Plantingan "Evolutiivinen Argumentti Naturalismia Vastaan"("Evolutionary Argument Against Naturalism",EAAN)
"It is extremely hard to see, from the perspective of materialism, how it could be that the content of a belief, the proposition that is associated with that belief as its content, plays a role in the causation of the behavior. Insofar as a belief enters the causal chain leading to behavior, it is by virtue of its neurophysiological properties, not its content"
(Alvin Plantinga)
Alvin Plantingan esittämä evolutiivinen argumentti naturalismia vastaan tarkoittaa sitä, että Plantingan mukaan evoluutio ei tavoittele Totuuden näkemistä, vaan oikeanlaista toimintaa. Hän keksii lukuisia tapoja, joilla evoluutio voi tuottaa järkevää ulkoista toimintaa siten, että eliö ei havaitse tai tulkitse havaintojaan oikein. Tämän pohjalta Plantinga päättelee, että olisi epätodennäköistä että evoluutio tuottaisi luotettavasti havaitsevia ja havaintoja oikein tulkitsevia eliöitä, eli kohteita joilla on Tae(~ warrant).
Jotta voimme taatun varmasti tutkia asioita naturalistisesti havaintojen pohjalta päättelemällä, meillä tulisi Plantingan mukaan olla tae: Alvinin mukaan jos havaintomme ja logiikkamme ovat luotettavia, niillä on Tae (Warrant). Ja koska naturalismi nojautuu havaitsemiseen ja analysointiin, on naturalismin toimivuudelle Totuuden selvittäjänä olennaista se, onko sillä Taetta.
Tämä johtaa Plantingan mielestä siihen, että jos puhtaasti naturalistinen evolutio olisi tosi, johtaisi se matalaan todennäköisyyteen olla oikeassa missään naturalistisessa väitteessä : Jos havainnot ja niiden tulkinnat eivät ole tarkoituksella säädetty tunnistamaan totuus, se tekee kaikki empiiriset todisteet -ja tätä kautta myös todisteet evoluutiosta- epäluotettaviksi.
Ratkaisuksi Plantinga esittää sen, että Jumala on rakentanut aistimme sellaiseksi, että ne havaitsevat totuuden. Tämä ratkaisisi hänestä sen, että voisimme luottaa "totuudenetsintäprojektiimme", eli metodologisella naturalismilla toimivaan tieteeseen.
Teologiset luokittelut
Jotta voitaisiin tarkastella mitä Plantingan argumentti tarkoittaa ja mitä sen näkökulma on ja mitä se ei ole, joudun hieman käsittelemään teologiaa yleisemmin: Teologit eivät suinkaan ole yksimielisiä siitä kuinka varmasti Jumalan olemassaolon puolesta tai sitä vastaan voidaan argumentoida:
1: Evidentialistisen näkemyksen mukaan kaikkien uskomusten tulee perustua evidenssiin; ilman kelvollisia todisteita uskomus ei ole rationaalinen ja oikeutettu.
1.1: Vahvan evidentialismin kannattajat ovat sitä mieltä että Jumalan olemassaolon puolesta voidaan argumentoida pitävästi, eli että jokaisen rationaalisen ihmisen tulisi vakuuttua tästä. Esimerkiksi Richard Swinburne on sitä mieltä että Jumalahypoteesi selittää parhaiten muun muassa universumin, ihmisen ja eläinkunnan olemassaolon joka tarkoittaa sitä että teismi on todennäköisempi vaihtoehto kuin mikään sen vaihtoehdoista. (Itse olen sitä mieltä että Swinburne ei onnistu: Hän ei kykene arvioimaan maailman naturalistista syntymistä eikä Jumalan maailman luomisen todennäköisyyttä, ainakaan molempia, pätevästi. Hän olettaa asioita. Eli hän epäonnistuu surkeasti lähtökannassaan.) Myös kreationistit ja ID:läiset kannattavat nimen omaan tätä tulkintatapaa.
1.2: Heikon evidentialismin edustajista Jumalan olemassaolosta ei voida laatia todistusta, joka vakuuttaisi kaikki. Heille tärkeää on uskonnollisten käsitteiden määrittely, uskonnollisten traditioiden sisäisen johdonmukaisuuden täydentäminen. Heikon evidentialismin edustajat voivat esittää Jumalatodistuksia ja pitää näitä perusteluja rationaalisina, mutta he kallistuvat enemmän relativismiin: rationaalisuus on myös kontekstisidonnaista.
2: Fideistien mukaan uskonnollisten väitteiden puolesta ei voida argumentoida järkiperäisesti eikä uskonnollista uskoa voi todistaa oikeaksi vaan usko perustuu uskonratkaisuun, joka on tehtävä ilman sitovaa todistusaineistoa oman kannan puolesta tai sitä vastaan.
3: Reformoidun epistemologian mukaan sekä fideismi että evidentialismin muodot ovat puutteellisia ; He katsovat, että fideistit ovat väärässä koska jumalauskolla on tekemistä rationaalisuuden kanssa, mutta he eivät mukaile evidentialisteja, koska heistä teistiset uskomukset eivät kuitenkaan tarvitse osakseen erityistä evidenssiä. Reformoidut epistemologit pohtivat rationaalisuuden ja tiedollisen oikeutuksen käsitteitä ja pyrkivät osoittamaan, että teismiä voidaan pitää mielekkäänä ja rationaalisena perususkomuksena, jota ei tarvitse johtaa muista uskomuksista. Plantinga edustaa tätä kantaa, se ei siis oikeastaan noudata keskeisiltä periaatteiltaan ID:n tavoitteita, eli sellaista teististä perustelua joka pakottaisi ateistit luopumaan näkemyksestään ja joka päätyisi Wedge -dokumentissa esiintyvään tilanteeseen jossa ateismia ei näy enää edes taiteessa tai kulttuurissa.
Eli Tarkastelunäkökulma on seuraava : Ilman Plantingan jumala -aistilla Jumalan todistamista hän ei väitä että Jumala on tieteellinen teoria, vaan sanoo että Jumala on tieteen perusta. Tässä on takana mm. induktion ongelma ja Goodmanin ajatukset siitä mikä on sääntö: Meillä ei ole menneisyyden vuoksi varmuutta tulevasta, esimerkiksi siitä että aurinko nousee huomenna eikä muutu pingviiniksi ensi keskiviikkona. Tosiasiassa induktion ongelma seuraa meitä Jumalan kanssa, koska voimme tunnetusti tehdä vääriä yleistyksiä. Teoriat kumoutuvat. Toisaalta kaikkivaltias Jumalakin voi tehdä auringolle mitä haluaa. Plantingan ystävät joutuvat vain olettamaan että Jumala on sen luonteinen että hän ei tee. Joten miksi "naturalistit" eivät voisi olettaa aivan vastaavasti että luonnonlait ovat luonteeltaan sellaisia että aurinko ei muutu pingviiniksi?
Siksi Plantinga päättelee että meillä on tae, ja syy tähän on todennäköisimmin se, että on olemassa Jumaluus, joka on ohjelmoinut sen meihin. Plantinga ei suinkaan kiellä, että evolutiivinen naturalismi ei mitenkään voisi tuottaa luotettavia kognitiivisia kykyjä, hänesta se ei vain ole todennäköistä. Plantinga sanoo, että jos naturalisti kiistää sen, että todellisuus on ohjattu jutenkin, ja että evoluutio valitsee ainoastaan selviytymisen kannalta arvokkaita asioita, olisi suuresti epätodennäköistä että evoluutio voisi tuottaa kognitiivisen kyvyn tuottaa totuudenkaltaisia havaintoja ja näiden tulkintoja todellisuudesta.
Plantingan ajatus pähkinänkuoressa
Plantingan mukaan Teismi pystyy paremmin toimimaan havaintotietomme luotettavana perustana, JOS meillä todellakin on Jumalan antama tae. Todisteen tästä saamme jos meillä on aito, synnynnäinen, reflektiivinen peruskokemus Jumalasta, eräänlainen jumaluusaisti "sensus divinitatis", joka vertautuu Mooren väitteeseen, että tiedämme ulkomaailman olevan varmasti olemassa koska havaitsemme sen. Plantinga osoittaa että naturalisti joutuu lopulta turvautumaan joko kehäpäättelyyn tai ajautumaan skeptisyyden kehään. Tosin kun Descartes aikanaan päätteli Plantingan tavoin, huomattiin että hän päätyi kartesiolaiseen kehään : Hän perusteli aistien luotettavuuden sillä että oli rehellinen Jumala joka antoi ne, ja hän perusteli Jumalan sillä että hänellä oli selkeä käsitys Jumalasta. Jumala -aistiin turvautuminen Jumalan todistamisessa on aivan sama asia, ainoastaan eri nimellä.
Toisaalta Plantingan päättely ei pysty täyttämään kehäpäättelyä omasta todistuksestaan, joka on lyhykäisesti;
1) Teismi pystyy takaamaan tiedollisten kykyjemme luotettavuuden, mihin naturalismi ei pysty.
2) Ihmisellä on luontainen, reflektiivinen=tiedollinen kyky Jumalan olemassaolon kokemiseen, oma kokemus ja vakaumus.
