BEHEN "BLACK BOX":IN MERKITYS TIETEELLISELTÄ KANNALTA
(Kiitos:Analyysi, Kari Tikkanen)
Johdanto
"By irreducibly complex I mean a single system composed of several well-matched, interacting parts that contribute to the basic function, wherein the removal of any one of the parts causes the system to effectively cease functioning. An irreducibly complex system cannot be produced directly (that is, by continuously improving the initial function, which continues to work by the same mechanism) by slight, successive modifications of a precursor system, because any precursor to an irreducibly complex system that is missing a part is by definition nonfunctional. An irreducibly complex biological system, if there is such a thing, would be a powerful challenge to Darwinian evolution."
(Behe, "Darwin's Black Box", 1996, s 39.)
Behe on esittänyt teoksessaan "Darwins Black Box" idean "redusoimattomasti monimutkaisista"/"pelkistymättömän monimutkaisista" systeemeistä. Behe määritteli nämä "RC -rakenteet" on sellaiseksi moniosaisiksi solukoneiksi, joissa useampi osa suorittaa yhdessä perustoiminnon siten että minkä tahansa osan poisto estää rakenteen toiminnon toteutumisen eli johtaa toimimattomaan muotoon.
Nämä IC:ksi tai RC:ksi lyhennetyt toiminnot viittaavat Behestä niiden takana olevaan superälyyn.
Behen mielestä evoluutio ei voisi kehittää RC -rakenteita yksinkertaisemmista vaiheista luonnonvalinnalla, koska näillä pakotetusti olisi eitoimiva välivaihe, ja näiden välivaihdiden yli hyppääminen satunnaisilla mutaatioilla olisi liian epätodennäköistä, jotta se olisi järkevästi voinut tapahtua mutaatioiden kautta satunnaisesti. Tämän vuoksi Behen mielestä RC:n olemassaolon selittäminen evoluutiolla on heikompaa, kuin selittäminen Suunnittelulla. "Behen Redusoimattoman" kompleksisuuden käyttökelpoisuudesta evoluution falsifioinnissa usein liitetään myös Charles Darwinin sanat:
"Jos voitaisiin näyttää toteen, että on olemassa jokin monimutkainen elin,
joka ei mitenkään ole voinut muodostua lukuisien toisiaan seuraavien vähäisten
muuntelujen tietä, olisi teoriani ehdottomasti kumottu."
(Charles Darwin,"Lajien synty")
Jos Behen argumentti pitäisi paikkaansa, näin olisikin; Jos "palautumaton kompleksisuus" tarkoittaisi että jokaikinen vähittäisestä muutoksista koostuva reitti johtaisi pakotetusti "fitnessin romahtamiseen", vaatisi tälläisen kuilun ylittäminen kerran toisensa jälkeen taatusti jotain muutakin kuin evoluutiota.
Edeltäjät
"This issue can actually be attacked quantitatively, using simple principles of mathematical probability. The problem is simply whether a complex system, in which many components function unitedly together, and in which each component is uniquely necessary to the efficient functioning of the whole, could ever arise by random processes."
(Henry Morris, "Scientific Creationism", 1974)
Behen ajatus systeemistä jossa osan poisto lopettaa systeemin toiminnan ei ole uusi; Nobelisti H. J. Muller esitti ajatuksen jo vuonna 1939 nimellä "interlocking complexicity". Hänen mukaansa "IC" olisi evoluution seuraus ja ennusti sellaisten löytymisen. Ainoa ero heidän välillä onkin se, että Muller käytti esimerkeissään oikeata evoluutiota jossa olemassaolevia osia muutetaan, kun taas Behe käytti skenaarioita joissa muuttumattomaan olemassaolevaan lisätään valmiita osia. Lisäksi on mielenkiintoista huomata, että tosiasiassa Behe ei ole keksinyt argumenttia, ainoastaan nimennyt sen. Sen sisältö kun on Nuoren Maan Kreationismille tuttu ja keskeinen käsite: Kuuluisa YEC, Henry M. Morris, esitti Behen nimeämän konseptin kirjassa "Scientific Creationism" jo 1970 -luvulla. Tämä korostaa sitä, miten ID on kreationismia. Erityisen hupaisaksi tilanteen tekee se, että Mullerin evolutiivinen ennuste oli ennen Morrisin väitettä, ja vieläkin kun RC -argumentteja kuulee, Mullerin argumentti jää käsittelemättä.
Kritiikki
Behen näkemys Palautumattomasti kompleksisista rakenteista on kohdannut paljon kritiikkiä. Esimerkiksi:
prof. Kenneth R. Miller on kirjoittanut useita kritiikkejä:"The Flagellum Unspun - The Collapse of 'Irreducible Complexity'" &
"Answering the Biochemical Argument from Design"
Myös prof. Richard Dawkins on todennut kritiikissään
"Behe's Empty Box", että Behe ei tarjoa yleisiä lakeja, malleja eikä selityksiä kuinka Behen esittämä "Älykäs Suunnittelu" olisi tapahtunut, eli millä mekanismein redusoimaton monimutkaisuus syntyy. Näinollen Suunnittelun mekanismit ovat "salatut", eikä tieteessä ole tapana selitellä asioita vain asettamalla niihin "tässä on jotain jonka sisältöä en määrittele."
Periaatteessa kritiikki ei olisi ollut edes tarpeellista; "Darwin's Black Box" ei ole suunnattu tiedemaailmalle. Kirjan tarkastanut Robert Shapiro kirjoitti
"Shapiro on DBB Review"issä, että hän ei tarkistanut sitä tieteen vaatimusten mukaan. Hän myös oli johtopäätöksistä täysin eri mieltä ja ilmoitti asian myös. Hän muistutti myös että hän uskoi päässeensä tarkastajaksi sen vuoksi että hän ja Behe ovat esittäneet tavanomaisesta poikkeavia näkemyksiä elämän synnystä.
Ongelma Luonnonvalinnalle
"An irreducibly complex system cannot be produced directly by numerous, successive, slight modifications of a precursor system, because any precursor to an irreducibly complex system that is missing a part is by definition nonfunctional. Since natural selection can only choose systems that are already working, then if a biological system cannot be produced gradually it would have to arise as an integrated unit, in one fell swoop, for natural selection to have anything to act on."
