"Varjele minua tietämästä sellaista, jota minun ei tarvitse tietää. Varjele minua tietämästä että on mahdollista tietää jotakin, jota en tiedä. Varjele minua tietämästä, että olen päättänyt olla tietämättä asioita joita olen päättänyt olla tietämättä. Amen."
(Douglas Adams,"Enimmäkseen harmiton")
ID -kreationistit esittävät itsensä yleensä "tieteellisinä". Evoluutikot pitävät itseään yleensä tieteellisinä. Kummankin kannattajat pitävät toista epätieteellisenä. Kyseessä täytyy siis olla se, että heillä on eri demarkaatiokriteerit(~määrittelevät tieteen eri tavoin), tai sitten he tulkitsevat demarkaatiokriteereitä eri tavoilla(~tulkitsevat tieteen eri tavoin). Evoluution demarkaatiokriteerit ovat ID:kannattajien mukaan "naturalistiset" ja että tämä "naturalismi" rajoittaa tiedettä. Tästä seuraa se, että he määrittelevät tieteen eri tavalla.
Täten erimielisyys redusoituu siihen, että molemmat ovat itse asiassa yksimielisiä siitä, että evoluutio on paras "naturalistinen selitysmalli" koskien luonnossa havaittua toimivaa monimuotoisuutta.
Tässä en enempää puhu edes siitä, että kreationisteilta saa usein kuulla
"Minä kun luulin että kyse olisi tieteestä, mutta kyseessä olikin filosofia."
Heille voisi vihjata, että toimivampi sana olisi "retoriikka", joskin tässä tulisi pystyä osoittamaan väite epäargumentiksi joka ainoastaan "tuntuu vakuuttavalta". Tiede kun on aina pohjimmiltaan tieteenfilosofian käytännön sovellus. Voisi sanoa, että "havainnot naulaavat tieteenfilosofisesti pätevät argumentit johtopäätökseen." Jos havainnot ovat väärät tai päättelyketju "retoriikkaa" eli vain vaikuttaa pätevältä, ei niistä vedettävä johtopäätöskään ole kuin vahingossa tosi.
Intelligent Designistit perustelevat oikeutustaan sillä, että evoluutio on naturalistinen teoria, joten sillä tulee olla naturalistiset kriteerit ja Intelligent Design on einaturalistinen teoria, jolle on einaturalistiset kriteerit. He vetoavat siihen, että tieteessä on epäselvyyksiä demarkaatiokriteerien kohdalla. Tämä tarkoittaa sitä, että falsifiointitilanteen kohdalla ei tiedetä mitä kohtaa teoriasta on korjattava ja että tieteenfilosofiassa on erilaisia kannanottoja siitä mitä on hyvä tiede. Tästä seuraa se, että tieteenteossa "seurataan havaintoja" ja sovitetaan teoriaa siihen ja argumentoidaan perusteista. Yleensä tyydytään ainoastaan muuttamaan teoriaa hieman. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki olisi tiedettä ; Jos on olemassa demarkaatiokriteerit, rajaa jotain ulkopuolelle. Ja jos jotkin asiat ovat toisia perustellumpia, ei vähemmän perusteltuja hyväksytä.
ID:läiset puhuvat "havaintojen seuraamisesta", siitä kuinka he ovat kriittisiä "itsensä sisällä", ja korvaavat yksittäisiä vääriksi osoitettuja luomisteorioita toisilla ja että naturalismissa tehdään samoin. Onkin erittäin totta että naturalismissa "seurataan havaintoja" koska vanha naturalistinen teoria korvataan ainoastaan uudella, paremmalla naturalistisella teorialla. Tämän seurauksena voimassa on aina paras naturalistinen teoria. "Intelligent Design"istit yrittää laajentaa ympäristöjä ja "ottaa enemmän vaihtoehtoja huomioon." Tieteessä taas pyritään minimoimaan riskit ja olemaan ottamatta kantaa niihin asioihin joista ei voida saada tietoa. Nämä tavoitteet ovat keskenään ristiriidassa. Tosiasiassa "Intelligent Designistit" eivät kuitenkaan ole antaneet uusia työkaluja uusien asioiden selvittämiseen vaan pkemminkin päinvastoin; Intelligent Designin kanta on, että maailmassa on asioita, joita ei voida selvittää vaan jotka siksi viittaavat johonkin jota ei voida tieteellisesti mallintaa, ja tämä on Suunnittelija. He siis leimaavat jotkut kysymykset mahdottomiksi.
He lisäksi moittivat että "naturalistit" eivät testeillä yhdistä "riittävän hyvin" luonnollisia syitä ajatteluun, elämän syntyyn, ja moniin muihin asioihin. Silti heidän oma konseptinsa: "Design" on sellaista, että he vain väittävät että "design implies designer". Tätä yhteyttä ei testata mitenkään, se vain oletetaan "intuitiolla" eli koska heistä tuntuu siltä uskonnollisessa vakaumuksessaan että yhteys on. Ja tämän jälkeen "darwinisteja" moititaan siitä että he laittavat vakaumusta aksioomiinsa.
ID:läiset sitten tästä lähtökohdasta "seuraavat havaintoja einaturalistisessa viitekehyksessä" ja päätyvät joko siihen että mikään laki ei selitä, jolloin siihen on vaikutettu älyn kautta ja jos laki selittää, on kyseessä hienosäätö.
Tämä on aivan yhtä dogmaattista kuin naturalismikin. Siinä missä naturalistmi etsii ilmiön takaa testattavaa säännönmukaisuutta, ID etsii Suunnittelua. Kumpikaan ei välitä mistään muusta.
Tämä havaintojen seuraaminen on kuitenkin ristiriidassa eliminoinnin kanssa;
Quinen falsifiointihan nojaa siihen että ei voida tietää mitä osaa falsifiointivaatimus koskee. Ja eliminointikysymyksen ollessa kysymyksessä vaaditaan että tiedetään että teoria ei ole korjattavissa.
Eliminointiin nojaava systeemi on siitäkin mielenkiintoinen, että siinä ei itseltä vaadita todisteita, vaan riittää että nostetaan vastustajien ongelmia pöydälle. Eliminointisysteemiä käyttävällä ei omia empiirisesti testattavia ongelmia voi lainkaan olla, se on olemassa ainoastaan suhteessa muihin -jotka joutuvat tukemaan omia väitteitään.
Eliminoinnissa ID:läiset kuitenkin tunnustavat että Suunnittelua ei voi tunnistaa edes epäsuorilla havainnoilla; Heidän argumenttinsa kun on että voimme joskus tunnistaa että kohde on syntynyt luonnonlailla ja joskus tunnistaa että se on syntynyt sattumalla ja näiden eliminoidessa jäljelle jää jotain jota on pätevä sanoa Suunnitelluksi. Olennaista tässä on se, että luonnonlakia eikä satunnaisuuttakaan tunnisteta eliminoimalla Suunnittelu, se kun olisi mahdotonta. ID:läiset siis itse asiassa tunnustavat että Suunnittelun todistaminen on eri tasolla ja heikommilla kantimilla kuin "luonnollisten prosessien". Kuinka heidän "vaihtoehtoinen metodinsa" voisi siis olla yhtä hyvä tai parempi?
Tämän pohjalta voitaisiin toki väittää että naturalistinen tiede on aivan samanarvoinen kuin "intelligent designin" ylinaturalistinenkin, mutta toisessa mallissa on enemmän taustaoletuksia kuin toisessa. jokainen tuntemamme luonnonlaki on joskus ollut tuntematon, ja koska emme tiedä kaikkea, on perusteltua ajatella, että edelleen on olemassa tuntemattomia luonnollisia prosesseja. Sen sijaan meille ei ole tarjottu muita malleja joiden luonteesta voisimme tietää ; Suunnitteluhan on on "salattua" ja perusluonteeltaan täysin rajoittamatonta, joten se ei sisällä "informaatiota" siitä miten asia on tapahtunut. Tiede etsii vastauksia, jolloin sitä ei kiinnosta ylinaturalististen ilmiöiden premissiksi asettaminen, jos tuloksena on vastausten poispyyhkiminen ja ratkaisun "mahdottomiksi" leimaaminen;
Jos lait kertovat Suunnittelusta ja niiden aukot kertovat Suunnittelusta.
niihin vetoamisen kohdalla kyse ei siis enää olisikaan "totuuden selvittäminen" vaan havaintojen sovittamisesta ennalta päätetyn totuuden julistamiseksi ja eitoivottujen selitysten kieltämisestä = Tämän tapainen "havaintojen seuraaminen" tarkoittaisi yksinkertaisesti sitä, että he eivät oikeasti yritä vastata kysymykseen onko universumi tai me Suunniteltuja, vaan pikemminkin "Kun olemme Suunniteltuja, miten sovitamme havainnot siihen."
ID:tä ei Induktio tai analogia koneisiin juurikaan auta, koska vaikka Reid olikin oikeassa siinä, että emme havaitse Suunnittelua suoraan, niin meidän epäsuorat havaintomme ihmisten älyn vaikutuksesta kellojen syntymään on aivan eri tason todisteita kuin havaintomme älyn vaikutuksesta ruohonkorsien syntymään. Tähän eroon viitaten voidaan sanoa että koneet ja työkalut ovat suunniteltuja, mutta että eliöistä emme voi olla niin varmoja.
"Naturalismin falsifioimattomuus" -teesi kuitenkin vaatii sitä, että ID otetaan taustametodologiana, joiden käsittely vaatii "aliteorioista" irrottautumista. Siinä missä naturalismi sanoo että se on hyvä menetelmä, koska se olettaa universumin sisältävän lainomaisuuksia, jotka voidaan löytää ja havaita ilman että tarvitsee ottaa kantaa niiden ulkopuolelle. ID vapaana taustateorioista taas ei sano todellisuudesta mitään muuta kuin että ateismi ja agnostismi ovat väärin. Naturalismi ottaa kantaa todellisuudessa toimiviin testattaviin lakeihin ja rajaa maailmankuvat ulos, ID kiistää maailmankuvia, ottaa naturalismin ulkopuolisuuden olemassaolosta premissin, eikä tästä huolimatta rajaa mitään naturalismin ennustamaa, vaan päinvastoin, tekee siitä tiedonhakumetodina epämääräisemmän.
Tämä suorastaan korostuu Puolimatkan edustamassa pluralistisessa näkemyksessä. Vanhassa linjassa kreationismi ja ID muistutti paljon parapsykologiaa, eli se noudatti tieteen menetelmiä ja yritti löytää tästä anomalioita joita se listasi ja kun tiede selvittää "luonnonasioita ja ilmiöitä" heistä on luonnollista että anomaliat viittaavat "johonkin eiluonnonasiaan ja ilmiöön". Esimerkiksi kummituksen tai Suunnittelijan tai Jumalan todistamista ei riitä, pelkkä "en ymmärrä miten tämä tapahtui" ja tähän liitetty intuitio riitti. Uudessa linjassa taas korostuu New Agelainen lähestymistapa siitä, kuinka esoteerinen Jumala -aisti tai muu sallii erilaiset tutintametodit. Tieteellisessä pluralismissa ei enää ole mitään yhtenäistä tieteenfilosofiaa, vaan jopa keskenään ristiriitaisia tutkimusmenetelmiä saa käyttää. Tämä on lähempänä New Agen näkemyksiä. Tosin uudessa linjassa esiintyy yhä väitettä siitä, että maailmankuvien vertailu olisi mahdollista kun ne otettaisiin kokonaisuudessaan esiin. Tämä on kuitenkin enemmän viittausta vanhaan, koska jos eri tiedonhankintatapoja voitaisiin vertailla, niin silloinhan olisi jokin yksiselitteinen tieteellinen metodi, jolla asiat voitaisiin selittää. Mikä taas on täysin ristiriidassa sen selitystavan kanssa, että yhtenäistä tieteellistä metodia ei ole. Vertailu tapahtuu joko objektiivisen metodin kautta. Tai sitten kyseessä on se, että kun ID yritti aikaisemmin Wedgen kohdalla "science+culturea" ja se epäonnistui sen "sciencen" kohdalla -eli se ei tuottanut sitä, mitä nouseva paradigma aina tekee Kuhnin mukaan, eli paljon uusia tutkimuksia, vaikka he perustivat esim. ISCID:in jonne voisivat lähettää tutkimuksia ilman "naturalistien vainoa" - se nyt yrittää tehdä siitä "culturesta" "scienceä". Eli paradigmaa ei enää muutetakaan asian hyvyydellä vaan maailmankuvataistelulla ja tähän liittyvällä sosiaalisella valtapelillä. = Ei keskustella asiasta vaan keskustelijoista. Tällöin darwinismin murskaamisen ja tieteellisen pluralismin näkemysten välillä ei ole ristiriitaa.
Kaiken kaikkiaan tästä sekaannuksesta seuraa jotain jota voi kuvata koomiseksi kiemurteluksi: Toisaalta he ovat pluralisteja ja sanovat että tieteellä ei ole mitään yksiselitteisiä kriteerejä. Toisaalta he väittävät että heillä olisi sellainen, koska on jotkut kriteerit joilla "evoluutio on epätiedettä". Kysellessä siitä mitä nämä kriteerit ovat, on vastaus tietysti epämääräistä. Esimerkiksi evoluution falsifiontia yritetään toisaalla latistaa, kun toisaalla ID:n kohdalla kaikki tämänkaltainen kritiikki leimataan täysin merkityksettömäksi, kun falsifiointi ei ole niin tärkeää. Kaiken kiemurtelun lopuksi on siis selvää että tieteellä ei ole mitään kriteerejä, mutta evoluutio ei niitä täytä. Keskustelua sen sijaan vedetään esim. koulutuspolitiikkaan tai Dawkinsin "kylmään moraalittomaan maailmaan" ja muuhun asian kannalta irrelevanttiin, ei puhtua asiasta vaan henkilöistä. Ei puhuta siitä miten asiat ovat vaan miten niiden pitäisi olla..