3) Siis: Jumala on olemassa
Plantinga siis perustelee uskollaan Jumalakokemukseensa, joka taas on riippuvaista hänen kokemuksensa aitoudesta, josta taas riippuu se, että havainto ja tieto ovat perusteltavissa luotettavasti. Tämän vuoksi on ihan luvallista ajatella että Plantingan päättely ei ole mitään muuta kuin epäonnistunut yritys tehdä teismi välttämättömyydeksi
Koko jumaluusaistin aitousargumenttihan tiivistyy muutoin sellaiseen muotoon, että ateistit ovat sokeita: Vastaavasti voisi ajatella että teenlehdistä ennustaja olisi luotettava, koska hän tietää näkevänsä asioita paremmin kuin muut, ja asioita joita kaikki eivät näe. Hän siis toimii kuten narkomaani, tai skitsofreenikko, joka näkee hallusinaatioita. Ja joka kun hänelle tultaisiin kertomaan että hänen tulisi ottaa lääkettä tai lopettaa huumeiden käyttö, sanoo että hän havaitsee asioita eri tavoin. Ja koska hän havaitsee, ja on varma ja vakuuttunut siitä että hän todella näkee asiat oikein, tavalla joka vain ulkopuolisesta näyttää "ad hoc" -päättelyltä. Ja että jos hänen kanssaan on erimielinen, väittää että emme havaitse ja tulkitse välttämättä luotettavasti, jolloin he eivät voi määrätä hoitoa tai lääkitystä, koska he itse nojaavat niihin siinä tieteessään, jolla he tätä suosittelevat. Sama koskee tietysti mitä tahansa vakaumusta tai intuitiota. Saman tien voi siis antaa itselleen esimerkiksi oikeusaistin, joka tietää absoluuttisesti mitkä asiat ovat oikein ja väärin. Ja mielipide ja tiedeaistin, joka tietää absoluuttisesti mitkä asiat ovat oikeita ja ketkä tahot oikeassa. Tosiasiassahan tälläisistä aisteista vaaditaan toditeita, etenkin jos meillä on Tae, voimme sitä vaatiakin. Kun kykenemme tutkimaan silmien toimintaa suhteessa valoaistiin ja havaitsemaan esimerkiksi että viininmaistaja maistaa tavallisia ihmisiä pienempiä pitoisuuseroja, jotka tunnistamme kemiallisesti. Yliluonnollinen aisti ilman aistinelimistöä ja todisteita sen olemassaolosta on melko tyhjällä pohjalla. Mutta jos voisimme tarkistaa tämän aistin aitouden, emme toisaalta lainkaan tarvitsisi Plantingan argumenttia Jumalaa todistamaan. Tuntuu nimittäin aika kummalliselta seurata oppia, jonka aksioomiin laitetaan kirjaimellisesti oma vakaumus ja maailmankuva.
Bannityt Jumalat: Mitä ID -läiset jättävät kertomatta.
"Indeed, Michael Behe, a paradigmatic IDer and the star witness for the defense, has repeatedly said that he accepts evolution. What he and his colleagues reject is not evolution as such. What they reject is unguided evolution. They reject the idea that life in all its various forms has come to be by way of the mechanisms favored by contemporary evolutionary theory — unguided, unorchestrated and undirected by God or any other intelligent being."
(Alvin Plantinga, "Whether ID is science isn't semantics", 2006)
Intelligent Designin eräs päätunnuspiirteistä on se, että se kieltäytyy ottamasta kantaa Suunnittelijan persoonaan tai luonteeseen tai tavoitteisiin.
Intelligent Designerit ovat kuitenkin kertoneet että Plantingan mielestä kristillisellä uskolla voi varsin hyvin olla tae; Esimerkiksi eräs hänen pääteoksensa, "Warranted Christian Belief" vuodelta 2000, käsitteleekin sitä kuinka kristinuskolla voi olla tae. Tämä ei tietenkään ole Intelligent Desingin kannanoton vastaista, koska se ei sano että Jumala on pakosti kristinuskon Jumala, vaan ainoastaan että se voi olla se.
Tästä lähtökohdasta ajatellen Alvin Plantingan argumentti ei ole Intelligent Designiä. Sillä Plantingan Jumala on erittäin tietynlainen. Se on sellainen Jumaluus, joka on antanut meille takeen siten että meillä on tämä tae juuri nyt. Jos Jumala valehtelee, emme havaitse oikein. Ja jos tae on "särkynyt", eli se on menetetty, me emme voi havaita emmekä päätellä luotettavasti historiallisesta aineistosta, että olemme joskus havainneet oikein.
Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että esimerkiksi kreationistien rappeutumisoppi on vastaan Plantingan periaatetta. Rappeutuminen vie meiltä takeen, emme tiedä onko havaintokykymme rappeutunut niin että havaitsemme tai tulkitsemme väärin. En ole kuitenkaan vielä törmännyt sellaiseen ID -läiseen, joka korostaisi Plantingan ajattelun esittelyssään tätä olennaista piirrettä.
Onkin jännittävää huomata, kuinka ID:läiset muistavat korostaa että kristillisellä Jumalalla voi saada takeen, mutta unohtavat kertoa tästä puolesta. Erityisen vaikeaksi tilanteen tajuamisen tekee se, että kaikki ID:läiset ovat omien sanojensa mukaan objektiivisia eivätkä maailmankuvansa vietävissä.
Siksi ei ole tavatonta löytää rappeutumista kannattavaa kreationistia, joka selittää innolla kuinka evoluutio ei tuottaisi oikeaa havainnointia. He eivät siis ymmärrä siteä, että jos teistinen näkemys on oikeassa, joutuvat rappeutumisnäkemyksen kannattajat luopumaan Takeesta. He eivät voi luottaa empiriaan. Jos esimerkiksi syntiinlankeemus johti siihen, että ihminen alkoi rakenteellisesti huononemaan -ja tämä koskee siis myös havaintoelimiämme, aivojamme ja henkisiä kykyjämme. Tämä rappeutuminen tuhoaisi havaintojen ja ajattelun luotettavuuden, eli takeen. Tällöin se ei olisi yhtään luotettavampi kuin evoluutio, ja jos evoluutio johtaisi siihen että naturalismilla ja luonnontutkimuksella ei ole Taetta, silloin tätä ei ole rappeutumismallillakaan. Ja kun Alvinin argumentti kerran on valtava ongelma ateistisen naturalismin uskottavuudelle, se tuhoaa myös rappeutumismallin uskottavuuden.
Lyhyesti: Plantinga ei suostu leikkimään mitään "en tiedä mikä, kuka tai minkälainen Suunnittelija, millä mekanismein tai millä tavoittein" -leikkiä, johon ID taas yrittää panostaa. Joissain piireissä tämän voisi katsoa jopa korreloivan älykkyyden kanssa.
Ja mikä olennaisinta: Vaikka Plantingan argumentin nimessäkin vilahtaa sanat "evoluutio" "naturalismi" ja "vastaan", se ei suinkaan ole sellainen naturalismin kumoava taikaluoti, kuin mitä (ID)kreationistit tuntuvat meille uskottelevan. Sillä kun Plantingan Takeen ymmärtää, huomaa että jos meillä on Tae, naturalistinen metodi on nimenomaan erityisen luotettava.Evoluutioteoriassahan voidaan olettaa teistinen evoluutio jota esimerkiksi Kenneth Miller kannattaa. Plantingan mukaan jos luonnontiede viittaa evoluutioon, se on hyväksyttävä koska sillä on tae. Makroevoluutiota ei tarvitse vastustaa. Plangingan "naturalismi" on enemmän ateismia ja tällä ei ole evoluutioteorian kanssa juurikaan muuta tekemistä kuin että se antaa ateisteille mahdollisuuden tulkita maailman ja elämän syntyä rationaalisesti. Se ei suinkaan pakota ateismia ainoaksi mahdollisuudeksi vaan yhdeksi mahdollisuudeksi. Plantinga kiistää vain tämän ateistisuuden, ei itse (makro)evoluutiota.Tae antaa varmuuden siitä että "naturalistinen projektimme tulee onnistumaan" (Plantinga, "Why ID isn't semantics"). Plantinga ei ole mikään antievolutionisti, eikä hänen argumenttinsa millään lailla kumoa evoluutiota ; Ei mikroa eikä makroa.
Plantingasta Jumala antaa takeen siitä että kokeellinen tutkimus onnistuu, eli jos naturalistiset havainnot oikeasti osoittavat evoluution suuntaan ja Takeen antava Kristinuskon Jumala on tosi, on evoluutiokin tosi. Tässä tapauksessa päätelmänä voi tietysti olla vain "teistinen evoluutio". Toisin sanoen, jos on Plantingan Takeen kannattaja, ei voi tehdä muuta kuin olla teistinen evoluutikko. Tässä kohden on huomautettava, että teistinen evoluutio on juuri sitä samaa, jota ID -tä Doverissa ja muuallakin vastustanut Kenneth Miller kannattaa.
Osa uskovaisista ihan suoraan sanoo että Kenneth Miller joko valehtelee tai ei usko oikein, koska Raamattu ja evoluutio ovat kuin logiikan 0 ja 1, vain toinen, mutta myös varmasti toinen on oikein. Ja se toinen on väärin. Toisaalta olen kuullut sellaisenkin mielipiteen, että Jumala joka valehtelee tai huijaa aistejamme ei ole todennäköinen, vaan paljon todennäköisemmin on sellainen Jumala joka antaa Takeen, koska vain sellainen Jumala lähtee todennäköisemmin rakentelemaan elämää. Ja että muunlaiseen Jumalaan uskovat ovat jotenkin typeriä ja ajattelemattomia. En nyt sitten tiedä, saati välitä, kumpi näistä on teologisesti oikeassa.
Plantinga on toki esittänyt puolustuspuheita ID:lle, mutta hänen argumenttejensa puhdas kristillinen lähtökohta ei täytä ID:n avoimessa päivänvalossa itsestään esittämiin kantaaottamattomuusluonnehdintoihin. Mutta moni Intelligent Designisti on kuitenkin ottanut Plantigan argumentit omikseen, ja suhteuttaneet ne enemmän kristinuskosta yleisteistiseen suuntaan.
Miten naturalisti selittelee itselleen takeen?
