"Sin� iltana tuli pime� aikaisin, mik� oli tavallista siihen vuodenaikaan. Oli kylm�� ja tuulista, mik� oli tavallista. Rupesi satamaan, mik� oli erityisen tavallista. Taivaalta laskeutui avaruusalus. Se ei ollut tavallista."
(Douglas Adams, "Terve, ja kiitos kaloista")
Thomas Samuel Kuhn tutki tieteenmuutoksia historiallisina tapahtumina ja esitti tuloksensa julkaisussa "The structure of scientific revolutions", jonka Kimmo Pietil�inen suomensi vuonna 1994 nimell� "Tieteellisten vallankumousten rakenne". Siin� Kuhn osoitti, ett� tiede ei ole edennyt tasaista ja hienovaraista teorioiden falsifioinnin polkua, vaan tieteentekoa kuvaavat pikemminkin ajoittaiset vallankumoukset. Kuhnista tiede ei niink��n esiinny yksitt�isten teorioiden kehityksen� vaan paradigman vaihdoksina. Teorian kehitykseen Kuhn esitti seuraavan mallin:
Esiparadigmaattinen vaihe
-Ei yhten�ist� paradigmaa, ei mit��n teoriiaa aiheesta.
-oppikiistoja,kiistoja tutkimusmenetelmistt� ja niiden tulkinnoista.
-Suppeita koulukunntia,yksi koulukunta sellitt�� vain suppeaa aluetta,ei synny laajaa kokonaiskuvaa aiheesta.
Normaalitieteen vaihe
-Yhten�inen paradigma syntyy:
-Useimmiten tapahtuu synteesi,jossa useat esiparadikmaattiset tai tieteen vallankumoukseen liittyv�t yhtyv�t.
Esimerkiksi kiistat mendelismin ja darwinismin v�lill� johti synteesiin koska teorioiden v�lill� ei ollutkaan ristiriitaa.
-Paradigma joko selitt�� ja/tai antaa uskoottavan perusteen ilmi�n mekanismien l�yt�miseen tutkittavalle ilmi�lle.
-Paradigma tarjoaa v�lineet muotoilla itsee��n koskevat kysymykset ratkaistavaan muotoon.
-Tieteellinen uskottavuus kulkee paradigmaan sis�ll�, Paradigmaa yritet��n falsifioida,toivon mukaan ep�onistuen siin�.
-Paradigman avulla erotetaan "hyv� tiede" ja "huono tiede". Paradigman vastainen materiaali katsotaan erityisen kriittisesti: jos paradigmalla on falsifikaatiokriteeri,mutta sen kilpailevalla mallilla ei ole,niin k�yt�nn�ss� heikko tai suorastaan naurettavan spekulatiivinen ja mielikuvituksellinen ad hoc-selitys paradigman puolelta menee l�pi niin kauan,kunnes v�hemmill� apuoletuksilla selvi�v� ja samat asiat selitt�v� falsifioitavissa oleva teoria luodaan.
-Jos paradigmassa havaitaan virhe tai puutte,niin sit� ei suoraan hyl�t�,vaan ongelmakohta selitet��n apuoletuksella.
V�hitellen n�m� ns. anomaliat kasautuvat jolloin paradigma heikkenee.
-Normaalitieteen vaiheessa paradigman varassa toimiminen ei ole dogmaattista, vaan pikemminkin taustateorioan hyv�ksik�ytt��. Dogmaattisuutta ei ole, koska tieteen vallankumous on mahdollista. Falsifiointiperiaate johtaa siihen, ett� normaalitieteen aikanakaan teoria ei muuttu "automaattiseksi kritiikintorjuntamalliksi".
Tieteen Vallankumous
-Muotoillaan teoria,joka eroaa aikaisemmassta ja joka:
*joko pystyy selitt�m��n positiivisella todistusaineistolla sen mit� vanha paradigmakin ja lis�ksi niit� mit� vanha paradigma ei selit� ollenkaan tai vain apuoletuksin
*tai selitt�� t�sem�lleen sen mink� vanhakin paradigma mutta v�hemmill� premisseill�.
*Uusi paradigma tyypillisesti avaa useita uusia tutkimuskanavia.
-Vaikka vanha paradigma olisi miten "kriisiss�" ei sit� vaihdeta ennen kuin saadaan uusi,lupaavampi paradigma.
Esimerkiksi ID-teoriassa tutkittaisiin p��oletusta:"Alussa oli Suunnittelija",jolloin erilaiset Suunnitelijatutkimukset olisivat tyypillisi�.
Lupaavammassa paradigmassa vanhan j�rjestelm�n anomaliat todistavat vanhan paradigman v��r�ksi, mutta vasta uuden paradigman kautta:
Tapahtuman luonteen ymm�rt�mist� helpottaa ajatus,ett� vanhan paradigman apuoletukset muuttuvat ad hoc-p��ttelyvirheiksi.
-Ja kertauksen vuoksi - parempi paradigma tarkoittaa v�h�semp�� premissim��r��,teorian periaatteellista falsifioitavuutta sek� havaintoja niiden puolesta sek� tutkimussuunnitelmaa. Koska Kuhnin padadigmamallissa testataan teorioita,on vertailtavien mallien molempien t�ytett�v� tieteellisyyden vaatimukset.
BTW: Boolen algebralla teorioiden paremmuutta ei voida selvitt��:
Teorian totuusarvo voi olla nolla tai yksi, se on siis tosi tai ep�tosi.
Uuden teorian totuusarvo voi olla nolla tai yksi, se on siis tosi tai ep�tosi. Jotta uusi teoria korvaisi vanhan teorian,pit�isi osoittaa ett� uuden teorian totuusarvo on yksi. T�m� on kuitenkin mahdotonta. T�st� johtuen joudutaan k�ytt�m��n muita menetelmi�.
P��asiassa on jo olemassaolevien havaintojen,ja muiden teorioiden kautta saatava vertaileva analyysi:
Paradigmoja verrataan aina havaintoihin, joita se selitt�� ja suhteessa muihin olemassaoleviin teorioihin. Kun esimerkiksi yksi tavallinen v�line on regressionanalyysit joilla tuetaan teorioita rakennetaan siten, ett� otetaan havaintoaineisto, ja sen jakauman l�pi vied��n suora tai k�yr�, joka kulkee mahdollisimman v�h�n tai s��nn�nmukaisesti mutkitellen siten ett� pisteiden et�isyys suoralta on mahdollisimman pieni. Ei ole tavatonta, ett� laajassakaan havaintoaineistossa ei ole ainuttakaan yksitt�ist� mittausta, jotka osuisivat tismalleen t�lle suoralle. Silti teoria, suora, on hyv�. Koska tieteess� on kyse korrelaatioista. T�m� tarkoittaa sit�, ett� n�m� heitot tulkitaan "ylim��r�isen elementin vaikutukseksi" tai mittauslaitteen mittausrajaksi tai virhetoiminnaksi tai mittauksen lukuvirheeksi tai v��rin tehdyksi mittaukseksi. Jos kuitenkin l�ydet��n "parempi kuvaaja", joka kulkee pisteiden kautta siistimmin, vanha hyl�t��n. T�m� tarkoittaa sit� ett� "anomalia" ei ole mik��n aivan siisti juttu; Anomalioita saadaan periaatteessa helposti generoitua saivartelemalla riitt�v�sti, ja t�ydellinenkin teoria tuottaa jonkin verran mittausvirhett�.
Ja t�m�n varaan pseudotieteet rakentuvatkin, ne ovat "kriittisi�" ja t�t� kautta n�enn�isen loogisia.
Teorioiden paremmuutta vertaillaan monilla tavoin, mutta selitysarvoon se aina jollain lailla perustuu. Koska teorioita ei voida suoraan verrata totuuteen, joudutaan k�ytt�m��n suhdetta havaintoihin. Eik� mink� tahansalaisia yhteyksi�k��n hyv�ksyt�. Simon Singhin kirjassa "Big Bang" korostetaan sit�, ett� vanha maakeskinen malli ennusti planeettojen ratoja erityisen tarkasti paremmin kuin maakeskinen malli, sen takia ett� aurinkokeskinen Kopernikuksen malli perustui ympyr�ille, eik� ellipseille kuin nyky��n ajatellaan. Sen ongelmana oli kuitenkin tajuton monimutkaisuus. Kun Ptolemaioksen mallia oli t�ydennetty uusilla elementeill�, sen ratalaskut antoivat oikeita tuloksia vetoamalla selityst� vaille j��neill� episykleill�, deferenteill�, ekvanteilla ja eksentreill�. Tulosten havaintojenmukaisuus oli kuitenkin er�s syy sille, ett� Kopernikuksen tulokset tuomittiin aluksi vain "k�tev�ksi keinoksi laskea tuloksia", eik� niink��n todellisuutta oikeasti kuvaavana teoriana. Kuitenkin Kopernikuksen malli hyv�ksyttiin, kun Ptolemaiolaisen mallin ainut mahdollisuus oli lis�t� uusia elementtej�, jotka Okhamin partaveitsen vastaisina heikensiv�t teoriaa, tehden siit� "v�hemm�n elegantin". Siit� huolimatta, ett� se antoi eritt�in tarkkoja kuvauksia.
Mik� kuvaa sit� ett� mik� tahansa perustila saadaan kuvaamaan mit� tahansa tapahtumasarjaa, jos t�lle annetaan mahdollisuus ottaa miten paljon premissej� tahansa ja jos t�m�n annetaan vain korjata itse��n "ad hoc" -p��ttelyill�. Samalla tulee selv�ksi se, ett� tieteess� verrataan parhaita teorioita. Pelkk� kritiikki ilman vaihtoehtoja johtaa yleens� siihen ett� parasta teoriaa korjaillaan premisseill� ja "ad hoc" -heitoilla, jopa l�hes ��rett�myyksiin asti.
Vertailua ei tehd� esimerkiksi sen pohjalta, kuinka monta kertaa jotain teoriaa on paranneltu. Teorian muuntelu kun voi kertoa sek� siit� ett� teoria on huono tai sitten siit�, ett� se on hedelm�llinen lukuisista n�k�kulmista ja ett� sit� tutkitaan kriittisesti, kun mallia on vaihdettu havaintoihin paremmin sopivaksi. T�ll� kriteerein olisi siis sama, kuin valitsisi matkapuhelinliittym�ns� sen mukaan kuinka monta kertaa ne ovat alentaneet hintojaan eik� sen mukaan mill� on halvimmat hinnat.
Jotta Luomistieteen vallankumous olisi todellinen asia,niin kreationismin t�ytyisi siis Kuhnin mallin mukaan suorittaa kaikki seuraava
*l�yt�� tapa tutkia Suunnittelijaa tai luomisen mekanismeja,sill� vain t�ten saadaan selitysarvoa,todistusaineistoa puolesta
*l�yt�� tapa falsifioida luominen ja/tai Suunnittelija sit� itse��n koskevilla todisteilla.
*L�yt�� tapoja lis�t� evoluutioteorian premissej� ja v�hent�� omia,esimerkiksi todistamalla luonnonvalinta tai mutaatiot havaitsemattomiksi teoreettisiksi tapahtumiksi tai osoittamalla havainnoin, ett� yliluonnollinen on mahdollista.
Heti kun luominen olisi uusi paradigma, joutuisi se tutkimaan p��teesej��n, eli luomista ja Suunnittelua. Ja t�m� tarkoittaa nimenomaan luomisen mekanismeja, Suunnittelijan luonnetta ja Suunnitelman sis�lt��.
Kuhnin ajatuksen seurauksena tiedemaailma n�ytt�� historiallisesti seuraavan sellaista periaatetta ett� jos jokin teoria on sin�ns� j�rkev� (~''sound'') ja toimii k�yt�nn�n tasolla hyvin eli selitt�� ja ennustaa, ankarakin vetoaminen esim. havainnon suhteellisuuteen milloin mink�kin asian kannalta on mit�t�n argumentti; se ei sin�ll��n kaada mit��n. T�m� onkin sin�ns� j�rkev�� koska uusien sekoittavien tekij�iden l�yt�minen tai niiden mahdollisuuden olemassaolo mihin tahansa tutkimusasetelmaan ei yleens� ole kovinkaan haastavaa. T�llaisen ep�varmuuden toteaminen ei kuitenkaan viel� tarkoita mit��n, jos sen merkityst� tuloksille ei ole mill��n lailla kvantisoitu.
Siis ne kreationistit joka v�itt�v�t ett� "ei meid�n tarvitse puuttua Suunnittelijaan tai Suunnitteluun, koska ne ovat itsess��n j�rkevi�" ovat siis t�ysin hakoteill�,sill� jos paradigma ei tutki perusteesej��n,ei se anna meille mit��n tietoa eik� n�inollen kuulu tieteen piiriin.
Paradigman vaihdos ei siis ikin� perustu pelkkien jonkun teorian anomalioiden tai selitt�m�tt� j��vien osa -alueiden listauksella. Se on loogisesti yht� j�rkev��, kuin sanoa ett� kun sika ei lenn�, on lehm�n lennett�v�. Esimerkiksi anomaliat voidaan mahdollisesti ratkaista teorian parannuksilla tulevaisuudessa. T�m�n mahdottomaksi v�itt�minen on itse asiassa sama kuin mit� enne Wrightin veljeksi� ajateltiin : "Kun ihminen ei koskaan ole lent�nyt ilmaa painavammilla koneilla, emme ikin� tule lent�m��nk��n niill�." Teoria korvautuu siksi vain paremmalla teorialla. Eih�n "evoluutio vai kreationismi" -keskustelussa kreationistitkaan vakuutu sill�, ett� kun heilt� puuttuu empiirinen havaintoaineisto sek� Jumalasta ett� H�nest� luomisty�n ja ihmeen ��ress� (anomalioita) on evoluution pakosti oltava totta..
On muistettava,ett� Kuhn on tieteen historioitsija: H�n puhuu itse asiassa aivan eri asiasta kuin Hempel tai Popper. Kuhn k�sittelee teorian kehityst� nojaten tieteen historiasta saatuihin havaintoihin -ja muistaa korostaa tutkittavuuden merkityst�.
On jopa mahdollista, ett� h�nen tutkimuksensa osoitti ett� tiedemaailmassa ei ole "kaikki kunnossa" sen sijaan, ett� h�n olisi kertonut siit� miten teorian pit�isi kehitty�.
Sen sijaan h�n ei k�sittele tieteen kriteereit� muuten. Olisikin paha ajatusvirhe ajatella, ett� Kuhnin ideat voisivat sis�ll�llisesti korvata tieteen kriteereit� asettavan tieteenfilosofian. Sen sijaan se voidaan katsoa sen hy�dylliseksi t�ydent�j�ksi, apuv�lineeksi.
Kuhnia lukiessa on my�s otettava huomioon, ett� vaikka teoria muuttuu, ei vanhoja tutkimuksia yleens� hyl�t�, vaan nimenomaan ne tulkitaan uudella tavalla. Esimerkiksi James Clerk Maxwellin laskut, joilla aikaisemmin toisistaan irralliset entropia sek� informaatio kytkettiin yhteen p�tev�t yh�, vaikka laskut tehtiin vanhan ja jo kumotun "eetteriajatuksen" pohjalta. Yleisest� harhaluulosta poiketen ei voida tehd� jaottelua "vanhojen havaintojen uudelleentulkitsemisparadigmaa" ja "uuteen tutkimusmetodiin pohjautuvaa paradigmaa". Pikemminkin uudet menetelm�t -joita my�s kaikki teoriat ovat- avaavat uusia tutkimusv�yli�, ja t�m� johtaa uusiin tulkintoihin jotka selitt�v�t vanhaa ja uutta paremmin. T�ll�iselle uudelle paradigmalle eiv�t ole tyypillisi� seuraavankaltaiset lausunnot:
"I don�t think I�m obligated to propose an alternate theory" ... "I don�t pretend to have an alternate theory that explains the history of life."
(Jonathan Wells,"Intelligent Design is Neither", American Chronicle, 2007)
...
"I also don�t think that there is really a theory of intelligent design at the present time to propose as a comparable alternative to the Darwinian theory, which is, whatever errors it might contain, a fully worked out scheme. There is no intelligent design theory that�s comparable. Working out a positive theory is the job of the scientific people that we have affiliated with the movement. Some of them are quite convinced that it�s doable, but that�s for them to prove�No product is ready for competition in the educational world."