Siinä missä tieteessä selittäminen tapahtuu siten, että etsitään selitettävä ilmiö tai piirre X, johon etsitään malli tai laki, josta deduktiivisesti nostetaan mahdollisimman paljon X:tä ja mahdollisimman vähän muuta.
Tämän vuoksi onkin mahdotonta, että ID voisi olla evoluutiota laajempi ja parempi selitysmalli, jos se ei pysty edes tuottamaan ennusteita syntymekanismeista; siinä missä evoluutio nostaa ennusteena "perimämuutoksien, luonnonvalinnan ja neutraalimutaatioiden satunnaisajautumisen vähittäisellä kasautumisella" -ja aina voidaan tarkistaa vähintäänkin se, vaatiiko evoluutiomalli korjaamista ja ID:n "Jokin teki jotain jossain joskus jotenkin". ID ei toisin sanoen selitä mitään, korkeintaan onnistuu esittelemään selitettävän piirteen P.
Toisin sanoen; Tiede korostaa tutkimista ja yrittää kertoa miten asia on, joka minimoi vaihtoehtoja(~informatiivisuus), Intelligent Design rajaa tutkimusta kiistämällä vastauksen saamisen joihinkin ilmiöihin väittämällä että niihin ei löydetä tieteellistä mekanistista selitystä, vaan asia jää mielipiteeksi joka samanarvoisena tulisi nostaa esiin ja opetukseen.
Vaikka tieteestä on erilaisia käsityksiä, ne kaikki ovat yksimielisiä jonkinlaisen empiirisyyden vaatimuksesta ja selittävät joko todennäköisyyksiin tai peittävän lain mallin eri variaatioihin vedoten. Ne eivät siksi ole "ihan mitä vain". Siksi onkin huomattavaa, että ID:läiset kritisoivat naturalismia mutta toisaalta eivät esitä omaa vaihtoehtoista selitysmalliaan : Kun he esittävät jotain todisteita, heidän selityksensä tyypillisesti käyttävät joitain naturalistisia selitysmalleja, joihin sitten ymppäävät päälle yhteyden Suunnittelijan ad hoc. He eivät myöskään vastusta naturalismia termodynamiikan pääsääntöjen kohdalla, mutta evoluution kohdalla naturalismi on jotenkin "jo itsessään sitoutunutta". Kun tämä liitetään siihen, että ID:läiset ovat esittäneet että naturalismi on epämääräistä, josta on vaikeaa sanoa mitä se on, on hankalaa sanoa mitä he kritisoivat - tarkemmin on syytä ihmetellä miksi he voivat korostaa että heidän näkemyksensä ei ole sitä.
Teististen naturalistien tapauksessa tiede ja usko täydentävät toisiaan. ID -kannattajilla näin ei ole : Muutenhan heillä ei olisi mitään syytä kritisoida luonnontieteen ainoaa tutkimuskäytäntöä, naturalismia. Empiirisen tieteen teoria ei yleensä kritisoi kriteerejään vaan itseään : Tulkitsemme tieteeksi sen mikä täyttää tieteen kriteerit ja jos tieteen kriteerit eivät kelpaa on kyseessä epätiede, kunnes tieteen kriteeristö muuttuu.
Jos ristiriitaa ei olisi ja ID olisi samaan tapaan tiedettä kuin esimerkiksi elektronit ja Big Bang, joista saadaan todisteita "ainoastaan epäsuorasti", ei naturalismin kritiikkiä tarvittaisi. Teoria ei voi samanaikaisesti olla tieteellinen, ja samanaikaisesti tilassa jossa "tiede rajoittuneisuudessaan kiistää sen olemassaolon".
Toistaiseksi tiede voi antaa vain mekanistisia(~millä lainalaisuudella systeemi toimii) vastauksia. Tiede voi tutkia kuolemisprosessia, mutta ei voi tutkia eikä siis ottaa kantaa, kuolemanjälkeiseen elämään. Tämän vuoksi jokainen ihminen täydentää maailmankuvaansa jollain, esimerkiksi ateismilla. Tieteessä ovat kaikki maailmankuvat tasa -arvoisia jos ja vain jos ne eivät väitä olevansa tieteellisiä. Tähän maailmankuvavapauteen ID:läiset vetoavat "teistisessä relativismissaan" -ja tätä vastaan he taistelevat kun väittävät Suunnittelijaa todeksi ja naturalismia "ateistiseksi" ja "vaaralliseksi".
Suorastaan hupaisaksi tilanne muuttuu kun he samanaikaisesti vaativat naturalisteilta täydellistä "älykkään Suunnittelijan" eliminoimista, koska muuten kyseessä olisi "mahdollisten vaihtoehtojen karsiminen" joka tarkoittaisi naturalismin huonoutta. Samanaikaisesti he kuitenkin myöntävät, että Jumala voi toimia miten tahansa enkeleiden ja luonnolakeihin ohjelmoitujen organisoitumissääntöjen välillä, jolloin he myöntävät että tämä on täysin mahdotonta.* Eliminoimismenetelmää kysellessä kuulee vain kuinka falsifioitavuus ei ole tärkeää. Tästä ei ainakaan minulle synny "luonnosta kiinnostuneen rehellisen tutkijan" kuvaa, vaan pikemminkin "uskonnollisen maailmankuvan tuomalla innolla hutkijan" kuva. Mutta henkilölle joka samanaikaisesti sanoo että tiedemaailma rajaa "a priori" Suunnittelun ulkopuolelleen ja argumentoi samalla että SETI on Suunnittelun tunnistamista ja tiedettä ei luultavasti kykene näkemään tätä mahdollsuutta. Onhan tämä toki luonnollista sen jälkeen kun muistaa että ID ei ole uskontoa, mutta sen vastustaminen on uskonnollisuutta. Ja muistuttaa että ID "explains how" biologinen kompleksisuus syntyy. Kuitenkin kysyttäessä "how" ID:läiset sanovat että ID ei selitä "how" asiat syntyvät kun tämä on sitä "naturalismia". Näyttääkin siksi siltä että ID ainoastaan kritisoi naturalismia, suostumatta täsmentämään mitä se siinä kritisoi. Eikä esitä vaihtoehtoista tieteenfilosofista selitysmallia tilalle.
Tämän kaiken jälkeen koko ID debatoinnin mielekkyyttä, mieltä ja mielentilaa kuvaa erinomaisesti seuraava lainaus:
"Vaikeinta heidän välisessään kanssakäymisessä oli Trillianin mielestä se, ettei hän koskaan voinut tietää näyttelikö Zaphod typerää saadakseen vastapelurin pudottamaan suojauksensa, vai näyttelikö hän typerää sen vuoksi että ei viitsinyt ajatella vaan antoi mieluummin jonkun toisen tehdä sen puolestaan vai näyttelikö hän äärettömän tyhmää vain salatakseen sen että oli aidosti tyhmä. Häntä pidettiin yleisesti ällistyttävän älykkäänä ja sitä hän olikin - mutta ei aina, ja se huolestutti häntä"
(Douglas Neil Adams,"Linnunradan käsikirja liftareille", s.77)
Tässä en enempää puhu edes siitä, että kreationisteilta saa usein kuulla
"Minä kun luulin että kyse olisi tieteestä, mutta kyseessä olikin filosofia."
Heille voisi vihjata, että toimivampi sana olisi "retoriikka", joskin tässä tulisi pystyä osoittamaan väite epäargumentiksi joka ainoastaan "tuntuu vakuuttavalta". Tiede kun on aina pohjimmiltaan tieteenfilosofian käytännön sovellus. Voisi sanoa, että "havainnot naulaavat tieteenfilosofisesti pätevät argumentit johtopäätökseen." Jos havainnot ovat väärät tai päättelyketju "retoriikkaa" eli vain vaikuttaa pätevältä, ei niistä vedettävä johtopäätöskään ole kuin vahingossa tosi.
Intelligent Designistit perustelevat oikeutustaan sillä, että evoluutio on naturalistinen teoria, joten sillä tulee olla naturalistiset kriteerit ja Intelligent Design on einaturalistinen teoria, jolle on einaturalistiset kriteerit. He vetoavat siihen, että tieteessä on epäselvyyksiä demarkaatiokriteerien kohdalla. Tämä tarkoittaa sitä, että falsifiointitilanteen kohdalla ei tiedetä mitä kohtaa teoriasta on korjattava ja että tieteenfilosofiassa on erilaisia kannanottoja siitä mitä on hyvä tiede. Tästä seuraa se, että tieteenteossa "seurataan havaintoja" ja sovitetaan teoriaa siihen ja argumentoidaan perusteista. Yleensä tyydytään ainoastaan muuttamaan teoriaa hieman. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki olisi tiedettä ; Jos on olemassa demarkaatiokriteerit, rajaa jotain ulkopuolelle. Ja jos jotkin asiat ovat toisia perustellumpia, ei vähemmän perusteltuja hyväksytä.
ID:läiset puhuvat "havaintojen seuraamisesta", siitä kuinka he ovat kriittisiä "itsensä sisällä", ja korvaavat yksittäisiä vääriksi osoitettuja luomisteorioita toisilla ja että naturalismissa tehdään samoin. Onkin erittäin totta että naturalismissa "seurataan havaintoja" koska vanha naturalistinen teoria korvataan ainoastaan uudella, paremmalla naturalistisella teorialla. Tämän seurauksena voimassa on aina paras naturalistinen teoria. "Intelligent Design"istit yrittää laajentaa ympäristöjä ja "ottaa enemmän vaihtoehtoja huomioon." Tieteessä taas pyritään minimoimaan riskit ja olemaan ottamatta kantaa niihin asioihin joista ei voida saada tietoa. Nämä tavoitteet ovat keskenään ristiriidassa. Tosiasiassa "Intelligent Designistit" eivät kuitenkaan ole antaneet uusia työkaluja uusien asioiden selvittämiseen vaan pkemminkin päinvastoin; Intelligent Designin kanta on, että maailmassa on asioita, joita ei voida selvittää vaan jotka siksi viittaavat johonkin jota ei voida tieteellisesti mallintaa, ja tämä on Suunnittelija. He siis leimaavat jotkut kysymykset mahdottomiksi.
He lisäksi moittivat että "naturalistit" eivät testeillä yhdistä "riittävän hyvin" luonnollisia syitä ajatteluun, elämän syntyyn, ja moniin muihin asioihin. Silti heidän oma konseptinsa: "Design" on sellaista, että he vain väittävät että "design implies designer". Tätä yhteyttä ei testata mitenkään, se vain oletetaan "intuitiolla" eli koska heistä tuntuu siltä uskonnollisessa vakaumuksessaan että yhteys on. Ja tämän jälkeen "darwinisteja" moititaan siitä että he laittavat vakaumusta aksioomiinsa.
ID:läiset sitten tästä lähtökohdasta "seuraavat havaintoja einaturalistisessa viitekehyksessä" ja päätyvät joko siihen että mikään laki ei selitä, jolloin siihen on vaikutettu älyn kautta ja jos laki selittää, on kyseessä hienosäätö.
Tämä on aivan yhtä dogmaattista kuin naturalismikin. Siinä missä naturalistmi etsii ilmiön takaa testattavaa säännönmukaisuutta, ID etsii Suunnittelua. Kumpikaan ei välitä mistään muusta.
Tämä havaintojen seuraaminen on kuitenkin ristiriidassa eliminoinnin kanssa;
Quinen falsifiointihan nojaa siihen että ei voida tietää mitä osaa falsifiointivaatimus koskee. Ja eliminointikysymyksen ollessa kysymyksessä vaaditaan että tiedetään että teoria ei ole korjattavissa.
Eliminointiin nojaava systeemi on siitäkin mielenkiintoinen, että siinä ei itseltä vaadita todisteita, vaan riittää että nostetaan vastustajien ongelmia pöydälle. Eliminointisysteemiä käyttävällä ei omia empiirisesti testattavia ongelmia voi lainkaan olla, se on olemassa ainoastaan suhteessa muihin -jotka joutuvat tukemaan omia väitteitään.
Eliminoinnissa ID:läiset kuitenkin tunnustavat että Suunnittelua ei voi tunnistaa edes epäsuorilla havainnoilla; Heidän argumenttinsa kun on että voimme joskus tunnistaa että kohde on syntynyt luonnonlailla ja joskus tunnistaa että se on syntynyt sattumalla ja näiden eliminoidessa jäljelle jää jotain jota on pätevä sanoa Suunnitelluksi. Olennaista tässä on se, että luonnonlakia eikä satunnaisuuttakaan tunnisteta eliminoimalla Suunnittelu, se kun olisi mahdotonta. ID:läiset siis itse asiassa tunnustavat että Suunnittelun todistaminen on eri tasolla ja heikommilla kantimilla kuin "luonnollisten prosessien". Kuinka heidän "vaihtoehtoinen metodinsa" voisi siis olla yhtä hyvä tai parempi?
