(Takaisin elokuvakerhon kotisivulle)
Kuhmon kaupunginhallitukselle toukokuun alussa vuonna 2000 toimittamamme kirjelmä Kuhmon elokuvaolojen kaikinpuoliseksi kehittämiseksi sai osakseen sen tavallisen kohtelun eli se ainoastaan luetellaan saapuneiden kirjeiden seassa pykälän 322 kohdalla toukokuun 29. päivänä vuonna 2000 pidetyn kaupunginhallituksen pöytäkirjan sivulla. Koska se jäi vaille käsittelyä ja näin ollen myös vaille julkisuutta, on se julkaistu näin verkkosivuilla sellaisenaan. (vuotta 2002 koskeva lisäys 6.10.2002)
Lue ja ihmettele! Palaute on tervetullutta (vieraskirjaan)
02.05.2000
Kuhmon elokuvakerho ry
Vienantie 66 88900 KUHMO
valtion ja kuntien kulttuuripolitiikan perimmäisenä ja yleisesti hyväksyttynä lähtökohtana tulisi olla kansalaisten henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin ja viihtyvyyden lisääminen, keskinäisen kanssakäymisen, tasa-arvoisuuden ja toistensa ymmärtämisen sekä kansallisen kulttuurin säilymisen, kansainvälistymisen ja rauhan edistäminen. Siksi taidettakaan ei voi pitää pelkästään itseisarvona, vaan sille on muodostunut yhteiskunnan tarpeiden toteuttamisen kannalta tärkeitä tehtäviä, kuten arvojen ja asenteiden uudistaminen ja yhteistyön, aktiivisuuden, kriittisyyden ja luovuuden edistäminen.
Kuhmon kaupunki on pyrkinyt huolehtimaan asukkaidensa kulttuuritarjonnasta joko kunnallisten kulttuurilaitosten tai kaupungin tukemien yhteisöjen järjestämän toiminnan avulla. Lakisääteiset sivistystoimen palvelut ovat olemassa. Etenkin musiikki-, teatteri- ja liikuntaharrastusten osalta Kuhmon tilannetta voi luonnehtia varsin tyydyttäväksi. Myös elokuvakulttuurin alueella Kuhmon kaupungilla on vaalittavana mittava perinne, alkaen ensimmäisen suomalaisen elokuvatuottajan, K. E. Ståhlbergin syntymästä Tuupalassa vuonna 1862.
Elokuvan erityinen merkitys viihde- ja taidemuotona liittyy siihen, että se tavoittaa suuren joukon ihmisiä ja että sitä katsotaan yhdessä toisten kanssa. Elokuvissa käyminen on suurelta osaltaan nuorten ihmisten seurakäyttäytymistä. Vaativatkin taide-elokuvat saattavat saada runsaasti vastaanottajia, etenkin jos näitä verrataan moniin muihin taidetuotteisiin.
Television tulo muutti aikanaan koko elokuvatuotannon ja esitystoiminnan rakenteita. Elokuvien katsominen elokuvateattereissa väheni ja johti elokuvateatteriverkoston harvenemiseen. Enimmillään 620 kiinteän elokuvateatterin muodostama verkosto on supistunut lähes puoleen ja pienimpienkin kylien elokuvatarjonnasta vastanneista, enimmillään noin 150 elokuvakiertueesta on toiminnassa noin viisi. Koska elokuvien esittäminen Suomessa on perinteisesti pääasiassa liiketaloudellisin periaattein tapahtuvaa, ovat useimmat taiteellisesti korkeatasoiset elokuvat jääneet vain suurimpien asutuskeskusten väestön ulottuville. Helpoin viihde on levinnyt tasapuolisemmin. Pohjoismaista ainoastaan Norjassa on elokuvien esitystoiminta kunnallistettu ja se on niveltynyt luontevaksi osaksi kuntien muuta kulttuuritoimintaa. Norjan elokuvateattereiden kunnallistamisen syyt olivat elokuvan hyvinä vuosina lähinnä taloudelliset: pääsymaksutuotoilla pystyttiin kattamaan kuntien sivistys- ja sosiaalipalvelujen kuluja. Vaikka elokuvatalouden lama on heijastunut myöskin Norjaan, on maassa kuitenkin edelleen suhteellisen kattava kiinteiden elokuvateattereiden ja kiertueille ("Bygdekino") järjestettyjen esityspaikkojen verkosto.
Elokuva on kuitenkin edelleen joustava ja katsojaa kohden suhteellisen halpa kulttuuripalvelun muoto. Se on myös osa kansallista kulttuuriamme. Sitä on mahdollista kehittää ja edistää tehokkaasti: kysymys on käytettävissä olevista varoista ja näiden tarkoituksenmukaisesta jakamisesta.
Tahdomme nyt kunnioittaen esittää kaupunginhallitukselle vastaisen varalle elokuvakulttuurin kaikinpuoliseksi kehittämiseksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten seuraavan, Kuhmon kaupunkia koskevan selvityksen ja toiveemme. Asiakirja on syntynyt yhdistyksen piirissä elokuvaharrastuksen inspiroimana eikä minkään tahon tilaustyönä tai toimeksiannosta: esitetyt tiedot perustuvat kirjallisiin dokumentteihin, haastatteluihin ja havaintoihin ja faktat ja fiktioton pyritty pitämään erillään. Emme pety, vaikka lopussa esitetyt toiveet myöhemmin osoittautuisivatkin fantastisiksi tai utopistisiksi. Millään tavoin uutta se ei olisi, mutta vanhaa olemme kuitenkin muistelleet ainoastaan nykyaikaa ja -tilannetta valaistaksemme.