(Phillip Johnson)
Mit� tieteellinen vallankumous ei ole
Paradigman vaihdos ei koskaan nojaa "v��r��n pulmaan"(~�false dilemma�), jossa maailma jaetaan kahtia siten, ett� vanhan teorian kritisointi johtaa siihen ett� on pakko hyv�ksy� joku "ainut vaihtoehtoinen malli" tilalle. T�ll�inen on nimenomaan (ID)kreationistien suosikkitaktiikka : He v�itt�v�t, ett� el�m� on joko luojan luomaa tai kehittynyt evoluutiossa jonka j�lkeen he viett�v�t suurimman osan ajastaan etsien "aukkoja" evoluutiosta ja t�m�n pohjalta he p��ttelev�t, ett� koska evoluutio on v��rin, siit� seuraa, ett� Suunnittelija loi maailman. Kuitenkin tieteellisiss� vallankumouksissa ja paradigman muutoksissa pelkk� teorian hylk��minen ei riit�. Teoria pit�� korvata paremmalla mallilla. Toisin sanoen kyseess� t�ytyy olla erinomainen malli, sen puolesta puhuvien todisteiden kera, ei pelk�st��n kritisointia vanhaa teoriaa vastaan. Kuhnin mallin mukaan ajatellen se, joka esitt�� ep�tavallisia, nykyparadigman vastaisia, v�itteit� on velvollinen todistamaan v�itteens�. T�lt� l�ht�kohdin kosmologit jotka ovat jo saaneet "big bangin" paradigmaksi eiv�t joudu todistamaan kaikkia muita v��r�ksi, ja big bangin vastustajien on osoitettava ett� heid�n teoriansa selitt�� tapahtumat "big bangia" paremmin = tarkemmin ja tarkemmin. Samoin evoluutikot, jotka ovat jo onnistuneet saamaan oman kantansa vanhan luomisparadigman tilalle ovat oikeassa kunnes luomisoppineet tuovat laajemman ja tarkemman selitysmallin tilalle. Kuhnin paradigma -ajattelun mukaan t�m� on hinta, jonka joutuu maksamaan kannattaessaan "ei t�m�n hetken paradigmaa", siit� huolimatta onko oikeassa tai v��r�ss�.
Lis�tietoja:
Otto Lappi, "Tieteellinen p��ttely & selitt�minen kognitiotieteilij�ille", 2006
Michael Shermer & Pat Linse(suom. Pertti Laine), "Kuinka tunnistat huuhaan", 2003
Esiparadigmaattinen vaihe
-Ei yhten�ist� paradigmaa, ei mit��n teoriiaa aiheesta.
-oppikiistoja,kiistoja tutkimusmenetelmistt� ja niiden tulkinnoista.
-Suppeita koulukunntia,yksi koulukunta sellitt�� vain suppeaa aluetta,ei synny laajaa kokonaiskuvaa aiheesta.
Normaalitieteen vaihe
-Yhten�inen paradigma syntyy:
-Useimmiten tapahtuu synteesi,jossa useat esiparadikmaattiset tai tieteen vallankumoukseen liittyv�t yhtyv�t.
Esimerkiksi kiistat mendelismin ja darwinismin v�lill� johti synteesiin koska teorioiden v�lill� ei ollutkaan ristiriitaa.
-Paradigma joko selitt�� ja/tai antaa uskoottavan perusteen ilmi�n mekanismien l�yt�miseen tutkittavalle ilmi�lle.
-Paradigma tarjoaa v�lineet muotoilla itsee��n koskevat kysymykset ratkaistavaan muotoon.
-Tieteellinen uskottavuus kulkee paradigmaan sis�ll�, Paradigmaa yritet��n falsifioida,toivon mukaan ep�onistuen siin�.
-Paradigman avulla erotetaan "hyv� tiede" ja "huono tiede". Paradigman vastainen materiaali katsotaan erityisen kriittisesti: jos paradigmalla on falsifikaatiokriteeri,mutta sen kilpailevalla mallilla ei ole,niin k�yt�nn�ss� heikko tai suorastaan naurettavan spekulatiivinen ja mielikuvituksellinen ad hoc-selitys paradigman puolelta menee l�pi niin kauan,kunnes v�hemmill� apuoletuksilla selvi�v� ja samat asiat selitt�v� falsifioitavissa oleva teoria luodaan.
-Jos paradigmassa havaitaan virhe tai puutte,niin sit� ei suoraan hyl�t�,vaan ongelmakohta selitet��n apuoletuksella.
V�hitellen n�m� ns. anomaliat kasautuvat jolloin paradigma heikkenee.
-Normaalitieteen vaiheessa paradigman varassa toimiminen ei ole dogmaattista, vaan pikemminkin taustateorioan hyv�ksik�ytt��. Dogmaattisuutta ei ole, koska tieteen vallankumous on mahdollista. Falsifiointiperiaate johtaa siihen, ett� normaalitieteen aikanakaan teoria ei muuttu "automaattiseksi kritiikintorjuntamalliksi".
Tieteen Vallankumous
-Muotoillaan teoria,joka eroaa aikaisemmassta ja joka:
*joko pystyy selitt�m��n positiivisella todistusaineistolla sen mit� vanha paradigmakin ja lis�ksi niit� mit� vanha paradigma ei selit� ollenkaan tai vain apuoletuksin
*tai selitt�� t�sem�lleen sen mink� vanhakin paradigma mutta v�hemmill� premisseill�.
*Uusi paradigma tyypillisesti avaa useita uusia tutkimuskanavia.
-Vaikka vanha paradigma olisi miten "kriisiss�" ei sit� vaihdeta ennen kuin saadaan uusi,lupaavampi paradigma.
Esimerkiksi ID-teoriassa tutkittaisiin p��oletusta:"Alussa oli Suunnittelija",jolloin erilaiset Suunnitelijatutkimukset olisivat tyypillisi�.
Lupaavammassa paradigmassa vanhan j�rjestelm�n anomaliat todistavat vanhan paradigman v��r�ksi, mutta vasta uuden paradigman kautta:
Tapahtuman luonteen ymm�rt�mist� helpottaa ajatus,ett� vanhan paradigman apuoletukset muuttuvat ad hoc-p��ttelyvirheiksi.
-Ja kertauksen vuoksi - parempi paradigma tarkoittaa v�h�semp�� premissim��r��,teorian periaatteellista falsifioitavuutta sek� havaintoja niiden puolesta sek� tutkimussuunnitelmaa. Koska Kuhnin padadigmamallissa testataan teorioita,on vertailtavien mallien molempien t�ytett�v� tieteellisyyden vaatimukset.
BTW: Boolen algebralla teorioiden paremmuutta ei voida selvitt��:
Teorian totuusarvo voi olla nolla tai yksi, se on siis tosi tai ep�tosi.
Uuden teorian totuusarvo voi olla nolla tai yksi, se on siis tosi tai ep�tosi. Jotta uusi teoria korvaisi vanhan teorian,pit�isi osoittaa ett� uuden teorian totuusarvo on yksi. T�m� on kuitenkin mahdotonta. T�st� johtuen joudutaan k�ytt�m��n muita menetelmi�.
P��asiassa on jo olemassaolevien havaintojen,ja muiden teorioiden kautta saatava vertaileva analyysi:
Paradigmoja verrataan aina havaintoihin, joita se selitt�� ja suhteessa muihin olemassaoleviin teorioihin. Kun esimerkiksi yksi tavallinen v�line on regressionanalyysit joilla tuetaan teorioita rakennetaan siten, ett� otetaan havaintoaineisto, ja sen jakauman l�pi vied��n suora tai k�yr�, joka kulkee mahdollisimman v�h�n tai s��nn�nmukaisesti mutkitellen siten ett� pisteiden et�isyys suoralta on mahdollisimman pieni. Ei ole tavatonta, ett� laajassakaan havaintoaineistossa ei ole ainuttakaan yksitt�ist� mittausta, jotka osuisivat tismalleen t�lle suoralle. Silti teoria, suora, on hyv�. Koska tieteess� on kyse korrelaatioista. T�m� tarkoittaa sit�, ett� n�m� heitot tulkitaan "ylim��r�isen elementin vaikutukseksi" tai mittauslaitteen mittausrajaksi tai virhetoiminnaksi tai mittauksen lukuvirheeksi tai v��rin tehdyksi mittaukseksi. Jos kuitenkin l�ydet��n "parempi kuvaaja", joka kulkee pisteiden kautta siistimmin, vanha hyl�t��n. T�m� tarkoittaa sit� ett� "anomalia" ei ole mik��n aivan siisti juttu; Anomalioita saadaan periaatteessa helposti generoitua saivartelemalla riitt�v�sti, ja t�ydellinenkin teoria tuottaa jonkin verran mittausvirhett�.
Ja t�m�n varaan pseudotieteet rakentuvatkin, ne ovat "kriittisi�" ja t�t� kautta n�enn�isen loogisia.
Teorioiden paremmuutta vertaillaan monilla tavoin, mutta selitysarvoon se aina jollain lailla perustuu. Koska teorioita ei voida suoraan verrata totuuteen, joudutaan k�ytt�m��n suhdetta havaintoihin. Eik� mink� tahansalaisia yhteyksi�k��n hyv�ksyt�. Simon Singhin kirjassa "Big Bang" korostetaan sit�, ett� vanha maakeskinen malli ennusti planeettojen ratoja erityisen tarkasti paremmin kuin maakeskinen malli, sen takia ett� aurinkokeskinen Kopernikuksen malli perustui ympyr�ille, eik� ellipseille kuin nyky��n ajatellaan. Sen ongelmana oli kuitenkin tajuton monimutkaisuus. Kun Ptolemaioksen mallia oli t�ydennetty uusilla elementeill�, sen ratalaskut antoivat oikeita tuloksia vetoamalla selityst� vaille j��neill� episykleill�, deferenteill�, ekvanteilla ja eksentreill�. Tulosten havaintojenmukaisuus oli kuitenkin er�s syy sille, ett� Kopernikuksen tulokset tuomittiin aluksi vain "k�tev�ksi keinoksi laskea tuloksia", eik� niink��n todellisuutta oikeasti kuvaavana teoriana. Kuitenkin Kopernikuksen malli hyv�ksyttiin, kun Ptolemaiolaisen mallin ainut mahdollisuus oli lis�t� uusia elementtej�, jotka Okhamin partaveitsen vastaisina heikensiv�t teoriaa, tehden siit� "v�hemm�n elegantin". Siit� huolimatta, ett� se antoi eritt�in tarkkoja kuvauksia.
Mik� kuvaa sit� ett� mik� tahansa perustila saadaan kuvaamaan mit� tahansa tapahtumasarjaa, jos t�lle annetaan mahdollisuus ottaa miten paljon premissej� tahansa ja jos t�m�n annetaan vain korjata itse��n "ad hoc" -p��ttelyill�. Samalla tulee selv�ksi se, ett� tieteess� verrataan parhaita teorioita. Pelkk� kritiikki ilman vaihtoehtoja johtaa yleens� siihen ett� parasta teoriaa korjaillaan premisseill� ja "ad hoc" -heitoilla, jopa l�hes ��rett�myyksiin asti.
Vertailua ei tehd� esimerkiksi sen pohjalta, kuinka monta kertaa jotain teoriaa on paranneltu. Teorian muuntelu kun voi kertoa sek� siit� ett� teoria on huono tai sitten siit�, ett� se on hedelm�llinen lukuisista n�k�kulmista ja ett� sit� tutkitaan kriittisesti, kun mallia on vaihdettu havaintoihin paremmin sopivaksi. T�ll� kriteerein olisi siis sama, kuin valitsisi matkapuhelinliittym�ns� sen mukaan kuinka monta kertaa ne ovat alentaneet hintojaan eik� sen mukaan mill� on halvimmat hinnat.
Jotta Luomistieteen vallankumous olisi todellinen asia,niin kreationismin t�ytyisi siis Kuhnin mallin mukaan suorittaa kaikki seuraava
*l�yt�� tapa tutkia Suunnittelijaa tai luomisen mekanismeja,sill� vain t�ten saadaan selitysarvoa,todistusaineistoa puolesta
*l�yt�� tapa falsifioida luominen ja/tai Suunnittelija sit� itse��n koskevilla todisteilla.
*L�yt�� tapoja lis�t� evoluutioteorian premissej� ja v�hent�� omia,esimerkiksi todistamalla luonnonvalinta tai mutaatiot havaitsemattomiksi teoreettisiksi tapahtumiksi tai osoittamalla havainnoin, ett� yliluonnollinen on mahdollista.
Heti kun luominen olisi uusi paradigma, joutuisi se tutkimaan p��teesej��n, eli luomista ja Suunnittelua. Ja t�m� tarkoittaa nimenomaan luomisen mekanismeja, Suunnittelijan luonnetta ja Suunnitelman sis�lt��.
Kuhnin ajatuksen seurauksena tiedemaailma n�ytt�� historiallisesti seuraavan sellaista periaatetta ett� jos jokin teoria on sin�ns� j�rkev� (~''sound'') ja toimii k�yt�nn�n tasolla hyvin eli selitt�� ja ennustaa, ankarakin vetoaminen esim. havainnon suhteellisuuteen milloin mink�kin asian kannalta on mit�t�n argumentti; se ei sin�ll��n kaada mit��n. T�m� onkin sin�ns� j�rkev�� koska uusien sekoittavien tekij�iden l�yt�minen tai niiden mahdollisuuden olemassaolo mihin tahansa tutkimusasetelmaan ei yleens� ole kovinkaan haastavaa. T�llaisen ep�varmuuden toteaminen ei kuitenkaan viel� tarkoita mit��n, jos sen merkityst� tuloksille ei ole mill��n lailla kvantisoitu.
Siis ne kreationistit joka v�itt�v�t ett� "ei meid�n tarvitse puuttua Suunnittelijaan tai Suunnitteluun, koska ne ovat itsess��n j�rkevi�" ovat siis t�ysin hakoteill�,sill� jos paradigma ei tutki perusteesej��n,ei se anna meille mit��n tietoa eik� n�inollen kuulu tieteen piiriin.
Paradigman vaihdos ei siis ikin� perustu pelkkien jonkun teorian anomalioiden tai selitt�m�tt� j��vien osa -alueiden listauksella. Se on loogisesti yht� j�rkev��, kuin sanoa ett� kun sika ei lenn�, on lehm�n lennett�v�. Esimerkiksi anomaliat voidaan mahdollisesti ratkaista teorian parannuksilla tulevaisuudessa. T�m�n mahdottomaksi v�itt�minen on itse asiassa sama kuin mit� enne Wrightin veljeksi� ajateltiin : "Kun ihminen ei koskaan ole lent�nyt ilmaa painavammilla koneilla, emme ikin� tule lent�m��nk��n niill�." Teoria korvautuu siksi vain paremmalla teorialla. Eih�n "evoluutio vai kreationismi" -keskustelussa kreationistitkaan vakuutu sill�, ett� kun heilt� puuttuu empiirinen havaintoaineisto sek� Jumalasta ett� H�nest� luomisty�n ja ihmeen ��ress� (anomalioita) on evoluution pakosti oltava totta..
On muistettava,ett� Kuhn on tieteen historioitsija: H�n puhuu itse asiassa aivan eri asiasta kuin Hempel tai Popper. Kuhn k�sittelee teorian kehityst� nojaten tieteen historiasta saatuihin havaintoihin -ja muistaa korostaa tutkittavuuden merkityst�.
On jopa mahdollista, ett� h�nen tutkimuksensa osoitti ett� tiedemaailmassa ei ole "kaikki kunnossa" sen sijaan, ett� h�n olisi kertonut siit� miten teorian pit�isi kehitty�.
Sen sijaan h�n ei k�sittele tieteen kriteereit� muuten. Olisikin paha ajatusvirhe ajatella, ett� Kuhnin ideat voisivat sis�ll�llisesti korvata tieteen kriteereit� asettavan tieteenfilosofian. Sen sijaan se voidaan katsoa sen hy�dylliseksi t�ydent�j�ksi, apuv�lineeksi.
Kuhnia lukiessa on my�s otettava huomioon, ett� vaikka teoria muuttuu, ei vanhoja tutkimuksia yleens� hyl�t�, vaan nimenomaan ne tulkitaan uudella tavalla. Esimerkiksi James Clerk Maxwellin laskut, joilla aikaisemmin toisistaan irralliset entropia sek� informaatio kytkettiin yhteen p�tev�t yh�, vaikka laskut tehtiin vanhan ja jo kumotun "eetteriajatuksen" pohjalta. Yleisest� harhaluulosta poiketen ei voida tehd� jaottelua "vanhojen havaintojen uudelleentulkitsemisparadigmaa" ja "uuteen tutkimusmetodiin pohjautuvaa paradigmaa". Pikemminkin uudet menetelm�t -joita my�s kaikki teoriat ovat- avaavat uusia tutkimusv�yli�, ja t�m� johtaa uusiin tulkintoihin jotka selitt�v�t vanhaa ja uutta paremmin. T�ll�iselle uudelle paradigmalle eiv�t ole tyypillisi� seuraavankaltaiset lausunnot:
"I don�t think I�m obligated to propose an alternate theory" ... "I don�t pretend to have an alternate theory that explains the history of life."
(Jonathan Wells,"Intelligent Design is Neither", American Chronicle, 2007)
...
