Dualismi
T�ss� jutussa dualismi tarkoittaa k�sityst� siit� ett� ett� henki ja aine ~ sielu ja ruumis ovat kaksi olemukseltaan erilaista oliota. Voimme kuvata dualistista tilannetta siten, ett� aivot olisivat jonkinlainen vastaanontin, joka ainoastaan ottaa vastaan henke�, joka sitten ohjaa ruumista.* T�ll�in henki vaikuttaa aivoihin, jonka toiminta muuttuu ja sit� kautta seuraa toimintaa. Dualistinen n�kemys on my�s teistinen evoluutio, jossa Jumala vaikuttaa universumin ulkopuolelta evoluution kulkuun.
Dualismi on hyvinkin mahdollista; Emme voi osoittaa sit� mitenk��n v��r�ksi, ja voimme joka tapauksessa keksi� joustavan selityksen sille miksi maailma voisi olla dualistinen. Lis�ksi me olemme siin� tilanteessa, ett� jos meill� ei ole mit��n selityst� jollekin asialle, emme voi sanoa onko naturalistinen vai dualistinen selitysmalli yksinkertaisempi. T�m� ei tietenk��n tee naturalistista n�kemyst� v��r�ksi. Mutta ei toisaalta tuhoa dualististakaan selityst� "puhtaimmillaan".
Jos joku selitt�� t�m�n "Hengell�", onko jotankin v�hemm�n monimutkaista sanoa, ett� "se nyt vain on"? Ei tietenk��n. On periaatteessa mahdollista ett� henkisyys ja sen maailmanluonti on niin yksinkertainen selitys, ett� se mahtuu lerpulle ja ett� sit� voi py�ritt�� 286:sella.
Tosin Dembskin kompleksisen t�smennetyn informaation kannattajat eiv�t voi vedota siihen, koska heid�n er�s p��premissins� on, ett� kompleksi t�smennetty informaatio ainoastaan s�ilyy tai tuhoutuu. Informaatio "displacementataan" aina jostain, jossa on enemm�n informaatiota. Koska he sanovat ett� t�m� on sit� "kompleksisuutta", jota he selitt�v�t, heid�n Suunnittelijansa on pakosti kompleksisempi. Toki voidaan viitata eifysikaaliseen tilaan, mutta t�m� tarkoittaa sit�, ett� universumin syntytilanteessa voi synty� vaikka mit� m��ri� t�ll�ist� informaatiota. T�m� johtaa suoraan siiehn ett� antrooppinen periaate sortuu, mutta toisaalta se mahdollisuus ett� "CS -informaatio" oli alusta asti, vain hajallaan universumissa ja sen laeissa, ja aika vain kaivoi sen esiin. T�m� tarkoittaa sit� ett� vastakkain on universumin sis�lt�m� kompleksisuus, tai Suunnittelija joka on jo m��ritelm�llisesti kompleksisempi. T�m� tarkoittaa sit� ett� pelkk� universumi on yksinkertaisempi oletus
Tosiasiassa tilanne on kuitenkin mielest�ni ongelmallisempi. Sill� tilanne tuntuu etenev�n aina siten, ett� dualisti kritisoi, kuinka luonnonselitt�j� on ottanut llian rajatun tutkimuskohteen, ei pysty selitt�m��n kaikkea. Keskustelu etenee siis siten, ett� aivoper�isen �lyn tai naturalistista universumin selityst� hakeva joutuu selitt�m��n. H�n on kritisoinnin kohteena. Kun taas dualistinen puoli ei selit�. Se tyytyy vain kritisoimaan, sill� sen j�senet "tiet�v�t jo valmiiksi".
Itse asiassa dualismi ei kykene m��rittelem��n itse��n kunnolla. Se nousee esiin tyypillisesti "somethingelseismin�", joka on nimetty "tietoisuudeksi" tai "hengeksi", mutta jonka sis�ll�st� emme osaa sanoa mit��n positiivista. Se on ehk� "�ly�", mutta t�m� �lyk��n ei tietenk��n ole sellaista �ly�, jota voisimme tutkia ja ominaisuuksia selvitt�� samaan tapaan, kuin mit� naturalistit omissa hauissaan etsiv�t. On siksi ihan hyv� asia kysy� ett� "mik� dualistinen selitysmalli"?
