computer from ca. 80 BC." Transactions of the American Philosophical Society 64, no. 7 (1974): 1-70.
Szathmáry, E. "Origins of Life, The first two billion years." Nature 387, no. 6634 (1997): 662-3.
Wächtershäuser, G. "The origin of Life and its methodological challenge." Journal of Theoretical Biology 187, no. 4 (1997): 483-94.
Dembski, William A. The design inference: eliminating chance through small probabilities. Cambridge; New York: Cambridge University Press, 1998.
Dembski, William A. Explaining specified complexity. Meta-Views #139, http://listserv.omni-list.com/scripts/wa.exe?A2=ind99&L=metaviews&D=1&O=D&F=&S=&P=14496, 1999. Accessed 24 October 2000.
Fitelson, Brandon, Christopher Stephens, and Elliott Sober. "How Not to Detect Design - Critical Notice: William A. Dembski, The Design Inference." Philosophy of Science 66, no. 3 (1999): 472-488.
Kauffman, Stuart A. The origins of order: self-organization and selection in evolution. New York: Oxford University Press, 1993.
Kauffman, Stuart A. At home in the universe: the search for laws of self-organization and complexity. New York: Oxford University Press, 1995.
Kitcher, Philip. "Function and Design." In Nature's purposes: analyses of function and design in biology, ed. Colin Allen, Marc Bekoff, and George Lauder. Cambridge, MA: MIT Press: A Bradford Book, 1998.
Pennock, Robert T. Tower of Babel: the evidence against the new creationism. Cambridge, Mass.: MIT Press, 1999.
Sober, Elliott. Philosophy of biology Dimensions of philosophy series. Boulder, Colo.: Westview Press, 1993.
de Solla Price, D. "Gears from the Greeks: The Antikythera Mechanism -- a Calendar Computer from ca. 80 BC." Transactions of the American Philosophical Society 64, no. 7 (1974): 1-70.
Szathmáry, E. "Origins of Life, The first two billion years." Nature 387, no. 6634 (1997): 662-3.
Wächtershäuser, G. "The origin of Life and its methodological challenge." Journal of Theoretical Biology 187, no. 4 (1997): 483-94.