"I also don�t think that there is really a theory of intelligent design at the present time to propose as a comparable alternative to the Darwinian theory, which is, whatever errors it might contain, a fully worked out scheme. There is no intelligent design theory that�s comparable. Working out a positive theory is the job of the scientific people that we have affiliated with the movement. Some of them are quite convinced that it�s doable, but that�s for them to prove�No product is ready for competition in the educational world."
(Phillip Johnson)
Mit� tieteellinen vallankumous ei ole
Paradigman vaihdos ei koskaan nojaa "v��r��n pulmaan"(~�false dilemma�), jossa maailma jaetaan kahtia siten, ett� vanhan teorian kritisointi johtaa siihen ett� on pakko hyv�ksy� joku "ainut vaihtoehtoinen malli" tilalle. T�ll�inen on nimenomaan (ID)kreationistien suosikkitaktiikka : He v�itt�v�t, ett� el�m� on joko luojan luomaa tai kehittynyt evoluutiossa jonka j�lkeen he viett�v�t suurimman osan ajastaan etsien "aukkoja" evoluutiosta ja t�m�n pohjalta he p��ttelev�t, ett� koska evoluutio on v��rin, siit� seuraa, ett� Suunnittelija loi maailman. Kuitenkin tieteellisiss� vallankumouksissa ja paradigman muutoksissa pelkk� teorian hylk��minen ei riit�. Teoria pit�� korvata paremmalla mallilla. Toisin sanoen kyseess� t�ytyy olla erinomainen malli, sen puolesta puhuvien todisteiden kera, ei pelk�st��n kritisointia vanhaa teoriaa vastaan. Kuhnin mallin mukaan ajatellen se, joka esitt�� ep�tavallisia, nykyparadigman vastaisia, v�itteit� on velvollinen todistamaan v�itteens�. T�lt� l�ht�kohdin kosmologit jotka ovat jo saaneet "big bangin" paradigmaksi eiv�t joudu todistamaan kaikkia muita v��r�ksi, ja big bangin vastustajien on osoitettava ett� heid�n teoriansa selitt�� tapahtumat "big bangia" paremmin = tarkemmin ja tarkemmin. Samoin evoluutikot, jotka ovat jo onnistuneet saamaan oman kantansa vanhan luomisparadigman tilalle ovat oikeassa kunnes luomisoppineet tuovat laajemman ja tarkemman selitysmallin tilalle. Kuhnin paradigma -ajattelun mukaan t�m� on hinta, jonka joutuu maksamaan kannattaessaan "ei t�m�n hetken paradigmaa", siit� huolimatta onko oikeassa tai v��r�ss�.
Lis�tietoja:
Otto Lappi, "Tieteellinen p��ttely & selitt�minen kognitiotieteilij�ille", 2006
Michael Shermer & Pat Linse(suom. Pertti Laine), "Kuinka tunnistat huuhaan", 2003
-oppikiistoja,kiistoja tutkimusmenetelmistt� ja niiden tulkinnoista.
-Suppeita koulukunntia,yksi koulukunta sellitt�� vain suppeaa aluetta,ei synny laajaa kokonaiskuvaa aiheesta.
Normaalitieteen vaihe
-Yhten�inen paradigma syntyy:
-Useimmiten tapahtuu synteesi,jossa useat esiparadikmaattiset tai tieteen vallankumoukseen liittyv�t yhtyv�t.
Esimerkiksi kiistat mendelismin ja darwinismin v�lill� johti synteesiin koska teorioiden v�lill� ei ollutkaan ristiriitaa.
-Paradigma joko selitt�� ja/tai antaa uskoottavan perusteen ilmi�n mekanismien l�yt�miseen tutkittavalle ilmi�lle.
-Paradigma tarjoaa v�lineet muotoilla itsee��n koskevat kysymykset ratkaistavaan muotoon.
-Tieteellinen uskottavuus kulkee paradigmaan sis�ll�, Paradigmaa yritet��n falsifioida,toivon mukaan ep�onistuen siin�.
-Paradigman avulla erotetaan "hyv� tiede" ja "huono tiede". Paradigman vastainen materiaali katsotaan erityisen kriittisesti: jos paradigmalla on falsifikaatiokriteeri,mutta sen kilpailevalla mallilla ei ole,niin k�yt�nn�ss� heikko tai suorastaan naurettavan spekulatiivinen ja mielikuvituksellinen ad hoc-selitys paradigman puolelta menee l�pi niin kauan,kunnes v�hemmill� apuoletuksilla selvi�v� ja samat asiat selitt�v� falsifioitavissa oleva teoria luodaan.
-Jos paradigmassa havaitaan virhe tai puutte,niin sit� ei suoraan hyl�t�,vaan ongelmakohta selitet��n apuoletuksella.
V�hitellen n�m� ns. anomaliat kasautuvat jolloin paradigma heikkenee.
-Normaalitieteen vaiheessa paradigman varassa toimiminen ei ole dogmaattista, vaan pikemminkin taustateorioan hyv�ksik�ytt��. Dogmaattisuutta ei ole, koska tieteen vallankumous on mahdollista. Falsifiointiperiaate johtaa siihen, ett� normaalitieteen aikanakaan teoria ei muuttu "automaattiseksi kritiikintorjuntamalliksi".
Tieteen Vallankumous
-Muotoillaan teoria,joka eroaa aikaisemmassta ja joka:
*joko pystyy selitt�m��n positiivisella todistusaineistolla sen mit� vanha paradigmakin ja lis�ksi niit� mit� vanha paradigma ei selit� ollenkaan tai vain apuoletuksin
*tai selitt�� t�sem�lleen sen mink� vanhakin paradigma mutta v�hemmill� premisseill�.
*Uusi paradigma tyypillisesti avaa useita uusia tutkimuskanavia.
-Vaikka vanha paradigma olisi miten "kriisiss�" ei sit� vaihdeta ennen kuin saadaan uusi,lupaavampi paradigma.
Esimerkiksi ID-teoriassa tutkittaisiin p��oletusta:"Alussa oli Suunnittelija",jolloin erilaiset Suunnitelijatutkimukset olisivat tyypillisi�.
Lupaavammassa paradigmassa vanhan j�rjestelm�n anomaliat todistavat vanhan paradigman v��r�ksi, mutta vasta uuden paradigman kautta:
Tapahtuman luonteen ymm�rt�mist� helpottaa ajatus,ett� vanhan paradigman apuoletukset muuttuvat ad hoc-p��ttelyvirheiksi.
-Ja kertauksen vuoksi - parempi paradigma tarkoittaa v�h�semp�� premissim��r��,teorian periaatteellista falsifioitavuutta sek� havaintoja niiden puolesta sek� tutkimussuunnitelmaa. Koska Kuhnin padadigmamallissa testataan teorioita,on vertailtavien mallien molempien t�ytett�v� tieteellisyyden vaatimukset.
BTW: Boolen algebralla teorioiden paremmuutta ei voida selvitt��:
Teorian totuusarvo voi olla nolla tai yksi, se on siis tosi tai ep�tosi.
Uuden teorian totuusarvo voi olla nolla tai yksi, se on siis tosi tai ep�tosi. Jotta uusi teoria korvaisi vanhan teorian,pit�isi osoittaa ett� uuden teorian totuusarvo on yksi. T�m� on kuitenkin mahdotonta. T�st� johtuen joudutaan k�ytt�m��n muita menetelmi�.
P��asiassa on jo olemassaolevien havaintojen,ja muiden teorioiden kautta saatava vertaileva analyysi:
Paradigmoja verrataan aina havaintoihin, joita se selitt�� ja suhteessa muihin olemassaoleviin teorioihin. Kun esimerkiksi yksi tavallinen v�line on regressionanalyysit joilla tuetaan teorioita rakennetaan siten, ett� otetaan havaintoaineisto, ja sen jakauman l�pi vied��n suora tai k�yr�, joka kulkee mahdollisimman v�h�n tai s��nn�nmukaisesti mutkitellen siten ett� pisteiden et�isyys suoralta on mahdollisimman pieni. Ei ole tavatonta, ett� laajassakaan havaintoaineistossa ei ole ainuttakaan yksitt�ist� mittausta, jotka osuisivat tismalleen t�lle suoralle. Silti teoria, suora, on hyv�. Koska tieteess� on kyse korrelaatioista. T�m� tarkoittaa sit�, ett� n�m� heitot tulkitaan "ylim��r�isen elementin vaikutukseksi" tai mittauslaitteen mittausrajaksi tai virhetoiminnaksi tai mittauksen lukuvirheeksi tai v��rin tehdyksi mittaukseksi. Jos kuitenkin l�ydet��n "parempi kuvaaja", joka kulkee pisteiden kautta siistimmin, vanha hyl�t��n. T�m� tarkoittaa sit� ett� "anomalia" ei ole mik��n aivan siisti juttu; Anomalioita saadaan periaatteessa helposti generoitua saivartelemalla riitt�v�sti, ja t�ydellinenkin teoria tuottaa jonkin verran mittausvirhett�.
Ja t�m�n varaan pseudotieteet rakentuvatkin, ne ovat "kriittisi�" ja t�t� kautta n�enn�isen loogisia.
Teorioiden paremmuutta vertaillaan monilla tavoin, mutta selitysarvoon se aina jollain lailla perustuu. Koska teorioita ei voida suoraan verrata totuuteen, joudutaan k�ytt�m��n suhdetta havaintoihin. Eik� mink� tahansalaisia yhteyksi�k��n hyv�ksyt�. Simon Singhin kirjassa "Big Bang" korostetaan sit�, ett� vanha maakeskinen malli ennusti planeettojen ratoja erityisen tarkasti paremmin kuin maakeskinen malli, sen takia ett� aurinkokeskinen Kopernikuksen malli perustui ympyr�ille, eik� ellipseille kuin nyky��n ajatellaan. Sen ongelmana oli kuitenkin tajuton monimutkaisuus. Kun Ptolemaioksen mallia oli t�ydennetty uusilla elementeill�, sen ratalaskut antoivat oikeita tuloksia vetoamalla selityst� vaille j��neill� episykleill�, deferenteill�, ekvanteilla ja eksentreill�. Tulosten havaintojenmukaisuus oli kuitenkin er�s syy sille, ett� Kopernikuksen tulokset tuomittiin aluksi vain "k�tev�ksi keinoksi laskea tuloksia", eik� niink��n todellisuutta oikeasti kuvaavana teoriana. Kuitenkin Kopernikuksen malli hyv�ksyttiin, kun Ptolemaiolaisen mallin ainut mahdollisuus oli lis�t� uusia elementtej�, jotka Okhamin partaveitsen vastaisina heikensiv�t teoriaa, tehden siit� "v�hemm�n elegantin". Siit� huolimatta, ett� se antoi eritt�in tarkkoja kuvauksia.
Mik� kuvaa sit� ett� mik� tahansa perustila saadaan kuvaamaan mit� tahansa tapahtumasarjaa, jos t�lle annetaan mahdollisuus ottaa miten paljon premissej� tahansa ja jos t�m�n annetaan vain korjata itse��n "ad hoc" -p��ttelyill�. Samalla tulee selv�ksi se, ett� tieteess� verrataan parhaita teorioita. Pelkk� kritiikki ilman vaihtoehtoja johtaa yleens� siihen ett� parasta teoriaa korjaillaan premisseill� ja "ad hoc" -heitoilla, jopa l�hes ��rett�myyksiin asti.
Vertailua ei tehd� esimerkiksi sen pohjalta, kuinka monta kertaa jotain teoriaa on paranneltu. Teorian muuntelu kun voi kertoa sek� siit� ett� teoria on huono tai sitten siit�, ett� se on hedelm�llinen lukuisista n�k�kulmista ja ett� sit� tutkitaan kriittisesti, kun mallia on vaihdettu havaintoihin paremmin sopivaksi. T�ll� kriteerein olisi siis sama, kuin valitsisi matkapuhelinliittym�ns� sen mukaan kuinka monta kertaa ne ovat alentaneet hintojaan eik� sen mukaan mill� on halvimmat hinnat.
Jotta Luomistieteen vallankumous olisi todellinen asia,niin kreationismin t�ytyisi siis Kuhnin mallin mukaan suorittaa kaikki seuraava
*l�yt�� tapa tutkia Suunnittelijaa tai luomisen mekanismeja,sill� vain t�ten saadaan selitysarvoa,todistusaineistoa puolesta
*l�yt�� tapa falsifioida luominen ja/tai Suunnittelija sit� itse��n koskevilla todisteilla.
*L�yt�� tapoja lis�t� evoluutioteorian premissej� ja v�hent�� omia,esimerkiksi todistamalla luonnonvalinta tai mutaatiot havaitsemattomiksi teoreettisiksi tapahtumiksi tai osoittamalla havainnoin, ett� yliluonnollinen on mahdollista.
Heti kun luominen olisi uusi paradigma, joutuisi se tutkimaan p��teesej��n, eli luomista ja Suunnittelua. Ja t�m� tarkoittaa nimenomaan luomisen mekanismeja, Suunnittelijan luonnetta ja Suunnitelman sis�lt��.
Kuhnin ajatuksen seurauksena tiedemaailma n�ytt�� historiallisesti seuraavan sellaista periaatetta ett� jos jokin teoria on sin�ns� j�rkev� (~''sound'') ja toimii k�yt�nn�n tasolla hyvin eli selitt�� ja ennustaa, ankarakin vetoaminen esim. havainnon suhteellisuuteen milloin mink�kin asian kannalta on mit�t�n argumentti; se ei sin�ll��n kaada mit��n. T�m� onkin sin�ns� j�rkev�� koska uusien sekoittavien tekij�iden l�yt�minen tai niiden mahdollisuuden olemassaolo mihin tahansa tutkimusasetelmaan ei yleens� ole kovinkaan haastavaa. T�llaisen ep�varmuuden toteaminen ei kuitenkaan viel� tarkoita mit��n, jos sen merkityst� tuloksille ei ole mill��n lailla kvantisoitu.
Siis ne kreationistit joka v�itt�v�t ett� "ei meid�n tarvitse puuttua Suunnittelijaan tai Suunnitteluun, koska ne ovat itsess��n j�rkevi�" ovat siis t�ysin hakoteill�,sill� jos paradigma ei tutki perusteesej��n,ei se anna meille mit��n tietoa eik� n�inollen kuulu tieteen piiriin.
Paradigman vaihdos ei siis ikin� perustu pelkkien jonkun teorian anomalioiden tai selitt�m�tt� j��vien osa -alueiden listauksella. Se on loogisesti yht� j�rkev��, kuin sanoa ett� kun sika ei lenn�, on lehm�n lennett�v�. Esimerkiksi anomaliat voidaan mahdollisesti ratkaista teorian parannuksilla tulevaisuudessa. T�m�n mahdottomaksi v�itt�minen on itse asiassa sama kuin mit� enne Wrightin veljeksi� ajateltiin : "Kun ihminen ei koskaan ole lent�nyt ilmaa painavammilla koneilla, emme ikin� tule lent�m��nk��n niill�." Teoria korvautuu siksi vain paremmalla teorialla. Eih�n "evoluutio vai kreationismi" -keskustelussa kreationistitkaan vakuutu sill�, ett� kun heilt� puuttuu empiirinen havaintoaineisto sek� Jumalasta ett� H�nest� luomisty�n ja ihmeen ��ress� (anomalioita) on evoluution pakosti oltava totta..
On muistettava,ett� Kuhn on tieteen historioitsija: H�n puhuu itse asiassa aivan eri asiasta kuin Hempel tai Popper. Kuhn k�sittelee teorian kehityst� nojaten tieteen historiasta saatuihin havaintoihin -ja muistaa korostaa tutkittavuuden merkityst�.
On jopa mahdollista, ett� h�nen tutkimuksensa osoitti ett� tiedemaailmassa ei ole "kaikki kunnossa" sen sijaan, ett� h�n olisi kertonut siit� miten teorian pit�isi kehitty�.
Sen sijaan h�n ei k�sittele tieteen kriteereit� muuten. Olisikin paha ajatusvirhe ajatella, ett� Kuhnin ideat voisivat sis�ll�llisesti korvata tieteen kriteereit� asettavan tieteenfilosofian. Sen sijaan se voidaan katsoa sen hy�dylliseksi t�ydent�j�ksi, apuv�lineeksi.
Kuhnia lukiessa on my�s otettava huomioon, ett� vaikka teoria muuttuu, ei vanhoja tutkimuksia yleens� hyl�t�, vaan nimenomaan ne tulkitaan uudella tavalla. Esimerkiksi James Clerk Maxwellin laskut, joilla aikaisemmin toisistaan irralliset entropia sek� informaatio kytkettiin yhteen p�tev�t yh�, vaikka laskut tehtiin vanhan ja jo kumotun "eetteriajatuksen" pohjalta. Yleisest� harhaluulosta poiketen ei voida tehd� jaottelua "vanhojen havaintojen uudelleentulkitsemisparadigmaa" ja "uuteen tutkimusmetodiin pohjautuvaa paradigmaa". Pikemminkin uudet menetelm�t -joita my�s kaikki teoriat ovat- avaavat uusia tutkimusv�yli�, ja t�m� johtaa uusiin tulkintoihin jotka selitt�v�t vanhaa ja uutta paremmin. T�ll�iselle uudelle paradigmalle eiv�t ole tyypillisi� seuraavankaltaiset lausunnot:
"I don�t think I�m obligated to propose an alternate theory" ... "I don�t pretend to have an alternate theory that explains the history of life."