Dualismi "tutkimushypoteesina" kun on itse asiassa "soul-in-the-gaps" -malli; Vaikka l�yt�isimme miten kattavan ja miten lainomaisen syy-seurausketjun, voidaan aina v�itt�� ett� korrelaatio on "pinnallinen", ja ett� se johtuu oikeasti siit� ett� jokin sielu aikaansaa sen, vaikuttaa sen kautta: Laki on vain metodi, joka vastaanottaa ja siirt�� sielun komennusta.
T�ll�inen ajattelutapa on varmasti sellainen jonka jokainen kreationisti kokee kotoisaksi:
N�kemys jota ei mitenk��n voi osoittaa v��r�ksi, ja n�kemys jonka ei koskaan tarvitse selitt�� itse mit��n, vaan joka p�invastoin voi keskitty� ainoastaan huuli py�re�n� ihmettelem��n "mutta mik� aikaansai havaitun korrelaation". Ja voi jatkaa t�t� ad absurdum.
Tieteellisen tutkimuksen kannalta t�ll�inen esitys on kuitenkin -toki mahdollinen- mutta tutkimusty�n tekemisen kannalta -ainakin toistaiseksi- liian ep�m��r�inen n�kemys, joka sallii kaikenlaisen k�sienlevittelyn: Dualismia ei voi kumota, koska se ei itse asiassa johda mihink��n testattaviin tuloksiin; Joko mieli k�ytt�� ja ohjaa lakeja, piiloutuu heisenbergin ep�tarkkuusperiaatteeseen tai on aukko laeissa. Kaikki tilanteet k�yv�t dualismille. Kuitenkin dualismin kannattajat -jotka v�itt�v�t sit� tieteelliseksi- vaativat usein kriitikoita todistamaan, ett� he ovat v��r�ss�. Teht�v� on selv�sti mahdoton, mutta siit� ei seuraa, ett� dualismi olisi tutkimusty�n kannalta j�rkev� malli.
Sen sijaan eitieteellisen� mallina, joka ei v�it� olevansa empiriaa, se on aivan j�rkev�. Gouldin nonoverlapping magisteria -periaate: H�n katsoi, ett� dualistiset kysymykset -esimerkiksi sielun olemassaolosta- eiv�t kuulu tieteen aihealueeseen ja tiede ei siksi voi todistaa niiden olemassaoloa v��r�ksi tai oikeaksi. Dualismin kysymys on siis pohjimmiltaan "kysymys johon tiede ei kykene vastaamaan". Samasta syyst� teistinen evoluutio on mahdollinen; H�n ei kiell� luonnonlakia, ja voi tutkia sit�. H�n voi jopa liitt�� t�h�n p��lle "ad hoc" mahdollisen Jumalan toimijaksi ja taustavaikuttajaksi. Mutta h�n ei mitenk��n voi tutkia sit� miten Jumala ohjaa evoluutiota. Melko suuri osa ID -l�isist� ja monet kreationisteista kuitenkin kannattavat nimenomaan "tieteellist� dualismia", jossa sielu paitsi on, on my�s "tieteellinen ja testattavissa oleva tosiasia".
Voimme kuitenkin osoittaa ett� dualismi ei ole v�ltt�m�t�nt�. Voimme siis tulla toimeen ilman ett� olettelemme mit��n "toista todellisuutta". Osa Intelligent Designereist�kin on esitt�nyt ett� tietoisuus ja �ly eiv�t v�ltt�m�tt� ole yliluonnollisia, vaan voivat olla esimerkiksi luonnollisten avaruusolentojen "naturalistisen" aivotoiminnan tuottamaa tietoisuutta.
Tosin on huomattava, ett� jos �ly on redusoituvissa naturalistisiin lakeihin, kuten esimerkiksi aivoihin -tai vaikka se olisi muista luonnonilmi�ist� irrallinen vahvan ydinvoiman kaltainen erillisvoima- Intelligent Designerill� ei olisi mit��n syyt� kritisoida naturalismia : Jos n�in on, voimme tiet�� naturalistisesti kaiken sen �lyn takana olevista ilmi�ist� ja seurauksista, joka yleens� ottaen siit� voidaan selvitt��. Naturalismin kritiikin on siksi joko viitattava aina dualismiin tai oltava mielet�nt�. T�t� kautta esimerkiksi CSI -konsepti, "eliminatiivinen filtteri", jossa designi� on se mit� j�� jos kaikki luonnolliset prosessit poistetaan, voi olla vain dualistinen: Jos �ly tiivistyy naturalistiseen aivotoimintaan, se selittyy laeilla, eik� sen tuotos olisi "eliminatiivisen filtterin designi�". N�iss� konsepteissa �lykk��n Suunnittelun kannattajien v�itteet siit� ett� he "eiv�t ota kantaa" vaan hyv�ksyv�t my�s sen vaihtoehdon ett� �ly olisi "luonnollista �ly�" ovat yksinkertaisesti v��ri� : Eliminatiivisen filtterin koko toiminta nojaa todistamattomaan hypoteesiin siit� ett� "�ly" EI ole "lakia tai sattumaa". Se nojaa premissiin siit� ett� dualistinen n�kemys on tosi.
