Portugalilaiset saapuivat lounaisen Afrikan rannikolle 1400-luvun lopulla. Asetuttuaan rannikolle he veiv�t Angolaksi nime�m�lt��n maa-alueelta nelj� miljoonaa ihmist� orjiksi meren taa er��seen toiseen riistomaahansa, jonka he olivat nimenneet Brasiliaksi.
Kun eurooppalaiset alkoivat Afrikan kansojen voimallisemman alistamisen omiin tarkoituksiinsa 1800-luvun lopulla (nk. kolonisaatio; lat. 'colere' viljell�, sivist��), portu-galilaisetkin tunkeutuivat sis�maahan, mist� oli lopulta seurauksena j�rjest�ytynyt aseellinen vastarinta 1960-luvulta l�htien. Vastassaan Portugalilla oli kolme vapautusliikett�: MPLA, Unita ja FNLA, kaikilla erilaiset tavoitteet.
Siirtomaakausi p��ttyi Portugalin neilikkavallankumoukseen 1974 ja Angolan itsen�istymiseen 1975. Eri vapautusliikkeet muodostivat yhteis-hallinnon, joka kuitenkin jo muutaman kuukauden p��st� hajosi ja muuttui sis�llissodaksi vallan k�siins� saaneen MPLA:n ja toisten liikkeiden kesken. T�m� sota jatkuu yh� t�n��n.
Unitaa tukivat Yhdysvallat ja Etel�-Afrikan apartheid-hallinto, joka tuolloin miehitti Namibiaa ja jota �rsytti MPLA:n yhteisty� Namibian vapautus-liikkeen Swapon kanssa; MPLA:ta tukivat Neuvostoliitto ja Kuuba, ja v�hitellen pois kuihtunutta FNLA:ta Mobutu Sese Sekon Zaire ja Kiina.
90-luvun alussa maailmanpolitiikan suhteet muuttuivat, ulkopuolinen tuki sodan osapuolille lakkasi ja 1992 syyskuussa Angolassa saatiin aikaiseksi rauha, ja j�rjestettiin maan ensimm�iset vaalit, jotka MPLA voitti. Unita kielt�ytyi hyv�ksym�st� itselleen tappiollista tulosta ja sota alkoi uudelleen. Vuonna 1994 saatiin aikaan toinen, Lusakan sopimuksena tunnettu rauhansopimus, mutta kun Unita ei useiden aikatakarajojen siirtojenkaan j�lkeen tuntunut etenev�n aseistariisunnassa ja er�iss� muissa sopimuksen ehdoissa, tilanne luisui levottomuuksien kautta j�lleen sodaksi.
YK:n turvallisuusneuvosto on tuominnut Unitan p��asiallisena syyllisen� Angolan yh� jatkuvaan sis�llissotaan (esim. S/RES/1295), koska se ei suostu hyv�ksym��n rauhan l�ht�kohtana pidetyn Lusakan sopimuksen ehtoja. Unita kykenee kuitenkin jatkamaan sotaa hallinnassaan olevien alueiden timanteilla, joita se onnistuu salakuljettamaan kauppasuluista huolimatta maailman timanttikaupan keskuksiin ostettaviksi.
Angolan 12-miljoonaisesta v�est�st� kolmasosa on YK:n arvion mukaan maan sis�isi� pakolaisia, jotka ovat joutuneet j�tt�m��n kotiseutunsa sodan vuoksi ja siten menett�neet mahdollisuutensa omaehtoiseen toimeentuloon. Monet heist� ovat joutuneet pakenemaan useita kertoja, ja el�v�t (tai kuolevat) nyt sotapakolais-leireill� tai kaupunkien slummeissa. YK:n pakolaisj�rjest�n UNHCR:n mukaan 500.000 ihmist� on kaiken kansain-v�lisen avun saavuttamattomissa.
Emmaus Jokioinen on pitk�ik�isimm�ss� hankkeessaan jo viidentoista vuoden ajan tukenut Angolan Hu�lan maakunnan sotapakolaisia l�hett�m�ll� perustarvikkeita, jotta he voisivat selviyty� siihen asti, kunnes heid�n on j�lleen mahdollista palata omien toimeentulomuotojensa pariin.