Tämän pohjalta voitaisiin toki väittää että naturalistinen tiede on aivan samanarvoinen kuin "intelligent designin" ylinaturalistinenkin, mutta toisessa mallissa on enemmän taustaoletuksia kuin toisessa. jokainen tuntemamme luonnonlaki on joskus ollut tuntematon, ja koska emme tiedä kaikkea, on perusteltua ajatella, että edelleen on olemassa tuntemattomia luonnollisia prosesseja. Sen sijaan meille ei ole tarjottu muita malleja joiden luonteesta voisimme tietää ; Suunnitteluhan on on "salattua" ja perusluonteeltaan täysin rajoittamatonta, joten se ei sisällä "informaatiota" siitä miten asia on tapahtunut. Tiede etsii vastauksia, jolloin sitä ei kiinnosta ylinaturalististen ilmiöiden premissiksi asettaminen, jos tuloksena on vastausten poispyyhkiminen ja ratkaisun "mahdottomiksi" leimaaminen;
Jos lait kertovat Suunnittelusta ja niiden aukot kertovat Suunnittelusta.
niihin vetoamisen kohdalla kyse ei siis enää olisikaan "totuuden selvittäminen" vaan havaintojen sovittamisesta ennalta päätetyn totuuden julistamiseksi ja eitoivottujen selitysten kieltämisestä = Tämän tapainen "havaintojen seuraaminen" tarkoittaisi yksinkertaisesti sitä, että he eivät oikeasti yritä vastata kysymykseen onko universumi tai me Suunniteltuja, vaan pikemminkin "Kun olemme Suunniteltuja, miten sovitamme havainnot siihen."
ID:tä ei Induktio tai analogia koneisiin juurikaan auta, koska vaikka Reid olikin oikeassa siinä, että emme havaitse Suunnittelua suoraan, niin meidän epäsuorat havaintomme ihmisten älyn vaikutuksesta kellojen syntymään on aivan eri tason todisteita kuin havaintomme älyn vaikutuksesta ruohonkorsien syntymään. Tähän eroon viitaten voidaan sanoa että koneet ja työkalut ovat suunniteltuja, mutta että eliöistä emme voi olla niin varmoja.
"Naturalismin falsifioimattomuus" -teesi kuitenkin vaatii sitä, että ID otetaan taustametodologiana, joiden käsittely vaatii "aliteorioista" irrottautumista. Siinä missä naturalismi sanoo että se on hyvä menetelmä, koska se olettaa universumin sisältävän lainomaisuuksia, jotka voidaan löytää ja havaita ilman että tarvitsee ottaa kantaa niiden ulkopuolelle. ID vapaana taustateorioista taas ei sano todellisuudesta mitään muuta kuin että ateismi ja agnostismi ovat väärin. Naturalismi ottaa kantaa todellisuudessa toimiviin testattaviin lakeihin ja rajaa maailmankuvat ulos, ID kiistää maailmankuvia, ottaa naturalismin ulkopuolisuuden olemassaolosta premissin, eikä tästä huolimatta rajaa mitään naturalismin ennustamaa, vaan päinvastoin, tekee siitä tiedonhakumetodina epämääräisemmän.
Tämä suorastaan korostuu Puolimatkan edustamassa pluralistisessa näkemyksessä. Vanhassa linjassa kreationismi ja ID muistutti paljon parapsykologiaa, eli se noudatti tieteen menetelmiä ja yritti löytää tästä anomalioita joita se listasi ja kun tiede selvittää "luonnonasioita ja ilmiöitä" heistä on luonnollista että anomaliat viittaavat "johonkin eiluonnonasiaan ja ilmiöön". Esimerkiksi kummituksen tai Suunnittelijan tai Jumalan todistamista ei riitä, pelkkä "en ymmärrä miten tämä tapahtui" ja tähän liitetty intuitio riitti. Uudessa linjassa taas korostuu New Agelainen lähestymistapa siitä, kuinka esoteerinen Jumala -aisti tai muu sallii erilaiset tutintametodit. Tieteellisessä pluralismissa ei enää ole mitään yhtenäistä tieteenfilosofiaa, vaan jopa keskenään ristiriitaisia tutkimusmenetelmiä saa käyttää. Tämä on lähempänä New Agen näkemyksiä. Tosin uudessa linjassa esiintyy yhä väitettä siitä, että maailmankuvien vertailu olisi mahdollista kun ne otettaisiin kokonaisuudessaan esiin. Tämä on kuitenkin enemmän viittausta vanhaan, koska jos eri tiedonhankintatapoja voitaisiin vertailla, niin silloinhan olisi jokin yksiselitteinen tieteellinen metodi, jolla asiat voitaisiin selittää. Mikä taas on täysin ristiriidassa sen selitystavan kanssa, että yhtenäistä tieteellistä metodia ei ole. Vertailu tapahtuu joko objektiivisen metodin kautta. Tai sitten kyseessä on se, että kun ID yritti aikaisemmin Wedgen kohdalla "science+culturea" ja se epäonnistui sen "sciencen" kohdalla -eli se ei tuottanut sitä, mitä nouseva paradigma aina tekee Kuhnin mukaan, eli paljon uusia tutkimuksia, vaikka he perustivat esim. ISCID:in jonne voisivat lähettää tutkimuksia ilman "naturalistien vainoa" - se nyt yrittää tehdä siitä "culturesta" "scienceä". Eli paradigmaa ei enää muutetakaan asian hyvyydellä vaan maailmankuvataistelulla ja tähän liittyvällä sosiaalisella valtapelillä. = Ei keskustella asiasta vaan keskustelijoista. Tällöin darwinismin murskaamisen ja tieteellisen pluralismin näkemysten välillä ei ole ristiriitaa.
Kaiken kaikkiaan tästä sekaannuksesta seuraa jotain jota voi kuvata koomiseksi kiemurteluksi: Toisaalta he ovat pluralisteja ja sanovat että tieteellä ei ole mitään yksiselitteisiä kriteerejä. Toisaalta he väittävät että heillä olisi sellainen, koska on jotkut kriteerit joilla "evoluutio on epätiedettä". Kysellessä siitä mitä nämä kriteerit ovat, on vastaus tietysti epämääräistä. Esimerkiksi evoluution falsifiontia yritetään toisaalla latistaa, kun toisaalla ID:n kohdalla kaikki tämänkaltainen kritiikki leimataan täysin merkityksettömäksi, kun falsifiointi ei ole niin tärkeää. Kaiken kiemurtelun lopuksi on siis selvää että tieteellä ei ole mitään kriteerejä, mutta evoluutio ei niitä täytä. Keskustelua sen sijaan vedetään esim. koulutuspolitiikkaan tai Dawkinsin "kylmään moraalittomaan maailmaan" ja muuhun asian kannalta irrelevanttiin, ei puhtua asiasta vaan henkilöistä. Ei puhuta siitä miten asiat ovat vaan miten niiden pitäisi olla..
Siinä missä tieteessä selittäminen tapahtuu siten, että etsitään selitettävä ilmiö tai piirre X, johon etsitään malli tai laki, josta deduktiivisesti nostetaan mahdollisimman paljon X:tä ja mahdollisimman vähän muuta.
Tämän vuoksi onkin mahdotonta, että ID voisi olla evoluutiota laajempi ja parempi selitysmalli, jos se ei pysty edes tuottamaan ennusteita syntymekanismeista; siinä missä evoluutio nostaa ennusteena "perimämuutoksien, luonnonvalinnan ja neutraalimutaatioiden satunnaisajautumisen vähittäisellä kasautumisella" -ja aina voidaan tarkistaa vähintäänkin se, vaatiiko evoluutiomalli korjaamista ja ID:n "Jokin teki jotain jossain joskus jotenkin". ID ei toisin sanoen selitä mitään, korkeintaan onnistuu esittelemään selitettävän piirteen P.
Toisin sanoen; Tiede korostaa tutkimista ja yrittää kertoa miten asia on, joka minimoi vaihtoehtoja(~informatiivisuus), Intelligent Design rajaa tutkimusta kiistämällä vastauksen saamisen joihinkin ilmiöihin väittämällä että niihin ei löydetä tieteellistä mekanistista selitystä, vaan asia jää mielipiteeksi joka samanarvoisena tulisi nostaa esiin ja opetukseen.
Vaikka tieteestä on erilaisia käsityksiä, ne kaikki ovat yksimielisiä jonkinlaisen empiirisyyden vaatimuksesta ja selittävät joko todennäköisyyksiin tai peittävän lain mallin eri variaatioihin vedoten. Ne eivät siksi ole "ihan mitä vain". Siksi onkin huomattavaa, että ID:läiset kritisoivat naturalismia mutta toisaalta eivät esitä omaa vaihtoehtoista selitysmalliaan : Kun he esittävät jotain todisteita, heidän selityksensä tyypillisesti käyttävät joitain naturalistisia selitysmalleja, joihin sitten ymppäävät päälle yhteyden Suunnittelijan ad hoc. He eivät myöskään vastusta naturalismia termodynamiikan pääsääntöjen kohdalla, mutta evoluution kohdalla naturalismi on jotenkin "jo itsessään sitoutunutta". Kun tämä liitetään siihen, että ID:läiset ovat esittäneet että naturalismi on epämääräistä, josta on vaikeaa sanoa mitä se on, on hankalaa sanoa mitä he kritisoivat - tarkemmin on syytä ihmetellä miksi he voivat korostaa että heidän näkemyksensä ei ole sitä.
Teististen naturalistien tapauksessa tiede ja usko täydentävät toisiaan. ID -kannattajilla näin ei ole : Muutenhan heillä ei olisi mitään syytä kritisoida luonnontieteen ainoaa tutkimuskäytäntöä, naturalismia. Empiirisen tieteen teoria ei yleensä kritisoi kriteerejään vaan itseään : Tulkitsemme tieteeksi sen mikä täyttää tieteen kriteerit ja jos tieteen kriteerit eivät kelpaa on kyseessä epätiede, kunnes tieteen kriteeristö muuttuu.
Jos ristiriitaa ei olisi ja ID olisi samaan tapaan tiedettä kuin esimerkiksi elektronit ja Big Bang, joista saadaan todisteita "ainoastaan epäsuorasti", ei naturalismin kritiikkiä tarvittaisi. Teoria ei voi samanaikaisesti olla tieteellinen, ja samanaikaisesti tilassa jossa "tiede rajoittuneisuudessaan kiistää sen olemassaolon".
Toistaiseksi tiede voi antaa vain mekanistisia(~millä lainalaisuudella systeemi toimii) vastauksia. Tiede voi tutkia kuolemisprosessia, mutta ei voi tutkia eikä siis ottaa kantaa, kuolemanjälkeiseen elämään. Tämän vuoksi jokainen ihminen täydentää maailmankuvaansa jollain, esimerkiksi ateismilla. Tieteessä ovat kaikki maailmankuvat tasa -arvoisia jos ja vain jos ne eivät väitä olevansa tieteellisiä. Tähän maailmankuvavapauteen ID:läiset vetoavat "teistisessä relativismissaan" -ja tätä vastaan he taistelevat kun väittävät Suunnittelijaa todeksi ja naturalismia "ateistiseksi" ja "vaaralliseksi".
Suorastaan hupaisaksi tilanne muuttuu kun he samanaikaisesti vaativat naturalisteilta täydellistä "älykkään Suunnittelijan" eliminoimista, koska muuten kyseessä olisi "mahdollisten vaihtoehtojen karsiminen" joka tarkoittaisi naturalismin huonoutta. Samanaikaisesti he kuitenkin myöntävät, että Jumala voi toimia miten tahansa enkeleiden ja luonnolakeihin ohjelmoitujen organisoitumissääntöjen välillä, jolloin he myöntävät että tämä on täysin mahdotonta.* Eliminoimismenetelmää kysellessä kuulee vain kuinka falsifioitavuus ei ole tärkeää. Tästä ei ainakaan minulle synny "luonnosta kiinnostuneen rehellisen tutkijan" kuvaa, vaan pikemminkin "uskonnollisen maailmankuvan tuomalla innolla hutkijan" kuva. Mutta henkilölle joka samanaikaisesti sanoo että tiedemaailma rajaa "a priori" Suunnittelun ulkopuolelleen ja argumentoi samalla että SETI on Suunnittelun tunnistamista ja tiedettä ei luultavasti kykene näkemään tätä mahdollsuutta. Onhan tämä toki luonnollista sen jälkeen kun muistaa että ID ei ole uskontoa, mutta sen vastustaminen on uskonnollisuutta. Ja muistuttaa että ID "explains how" biologinen kompleksisuus syntyy. Kuitenkin kysyttäessä "how" ID:läiset sanovat että ID ei selitä "how" asiat syntyvät kun tämä on sitä "naturalismia". Näyttääkin siksi siltä että ID ainoastaan kritisoi naturalismia, suostumatta täsmentämään mitä se siinä kritisoi. Eikä esitä vaihtoehtoista tieteenfilosofista selitysmallia tilalle.