Itse asiassa kun �ly tunnistetaan eliminatiivisella filtterill�, �ly on nimenomaan yliluonnollinen ihme. Yliluonnollisen on tavallisesti m��ritelty "luonnollisen yl�puolella olevaksi, ei luonnolliseksi", eli sellaiseksi, joka on tieteen mukaan t�ysin selitt�m�tt�miss�, luonteeltaan sellainen joka ei redusoidu luonnollisiin ilmi�ihin, kuten sattumaan lakiin ja n�iden yhdistelm��n. Eliminatiivisen filtterin tunnistama "Design" siis on niin yliluonnollista kuin vain voi olla. Kiemurtelu ei auta, koska Design on sis�ll�lt��n vain perinteinen yliluonnollisen m��ritelm�. Se, ett� he v�itt�v�t ett� ihmisen �ly tuottaa samanlaista ei pelasta heit�, koska jos he esitt�v�t ett� he tunnistavat samaa �ly� mit� ihmisten toiminnassakin, he itse asiassa v�itt�v�t ett� ihmisen ajattelutoiminta on nimenomaan yliluonnollista.
Aivot
Aivojen stimuloinnit osoittavat ett� tiettyjen aivoalueiden stimulointi ovi johtaa erilaisiin aistimuksiin. Tied�mme miten tiettyjen aivoalueiden tuhoutuminen. Aivovammat voivat johtaa spesifiin muutokseen aivojen tominnassa.
Esimerkiksi Antonio Damasion kirjat sis�lt�v�t runsaasti esimerkkej� n�ist� "leesioista".
Phineas Gagen otsalohkon l�pi lent�nyt ratapalkki muutti h�nen luonnettaan. T�m�n pohjalta voidaan ajatella ett� mielemme toimii fyysisen toiminnan kautta. Miksi mielemme v�syv�t, jos ainoastaan ruumiimme tekev�t ty�t�? Miksi hormonit ja mielialal��kkeet vaikuttavat mielialaamme, jos subjektiivinen osa on jokin ilmi�, joka toimii vapaana materiaalisesta ruumiista?
Dualisti voi tottakai selitt�� "ad hoc" ett� ruumis v�syy, eik� kykene en�� ottamaan sielun ohjausta vastaan, mink� sielu kokee turhauttavana ja "v�syy" t�t� kautta. Mutta miten tekisimme t�st� selityksest� empiirisen kokeen, joka falsifioisi dualismin?
Meill� on siis toisin sanoen elin, aivo, ja meill� on siihen liittyvi� tietoja, jotka koskevat aivojen toimintaa nimenomaan fyysisen ja kemiallisen reagoinnin alla. Ja tied�mme ett� aine vaikuttaa my�s mieleen -olipa se sitten pohjimmiltaan henkinen tai t�ysin redusoituva fyysiikkaan. Meill� on havaintoja, joissa aivot ja aivovammat vaikuttavat tajunnantasoon, muistiin, havainnointiin ja jopa luonteeseen:
Dualisti sanoo ett� korrelaatiot ovat vain "pinnallisia". Heist� korrelaatio ei selit�, vaan "itse Korrelaatio olisi selitett�v�". Heist� korrelaatiot johtuvat siit� ett� jokin aineesta t�ysin itsen�inen l�hde, jolla on ep�spesifit ja eitestattavat "ep�naturalistiset" ominaisuudet, aikaansaa ne.
Pohjimmaisena ongelmana t�ss� on se, ett� naturalisti lopettaa analyysin saavuttaessaan korrelaation, joka "peitt�v�n lain mallin mukaan" selitt�� ilmi�n. T�m� on h�nest� "end of analysis". Naturalisti ei suostu lopettamaan ennen kuin h�n p��see t�ll�iseen selitykseen. Dualisti taas ei suostu lopettamaan ennen kuin saavutetaan "henki". Emme tied� miten henki "selitt��", koska -toisin kuin korrelaation tapauksessa, jossa tied�mme jotain siit� mit� korrelaatio itsess��n on- emme tied� t�st� "hengest� itsess��n" mit��n. Molemmilla kuitenkin "analyysin huipentuma" on eri paikassa.