(Jonathan Wells,"Intelligent Design is Neither", American Chronicle, 2007)
...
"I also don�t think that there is really a theory of intelligent design at the present time to propose as a comparable alternative to the Darwinian theory, which is, whatever errors it might contain, a fully worked out scheme. There is no intelligent design theory that�s comparable. Working out a positive theory is the job of the scientific people that we have affiliated with the movement. Some of them are quite convinced that it�s doable, but that�s for them to prove�No product is ready for competition in the educational world."
(Phillip Johnson)
Mit� tieteellinen vallankumous ei ole
Paradigman vaihdos ei koskaan nojaa "v��r��n pulmaan"(~�false dilemma�), jossa maailma jaetaan kahtia siten, ett� vanhan teorian kritisointi johtaa siihen ett� on pakko hyv�ksy� joku "ainut vaihtoehtoinen malli" tilalle. T�ll�inen on nimenomaan (ID)kreationistien suosikkitaktiikka : He v�itt�v�t, ett� el�m� on joko luojan luomaa tai kehittynyt evoluutiossa jonka j�lkeen he viett�v�t suurimman osan ajastaan etsien "aukkoja" evoluutiosta ja t�m�n pohjalta he p��ttelev�t, ett� koska evoluutio on v��rin, siit� seuraa, ett� Suunnittelija loi maailman. Kuitenkin tieteellisiss� vallankumouksissa ja paradigman muutoksissa pelkk� teorian hylk��minen ei riit�. Teoria pit�� korvata paremmalla mallilla. Toisin sanoen kyseess� t�ytyy olla erinomainen malli, sen puolesta puhuvien todisteiden kera, ei pelk�st��n kritisointia vanhaa teoriaa vastaan. Kuhnin mallin mukaan ajatellen se, joka esitt�� ep�tavallisia, nykyparadigman vastaisia, v�itteit� on velvollinen todistamaan v�itteens�. T�lt� l�ht�kohdin kosmologit jotka ovat jo saaneet "big bangin" paradigmaksi eiv�t joudu todistamaan kaikkia muita v��r�ksi, ja big bangin vastustajien on osoitettava ett� heid�n teoriansa selitt�� tapahtumat "big bangia" paremmin = tarkemmin ja tarkemmin. Samoin evoluutikot, jotka ovat jo onnistuneet saamaan oman kantansa vanhan luomisparadigman tilalle ovat oikeassa kunnes luomisoppineet tuovat laajemman ja tarkemman selitysmallin tilalle. Kuhnin paradigma -ajattelun mukaan t�m� on hinta, jonka joutuu maksamaan kannattaessaan "ei t�m�n hetken paradigmaa", siit� huolimatta onko oikeassa tai v��r�ss�.
Lis�tietoja:
Otto Lappi, "Tieteellinen p��ttely & selitt�minen kognitiotieteilij�ille", 2006
Michael Shermer & Pat Linse(suom. Pertti Laine), "Kuinka tunnistat huuhaan", 2003
-Useimmiten tapahtuu synteesi,jossa useat esiparadikmaattiset tai tieteen vallankumoukseen liittyv�t yhtyv�t.
Esimerkiksi kiistat mendelismin ja darwinismin v�lill� johti synteesiin koska teorioiden v�lill� ei ollutkaan ristiriitaa.
-Paradigma joko selitt�� ja/tai antaa uskoottavan perusteen ilmi�n mekanismien l�yt�miseen tutkittavalle ilmi�lle.
-Paradigma tarjoaa v�lineet muotoilla itsee��n koskevat kysymykset ratkaistavaan muotoon.
-Tieteellinen uskottavuus kulkee paradigmaan sis�ll�, Paradigmaa yritet��n falsifioida,toivon mukaan ep�onistuen siin�.
-Paradigman avulla erotetaan "hyv� tiede" ja "huono tiede". Paradigman vastainen materiaali katsotaan erityisen kriittisesti: jos paradigmalla on falsifikaatiokriteeri,mutta sen kilpailevalla mallilla ei ole,niin k�yt�nn�ss� heikko tai suorastaan naurettavan spekulatiivinen ja mielikuvituksellinen ad hoc-selitys paradigman puolelta menee l�pi niin kauan,kunnes v�hemmill� apuoletuksilla selvi�v� ja samat asiat selitt�v� falsifioitavissa oleva teoria luodaan.
-Jos paradigmassa havaitaan virhe tai puutte,niin sit� ei suoraan hyl�t�,vaan ongelmakohta selitet��n apuoletuksella.
V�hitellen n�m� ns. anomaliat kasautuvat jolloin paradigma heikkenee.
-Normaalitieteen vaiheessa paradigman varassa toimiminen ei ole dogmaattista, vaan pikemminkin taustateorioan hyv�ksik�ytt��. Dogmaattisuutta ei ole, koska tieteen vallankumous on mahdollista. Falsifiointiperiaate johtaa siihen, ett� normaalitieteen aikanakaan teoria ei muuttu "automaattiseksi kritiikintorjuntamalliksi".
Tieteen Vallankumous
-Muotoillaan teoria,joka eroaa aikaisemmassta ja joka:
*joko pystyy selitt�m��n positiivisella todistusaineistolla sen mit� vanha paradigmakin ja lis�ksi niit� mit� vanha paradigma ei selit� ollenkaan tai vain apuoletuksin
*tai selitt�� t�sem�lleen sen mink� vanhakin paradigma mutta v�hemmill� premisseill�.
*Uusi paradigma tyypillisesti avaa useita uusia tutkimuskanavia.
-Vaikka vanha paradigma olisi miten "kriisiss�" ei sit� vaihdeta ennen kuin saadaan uusi,lupaavampi paradigma.
Esimerkiksi ID-teoriassa tutkittaisiin p��oletusta:"Alussa oli Suunnittelija",jolloin erilaiset Suunnitelijatutkimukset olisivat tyypillisi�.
Lupaavammassa paradigmassa vanhan j�rjestelm�n anomaliat todistavat vanhan paradigman v��r�ksi, mutta vasta uuden paradigman kautta:
Tapahtuman luonteen ymm�rt�mist� helpottaa ajatus,ett� vanhan paradigman apuoletukset muuttuvat ad hoc-p��ttelyvirheiksi.
-Ja kertauksen vuoksi - parempi paradigma tarkoittaa v�h�semp�� premissim��r��,teorian periaatteellista falsifioitavuutta sek� havaintoja niiden puolesta sek� tutkimussuunnitelmaa. Koska Kuhnin padadigmamallissa testataan teorioita,on vertailtavien mallien molempien t�ytett�v� tieteellisyyden vaatimukset.
BTW: Boolen algebralla teorioiden paremmuutta ei voida selvitt��:
Teorian totuusarvo voi olla nolla tai yksi, se on siis tosi tai ep�tosi.
Uuden teorian totuusarvo voi olla nolla tai yksi, se on siis tosi tai ep�tosi. Jotta uusi teoria korvaisi vanhan teorian,pit�isi osoittaa ett� uuden teorian totuusarvo on yksi. T�m� on kuitenkin mahdotonta. T�st� johtuen joudutaan k�ytt�m��n muita menetelmi�.
P��asiassa on jo olemassaolevien havaintojen,ja muiden teorioiden kautta saatava vertaileva analyysi:
Paradigmoja verrataan aina havaintoihin, joita se selitt�� ja suhteessa muihin olemassaoleviin teorioihin. Kun esimerkiksi yksi tavallinen v�line on regressionanalyysit joilla tuetaan teorioita rakennetaan siten, ett� otetaan havaintoaineisto, ja sen jakauman l�pi vied��n suora tai k�yr�, joka kulkee mahdollisimman v�h�n tai s��nn�nmukaisesti mutkitellen siten ett� pisteiden et�isyys suoralta on mahdollisimman pieni. Ei ole tavatonta, ett� laajassakaan havaintoaineistossa ei ole ainuttakaan yksitt�ist� mittausta, jotka osuisivat tismalleen t�lle suoralle. Silti teoria, suora, on hyv�. Koska tieteess� on kyse korrelaatioista. T�m� tarkoittaa sit�, ett� n�m� heitot tulkitaan "ylim��r�isen elementin vaikutukseksi" tai mittauslaitteen mittausrajaksi tai virhetoiminnaksi tai mittauksen lukuvirheeksi tai v��rin tehdyksi mittaukseksi. Jos kuitenkin l�ydet��n "parempi kuvaaja", joka kulkee pisteiden kautta siistimmin, vanha hyl�t��n. T�m� tarkoittaa sit� ett� "anomalia" ei ole mik��n aivan siisti juttu; Anomalioita saadaan periaatteessa helposti generoitua saivartelemalla riitt�v�sti, ja t�ydellinenkin teoria tuottaa jonkin verran mittausvirhett�.
Ja t�m�n varaan pseudotieteet rakentuvatkin, ne ovat "kriittisi�" ja t�t� kautta n�enn�isen loogisia.
Teorioiden paremmuutta vertaillaan monilla tavoin, mutta selitysarvoon se aina jollain lailla perustuu. Koska teorioita ei voida suoraan verrata totuuteen, joudutaan k�ytt�m��n suhdetta havaintoihin. Eik� mink� tahansalaisia yhteyksi�k��n hyv�ksyt�. Simon Singhin kirjassa "Big Bang" korostetaan sit�, ett� vanha maakeskinen malli ennusti planeettojen ratoja erityisen tarkasti paremmin kuin maakeskinen malli, sen takia ett� aurinkokeskinen Kopernikuksen malli perustui ympyr�ille, eik� ellipseille kuin nyky��n ajatellaan. Sen ongelmana oli kuitenkin tajuton monimutkaisuus. Kun Ptolemaioksen mallia oli t�ydennetty uusilla elementeill�, sen ratalaskut antoivat oikeita tuloksia vetoamalla selityst� vaille j��neill� episykleill�, deferenteill�, ekvanteilla ja eksentreill�. Tulosten havaintojenmukaisuus oli kuitenkin er�s syy sille, ett� Kopernikuksen tulokset tuomittiin aluksi vain "k�tev�ksi keinoksi laskea tuloksia", eik� niink��n todellisuutta oikeasti kuvaavana teoriana. Kuitenkin Kopernikuksen malli hyv�ksyttiin, kun Ptolemaiolaisen mallin ainut mahdollisuus oli lis�t� uusia elementtej�, jotka Okhamin partaveitsen vastaisina heikensiv�t teoriaa, tehden siit� "v�hemm�n elegantin". Siit� huolimatta, ett� se antoi eritt�in tarkkoja kuvauksia.
Mik� kuvaa sit� ett� mik� tahansa perustila saadaan kuvaamaan mit� tahansa tapahtumasarjaa, jos t�lle annetaan mahdollisuus ottaa miten paljon premissej� tahansa ja jos t�m�n annetaan vain korjata itse��n "ad hoc" -p��ttelyill�. Samalla tulee selv�ksi se, ett� tieteess� verrataan parhaita teorioita. Pelkk� kritiikki ilman vaihtoehtoja johtaa yleens� siihen ett� parasta teoriaa korjaillaan premisseill� ja "ad hoc" -heitoilla, jopa l�hes ��rett�myyksiin asti.
Vertailua ei tehd� esimerkiksi sen pohjalta, kuinka monta kertaa jotain teoriaa on paranneltu. Teorian muuntelu kun voi kertoa sek� siit� ett� teoria on huono tai sitten siit�, ett� se on hedelm�llinen lukuisista n�k�kulmista ja ett� sit� tutkitaan kriittisesti, kun mallia on vaihdettu havaintoihin paremmin sopivaksi. T�ll� kriteerein olisi siis sama, kuin valitsisi matkapuhelinliittym�ns� sen mukaan kuinka monta kertaa ne ovat alentaneet hintojaan eik� sen mukaan mill� on halvimmat hinnat.
Jotta Luomistieteen vallankumous olisi todellinen asia,niin kreationismin t�ytyisi siis Kuhnin mallin mukaan suorittaa kaikki seuraava
*l�yt�� tapa tutkia Suunnittelijaa tai luomisen mekanismeja,sill� vain t�ten saadaan selitysarvoa,todistusaineistoa puolesta
*l�yt�� tapa falsifioida luominen ja/tai Suunnittelija sit� itse��n koskevilla todisteilla.
*L�yt�� tapoja lis�t� evoluutioteorian premissej� ja v�hent�� omia,esimerkiksi todistamalla luonnonvalinta tai mutaatiot havaitsemattomiksi teoreettisiksi tapahtumiksi tai osoittamalla havainnoin, ett� yliluonnollinen on mahdollista.
Heti kun luominen olisi uusi paradigma, joutuisi se tutkimaan p��teesej��n, eli luomista ja Suunnittelua. Ja t�m� tarkoittaa nimenomaan luomisen mekanismeja, Suunnittelijan luonnetta ja Suunnitelman sis�lt��.
Kuhnin ajatuksen seurauksena tiedemaailma n�ytt�� historiallisesti seuraavan sellaista periaatetta ett� jos jokin teoria on sin�ns� j�rkev� (~''sound'') ja toimii k�yt�nn�n tasolla hyvin eli selitt�� ja ennustaa, ankarakin vetoaminen esim. havainnon suhteellisuuteen milloin mink�kin asian kannalta on mit�t�n argumentti; se ei sin�ll��n kaada mit��n. T�m� onkin sin�ns� j�rkev�� koska uusien sekoittavien tekij�iden l�yt�minen tai niiden mahdollisuuden olemassaolo mihin tahansa tutkimusasetelmaan ei yleens� ole kovinkaan haastavaa. T�llaisen ep�varmuuden toteaminen ei kuitenkaan viel� tarkoita mit��n, jos sen merkityst� tuloksille ei ole mill��n lailla kvantisoitu.
Siis ne kreationistit joka v�itt�v�t ett� "ei meid�n tarvitse puuttua Suunnittelijaan tai Suunnitteluun, koska ne ovat itsess��n j�rkevi�" ovat siis t�ysin hakoteill�,sill� jos paradigma ei tutki perusteesej��n,ei se anna meille mit��n tietoa eik� n�inollen kuulu tieteen piiriin.
Paradigman vaihdos ei siis ikin� perustu pelkkien jonkun teorian anomalioiden tai selitt�m�tt� j��vien osa -alueiden listauksella. Se on loogisesti yht� j�rkev��, kuin sanoa ett� kun sika ei lenn�, on lehm�n lennett�v�. Esimerkiksi anomaliat voidaan mahdollisesti ratkaista teorian parannuksilla tulevaisuudessa. T�m�n mahdottomaksi v�itt�minen on itse asiassa sama kuin mit� enne Wrightin veljeksi� ajateltiin : "Kun ihminen ei koskaan ole lent�nyt ilmaa painavammilla koneilla, emme ikin� tule lent�m��nk��n niill�." Teoria korvautuu siksi vain paremmalla teorialla. Eih�n "evoluutio vai kreationismi" -keskustelussa kreationistitkaan vakuutu sill�, ett� kun heilt� puuttuu empiirinen havaintoaineisto sek� Jumalasta ett� H�nest� luomisty�n ja ihmeen ��ress� (anomalioita) on evoluution pakosti oltava totta..
On muistettava,ett� Kuhn on tieteen historioitsija: H�n puhuu itse asiassa aivan eri asiasta kuin Hempel tai Popper. Kuhn k�sittelee teorian kehityst� nojaten tieteen historiasta saatuihin havaintoihin -ja muistaa korostaa tutkittavuuden merkityst�.
On jopa mahdollista, ett� h�nen tutkimuksensa osoitti ett� tiedemaailmassa ei ole "kaikki kunnossa" sen sijaan, ett� h�n olisi kertonut siit� miten teorian pit�isi kehitty�.
Sen sijaan h�n ei k�sittele tieteen kriteereit� muuten. Olisikin paha ajatusvirhe ajatella, ett� Kuhnin ideat voisivat sis�ll�llisesti korvata tieteen kriteereit� asettavan tieteenfilosofian. Sen sijaan se voidaan katsoa sen hy�dylliseksi t�ydent�j�ksi, apuv�lineeksi.