(Behe "Evidence for Intelligent Design from Biochemistry", 1996)
Behen kritiikki nojaa ajatukseen, että luonnonvalinta voi toimia vain, jos osa on toimiva. Ja jos osan poisto kokonaisuudesta johtaa siihen,että toiminta lakkaa, ei toimintaa ole. Behe on tosin myöntänyt vähittäin muuntumisen mahdollisuuden, mutta hänestä prosessi joutuisi pohjaamaan sattumaan, jolloin olisi vaikea kuvitella mitään perustetta, miksi päädyttäisiin toimivaan lopputulokseen. Ja jos peruste tälle olisi, ei luonnonvalintaa tarvittaisi selittämiseen myöskään muissa komplekseissa rakenteissa. Tämä väite ei ota huomioon sitä,että osat voivat muuttua myös interaktiossa keskenään: osan poisto ja toimimattomuus ei tarkoita,että osia muuntelemalla ja sen jälkeen osa poistamalla lopputulos olisi sama.
Esimerkkinä tästä on "kausaalisen takaisinkytkennän piirit",jolla päästään jo hyvin lähelle kiinteää yhteistyötä jossa kaikki tarvitsee kaikkea. "Kausaalista takaisinkytkentää" on kuvannut mm. Paul Davies kirjassa "viides ihme" sivulla 107:"Jos A tarvitsee B:tä ja B tarvitsee A:ta syntyy eräänlainen kausaalinen takaisinkytkennän piiri. Pieni muutos A:ssa näkyy B:ssä, ja tämä puolestaan vaikuttaa A:han ja niin edelleen kierros kierrokselta piirin ympäri. Kausaalinen takaisinkytkentä voi tuottaa dramaattisia ilmiön vahvistumisia. Jos satunnainen parannus tapahtuu A:ssa siten, että se parantaa B:tä joka puolestaan parantaa A:ta, parannukset vahvistuvat nopeasti."
Evidenssinä väitteelle: Robinson, Kropatkin & Aggeler paljastivat jo vuonna 1969 että valailta puuttuu hyytymisjärjestelmästään Hagemannin factori(factor XII) - siis osa hyytymisjärjestelmästä. Usein tilanne tulkitaan siten, että osa on poistettu ja hyytymisjärjestelmä olisi osoitettu redusoituvaksi -osahan voitiin poistaa. Tästä kreationistit vetävät eteenpäin johtopäätöksiä siitä, että valaiden verenhyytyminen olisi palautumattomasti kompleksinen. Tälläiseen tulkintaan ei ole mitään syytä: Valaiden hyytymisjärjestelmähavainto kumoaa itse "palautumattomuuden mahdottomuuden" argumenttia, ei suinkaan pyri osoittamaan järjestelmiä "palautuvasti kompleksiseksi" - vaikka sitä toki voi "osan poisto" -ajatusta luovasti tulkitsemalla siksikin sanoa. Itse argumentin kumoaminen onkin paras lähestymistapa: Jatkossa yksittäistapauksia ei tarvitse ryhtyä todistelemaan erikseen, kun vika on itse argumentissa.
Ihmisenkin verenhyytymisjärjestelmästä minkä tahansa nykyosan poisto aikaansaa sen, että veri ei hyydy: Samoin on varmasti valaiden kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä ei ole mitään syytä olettaa, että valaiden hyytymisjärjestelmä olisi jotenkin poikkeava verrattuna ihmisen hyytymisjärjestelmän: paitsi että ihmisen tapauksessa yksinkertaisempi rakenne on jo löydetty. On muistettava,että Behe piti ihmisen hyytymisjärjestelmää samoilla kriteereillä palautumattomana, kuin millä hän väittää yksinkertaisempia hyytymisjärjestelmiä palautumattomina nykyään.
Ja kuitenkin valaiden ja ihmisten hyytymisjärjestelmää vertailemalla voimme helposti tajuta, että muuttamalla vähittäin ihmisen hyytymisjärjestelmää voimme saada siitä aikaiseksi välimuodon, josta hyytymisjärjestelmän 1 osa voidaan poistaa, ja saada valaiden hyytymisjärjestelmän. Eikä ole välttämätöntä että toiminta lakkaisi missään vaiheessa. Kääntäen ajatellen voimme sanoa että moniosaiset solukoneet, joista osa voidaan poistaa voivat muuttua vähittäin, osia lisäämättä tai poistamatta, sellaiseksi josta osia ei voi poistaa: Järjestelmä voi siis ensin liittyä yhteen ja vasta sitten muuttua vähittäin palautumattomaksi, molempien ei tarvitse tapahtua kerralla! Toisin sanoen "epäsuorien kehitysketjujen" välimuotojen ei tarvitse olla toimimattomia.
Silläkään ei ole merkitystä, kumpi on ollut ensin. Sillä tärkeintä on huomata, että osat voivat muuntua yhteenliittymisenkin jälkeenkin. Kun osat toimivat yhdessä, niistä voi irrota kaikki ne toiminnat, jotka ennen liittymistä ovat tehneet siitä toimivan toisessa kontekstissa. Samoin ID:läiset kritisoivat mielellään sitä, että TTSS olisi aikaisempi kuin flagellat. Tärkeää on huomata, että niillä on ollut yhteinen kantamuoto.
Tämä ero on olennainen, mutta ID:läiset olkiukottavat tätä väitettä toistuvasti : Argumentti ei ole että TTSS ja flagella olisivat suoraan sukua, vaan kuten eläimissäkin, niillä on yhteinen, yksinkertaisempi kantamuoto. Nick Mazke on itse asiassa löytänyt versioita jotka ovat yksinkertaisempia välimuotohomologioita. Ja kuten Ian Musgrave sanoo asiasta
"Yes, that’s because there is more than one possible way to build a flagellum. I suggested that there was a gliding motility stage in the evolution of the eubacterial flagellum, just like there was in the archebacterial flagellum and the syneccocus swimming system (how come IDers never mention the non-flagella swimming systems either, or comment on them?). But the flagellum could have gone straight from secretion to swimming as the motility of truncated flagella shows us is possible.