"Clearly there are any number of belief-cum-desire systems that equally fit a given bit of behaviour"
(Alvin Plantinga, "Warrant and Proper Function", 225-226 )
Naturalistin kohdalla tilanne on se, että jos hän haluaa takeen, hänen on vedottava siihen, että kumpi on todennäköisempi mahdollisuus: Se, että evoluutio tuottaa oikein havaitsevan kohteen, vai se että on olemassa niin kompleksinen Jumala, että hän kykenee antamaan takeen. Sillä loppujen lopuksi kyse ei ole siitä, onko evoluutiolla useita eri vaihtoehtoja; Minä voin sanoa että minulla on kaksi vaihtoehtoa, joko voittaa lotossa tai ei voittaa. En voi silti väittää että näiden mahdollisuudet ovat samat. Samoin voin listata arpajaisissa että "voin voittaa auton, legosarjan, nallen, ilmatäytteisen hupivasaran, pallon, muoviukon, tikkukaramellin, toisen kierroksen... joten voittamisen täytyy olla paljon todennäköisempää kuin häviämisen." Samoin evoluution voi vain olla vaikeampi tuottaa väärää havainnointia ja ajattelua, joka tuottaa oikeaa toimintaa, kuin tuottaa oikein havainnoiva ja tulkitseva olento, ja tämän seurauksena on oikea toiminta. Aito analyysi ei tapahdu antamalla vaihtoehtoja, vaan antamalla niille todennäköisyydet. Plantinga, kauniisti sanoen, tuottaa nämä arvot vain päättämällä niin. Eli loppupeleissä meille jää käteen se, että takeen synty on epätodennäköistä koska Alvin on päättänyt lukuja valitessaan että se on epätodennäköistä.
Plantinga kuitenkin väittää tietävänsä, että mahdollisuus, jolla evoluutio tuottaa totuudenkaltaisia aistimuksia olisi erittäin pieni. Filosofi Michael Martin on kirjassaan "Atheism: A Philosophical Justification" mukaan Plantinga on käyttänyt laskelmissaan väärin Bayesin kaavaa.
Eikä tämäkään vielä riitä: Tosiasiassa takeen synty Jumalalla vaatii pakosti sen Jumalan olemassaolon. Siksi Takeen antavan Jumalan olemassaolon todennäköisyys JA todennäköisyys jolla evoluutio tuottaa takeen, on molemmat tiedettävä. Haluaisin kyllä nähdä tämän laskelman, koska ainakaan tosiasioihin ne eivät vetoa. Molemmat joutuvat siksi laskemaan premissien varassa. Jolloin premissit myös ratkaisevat. Homma muuttuu toisin sanoen pelkäksi arvailuksi.
Plantingan argumentti siis nojaa pohjimmiltaan siihen, että hän olettaa todennäköisyydet kaikille elementille, jotka takeeseen vaaditaan ja kertoo ne sitten keskenään, ja saa sitten aikaan sen lopputuloksen jossa ne kaikki pätevät. Olennaista tässä on se, että hän voi toki oletella vaikka mitä, mutta jos minä olettelen toisenlaiset todennäköisyydet, saammekin aivan toisenlaisen tuloksen. Todennäköisyyslaskennan tulos riippuu syvästi oletetuista arvoista, joita emme itse asiassa tiedä. Tämä kertoo melko paljon siitä, miten vakavasti koko laskelmaa tarvitsee ottaa. (Tarkempia lisätietoja saa Fitelsonin ja Soberin 2007 kirjoittamasta kritiikistä.)
Toisin sanoen: Plantingan argumentti pohjimmiltaan sanoo että "meidän ei tarvitse olettaa naturalismille Taetta, jos oletamme Jumalan, jonka seuraus Tae on". Koska emme tiedä kummankaan premissin kompleksisuutta, emme voi muuta kuin andaa mahdollisuuden sillekin tulkinnalle että voimme huitoa yliluonnollisen Jumalan pois.
Occamin partaveitsi merkitsee vain silloin kun vastakkain on kaksi todisteiltaan tasavertaista teoriaa. Periaatteen tarkoitus on, että oletetaan mahdollisimman vähän. Takeinen teisti pakotetusti hyväksyy evoluutioteorian prosessit, väite on etteivät nämä prosessit vain voi selittää kaikkea. Se tuo pöydälle lisäelementin, Takeen antavan Jumalan. Evoluutioteorian premissit siis sisältyvät Taetta kannattavan teistin premisseihin. Vain se että oletetaan että universumin synty on tietyn mutkikasta, antaa mahdollisuuden teisteille huitoa se pois okhaminn vedoten. Toisaalta ateisti voi tehdä saman Jumalalle.
Kuinka naturalisti selittää takeen pois
Olemme tähän asti korostaneet takeen merkitystä. Tälle ei kuitenkaan ole mitään pakotetta: Takeen olettamus perustuu toiveajattelulle. Sille, että havaitsisimme oikein tai että edes toimisimme järkevästi. Emme voi tietää tätä.
Hauska logiikkasolmu: Jos logiikkamme ja havaintomme eivät toimi luotettavasti, huomaamme että Plantingan argumentti muuttuu järjettömäksi, koska se nojaa logiikkaan ja jonkinlaiseen havaintopohjaiseen järkeilyyn, jotka ovat tässä tilassa epäluotettavia. Takeen puute tekisi Plantingan debatoinnista nonsenseä. Se menettää merkityksensä ja voimme lakata välittämästä siitä : Teisti toki ajattelee että Plantingan argumenttiketju päätyy epäilemään itseään vain kun tietyt ehdot täyttyvät. Argumentissahan on kaksi tilannetta:
1) On takeen antava Jumala. Tässä tapauksessa seuraa truismi: Plantingan argumentti päätyy näkemään, että ihmiskunta voi luottaa pääasiassa kognitiivisiin kykyihinsä, eikä Plantingan argumentti sorru epäluotettavuuteen. Ainut ongelma tässä on kehäpäättely, ns. kartesiolainen kehä: Siinä aistiluotettavuus perustellaan takeella ja tae aistien luotettavuudella. Molemmat nojaavat toisiinsa ja jotta kehäpäättelystä vapauduttaisiin jompi kumpi on oletettava ja toinen seuraa sitten tästä oletuksesta. Tässä on huomattava että kehäpäättely tarkoittaa että näkemys ei ole ristiriitainen, koska ristiriidassa oleva kehäpäättely ylipäätään on mahdoton.
2) Ontologinen naturalismi on totta. Tällöin jumalahavainto on epäluotettava, eikä itse Plantingan argumenttiketjuun voida luottaa. Siksi Plantingan argumentin tulkinta johtaa heikoille jäille, ikuiseen skeptisyyden kehään. Tämän oletuksen ottava ei ole ristidiidassa ; Ainoa tähän pakottava seikka olisi Platingan argumentti, jonka pätevyydestä oletuksen 2 ottava ei enää ole varma. Kyseessä on itseviittaavuudesta seuraava perinteisen filosofinen paradoksi. Toisaalta skeptisen kehään ajautuva ei ole sisäisesti ristiriitainen koska epäilyn epäily ei tarkoita varmuutta alkuperäisestä uskomuksesta. Epäilyn epäilystäkin seuraa se että on epävarmuus siitä, mihin kannattaa luottaa.
Asiaa voi ehkä selventää vertaamalla tulosta intuitionistiseen logiikkaan(intuitionistic logic), joka ei ole määritelty "totuusarvolla" vaan "todisteella". Siinä A ei tarkoita että A olisi totta, vaan että on todisteita A:sta. Jos taas ¬A, se tarkoittaa että on todisteita siitä että A:sta ei ole todisteita. Suurin osa eroista seuraa tästä erosta. Siinä esimerkiksi ¬¬A:sta ei seuraa A, kuten normaalissa logiikassa, kuten prepositiologiikassa. Siinäkin A:sta toki seuraa ¬¬A, mutta tässä tapauksessa systeemi kulkee "vain yhteen suuntaan".*
Ongelmaa ei siis voida kieltää vain sillä, että koko päänvaiva vältetään, jos vain tyydyttäisiin uskomaan Plantingan määrittelemään Jumalaan, kieltämällä koko vaihtoehto 2 sen mahdollisesti epämiellyttävien seuraamusten vuoksi. Sillä loppujen lopuksi Plantinga ei pysty selittämään sitä, miksi kaikki ihmiset eivät usko Jumalaan, eikä lopulta edes sitä, miksi hän itse uskoo. Ainut, minkä hän tekee, on se että hän olettaa että meillä on Tae, eli hän olettaa että hänen Jumalahavaintonsa on luotettava. Ja vastaansanomisesta hän haluaa tehdä kiusallista
Lisäksi on mielenkiintoista, kuinka vaihtoehdot on keinotekoisesti rajattu noihin kahteen. Sillä Plantingan argumentaatioketju kieltää sellaisen vaihtoehdon, että olisi ilkeä Jumala, joka poistaa takeen, tällöin kenties ainut asia, josta voisimme olla varmoja olisi Plantingan jumaluusaisti. Kaikki muu olisi harhaa. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä että meillä ei olisi taetta evoluutioon, ja sen pohjallehan Plantinga rakentaa argumentaatioketjunsa.
Takeettomuuden valitsemisen syynä voi olla se, että jos Evoluutio ei tuottaisi totuudenmukaista havainnointia JA evoluutio olisi pelkästään ohjaamaton prosessi niin meillä olisi yksi asia varma: Emme toimisi järjettömästi. Tämä johtuu siitä että Plantingan esityksen mukaan, että evoluutiolle riittää se, että toimintamme ympäristössä on jollain lailla selviytymistä helpottavaa. Luonnonvalinta operoi aktuaalista käyttäytymistä aktuaalisessa ympäristössä, oli karsittavan tulkinta siitä sitten minkälainen tahansa. Ja kun luonnonvalinnasta puhutaan, ei edes riitä se, että takana olisi "hyödyllinen aktuaalinen käytös aktuaalisessa ympäristössä" vaan parhaan edun saa "muita parempi hyödyllinen aktuaalinen käytös aktuaalisessa ympäristössä". Tämä painottaa oletusarvoa havainto- ja tulkintatavoille jotka tuottavat vähiten haitallista toimintaa/toimimatta jättämistä. Voi toki olla että havaitsemme täysin väärin, mutta emme tässäkään tapauksessa voi väittää toimivamme "epärationaalisesti". Evoluutio antaisi suuren varmuuden siitä, että vaikka tulkintamme olisivat vääriä, toimisimme silti täysin tarkoituksenmukaisesti ympäristössä. Olisimme toisin sanoen "rationaalisia toimijoita", koska pysyisimme elossa.