Kuhnia lukiessa on my�s otettava huomioon, ett� vaikka teoria muuttuu, ei vanhoja tutkimuksia yleens� hyl�t�, vaan nimenomaan ne tulkitaan uudella tavalla. Esimerkiksi James Clerk Maxwellin laskut, joilla aikaisemmin toisistaan irralliset entropia sek� informaatio kytkettiin yhteen p�tev�t yh�, vaikka laskut tehtiin vanhan ja jo kumotun "eetteriajatuksen" pohjalta. Yleisest� harhaluulosta poiketen ei voida tehd� jaottelua "vanhojen havaintojen uudelleentulkitsemisparadigmaa" ja "uuteen tutkimusmetodiin pohjautuvaa paradigmaa". Pikemminkin uudet menetelm�t -joita my�s kaikki teoriat ovat- avaavat uusia tutkimusv�yli�, ja t�m� johtaa uusiin tulkintoihin jotka selitt�v�t vanhaa ja uutta paremmin. T�ll�iselle uudelle paradigmalle eiv�t ole tyypillisi� seuraavankaltaiset lausunnot:
"I don�t think I�m obligated to propose an alternate theory" ... "I don�t pretend to have an alternate theory that explains the history of life."
(Jonathan Wells,"Intelligent Design is Neither", American Chronicle, 2007)
...
"I also don�t think that there is really a theory of intelligent design at the present time to propose as a comparable alternative to the Darwinian theory, which is, whatever errors it might contain, a fully worked out scheme. There is no intelligent design theory that�s comparable. Working out a positive theory is the job of the scientific people that we have affiliated with the movement. Some of them are quite convinced that it�s doable, but that�s for them to prove�No product is ready for competition in the educational world."
(Phillip Johnson)
Mit� tieteellinen vallankumous ei ole
Paradigman vaihdos ei koskaan nojaa "v��r��n pulmaan"(~�false dilemma�), jossa maailma jaetaan kahtia siten, ett� vanhan teorian kritisointi johtaa siihen ett� on pakko hyv�ksy� joku "ainut vaihtoehtoinen malli" tilalle. T�ll�inen on nimenomaan (ID)kreationistien suosikkitaktiikka : He v�itt�v�t, ett� el�m� on joko luojan luomaa tai kehittynyt evoluutiossa jonka j�lkeen he viett�v�t suurimman osan ajastaan etsien "aukkoja" evoluutiosta ja t�m�n pohjalta he p��ttelev�t, ett� koska evoluutio on v��rin, siit� seuraa, ett� Suunnittelija loi maailman. Kuitenkin tieteellisiss� vallankumouksissa ja paradigman muutoksissa pelkk� teorian hylk��minen ei riit�. Teoria pit�� korvata paremmalla mallilla. Toisin sanoen kyseess� t�ytyy olla erinomainen malli, sen puolesta puhuvien todisteiden kera, ei pelk�st��n kritisointia vanhaa teoriaa vastaan. Kuhnin mallin mukaan ajatellen se, joka esitt�� ep�tavallisia, nykyparadigman vastaisia, v�itteit� on velvollinen todistamaan v�itteens�. T�lt� l�ht�kohdin kosmologit jotka ovat jo saaneet "big bangin" paradigmaksi eiv�t joudu todistamaan kaikkia muita v��r�ksi, ja big bangin vastustajien on osoitettava ett� heid�n teoriansa selitt�� tapahtumat "big bangia" paremmin = tarkemmin ja tarkemmin. Samoin evoluutikot, jotka ovat jo onnistuneet saamaan oman kantansa vanhan luomisparadigman tilalle ovat oikeassa kunnes luomisoppineet tuovat laajemman ja tarkemman selitysmallin tilalle. Kuhnin paradigma -ajattelun mukaan t�m� on hinta, jonka joutuu maksamaan kannattaessaan "ei t�m�n hetken paradigmaa", siit� huolimatta onko oikeassa tai v��r�ss�.
Lis�tietoja:
Otto Lappi, "Tieteellinen p��ttely & selitt�minen kognitiotieteilij�ille", 2006
Michael Shermer & Pat Linse(suom. Pertti Laine), "Kuinka tunnistat huuhaan", 2003
*joko pystyy selitt�m��n positiivisella todistusaineistolla sen mit� vanha paradigmakin ja lis�ksi niit� mit� vanha paradigma ei selit� ollenkaan tai vain apuoletuksin
*tai selitt�� t�sem�lleen sen mink� vanhakin paradigma mutta v�hemmill� premisseill�.
*Uusi paradigma tyypillisesti avaa useita uusia tutkimuskanavia.
-Vaikka vanha paradigma olisi miten "kriisiss�" ei sit� vaihdeta ennen kuin saadaan uusi,lupaavampi paradigma.
Esimerkiksi ID-teoriassa tutkittaisiin p��oletusta:"Alussa oli Suunnittelija",jolloin erilaiset Suunnitelijatutkimukset olisivat tyypillisi�.
Lupaavammassa paradigmassa vanhan j�rjestelm�n anomaliat todistavat vanhan paradigman v��r�ksi, mutta vasta uuden paradigman kautta:
Tapahtuman luonteen ymm�rt�mist� helpottaa ajatus,ett� vanhan paradigman apuoletukset muuttuvat ad hoc-p��ttelyvirheiksi.
-Ja kertauksen vuoksi - parempi paradigma tarkoittaa v�h�semp�� premissim��r��,teorian periaatteellista falsifioitavuutta sek� havaintoja niiden puolesta sek� tutkimussuunnitelmaa. Koska Kuhnin padadigmamallissa testataan teorioita,on vertailtavien mallien molempien t�ytett�v� tieteellisyyden vaatimukset.
BTW: Boolen algebralla teorioiden paremmuutta ei voida selvitt��:
Teorian totuusarvo voi olla nolla tai yksi, se on siis tosi tai ep�tosi.
Uuden teorian totuusarvo voi olla nolla tai yksi, se on siis tosi tai ep�tosi. Jotta uusi teoria korvaisi vanhan teorian,pit�isi osoittaa ett� uuden teorian totuusarvo on yksi. T�m� on kuitenkin mahdotonta. T�st� johtuen joudutaan k�ytt�m��n muita menetelmi�.
P��asiassa on jo olemassaolevien havaintojen,ja muiden teorioiden kautta saatava vertaileva analyysi:
Paradigmoja verrataan aina havaintoihin, joita se selitt�� ja suhteessa muihin olemassaoleviin teorioihin. Kun esimerkiksi yksi tavallinen v�line on regressionanalyysit joilla tuetaan teorioita rakennetaan siten, ett� otetaan havaintoaineisto, ja sen jakauman l�pi vied��n suora tai k�yr�, joka kulkee mahdollisimman v�h�n tai s��nn�nmukaisesti mutkitellen siten ett� pisteiden et�isyys suoralta on mahdollisimman pieni. Ei ole tavatonta, ett� laajassakaan havaintoaineistossa ei ole ainuttakaan yksitt�ist� mittausta, jotka osuisivat tismalleen t�lle suoralle. Silti teoria, suora, on hyv�. Koska tieteess� on kyse korrelaatioista. T�m� tarkoittaa sit�, ett� n�m� heitot tulkitaan "ylim��r�isen elementin vaikutukseksi" tai mittauslaitteen mittausrajaksi tai virhetoiminnaksi tai mittauksen lukuvirheeksi tai v��rin tehdyksi mittaukseksi. Jos kuitenkin l�ydet��n "parempi kuvaaja", joka kulkee pisteiden kautta siistimmin, vanha hyl�t��n. T�m� tarkoittaa sit� ett� "anomalia" ei ole mik��n aivan siisti juttu; Anomalioita saadaan periaatteessa helposti generoitua saivartelemalla riitt�v�sti, ja t�ydellinenkin teoria tuottaa jonkin verran mittausvirhett�.
Ja t�m�n varaan pseudotieteet rakentuvatkin, ne ovat "kriittisi�" ja t�t� kautta n�enn�isen loogisia.
Teorioiden paremmuutta vertaillaan monilla tavoin, mutta selitysarvoon se aina jollain lailla perustuu. Koska teorioita ei voida suoraan verrata totuuteen, joudutaan k�ytt�m��n suhdetta havaintoihin. Eik� mink� tahansalaisia yhteyksi�k��n hyv�ksyt�. Simon Singhin kirjassa "Big Bang" korostetaan sit�, ett� vanha maakeskinen malli ennusti planeettojen ratoja erityisen tarkasti paremmin kuin maakeskinen malli, sen takia ett� aurinkokeskinen Kopernikuksen malli perustui ympyr�ille, eik� ellipseille kuin nyky��n ajatellaan. Sen ongelmana oli kuitenkin tajuton monimutkaisuus. Kun Ptolemaioksen mallia oli t�ydennetty uusilla elementeill�, sen ratalaskut antoivat oikeita tuloksia vetoamalla selityst� vaille j��neill� episykleill�, deferenteill�, ekvanteilla ja eksentreill�. Tulosten havaintojenmukaisuus oli kuitenkin er�s syy sille, ett� Kopernikuksen tulokset tuomittiin aluksi vain "k�tev�ksi keinoksi laskea tuloksia", eik� niink��n todellisuutta oikeasti kuvaavana teoriana. Kuitenkin Kopernikuksen malli hyv�ksyttiin, kun Ptolemaiolaisen mallin ainut mahdollisuus oli lis�t� uusia elementtej�, jotka Okhamin partaveitsen vastaisina heikensiv�t teoriaa, tehden siit� "v�hemm�n elegantin". Siit� huolimatta, ett� se antoi eritt�in tarkkoja kuvauksia.
Mik� kuvaa sit� ett� mik� tahansa perustila saadaan kuvaamaan mit� tahansa tapahtumasarjaa, jos t�lle annetaan mahdollisuus ottaa miten paljon premissej� tahansa ja jos t�m�n annetaan vain korjata itse��n "ad hoc" -p��ttelyill�. Samalla tulee selv�ksi se, ett� tieteess� verrataan parhaita teorioita. Pelkk� kritiikki ilman vaihtoehtoja johtaa yleens� siihen ett� parasta teoriaa korjaillaan premisseill� ja "ad hoc" -heitoilla, jopa l�hes ��rett�myyksiin asti.
Vertailua ei tehd� esimerkiksi sen pohjalta, kuinka monta kertaa jotain teoriaa on paranneltu. Teorian muuntelu kun voi kertoa sek� siit� ett� teoria on huono tai sitten siit�, ett� se on hedelm�llinen lukuisista n�k�kulmista ja ett� sit� tutkitaan kriittisesti, kun mallia on vaihdettu havaintoihin paremmin sopivaksi. T�ll� kriteerein olisi siis sama, kuin valitsisi matkapuhelinliittym�ns� sen mukaan kuinka monta kertaa ne ovat alentaneet hintojaan eik� sen mukaan mill� on halvimmat hinnat.
Jotta Luomistieteen vallankumous olisi todellinen asia,niin kreationismin t�ytyisi siis Kuhnin mallin mukaan suorittaa kaikki seuraava
*l�yt�� tapa tutkia Suunnittelijaa tai luomisen mekanismeja,sill� vain t�ten saadaan selitysarvoa,todistusaineistoa puolesta
*l�yt�� tapa falsifioida luominen ja/tai Suunnittelija sit� itse��n koskevilla todisteilla.
*L�yt�� tapoja lis�t� evoluutioteorian premissej� ja v�hent�� omia,esimerkiksi todistamalla luonnonvalinta tai mutaatiot havaitsemattomiksi teoreettisiksi tapahtumiksi tai osoittamalla havainnoin, ett� yliluonnollinen on mahdollista.
Heti kun luominen olisi uusi paradigma, joutuisi se tutkimaan p��teesej��n, eli luomista ja Suunnittelua. Ja t�m� tarkoittaa nimenomaan luomisen mekanismeja, Suunnittelijan luonnetta ja Suunnitelman sis�lt��.
Kuhnin ajatuksen seurauksena tiedemaailma n�ytt�� historiallisesti seuraavan sellaista periaatetta ett� jos jokin teoria on sin�ns� j�rkev� (~''sound'') ja toimii k�yt�nn�n tasolla hyvin eli selitt�� ja ennustaa, ankarakin vetoaminen esim. havainnon suhteellisuuteen milloin mink�kin asian kannalta on mit�t�n argumentti; se ei sin�ll��n kaada mit��n. T�m� onkin sin�ns� j�rkev�� koska uusien sekoittavien tekij�iden l�yt�minen tai niiden mahdollisuuden olemassaolo mihin tahansa tutkimusasetelmaan ei yleens� ole kovinkaan haastavaa. T�llaisen ep�varmuuden toteaminen ei kuitenkaan viel� tarkoita mit��n, jos sen merkityst� tuloksille ei ole mill��n lailla kvantisoitu.
Siis ne kreationistit joka v�itt�v�t ett� "ei meid�n tarvitse puuttua Suunnittelijaan tai Suunnitteluun, koska ne ovat itsess��n j�rkevi�" ovat siis t�ysin hakoteill�,sill� jos paradigma ei tutki perusteesej��n,ei se anna meille mit��n tietoa eik� n�inollen kuulu tieteen piiriin.
Paradigman vaihdos ei siis ikin� perustu pelkkien jonkun teorian anomalioiden tai selitt�m�tt� j��vien osa -alueiden listauksella. Se on loogisesti yht� j�rkev��, kuin sanoa ett� kun sika ei lenn�, on lehm�n lennett�v�. Esimerkiksi anomaliat voidaan mahdollisesti ratkaista teorian parannuksilla tulevaisuudessa. T�m�n mahdottomaksi v�itt�minen on itse asiassa sama kuin mit� enne Wrightin veljeksi� ajateltiin : "Kun ihminen ei koskaan ole lent�nyt ilmaa painavammilla koneilla, emme ikin� tule lent�m��nk��n niill�." Teoria korvautuu siksi vain paremmalla teorialla. Eih�n "evoluutio vai kreationismi" -keskustelussa kreationistitkaan vakuutu sill�, ett� kun heilt� puuttuu empiirinen havaintoaineisto sek� Jumalasta ett� H�nest� luomisty�n ja ihmeen ��ress� (anomalioita) on evoluution pakosti oltava totta..
On muistettava,ett� Kuhn on tieteen historioitsija: H�n puhuu itse asiassa aivan eri asiasta kuin Hempel tai Popper. Kuhn k�sittelee teorian kehityst� nojaten tieteen historiasta saatuihin havaintoihin -ja muistaa korostaa tutkittavuuden merkityst�.
On jopa mahdollista, ett� h�nen tutkimuksensa osoitti ett� tiedemaailmassa ei ole "kaikki kunnossa" sen sijaan, ett� h�n olisi kertonut siit� miten teorian pit�isi kehitty�.
Sen sijaan h�n ei k�sittele tieteen kriteereit� muuten. Olisikin paha ajatusvirhe ajatella, ett� Kuhnin ideat voisivat sis�ll�llisesti korvata tieteen kriteereit� asettavan tieteenfilosofian. Sen sijaan se voidaan katsoa sen hy�dylliseksi t�ydent�j�ksi, apuv�lineeksi.
Kuhnia lukiessa on my�s otettava huomioon, ett� vaikka teoria muuttuu, ei vanhoja tutkimuksia yleens� hyl�t�, vaan nimenomaan ne tulkitaan uudella tavalla. Esimerkiksi James Clerk Maxwellin laskut, joilla aikaisemmin toisistaan irralliset entropia sek� informaatio kytkettiin yhteen p�tev�t yh�, vaikka laskut tehtiin vanhan ja jo kumotun "eetteriajatuksen" pohjalta. Yleisest� harhaluulosta poiketen ei voida tehd� jaottelua "vanhojen havaintojen uudelleentulkitsemisparadigmaa" ja "uuteen tutkimusmetodiin pohjautuvaa paradigmaa". Pikemminkin uudet menetelm�t -joita my�s kaikki teoriat ovat- avaavat uusia tutkimusv�yli�, ja t�m� johtaa uusiin tulkintoihin jotka selitt�v�t vanhaa ja uutta paremmin. T�ll�iselle uudelle paradigmalle eiv�t ole tyypillisi� seuraavankaltaiset lausunnot:
"I don�t think I�m obligated to propose an alternate theory" ... "I don�t pretend to have an alternate theory that explains the history of life."
(Jonathan Wells,"Intelligent Design is Neither", American Chronicle, 2007)
...
"I also don�t think that there is really a theory of intelligent design at the present time to propose as a comparable alternative to the Darwinian theory, which is, whatever errors it might contain, a fully worked out scheme. There is no intelligent design theory that�s comparable. Working out a positive theory is the job of the scientific people that we have affiliated with the movement. Some of them are quite convinced that it�s doable, but that�s for them to prove�No product is ready for competition in the educational world."