Still, the whole point of Behe’s claims is that there is no possible function, in principle, of isolated parts of the flagellum. The fact that you can indeed find, even in principle, functional intermediates, blows away his argument. Add to that we actually have examples of functioning intermediates, they very things Behe says can’t exist, and Behe’s argument is demolished. But Menuge doesn’t mention this (or the examples I document.)" ID:läiset eivät ole vastanneet varsinaiseen kritiikkiin, joka sisältää myös sellaisen vaihtoehdon, että RC -rakenteet syntyvät epäsuorilla kehitysreiteillä. Osat voivat paitsi liittyä, myös irrota. Ja ennen kaikkea ne voivat myös muuttua liittymisen jälkeen. Ja osien toiminta voi vaihtua.
Toiminnalliset välimuodot, joissa on samankaltaisia osia, poistavat tarvetta siltä, että "niin monen asian tulisi muuttua kerralla". Tässä kohden analogiset välimuodot näyttävät vahvasti siihen suuntaan, että kerralla muuttuminen ei olekaan mahdotonta ; Eri toiminnat eivät olekaan niin kaukana toisistaan, ja tämän osoittavat ne havaitut samankaltaiset, yksinkertaisemmat mutta toiminnaltaan erilaiset versiot. Jos vastakkain on logiikka joka sanoo että jokin on mahdotonta, mutta sellainen havaitaan, on selvää mitä tietemies tekisi ; Tiede on empiriaa. Jos arvio ja todellisuus pistetään vastakkain, laskelmassa täytyy olla jotain vikaa; Vikaa voi olla esimerkiksi premisseissä joista logiikka on vedetty.
Esimerkiksi RC -rakenteen synnystä käytetty esimerkki kivisillasta, joka rakennetaan vähittäin siten, että kannetaan kiviä kasaan ja sitten niistä poistetaan kiviä niin, että kokonaisuus pysyy kasassa ja syntyy silta, on mahdollinen. ID -läiset vetoavat tässä kohden mielellään siihen, kuinka tässä on kyse "rappeutumisesta". Heiltä jää huomaamatta pääargumentti: RC -rakennetta käytetään argumenttina nimen omaan sen takia että ei ole ongelmaa siinä, että vähittäin syntyisi moniosainen systeemi, josta osien poisto ei tuhoa toimintaa. Tämä kasa, josta osia poistellaan, voi siksi syntyä hyvin vähittäin evolutiivisesti. Ja osien poisto voi tapahtua vähittäin. Lopulta jäljellä on jotain, joka on RC. Tässä kohden on turhaa ruveta myöskään utelemaan kehitysreittejä, koska se että tarkkaa reittiä ei tunneta ei tarkoita että sitä ei ole. RC -argumentti taas perustuu eliminointiin: Se on ID -argumentti vain koska siinä alun perin väitettiin että evoluutio tai muut luonnolliset systeemit ei millään järkevällä todennäköisyydellä voi mitenkään tuottaa sellaista vähittäin. Tämä eliminointi on selvästi eliminoitu. ID ei olekaan todistanut että RC ei voisi syntyä vähittäin. Se ei olekaan ottanut kaikkia skenaarioita huomioon. Koska osat voivat poistua, ja jopa olla vain vähän aikaa mukana ja poistua tämän jälkeen, RC voikin syntyä vähittäisellä kehitysketjulla, jossa toiminta ei täysin lakkaakaan minkään askeleen kohdalla. Tämä jää heiltä huomaamatta.
Itse asiassa mikään ei edes pakota edes siihen, että muunnettujen osien ja osan poiston jälkeen solukoneen solukoneen funktion tulisi olla sama, tai että siinä olisi samat osaset alusta loppuun. Tähän ajatukseen nojaa Millerin "Answering the Biochemical Argument from Design", jossa palautumattomasti kompleksinen rakenne ei kasaudu kerralla, vaan pienemmistä toimivista solukoneista. Osat kehittyvät, osa osista yhdistyy, osia voi jopa irrota välistä, ja ne kehittyvät yhdessä ja lopulta yhdistyvät monimutkaisiksi kokonaisuuksiksi. Pienempien koneiden toiminnan ei tarvitse välttämättä olla sama-riittää että toiminta on. Koska välivaiheet ovat toimivia, malli sisältää valintaa jokaisessa välissä siinä mielessä, että versioilla ei ole toimimattomia väliversioita. Pelkkä Behen osanpoistotestaus ei siis ole riittävä mittaamaan onko kehittyminen evolutiivisesti mahdollista. Todisteena tämän vasta-argumentin toimivuudesta on Behen oma suosikkiesimerkki -Escherichia colin flagella eli siimamoottori.
Gram-negatiivisten bakteereiden 3-tyypin eritysjärjestelmä(TTSS), joka siirtää vahingollisia molekyylejä pois solusta, sisältää paljon samoja osia,kuin flagella. 10:n flagellan proteiinia TTSS:n yhteensä 14:sta rakenneosasta ovat homologisia. Osat voivat vaihtaa toimintaansa pienestä muutoksesta.
Jyrki Heinon ja Matti Vuenton "solubiologia" kertoo flagellasta sivuilla 72 ja 184. Flagellan uintisiima on kemiallisesti värekarva eli pilus. Värekarvoilla bakteerit kykenevät tarttumaan muiden solujen pintaan. "solubiologia" kirja kertoo myös,että värekarvat ja väresiimat muodostuvat kehään asettuneista mikrotubuluksista, ja niitä liikuttaa dyneiini -tyyppinen moottoriproteiini. Mikrotubullukset taas toimivat "solubiologiaa" -kirjan sivun 183 mukaan solun kuljetusverkostona.