Toinen syy takeettomuuden valintaan on selitystapojen puute. Jos teismi on väärin, meillä on silti pieni todennäköisyys, jolla meillä on tästä huolimatta tae. Ja vaikka meillä ei olisi taetta, voimme saada silti naturalismilla ihan yhtä hyvät tulokset kuin esimerkiksi Raamattua tai teenlehtiä tulkitsemalla. Mikään näistä ei olisi toista oikeampi tai väärempi. Tällöin vaikka naturalistisen takeen mahdollisuus olisi kuinka pieni tahansa, se antaa pienen edun suhteessa kaikkiin muihin metodeihin.
Agnostisessa lähestymistavassa naturalismi taas on eniten voimissaan: Jos teismi on totta ja meillä on tae, meidän kannattaa tutkia naturalistisesti. Ja jos teismi ei ole totta, voimme silti hieman todennäköisemmin luottaa naturalismiin kuin muuhun. Tämä tekee agnostikosta naturalistisesta tutkimukseta maailmankuvavapaimman, "todennäköisimmän oikean tutkimistavan".
Toisaalta siinäkään tilanteessa, jossa meillä ei ole taetta ei ole mitään syytä luopua naturalismista. Emme voisi saavuttaa Totuutta ja kaikki järkeilymme ovat tuomittuja joten voimme tehdä mitä lystää ja toimia sen mukaan. Mikään ei estäisi olemasta naturalisti. Kun lähtötilanne on joka tapauksessa se, että "ei ole tietoa", ateistinkin kannattaa olla naturalisti, koska jos hänellä on tae, "hän saa tietoa" ja jos ei ole, hän "ei saa tietoa", joka ei muuta lähtötilaa mitenkään. Olemalla naturalisti hän voi vain voittaa.
Päin vastoin takeen puute johtaisi "käänteisessä Plantingassa" siihen että olisi todennäköistä että ei olisi Jumalaa: Jos Plantingan argumentti perustuu siihen että Takeen olemassaolo on Jumalan olemassaololle edullista, takeen puute viittaisi siihen että Jumalaa ei ole ; Muutoinhan uskovaisten Jumala olisi täysin itsekritiikin ulkopuolella oleva dogma. Tosiasiassahan Plantinga ei ole käsittelemässä Jumalaa tai Teismiä, hän sallii -mielivaltaisesti- vain luonteeltaan tietynlaisen Jumalan.
Takeen tuhoamista
Argumentissaan Plantinga ei ole ottanut huomioon, että evoluutio painottaa joitain selviytymistapoja toisten kustannuksella. Evoluutio karsisi tietynlaisia väärän havainnoinnin tapoja populaatiosta. Esimerkiksi Plantingan tiikeriesimerkissä:
"Paul very much likes the idea of being eaten, but when he sees a tiger, always runs off looking for a better prospect, because he thinks it unlikely the tiger he sees will eat him. This will get his body parts in the right place so far as survival is concerned, without involving much by way of true belief... Or perhaps he thinks the tiger is a large, friendly, cuddly pussycat and wants to pet it; but he also believes that the best way to pet it is to run away from it... Clearly there are any number of belief-cum-desire systems that equally fit a given bit of behaviour"
(Plantinga, "Warrant and Proper Function", sivu 225-226)
Voidaan takeen puutos havainnoimalla huomata. Ja ne voidaan ottaa huomioon; Tällöin tietyt vaihtoehdot eivät muutu uskottaviksi; Joko sen takia että huomaisimme tiettyjä havainnointiasioita vääriksi tai koska ne johtaisivat evoluutiopyörästä karsiutumiseen ; Jos Paul aivan oikein tulkitsee tiikerin vaaralliseksi ja haluaa tulla syödyksi, mutta toteuttaa tätä irrationaalisesti juoksemalla poispäin, hän voi havaita että ne "hullut" jotka eivät juokse toiseen suuntaan "saavuttavatkin tavoitteen" tilastollisesti useammin kuin muut. Hänhän näkee ja tulkitsee tiikerin ja muut aivan oikein. Kun Paul näkee tämän tavoitteen saavuttamisen, voi hän kenties ihmetellä sitä ihmeelliseksi, mutta hän kuitenkin huomaa sen. Sama koskee luonnollisesti sitä, joka juoksee pakoon kissanpentua. Hänhän epäonnistuu tavoitteessaan juoksemalla ja kun hän havaitsee oikein, voidaan tälläinen virheajattelu huomata - ja tässäkin tapauksessa korjaaminen johtaisi tuhoon. Tämä tarkoittaa sitä, että osa Plantingan esittämistä "vääristä havaintotavoista" ja esimerkeistään johtaakin itse asiassa niiden karsiutumiseen evoluutiossa - evoluutio ei suinkaan anna niille valintaetua- jolloin luonnonvalinta selvästi painottaakin naturalistiseen takeeseen ainakin enemmän kuin mitä Plantinga esittää. Hänhän ei ole ottanut näitä "evolutiivisesti tuhoisia" vaihtoehtoja laskelmissaan huomioon. Plantinga voi toki pelastautua sanomalla, että luonto voi estää Paulia testaamasta sitä vaihtoehtoa että juokseminen voisi olla typerää. Mutta tällöin hän joutuu valitsemaan yhdelle muullekin muuttujista tietyn arvon, joka yksinäänkin veisi takeen.
Ja tämänkin elementin mukanaolosta olisi seurauksena se, että vaihtoehtojen analysointi estyisi. Ja tähän taas havaitusti kykenemme. Kyseessä voikin olla se, että voidaksemme ylipäätään mitenkään analysoida ja miettiä loogisesti vaihtoehtoja, meillä on oltava tietty ominaisuus. Tällöin se, että ylipäätään analysoimme ja punnitsemme vaihtoehtoja tarkoittaa että sen ominaisuuden täytyy olla. Asia ei voi olla toisin. Tällöin kysyjä täsmentää itsensä, joten todennäköisyyslaskua ei tämän muuttujan kohdalla voida suorittaa.
Toinen merkittävä huomio on se, että Plantingan esimerkit eivät itse asiassa koskaan käsittele havaitsemista sellaisenaan. Hänen esimerkissään havaitaan aina oikea kohde, se vain joskus tulkitaan väärin ; Esimerkiksi tiikeri nähdään joko tiikerinä tai kissana. Hän eikä hänen kannattajansakaan näytä huomaavan sitä, että tosiasiassa hän kritisoi kaikissa esimerkeissään pelkästään havaintojen tulkintaosaa. Hän käyttää kaavassaan sekä havaitsemista että tulkintaa, mutta tosiasiassa hän perustelee vain ja ainoastaan, miksi evoluutio ei välttämättä tuota jälkimmäistä. Syykin on selvä: Evoluutio ei voi antaa etua "sisäiseen havaitsemiseen", vaan aistimuksen kohde on oltava aito, jotta siihen voidaan reagoida hengissäselviävästi vaikka väärintulkinnan kautta. Siksi vaikka näemme esimerkiksi satunnaispilkkukasassa hahmoja - joka on yleinen ihmisen mielen tapa - katselemme kuitenkin jotain todellista kohdetta, niitä pilkkuja, joita sitten vain tulkitsemme väärin. Samoin, jos näemme pensaan heilahtavan ja tulkitsemme että siellä on peto, tai kuulemme askelia tuulessa, ja pelkäämme sen vuoksi, voi olla että petoa ei ole, mutta tosiasiassa havaitsemme kohteen, ja tulkitsemme siitä väärin esimerkiksi peto -olennon olemassaolon. Sama koskee tietysti Jumalaakin. Voi olla että reagoimme aistimuksiimme väärin, eikä Jumalaa olekaan vaikka koemme sen. Mutta se ei tarkoita että meillä olisi väärä tapa aistia. Se kertoo nimen omaan siitä tulkintaosan puutteellisuudesta. Siksi on olennaista kysyä, miksi havaitsemiselementti ylipäätään on kaavassa ikään kuin sillä voisi evoluution mukaan olla monta arvoa. Se kuitenkin vaikuttaa todennäköisyyslaskuun olennaisesti.
Lisäksi Plantinga nojaa tiettyihin maailmankuvaoletuksiin ; Hän väittää että Tae antaa naturalistiselle metodille luotettavuuden, mutta väittää silti että Takeen olemassaolo on asia, jota ei voida tutkia luonnontieteellisesti. Tämä tarkoittaa että tae on dogma, jota ei voi mitenkään kritisoida. En pidä tälläistä kovin hyvänä tapana, koska siinä lähinnä määritellään että oma näkemys on oikeassa valitsemalla keinotekoisia premissejä joiden totuusarvoa ei voida koetella mitenkään.
Toisin sanoen en pidä reformoidun teologian koulukunnasta ylipäätään.
Plantingan mukaan kristinusko ja teismi on jotain aivan muuta kuin tieteellinen hypoteesi: Plantingan mukaan se ei saa puoltavaa evidenssiä selittämällä jonkin datan. (Plantinga, "On Being Evidentially Challenged", 2001) Se, millaista arvoa tälläisellä "ei todisteilla haastettavalla" rationalisoinnilla on, onkin sitten jo eri asia.
Itse olen sitä mieltä että Takeen olemassaolo riippuu siitä havaitsemmeko ja tulkitsemmeko oikein. Ja me kykenemme tutkimaan tätä osittain naturalistisesti. Voimme jossain oloissa falsifioida sitä, ja tätä kautta saada evidentialistista arvoa tai sitten kumota koko konseptin. Esimerkiksi tiedämme silmien rakenteesta ja toiminnasta, ja kykenemme tutkimaan aivojemme toimintaa. Itse asiassa kykenemme jopa ennustamaan evoluution pohjalta minkälaista väärää havainnointia voimme tavata.