Tämän kaiken jälkeen koko ID debatoinnin mielekkyyttä, mieltä ja mielentilaa kuvaa erinomaisesti seuraava lainaus:
"Vaikeinta heidän välisessään kanssakäymisessä oli Trillianin mielestä se, ettei hän koskaan voinut tietää näyttelikö Zaphod typerää saadakseen vastapelurin pudottamaan suojauksensa, vai näyttelikö hän typerää sen vuoksi että ei viitsinyt ajatella vaan antoi mieluummin jonkun toisen tehdä sen puolestaan vai näyttelikö hän äärettömän tyhmää vain salatakseen sen että oli aidosti tyhmä. Häntä pidettiin yleisesti ällistyttävän älykkäänä ja sitä hän olikin - mutta ei aina, ja se huolestutti häntä"
(Douglas Neil Adams,"Linnunradan käsikirja liftareille", s.77)
ID:läiset puhuvat "havaintojen seuraamisesta", siitä kuinka he ovat kriittisiä "itsensä sisällä", ja korvaavat yksittäisiä vääriksi osoitettuja luomisteorioita toisilla ja että naturalismissa tehdään samoin. Onkin erittäin totta että naturalismissa "seurataan havaintoja" koska vanha naturalistinen teoria korvataan ainoastaan uudella, paremmalla naturalistisella teorialla. Tämän seurauksena voimassa on aina paras naturalistinen teoria. "Intelligent Design"istit yrittää laajentaa ympäristöjä ja "ottaa enemmän vaihtoehtoja huomioon." Tieteessä taas pyritään minimoimaan riskit ja olemaan ottamatta kantaa niihin asioihin joista ei voida saada tietoa. Nämä tavoitteet ovat keskenään ristiriidassa. Tosiasiassa "Intelligent Designistit" eivät kuitenkaan ole antaneet uusia työkaluja uusien asioiden selvittämiseen vaan pkemminkin päinvastoin; Intelligent Designin kanta on, että maailmassa on asioita, joita ei voida selvittää vaan jotka siksi viittaavat johonkin jota ei voida tieteellisesti mallintaa, ja tämä on Suunnittelija. He siis leimaavat jotkut kysymykset mahdottomiksi.
He lisäksi moittivat että "naturalistit" eivät testeillä yhdistä "riittävän hyvin" luonnollisia syitä ajatteluun, elämän syntyyn, ja moniin muihin asioihin. Silti heidän oma konseptinsa: "Design" on sellaista, että he vain väittävät että "design implies designer". Tätä yhteyttä ei testata mitenkään, se vain oletetaan "intuitiolla" eli koska heistä tuntuu siltä uskonnollisessa vakaumuksessaan että yhteys on. Ja tämän jälkeen "darwinisteja" moititaan siitä että he laittavat vakaumusta aksioomiinsa.
ID:läiset sitten tästä lähtökohdasta "seuraavat havaintoja einaturalistisessa viitekehyksessä" ja päätyvät joko siihen että mikään laki ei selitä, jolloin siihen on vaikutettu älyn kautta ja jos laki selittää, on kyseessä hienosäätö.
Tämä on aivan yhtä dogmaattista kuin naturalismikin. Siinä missä naturalistmi etsii ilmiön takaa testattavaa säännönmukaisuutta, ID etsii Suunnittelua. Kumpikaan ei välitä mistään muusta.
Tämä havaintojen seuraaminen on kuitenkin ristiriidassa eliminoinnin kanssa;
Quinen falsifiointihan nojaa siihen että ei voida tietää mitä osaa falsifiointivaatimus koskee. Ja eliminointikysymyksen ollessa kysymyksessä vaaditaan että tiedetään että teoria ei ole korjattavissa.
Eliminointiin nojaava systeemi on siitäkin mielenkiintoinen, että siinä ei itseltä vaadita todisteita, vaan riittää että nostetaan vastustajien ongelmia pöydälle. Eliminointisysteemiä käyttävällä ei omia empiirisesti testattavia ongelmia voi lainkaan olla, se on olemassa ainoastaan suhteessa muihin -jotka joutuvat tukemaan omia väitteitään.
Eliminoinnissa ID:läiset kuitenkin tunnustavat että Suunnittelua ei voi tunnistaa edes epäsuorilla havainnoilla; Heidän argumenttinsa kun on että voimme joskus tunnistaa että kohde on syntynyt luonnonlailla ja joskus tunnistaa että se on syntynyt sattumalla ja näiden eliminoidessa jäljelle jää jotain jota on pätevä sanoa Suunnitelluksi. Olennaista tässä on se, että luonnonlakia eikä satunnaisuuttakaan tunnisteta eliminoimalla Suunnittelu, se kun olisi mahdotonta. ID:läiset siis itse asiassa tunnustavat että Suunnittelun todistaminen on eri tasolla ja heikommilla kantimilla kuin "luonnollisten prosessien". Kuinka heidän "vaihtoehtoinen metodinsa" voisi siis olla yhtä hyvä tai parempi?
Tämän pohjalta voitaisiin toki väittää että naturalistinen tiede on aivan samanarvoinen kuin "intelligent designin" ylinaturalistinenkin, mutta toisessa mallissa on enemmän taustaoletuksia kuin toisessa. jokainen tuntemamme luonnonlaki on joskus ollut tuntematon, ja koska emme tiedä kaikkea, on perusteltua ajatella, että edelleen on olemassa tuntemattomia luonnollisia prosesseja. Sen sijaan meille ei ole tarjottu muita malleja joiden luonteesta voisimme tietää ; Suunnitteluhan on on "salattua" ja perusluonteeltaan täysin rajoittamatonta, joten se ei sisällä "informaatiota" siitä miten asia on tapahtunut. Tiede etsii vastauksia, jolloin sitä ei kiinnosta ylinaturalististen ilmiöiden premissiksi asettaminen, jos tuloksena on vastausten poispyyhkiminen ja ratkaisun "mahdottomiksi" leimaaminen;
Jos lait kertovat Suunnittelusta ja niiden aukot kertovat Suunnittelusta.
niihin vetoamisen kohdalla kyse ei siis enää olisikaan "totuuden selvittäminen" vaan havaintojen sovittamisesta ennalta päätetyn totuuden julistamiseksi ja eitoivottujen selitysten kieltämisestä = Tämän tapainen "havaintojen seuraaminen" tarkoittaisi yksinkertaisesti sitä, että he eivät oikeasti yritä vastata kysymykseen onko universumi tai me Suunniteltuja, vaan pikemminkin "Kun olemme Suunniteltuja, miten sovitamme havainnot siihen."
ID:tä ei Induktio tai analogia koneisiin juurikaan auta, koska vaikka Reid olikin oikeassa siinä, että emme havaitse Suunnittelua suoraan, niin meidän epäsuorat havaintomme ihmisten älyn vaikutuksesta kellojen syntymään on aivan eri tason todisteita kuin havaintomme älyn vaikutuksesta ruohonkorsien syntymään. Tähän eroon viitaten voidaan sanoa että koneet ja työkalut ovat suunniteltuja, mutta että eliöistä emme voi olla niin varmoja.
"Naturalismin falsifioimattomuus" -teesi kuitenkin vaatii sitä, että ID otetaan taustametodologiana, joiden käsittely vaatii "aliteorioista" irrottautumista. Siinä missä naturalismi sanoo että se on hyvä menetelmä, koska se olettaa universumin sisältävän lainomaisuuksia, jotka voidaan löytää ja havaita ilman että tarvitsee ottaa kantaa niiden ulkopuolelle. ID vapaana taustateorioista taas ei sano todellisuudesta mitään muuta kuin että ateismi ja agnostismi ovat väärin. Naturalismi ottaa kantaa todellisuudessa toimiviin testattaviin lakeihin ja rajaa maailmankuvat ulos, ID kiistää maailmankuvia, ottaa naturalismin ulkopuolisuuden olemassaolosta premissin, eikä tästä huolimatta rajaa mitään naturalismin ennustamaa, vaan päinvastoin, tekee siitä tiedonhakumetodina epämääräisemmän.
Tämä suorastaan korostuu Puolimatkan edustamassa pluralistisessa näkemyksessä. Vanhassa linjassa kreationismi ja ID muistutti paljon parapsykologiaa, eli se noudatti tieteen menetelmiä ja yritti löytää tästä anomalioita joita se listasi ja kun tiede selvittää "luonnonasioita ja ilmiöitä" heistä on luonnollista että anomaliat viittaavat "johonkin eiluonnonasiaan ja ilmiöön". Esimerkiksi kummituksen tai Suunnittelijan tai Jumalan todistamista ei riitä, pelkkä "en ymmärrä miten tämä tapahtui" ja tähän liitetty intuitio riitti. Uudessa linjassa taas korostuu New Agelainen lähestymistapa siitä, kuinka esoteerinen Jumala -aisti tai muu sallii erilaiset tutintametodit. Tieteellisessä pluralismissa ei enää ole mitään yhtenäistä tieteenfilosofiaa, vaan jopa keskenään ristiriitaisia tutkimusmenetelmiä saa käyttää. Tämä on lähempänä New Agen näkemyksiä. Tosin uudessa linjassa esiintyy yhä väitettä siitä, että maailmankuvien vertailu olisi mahdollista kun ne otettaisiin kokonaisuudessaan esiin. Tämä on kuitenkin enemmän viittausta vanhaan, koska jos eri tiedonhankintatapoja voitaisiin vertailla, niin silloinhan olisi jokin yksiselitteinen tieteellinen metodi, jolla asiat voitaisiin selittää. Mikä taas on täysin ristiriidassa sen selitystavan kanssa, että yhtenäistä tieteellistä metodia ei ole. Vertailu tapahtuu joko objektiivisen metodin kautta. Tai sitten kyseessä on se, että kun ID yritti aikaisemmin Wedgen kohdalla "science+culturea" ja se epäonnistui sen "sciencen" kohdalla -eli se ei tuottanut sitä, mitä nouseva paradigma aina tekee Kuhnin mukaan, eli paljon uusia tutkimuksia, vaikka he perustivat esim. ISCID:in jonne voisivat lähettää tutkimuksia ilman "naturalistien vainoa" - se nyt yrittää tehdä siitä "culturesta" "scienceä". Eli paradigmaa ei enää muutetakaan asian hyvyydellä vaan maailmankuvataistelulla ja tähän liittyvällä sosiaalisella valtapelillä. = Ei keskustella asiasta vaan keskustelijoista. Tällöin darwinismin murskaamisen ja tieteellisen pluralismin näkemysten välillä ei ole ristiriitaa.
Kaiken kaikkiaan tästä sekaannuksesta seuraa jotain jota voi kuvata koomiseksi kiemurteluksi: Toisaalta he ovat pluralisteja ja sanovat että tieteellä ei ole mitään yksiselitteisiä kriteerejä. Toisaalta he väittävät että heillä olisi sellainen, koska on jotkut kriteerit joilla "evoluutio on epätiedettä". Kysellessä siitä mitä nämä kriteerit ovat, on vastaus tietysti epämääräistä. Esimerkiksi evoluution falsifiontia yritetään toisaalla latistaa, kun toisaalla ID:n kohdalla kaikki tämänkaltainen kritiikki leimataan täysin merkityksettömäksi, kun falsifiointi ei ole niin tärkeää. Kaiken kiemurtelun lopuksi on siis selvää että tieteellä ei ole mitään kriteerejä, mutta evoluutio ei niitä täytä. Keskustelua sen sijaan vedetään esim. koulutuspolitiikkaan tai Dawkinsin "kylmään moraalittomaan maailmaan" ja muuhun asian kannalta irrelevanttiin, ei puhtua asiasta vaan henkilöistä. Ei puhuta siitä miten asiat ovat vaan miten niiden pitäisi olla..
Siinä missä tieteessä selittäminen tapahtuu siten, että etsitään selitettävä ilmiö tai piirre X, johon etsitään malli tai laki, josta deduktiivisesti nostetaan mahdollisimman paljon X:tä ja mahdollisimman vähän muuta.
Tämän vuoksi onkin mahdotonta, että ID voisi olla evoluutiota laajempi ja parempi selitysmalli, jos se ei pysty edes tuottamaan ennusteita syntymekanismeista; siinä missä evoluutio nostaa ennusteena "perimämuutoksien, luonnonvalinnan ja neutraalimutaatioiden satunnaisajautumisen vähittäisellä kasautumisella" -ja aina voidaan tarkistaa vähintäänkin se, vaatiiko evoluutiomalli korjaamista ja ID:n "Jokin teki jotain jossain joskus jotenkin". ID ei toisin sanoen selitä mitään, korkeintaan onnistuu esittelemään selitettävän piirteen P.
Toisin sanoen; Tiede korostaa tutkimista ja yrittää kertoa miten asia on, joka minimoi vaihtoehtoja(~informatiivisuus), Intelligent Design rajaa tutkimusta kiistämällä vastauksen saamisen joihinkin ilmiöihin väittämällä että niihin ei löydetä tieteellistä mekanistista selitystä, vaan asia jää mielipiteeksi joka samanarvoisena tulisi nostaa esiin ja opetukseen.
Vaikka tieteestä on erilaisia käsityksiä, ne kaikki ovat yksimielisiä jonkinlaisen empiirisyyden vaatimuksesta ja selittävät joko todennäköisyyksiin tai peittävän lain mallin eri variaatioihin vedoten. Ne eivät siksi ole "ihan mitä vain". Siksi onkin huomattavaa, että ID:läiset kritisoivat naturalismia mutta toisaalta eivät esitä omaa vaihtoehtoista selitysmalliaan : Kun he esittävät jotain todisteita, heidän selityksensä tyypillisesti käyttävät joitain naturalistisia selitysmalleja, joihin sitten ymppäävät päälle yhteyden Suunnittelijan ad hoc. He eivät myöskään vastusta naturalismia termodynamiikan pääsääntöjen kohdalla, mutta evoluution kohdalla naturalismi on jotenkin "jo itsessään sitoutunutta". Kun tämä liitetään siihen, että ID:läiset ovat esittäneet että naturalismi on epämääräistä, josta on vaikeaa sanoa mitä se on, on hankalaa sanoa mitä he kritisoivat - tarkemmin on syytä ihmetellä miksi he voivat korostaa että heidän näkemyksensä ei ole sitä.