Solukoneen osien muuttumista vastaan argumentoidaan väitteellä,että osan muuttuminen ei olisi mahdollista, koska vanhan toiminnon pitäisi olla edullinen ja muutos tuhoaisi tämän vanhan edun. Tähän vastauksena on, että evoluutioteoria on opportunistinen: Jos uusi ominaisuus tarjoaa jossain olosuhteissa paremman fittnessin, kuin entinen ominaisuus, ei ole väliä onko se syntynyt "adaptaatiolla" samaa toimintaa kehittämällä vai onko se "sattumalta" vaihtanut toimintoa pienellä genomimuutoksella. Kantaa ovat esittäneet muun muassa Stephen Jay Gould & Richard Lewontin esseessään "Pyhän Markuksen kirkon holvikolmiot ja panglossinen paradigma: adaptationistisen ohjelman kritiikki".(Matti Sintonen(toim.) "Biologian filosofian näkökulmia",1998)
ID -kreationistien vastakritiikki tähän on se, että he väittävät että "uuden, eri lailla toimivan järjestelmän syntyminen vaatisi myös hienosäätöä". Tosiasiassa hienosäätöargumenttia vastaan puhuu se, että soluissa näitä homologisia koneiston osia löytyy runsaasti. Eli samoja, vain hieman muuntuneita, osia käytetään eri toiminnoissa. Itse asiassa jopa flagelloja on useita erilaisia, ja niissä on eri osia. Flagellan osia tunnetaan muualla toisella tavoin toimivina. Ja biokemiassa käytetty mekanismi, "directed evolution" osoittaa että eri geenien toimintojen versiot eivät ole niin kaukana toisistaan, että niiden toiminnallisten erojen yli ei voisi hypätä sattumalta. Jopa Naturessa julkaistut tutkimukset osoittavat, että verkostot ovat joustavia, ja uudet linkit hyvinkin mahdollisesti parantavat kelpoisuutta - sanovatpa hienosäätöargumentin kannattajat siihen mitä tahansa. Behen ja muun todistusvelvollisuus on laskea eksaktit todennäköisyydet, jossa he osoittavat että tämä epätodennäköisyys on mahdotonta. Ja tässä heidän tulisi käyttää tunnettuja solukoneita, ja ottaa huomioon myös se, että osan liittymisen jälkeen ja ennen sitä voi olla sen hetkisen toiminnan kannalta neutraaleja mutaatioita, jotka mahdollistavat uudelleenliittymisen "koko hyppäystä" pienemmällä todennäköisyydellä, ja toisaalta ottavat huomioon myös sen, että solukone voi osien liittymisen jälkeen saada näitä neutraaleja muutoksia - jotka "interlocking complexicity" -perustelussa itse asiassa aikaansaavat sen että osia ei enää voi poistaa toisistaan ilman, että sen toiminta loppuu. -
Tälläistä tunnettuihin arvoihin perustuvaa laskelmaa ei ole. "Epätodennäköisyys" on tältä kohden vain perustelematon väite, jota on ehkä koristeltu matematiikalla, jossa on annettu alkuarvoja, joiden suuruus on peräisin ID:n omasta henkilökohtaisesta arviosta.Lajinkehityksessä tai evoluutiossa ei siis ole kyse parhaimman mahdollisen ratkaisun etsimisestä, vaan tarpeeksi hyvästä ratkaisusta = hengissä pysymisestä. Jos evoluutiossa kelpaisi vain paras, olisi vähittäinen kehityskin mahdotonta. Evoluutioteoriassa mutaatiot ovat "arrival of fittest"(ja "arrival not so fit") ja luonnonvalinta "survival of fittest". Näin ollen geenien tuottaman solukoneen osan toiminnan muuttuminen ei tarkoita, että muutos ei voisi olla valinnan alla: Evoluutiossa vaikuttaa ainoastaan "fittness ennen" ja "fittness jälkeen"; Jos näin ei olsi ei evoluutio missään olosuhteissa voisi tuottaa uusia toimintoja. Proteiinien muuttunut toimintatapa ei siis ole valinnan ulkopuolella, jos proteiini on ollut sekä "ennen" että "jälkeen" toiminnallinen.
Behen argumentti perustuu ennen kaikkea muotoon "Evoluutio ei voi tuottaa, koska moniosainen solukone ei "järkevästi" voi ylittää toimimattoman välimuodon estettä, koska välimuodolla ei ole fittnessiä, johon luonnonvalinta voisi tarttua"; Palautumattoman moniosaisuuden synty vaatisi vähintään yhden toimimattoman välimuodon, ja sitä "palautumattomammin kompleksinen" kohde on, mitä useampia valikoimattomia mutaatiota se vähintään joutuisi läpikäymään:
"An irreducibly complex evolutionary pathway is one that contains one or more unselected steps (that is, one or more necessary-but-unselected mutations). The degree of irreducible complexity is the number of unselected steps in the pathway."
(Behe,"In Defense of the Irreducibility of the Blood Clotting Cascade:Response to Russell Doolittle, Ken Miller and Keith Robison",2000)
William Dembski on tukenut RC -rakenteiden syntymahdottomutta "täsmennettyä informaatiota" soveltamalla; Hänestä muutosten todennäköisyyden kautta katsoa onko sen syntyminen mahdotonta. Mallin ongelma on kuitenkin se,että mitään kohdetta ei voida osoittaa redusoimattomaksi, jos tätä lyhintä kehitystietä ei tunneta:ja jo pienten muutosten määrät nostavat "mahdolliset reitit" muutamassa polvessa tähtitieteellisen suuriksi. Tälläisiä yksityiskohtaisia rakennusteitä on siksi vaikea tuottaa.
Toisaalta Behen suuri ongelma, teorian falsifioitavuus, törmää tässä valikoimattomien askelien mallissa seuraavaan tosiasiaan;
Tiedämme että luonnossa tapahtuu säännönmukaisesti ilmiö, jota kutsutaan "geneettiseksi ajautumiseksi". Siinä geenialleelien frekvenssi vaihtelee, kunnes se saavuttaa uuden tilan. Tämä ei tapahdu luonnonvalinnan kautta, vaan puhtaasti sattumalta (esim geneettisen pullonkaulan takia). Luonnossa myös tapahtuu runsaasti neutraaleja mutaatioita. Mutaatioita, jotka eivät muuta syntyvien proteiinien rakenteita, tai jotka aikaansaavat jonkun muodon, jonka etu on yhtä hyvä kuin sen vanhemman. Hardyn-Weinbergin lain mukaan näiden suhde populaatiossa pysyy vakaana, ne eivät suinkaan karsiudu. Paitsi tietysti silloin, kun populaatioon vaikuttaa "jokin toinen voima", tässä kohden esimerkiksi geneettinen ajautuminen. Toisaalta ajan mittaan näitä neutraaleja mutaatioita voi syntyä myös muihin ominaisuuksiin ja niiden määrä voi kasautua, silloin "neutraali variaatio" kasvaa. Jos sattuu yhdistelmää neutraali mutaatio+geneettinen ajautuminen syntyy nimenomaan niitä Behen systeemin "unselected step", valikoimaton askel. Näiden aikaansaamat muutokset voivat siis olla osittain tai kokonaan myös sellaisia, että niihin vaikuttaakin "preadaptaatio", jolloin uusi olosuhde tuokin ennen neutraalille ominaisuudelle hyödyn. Eli yhdessä tilassa "unselected" voi lisäksi olla jossain toisessa tilassa "selected". Ja kun laskemme joidenkin kompleksisten muutosten todennäköisyyksiä, emme voi laskea "kuinka todennäköisesti syntyy juuri tuo", vaan kaikki mahdolliset moniosaiset yhdistelmät jotka voivat toimia on otettava huomioon. Jos kuvitteellinen systeemi voi muuttua esimerkiksi tuhannella eri tavalla, ja että lopputuloksissa on 1000 toimivaa vaihtoehtoa, mahdollisuus, joka "suoraan muutoksia step by step laskemalla" antaa 1/1000 antaakin itse asiassa tason 1/1. Näemmekö yhdessäkään ID -laskelmassa näiden kaikkien huomioonottamisia? Emme näe.