Koska Plantinga olettaa että Tae tekee naturalismista luotettavan, ja lähtee itsekin käyttämään perustelussaan metodologista naturalismia, hän joutuu hyväksymään myös näihin perustuvat kritiikin.
Esimerkiksi Pascal Boyer esittelee kirjassaan "Ja ihminen loi Jumalat - Miten uskonto selitetään" antropomorfismista. Siinä se, että evolutiivisesti on parempi säikähtää turhaan ja luulla esimerkiksi pensaan heilahdusta pedoksi, kuin olla säikähtämättä silloin kun on todellinen peto, on johtanut siihen että ylihavaitsemme tietynlaisia tapahtumia. Meillä on siis tae joissain asioissa enemmän kuin toisissa. Valitettavasti jumaluuden kokeminen liittyy Boyerin mukaan vahvasti antropomorfismiin. Voimme siis luottaa normaaleihin aisteihimme enemmän kuin Plantingan jumaluusaistiin, jonka varaan hän rakentaa oman maailmankatsomuksensa uskottavuuden.
Esimerkiksi lattian narina muuttuu helposti "kummitusten kävelyksi".
Tämä kertoo nimenomaan siitä, että kaikki erilaiset tulkintatavat eivät suinkaan ole evolutiivisesti yhtä todennäköisiä. Toiset tavat tulkita väärin ja oikein ovat helpompia kuin toiset. Samoin Plantingan esimerkeissä on yksittäistilanne, kun taas evolutiivinen käytös on enemmän tiettyjä toimintasääntöjä. Evoluutio ei katso niinkään yksittäistapauksia kuin laajempia ilmiöitä. .
Perhosen tapa lentää suhteessa valoon on muutoin evolutiivisesti hyödyllinen, mutta se tuottaa kynttilänliekin kohdalla ongelmia. Laajempi hyöty ylläpitää populaation lento -ominaisuutta. Tämä sopii evoluutioon sopivaan näkemykseen; Normaalisti pieni liekki on harvinainen, ja perhonen ei kuole luonnossa koskaan noudattamalla sääntöä. Paitsi kun kyseessä ovat kynttilät.
Ja mitä sitten tulee vaikkapa aivojemme kykyyn tehdä monimutkaisia matemaattisia analyyseja tai seurata predikaattilogiikkaa, kukaan kai esitä näiden kykyjen olevan perittyjä vaan hankittuja. Näin siitä huolimatta, että Plantinga käsittelee logiikkaa kuin se olisi evoluution ominaisuus. Vaikka tiedämme kaikki että logiikan opiskeluun vaaditaan koulutusta. Normaalit ihmiset sortuvat arkiajattelussaan luottamaan esimerkiksi "ad hominemiin" ja auktoriteettiin perustuvaan argumentointiin, ja pseudotieteisiin, jotka logiikkaan tottuneesta ja koulutetuista ovat tyhjää huuhaata.
Evoluutio on kylläkin tuottanut aparaatin, joka mahdollistaa tällaisten kykyjen omaksumisen. Jos Plantinga pitää ilmeisenä, että evoluutio olisi voinut tuottaa todella monella tapaa aivoja, jotka eivät tällaista kognitiivista perustaa tarjoa, hänen tulisi lopettaa filosofointi ja nousta nojatuolista neurologisen ja evolutiivisen argumentaation piiriin. Nyt hän rupattelee omia mutujaan, ja kieltäessään evidentiaalisen haasteen, hän kertoo että ei itsekään luota sanomisiinsa. Jos meillä on tae, ja meillä on naturalistisia tutkimusaloja aiheesta, Plantingan mukaan meidän tulee luottaa niihin. Joka altistaa hänet evidenssillä kumoamiseen.
Jos meillä taas ei ole taetta, mitä ihmettä me tässä höpisemme mistään Jumalasta joka antaa sellaisen?
Meillä on naturalistisia tieteenaloja tähän. Myös näiden projektien tulosten uskottavuudelle Plantingan tae antaa varmuuden. Siksi olisi ristiriitaista väittää että emme voisikaan naturalistisesti selvittää niistä asioita luotettavasti. Jos havaitsemme oikein, voimme havaita että silmämme toimivat fysiikan kannalta relevantisti. Ja että aivomme tulkitsevat ne oikein. Jos meillä on tae, emme voisi löytää muuta. Joten tässä on hyvä paikka testille:
Matematiikassakin, joka on osa logiikkaa jolle meillä Plantingan mukaan on tae, todistetaan jokin asia vääräksi osoittamalla että se tuottaa ristiriidan. Jos havaitsemme että emme havaitse johdonmukaisesti oikein, syntyy paradoksi jolloin meillä ei ole taetta.
Plantingan kannalta valitettavasti; Me olemme jo havainneet että meillä ei ole taetta. Havaitsemme ja tulkitsemme ainakin joitakin asioita väärin. Erilaiset illuusiot ja ajatteluvirheemme, kuten esimerkiksi valemuistot, osoittavat että ihmisen aistit ja kognitiiviset prosessit erehtyvät. Ne ovat esimerkki sellaisesta takeen puuttumisesta, joka voidaan havaita.
Emme voisi toki havaita kaikkea takeen puutetta. Mutta jonkinlaisen kyllä. Siksi tae on hyvä teoriana. Se on koeteltavissa ja falsifioitavissa. Ja nyt se on falsifioitu.
Toisin sanoen tiedämme havaintojemme pohjalta, että mielemme (osana havainnot ja muisti) ovat erehtyväisiä. Emme voisi havaita aistiemme antavan väärää informaatiota, jos ne voisivat antaa pelkkää tosi -informaatiota: Näin menetämme Jumalallisen hienosäädön mukanaan tulleen "varmuuden" siitä, että havaintomme ja tulkinnat niistä olisivat Tosia. Meillä ei siis missään olosuhteissa ole täyttä varmuutta siitä, että aistihavaintomme olisivat ehdottoman tosia. Tae siis selvästi puuttuu, tai on ainakin vajavaista - emmekä tiedä miltä osin ja kuinka laajasti se on.
Plantinga on joutunut vastaamaan mm. Fodorin ja Falesin argumentteihin jotka koskevat havaittua ihmisten kognitiivisten kykyjen ongelmia -tarkemmin aivojen heuristiikan taipumusta tuottaa vääriä tuloksia- esittämällä että synti on voinut aikaansaada tämän havaitun luotettavuuden puutteen. (Plantinga, "Reply to Beilby's Cohorts", 2002)
Huom! Tämä on kirjoitettu sen jälkeen kun hän on kirjoittanut kirjansa jonka mukaan kristinuskolla on tae.
Tässä selityksessä Plantinga ei suinkaan poista sitä ongelmaa että meillä ei ole taetta vaan selittää ad hoc sen miten Jumala voi olla vaikka Taetta ei ole. Hän ei siis perustele, miten meillä voisi olla tae. Hän ei nouse paradoksista.
Toki teistit onnessaan voivat sanoa että Plantinga on vastannut kaikkeen kritiikkiin. Mutta minusta ratkaisevaa ei ole niinkään se, onko vastannut, vaan se miten on vastannut. Väittelyä ei voita se joka saa viimeisen sanan:
Esimerkiksi. se, että kiertää takeelle ikävän evidenssin vetoamalla siihen, että jos taetta ei ole, jolloin logiikka ja havainnot ovat epäluotettavia, josta tietenkin seuraa se, että tämä evidenssikin on epäluotettavaa, käykin niin, että myös tämä perustelu jolla evidenssi päätellään epäluotettavaksi on sekin epäilyttävä. Jos antaa tilaa tälläiselle perustelulle, ajautuu skeptisyyden kehään, jota Plantinga pitää eitakeisen ajattelun kohdalla vakavana virheenä ja puutteena.
Tietääkseni paras Plantingan puolustus on siinä, että hänen teesinsä on pikemminkin se, että jos olisi vaikka vain 1% asioita joita ihmistieto ei voi ratkaista sen vuoksi että meillä olisi lajityypillinen tapa tulkita havainnot väärin, se olisi jotenkin ongelmallista. Kuitenkin tässä on tärkeää huomata, että tae ei enää ole mikään havaittu asia, vaan premissi, oletus. Ja tämä nojaa täydellisesti skientismiin, eli näkemykseen jonka mukaan kaikki on tieteen ratkaistavissa. Tästä näkemyksestä syytetään usein "naturalisteja", ja sitä pidetään syystä "rajoittuneena". Kuitenkin skientismi on tieteisuskoa, se on itse asiassa paradoksi: Vaikka se luottaa tieteen metodeihin, se ottaa epätieteellisen kannanoton uskomalla tieteen kaikkivoipuuteen. Toisin sanoen siinä missä metodologinen naturalismi on agnostinen, eli se ei ota kantaa yliluonnollisen olemassaoloon koska sitä ei voida tutkia, tämä näkemys on jotain aivan muuta. Minusta on koomista kuinka naturalismia rajoittuneeksi ja filosofiseen taakkaan sortuvaksi syyttävät sitten uskovat aivan kympillä tälläiseen vielä enemmän metafyysistä taakkaa ottavaan skientismiin heti kun se on "Jumala" -hymnin alaisuudessa..
Voidaan toki ajatella että Plantingan ajattelussa synti voi johtaa tai olla yhteydessä takeen puuttumiseen, mutta toisaalta hän ei kuitenkaan kiellä mahdollisuutta siihen, että älyllisiä kykyjä voidaan käyttää myös oikein; Hänestä kannattaisi vain valita sellainen teismi, joka antaa takeen koska haluamme "naturalistisen projektimme" onnistuvan. Mutta tämä käsittelyn alla on se, että olemme havainneet että havaitsemme ja ajattelemme ainakin osin virheellisesti, ei voida sortua puhtaasti filosofiseen ajatteluun siitä olisiko se "jossain muodossa mahdollista" : Kun erilaiset illuusiot saavat meidät näkemään väärin, eivätkä kognitiomme ole ainakaan aina luotettavia, voimme huomata vain sen että meillä ei voi olla taetta = Havaintomme ja niiden tulkintamme ovat ainakin osittain virheellisiä.