Teististen naturalistien tapauksessa tiede ja usko täydentävät toisiaan. ID -kannattajilla näin ei ole : Muutenhan heillä ei olisi mitään syytä kritisoida luonnontieteen ainoaa tutkimuskäytäntöä, naturalismia. Empiirisen tieteen teoria ei yleensä kritisoi kriteerejään vaan itseään : Tulkitsemme tieteeksi sen mikä täyttää tieteen kriteerit ja jos tieteen kriteerit eivät kelpaa on kyseessä epätiede, kunnes tieteen kriteeristö muuttuu.
Jos ristiriitaa ei olisi ja ID olisi samaan tapaan tiedettä kuin esimerkiksi elektronit ja Big Bang, joista saadaan todisteita "ainoastaan epäsuorasti", ei naturalismin kritiikkiä tarvittaisi. Teoria ei voi samanaikaisesti olla tieteellinen, ja samanaikaisesti tilassa jossa "tiede rajoittuneisuudessaan kiistää sen olemassaolon".
Toistaiseksi tiede voi antaa vain mekanistisia(~millä lainalaisuudella systeemi toimii) vastauksia. Tiede voi tutkia kuolemisprosessia, mutta ei voi tutkia eikä siis ottaa kantaa, kuolemanjälkeiseen elämään. Tämän vuoksi jokainen ihminen täydentää maailmankuvaansa jollain, esimerkiksi ateismilla. Tieteessä ovat kaikki maailmankuvat tasa -arvoisia jos ja vain jos ne eivät väitä olevansa tieteellisiä. Tähän maailmankuvavapauteen ID:läiset vetoavat "teistisessä relativismissaan" -ja tätä vastaan he taistelevat kun väittävät Suunnittelijaa todeksi ja naturalismia "ateistiseksi" ja "vaaralliseksi".
Suorastaan hupaisaksi tilanne muuttuu kun he samanaikaisesti vaativat naturalisteilta täydellistä "älykkään Suunnittelijan" eliminoimista, koska muuten kyseessä olisi "mahdollisten vaihtoehtojen karsiminen" joka tarkoittaisi naturalismin huonoutta. Samanaikaisesti he kuitenkin myöntävät, että Jumala voi toimia miten tahansa enkeleiden ja luonnolakeihin ohjelmoitujen organisoitumissääntöjen välillä, jolloin he myöntävät että tämä on täysin mahdotonta.* Eliminoimismenetelmää kysellessä kuulee vain kuinka falsifioitavuus ei ole tärkeää. Tästä ei ainakaan minulle synny "luonnosta kiinnostuneen rehellisen tutkijan" kuvaa, vaan pikemminkin "uskonnollisen maailmankuvan tuomalla innolla hutkijan" kuva. Mutta henkilölle joka samanaikaisesti sanoo että tiedemaailma rajaa "a priori" Suunnittelun ulkopuolelleen ja argumentoi samalla että SETI on Suunnittelun tunnistamista ja tiedettä ei luultavasti kykene näkemään tätä mahdollsuutta. Onhan tämä toki luonnollista sen jälkeen kun muistaa että ID ei ole uskontoa, mutta sen vastustaminen on uskonnollisuutta. Ja muistuttaa että ID "explains how" biologinen kompleksisuus syntyy. Kuitenkin kysyttäessä "how" ID:läiset sanovat että ID ei selitä "how" asiat syntyvät kun tämä on sitä "naturalismia". Näyttääkin siksi siltä että ID ainoastaan kritisoi naturalismia, suostumatta täsmentämään mitä se siinä kritisoi. Eikä esitä vaihtoehtoista tieteenfilosofista selitysmallia tilalle.
Tämän kaiken jälkeen koko ID debatoinnin mielekkyyttä, mieltä ja mielentilaa kuvaa erinomaisesti seuraava lainaus:
"Vaikeinta heidän välisessään kanssakäymisessä oli Trillianin mielestä se, ettei hän koskaan voinut tietää näyttelikö Zaphod typerää saadakseen vastapelurin pudottamaan suojauksensa, vai näyttelikö hän typerää sen vuoksi että ei viitsinyt ajatella vaan antoi mieluummin jonkun toisen tehdä sen puolestaan vai näyttelikö hän äärettömän tyhmää vain salatakseen sen että oli aidosti tyhmä. Häntä pidettiin yleisesti ällistyttävän älykkäänä ja sitä hän olikin - mutta ei aina, ja se huolestutti häntä"
(Douglas Neil Adams,"Linnunradan käsikirja liftareille", s.77)
Tämä havaintojen seuraaminen on kuitenkin ristiriidassa eliminoinnin kanssa;
Quinen falsifiointihan nojaa siihen että ei voida tietää mitä osaa falsifiointivaatimus koskee. Ja eliminointikysymyksen ollessa kysymyksessä vaaditaan että tiedetään että teoria ei ole korjattavissa.
Eliminointiin nojaava systeemi on siitäkin mielenkiintoinen, että siinä ei itseltä vaadita todisteita, vaan riittää että nostetaan vastustajien ongelmia pöydälle. Eliminointisysteemiä käyttävällä ei omia empiirisesti testattavia ongelmia voi lainkaan olla, se on olemassa ainoastaan suhteessa muihin -jotka joutuvat tukemaan omia väitteitään.
Eliminoinnissa ID:läiset kuitenkin tunnustavat että Suunnittelua ei voi tunnistaa edes epäsuorilla havainnoilla; Heidän argumenttinsa kun on että voimme joskus tunnistaa että kohde on syntynyt luonnonlailla ja joskus tunnistaa että se on syntynyt sattumalla ja näiden eliminoidessa jäljelle jää jotain jota on pätevä sanoa Suunnitelluksi. Olennaista tässä on se, että luonnonlakia eikä satunnaisuuttakaan tunnisteta eliminoimalla Suunnittelu, se kun olisi mahdotonta. ID:läiset siis itse asiassa tunnustavat että Suunnittelun todistaminen on eri tasolla ja heikommilla kantimilla kuin "luonnollisten prosessien". Kuinka heidän "vaihtoehtoinen metodinsa" voisi siis olla yhtä hyvä tai parempi?
Tämän pohjalta voitaisiin toki väittää että naturalistinen tiede on aivan samanarvoinen kuin "intelligent designin" ylinaturalistinenkin, mutta toisessa mallissa on enemmän taustaoletuksia kuin toisessa. jokainen tuntemamme luonnonlaki on joskus ollut tuntematon, ja koska emme tiedä kaikkea, on perusteltua ajatella, että edelleen on olemassa tuntemattomia luonnollisia prosesseja. Sen sijaan meille ei ole tarjottu muita malleja joiden luonteesta voisimme tietää ; Suunnitteluhan on on "salattua" ja perusluonteeltaan täysin rajoittamatonta, joten se ei sisällä "informaatiota" siitä miten asia on tapahtunut. Tiede etsii vastauksia, jolloin sitä ei kiinnosta ylinaturalististen ilmiöiden premissiksi asettaminen, jos tuloksena on vastausten poispyyhkiminen ja ratkaisun "mahdottomiksi" leimaaminen;
Jos lait kertovat Suunnittelusta ja niiden aukot kertovat Suunnittelusta.
niihin vetoamisen kohdalla kyse ei siis enää olisikaan "totuuden selvittäminen" vaan havaintojen sovittamisesta ennalta päätetyn totuuden julistamiseksi ja eitoivottujen selitysten kieltämisestä = Tämän tapainen "havaintojen seuraaminen" tarkoittaisi yksinkertaisesti sitä, että he eivät oikeasti yritä vastata kysymykseen onko universumi tai me Suunniteltuja, vaan pikemminkin "Kun olemme Suunniteltuja, miten sovitamme havainnot siihen."
ID:tä ei Induktio tai analogia koneisiin juurikaan auta, koska vaikka Reid olikin oikeassa siinä, että emme havaitse Suunnittelua suoraan, niin meidän epäsuorat havaintomme ihmisten älyn vaikutuksesta kellojen syntymään on aivan eri tason todisteita kuin havaintomme älyn vaikutuksesta ruohonkorsien syntymään. Tähän eroon viitaten voidaan sanoa että koneet ja työkalut ovat suunniteltuja, mutta että eliöistä emme voi olla niin varmoja.
"Naturalismin falsifioimattomuus" -teesi kuitenkin vaatii sitä, että ID otetaan taustametodologiana, joiden käsittely vaatii "aliteorioista" irrottautumista. Siinä missä naturalismi sanoo että se on hyvä menetelmä, koska se olettaa universumin sisältävän lainomaisuuksia, jotka voidaan löytää ja havaita ilman että tarvitsee ottaa kantaa niiden ulkopuolelle. ID vapaana taustateorioista taas ei sano todellisuudesta mitään muuta kuin että ateismi ja agnostismi ovat väärin. Naturalismi ottaa kantaa todellisuudessa toimiviin testattaviin lakeihin ja rajaa maailmankuvat ulos, ID kiistää maailmankuvia, ottaa naturalismin ulkopuolisuuden olemassaolosta premissin, eikä tästä huolimatta rajaa mitään naturalismin ennustamaa, vaan päinvastoin, tekee siitä tiedonhakumetodina epämääräisemmän.
Tämä suorastaan korostuu Puolimatkan edustamassa pluralistisessa näkemyksessä. Vanhassa linjassa kreationismi ja ID muistutti paljon parapsykologiaa, eli se noudatti tieteen menetelmiä ja yritti löytää tästä anomalioita joita se listasi ja kun tiede selvittää "luonnonasioita ja ilmiöitä" heistä on luonnollista että anomaliat viittaavat "johonkin eiluonnonasiaan ja ilmiöön". Esimerkiksi kummituksen tai Suunnittelijan tai Jumalan todistamista ei riitä, pelkkä "en ymmärrä miten tämä tapahtui" ja tähän liitetty intuitio riitti. Uudessa linjassa taas korostuu New Agelainen lähestymistapa siitä, kuinka esoteerinen Jumala -aisti tai muu sallii erilaiset tutintametodit. Tieteellisessä pluralismissa ei enää ole mitään yhtenäistä tieteenfilosofiaa, vaan jopa keskenään ristiriitaisia tutkimusmenetelmiä saa käyttää. Tämä on lähempänä New Agen näkemyksiä. Tosin uudessa linjassa esiintyy yhä väitettä siitä, että maailmankuvien vertailu olisi mahdollista kun ne otettaisiin kokonaisuudessaan esiin. Tämä on kuitenkin enemmän viittausta vanhaan, koska jos eri tiedonhankintatapoja voitaisiin vertailla, niin silloinhan olisi jokin yksiselitteinen tieteellinen metodi, jolla asiat voitaisiin selittää. Mikä taas on täysin ristiriidassa sen selitystavan kanssa, että yhtenäistä tieteellistä metodia ei ole. Vertailu tapahtuu joko objektiivisen metodin kautta. Tai sitten kyseessä on se, että kun ID yritti aikaisemmin Wedgen kohdalla "science+culturea" ja se epäonnistui sen "sciencen" kohdalla -eli se ei tuottanut sitä, mitä nouseva paradigma aina tekee Kuhnin mukaan, eli paljon uusia tutkimuksia, vaikka he perustivat esim. ISCID:in jonne voisivat lähettää tutkimuksia ilman "naturalistien vainoa" - se nyt yrittää tehdä siitä "culturesta" "scienceä". Eli paradigmaa ei enää muutetakaan asian hyvyydellä vaan maailmankuvataistelulla ja tähän liittyvällä sosiaalisella valtapelillä. = Ei keskustella asiasta vaan keskustelijoista. Tällöin darwinismin murskaamisen ja tieteellisen pluralismin näkemysten välillä ei ole ristiriitaa.
Kaiken kaikkiaan tästä sekaannuksesta seuraa jotain jota voi kuvata koomiseksi kiemurteluksi: Toisaalta he ovat pluralisteja ja sanovat että tieteellä ei ole mitään yksiselitteisiä kriteerejä. Toisaalta he väittävät että heillä olisi sellainen, koska on jotkut kriteerit joilla "evoluutio on epätiedettä". Kysellessä siitä mitä nämä kriteerit ovat, on vastaus tietysti epämääräistä. Esimerkiksi evoluution falsifiontia yritetään toisaalla latistaa, kun toisaalla ID:n kohdalla kaikki tämänkaltainen kritiikki leimataan täysin merkityksettömäksi, kun falsifiointi ei ole niin tärkeää. Kaiken kiemurtelun lopuksi on siis selvää että tieteellä ei ole mitään kriteerejä, mutta evoluutio ei niitä täytä. Keskustelua sen sijaan vedetään esim. koulutuspolitiikkaan tai Dawkinsin "kylmään moraalittomaan maailmaan" ja muuhun asian kannalta irrelevanttiin, ei puhtua asiasta vaan henkilöistä. Ei puhuta siitä miten asiat ovat vaan miten niiden pitäisi olla..
Siinä missä tieteessä selittäminen tapahtuu siten, että etsitään selitettävä ilmiö tai piirre X, johon etsitään malli tai laki, josta deduktiivisesti nostetaan mahdollisimman paljon X:tä ja mahdollisimman vähän muuta.
Tämän vuoksi onkin mahdotonta, että ID voisi olla evoluutiota laajempi ja parempi selitysmalli, jos se ei pysty edes tuottamaan ennusteita syntymekanismeista; siinä missä evoluutio nostaa ennusteena "perimämuutoksien, luonnonvalinnan ja neutraalimutaatioiden satunnaisajautumisen vähittäisellä kasautumisella" -ja aina voidaan tarkistaa vähintäänkin se, vaatiiko evoluutiomalli korjaamista ja ID:n "Jokin teki jotain jossain joskus jotenkin". ID ei toisin sanoen selitä mitään, korkeintaan onnistuu esittelemään selitettävän piirteen P.