Evoluutioteorian kannalta tämä määritelmä on merkityksetön, koska sen ei tarvitse ottaa kantaa todistamattomiin ilmiöihin. Moniosaisen toimivan solukoneen osan poisto ei ole tässä ajatuksessa palautumattomuuden vaatimus, vaan pikemminkin työhypoteesi siitä, mistä tälläisiä "evoluutiolle mahdottomia" rakenteita voitaisiin etsiä.
Tähän näkemykseen liittyy olennaisesti myös "suoran darwinismin" ja "epäsuoran darwinismin" eron korostaminen ja "epäsuoran pienen todennäköisyyden" korostaminen. On totta, että RC -rakenteet vaativat "epäsuoraa darwinismia", mutta tälläisen reitin toteaminen "mahdottomaksi" ilman havainnoissa olevaa tietoa siitä:
*Millä todennäköisyydellä proteiini voi muuttua ilman, että sen toiminta lakkaa. Mitä suurempi tämä todennäköisyys on, sitä mahdollisemmaksi ja suorastaan väistämättömämmäksi RC -rakenteen syntyminen on kun "suurempi randomwalk" mahdollistuu.
*Millä todennäköisyydellä rakenne on moniosainen, mitä suurempi tämä, sitä todennäköisemmin tälläisiä syntyy.
*Millä todennäköisyydellä moniosainen rakenne muuttuu palautumattomaksi ja millä todennäköisyydellä säilyy palautuvana.
Emme voi ilman havaintoja ja tutkimuksia vain sanoa, että jokin asia on "liian epätodennäköistä" sen pohjalta, että jokin *tietty toteutunut vaihtoehto* on epätodennäköinen. Behe eikä ID muutenkaan ole RC -tutkimuksiin panostanut lainkaan, joten tämä "epätodennäköisyyteen vetoaminen" on ainoastaan tyypillinen ilman todisteita ilmaan heitetty väite.
Tietyn sanan generointi on hitaampaa kuin jonkun sanan generointi sattumalta. Jos on generoitu vain jotain sanaa, ei syntymekanismia osoiteta vääräksi nojaamalla siihen tiettyyn syntyneeseen sanaan. Eli "tietyn toteutuneen tien sijaan valittava "kaikki mahdolliset tiet".
Jopa ID -kannattajien mielstä on fakta, että on täysin loogista kiertää "epäsuoralla evoluutiolla" IC -ongelma. Sen sijaan he vetovat, että tämä ei ole empiriaa. He vaativat yksityiskohtaista, testattaa kuvausta joka tuottaisi RCtä.
Ja kuitenkin he itse tarjoavat Suunnittelua, jonka toimintamekanismiin he kieltäytyvät ottamasta kantaa.
He myöntävät jopa sen, että "todistusaineiston puute ei ole evidenssi puuttumisesta". He tosin pyrkivät kiertämään tätä sanoen, että "havaintojen puute ei ole evidenssi sen löytymisestä tulevaisuudessakaan." Tämä on toki aivan totta, mutta tästä tulee päätellä ainoastaan se, että "toiveikas spekulaatio" ja "vielä löytymätön todiste" eivät mitenkään eroa toisistaan. ID -kannattajat vetoavat tässä, että "on loogista että takana voi olla Suunnittelija". Toki tämäkin vaihtoehto on looginen, mutta niin on "epäsuora evoluutiokin". Tämä tarkoittaa sitä, että koko kiista on ratkaisematon siihen asti, kunnes jompi kumpi tuottaa empiirisen todisteen kantansa, evoluution tai luomisen, puolesta. Ilman todisteita "RC" ei sisällä "mitään painoarvoa" suuntaan tai toiseen - vastaus siihen onko Luominen vai/tai/ja evoluutio oikeassa tai väärässä tulee siis löytää muuta kautta. Siihen asti riittää, että evoluutikot ovat löytäneet joitain "RC -välimuotoja", ja osoittaa että on periaatteessa mahdollista ja sen pohjalta kun havainnoissa on esimuotoja, päätellä että tapahtuma ei ole mahdottoman epätodennäköistä vaan että näin on myös tapahtunut.
Väite siitä, että "havaintojen puute sen jälkeen että paljon on etsitty löytämättä on evidenssi sen puolesta, että asiaa ei ole" ei ole myöskään Designereillä objektiivinen kriteeri, koska jos sitä sovelletaan Suunnittelijaan, jonka etsiminen ja todistaminen on vuosituhansien ajan ollut tärkeällä sijalla ihmisen toimissa, seurauksena on se, että Suunnittelijaa ei olisi. Tieteessä ei millään väitteellä ole erityissijaa, joten jos kriteeri kelpaa RC:hen, pitäisi sen kelvata Suunnittelijaankin..
Myös vetoamiset puuttuviin homologioihin horjuvat; ID:n mukaan niiden etsiminen on "toiveikas spekulaatio".
"Toiveikkaita spekulaatioita" on sitten varmaan myös seuraavat:
Vuonna 1996 Meléndez-Hevia, Waddell, & Cascante julkaisivat tutkimuksen "The puzzle of the Krebs citric acid cycle: Assembling the pieces of chemically feasible reactions, and opportunism in the design of metabolic pathways during evolution.", jossa Krebsin syklin -eli "koulusta tutun" sitruunahappokierron- evoluutiohistoria selvitettiin. Krebsin kierto on biokemiallinen, todellinen, moniosainen -ja osan tai useamman poisto lopettaa sen toiminnan.