(Phillip Johnson)
Mit� tieteellinen vallankumous ei ole
Paradigman vaihdos ei koskaan nojaa "v��r��n pulmaan"(~�false dilemma�), jossa maailma jaetaan kahtia siten, ett� vanhan teorian kritisointi johtaa siihen ett� on pakko hyv�ksy� joku "ainut vaihtoehtoinen malli" tilalle. T�ll�inen on nimenomaan (ID)kreationistien suosikkitaktiikka : He v�itt�v�t, ett� el�m� on joko luojan luomaa tai kehittynyt evoluutiossa jonka j�lkeen he viett�v�t suurimman osan ajastaan etsien "aukkoja" evoluutiosta ja t�m�n pohjalta he p��ttelev�t, ett� koska evoluutio on v��rin, siit� seuraa, ett� Suunnittelija loi maailman. Kuitenkin tieteellisiss� vallankumouksissa ja paradigman muutoksissa pelkk� teorian hylk��minen ei riit�. Teoria pit�� korvata paremmalla mallilla. Toisin sanoen kyseess� t�ytyy olla erinomainen malli, sen puolesta puhuvien todisteiden kera, ei pelk�st��n kritisointia vanhaa teoriaa vastaan. Kuhnin mallin mukaan ajatellen se, joka esitt�� ep�tavallisia, nykyparadigman vastaisia, v�itteit� on velvollinen todistamaan v�itteens�. T�lt� l�ht�kohdin kosmologit jotka ovat jo saaneet "big bangin" paradigmaksi eiv�t joudu todistamaan kaikkia muita v��r�ksi, ja big bangin vastustajien on osoitettava ett� heid�n teoriansa selitt�� tapahtumat "big bangia" paremmin = tarkemmin ja tarkemmin. Samoin evoluutikot, jotka ovat jo onnistuneet saamaan oman kantansa vanhan luomisparadigman tilalle ovat oikeassa kunnes luomisoppineet tuovat laajemman ja tarkemman selitysmallin tilalle. Kuhnin paradigma -ajattelun mukaan t�m� on hinta, jonka joutuu maksamaan kannattaessaan "ei t�m�n hetken paradigmaa", siit� huolimatta onko oikeassa tai v��r�ss�.
Lis�tietoja:
Otto Lappi, "Tieteellinen p��ttely & selitt�minen kognitiotieteilij�ille", 2006
Michael Shermer & Pat Linse(suom. Pertti Laine), "Kuinka tunnistat huuhaan", 2003
Tapahtuman luonteen ymm�rt�mist� helpottaa ajatus,ett� vanhan paradigman apuoletukset muuttuvat ad hoc-p��ttelyvirheiksi.
-Ja kertauksen vuoksi - parempi paradigma tarkoittaa v�h�semp�� premissim��r��,teorian periaatteellista falsifioitavuutta sek� havaintoja niiden puolesta sek� tutkimussuunnitelmaa. Koska Kuhnin padadigmamallissa testataan teorioita,on vertailtavien mallien molempien t�ytett�v� tieteellisyyden vaatimukset.
BTW: Boolen algebralla teorioiden paremmuutta ei voida selvitt��:
Teorian totuusarvo voi olla nolla tai yksi, se on siis tosi tai ep�tosi.
Uuden teorian totuusarvo voi olla nolla tai yksi, se on siis tosi tai ep�tosi. Jotta uusi teoria korvaisi vanhan teorian,pit�isi osoittaa ett� uuden teorian totuusarvo on yksi. T�m� on kuitenkin mahdotonta. T�st� johtuen joudutaan k�ytt�m��n muita menetelmi�.
P��asiassa on jo olemassaolevien havaintojen,ja muiden teorioiden kautta saatava vertaileva analyysi:
Paradigmoja verrataan aina havaintoihin, joita se selitt�� ja suhteessa muihin olemassaoleviin teorioihin. Kun esimerkiksi yksi tavallinen v�line on regressionanalyysit joilla tuetaan teorioita rakennetaan siten, ett� otetaan havaintoaineisto, ja sen jakauman l�pi vied��n suora tai k�yr�, joka kulkee mahdollisimman v�h�n tai s��nn�nmukaisesti mutkitellen siten ett� pisteiden et�isyys suoralta on mahdollisimman pieni. Ei ole tavatonta, ett� laajassakaan havaintoaineistossa ei ole ainuttakaan yksitt�ist� mittausta, jotka osuisivat tismalleen t�lle suoralle. Silti teoria, suora, on hyv�. Koska tieteess� on kyse korrelaatioista. T�m� tarkoittaa sit�, ett� n�m� heitot tulkitaan "ylim��r�isen elementin vaikutukseksi" tai mittauslaitteen mittausrajaksi tai virhetoiminnaksi tai mittauksen lukuvirheeksi tai v��rin tehdyksi mittaukseksi. Jos kuitenkin l�ydet��n "parempi kuvaaja", joka kulkee pisteiden kautta siistimmin, vanha hyl�t��n. T�m� tarkoittaa sit� ett� "anomalia" ei ole mik��n aivan siisti juttu; Anomalioita saadaan periaatteessa helposti generoitua saivartelemalla riitt�v�sti, ja t�ydellinenkin teoria tuottaa jonkin verran mittausvirhett�.
Ja t�m�n varaan pseudotieteet rakentuvatkin, ne ovat "kriittisi�" ja t�t� kautta n�enn�isen loogisia.
Teorioiden paremmuutta vertaillaan monilla tavoin, mutta selitysarvoon se aina jollain lailla perustuu. Koska teorioita ei voida suoraan verrata totuuteen, joudutaan k�ytt�m��n suhdetta havaintoihin. Eik� mink� tahansalaisia yhteyksi�k��n hyv�ksyt�. Simon Singhin kirjassa "Big Bang" korostetaan sit�, ett� vanha maakeskinen malli ennusti planeettojen ratoja erityisen tarkasti paremmin kuin maakeskinen malli, sen takia ett� aurinkokeskinen Kopernikuksen malli perustui ympyr�ille, eik� ellipseille kuin nyky��n ajatellaan. Sen ongelmana oli kuitenkin tajuton monimutkaisuus. Kun Ptolemaioksen mallia oli t�ydennetty uusilla elementeill�, sen ratalaskut antoivat oikeita tuloksia vetoamalla selityst� vaille j��neill� episykleill�, deferenteill�, ekvanteilla ja eksentreill�. Tulosten havaintojenmukaisuus oli kuitenkin er�s syy sille, ett� Kopernikuksen tulokset tuomittiin aluksi vain "k�tev�ksi keinoksi laskea tuloksia", eik� niink��n todellisuutta oikeasti kuvaavana teoriana. Kuitenkin Kopernikuksen malli hyv�ksyttiin, kun Ptolemaiolaisen mallin ainut mahdollisuus oli lis�t� uusia elementtej�, jotka Okhamin partaveitsen vastaisina heikensiv�t teoriaa, tehden siit� "v�hemm�n elegantin". Siit� huolimatta, ett� se antoi eritt�in tarkkoja kuvauksia.
Mik� kuvaa sit� ett� mik� tahansa perustila saadaan kuvaamaan mit� tahansa tapahtumasarjaa, jos t�lle annetaan mahdollisuus ottaa miten paljon premissej� tahansa ja jos t�m�n annetaan vain korjata itse��n "ad hoc" -p��ttelyill�. Samalla tulee selv�ksi se, ett� tieteess� verrataan parhaita teorioita. Pelkk� kritiikki ilman vaihtoehtoja johtaa yleens� siihen ett� parasta teoriaa korjaillaan premisseill� ja "ad hoc" -heitoilla, jopa l�hes ��rett�myyksiin asti.
Vertailua ei tehd� esimerkiksi sen pohjalta, kuinka monta kertaa jotain teoriaa on paranneltu. Teorian muuntelu kun voi kertoa sek� siit� ett� teoria on huono tai sitten siit�, ett� se on hedelm�llinen lukuisista n�k�kulmista ja ett� sit� tutkitaan kriittisesti, kun mallia on vaihdettu havaintoihin paremmin sopivaksi. T�ll� kriteerein olisi siis sama, kuin valitsisi matkapuhelinliittym�ns� sen mukaan kuinka monta kertaa ne ovat alentaneet hintojaan eik� sen mukaan mill� on halvimmat hinnat.
Jotta Luomistieteen vallankumous olisi todellinen asia,niin kreationismin t�ytyisi siis Kuhnin mallin mukaan suorittaa kaikki seuraava
*l�yt�� tapa tutkia Suunnittelijaa tai luomisen mekanismeja,sill� vain t�ten saadaan selitysarvoa,todistusaineistoa puolesta
*l�yt�� tapa falsifioida luominen ja/tai Suunnittelija sit� itse��n koskevilla todisteilla.
*L�yt�� tapoja lis�t� evoluutioteorian premissej� ja v�hent�� omia,esimerkiksi todistamalla luonnonvalinta tai mutaatiot havaitsemattomiksi teoreettisiksi tapahtumiksi tai osoittamalla havainnoin, ett� yliluonnollinen on mahdollista.
Heti kun luominen olisi uusi paradigma, joutuisi se tutkimaan p��teesej��n, eli luomista ja Suunnittelua. Ja t�m� tarkoittaa nimenomaan luomisen mekanismeja, Suunnittelijan luonnetta ja Suunnitelman sis�lt��.
Kuhnin ajatuksen seurauksena tiedemaailma n�ytt�� historiallisesti seuraavan sellaista periaatetta ett� jos jokin teoria on sin�ns� j�rkev� (~''sound'') ja toimii k�yt�nn�n tasolla hyvin eli selitt�� ja ennustaa, ankarakin vetoaminen esim. havainnon suhteellisuuteen milloin mink�kin asian kannalta on mit�t�n argumentti; se ei sin�ll��n kaada mit��n. T�m� onkin sin�ns� j�rkev�� koska uusien sekoittavien tekij�iden l�yt�minen tai niiden mahdollisuuden olemassaolo mihin tahansa tutkimusasetelmaan ei yleens� ole kovinkaan haastavaa. T�llaisen ep�varmuuden toteaminen ei kuitenkaan viel� tarkoita mit��n, jos sen merkityst� tuloksille ei ole mill��n lailla kvantisoitu.
Siis ne kreationistit joka v�itt�v�t ett� "ei meid�n tarvitse puuttua Suunnittelijaan tai Suunnitteluun, koska ne ovat itsess��n j�rkevi�" ovat siis t�ysin hakoteill�,sill� jos paradigma ei tutki perusteesej��n,ei se anna meille mit��n tietoa eik� n�inollen kuulu tieteen piiriin.
Paradigman vaihdos ei siis ikin� perustu pelkkien jonkun teorian anomalioiden tai selitt�m�tt� j��vien osa -alueiden listauksella. Se on loogisesti yht� j�rkev��, kuin sanoa ett� kun sika ei lenn�, on lehm�n lennett�v�. Esimerkiksi anomaliat voidaan mahdollisesti ratkaista teorian parannuksilla tulevaisuudessa. T�m�n mahdottomaksi v�itt�minen on itse asiassa sama kuin mit� enne Wrightin veljeksi� ajateltiin : "Kun ihminen ei koskaan ole lent�nyt ilmaa painavammilla koneilla, emme ikin� tule lent�m��nk��n niill�." Teoria korvautuu siksi vain paremmalla teorialla. Eih�n "evoluutio vai kreationismi" -keskustelussa kreationistitkaan vakuutu sill�, ett� kun heilt� puuttuu empiirinen havaintoaineisto sek� Jumalasta ett� H�nest� luomisty�n ja ihmeen ��ress� (anomalioita) on evoluution pakosti oltava totta..
On muistettava,ett� Kuhn on tieteen historioitsija: H�n puhuu itse asiassa aivan eri asiasta kuin Hempel tai Popper. Kuhn k�sittelee teorian kehityst� nojaten tieteen historiasta saatuihin havaintoihin -ja muistaa korostaa tutkittavuuden merkityst�.
On jopa mahdollista, ett� h�nen tutkimuksensa osoitti ett� tiedemaailmassa ei ole "kaikki kunnossa" sen sijaan, ett� h�n olisi kertonut siit� miten teorian pit�isi kehitty�.
Sen sijaan h�n ei k�sittele tieteen kriteereit� muuten. Olisikin paha ajatusvirhe ajatella, ett� Kuhnin ideat voisivat sis�ll�llisesti korvata tieteen kriteereit� asettavan tieteenfilosofian. Sen sijaan se voidaan katsoa sen hy�dylliseksi t�ydent�j�ksi, apuv�lineeksi.
Kuhnia lukiessa on my�s otettava huomioon, ett� vaikka teoria muuttuu, ei vanhoja tutkimuksia yleens� hyl�t�, vaan nimenomaan ne tulkitaan uudella tavalla. Esimerkiksi James Clerk Maxwellin laskut, joilla aikaisemmin toisistaan irralliset entropia sek� informaatio kytkettiin yhteen p�tev�t yh�, vaikka laskut tehtiin vanhan ja jo kumotun "eetteriajatuksen" pohjalta. Yleisest� harhaluulosta poiketen ei voida tehd� jaottelua "vanhojen havaintojen uudelleentulkitsemisparadigmaa" ja "uuteen tutkimusmetodiin pohjautuvaa paradigmaa". Pikemminkin uudet menetelm�t -joita my�s kaikki teoriat ovat- avaavat uusia tutkimusv�yli�, ja t�m� johtaa uusiin tulkintoihin jotka selitt�v�t vanhaa ja uutta paremmin. T�ll�iselle uudelle paradigmalle eiv�t ole tyypillisi� seuraavankaltaiset lausunnot:
"I don�t think I�m obligated to propose an alternate theory" ... "I don�t pretend to have an alternate theory that explains the history of life."
(Jonathan Wells,"Intelligent Design is Neither", American Chronicle, 2007)
...
"I also don�t think that there is really a theory of intelligent design at the present time to propose as a comparable alternative to the Darwinian theory, which is, whatever errors it might contain, a fully worked out scheme. There is no intelligent design theory that�s comparable. Working out a positive theory is the job of the scientific people that we have affiliated with the movement. Some of them are quite convinced that it�s doable, but that�s for them to prove�No product is ready for competition in the educational world."
(Phillip Johnson)
Mit� tieteellinen vallankumous ei ole
Paradigman vaihdos ei koskaan nojaa "v��r��n pulmaan"(~�false dilemma�), jossa maailma jaetaan kahtia siten, ett� vanhan teorian kritisointi johtaa siihen ett� on pakko hyv�ksy� joku "ainut vaihtoehtoinen malli" tilalle. T�ll�inen on nimenomaan (ID)kreationistien suosikkitaktiikka : He v�itt�v�t, ett� el�m� on joko luojan luomaa tai kehittynyt evoluutiossa jonka j�lkeen he viett�v�t suurimman osan ajastaan etsien "aukkoja" evoluutiosta ja t�m�n pohjalta he p��ttelev�t, ett� koska evoluutio on v��rin, siit� seuraa, ett� Suunnittelija loi maailman. Kuitenkin tieteellisiss� vallankumouksissa ja paradigman muutoksissa pelkk� teorian hylk��minen ei riit�. Teoria pit�� korvata paremmalla mallilla. Toisin sanoen kyseess� t�ytyy olla erinomainen malli, sen puolesta puhuvien todisteiden kera, ei pelk�st��n kritisointia vanhaa teoriaa vastaan. Kuhnin mallin mukaan ajatellen se, joka esitt�� ep�tavallisia, nykyparadigman vastaisia, v�itteit� on velvollinen todistamaan v�itteens�. T�lt� l�ht�kohdin kosmologit jotka ovat jo saaneet "big bangin" paradigmaksi eiv�t joudu todistamaan kaikkia muita v��r�ksi, ja big bangin vastustajien on osoitettava ett� heid�n teoriansa selitt�� tapahtumat "big bangia" paremmin = tarkemmin ja tarkemmin. Samoin evoluutikot, jotka ovat jo onnistuneet saamaan oman kantansa vanhan luomisparadigman tilalle ovat oikeassa kunnes luomisoppineet tuovat laajemman ja tarkemman selitysmallin tilalle. Kuhnin paradigma -ajattelun mukaan t�m� on hinta, jonka joutuu maksamaan kannattaessaan "ei t�m�n hetken paradigmaa", siit� huolimatta onko oikeassa tai v��r�ss�.
Lis�tietoja:
Otto Lappi, "Tieteellinen p��ttely & selitt�minen kognitiotieteilij�ille", 2006
Michael Shermer & Pat Linse(suom. Pertti Laine), "Kuinka tunnistat huuhaan", 2003
Teorian totuusarvo voi olla nolla tai yksi, se on siis tosi tai ep�tosi. Uuden teorian totuusarvo voi olla nolla tai yksi, se on siis tosi tai ep�tosi. Jotta uusi teoria korvaisi vanhan teorian,pit�isi osoittaa ett� uuden teorian totuusarvo on yksi. T�m� on kuitenkin mahdotonta. T�st� johtuen joudutaan k�ytt�m��n muita menetelmi�.