Toisin sanoen; Tiede korostaa tutkimista ja yrittää kertoa miten asia on, joka minimoi vaihtoehtoja(~informatiivisuus), Intelligent Design rajaa tutkimusta kiistämällä vastauksen saamisen joihinkin ilmiöihin väittämällä että niihin ei löydetä tieteellistä mekanistista selitystä, vaan asia jää mielipiteeksi joka samanarvoisena tulisi nostaa esiin ja opetukseen.
Vaikka tieteestä on erilaisia käsityksiä, ne kaikki ovat yksimielisiä jonkinlaisen empiirisyyden vaatimuksesta ja selittävät joko todennäköisyyksiin tai peittävän lain mallin eri variaatioihin vedoten. Ne eivät siksi ole "ihan mitä vain". Siksi onkin huomattavaa, että ID:läiset kritisoivat naturalismia mutta toisaalta eivät esitä omaa vaihtoehtoista selitysmalliaan : Kun he esittävät jotain todisteita, heidän selityksensä tyypillisesti käyttävät joitain naturalistisia selitysmalleja, joihin sitten ymppäävät päälle yhteyden Suunnittelijan ad hoc. He eivät myöskään vastusta naturalismia termodynamiikan pääsääntöjen kohdalla, mutta evoluution kohdalla naturalismi on jotenkin "jo itsessään sitoutunutta". Kun tämä liitetään siihen, että ID:läiset ovat esittäneet että naturalismi on epämääräistä, josta on vaikeaa sanoa mitä se on, on hankalaa sanoa mitä he kritisoivat - tarkemmin on syytä ihmetellä miksi he voivat korostaa että heidän näkemyksensä ei ole sitä.
Teististen naturalistien tapauksessa tiede ja usko täydentävät toisiaan. ID -kannattajilla näin ei ole : Muutenhan heillä ei olisi mitään syytä kritisoida luonnontieteen ainoaa tutkimuskäytäntöä, naturalismia. Empiirisen tieteen teoria ei yleensä kritisoi kriteerejään vaan itseään : Tulkitsemme tieteeksi sen mikä täyttää tieteen kriteerit ja jos tieteen kriteerit eivät kelpaa on kyseessä epätiede, kunnes tieteen kriteeristö muuttuu.
Jos ristiriitaa ei olisi ja ID olisi samaan tapaan tiedettä kuin esimerkiksi elektronit ja Big Bang, joista saadaan todisteita "ainoastaan epäsuorasti", ei naturalismin kritiikkiä tarvittaisi. Teoria ei voi samanaikaisesti olla tieteellinen, ja samanaikaisesti tilassa jossa "tiede rajoittuneisuudessaan kiistää sen olemassaolon".
Toistaiseksi tiede voi antaa vain mekanistisia(~millä lainalaisuudella systeemi toimii) vastauksia. Tiede voi tutkia kuolemisprosessia, mutta ei voi tutkia eikä siis ottaa kantaa, kuolemanjälkeiseen elämään. Tämän vuoksi jokainen ihminen täydentää maailmankuvaansa jollain, esimerkiksi ateismilla. Tieteessä ovat kaikki maailmankuvat tasa -arvoisia jos ja vain jos ne eivät väitä olevansa tieteellisiä. Tähän maailmankuvavapauteen ID:läiset vetoavat "teistisessä relativismissaan" -ja tätä vastaan he taistelevat kun väittävät Suunnittelijaa todeksi ja naturalismia "ateistiseksi" ja "vaaralliseksi".
Suorastaan hupaisaksi tilanne muuttuu kun he samanaikaisesti vaativat naturalisteilta täydellistä "älykkään Suunnittelijan" eliminoimista, koska muuten kyseessä olisi "mahdollisten vaihtoehtojen karsiminen" joka tarkoittaisi naturalismin huonoutta. Samanaikaisesti he kuitenkin myöntävät, että Jumala voi toimia miten tahansa enkeleiden ja luonnolakeihin ohjelmoitujen organisoitumissääntöjen välillä, jolloin he myöntävät että tämä on täysin mahdotonta.* Eliminoimismenetelmää kysellessä kuulee vain kuinka falsifioitavuus ei ole tärkeää. Tästä ei ainakaan minulle synny "luonnosta kiinnostuneen rehellisen tutkijan" kuvaa, vaan pikemminkin "uskonnollisen maailmankuvan tuomalla innolla hutkijan" kuva. Mutta henkilölle joka samanaikaisesti sanoo että tiedemaailma rajaa "a priori" Suunnittelun ulkopuolelleen ja argumentoi samalla että SETI on Suunnittelun tunnistamista ja tiedettä ei luultavasti kykene näkemään tätä mahdollsuutta. Onhan tämä toki luonnollista sen jälkeen kun muistaa että ID ei ole uskontoa, mutta sen vastustaminen on uskonnollisuutta. Ja muistuttaa että ID "explains how" biologinen kompleksisuus syntyy. Kuitenkin kysyttäessä "how" ID:läiset sanovat että ID ei selitä "how" asiat syntyvät kun tämä on sitä "naturalismia". Näyttääkin siksi siltä että ID ainoastaan kritisoi naturalismia, suostumatta täsmentämään mitä se siinä kritisoi. Eikä esitä vaihtoehtoista tieteenfilosofista selitysmallia tilalle.
Tämän kaiken jälkeen koko ID debatoinnin mielekkyyttä, mieltä ja mielentilaa kuvaa erinomaisesti seuraava lainaus:
"Vaikeinta heidän välisessään kanssakäymisessä oli Trillianin mielestä se, ettei hän koskaan voinut tietää näyttelikö Zaphod typerää saadakseen vastapelurin pudottamaan suojauksensa, vai näyttelikö hän typerää sen vuoksi että ei viitsinyt ajatella vaan antoi mieluummin jonkun toisen tehdä sen puolestaan vai näyttelikö hän äärettömän tyhmää vain salatakseen sen että oli aidosti tyhmä. Häntä pidettiin yleisesti ällistyttävän älykkäänä ja sitä hän olikin - mutta ei aina, ja se huolestutti häntä"
(Douglas Neil Adams,"Linnunradan käsikirja liftareille", s.77)
ID:tä ei Induktio tai analogia koneisiin juurikaan auta, koska vaikka Reid olikin oikeassa siinä, että emme havaitse Suunnittelua suoraan, niin meidän epäsuorat havaintomme ihmisten älyn vaikutuksesta kellojen syntymään on aivan eri tason todisteita kuin havaintomme älyn vaikutuksesta ruohonkorsien syntymään. Tähän eroon viitaten voidaan sanoa että koneet ja työkalut ovat suunniteltuja, mutta että eliöistä emme voi olla niin varmoja.
"Naturalismin falsifioimattomuus" -teesi kuitenkin vaatii sitä, että ID otetaan taustametodologiana, joiden käsittely vaatii "aliteorioista" irrottautumista. Siinä missä naturalismi sanoo että se on hyvä menetelmä, koska se olettaa universumin sisältävän lainomaisuuksia, jotka voidaan löytää ja havaita ilman että tarvitsee ottaa kantaa niiden ulkopuolelle. ID vapaana taustateorioista taas ei sano todellisuudesta mitään muuta kuin että ateismi ja agnostismi ovat väärin. Naturalismi ottaa kantaa todellisuudessa toimiviin testattaviin lakeihin ja rajaa maailmankuvat ulos, ID kiistää maailmankuvia, ottaa naturalismin ulkopuolisuuden olemassaolosta premissin, eikä tästä huolimatta rajaa mitään naturalismin ennustamaa, vaan päinvastoin, tekee siitä tiedonhakumetodina epämääräisemmän.
Tämä suorastaan korostuu Puolimatkan edustamassa pluralistisessa näkemyksessä. Vanhassa linjassa kreationismi ja ID muistutti paljon parapsykologiaa, eli se noudatti tieteen menetelmiä ja yritti löytää tästä anomalioita joita se listasi ja kun tiede selvittää "luonnonasioita ja ilmiöitä" heistä on luonnollista että anomaliat viittaavat "johonkin eiluonnonasiaan ja ilmiöön". Esimerkiksi kummituksen tai Suunnittelijan tai Jumalan todistamista ei riitä, pelkkä "en ymmärrä miten tämä tapahtui" ja tähän liitetty intuitio riitti. Uudessa linjassa taas korostuu New Agelainen lähestymistapa siitä, kuinka esoteerinen Jumala -aisti tai muu sallii erilaiset tutintametodit. Tieteellisessä pluralismissa ei enää ole mitään yhtenäistä tieteenfilosofiaa, vaan jopa keskenään ristiriitaisia tutkimusmenetelmiä saa käyttää. Tämä on lähempänä New Agen näkemyksiä. Tosin uudessa linjassa esiintyy yhä väitettä siitä, että maailmankuvien vertailu olisi mahdollista kun ne otettaisiin kokonaisuudessaan esiin. Tämä on kuitenkin enemmän viittausta vanhaan, koska jos eri tiedonhankintatapoja voitaisiin vertailla, niin silloinhan olisi jokin yksiselitteinen tieteellinen metodi, jolla asiat voitaisiin selittää. Mikä taas on täysin ristiriidassa sen selitystavan kanssa, että yhtenäistä tieteellistä metodia ei ole. Vertailu tapahtuu joko objektiivisen metodin kautta. Tai sitten kyseessä on se, että kun ID yritti aikaisemmin Wedgen kohdalla "science+culturea" ja se epäonnistui sen "sciencen" kohdalla -eli se ei tuottanut sitä, mitä nouseva paradigma aina tekee Kuhnin mukaan, eli paljon uusia tutkimuksia, vaikka he perustivat esim. ISCID:in jonne voisivat lähettää tutkimuksia ilman "naturalistien vainoa" - se nyt yrittää tehdä siitä "culturesta" "scienceä". Eli paradigmaa ei enää muutetakaan asian hyvyydellä vaan maailmankuvataistelulla ja tähän liittyvällä sosiaalisella valtapelillä. = Ei keskustella asiasta vaan keskustelijoista. Tällöin darwinismin murskaamisen ja tieteellisen pluralismin näkemysten välillä ei ole ristiriitaa.
Kaiken kaikkiaan tästä sekaannuksesta seuraa jotain jota voi kuvata koomiseksi kiemurteluksi: Toisaalta he ovat pluralisteja ja sanovat että tieteellä ei ole mitään yksiselitteisiä kriteerejä. Toisaalta he väittävät että heillä olisi sellainen, koska on jotkut kriteerit joilla "evoluutio on epätiedettä". Kysellessä siitä mitä nämä kriteerit ovat, on vastaus tietysti epämääräistä. Esimerkiksi evoluution falsifiontia yritetään toisaalla latistaa, kun toisaalla ID:n kohdalla kaikki tämänkaltainen kritiikki leimataan täysin merkityksettömäksi, kun falsifiointi ei ole niin tärkeää. Kaiken kiemurtelun lopuksi on siis selvää että tieteellä ei ole mitään kriteerejä, mutta evoluutio ei niitä täytä. Keskustelua sen sijaan vedetään esim. koulutuspolitiikkaan tai Dawkinsin "kylmään moraalittomaan maailmaan" ja muuhun asian kannalta irrelevanttiin, ei puhtua asiasta vaan henkilöistä. Ei puhuta siitä miten asiat ovat vaan miten niiden pitäisi olla..
Siinä missä tieteessä selittäminen tapahtuu siten, että etsitään selitettävä ilmiö tai piirre X, johon etsitään malli tai laki, josta deduktiivisesti nostetaan mahdollisimman paljon X:tä ja mahdollisimman vähän muuta.
Tämän vuoksi onkin mahdotonta, että ID voisi olla evoluutiota laajempi ja parempi selitysmalli, jos se ei pysty edes tuottamaan ennusteita syntymekanismeista; siinä missä evoluutio nostaa ennusteena "perimämuutoksien, luonnonvalinnan ja neutraalimutaatioiden satunnaisajautumisen vähittäisellä kasautumisella" -ja aina voidaan tarkistaa vähintäänkin se, vaatiiko evoluutiomalli korjaamista ja ID:n "Jokin teki jotain jossain joskus jotenkin". ID ei toisin sanoen selitä mitään, korkeintaan onnistuu esittelemään selitettävän piirteen P.
Toisin sanoen; Tiede korostaa tutkimista ja yrittää kertoa miten asia on, joka minimoi vaihtoehtoja(~informatiivisuus), Intelligent Design rajaa tutkimusta kiistämällä vastauksen saamisen joihinkin ilmiöihin väittämällä että niihin ei löydetä tieteellistä mekanistista selitystä, vaan asia jää mielipiteeksi joka samanarvoisena tulisi nostaa esiin ja opetukseen.
Vaikka tieteestä on erilaisia käsityksiä, ne kaikki ovat yksimielisiä jonkinlaisen empiirisyyden vaatimuksesta ja selittävät joko todennäköisyyksiin tai peittävän lain mallin eri variaatioihin vedoten. Ne eivät siksi ole "ihan mitä vain". Siksi onkin huomattavaa, että ID:läiset kritisoivat naturalismia mutta toisaalta eivät esitä omaa vaihtoehtoista selitysmalliaan : Kun he esittävät jotain todisteita, heidän selityksensä tyypillisesti käyttävät joitain naturalistisia selitysmalleja, joihin sitten ymppäävät päälle yhteyden Suunnittelijan ad hoc. He eivät myöskään vastusta naturalismia termodynamiikan pääsääntöjen kohdalla, mutta evoluution kohdalla naturalismi on jotenkin "jo itsessään sitoutunutta". Kun tämä liitetään siihen, että ID:läiset ovat esittäneet että naturalismi on epämääräistä, josta on vaikeaa sanoa mitä se on, on hankalaa sanoa mitä he kritisoivat - tarkemmin on syytä ihmetellä miksi he voivat korostaa että heidän näkemyksensä ei ole sitä.