Tämä johtaa siihen että vaikka teismi olisikin totta, sen on oltava jotain sellaista muotoa jossa "synti" tai jokin muu tekijä (kuten rappeutuminen tai Jumalan pahantahtoisuus) poistaa takeen. Tämä taas vaatii koko Plantingan pääpointin tuhoamista: Takeen olemassaolo ei enää olekaan todiste Jumalasta, vaan ainoastaan keino jolla Jumalaa selitellään. Eri tilanteissa vain erilaiset selitykset. Seurauksena on tautologia -Jumala, joka ei selitä mitään.
Takeettomuus johtaisi taas siihen, että voisimme vedota Plantingan periaatteeseen siitä, että kun havainnointikykymme on ainakin osin riippuvainen evoluutiosta, kaikki mitä "havaitsemme" ei ole totta : Ihminen saa "aistimuksia" moraalista ja esteettisyydestä, mutta nämä havainnot voidaan tulkita "vähäisimmin oletuksin" pelkästään "kannattaviksi käyttäytymisnormeiksi" ; Luonnossa kun susilauma selviää paremmin kuin yksittäinen susi. Plantingan argumentti oikeuttaa tähän tulkintaan, koska hän käyttää vastaavaa itse. Voidaan sanoa, että "konkreettiset aistit" ovat evoluution vuoksi todennäköisemmin tosia kuin erilaiset abstraktit tulkinnat. Jumala voi vahvistaa ryhmää sukulaisvalinnan kautta, joten evoluutio, vaikka tuottaisikin muuten tosia uskomuksia olisi suorastaan taipuvainen tuottamaan tälläisiä väärintulkintoja. Takeen puute selittäisi miksi osa kokee Jumalan hyvinkin konkreettisena. He yksinkertaisesti havaitsevat väärin. Eikä ihme - heillähän ei ole Taetta.
Puhumattakaan siitä että Intelligent Designerejen usein kannattama analogiayleistys -Plantinga itse ei induktiota kuitenkaan päättelyissään käytä- johtaisi siihen että Fodorin ja Falesin argumentti näyttää että tiedämme miten jossain tapauksissa meillä ei varmasti ole taetta, ja kuinka toisaalta emme tiedä varmasti mitään jossa varmasti olisi tae. (Eikä vähin syy ole varmasti se että emme voi suoraan verrata havaintojamme Totuuteen.) Ja kun ID:n perinteisessä anaogiapäätelmässä jossa "Kun tiedämme varmasti että jokin on Suunniteltu ja emme tiedä varmasti mitään joka olisi ei Suunniteltu", johtaa päätelyyn "naturalistin tulisi siksi osoittaa että jokin olisi eisuunniteltu", tulee tässä vastaan se, että taekannattajan tulisi siksi osoittaa että havainnoissamme on jotain jossa varmasti on tae: Kyse ei kummassakaan tapauskessa ole "voi ollasta", koska kuten luonnonlaitkin voisivat "periaatteessa olla pohjimmainen ilmiö", voi "periaatteessa olla jossain varmasti tae", mutta koska tämä ei naturalistin kohdalla kelpaa - analogia -argumenttiahan käytetään yhä - ei se luonnollisesti kelpaa myöskään takeen kannattajalta.
Mikä Teismi-Ateismi -argumentti?
Plantingan argumentti ei itse asiassa ole mikään todiste Jumalan olemassaolosta. Sillä pohjimmiltaan voimme kuvitella mihin tahansa vaihtoehdoista jonkinlaisen Jumalan:
1: Jos sekä logiikka että havainnot pettävät, takana on Paha Jumala
2: Jos havainnot pettävät ja logiikka ei, takana voi olla harhojen Jumala, suuri illusionisti.
3: Jos havainnot pitävät ja logiikka ei, takana voi olla ilkikurinen Jumala.
4: Jos kaikki pitää, niin Hyvä Jumala.
Toisin sanoen, mikään annetuista kohdista ei anna vastausta itse Jumalan olemassaoloon. Sen sijaan olen kuullut teistien naureskelevan tälle perustelulle ja sanoneen että tälläiset erikoiset Jumalat ovat naurettavia. Valitettavasti tämä argumentti ei ole heiltä perusteltu. Nuo OVAT vaihtoehtoja, eivätkä he ole niitä eliminoineet, todistaneet että ne ovat epätodennäköisiä. Toisin sanoen he syyllistyvät "horse laughingiin", eli appeal to ridicule -argumenttivirheeseen. Itse asiassa, jotta Jumala antaisi takeen, tällä on oltava tietyt ominaisuudet. Ja itse asiassa siinä on elementtejä, jotka voidaan laittaa Plantingan omaan tapaan käsitellä Bayesin kaavaa ja todennäköisyyksiä. Itse asiassa useanlainen Jumala voi tuottaa maailman joka koetaan rationaalisena; Jumalalle täytyy esimerkiksi olettaa tietynlainen uskomus maailmasta jota hän on luomassa, hänellä täytyy olla motivaatio ja että hän haluaa tehdä ihminen joka ei elä harhaisena ; Itse asiassa voimme kuvitella Jumalan joka haluaa tehdä meistä harhaisia mutta elossa olevia. Voimme kuvitella Jumaluuden joka haluaa joka ikistä sellaista vaihtoehtoa mitä evoluutio voi Plantingan mukaan tuottaa. Ja lisäksi se voi tuottaa sellaisenkin vaihtoehdon, että luulemme että leijona on kissanpentu, ja että haluamme paijata sitä, mutta tosiasiassa jäämmekin paikallemme väärän impulssin vuoksi ja leijona syö meidät. Emme voi vain olettaa että nämä Jumalat ovat mahdottomia. Toisin sanoen voimme rakentaa vielä epätodennäköisemmän samalla idealla jolla naturalismia käsitellään. Evoluutio siis tällä idealla tuottaa takeen todennäköisemmin kuin Jumala, koska evoluution on pakotettava toimintaan joka auttaa elossapysymisessä pitkässä tähtäimessä. Jumalalla tätä pakotetta ei ole.
Ja tässä kohden Teistikin taitaa huomata miksi minusta koko laskelma on irrelevantti "garbage in-garbage out"; Siinä lasketaan luvuilla antamalla niille arvoja joita ei tiedetä. Olennaista onkin se, että Plantinga itse ja hänen seuraajansa luottavat tuohon kaavaan, ja heistä sitä on OK käyttää vaikka lukuarvoja ei tunnetakaan, ja että se tietämättömyyksistä huolimatta kertoo jotain olennaista. Siispä sitä on OK käyttää tähänkin tilanteeseen. Saman logiikan on toimittava siitä riippumatta miellyttääkö se itseä vai ei.Jos he saavat päättää että Jumala nyt vain sattuu olemaan sellainen, että se antaa takeen, niin teko on itse asiassa aivan sama, kuin jos evoluutikot sanoisivat että evoluutio vain on sattunut olemaan sellainen, että se on antanut meille takeen. Ja tähän Plantinga ei "anna lupaa". Toisin sanoen argumentissa maailmankuva ratkaisee: Ja peräti sillä tavalla, että Teisti saa päättää sekä omat että ateistin määritelmät. Jos sama lupa annettaisiin ateisteille, ja he saisivat käyttää samaa kikkaa, tilanne olisikin juuri päinvastainen. Toisin sanoen: Näkökanta ei muutu naurettavaksi sillä että sitä kutsuu sellaiseksi. Se muuttuu sellaiseksi vasta perustelujen jälkeen. Toisin sanoen Plantingan argumentti on todiste siitä että "JOS ON JUMALA, HÄN ON HYVÄ." Ei enempää, ei vähempää. Tosin kun otetaan huomioon se, että antropomorfismitaipumuksemme, ja illuusiot näyttävät että logiikkamme ja havaintomme eivät ole keskenään ristiriidattomia, huomaamme että vaikka olettaisimme Jumalan olemassaolevaksikin, se ei suinkaan viittaisi Hyvään Jumalaan. Eli toisin sanoen, itse asiassa jos käytämme Plantingan laskelmaa oikein, havaitsemme että lopputulos on enemmänkin sitä että jos Jumala on olemassa, hän on ilkikurinen, meitä illuusioilla hämmentävä tai suorastaan paha.
Jumala -aistin herjausluonne
Lisäksi merkittävä piirre Plantingan ajattelussa on jumala -aistin korostaminen. Ilman sitä ei tietenkään saataisi havaintoja ja todistetta Jumalasta ja ilman sitä ollaan "tyhjän päällä".Toki se ottamalla ajaudutaan kehäpäättelyyn, kartesiolaiseen kehään, mutta Plantingan omassa ajattelussa tästä ei välitetä, joten ignorataan tämä nyt tässä kohden. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Plantinga suoraan esittää että ne, jotka eivät Jumalaa koe, ovatkin jollain tavalla vammaisia ja kykenemättömiä täyteen mentaaliseen toimintaan. Asia ilmaistaan tietysti implisiittisesti ja yritetään kysyttäessä naamioida kohteliaasti, mutta tosiasia on kuitenkin tämän erikoinen luonne: Plantinga luokittelee ateistit vammaisiksi määrittelemällä heidät sellaisiksi. Hänellä ei ole any actual shred of evidence sille, että tälläinen aisti todella havaitsee jonkun aktuaalisen kohteen. Tässä kohden tilanne on oikeasti aivan sama, kuin jos ateisti vain suoraan määrittelisi uskovaiset jotka kokevat Jumalan hulluiksi. Tosiasiassahan eroa siitä hallusinoivatko uskovaiset, vai ovatko ateistit sokeita, ei voida tehdä.