P��asiassa on jo olemassaolevien havaintojen,ja muiden teorioiden kautta saatava vertaileva analyysi:
Paradigmoja verrataan aina havaintoihin, joita se selitt�� ja suhteessa muihin olemassaoleviin teorioihin. Kun esimerkiksi yksi tavallinen v�line on regressionanalyysit joilla tuetaan teorioita rakennetaan siten, ett� otetaan havaintoaineisto, ja sen jakauman l�pi vied��n suora tai k�yr�, joka kulkee mahdollisimman v�h�n tai s��nn�nmukaisesti mutkitellen siten ett� pisteiden et�isyys suoralta on mahdollisimman pieni. Ei ole tavatonta, ett� laajassakaan havaintoaineistossa ei ole ainuttakaan yksitt�ist� mittausta, jotka osuisivat tismalleen t�lle suoralle. Silti teoria, suora, on hyv�. Koska tieteess� on kyse korrelaatioista. T�m� tarkoittaa sit�, ett� n�m� heitot tulkitaan "ylim��r�isen elementin vaikutukseksi" tai mittauslaitteen mittausrajaksi tai virhetoiminnaksi tai mittauksen lukuvirheeksi tai v��rin tehdyksi mittaukseksi. Jos kuitenkin l�ydet��n "parempi kuvaaja", joka kulkee pisteiden kautta siistimmin, vanha hyl�t��n. T�m� tarkoittaa sit� ett� "anomalia" ei ole mik��n aivan siisti juttu; Anomalioita saadaan periaatteessa helposti generoitua saivartelemalla riitt�v�sti, ja t�ydellinenkin teoria tuottaa jonkin verran mittausvirhett�.
Ja t�m�n varaan pseudotieteet rakentuvatkin, ne ovat "kriittisi�" ja t�t� kautta n�enn�isen loogisia.
Teorioiden paremmuutta vertaillaan monilla tavoin, mutta selitysarvoon se aina jollain lailla perustuu. Koska teorioita ei voida suoraan verrata totuuteen, joudutaan k�ytt�m��n suhdetta havaintoihin. Eik� mink� tahansalaisia yhteyksi�k��n hyv�ksyt�. Simon Singhin kirjassa "Big Bang" korostetaan sit�, ett� vanha maakeskinen malli ennusti planeettojen ratoja erityisen tarkasti paremmin kuin maakeskinen malli, sen takia ett� aurinkokeskinen Kopernikuksen malli perustui ympyr�ille, eik� ellipseille kuin nyky��n ajatellaan. Sen ongelmana oli kuitenkin tajuton monimutkaisuus. Kun Ptolemaioksen mallia oli t�ydennetty uusilla elementeill�, sen ratalaskut antoivat oikeita tuloksia vetoamalla selityst� vaille j��neill� episykleill�, deferenteill�, ekvanteilla ja eksentreill�. Tulosten havaintojenmukaisuus oli kuitenkin er�s syy sille, ett� Kopernikuksen tulokset tuomittiin aluksi vain "k�tev�ksi keinoksi laskea tuloksia", eik� niink��n todellisuutta oikeasti kuvaavana teoriana. Kuitenkin Kopernikuksen malli hyv�ksyttiin, kun Ptolemaiolaisen mallin ainut mahdollisuus oli lis�t� uusia elementtej�, jotka Okhamin partaveitsen vastaisina heikensiv�t teoriaa, tehden siit� "v�hemm�n elegantin". Siit� huolimatta, ett� se antoi eritt�in tarkkoja kuvauksia.
Mik� kuvaa sit� ett� mik� tahansa perustila saadaan kuvaamaan mit� tahansa tapahtumasarjaa, jos t�lle annetaan mahdollisuus ottaa miten paljon premissej� tahansa ja jos t�m�n annetaan vain korjata itse��n "ad hoc" -p��ttelyill�. Samalla tulee selv�ksi se, ett� tieteess� verrataan parhaita teorioita. Pelkk� kritiikki ilman vaihtoehtoja johtaa yleens� siihen ett� parasta teoriaa korjaillaan premisseill� ja "ad hoc" -heitoilla, jopa l�hes ��rett�myyksiin asti.
Vertailua ei tehd� esimerkiksi sen pohjalta, kuinka monta kertaa jotain teoriaa on paranneltu. Teorian muuntelu kun voi kertoa sek� siit� ett� teoria on huono tai sitten siit�, ett� se on hedelm�llinen lukuisista n�k�kulmista ja ett� sit� tutkitaan kriittisesti, kun mallia on vaihdettu havaintoihin paremmin sopivaksi. T�ll� kriteerein olisi siis sama, kuin valitsisi matkapuhelinliittym�ns� sen mukaan kuinka monta kertaa ne ovat alentaneet hintojaan eik� sen mukaan mill� on halvimmat hinnat.
Jotta Luomistieteen vallankumous olisi todellinen asia,niin kreationismin t�ytyisi siis Kuhnin mallin mukaan suorittaa kaikki seuraava
*l�yt�� tapa tutkia Suunnittelijaa tai luomisen mekanismeja,sill� vain t�ten saadaan selitysarvoa,todistusaineistoa puolesta
*l�yt�� tapa falsifioida luominen ja/tai Suunnittelija sit� itse��n koskevilla todisteilla.
*L�yt�� tapoja lis�t� evoluutioteorian premissej� ja v�hent�� omia,esimerkiksi todistamalla luonnonvalinta tai mutaatiot havaitsemattomiksi teoreettisiksi tapahtumiksi tai osoittamalla havainnoin, ett� yliluonnollinen on mahdollista.
Heti kun luominen olisi uusi paradigma, joutuisi se tutkimaan p��teesej��n, eli luomista ja Suunnittelua. Ja t�m� tarkoittaa nimenomaan luomisen mekanismeja, Suunnittelijan luonnetta ja Suunnitelman sis�lt��.
Kuhnin ajatuksen seurauksena tiedemaailma n�ytt�� historiallisesti seuraavan sellaista periaatetta ett� jos jokin teoria on sin�ns� j�rkev� (~''sound'') ja toimii k�yt�nn�n tasolla hyvin eli selitt�� ja ennustaa, ankarakin vetoaminen esim. havainnon suhteellisuuteen milloin mink�kin asian kannalta on mit�t�n argumentti; se ei sin�ll��n kaada mit��n. T�m� onkin sin�ns� j�rkev�� koska uusien sekoittavien tekij�iden l�yt�minen tai niiden mahdollisuuden olemassaolo mihin tahansa tutkimusasetelmaan ei yleens� ole kovinkaan haastavaa. T�llaisen ep�varmuuden toteaminen ei kuitenkaan viel� tarkoita mit��n, jos sen merkityst� tuloksille ei ole mill��n lailla kvantisoitu.
Siis ne kreationistit joka v�itt�v�t ett� "ei meid�n tarvitse puuttua Suunnittelijaan tai Suunnitteluun, koska ne ovat itsess��n j�rkevi�" ovat siis t�ysin hakoteill�,sill� jos paradigma ei tutki perusteesej��n,ei se anna meille mit��n tietoa eik� n�inollen kuulu tieteen piiriin.
Paradigman vaihdos ei siis ikin� perustu pelkkien jonkun teorian anomalioiden tai selitt�m�tt� j��vien osa -alueiden listauksella. Se on loogisesti yht� j�rkev��, kuin sanoa ett� kun sika ei lenn�, on lehm�n lennett�v�. Esimerkiksi anomaliat voidaan mahdollisesti ratkaista teorian parannuksilla tulevaisuudessa. T�m�n mahdottomaksi v�itt�minen on itse asiassa sama kuin mit� enne Wrightin veljeksi� ajateltiin : "Kun ihminen ei koskaan ole lent�nyt ilmaa painavammilla koneilla, emme ikin� tule lent�m��nk��n niill�." Teoria korvautuu siksi vain paremmalla teorialla. Eih�n "evoluutio vai kreationismi" -keskustelussa kreationistitkaan vakuutu sill�, ett� kun heilt� puuttuu empiirinen havaintoaineisto sek� Jumalasta ett� H�nest� luomisty�n ja ihmeen ��ress� (anomalioita) on evoluution pakosti oltava totta..
On muistettava,ett� Kuhn on tieteen historioitsija: H�n puhuu itse asiassa aivan eri asiasta kuin Hempel tai Popper. Kuhn k�sittelee teorian kehityst� nojaten tieteen historiasta saatuihin havaintoihin -ja muistaa korostaa tutkittavuuden merkityst�.
On jopa mahdollista, ett� h�nen tutkimuksensa osoitti ett� tiedemaailmassa ei ole "kaikki kunnossa" sen sijaan, ett� h�n olisi kertonut siit� miten teorian pit�isi kehitty�.
Sen sijaan h�n ei k�sittele tieteen kriteereit� muuten. Olisikin paha ajatusvirhe ajatella, ett� Kuhnin ideat voisivat sis�ll�llisesti korvata tieteen kriteereit� asettavan tieteenfilosofian. Sen sijaan se voidaan katsoa sen hy�dylliseksi t�ydent�j�ksi, apuv�lineeksi.
Kuhnia lukiessa on my�s otettava huomioon, ett� vaikka teoria muuttuu, ei vanhoja tutkimuksia yleens� hyl�t�, vaan nimenomaan ne tulkitaan uudella tavalla. Esimerkiksi James Clerk Maxwellin laskut, joilla aikaisemmin toisistaan irralliset entropia sek� informaatio kytkettiin yhteen p�tev�t yh�, vaikka laskut tehtiin vanhan ja jo kumotun "eetteriajatuksen" pohjalta. Yleisest� harhaluulosta poiketen ei voida tehd� jaottelua "vanhojen havaintojen uudelleentulkitsemisparadigmaa" ja "uuteen tutkimusmetodiin pohjautuvaa paradigmaa". Pikemminkin uudet menetelm�t -joita my�s kaikki teoriat ovat- avaavat uusia tutkimusv�yli�, ja t�m� johtaa uusiin tulkintoihin jotka selitt�v�t vanhaa ja uutta paremmin. T�ll�iselle uudelle paradigmalle eiv�t ole tyypillisi� seuraavankaltaiset lausunnot:
"I don�t think I�m obligated to propose an alternate theory" ... "I don�t pretend to have an alternate theory that explains the history of life."
(Jonathan Wells,"Intelligent Design is Neither", American Chronicle, 2007)
...
"I also don�t think that there is really a theory of intelligent design at the present time to propose as a comparable alternative to the Darwinian theory, which is, whatever errors it might contain, a fully worked out scheme. There is no intelligent design theory that�s comparable. Working out a positive theory is the job of the scientific people that we have affiliated with the movement. Some of them are quite convinced that it�s doable, but that�s for them to prove�No product is ready for competition in the educational world."
(Phillip Johnson)
Mit� tieteellinen vallankumous ei ole
Paradigman vaihdos ei koskaan nojaa "v��r��n pulmaan"(~�false dilemma�), jossa maailma jaetaan kahtia siten, ett� vanhan teorian kritisointi johtaa siihen ett� on pakko hyv�ksy� joku "ainut vaihtoehtoinen malli" tilalle. T�ll�inen on nimenomaan (ID)kreationistien suosikkitaktiikka : He v�itt�v�t, ett� el�m� on joko luojan luomaa tai kehittynyt evoluutiossa jonka j�lkeen he viett�v�t suurimman osan ajastaan etsien "aukkoja" evoluutiosta ja t�m�n pohjalta he p��ttelev�t, ett� koska evoluutio on v��rin, siit� seuraa, ett� Suunnittelija loi maailman. Kuitenkin tieteellisiss� vallankumouksissa ja paradigman muutoksissa pelkk� teorian hylk��minen ei riit�. Teoria pit�� korvata paremmalla mallilla. Toisin sanoen kyseess� t�ytyy olla erinomainen malli, sen puolesta puhuvien todisteiden kera, ei pelk�st��n kritisointia vanhaa teoriaa vastaan. Kuhnin mallin mukaan ajatellen se, joka esitt�� ep�tavallisia, nykyparadigman vastaisia, v�itteit� on velvollinen todistamaan v�itteens�. T�lt� l�ht�kohdin kosmologit jotka ovat jo saaneet "big bangin" paradigmaksi eiv�t joudu todistamaan kaikkia muita v��r�ksi, ja big bangin vastustajien on osoitettava ett� heid�n teoriansa selitt�� tapahtumat "big bangia" paremmin = tarkemmin ja tarkemmin. Samoin evoluutikot, jotka ovat jo onnistuneet saamaan oman kantansa vanhan luomisparadigman tilalle ovat oikeassa kunnes luomisoppineet tuovat laajemman ja tarkemman selitysmallin tilalle. Kuhnin paradigma -ajattelun mukaan t�m� on hinta, jonka joutuu maksamaan kannattaessaan "ei t�m�n hetken paradigmaa", siit� huolimatta onko oikeassa tai v��r�ss�.
Lis�tietoja:
Otto Lappi, "Tieteellinen p��ttely & selitt�minen kognitiotieteilij�ille", 2006
Michael Shermer & Pat Linse(suom. Pertti Laine), "Kuinka tunnistat huuhaan", 2003
Teorioiden paremmuutta vertaillaan monilla tavoin, mutta selitysarvoon se aina jollain lailla perustuu. Koska teorioita ei voida suoraan verrata totuuteen, joudutaan k�ytt�m��n suhdetta havaintoihin. Eik� mink� tahansalaisia yhteyksi�k��n hyv�ksyt�. Simon Singhin kirjassa "Big Bang" korostetaan sit�, ett� vanha maakeskinen malli ennusti planeettojen ratoja erityisen tarkasti paremmin kuin maakeskinen malli, sen takia ett� aurinkokeskinen Kopernikuksen malli perustui ympyr�ille, eik� ellipseille kuin nyky��n ajatellaan. Sen ongelmana oli kuitenkin tajuton monimutkaisuus. Kun Ptolemaioksen mallia oli t�ydennetty uusilla elementeill�, sen ratalaskut antoivat oikeita tuloksia vetoamalla selityst� vaille j��neill� episykleill�, deferenteill�, ekvanteilla ja eksentreill�. Tulosten havaintojenmukaisuus oli kuitenkin er�s syy sille, ett� Kopernikuksen tulokset tuomittiin aluksi vain "k�tev�ksi keinoksi laskea tuloksia", eik� niink��n todellisuutta oikeasti kuvaavana teoriana. Kuitenkin Kopernikuksen malli hyv�ksyttiin, kun Ptolemaiolaisen mallin ainut mahdollisuus oli lis�t� uusia elementtej�, jotka Okhamin partaveitsen vastaisina heikensiv�t teoriaa, tehden siit� "v�hemm�n elegantin". Siit� huolimatta, ett� se antoi eritt�in tarkkoja kuvauksia.
Mik� kuvaa sit� ett� mik� tahansa perustila saadaan kuvaamaan mit� tahansa tapahtumasarjaa, jos t�lle annetaan mahdollisuus ottaa miten paljon premissej� tahansa ja jos t�m�n annetaan vain korjata itse��n "ad hoc" -p��ttelyill�. Samalla tulee selv�ksi se, ett� tieteess� verrataan parhaita teorioita. Pelkk� kritiikki ilman vaihtoehtoja johtaa yleens� siihen ett� parasta teoriaa korjaillaan premisseill� ja "ad hoc" -heitoilla, jopa l�hes ��rett�myyksiin asti.
Vertailua ei tehd� esimerkiksi sen pohjalta, kuinka monta kertaa jotain teoriaa on paranneltu. Teorian muuntelu kun voi kertoa sek� siit� ett� teoria on huono tai sitten siit�, ett� se on hedelm�llinen lukuisista n�k�kulmista ja ett� sit� tutkitaan kriittisesti, kun mallia on vaihdettu havaintoihin paremmin sopivaksi. T�ll� kriteerein olisi siis sama, kuin valitsisi matkapuhelinliittym�ns� sen mukaan kuinka monta kertaa ne ovat alentaneet hintojaan eik� sen mukaan mill� on halvimmat hinnat.
Jotta Luomistieteen vallankumous olisi todellinen asia,niin kreationismin t�ytyisi siis Kuhnin mallin mukaan suorittaa kaikki seuraava
*l�yt�� tapa tutkia Suunnittelijaa tai luomisen mekanismeja,sill� vain t�ten saadaan selitysarvoa,todistusaineistoa puolesta
*l�yt�� tapa falsifioida luominen ja/tai Suunnittelija sit� itse��n koskevilla todisteilla.
*L�yt�� tapoja lis�t� evoluutioteorian premissej� ja v�hent�� omia,esimerkiksi todistamalla luonnonvalinta tai mutaatiot havaitsemattomiksi teoreettisiksi tapahtumiksi tai osoittamalla havainnoin, ett� yliluonnollinen on mahdollista.
Heti kun luominen olisi uusi paradigma, joutuisi se tutkimaan p��teesej��n, eli luomista ja Suunnittelua. Ja t�m� tarkoittaa nimenomaan luomisen mekanismeja, Suunnittelijan luonnetta ja Suunnitelman sis�lt��.