Teististen naturalistien tapauksessa tiede ja usko täydentävät toisiaan. ID -kannattajilla näin ei ole : Muutenhan heillä ei olisi mitään syytä kritisoida luonnontieteen ainoaa tutkimuskäytäntöä, naturalismia. Empiirisen tieteen teoria ei yleensä kritisoi kriteerejään vaan itseään : Tulkitsemme tieteeksi sen mikä täyttää tieteen kriteerit ja jos tieteen kriteerit eivät kelpaa on kyseessä epätiede, kunnes tieteen kriteeristö muuttuu.
Jos ristiriitaa ei olisi ja ID olisi samaan tapaan tiedettä kuin esimerkiksi elektronit ja Big Bang, joista saadaan todisteita "ainoastaan epäsuorasti", ei naturalismin kritiikkiä tarvittaisi. Teoria ei voi samanaikaisesti olla tieteellinen, ja samanaikaisesti tilassa jossa "tiede rajoittuneisuudessaan kiistää sen olemassaolon".
Toistaiseksi tiede voi antaa vain mekanistisia(~millä lainalaisuudella systeemi toimii) vastauksia. Tiede voi tutkia kuolemisprosessia, mutta ei voi tutkia eikä siis ottaa kantaa, kuolemanjälkeiseen elämään. Tämän vuoksi jokainen ihminen täydentää maailmankuvaansa jollain, esimerkiksi ateismilla. Tieteessä ovat kaikki maailmankuvat tasa -arvoisia jos ja vain jos ne eivät väitä olevansa tieteellisiä. Tähän maailmankuvavapauteen ID:läiset vetoavat "teistisessä relativismissaan" -ja tätä vastaan he taistelevat kun väittävät Suunnittelijaa todeksi ja naturalismia "ateistiseksi" ja "vaaralliseksi".
Suorastaan hupaisaksi tilanne muuttuu kun he samanaikaisesti vaativat naturalisteilta täydellistä "älykkään Suunnittelijan" eliminoimista, koska muuten kyseessä olisi "mahdollisten vaihtoehtojen karsiminen" joka tarkoittaisi naturalismin huonoutta. Samanaikaisesti he kuitenkin myöntävät, että Jumala voi toimia miten tahansa enkeleiden ja luonnolakeihin ohjelmoitujen organisoitumissääntöjen välillä, jolloin he myöntävät että tämä on täysin mahdotonta.* Eliminoimismenetelmää kysellessä kuulee vain kuinka falsifioitavuus ei ole tärkeää. Tästä ei ainakaan minulle synny "luonnosta kiinnostuneen rehellisen tutkijan" kuvaa, vaan pikemminkin "uskonnollisen maailmankuvan tuomalla innolla hutkijan" kuva. Mutta henkilölle joka samanaikaisesti sanoo että tiedemaailma rajaa "a priori" Suunnittelun ulkopuolelleen ja argumentoi samalla että SETI on Suunnittelun tunnistamista ja tiedettä ei luultavasti kykene näkemään tätä mahdollsuutta. Onhan tämä toki luonnollista sen jälkeen kun muistaa että ID ei ole uskontoa, mutta sen vastustaminen on uskonnollisuutta. Ja muistuttaa että ID "explains how" biologinen kompleksisuus syntyy. Kuitenkin kysyttäessä "how" ID:läiset sanovat että ID ei selitä "how" asiat syntyvät kun tämä on sitä "naturalismia". Näyttääkin siksi siltä että ID ainoastaan kritisoi naturalismia, suostumatta täsmentämään mitä se siinä kritisoi. Eikä esitä vaihtoehtoista tieteenfilosofista selitysmallia tilalle.
Tämän kaiken jälkeen koko ID debatoinnin mielekkyyttä, mieltä ja mielentilaa kuvaa erinomaisesti seuraava lainaus:
"Vaikeinta heidän välisessään kanssakäymisessä oli Trillianin mielestä se, ettei hän koskaan voinut tietää näyttelikö Zaphod typerää saadakseen vastapelurin pudottamaan suojauksensa, vai näyttelikö hän typerää sen vuoksi että ei viitsinyt ajatella vaan antoi mieluummin jonkun toisen tehdä sen puolestaan vai näyttelikö hän äärettömän tyhmää vain salatakseen sen että oli aidosti tyhmä. Häntä pidettiin yleisesti ällistyttävän älykkäänä ja sitä hän olikin - mutta ei aina, ja se huolestutti häntä"
(Douglas Neil Adams,"Linnunradan käsikirja liftareille", s.77)
Tämä suorastaan korostuu Puolimatkan edustamassa pluralistisessa näkemyksessä. Vanhassa linjassa kreationismi ja ID muistutti paljon parapsykologiaa, eli se noudatti tieteen menetelmiä ja yritti löytää tästä anomalioita joita se listasi ja kun tiede selvittää "luonnonasioita ja ilmiöitä" heistä on luonnollista että anomaliat viittaavat "johonkin eiluonnonasiaan ja ilmiöön". Esimerkiksi kummituksen tai Suunnittelijan tai Jumalan todistamista ei riitä, pelkkä "en ymmärrä miten tämä tapahtui" ja tähän liitetty intuitio riitti. Uudessa linjassa taas korostuu New Agelainen lähestymistapa siitä, kuinka esoteerinen Jumala -aisti tai muu sallii erilaiset tutintametodit. Tieteellisessä pluralismissa ei enää ole mitään yhtenäistä tieteenfilosofiaa, vaan jopa keskenään ristiriitaisia tutkimusmenetelmiä saa käyttää. Tämä on lähempänä New Agen näkemyksiä. Tosin uudessa linjassa esiintyy yhä väitettä siitä, että maailmankuvien vertailu olisi mahdollista kun ne otettaisiin kokonaisuudessaan esiin. Tämä on kuitenkin enemmän viittausta vanhaan, koska jos eri tiedonhankintatapoja voitaisiin vertailla, niin silloinhan olisi jokin yksiselitteinen tieteellinen metodi, jolla asiat voitaisiin selittää. Mikä taas on täysin ristiriidassa sen selitystavan kanssa, että yhtenäistä tieteellistä metodia ei ole. Vertailu tapahtuu joko objektiivisen metodin kautta. Tai sitten kyseessä on se, että kun ID yritti aikaisemmin Wedgen kohdalla "science+culturea" ja se epäonnistui sen "sciencen" kohdalla -eli se ei tuottanut sitä, mitä nouseva paradigma aina tekee Kuhnin mukaan, eli paljon uusia tutkimuksia, vaikka he perustivat esim. ISCID:in jonne voisivat lähettää tutkimuksia ilman "naturalistien vainoa" - se nyt yrittää tehdä siitä "culturesta" "scienceä". Eli paradigmaa ei enää muutetakaan asian hyvyydellä vaan maailmankuvataistelulla ja tähän liittyvällä sosiaalisella valtapelillä. = Ei keskustella asiasta vaan keskustelijoista. Tällöin darwinismin murskaamisen ja tieteellisen pluralismin näkemysten välillä ei ole ristiriitaa.
Kaiken kaikkiaan tästä sekaannuksesta seuraa jotain jota voi kuvata koomiseksi kiemurteluksi: Toisaalta he ovat pluralisteja ja sanovat että tieteellä ei ole mitään yksiselitteisiä kriteerejä. Toisaalta he väittävät että heillä olisi sellainen, koska on jotkut kriteerit joilla "evoluutio on epätiedettä". Kysellessä siitä mitä nämä kriteerit ovat, on vastaus tietysti epämääräistä. Esimerkiksi evoluution falsifiontia yritetään toisaalla latistaa, kun toisaalla ID:n kohdalla kaikki tämänkaltainen kritiikki leimataan täysin merkityksettömäksi, kun falsifiointi ei ole niin tärkeää. Kaiken kiemurtelun lopuksi on siis selvää että tieteellä ei ole mitään kriteerejä, mutta evoluutio ei niitä täytä. Keskustelua sen sijaan vedetään esim. koulutuspolitiikkaan tai Dawkinsin "kylmään moraalittomaan maailmaan" ja muuhun asian kannalta irrelevanttiin, ei puhtua asiasta vaan henkilöistä. Ei puhuta siitä miten asiat ovat vaan miten niiden pitäisi olla..
Siinä missä tieteessä selittäminen tapahtuu siten, että etsitään selitettävä ilmiö tai piirre X, johon etsitään malli tai laki, josta deduktiivisesti nostetaan mahdollisimman paljon X:tä ja mahdollisimman vähän muuta.
Tämän vuoksi onkin mahdotonta, että ID voisi olla evoluutiota laajempi ja parempi selitysmalli, jos se ei pysty edes tuottamaan ennusteita syntymekanismeista; siinä missä evoluutio nostaa ennusteena "perimämuutoksien, luonnonvalinnan ja neutraalimutaatioiden satunnaisajautumisen vähittäisellä kasautumisella" -ja aina voidaan tarkistaa vähintäänkin se, vaatiiko evoluutiomalli korjaamista ja ID:n "Jokin teki jotain jossain joskus jotenkin". ID ei toisin sanoen selitä mitään, korkeintaan onnistuu esittelemään selitettävän piirteen P.
Toisin sanoen; Tiede korostaa tutkimista ja yrittää kertoa miten asia on, joka minimoi vaihtoehtoja(~informatiivisuus), Intelligent Design rajaa tutkimusta kiistämällä vastauksen saamisen joihinkin ilmiöihin väittämällä että niihin ei löydetä tieteellistä mekanistista selitystä, vaan asia jää mielipiteeksi joka samanarvoisena tulisi nostaa esiin ja opetukseen.
Vaikka tieteestä on erilaisia käsityksiä, ne kaikki ovat yksimielisiä jonkinlaisen empiirisyyden vaatimuksesta ja selittävät joko todennäköisyyksiin tai peittävän lain mallin eri variaatioihin vedoten. Ne eivät siksi ole "ihan mitä vain". Siksi onkin huomattavaa, että ID:läiset kritisoivat naturalismia mutta toisaalta eivät esitä omaa vaihtoehtoista selitysmalliaan : Kun he esittävät jotain todisteita, heidän selityksensä tyypillisesti käyttävät joitain naturalistisia selitysmalleja, joihin sitten ymppäävät päälle yhteyden Suunnittelijan ad hoc. He eivät myöskään vastusta naturalismia termodynamiikan pääsääntöjen kohdalla, mutta evoluution kohdalla naturalismi on jotenkin "jo itsessään sitoutunutta". Kun tämä liitetään siihen, että ID:läiset ovat esittäneet että naturalismi on epämääräistä, josta on vaikeaa sanoa mitä se on, on hankalaa sanoa mitä he kritisoivat - tarkemmin on syytä ihmetellä miksi he voivat korostaa että heidän näkemyksensä ei ole sitä.
Teististen naturalistien tapauksessa tiede ja usko täydentävät toisiaan. ID -kannattajilla näin ei ole : Muutenhan heillä ei olisi mitään syytä kritisoida luonnontieteen ainoaa tutkimuskäytäntöä, naturalismia. Empiirisen tieteen teoria ei yleensä kritisoi kriteerejään vaan itseään : Tulkitsemme tieteeksi sen mikä täyttää tieteen kriteerit ja jos tieteen kriteerit eivät kelpaa on kyseessä epätiede, kunnes tieteen kriteeristö muuttuu.
Jos ristiriitaa ei olisi ja ID olisi samaan tapaan tiedettä kuin esimerkiksi elektronit ja Big Bang, joista saadaan todisteita "ainoastaan epäsuorasti", ei naturalismin kritiikkiä tarvittaisi. Teoria ei voi samanaikaisesti olla tieteellinen, ja samanaikaisesti tilassa jossa "tiede rajoittuneisuudessaan kiistää sen olemassaolon".
Toistaiseksi tiede voi antaa vain mekanistisia(~millä lainalaisuudella systeemi toimii) vastauksia. Tiede voi tutkia kuolemisprosessia, mutta ei voi tutkia eikä siis ottaa kantaa, kuolemanjälkeiseen elämään. Tämän vuoksi jokainen ihminen täydentää maailmankuvaansa jollain, esimerkiksi ateismilla. Tieteessä ovat kaikki maailmankuvat tasa -arvoisia jos ja vain jos ne eivät väitä olevansa tieteellisiä. Tähän maailmankuvavapauteen ID:läiset vetoavat "teistisessä relativismissaan" -ja tätä vastaan he taistelevat kun väittävät Suunnittelijaa todeksi ja naturalismia "ateistiseksi" ja "vaaralliseksi".