Tietoisuuden ja �lykkyyden aivoper�isyyden kannalta edullista on my�s se, ett� sen seurauksena ei koskaan l�ydy �lyllist� ihmist�, jolla ei olisi aivoja. Toki monissa vesip��tapauksissa normalin oloisen ihmisen aivoista ei ole j�ljell� paljoakaan, mutta heid�nk��n aivojaan ei voi kutsua t�ysin olemassaolemattomaksi; Heill� on aivot, joskin eritt�in pienet. T�ydellisen aivoton mutta tietoinen ihminen kumoaisi kiistattomasti tietoisuuden aivoper�isyyden.
Vastaanotin, mielen vaikutus ja naturalismi vs. dualismi;
Dualismin ongelmana on se, ett� heill� ei ole mit��n todistetta "syv�llisen korrelaationaiheuttajan" puolesta:
1:Meill� on pelk�st��n aivot, jotka ovat vastaanotin, mutta emme ole havainneet mit��n "input" -l�hdett�. T�m� on olennaisen t�rke��; Esimerkiksi k�nnyk�n toiminta perustuu l�hetin-vastaanottimena toimimiseen, ja t�m� onnistuu vain koska k�nnyk�ss� on l�hde, joka vastaanottaa radioaaltoja ja ��nt�. Ja nimenomaan n�m� vastaanotinosat vaikuttavat koko muun k�nnyk�n toimintaan; Voisimme periaatteessa osoittaa aivot vastaanottimeksi naturalismin keinoin huomaamalla ett� aivot vastaanottaisivat ja l�hett�isiv�t joitain "ajatusaaltoja".
Se, ett� t�ll�inen toiminta on mahdollinen "l�ytym�t�n ominaisuus" ei ole muuta kuin hassu rationalisointi, joka "ad hoc" selittelee tilanteen niin ett� dualismi ei kumoudu.
Voimme kuvata dualistisen ajattelun ydint� esimerkiksi TV -l�hetyksien kautta:* Jotta TV -vastaanottimelle voitaisiin viestitt�� mit� sen tulee tehd�, tieto t�ytyy v�litt�� jotenkin. Ja t�m� v�litt�minen tapahtuu nimenomaan radioaaltojen ominaisuuksien kautta: K�ytet��n frekvenssi�, energiaa ja muuta. Ja n�m� tulevat TV:n antenniin ja vaikuttavat t�t� kautta. Samoin tulisi olla aivojenkin kanssa.
Voimme toki tehd� dualistit ja vedotaan "merkitykseen" jota TV l�hetin-vastaanotin vain vastaanottaa ja v�litt�� -ymm�rt�m�tt� sit�- ja ett� ainut syy jotka antavat merkityksen ja ymm�rt�misen on "henkil�n henkisyys", eik� siksi "naturalistinen maailma". Dualisti kuitenkin t�t� p��telm�� tehdess��n itse asiassa tekee "piilo -oletuksen" siit� ett� se mik� tekee henkil�st� ajattelevan, kokevan ja ymm�rt�v�n ei ole "naturalistinen", vaan henkinen. Ja kun h�n t�m�n pohjalta p��ttelee ett� aineellinen ei voi luoda merkityst� vaan merkitykset syntyv�t vain hengess�, h�n itse asiassa syyllistyy virheelliseen p��ttelyyn jota kuvataan nimell� "keh�p��telm�".
Antennin kautta tulevan tiedon voi yksinkertaisesti osoittaa kokeellisesti siten, ett� kun laitamme TV -vastaanottimen tai k�nnyk�n paksuun lyijyvuoraukseen, ��ni� ei tule. Ja kun t�m�n j�lkeen otamme ne ulos laatikosta, ne toimivat yht� hyvin kuin ennen laatikkoon laittamista; ��ni' tulee. Jos pelkk� k�nnyk�n tai TV:n havaittu sis�inen toiminta selitt�isi niiden ��net, t�t� ei voitaisi tehd�. Voisimme havaita selv�sti ett� k�nnykk� paitsi l�hett��, my�s vastaanottaa, jotakin. Ja ilman t�t� jotain ��net eiv�t toimi.