Toisin sanoen: Meléndez-Hevia:n & kumppaneiden paperi osoittaa mahdolliseksi mitä Behe väitti mahdottomaksi edes periaattessa - se esittää mahdollisuuden Krebsin syklin syntymiseksi yksinkertaisemmista biokemiallisista systeemeistä.
S.D. Copleyn. "Evolution of a metabolic pathway for degradation of a toxic xenobiotic: the patchwork approach.", koska kokeessa tapahtui niin, että "PCP pathway", joka oli palautumattomasti kompleksinen koska yhdenkin osan poistaminen näistä kolmesta lopetti entsyymin toiminnan ja johti solun kuolemaan. Tästä huolimatta PCP -pathway kehittyi spontaanisti ja myodosti kompleksisen ketjun esimuodosta jälkimuotoon. Tämä tarkoittaa sitä, että RC -systeemi kehittyi vähittäisin mutaatioin. On siksi perusteltua väittää että sen syntyminen ei ole "liian epätodennäköistä" tai vaativan "liian tiukkaa hienosäätöä".
Muut tulkinnat
Vaikka Behenkin määritelmissä esiintyy jonkin verran vaihtelua, on Behe kuitenkin avomielisesti ja sangen epädogmaattisesti sallinut moninaiset tulkintatavat redusoimattomaan kompleksisuuteen ja sen alkuperään liittyen. Monesti myös kreationistit esittävät erilaistia tulkintoja RC -stä.
Analogia
"A good example of such a system is a mechanical mousetrap. ... The mousetrap depends critically on the presence of all five it its components; if there were no spring, the mouse would not be pinned to the base; if there were no platform, the other pieces would fall apart; and so on. The function of the mousetrap requires all the pieces: you cannot catch a few mice with just a platform, add a spring and catch a few more mice, add a holding bar and catch a few more, All of the components have to be in place before any mice are caught. Thus the mousetrap is irreducibly complex."
(Behe "Intelligent Design Theory as a Tool for Analyzing Biochemical Systems", 1998 s.178)
Behen redusoimatonta kompleksisuutta käytetään, Siegfried Schererin ja Reinhard Junkerin esittämänä analogiatodistuksena. "Evoluutio-kriittinen analyysi" sisältää sivullaan 295 aliluvun analogioista ja konvergenssista, jossa analogiat esitetään ID-teorian luonnollisena tiedonhankintakeinona.
Analogiatodistuksnäkemyksessä käytetään samankaltaisuutta koneiden kanssa todisteena siitä, että niiden takana on älyllinen tekijä. Tukena käytetään Behen hiirenloukkuanalogiaa:
Jotta hiirenloukku toimisi,on siinä oltava kaikki osat. Hiirenloukku on Suunniteltu. On olemassa solukoneita,joissa on oltava kaikki osat,jotta se toimisi -niinpä nekin on Suunniteltu. Tosin on todennäköistä,että Behe esitti hiirenloukkuanalogian alunperin osoittaakseen millaisia vaikeuksia luonnonvalinnalla olisi tuottaa moniosaisia solukoneita.
Analogiatodistelun kannattajat esittävät myös yhtäläisyyksiä koneiden kanssa, esimerkiksi esittämällä bakteerimoottorin "teknisiä tietoja".
Tämä analogia -ajattelu kaatuu siihen, että meillä ei ole mitään tapaa falsifioida tämä "analogiateoria". Ollakseen vakavasti otettava täytyisi ID -teoreetikkojen esittää tapa, jolla tämä analogia voitaisiin osoittaa vääräksi. Ja antaa jokin syy sille miksi tämä kyseinen ilmiö vaatisi erityistä selittämistä ja älyllisen lisäoletuksen. Ongelmallista tälle analogiaperustelulle on,että malliesimerkiksi on otettu bakteerin siimamoottori(flagella). Vuonna 1998 D.J.DeRosier kirjoitti "The turn of the Screw:The Bacteria Flagellar Motor"-kirjoitelmassaan,että flagella muistuttaa ihmisen suunnittelemaa konetta enemmän, kuin muut biomoottorit. Tämä tarkoittaa, että on perusteltua olettaa, että "Suunnitellulta vaikuttaminen" olisi pikemminkin evoluution tuottama kuriositeetti, eikä suinkaan mikään pääsääntö,joka tulisi selittää. Analogia-ajattelu nojaa oletukselle,että "vaikuttaa Suunnitellulta"="On Suunniteltu". Samalla periaatteella voitaisiin myös Jalasjärven Ylivallin kylän Isovuoren kallion laella oleva 14 metrin levyinen 23 metrin syvyinen Pirunpesä leimata Suunnitelluksi. Sen syntytapa kun on tuntematon - hiidenkirnu, laavan/kaasunpurkausteorioita on esitetty, mutta varmuutta ei ole- Ja muodostelma vaikuttaa ainakin allekirjoittaneesta rakennetulta. Analogia -ajattelulle tuottaa hankaluuksia myös se tunnettu tosiasia, että palautumattomasti moniosainen rakennelma -holvikaari- perustuu siihen,että kaikki kappaleet ovat paikoillaan ja tukevat toinen toisiaan. Yhden kappaleen puute aikaansaa paineen epätasaisen jakautumisen joka sorruttaa sillan. Holvikaari voidaan kuitenkin rakentaa kasaamalla iso kasa järkäleitä ja poistamalla kasasta kiviä niin,että vain kaari toisiaan tukevia kiviä jää jäljelle.
Lisäksi on täysin ristiriitaista väittää että RC olisi Suunniteltu "koska havaitsemme Suunnittelun kykenevän tuottamaan RC -rakenteita" ja samalla väittää, että Suunnittelijan toimintamekanismit ovat "salatut". Mikä tahansa rakenne voi "periaatteessa olla Suunnittelijan kykyjen rajoissa" ja väittää että luonnossa olevat "juuri senlaiset" rakenteet ovat todiste että näin myös on. Analogia -argumentti, jossa mukana on vain "kyllää ja ehkää" ei ole pätevä analogia silloin, kun käsitellään "kyllä vai ei" -kysymystä. Analogia voi toimia vain, jos voidaan verrata sekä "Suunniteltuun" että "Ei Suunniteltuun". Analogia joka voi tuottaa vain "myönteisiä tuloksia" ei ole mikään todiste. Toisin sanoen RC parhaimmillaankin todistaisi, että tietyt rakenteet eivät olisi syntyneet evolutiivisesti. Mistään muusta ne eivät kertoisi mitään.