Suorastaan hupaisaksi tilanne muuttuu kun he samanaikaisesti vaativat naturalisteilta täydellistä "älykkään Suunnittelijan" eliminoimista, koska muuten kyseessä olisi "mahdollisten vaihtoehtojen karsiminen" joka tarkoittaisi naturalismin huonoutta. Samanaikaisesti he kuitenkin myöntävät, että Jumala voi toimia miten tahansa enkeleiden ja luonnolakeihin ohjelmoitujen organisoitumissääntöjen välillä, jolloin he myöntävät että tämä on täysin mahdotonta.* Eliminoimismenetelmää kysellessä kuulee vain kuinka falsifioitavuus ei ole tärkeää. Tästä ei ainakaan minulle synny "luonnosta kiinnostuneen rehellisen tutkijan" kuvaa, vaan pikemminkin "uskonnollisen maailmankuvan tuomalla innolla hutkijan" kuva. Mutta henkilölle joka samanaikaisesti sanoo että tiedemaailma rajaa "a priori" Suunnittelun ulkopuolelleen ja argumentoi samalla että SETI on Suunnittelun tunnistamista ja tiedettä ei luultavasti kykene näkemään tätä mahdollsuutta. Onhan tämä toki luonnollista sen jälkeen kun muistaa että ID ei ole uskontoa, mutta sen vastustaminen on uskonnollisuutta. Ja muistuttaa että ID "explains how" biologinen kompleksisuus syntyy. Kuitenkin kysyttäessä "how" ID:läiset sanovat että ID ei selitä "how" asiat syntyvät kun tämä on sitä "naturalismia". Näyttääkin siksi siltä että ID ainoastaan kritisoi naturalismia, suostumatta täsmentämään mitä se siinä kritisoi. Eikä esitä vaihtoehtoista tieteenfilosofista selitysmallia tilalle.
Tämän kaiken jälkeen koko ID debatoinnin mielekkyyttä, mieltä ja mielentilaa kuvaa erinomaisesti seuraava lainaus:
"Vaikeinta heidän välisessään kanssakäymisessä oli Trillianin mielestä se, ettei hän koskaan voinut tietää näyttelikö Zaphod typerää saadakseen vastapelurin pudottamaan suojauksensa, vai näyttelikö hän typerää sen vuoksi että ei viitsinyt ajatella vaan antoi mieluummin jonkun toisen tehdä sen puolestaan vai näyttelikö hän äärettömän tyhmää vain salatakseen sen että oli aidosti tyhmä. Häntä pidettiin yleisesti ällistyttävän älykkäänä ja sitä hän olikin - mutta ei aina, ja se huolestutti häntä"
(Douglas Neil Adams,"Linnunradan käsikirja liftareille", s.77)
Tämän vuoksi onkin mahdotonta, että ID voisi olla evoluutiota laajempi ja parempi selitysmalli, jos se ei pysty edes tuottamaan ennusteita syntymekanismeista; siinä missä evoluutio nostaa ennusteena "perimämuutoksien, luonnonvalinnan ja neutraalimutaatioiden satunnaisajautumisen vähittäisellä kasautumisella" -ja aina voidaan tarkistaa vähintäänkin se, vaatiiko evoluutiomalli korjaamista ja ID:n "Jokin teki jotain jossain joskus jotenkin". ID ei toisin sanoen selitä mitään, korkeintaan onnistuu esittelemään selitettävän piirteen P.
Toisin sanoen; Tiede korostaa tutkimista ja yrittää kertoa miten asia on, joka minimoi vaihtoehtoja(~informatiivisuus), Intelligent Design rajaa tutkimusta kiistämällä vastauksen saamisen joihinkin ilmiöihin väittämällä että niihin ei löydetä tieteellistä mekanistista selitystä, vaan asia jää mielipiteeksi joka samanarvoisena tulisi nostaa esiin ja opetukseen.
Vaikka tieteestä on erilaisia käsityksiä, ne kaikki ovat yksimielisiä jonkinlaisen empiirisyyden vaatimuksesta ja selittävät joko todennäköisyyksiin tai peittävän lain mallin eri variaatioihin vedoten. Ne eivät siksi ole "ihan mitä vain". Siksi onkin huomattavaa, että ID:läiset kritisoivat naturalismia mutta toisaalta eivät esitä omaa vaihtoehtoista selitysmalliaan : Kun he esittävät jotain todisteita, heidän selityksensä tyypillisesti käyttävät joitain naturalistisia selitysmalleja, joihin sitten ymppäävät päälle yhteyden Suunnittelijan ad hoc. He eivät myöskään vastusta naturalismia termodynamiikan pääsääntöjen kohdalla, mutta evoluution kohdalla naturalismi on jotenkin "jo itsessään sitoutunutta". Kun tämä liitetään siihen, että ID:läiset ovat esittäneet että naturalismi on epämääräistä, josta on vaikeaa sanoa mitä se on, on hankalaa sanoa mitä he kritisoivat - tarkemmin on syytä ihmetellä miksi he voivat korostaa että heidän näkemyksensä ei ole sitä.
Teististen naturalistien tapauksessa tiede ja usko täydentävät toisiaan. ID -kannattajilla näin ei ole : Muutenhan heillä ei olisi mitään syytä kritisoida luonnontieteen ainoaa tutkimuskäytäntöä, naturalismia. Empiirisen tieteen teoria ei yleensä kritisoi kriteerejään vaan itseään : Tulkitsemme tieteeksi sen mikä täyttää tieteen kriteerit ja jos tieteen kriteerit eivät kelpaa on kyseessä epätiede, kunnes tieteen kriteeristö muuttuu.
Jos ristiriitaa ei olisi ja ID olisi samaan tapaan tiedettä kuin esimerkiksi elektronit ja Big Bang, joista saadaan todisteita "ainoastaan epäsuorasti", ei naturalismin kritiikkiä tarvittaisi. Teoria ei voi samanaikaisesti olla tieteellinen, ja samanaikaisesti tilassa jossa "tiede rajoittuneisuudessaan kiistää sen olemassaolon".
Toistaiseksi tiede voi antaa vain mekanistisia(~millä lainalaisuudella systeemi toimii) vastauksia. Tiede voi tutkia kuolemisprosessia, mutta ei voi tutkia eikä siis ottaa kantaa, kuolemanjälkeiseen elämään. Tämän vuoksi jokainen ihminen täydentää maailmankuvaansa jollain, esimerkiksi ateismilla. Tieteessä ovat kaikki maailmankuvat tasa -arvoisia jos ja vain jos ne eivät väitä olevansa tieteellisiä. Tähän maailmankuvavapauteen ID:läiset vetoavat "teistisessä relativismissaan" -ja tätä vastaan he taistelevat kun väittävät Suunnittelijaa todeksi ja naturalismia "ateistiseksi" ja "vaaralliseksi".
Suorastaan hupaisaksi tilanne muuttuu kun he samanaikaisesti vaativat naturalisteilta täydellistä "älykkään Suunnittelijan" eliminoimista, koska muuten kyseessä olisi "mahdollisten vaihtoehtojen karsiminen" joka tarkoittaisi naturalismin huonoutta. Samanaikaisesti he kuitenkin myöntävät, että Jumala voi toimia miten tahansa enkeleiden ja luonnolakeihin ohjelmoitujen organisoitumissääntöjen välillä, jolloin he myöntävät että tämä on täysin mahdotonta.* Eliminoimismenetelmää kysellessä kuulee vain kuinka falsifioitavuus ei ole tärkeää. Tästä ei ainakaan minulle synny "luonnosta kiinnostuneen rehellisen tutkijan" kuvaa, vaan pikemminkin "uskonnollisen maailmankuvan tuomalla innolla hutkijan" kuva. Mutta henkilölle joka samanaikaisesti sanoo että tiedemaailma rajaa "a priori" Suunnittelun ulkopuolelleen ja argumentoi samalla että SETI on Suunnittelun tunnistamista ja tiedettä ei luultavasti kykene näkemään tätä mahdollsuutta. Onhan tämä toki luonnollista sen jälkeen kun muistaa että ID ei ole uskontoa, mutta sen vastustaminen on uskonnollisuutta. Ja muistuttaa että ID "explains how" biologinen kompleksisuus syntyy. Kuitenkin kysyttäessä "how" ID:läiset sanovat että ID ei selitä "how" asiat syntyvät kun tämä on sitä "naturalismia". Näyttääkin siksi siltä että ID ainoastaan kritisoi naturalismia, suostumatta täsmentämään mitä se siinä kritisoi. Eikä esitä vaihtoehtoista tieteenfilosofista selitysmallia tilalle.
Tämän kaiken jälkeen koko ID debatoinnin mielekkyyttä, mieltä ja mielentilaa kuvaa erinomaisesti seuraava lainaus:
"Vaikeinta heidän välisessään kanssakäymisessä oli Trillianin mielestä se, ettei hän koskaan voinut tietää näyttelikö Zaphod typerää saadakseen vastapelurin pudottamaan suojauksensa, vai näyttelikö hän typerää sen vuoksi että ei viitsinyt ajatella vaan antoi mieluummin jonkun toisen tehdä sen puolestaan vai näyttelikö hän äärettömän tyhmää vain salatakseen sen että oli aidosti tyhmä. Häntä pidettiin yleisesti ällistyttävän älykkäänä ja sitä hän olikin - mutta ei aina, ja se huolestutti häntä"
(Douglas Neil Adams,"Linnunradan käsikirja liftareille", s.77)
Jos ristiriitaa ei olisi ja ID olisi samaan tapaan tiedettä kuin esimerkiksi elektronit ja Big Bang, joista saadaan todisteita "ainoastaan epäsuorasti", ei naturalismin kritiikkiä tarvittaisi. Teoria ei voi samanaikaisesti olla tieteellinen, ja samanaikaisesti tilassa jossa "tiede rajoittuneisuudessaan kiistää sen olemassaolon".
Toistaiseksi tiede voi antaa vain mekanistisia(~millä lainalaisuudella systeemi toimii) vastauksia. Tiede voi tutkia kuolemisprosessia, mutta ei voi tutkia eikä siis ottaa kantaa, kuolemanjälkeiseen elämään. Tämän vuoksi jokainen ihminen täydentää maailmankuvaansa jollain, esimerkiksi ateismilla. Tieteessä ovat kaikki maailmankuvat tasa -arvoisia jos ja vain jos ne eivät väitä olevansa tieteellisiä. Tähän maailmankuvavapauteen ID:läiset vetoavat "teistisessä relativismissaan" -ja tätä vastaan he taistelevat kun väittävät Suunnittelijaa todeksi ja naturalismia "ateistiseksi" ja "vaaralliseksi".
Suorastaan hupaisaksi tilanne muuttuu kun he samanaikaisesti vaativat naturalisteilta täydellistä "älykkään Suunnittelijan" eliminoimista, koska muuten kyseessä olisi "mahdollisten vaihtoehtojen karsiminen" joka tarkoittaisi naturalismin huonoutta. Samanaikaisesti he kuitenkin myöntävät, että Jumala voi toimia miten tahansa enkeleiden ja luonnolakeihin ohjelmoitujen organisoitumissääntöjen välillä, jolloin he myöntävät että tämä on täysin mahdotonta.* Eliminoimismenetelmää kysellessä kuulee vain kuinka falsifioitavuus ei ole tärkeää. Tästä ei ainakaan minulle synny "luonnosta kiinnostuneen rehellisen tutkijan" kuvaa, vaan pikemminkin "uskonnollisen maailmankuvan tuomalla innolla hutkijan" kuva. Mutta henkilölle joka samanaikaisesti sanoo että tiedemaailma rajaa "a priori" Suunnittelun ulkopuolelleen ja argumentoi samalla että SETI on Suunnittelun tunnistamista ja tiedettä ei luultavasti kykene näkemään tätä mahdollsuutta. Onhan tämä toki luonnollista sen jälkeen kun muistaa että ID ei ole uskontoa, mutta sen vastustaminen on uskonnollisuutta. Ja muistuttaa että ID "explains how" biologinen kompleksisuus syntyy. Kuitenkin kysyttäessä "how" ID:läiset sanovat että ID ei selitä "how" asiat syntyvät kun tämä on sitä "naturalismia". Näyttääkin siksi siltä että ID ainoastaan kritisoi naturalismia, suostumatta täsmentämään mitä se siinä kritisoi. Eikä esitä vaihtoehtoista tieteenfilosofista selitysmallia tilalle.
Tämän kaiken jälkeen koko ID debatoinnin mielekkyyttä, mieltä ja mielentilaa kuvaa erinomaisesti seuraava lainaus:
"Vaikeinta heidän välisessään kanssakäymisessä oli Trillianin mielestä se, ettei hän koskaan voinut tietää näyttelikö Zaphod typerää saadakseen vastapelurin pudottamaan suojauksensa, vai näyttelikö hän typerää sen vuoksi että ei viitsinyt ajatella vaan antoi mieluummin jonkun toisen tehdä sen puolestaan vai näyttelikö hän äärettömän tyhmää vain salatakseen sen että oli aidosti tyhmä. Häntä pidettiin yleisesti ällistyttävän älykkäänä ja sitä hän olikin - mutta ei aina, ja se huolestutti häntä"
(Douglas Neil Adams,"Linnunradan käsikirja liftareille", s.77)
"Vaikeinta heidän välisessään kanssakäymisessä oli Trillianin mielestä se, ettei hän koskaan voinut tietää näyttelikö Zaphod typerää saadakseen vastapelurin pudottamaan suojauksensa, vai näyttelikö hän typerää sen vuoksi että ei viitsinyt ajatella vaan antoi mieluummin jonkun toisen tehdä sen puolestaan vai näyttelikö hän äärettömän tyhmää vain salatakseen sen että oli aidosti tyhmä. Häntä pidettiin yleisesti ällistyttävän älykkäänä ja sitä hän olikin - mutta ei aina, ja se huolestutti häntä"
(Douglas Neil Adams,"Linnunradan käsikirja liftareille", s.77)