Dualisti voi toki selitt�� ett� "ei tiedet� �lyeristett�", mutta t�m� on pelkk�� selittely� sille miksi h�nell� ei ole todisteita, eik� suinkaan todiste h�nen n�kemykselleen.
2: Materialistinen n�kemys tieoisuuden redusoitumisesta muihin luonnonlakeihin, kuten "aineelliseen aivotoimintaan"Tai tietokoneen ja sen toimintaan algoritmeineen voitaisiin osoittaa v��r�ksi ja t�t� kautta johtaa todisteet dualismille. T�h�n on muutama keino : Osoittaa ett� henkisyys on aivoista ja ruumiista irrallista esimerkiksi sill� ett� aivot ovat l�hetin-vastaanotin. Tai ett� tietoisuus on universumin perusvoima, jota v�litt�� perushiukkanen "spiritroni";
Kvanttifysiikan ep�varmuus ei viel� riit�. Osa dualisteista ajattelee, ett� kun kvanttifysiikassa, esimerkiksi kaksoisrakokokeessa, havainnointi vaikuttaa kokeen lopputulokseen, on ajattelu ja havainnointi, siis �ly, aineeseen perustavasti vaikuttava ominaisuus. T�ss� v�itteess� on kuitenkin perustavaa laatua oleva virhe, koska esim. kaksoisrakokokeessa fotonin aaltofunktio romahtaa koska siihen vaikuttaa mitattavissa oleva ja tiedetty fysikaalinen mekanismi; Mittauslaitteen mekaaninen toiminta. Tilannetta voidaan verrata siihen, kun mittaamme l�mp�� l�mp�mittarilla, my�s mittarin l�mp�tila vaikuttaa lopputulokseen. Jos mittaamme meren l�mp�tilaa pienell� l�mp�mittarilla on ero iso, mutta jos mittaamme kahvikupillista valtavalla kuorma -auton suuruisella l�mp�mittarilla, vaikuttaa l�mp�mittarin l�mp�tila lopputulokseen valtavasti. Sen sijaan fotoni, elektrono, atomi... ei v�lit� hittojakaan siit� onko siell� �lyllist� ihmist� lukemassa tuloksia.* Kvanttifysiikassakin fysikaalinen todellisuus - eik� mik��n siit� irrallinen dualistinen �ly - vaikuttaa fysikaaliseen todellisuuteen "naturalistisen" ja "mekanistisen" toiminnan kautta.
"Piilomuuttujia" k�sitelless� taas on huomioitava Ilkka Niiniluodon kirjassaan "Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: filosofisia esseit� tiedosta ja sen arvosta" esitt�m� huomautus siit�, ett� sek� laki ett� sen puute voidaan n�hd� Suunnittelun tuloksena. ~ Joko Jumala ohjelmoi luonnonlait, tai toimii niiden rinnalta. Kvanttifysiikan determinismin ja ep�determinismin k�sittely ei siksi tuo eroa Jumalan olemassaoloon, eli ei itse asiassa lainkaan testaa koko asiaa.
Spiritronien tuleminen ulkopuolelta aivoihin aikaansaa aivojen toiminnan muutokset. Toisaalta, jos henkinen v�litysaine ei olisikaan havaittavissa, voisimme silti osoittaa naturalistisen tietoisuuden v��r�ksi samalla konstilla, mit� Daniel Dennett on esitt�nyt. H�n on perustellut ett� jos "henkisyys" olisi luonteeltaan t�ysin eifysikaalinen, se tarkoittaisi sit� ett� sill� ei olisi fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa eik� massaa -eik� n�ist� riippuvia ominaisuuksia.
T�m�n "riippuvien ominaisuuksien" huomaaminen on t�rke��, koska esimerkiksi esineen muodolla ei ole massaa tai energiaa, mutta se redusoituu silti aineeseen, energiaan ja n�iden ominaisuuksiin. Jos lataan tietokonelevykkeelle pelin, se "ei paina mit��n", mutta se on silti t�ysin fysikaalista informaatiota.