Homologioiden puute
"With the bacterial flagellum, you’re talking about a machine that’s got 40 structural parts. Yes, we find 10 of them are involved in another molecular machine, but the other 30 are unique! So where are you going to borrow them from? Eventually you’re going to have to account for the function of every single part as originally having some other purpose. So you can only follow that argument so far until you run into the problem of you’re borrowing parts from nothing."
(Scott Minnich, "Unlocking the Mystery of Life",2003)
ID:istit eivät aina muista sitä, että "todisteiden puute ei ole todiste puutteesta" ja ovat siksi jopa vedonneet siihen, että jos bakteeriflagellan osille ei tunneta homologisia osia, ei niitä voi olla, joten luonnonvalinnalla ei ole ollut "mistä lainata".
Onkin tunnettu fakta, että 1/4 flagellan proteiineille ei (ainakaan vielä) tunneta homologioita, mutta näistä "kadonneista" osista vain 2 on sellaisia, jotka löytyvät kaikista bakteeriflagelloista; muut ovat "redusoituvia osia", mikä johtaa siihen että homologioita voi olla vaikeaa löytää. Osa noista osista ei anna edes muuttunutta fenotyyppiä flagellasta, kun ne kokeellisesti poistetaan genomista.
Kuitenkin Naturessa julkaistu taulukko kuitenkin näyttää että flagellan toimillanne välttämättömiä proteiineja, joille ei tiedetä homologioita on kuitenkin vain kaksi kappaletta ; Tieteellinen tutkimus onkin madaltanut palauttamattomasti monimutkaisen systeemin kehitystä; 40 piti muuttaa 20:ksi, viisitoista kahdeksi.
Teleologiaa prosesseissa
"In Darwin’s Black Box (Behe 1996) I claimed that the bacterial flagellum was irreducibly complex and so required deliberate intelligent design. The flip side of this claim is that the flagellum can’t be produced by natural selection acting on random mutation, or any other unintelligent process."
(Behe "Philosophical Objections to Intelligent Design.", 2000)
ID:n esimerkeissä esiintyy silloin tällöin "teleologinen luonnonvalinta", jonka kannattajat sanovat, että evoluution olettaminen "älyttömäksi prosessiksi" on metafyysinen kannanotto. "älyttömyys" ei ole ominaisuus vaan sen puute. Emme voi havaita tai todistaa olemassaolottomuutta. Todistustaakka on sillä joka väittää olevaksi, ei sillä joka väittää olemattomaksi; Toisin sanoen ID -teoreetikoiden tulisi osoittaa, että Designer ei ole ylimääräinen tekijä. Suunnitelmallisuuden osoittaminen suoritetaan tuottamalla empiirinen tunnistamiskoe ja testaamalla sitä jonkin piirteen suhteen. Jos tulokset eroavat, kun on tehty "riittävä tutkimusotos", voidaan tehdään päätelmä, että kyseisen eron on todennäköisesti aikaansaanut juuri älyllinen tekijä. Jos taas lopputuloksissa ei havaittaisi eroa, tehdään ilmeisesti päätelmä, että todennäköisesti havaittavaa eroa ei ole. Tällöin tekijä on suljettu pois "todennäköisin syin" empiiristen kokeiden tulosten pohjalta. Karsinta suoritetaan myös, jos mitään tälläistä testattavaa piirrettä ei tunneta.
Perusteluna evoluution älyttömyydelle pätee sama, kuin evoluutioalgoritmeihin: Evoluutioalgoritmien takana on havaittu äly. Ne jopa toimivat suunnitelluissa tietokoneissa. Silti ne ovat itsessään "älyttömiä prosesseja". Tietenkin evoluutioalgoritmit voivat olla jollain meille tuntemattomalla tasolla ja tavalla älykkäitä, mutta niin kauan, kuin tämä oletus ei selitä havaintoja, meillä ei ole syytä uskoa näin.
Myös ID-teorian oma kanta on,että he pitävät Suunnittelussa Suunnitelmaa ja Tarkoitusta erillään. ID kiiestää myöskään ottamasta kantaa Tarkoituksen sisältöön, eivätkä myöskään ota kantaa Suunnittelijan persoonaan tai Suunnittelun mekanismeihin. ID-teorian mukaan Suunnitelluksi voidaan siis todeta ilmiö, vaikka sen tarkoitusperää ei tiedetä. Tämän vuoksi olisi ristiriitaista olettaa ID-opissa käytettävän päämääräsuuntautuneita luonnonlakeja muina, kuin spekulatiivisina esimerkkeinä.
Monesti "RC":n evoluutiolle mahdottomana pitäville tyypillistä on se, että jos kohde huomataan sellaiseksi, että se onkin voinut syntyä vähittäisesti, on se palautuva, mutta ei kerro että jokin muu olisi palautuva. Tälläinen väite on pelkkää tietämättömyyteen vetoamista.
Yhteenveto
"The argument of the book is that what science has discovered in the cell in the past 50 years is poorly explained by a gradual theory such as Darwin's. And if you look at it, the evidence suggests that, in fact, many systems in the cell show signs of purposeful Intelligent Design."
(Behe,"Kansas Evolution Hearings",Part 10)
Palautumattoman monimutkaisuuden argumentit sisältävät useita erilaisia väitteitä,mutta ne voidaan tiivistää kahteen tyyppiin:
1:"irreducibly complex" sisältää useita osia,joista yhden poisto lopettaa koneen toiminnan.
2:"irreducibly complex" on systeemi joita vähittäinen systeemi ei voi tuottaa.
Tyypillinen ID -argumentti on väittää,että 1 ja 2 ovat sama asia. He tukevat kantaansa seuraavilla väitteillä:
A:Evoluutio voi toimia vain lisäämällä osia,ei koskaan poistamalla niitä.
Tosiasiassa evoluutiolle osien poisto tai lisäys on yhdentekevää - pääasiassa on "kelpoisuus ennen"-"kelpoisuus jälkeen", ei osien määrä.
B:Biologiset systeemit eivät koskaan vaihda toimintoaan.