Tosin Gazzanigan "Eettiset aivot" -kirjan mukaan ohimolohkon aktivoiminen koneellisesti tai vaikka ohimolohkoepilepsian yhteydessä aikaansaa Jumalakokemuksen ja tämä voidaan tehdä koneellisesti tai se voi liittyä aivojen sairauteen, joten itse asiassa ateisteilla on jonkinlaista perustelua sille, miksi kyseessä voisi hyvinkin olla hallusinaatio. Vaihtoehtona on toki sellainen Jumala joka aina ilmestyy paikalle, kun kokeenjärjestäjä saa impulssin painaa nappia tai kun henkilön aivojen sähkötys häiriintyy esimerkiksi aivovamman tuomien vaikutusten seurauksena. Lisäksi se, että aivovaurio voi aikaansaada epilepsiaa ja myös ohimolohkoepilepsiaa on siitä erikoinen "ominaisuus", että sen väittäminen "uudeksi kommunikointisysteemiksi" on suunnilleen sama kuin väittäisi että yksinkertainen taskulaskimeni ottaisi yhteyden internettiin, jos siitä irrottaisi pari transistoria, ja että häiriöt poiston jälkeisessä laskimen toiminnassa johtuisivat juuri tästä. Mahdollista, mutta tuntuu melko epätodennäköiseltä. Erikoinen asia liittyy tietenkin myös kristinuskon erinomaisuuteen: Toisilla uskovaisilla aistit ovat luotettavampia kuin toisilla, aivan kuten makuaistikin on toisilla tarkempi kuin toisilla. Tässäkin on kuitenkin kyseessä vastaavanlainen "oman hännän nosto". Erikoista on, että tämä voidaan tehdä pelkästään määrittelyllä. Jos toisen mollaaminen määrittelemällä tälle leiman "retarded" -käyttäen poliittisesti korrektimpaa kieltä ja sivistyssanoja: "mentaalisiin ilmiöihin anomaalisia leesioita omaava" tms. asia ei muutu mihinkään- ilman että on vakavia suoria todisteita asiasta ei ole ad hominen, niin mikä ihme sitten ylipäätään voi olla?
Mitä kaikkea muuta samanlaisella argumentaatiolla voitaisiin väittää?
Plantinga ei todista Jumala -aistia. Hänestä esimerkiksi väite "Ulkona sataa" olisi aivan yhtä riippuvainen mielipiteistä kuin Jumalan olemassaolo koska sade voidaan perustella eksistenssin aistihavainnon avulla, johon luotetaan välittömän kokemuksen perusteella, eli vain siksi että sen luotettavuudesta on vahva intuitio. Plantingasta samalla logiikalla on aivan yhtä epistemologisesti perusteltua uskoa Jumalan olemassaoloon välittömän kokemuksen tuoman havainnon perusteella.
1: Samaa perustelua käyttäen voitaisiin väittää että paranoidia skitsofreniaa tai hallusinaatiota ei ole, koska niistä on samanlainen hallusinaation kokijalle vahva havainto. Tasapuolisuuden nimissä pitäisi siis kieltää psyykenlääkitys ja näiden sairauksien diagnostiikka vainona ja vallankäyttönä?
2: Samoin monia huumausaineita perustellaan sillä, että ne avaavat tajuntaa. Myös tästä näiden autenttisuudesta on vahva kokemus. Teoriasssa ei ole mahdotonta että kemia tarkentaisi aisteja tai avaisi vaikka mielen solmuja ja maailmankuvan lukkoja. Emme toki voi laskea tälle todennäköisyyttä, mutta Plantinga itse taipuu usein "voi ollaan" ja määrittelee tilanteen tämän "voi olla" mukaisesti osoittaakseen että se on mahdollinen eikä sitä vain siksi saisi vain unohtaa. Tasapuolisuuden nimissä huumausaineita pitäisi siis saada kouluopetukseen jakoon ja uudistuksia terveysvalistukseen?
Itse taas ajattelen että meillä ei ole varmuutta että saamme tuloksia ja löydämme luonnonlakeja, jos havaintomme olisivat kaikki vääriä. Siksi esimerkiksi se, että infrapunakamera näyttää ihmisen samassa paikassa missä paljain silmin näemme ihmisen ei olisi välttämätöntä: Yhteys syntyy odotetusti vain jos uskomme että infrapuna toimii periaatteella X. Toki se voi syntyä myös muuten, mutta tällöin se on sattuma eikä odotettua. Kun sama koskee useita värkkejä, se tarjoaa evidenssiä havaintojen jonkinasteiselle oikeudellisuudelle. Lopullista varmuutta ei tule, mutta se on sentään ennustettavissa tuon logiikkamme mukaan. Samanlaista laiteyhteyttä ei saada jumala -aisteille eikä skitsofreenikoiden paniikin kohteille.
3: Plantinga perustelee että Jumala voi olla todennäköisempi, koska luonnonlait eivät olisi välttämättä yksinkertaisia. Jumala voi olla yksinkertaisempi kuin laki. Hän ei osoita kuinka kompleksinen Jumala on. Hän ei siis todista että näin todella on, vaan olettaa niin. Samalla logiikalla voitaisiin sanoa että koejärjestelyä ei tarvita lainkaan. Jos väitän että Jumala -aistin tapainen järjestely antaa minulle autenttisen tiedon todellisuudesta, voin aina määritellä että tämä voi olla yksinkertaisempi juttu kuin luullaan. Voisinhan vaikka väittää että valhe on yliluonnollista ja jotain jota ei ole, ja että tämmöisen olemattoman muuntuminen havainnoksi olisi epätodennäköisempää kuin se että olisin vain suuruudenhulluissa harhoissani. En voisi laskea aistin kompleksisuutta, mutta voisin sanoa että on mahdollista että se on yksinkertaisempi.
Tämä taas soveltuu esim, antrooppiseen periaatteeseen siten, että fyysikot arvioivat kuinka epätodennäköinen universumi on. Kun etsitään parasta selitystä, otetaan se joka on yksinkertaisempi. Jumala voi kuitenkin olla kompleksisempi kuin yhden suhde iso luku potenssiin iso luku potenssin potensseja isoihin lukuihin. Tosiasiassa Jumalan kompleksisuutta ei voida arvioida, joten voitaisiin sanoa että se on tieteellisesti pahempi kuin väärä. Se on turha.
4: Itse asiassa Plangingan aistihavainnon määritelmä on niin epäselvä tai laaja, että sen piiriin kuuluu näkö, kuulo, maku, tunto jne. aistien lisäksi joka ikinen tuntemus.- Sen piirissä toisin sanoen määritetään tunteet havainnoiksi, "mutu" kohtaamiseksi. Tämänkaltaista perustelua on käytetty siksi esimerkiksi noituuden kannattajien yhteydessä. Heistä heillä on esimerkiksi tapa olla yhteydessä luonnonhenkien, toteemien tai muiden vastaavien kanssa. Ja heillä on tälläinen hengellisyysaisti ja henkimaailma on todellinen, koska heillä on tästä luja kokemus. He harjoittavat tätä taitoaan esimerkiksi unennäköä harjoittamalla. Tätä kutsutaan shamanismiksi.
5: Itse asiassa Plantingan ajattelu poistaa kaiken perustelun ja kokeellisen tutkimisen vaatimuksen: Mitä tahansa voidaan väittää, ja todisteeksi riittää mielipide. Henkilö voi vain väittää että hän tuntee eksistentiaalisesti että näin on. Koska kaikilla ei tarvitse olla samaa aistia, tämä väittäjä voi olla vaikka "tietäjä -eliittiä". Tosiasiassa henkilön ei edes tarvitse kokea asiaa. Riittää että hän väittää että hänellä on sellainen. Tämän näkee esimerkiksi siinä, kuinka ateistien kommentointia Jumala -aistimusten olemassaolosta kyseenalaistetaan. Sitä ei saa tai tarvitse epäillä, pelkän kokijan sanan asiasta on riitettävä. Saman tulee luonnollisesti koskea kaikkia muita vastaavia tilanteita.
Filosofisesti onkin aivan totta, että luonnonlakien löytäminen ei ole välttämätöntä, vaikka kuinka etsisimme niitä. Tässä suhteessa "Tyhjästä on paha nyhjästä." jos tutkimusnäkökanta on soveltamiskelvoton, ei saada joko yhtään tai ainakaan paljoa tuloksia. Esimerkiksi Eugene P. Winger on kuitenkin kirjoittanut siitä, kuinka matematiikan lainomaisuuksien sopivus fysikaalisiin tieteisiin on erikoislaatuisen hyvä. Hänestä matematiikka on yllättävän, suorastaan "käsittämättömän" tehokasta. Tämä ei ole välttämättömyys ja tämän onnistuminen vihjaa siihen että luonnonlakejen takana voikin ihan hyvin olla luotettavuutta. Vaihtoehto sille että "sääntöä ei löydy" on mahdollinen jos meillä ei ole taetta. Tämä tulos sentään on sen naturalismin alkuarvauksen että "on löydettävissä luonnon lainomaisuuksia" mukainen. Tämä ei aluksi ole kuin arvaus, mutta sen kovatasoinen onnistuminen kertoo että aika erikoisella tavalla pitäisi olla mielen ja havaintojen olla sekaisin että saataisiin tälläistä. Tosiasiassa aistien luotettavuuden pohjalla on muutakin kuin pelkkä "intuitio" ja oma 1. persoonan kokemus. Esimerkiksi kognitiotieteessä tärkeitä ovat erilaiset havainnon, muistamisen jne. virheet. Toisin sanoen eriävyyttä saadaan eri tietolähteiden ristiinkäytöllä. Jos näköaisti ja kamera antaa samanlaisia tuloksia, ennustaa empiriaperiaate sen. Toinen kanta taas on, että se on epävarmaa. Olennaista on huomata, että tämä sallii myös aistin kritiikin: Löydetään jopa lajityypillisiä illuusioita jotka toimivat kaikilla ja tunnistetaan sokeita objektiivisesti. Plantinga ohittaa tämän vetoamalla siihen, että harhat voivat rakentaa yhtenäisen kuvan. Mutta tosiasiassa kuitenkin se ei ole mikä tahansa takeen puuttuminen joka tälläisen rakentaa, vaan vaaditaan juuri tietynlaista takeen puuttumista, jonka luonnetta Plantinga ei ole mitenkään huomioinut. Konsilienssin saaminen tuottaa havaintoaisteille nimen omaan korroboroivaa tukea, evidenssiä. Yleisesti ottaen tieteessä mikään vastaus ei ole "lopullinen", joten on aika erikoista myöskään vaatia sellaista. Toisaalta jos tätä vaadittaisiin, Plantingan ensimmäinen asia olisi tehdä tietoon perustuva laskelma, jota hän ei ole tehnyt. Hän sanoo vain että ”Tietenkin itse laskemisen idea on tässä yhteydessä naurettava, koska se edellyttäisi tiettyjen numeroarvojen antamista näille mahdollisuuksille. Paras mihin pystymme on tehdä epämääräisiä arviointeja. Tämä on kuitenkin riittävä argumentin kannalta.”(suom. Puolimatka) Kuitenkin joku voisi laittaa eri painokertoimet tuohon samaan kaavaan ja saada aivan päinvastaisen tuloksen. Plantinga siis perustelee että jokin asia on ehkä kenties mahdollista, mutta tämä on aivan eri asia kuin väittää että näin todella on, ja että tämä olisi jotenkin pakko ottaa huomioon.