Dualistikin voi ajattella, ett� ajattelukyky ei ole aivoissa, koska aivoista voidaan leikata palasia, eik� niiss� ole yhdess�k��n ajattelua, eik� mik��n yksitt�inen aivojen osa tee muista aivoista irrallaan mit��n tietty� toimintoa, kuten ajattele tai koe empatiaa; Ei ole mit��n �lykkyyden neuronia tai m�nnyntuoksun haistamisen synapsia. Mutta samalla logiikalla syd�n ei voisi toimia pumppuna, koska syd�nkin voidaan leikell� pieniin osiin, eik� yksik��n noista osista tee yksin syd�men pumppaamisteht�v��. Ei ole mit��n yksitt�ist� pumppaamisen syd�nlihassolua. Kun t�st� ei voida p��tell�, ett� syd�n vaatisi pumppaamiseensa jonkinlaisen ulkopuolisen vaikuttajatahon, ei samaa voida tietenk��n p��tell� aivoistakaan.*
Samasta syyst� ei tarvitse olettaa ett� �lykkyys olisi perim�ss� tai atomeissa. Toki aivotoiminta redusoituu aivojen rakenteeseen, joka taas rakentuu DNA:n ohjauksella, jotka taas nojaavat atomeihin ja lopulta alkeishiukkasten fysiikkaan. Mutta se ei tarkoita sit� ett� �ly olisi atomeissa "perusmuodossa". �lyn oleminen atomeissa olisi aivan yht� j�rkev� v�ite kuin v�ite siit� ett� atomeissa olisi ulostaminen tai muu suoliston toiminta.
Ja koska atomit eiv�t ole yksin��n �lykk�it�, ei voida my�sk��n sanoa ett� esimerkiksi taloja voitaisiin sanoa "naturalistisesta n�k�kannasta" �lykk�iksi yht� hyvin kuin ihmisi�; Talot eiv�t salamoi, mutta t�m� ei tarkoita sit� ett� pilvet eiv�t salamoisi. Samalla tavoin tiilikasan ajattelemattomuus ei tarkoita sit� ett� aivot eiv�t voisi ajatella.
Jos t�ll�inen henkisyys voisi vaikuttaa fyysiseen maailmaan fyysisen maailman ulkopuolelta, se kuitenkin johtaisi muutoksiin fysikaalisessa maailmassa joka taas n�kyisi aineessa ja energiassa. T�m� tarkoittaa sit�, ett� aineen ja energian s�ilymislait eiv�t p�tisi:
Kun Dennett kuvasi sit� mink�laisia ominaisuuksia "eifysikaalisella �lyll�" tulisi olla, jotta se voisi vaikuttaa fysikaalisessa maailmassa h�n teki p��telm�n siit� mink�laisia minimivaatimuksia vaaditaan jotta voitaisiin sanoa ett� jossain vaikuttaa ylip��t��n mik��n nykyfysikaalisten luonnonlakien ja ilmi�iden ulkopuolinen. Toki pelkk� s�ilymislakien rikkoutuminen ei kenties tekisi muuta kuin "kumoaisi aineen ja energian s�ilymislain" tai "kertoisi ett� vaaditaan jotain ylim��r�ist�": Mutta Dennettin esitys on nimenomaan sellainen, ett� "jos ei havaita rikkoutumista ei ole mit��n perusteita p��tell� nykyfysiikan ulkopuolista ilmi�t�" ; Voitaisiin siis havaita ett� olisi jotain joka ei redusoituisi aineen ja energian ominaisuuksiin. Siksi reduktionistien v�ite siit� ett� asiat redusoituvat aineen ja energian ominaisuuksiin voitaisiin kumota, osoittaa ett� vaaditaan lis�ksi jotakin muuta. Dennettin p��ttely voidaan ajatella "pinnallisesti" sit� kautta, ett� s�ilymislain rikkoutuminen ei ehk� tarkoita �ly�, mutta jos s�ilymislait p�tev�t aina, tied�mme tasan tarkkaan ett� "dualistinen �ly" ei ole mitenk��n voinut vaikuttaa. Dennettin p��telm��n vaikuttaa my�s se seikka, ett� em. s�ilymislait ovat fysiikassa keskeisimpi�: Koska Duhem-Quinen teesin mukaan tiede pyrkii ratkaisemaan tilanteen tavalla, joka vaatii v�hiten muutoksia koko tiedeverkkoon : tilanne k�yt�nn�ss� korjattaisiin pikemmin t�ydent�m�ll�, esimerkiksi "�lyll�", kuin kumoamalla s�ilymislait. Lopulliset p��telm�t tietysti teht�isiin sen mukaan mill� ehdoin nuo lait rikkoutuvat; Jos tyhj��n purkkiin syntyy esimerkiksi aina rukoiltaessa -mutta ei tiedett�isi kertaakaan ilman rukousta- kerralla jokin el�in, jota ei ole muualla tavattu, olisi p��telm�n� Jumala. Todenn�k�isesti se olisi suuri haitta my�s evoluutiolle, koska uutta ainetta syntyi ja se ei ilmaantunut v�hitt�isin muutoksin.