Kuitenkin komponentit voivat -osana konetta tai irrallaan- suorittaa eri toimintoja. Koneen ei siis tarvitse syntyä kerralla.
C:Hyödylliset osat eivät voi muuttua solukoneen osiksi.
Evoluutiolle tärkeää on kelpoisuus. Jos uusi toiminto antaa vanhaa paremman kelpoisuuden, on muutos tapahtuessaan säilyvä.
Toisin sanoen Behen argumentti on pohjimmiltaan se, että hän lainaa Charles Darwinin itse mainitseman falsifiointikriteerin ja sitten väittää että RC rakenne on tälläinen. Tämä jää häneltä todistamattomaksi väitteeksi, eli hän asettaa alkuoletuksen että tämä ei synny evolutiivisesti. Hän ei testaa tätä väitettä, vaan vetoaa siihen että mahdollisesti asiasta ei ole tietoa: Hän ei erota että "emme tiedä" ei ole sama asia, kuin että "ei tapahdu". Behe perustelee että RC -rakenteen synty on "epätodennäköinen" tai "hienosäädetty", mutta ei laske tätä hienosäädön tai epätodennäköisyyden tasoa eikä kykene arvioimaan tätä objektiivisesti. Hänhän ei laske edes flagellan syntytodennäköisyyttä, eli etsi kaikkia mahdollisia syntyreittejä ja laske niiden todennäköisyyksiä, vaikka hänen pitäisi osoittaa että ei voisi syntyä mitä tahansa yhtä monimutkaista rakennetta. (ilmiöön liittyy kansanomainen kuvaus täällä.) Behe ei ole tutkinut tai osoittanut 10 vuoden aikana tätä asiaa. RC:n syntymahdottomuus on siis pelkän oletetun premissin varassa, eikä ole mitään syytä ottaa sitä vakavasti. Tieteessä testaamaton premissi ei muutu tieteeksi sillä, että esittää sitä kovaan ääneen: Se ei tällä tempulla muutu "vaihtoehdoksi". Ei, vaikka saisi jääräpäisesti premissiä hokevia kannattajia.
Loogisia ongelmia on,että "Irreducible Complexity" -argumenttia pyritään käyttämään todisteena Suunnittelusta. "RC" on kuitenkin parhaimmillaankin pyrkimys tunnistaa tieteellisesti biologisia systeemejä, jotka eivät ole voineet syntyä evolutiivisesti. Parhaimmillaan "RC" osoittaa vain,että evoluutio ei ole jotain osaa tuottanut -siitä mikä metodi "RC":n on tuottanut ei kyseinen tutkimusohjelma sano mitään. Vaihtoehtona Suunnittelijalle voisi olla esimerkiksi evoluution täydentäminen uudella täysin naturalistisella mekanismilla, esimerkiksi Kauffman on ehdottanut itseorganisoitumisella täydennettyä evoluutiota.
Itse asiassa RC:n konseptin mielestäni suurin heikkous on niin yksinkertainen, että laitoin sen artikkelin viimeiseksi, jotta lukemisessa olisi ylipäätään mitään järkeä. Vika on seuraava:
Väite 1:RC -rakenne ei voi syntyä ilman Älykästä Suunnittelua vähittäin, jos sen synty evolutiivisesti olisi "liian epätodennäköistä".
Väite 2:RC -rakenteissa on niin suurta hienosäätöä, että niiden muuttuminen toisekseen on "liian epätodennäköistä", vaikka neutraali reitti olisikin olemassa.
->Tuotamme labrassa RC:n. Tämä tarkoittaa ID;n toiminnassa sitä, että tulos on astunut Väite 2: yli, jolloin kyseessä on liian iso sattumaksi, jolloin kyseessä on Suunnittelu. Väite 1 ei kumoudu mitenkään, koska sitä puolustamassa on aina Väite 2. RC:n syntyminen laboratoriossa osoittaa joko siihen että tutkijat ovat älyään käyttäen säätäneet koeputken ja/tai sitten Jumala on itse puuttunut sen toimintaan. Enkä usko että useimmat uskovaiset tai muunlaisiin "Suunnittelijoihin" uskovat yhtään vastustaisivat aktiivisesti luomakunnassa ihmeitä tekevää Suunnittelijaa. Sitäpaitsi tuollaisen ulos rajaaminen "a priori" rikkoisi koko ID:n omaa periaateetta vastaan. Suunnittelijan luonteeseen ei oteta kantaa, joten tuollaista Suunnittelijaa ei saada kieltää sen omien periaatteiden mukaan. Ja vaikka todennäköisyys osoittautuisi oikeasti pieneksi, se voidaan katsoa johtuvaksi "front loadingiksi", jolloin minkään lainomaisuuden havaitseminen ilmiön takaa ei kerro muusta kuin siitä, että "laki on ohjelmoitu" RC:n synnyttämistä helpottamaan. Luonnonlakeja ohjelmoiva Suunnittelija ei myöskään ole rajattu mahdollisuuksien joukosta. Edes ID -piireissä.
Lisätietoja:
"Irreducible Complexity and Michael Behe - Do Biochemical Machines Show Intelligent Design?"
N.J.Matzke,'"Background to "Evolution in (Brownian) space: a model for the origin of the bacterial flagellum"',2003
Ian Musgrave,"Evolution of IC: Evolution of Hormone-Receptor Complexity",2006
Pete Dunkelberg,"Irreducible Complexity Demystified",2003
Mark Perakh,"A Free Lunch in a Mousetrap",2003
Advocatus Diaboli,"Behe kommentoi Darwin's Black Box-kirjansa 10. vuotista taivalta"
Ian Musgrave,"The Politically Incorrect Guide to Darwinism and Intelligent Design Review: IC is not nice (Chapter 10)",2006
Nick Matzke,"Casey Luskin’s self-flagellation",2006
Arthur Hunt, "On the evolution of Irreducible Complexity",2007
John Kuriyan & David Eisenberg, "The origin of protein interactions and allostery in colocalization", 2007 (Nature 450, 983-990)
Rope Kojonen, Kertooko luonnon järjestys suunnittelusta? - Michael Behe älykkään suunnittelun ajatuksen puolustajana, 2008, (Pro Gradu)
Juha Leinivaara, Mike Gene ja flagellan evoluutio, 2008