Kuhnin ajatuksen seurauksena tiedemaailma n�ytt�� historiallisesti seuraavan sellaista periaatetta ett� jos jokin teoria on sin�ns� j�rkev� (~''sound'') ja toimii k�yt�nn�n tasolla hyvin eli selitt�� ja ennustaa, ankarakin vetoaminen esim. havainnon suhteellisuuteen milloin mink�kin asian kannalta on mit�t�n argumentti; se ei sin�ll��n kaada mit��n. T�m� onkin sin�ns� j�rkev�� koska uusien sekoittavien tekij�iden l�yt�minen tai niiden mahdollisuuden olemassaolo mihin tahansa tutkimusasetelmaan ei yleens� ole kovinkaan haastavaa. T�llaisen ep�varmuuden toteaminen ei kuitenkaan viel� tarkoita mit��n, jos sen merkityst� tuloksille ei ole mill��n lailla kvantisoitu.
Siis ne kreationistit joka v�itt�v�t ett� "ei meid�n tarvitse puuttua Suunnittelijaan tai Suunnitteluun, koska ne ovat itsess��n j�rkevi�" ovat siis t�ysin hakoteill�,sill� jos paradigma ei tutki perusteesej��n,ei se anna meille mit��n tietoa eik� n�inollen kuulu tieteen piiriin.
Paradigman vaihdos ei siis ikin� perustu pelkkien jonkun teorian anomalioiden tai selitt�m�tt� j��vien osa -alueiden listauksella. Se on loogisesti yht� j�rkev��, kuin sanoa ett� kun sika ei lenn�, on lehm�n lennett�v�. Esimerkiksi anomaliat voidaan mahdollisesti ratkaista teorian parannuksilla tulevaisuudessa. T�m�n mahdottomaksi v�itt�minen on itse asiassa sama kuin mit� enne Wrightin veljeksi� ajateltiin : "Kun ihminen ei koskaan ole lent�nyt ilmaa painavammilla koneilla, emme ikin� tule lent�m��nk��n niill�." Teoria korvautuu siksi vain paremmalla teorialla. Eih�n "evoluutio vai kreationismi" -keskustelussa kreationistitkaan vakuutu sill�, ett� kun heilt� puuttuu empiirinen havaintoaineisto sek� Jumalasta ett� H�nest� luomisty�n ja ihmeen ��ress� (anomalioita) on evoluution pakosti oltava totta..
On muistettava,ett� Kuhn on tieteen historioitsija: H�n puhuu itse asiassa aivan eri asiasta kuin Hempel tai Popper. Kuhn k�sittelee teorian kehityst� nojaten tieteen historiasta saatuihin havaintoihin -ja muistaa korostaa tutkittavuuden merkityst�.
On jopa mahdollista, ett� h�nen tutkimuksensa osoitti ett� tiedemaailmassa ei ole "kaikki kunnossa" sen sijaan, ett� h�n olisi kertonut siit� miten teorian pit�isi kehitty�.
Sen sijaan h�n ei k�sittele tieteen kriteereit� muuten. Olisikin paha ajatusvirhe ajatella, ett� Kuhnin ideat voisivat sis�ll�llisesti korvata tieteen kriteereit� asettavan tieteenfilosofian. Sen sijaan se voidaan katsoa sen hy�dylliseksi t�ydent�j�ksi, apuv�lineeksi.
Kuhnia lukiessa on my�s otettava huomioon, ett� vaikka teoria muuttuu, ei vanhoja tutkimuksia yleens� hyl�t�, vaan nimenomaan ne tulkitaan uudella tavalla. Esimerkiksi James Clerk Maxwellin laskut, joilla aikaisemmin toisistaan irralliset entropia sek� informaatio kytkettiin yhteen p�tev�t yh�, vaikka laskut tehtiin vanhan ja jo kumotun "eetteriajatuksen" pohjalta. Yleisest� harhaluulosta poiketen ei voida tehd� jaottelua "vanhojen havaintojen uudelleentulkitsemisparadigmaa" ja "uuteen tutkimusmetodiin pohjautuvaa paradigmaa". Pikemminkin uudet menetelm�t -joita my�s kaikki teoriat ovat- avaavat uusia tutkimusv�yli�, ja t�m� johtaa uusiin tulkintoihin jotka selitt�v�t vanhaa ja uutta paremmin. T�ll�iselle uudelle paradigmalle eiv�t ole tyypillisi� seuraavankaltaiset lausunnot:
"I don�t think I�m obligated to propose an alternate theory" ... "I don�t pretend to have an alternate theory that explains the history of life."
(Jonathan Wells,"Intelligent Design is Neither", American Chronicle, 2007)
...
"I also don�t think that there is really a theory of intelligent design at the present time to propose as a comparable alternative to the Darwinian theory, which is, whatever errors it might contain, a fully worked out scheme. There is no intelligent design theory that�s comparable. Working out a positive theory is the job of the scientific people that we have affiliated with the movement. Some of them are quite convinced that it�s doable, but that�s for them to prove�No product is ready for competition in the educational world."
(Phillip Johnson)
Mit� tieteellinen vallankumous ei ole
Paradigman vaihdos ei koskaan nojaa "v��r��n pulmaan"(~�false dilemma�), jossa maailma jaetaan kahtia siten, ett� vanhan teorian kritisointi johtaa siihen ett� on pakko hyv�ksy� joku "ainut vaihtoehtoinen malli" tilalle. T�ll�inen on nimenomaan (ID)kreationistien suosikkitaktiikka : He v�itt�v�t, ett� el�m� on joko luojan luomaa tai kehittynyt evoluutiossa jonka j�lkeen he viett�v�t suurimman osan ajastaan etsien "aukkoja" evoluutiosta ja t�m�n pohjalta he p��ttelev�t, ett� koska evoluutio on v��rin, siit� seuraa, ett� Suunnittelija loi maailman. Kuitenkin tieteellisiss� vallankumouksissa ja paradigman muutoksissa pelkk� teorian hylk��minen ei riit�. Teoria pit�� korvata paremmalla mallilla. Toisin sanoen kyseess� t�ytyy olla erinomainen malli, sen puolesta puhuvien todisteiden kera, ei pelk�st��n kritisointia vanhaa teoriaa vastaan. Kuhnin mallin mukaan ajatellen se, joka esitt�� ep�tavallisia, nykyparadigman vastaisia, v�itteit� on velvollinen todistamaan v�itteens�. T�lt� l�ht�kohdin kosmologit jotka ovat jo saaneet "big bangin" paradigmaksi eiv�t joudu todistamaan kaikkia muita v��r�ksi, ja big bangin vastustajien on osoitettava ett� heid�n teoriansa selitt�� tapahtumat "big bangia" paremmin = tarkemmin ja tarkemmin. Samoin evoluutikot, jotka ovat jo onnistuneet saamaan oman kantansa vanhan luomisparadigman tilalle ovat oikeassa kunnes luomisoppineet tuovat laajemman ja tarkemman selitysmallin tilalle. Kuhnin paradigma -ajattelun mukaan t�m� on hinta, jonka joutuu maksamaan kannattaessaan "ei t�m�n hetken paradigmaa", siit� huolimatta onko oikeassa tai v��r�ss�.
Lis�tietoja:
Otto Lappi, "Tieteellinen p��ttely & selitt�minen kognitiotieteilij�ille", 2006
Michael Shermer & Pat Linse(suom. Pertti Laine), "Kuinka tunnistat huuhaan", 2003
Vertailua ei tehd� esimerkiksi sen pohjalta, kuinka monta kertaa jotain teoriaa on paranneltu. Teorian muuntelu kun voi kertoa sek� siit� ett� teoria on huono tai sitten siit�, ett� se on hedelm�llinen lukuisista n�k�kulmista ja ett� sit� tutkitaan kriittisesti, kun mallia on vaihdettu havaintoihin paremmin sopivaksi. T�ll� kriteerein olisi siis sama, kuin valitsisi matkapuhelinliittym�ns� sen mukaan kuinka monta kertaa ne ovat alentaneet hintojaan eik� sen mukaan mill� on halvimmat hinnat.
Jotta Luomistieteen vallankumous olisi todellinen asia,niin kreationismin t�ytyisi siis Kuhnin mallin mukaan suorittaa kaikki seuraava
*l�yt�� tapa tutkia Suunnittelijaa tai luomisen mekanismeja,sill� vain t�ten saadaan selitysarvoa,todistusaineistoa puolesta
*l�yt�� tapa falsifioida luominen ja/tai Suunnittelija sit� itse��n koskevilla todisteilla.
*L�yt�� tapoja lis�t� evoluutioteorian premissej� ja v�hent�� omia,esimerkiksi todistamalla luonnonvalinta tai mutaatiot havaitsemattomiksi teoreettisiksi tapahtumiksi tai osoittamalla havainnoin, ett� yliluonnollinen on mahdollista.
Heti kun luominen olisi uusi paradigma, joutuisi se tutkimaan p��teesej��n, eli luomista ja Suunnittelua. Ja t�m� tarkoittaa nimenomaan luomisen mekanismeja, Suunnittelijan luonnetta ja Suunnitelman sis�lt��.
Kuhnin ajatuksen seurauksena tiedemaailma n�ytt�� historiallisesti seuraavan sellaista periaatetta ett� jos jokin teoria on sin�ns� j�rkev� (~''sound'') ja toimii k�yt�nn�n tasolla hyvin eli selitt�� ja ennustaa, ankarakin vetoaminen esim. havainnon suhteellisuuteen milloin mink�kin asian kannalta on mit�t�n argumentti; se ei sin�ll��n kaada mit��n. T�m� onkin sin�ns� j�rkev�� koska uusien sekoittavien tekij�iden l�yt�minen tai niiden mahdollisuuden olemassaolo mihin tahansa tutkimusasetelmaan ei yleens� ole kovinkaan haastavaa. T�llaisen ep�varmuuden toteaminen ei kuitenkaan viel� tarkoita mit��n, jos sen merkityst� tuloksille ei ole mill��n lailla kvantisoitu.
Siis ne kreationistit joka v�itt�v�t ett� "ei meid�n tarvitse puuttua Suunnittelijaan tai Suunnitteluun, koska ne ovat itsess��n j�rkevi�" ovat siis t�ysin hakoteill�,sill� jos paradigma ei tutki perusteesej��n,ei se anna meille mit��n tietoa eik� n�inollen kuulu tieteen piiriin.
Paradigman vaihdos ei siis ikin� perustu pelkkien jonkun teorian anomalioiden tai selitt�m�tt� j��vien osa -alueiden listauksella. Se on loogisesti yht� j�rkev��, kuin sanoa ett� kun sika ei lenn�, on lehm�n lennett�v�. Esimerkiksi anomaliat voidaan mahdollisesti ratkaista teorian parannuksilla tulevaisuudessa. T�m�n mahdottomaksi v�itt�minen on itse asiassa sama kuin mit� enne Wrightin veljeksi� ajateltiin : "Kun ihminen ei koskaan ole lent�nyt ilmaa painavammilla koneilla, emme ikin� tule lent�m��nk��n niill�." Teoria korvautuu siksi vain paremmalla teorialla. Eih�n "evoluutio vai kreationismi" -keskustelussa kreationistitkaan vakuutu sill�, ett� kun heilt� puuttuu empiirinen havaintoaineisto sek� Jumalasta ett� H�nest� luomisty�n ja ihmeen ��ress� (anomalioita) on evoluution pakosti oltava totta..
On muistettava,ett� Kuhn on tieteen historioitsija: H�n puhuu itse asiassa aivan eri asiasta kuin Hempel tai Popper. Kuhn k�sittelee teorian kehityst� nojaten tieteen historiasta saatuihin havaintoihin -ja muistaa korostaa tutkittavuuden merkityst�.
On jopa mahdollista, ett� h�nen tutkimuksensa osoitti ett� tiedemaailmassa ei ole "kaikki kunnossa" sen sijaan, ett� h�n olisi kertonut siit� miten teorian pit�isi kehitty�.
Sen sijaan h�n ei k�sittele tieteen kriteereit� muuten. Olisikin paha ajatusvirhe ajatella, ett� Kuhnin ideat voisivat sis�ll�llisesti korvata tieteen kriteereit� asettavan tieteenfilosofian. Sen sijaan se voidaan katsoa sen hy�dylliseksi t�ydent�j�ksi, apuv�lineeksi.
Kuhnia lukiessa on my�s otettava huomioon, ett� vaikka teoria muuttuu, ei vanhoja tutkimuksia yleens� hyl�t�, vaan nimenomaan ne tulkitaan uudella tavalla. Esimerkiksi James Clerk Maxwellin laskut, joilla aikaisemmin toisistaan irralliset entropia sek� informaatio kytkettiin yhteen p�tev�t yh�, vaikka laskut tehtiin vanhan ja jo kumotun "eetteriajatuksen" pohjalta. Yleisest� harhaluulosta poiketen ei voida tehd� jaottelua "vanhojen havaintojen uudelleentulkitsemisparadigmaa" ja "uuteen tutkimusmetodiin pohjautuvaa paradigmaa". Pikemminkin uudet menetelm�t -joita my�s kaikki teoriat ovat- avaavat uusia tutkimusv�yli�, ja t�m� johtaa uusiin tulkintoihin jotka selitt�v�t vanhaa ja uutta paremmin. T�ll�iselle uudelle paradigmalle eiv�t ole tyypillisi� seuraavankaltaiset lausunnot:
"I don�t think I�m obligated to propose an alternate theory" ... "I don�t pretend to have an alternate theory that explains the history of life."
(Jonathan Wells,"Intelligent Design is Neither", American Chronicle, 2007)
...
"I also don�t think that there is really a theory of intelligent design at the present time to propose as a comparable alternative to the Darwinian theory, which is, whatever errors it might contain, a fully worked out scheme. There is no intelligent design theory that�s comparable. Working out a positive theory is the job of the scientific people that we have affiliated with the movement. Some of them are quite convinced that it�s doable, but that�s for them to prove�No product is ready for competition in the educational world."
(Phillip Johnson)
Mit� tieteellinen vallankumous ei ole
Paradigman vaihdos ei koskaan nojaa "v��r��n pulmaan"(~�false dilemma�), jossa maailma jaetaan kahtia siten, ett� vanhan teorian kritisointi johtaa siihen ett� on pakko hyv�ksy� joku "ainut vaihtoehtoinen malli" tilalle. T�ll�inen on nimenomaan (ID)kreationistien suosikkitaktiikka : He v�itt�v�t, ett� el�m� on joko luojan luomaa tai kehittynyt evoluutiossa jonka j�lkeen he viett�v�t suurimman osan ajastaan etsien "aukkoja" evoluutiosta ja t�m�n pohjalta he p��ttelev�t, ett� koska evoluutio on v��rin, siit� seuraa, ett� Suunnittelija loi maailman. Kuitenkin tieteellisiss� vallankumouksissa ja paradigman muutoksissa pelkk� teorian hylk��minen ei riit�. Teoria pit�� korvata paremmalla mallilla. Toisin sanoen kyseess� t�ytyy olla erinomainen malli, sen puolesta puhuvien todisteiden kera, ei pelk�st��n kritisointia vanhaa teoriaa vastaan. Kuhnin mallin mukaan ajatellen se, joka esitt�� ep�tavallisia, nykyparadigman vastaisia, v�itteit� on velvollinen todistamaan v�itteens�. T�lt� l�ht�kohdin kosmologit jotka ovat jo saaneet "big bangin" paradigmaksi eiv�t joudu todistamaan kaikkia muita v��r�ksi, ja big bangin vastustajien on osoitettava ett� heid�n teoriansa selitt�� tapahtumat "big bangia" paremmin = tarkemmin ja tarkemmin. Samoin evoluutikot, jotka ovat jo onnistuneet saamaan oman kantansa vanhan luomisparadigman tilalle ovat oikeassa kunnes luomisoppineet tuovat laajemman ja tarkemman selitysmallin tilalle. Kuhnin paradigma -ajattelun mukaan t�m� on hinta, jonka joutuu maksamaan kannattaessaan "ei t�m�n hetken paradigmaa", siit� huolimatta onko oikeassa tai v��r�ss�.
Lis�tietoja:
Otto Lappi, "Tieteellinen p��ttely & selitt�minen kognitiotieteilij�ille", 2006
Michael Shermer & Pat Linse(suom. Pertti Laine), "Kuinka tunnistat huuhaan", 2003
*l�yt�� tapa tutkia Suunnittelijaa tai luomisen mekanismeja,sill� vain t�ten saadaan selitysarvoa,todistusaineistoa puolesta
*l�yt�� tapa falsifioida luominen ja/tai Suunnittelija sit� itse��n koskevilla todisteilla.
*L�yt�� tapoja lis�t� evoluutioteorian premissej� ja v�hent�� omia,esimerkiksi todistamalla luonnonvalinta tai mutaatiot havaitsemattomiksi teoreettisiksi tapahtumiksi tai osoittamalla havainnoin, ett� yliluonnollinen on mahdollista.
Heti kun luominen olisi uusi paradigma, joutuisi se tutkimaan p��teesej��n, eli luomista ja Suunnittelua. Ja t�m� tarkoittaa nimenomaan luomisen mekanismeja, Suunnittelijan luonnetta ja Suunnitelman sis�lt��.