Ruumiistairtautumiskokemukset eiv�t todista irrallisesta sielusta, koska jos ne olisivat tosia ja joutuisimme p��ttelem��n t�st� ett� aivot ja ruumis eiv�t liity tietoisuuteen, joutuisimme p��ttelem��n ett� silmi� ei tarvita n�kemiseen. N�yiss� havainnoidaan n�k�aistimuksia ilman silmi� ; Jos n�yt pit�isiv�t paikkaansa, n�keminen ei liittyisi silmiin sen enemp�� kuin tietoisuus aivoihin. N�in ollen silmien -tai aivojen- puhkomisella ei pit�isi olla mit��n vaikutusta havainnointiin.
3: Teistinen filosofi Gabriel Marcell, esitti ett� objekti (ruumis) ei ollut subjektin (mieli) kohde, vaan ruumis ja mieli olivat yht�; Ruumis ei synnyt� sielua eik� sielu ruumista, vaan ruumis on el�misen edellytys. Oman ruumiin tarkkailu onnistuu vain jos on oma ruumis. Jos ihmisen mieli sen sijaan olisi irrallaan oleva "jokin" joka eristyy ruumiista, se joko abstrahoituu "yliluonnolliseksi" eli tutkimuksen kannalta "kohteeksi jota ei voi tutkia eik� saada tietoa" tai saa esineellisen "tietyn s��nt�jen kautta vaikuttajan" luonteen, jolloin voimme saada siit� jonkinlaisia tietoja. Mutta t�l�isen "tietyll� tavoin toimijan kohdalla" on Marcellin mielest� ongelmallista se, ett� jos s��nn�nmukaisuudet eiv�t riit� selitykseksi ruumiin kohdalla, vaan pit�� kysy� "mik� vaikuttaa niihin", pit�isi t�ll�isen "tietyn s��nt�jen kautta vaikuttajan" kohdalla kysy� sama, josta tulisi taas kysy� sama ad absurdum
4: Huonoimmillaankin voimme ajatella ett� dualistinen ja materialistinen malli molemmat selitt�v�t yht� hyvin havainnot - mutta ett� naturalisti tekee sen yksinkertaisemmin, viittaamatta mihink��n ulkopuoliseen "henkien/ideoiden maailmaan"; Molemmat osapuolet kun my�nt�v�t luonnonilmi�iden olemassaolon, dualisti vain on enemm�nkin filosofinen James Bond jolle "maailma ei riit�".
Tosin Dembskin CSI - informaation kananttaja ei voi mitenk��n v�itt�� ett� naturalismia ei voitaisi kumota mill��n, koska h�n uskoo ett� on olemassa jokin "ominaisuus CSI", jota voidaan havaita, ja joka ei ole lakia eik� sattumaa. H�n siis v�itt�� ett� naturalismi olisi falsifioitavissa. H�n ei siksi voi v�itt�� ett� "kumpaakaan ei voida falsifioida", eik� t�t� kautta p��dy "pattitilanteeseen". H�nen mielest��n naturalismia voidaan l�hesty� kriittisesti ja yksinkertaisesti tuhota siihen perustuvat v�itteet. Siksi h�nen on pakko esitt�� miten h�nen malliaan voitaisiin l�hesty� kriittisesti ja osoitettava n�it� kriittisi� kohtia hyv�ksik�ytt�en, ett� h�nen oma mallinsa selvi�� testist� ja naturalistin ei. Tosin naturalisti tuskin kannattaa CSI -ajatusta p�tev�n� (mm koska Dembski ei ole miss��n osoittanut ett� CSI ei olisi tyhj� joukko, eik� ainakaan toistaiseksi kyet� laskemaan sen CSI:n m��r��. esimerkiksi kahvikupin ja hemoglobiinin CSI m��ri� ei ole kyetty laskemaan..) H�n voi kuitenkin viitata siihen mihin ID:l�isen s��nn�st� johtaa, jos niit� seuraa rohkeasti sinne minne ne viev�t..