Lisäksi Plantinga jättää tässä argumentaatiossa huomaamatta sen, että hän kuitenkin rinnastaa näköaistin ja jumala -aistin ikään kuin nämä olisivat rinnastettavissa 1:1. Kuitenkin huomataan, että tämä ei pidä paikkaansa, ja että tämä ero on sellainen että sito voidaan ihan täysin pitää olennaisena erona, jolloin ei ole mitään syytä miksi kenenkään muun tarvitsisi lainkaan välittää Plantingan kannanotoista. Hänelle voitaisiin esimerkiksi sanoa että "sääli, että olet määritellyt jumala -aistin sellaiseksi että sitä ei nykyteknologialla voi koetella. No, jos meillä kuitenkin kerran on tae, kuten sanot, niin saamme toki kehitettyä tilanteen paremmaksi tulevaisuudessa. Ja koska arvokas tieteellien rationaalisuus perustuu siihen että asioita ei hyväksytä ilman todisteita, voimme odottaa että teknologia tulee tulevaisuudessa löytämään todisteet aistillesi. Saat kokea olevasi aikaasi edellä, mutta hyväksymme asian vasta sitten kun sinulla on ne todisteet. Kärsivällistä odottamista ja ahkeraa yrittämistä. Kun tilanne muuttuu, ilmoittele. Siihen asti emme välitä mistään mitä sanot."
Loppuyhteenvetoa
Plantingan mukaan evoluutio voi tuottaa väärää päättelyä, joka on adaptiivista. Jos usko olemattomiin jumaliin on evolutiivinen sopeuma, on se osoitus siitä että on olemassa virheellisistä havainnoista seuraavia adaptaatioita. Tämä tarkoittaa että evoluution synnyttämät sopeumat eivät välttämättä ole luotettavia, ja ne johtavat skeptiseen kehään. Jos sen sijaan oletetaan Jumala joka on antanut tälle virheettömän kyvyn havaita, tiede toimii paremmin teismin pohjalta. Eli jos usko olemassaoleviin jumaliin on evolutiivinen sopeuma, tämä seuraa oikeasta havainnosta, eikä murenna naturalismia - oikeasta sikäli kun kaikki jumaluskot lasketaan yhdeksi. Naturalismi voi toimia mutta teismi on silti totta.
Itse asiassa jos uskonto olemattomaan Jumalaan lisää ryhmäyhteistyötä, se antaa tälläisen sopeuman. Tämä on todiste siitä että tälläinen on hyvinkin mahdollista.
Plantingan päätely ei siis suinkaan osoita, että naturalismista olisi luovuttava, tai edes todistamaan että teismi olisi parempi vaihtoehto. Kun koko nykytiede rakentuu pitkälti fallibilismin varaan, eli lähtökohtana on se, että tiede tuottaa "parasta mahdollista tietoa", joka voi aina olla erehtyväistä -nojaavathan mittalaitteidemmekin toiminta ja tulosten varmuus ja tulkinta nimenomaan epävarmoihin teorioihimme todellisuudesta- eikä ikinä "lopullista, varmaa totuutta". Tähänkään Plantingan argumentti, edes oikeassa ollessaan, ei varsinaisesti tuo mitään muutosta ; Tai korkeintaan ehkä uuden esimerkin Kartesiolaisesta epäilystä. Voimme toki olla aivoja maljassa, mutta jos emme voi mitenkään tietää sitä, niin turhaa on sitä liiemmin vakavastikaan ottaa -saati sitten muutella tieteen metodia.
Etenkään, kun seuraus on se, että jos Plantinga on oikeassa, meidän nimenomaan tulee luottaa metodologiseen naturalismiin tutkimusmetodina.
Ja vaikka teismissä tulisi mukana täydellinen tae, joka naturalismissa olisi epävarma, emme edes tästä voisi valita ylinaturalismia vain sen takia että se olisi "toivottavaa" ; Mikään ei pakota universumia olemaan toivotunlainen. Uraani ei jätä halkeamatta riippuen siitä sattuuko sen halkeaminen hajottamaan ydinvoimalan tai syntynyt gammasäde syövän -tai rukoileeko asian puolesta joku- vai ei.
Kuitenkin Alvinin näkemys on samantapainen kuin solipsismi: Se on mahdollinen. Sen perustelu taas on aivan eri asia. Alvin vetoaa, ja esittää näkemyksen joka on sisäisesti koherentti, mutta ei perustele, eli tee tilannetta jossa se olisi loogisesti pakko hyväksyä. Solipsismissahan kaikki mitä on on se, mitä sinä itse havaitset. Vastaava väite voisi olla vaikkapa se, että asiat ovat olemassa vain kun niitä katsotaan. Nekin ovat vastavalla tavalla mahdollisia.
Itse asiassa Plantingan argumentaatio on melko lailla samalla "perusaistimusten" pohjalla jota käytetään hallusinaatioita aiheuttavia huumeita shamanistisiin tarkoituksiin käyttävien kannanottoja: Heidän mukaansa huumeet avaavat tajunnan havaitsemaan uusia asioita ja pitävät näitä aistimuksia ikään kuin "taattuina". Nämäkin näkemykset ovat mahdollisia, mikä ei kerro muusta kuin siitä että puhtaasti rationaalinen filosofia tarjoaa keinoja hyväksyä hallusinaatiot yhtenä aidon havaitsemisen muotona. Tämäkään ei tarkoita että kaikkien olisi se hyväksyttävä. Rationaalisuus ei vielä minulle tarkoita kuin eräänlaista "minimitasoa". Maineestaan huolimatta se on aika vähän. Toki se kertoo ihmisen rajallisista kyvyistä, koska paljon parempaankaan emme pysty.Alvinin laskuissa Jumala oletetaan yksinkertaiseksi - ei osoiteta että Jumala todella on sellainen, vaan ajatellaan että "tuntematon voi olla pieni" ja sanotaan sitten että se on. Toisaalta taas aistien luotettavuutta arvioidaan laittamalla siihen lukuja, joiden aito arvo tulee puhtaasti arvoja valinnalla. - Kuinka todennäköisesti evoluutio tuottaa aidon havaitsemisen? Emme voi tehdä tästä empiiristä arviota, vaan kyseessä on arvailu. Toiset luvut valitsemalla joku voi sanoa että "tae evoluutiossa onkin todennäköinen". Todennäköisyys Jumalalle tulee asettamalla näitä järjestykseen. Ja valinta on maailmankuvakysymys. Siksi Plantingan käsitys on pikemminkin sellainen että se sanoo "on mahdollista olla uskovainen, joka uskoo ainoastaan uskonnon voivan tarjota ajattelukyvyn." Ilman vakavaa perustelua tämä on melko lähellä ad hominemia. Minimissään tämän maailmankuvan mukaan ei ainakaan tarvitse mennä eikä koko jutusta siksi välittää. Plantingan päättely todistaa vain että teistinen ajattelu voi olla rationaalista, hän ei sen sijaan todista että ateistinen ajattelu olisi väärässä tai huonompaa: Hän tekee Jumalan luonteesta saman tyyppisen oletuksen kuin Dawkins tekee olettaessaan Jumalan multiversumia monimutkaisemmaksi ; Emme me voi sanoa että kaikkien olisi pakko mukailla jompaa kumpaa tästä. Plantinga itse tuskin on ateismia kumoamassa ja rationaaliset ihmiset tajuavat että tämä ei ole mikään lyömäase ateismia vastaan. Plantingan argumentti sanoo vain että on mahdollista olla rationaalinen ja sisäisesti johdonmukainen teisti joka pitää ateismia epäuskottavana. Se ei pysty kieltämään esimerkiksi sitä että voisi olla rationaalinen ateisti joka pitää teismiä epäuskottavana. Fiksuimmat tämän toki ymmärtävätkin, mutta näyttää siltä että ID -rintamassa, joka muuten edustaa sanojensa takana näkemystä, jonka mukaan "kaikkia puolia on kuultava" käyttää sitä ateismin kritisoimiseen ja heidän uskottavuutensa poistamiseen. He käyttävät teologiaa väärässä konteksissa, joka ei ole sen tarkoitus. Tämä ei tietysti ole Plantingan vika. Mutta se on se syy, jonka vuoksi joudun tästä asiasta ylipäätään mitään kritiikkiä naputtelemaan. Kuitenkin kenties erikoisin seikka on se, että Alvin Plantingan naturalismin kritiikki ei itse asiassa ole lainkaan metodologisen naturalismin kritiikkiä. Se on vain ontologisen naturalismin ateistisen version kritiikkiä. Se kritisoi vain ja ainoastaan ateismia, ja sen soveltaminen kaikkeen naturalismiin on siksi itse asiassa harhaanjohtavaa.