Voimme kuitenkin toki aina ajatella ett� henkisyys on totta, mutta tieteen kykyjen ulkopuolella. T�ll�in dualistinen malli tunnustaa ett� se ei ole tieteellinen tutkimuksen apuv�line, vaan sen ulkopuolinen asia. T�ll�in dualisti voi aivan rauhassa tutkia sit�, mink�laisia pinnallisia korrelaatioita henkisyys tekee silloin kun se haluaa tehd� jotakin. T�ll�in dualismi on maailmankatsomus, jonka mukaan t�rkeint� ei ole se mik� on yksinkertaisin selitys, vaan se mik� h�nest� on totta.
Keskeisint� on kuitenkin huomata, ett� nykyinen metodologinen naturalismi ei ota mit��n kantaa siihen onko todellisuus dualistinen vai ontologisesti lainomainen. Gravitaatiolaki voi toki pohjimmiltaan olla vain Suunniteltu laki, mutta gravitaatiolaki selitt�� silti miten kappaleet k�ytt�ytyv�t.
Samoin kuin tietokonepelini toiminta johtuu algoritmeista. Se mink�laiset algoritmit on koodattu m��r�� toiminnan. Se, ett� algoritmit on koodattu on toiminnan kannalta toki totta, mutta se ei tee algoritmin koodia mitenk��n turhaksi. Koodin analysointi kertoo paljon tietokoneohjelman toiminnasta, ja siit� mit� tietokoneohjelma kykenee tekem��n ja mit� ei, jne.
Gravitaatiolaki kertoo siit� mit� tapahtuu ja mit� ei. Siksi ontologiset kannanotot, kuten ateismi ja teismi ovat molemmat mahdollisia. Olennaista on ett� jotta tilannetta tulisi muuttaa nykyisest� tulisi joko ontologisten naturalistien tai dualistien kyet� vastaamaan n�ihin kysymyksiin. Se, ett� dualismi esitt�� ontologiselle naturalisteille haasteeksi ett� "tied�mme jotain Suunnitelluksi, mutta emme mit��n joka ei olisi varmasti Suunniteltu" ja t�h�n vedoten sanoo ett� naturalistin tulisi osoittaa, ett� luonnossa olisi jotain, joka ei olisi suunniteltu voi ontologinen naturalisti taas aivan samalla tavalla sanoa ett� luonnossa on lakeja, joihin ilmi�t redusoituvat": Esimerkiksi veden ominaisuudet redusoituvat vedyn ja hapen sis�lt�miin lainomaisuuksiin. Emmek� tied� "varmasti mit��n jonka takana ei varmasti olisi lakia".
Kyseess� ei voi olla pelkk� "voi ollan" todistaminen, koska luonnonlait periaatteessa voivat olla perimm�inen ilmi�. Samoin kuin ne periaatteessa voivat olla �lykk��n Suunnittelun tulos : Olennainen kysymys ei ole siksi voi ollalla saivartelu, vaan se, onko kokeellisia metodeja, joilla joko ontologinen naturalismi tai designmalli voitaisiin osoittaa luonnossa: ID:n tutkimusohjelma, joka selvitt�� sit� "onko luonnossa suunnttelua vai ei" ei siksi saisi hairahtua kysymykseen "voiko luonto olla �lyk��n suunnittelun tulos" ja pit�� t�m�n "kyll� -vastausta" todisteena Suunnittelulle koska vastaavalla tavalla ajatellen vastapuoli voisi pit�� kysymyksen "voiko luonto olla pohjimmiltaan fysiikkaa" mukaan p�tell� ett� luonto ei ole Suunniteltu. Sen sijaan sen tulisi vastata reippaasti kysymykseen siit� miten se voidaan empiirisesti todistaa.
Koska kumpikaan ei pysty osoittamaan ett� jokin kohde tiivistyisi PELK�ST��N tai POHJIMMILTAAN jompaan kumpaan ratkaisee: Haasteena on argumentti, jonka toisesta muodosta kummankaan esits ei itse selvi�. Ero on t�m�n vuoksi haettava jostain muualta, ja kysymys on yh� ratkaisematon, joka tarkoittaa yskinkertaisesti sit�, ett� ei ole mit��n ID -tiedett� tai ateistologiaa, joka kykenisi t�m�n kysymyksen empiirisesti ratkaisemaan ; Ja juuri t�m�n vuoksi "haluttua lopputulosta" ei laiteta osaksi tutkimusartikkeleja. On siis yh� pit�ydytt�v� metodologisessa naturalismissa, joka ei ota kantaa t�h�n "pohjimmaiseen kysymykseen".