Kuhmoniemen suojeluskunnan sekä Kuhmon työväenyhdistyksen taloissa vierailivat kiertävät elävien kuvien kampeajat 1920- luvulta alkaen. Kiinteä elokuvateatteri avattiin Korpilinnassa tammikuussa 1939. Toimintaa harjoitettiin tässä Kuhmoniemen Suojeluskuntatalo Oy:n, sittemmin Korpilinna Oy:n kiinteistössä vuoden 1969 loppuun ja se päättyi talon purkamisen vuoksi. Elokuvateatterin hyväkuntoinen kalusto myytiin tai hävitettiin.
Korpilinnan katsojamäärät olivat elokuvan suuruusvuosina muhkeat. Säilyneen aineiston perusteella tiedetään, että esimerkiksi vuonna 1940 lipun lunasti Talvisodan aiheuttamasta alkuvuoden keskeytyksestä huolimatta noin 30 000 katsojaa. Vuonna 1957 saavutettiin ilmeisesti lyömättömäksi jäävä ennätys: 31 884 myytyä elokuvalippua. Liikevaihdoltaan paras vuosi oli 1962 - vuosi ennen television läpimurtoa Kuhmossa.
Korpihinnan häviämisen jälkeen palattiin 1920- ja 30- lukujen tilanteeseen eli kiertueiden elokuvatarjontaan. Kuumun työväen- ja Yli-Vieksin Vesan taloissa sekä Ala-Vieksin Mäntypirtillä 1950- luvulta alkaen vierailleet, vielä jäljellä olleet elokuvakiertueet ulottivat vuosina 1970 - 1976 toimintansa Kuhmon kirkonkylään, jolloin esityspaikkana oli Kuhmon Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y:n Työväentalo Rajakadulla.
Jouluna 1976 avasi Työväentalossa ovensa Tapio Elopuron toiminimi Kino Miilu. Tämä yritys harjoitti elokuvateatteritoimintaa vuoden 1985 kevääseen. Kostamuksen rakentaminen seurausilmiöineen lisäsi vapaa-ajan virkistyspalvelujen, kuten elokuvalippujen kysyntää. Enimmillään Kino Miiluun myytiinkin noin 18 000 lippua vuodessa ja näytäntöjä oli yli 700 vuodessa - keskimäärin lähes kaksi näytäntöä vuoden jokaisena päivänä. Eräinä vuosina Kino Miilu piti edeltäjänsä Korpilinnan tavoin hallussaan Suomen maaseututeattereiden epävirallisten toimintatilastojen kärkisijoja.
Syksystä 1985 vuoden 1993 loppuun elokuvateatteritoimintaa Työväentalossa harjoitti Kino Miilulta siirtyneellä kalustolla Kuhmon Elokuvat Kino Ässä Ky. Kostamus- rakentamisen hiipumisen ja sen seurausilmiöiden osittain aiheuttama katsojamäärien vähenevä trendi paheni television lisääntyneen tarjonnan ja kotivideoiden yleistymisen vuoksi: alimmillaan myytiin lippuja vuoden 1992 näytäntöihin vain noin 3 300. Pääsylipputuoton varassa toiminta oli veitsenterällä jo vuonna 1990, mutta lisääntyneiden oheistoimintojen ja jäljempänä esiteltävien kaupungin vuokrajärjestelyjen turvin Kino Ässän toimintaa voitiin jatkaa vuoden 1993 loppuun. Kino Ässän kalusto osin kierrätettiin, myytiin, varastoitiin tai museoitiin.
Vuoden 1994 alusta elokuvateatteritoimintaa on harjoittanut Elokuvien/Korpikinon nimellä Työväentalon omistaja, Kuhmon Sos.-dem. Työväenyhdistys r.y. Kino Ässän vanhentuneella kalustolla toimittiin kesään 1994, jolloin teatteri uudistettiin perusteellisesti pankkilainan ja Suomen elokuvasäätiön avustuksen turvin. Kiinteistön muiden osien peruskorjaus on sittemmin jatkunut ja näytäntöjä on ollut keskimäärin viisi kertaa viikossa. Näytäntökautena (syys- ja kevätkausi) on esitetty keskimäärin 40 elokuvaa noin 200 näytännössä ja vuodessa myytyjen lippujen määrä on vaihdellut 6000 - 7000 välillä.
Teatteri Korpilinnassa järjestettiin vuodesta 1939 alkaen kokoillan elokuvien koululaisnäytäntöjä ja koulujen tiloissa 1960- luvulta lähtien lähinnä raittiuslautakunnan opetuselokuvien esityksiä. Opetuksen apuna elokuvaa käytettiin koulujen hankkiessa 1970- luvulla omia 16 mm elokuvakoneita ja myös peruskoulun yläasteen kuvaamataidon opetuksen osana syntyi muutamia 8 mm levyisiä, kouluun ja kouluelämään liittyneitä harjoitustöitä.
Säännöllisiä elokuvanäytäntöjä kouluille tarjosivat myös vierailevat kiertueet (mm. Opintorahastoyhdistysten Tuki r.y.). 1970- luvun puolivälistä alkaen järjestettiin kulttuurilautakunnan ja kulttuurisihteerin organisoimia kokoillan elokuvien näytäntöjä perukan kouluilla, mutta painopiste alkoi tarkoituksenmukaisuussyistä siirtyä elokuvateatterin oheistoiminnaksi vuonna 1977. Tällöin Kuhmon kunta (sittemmin kaupunki) alkoi tarjota kaikille avoimia ilmaisnäytäntöjä esimerkiksi Römppäviikoilla ja erityisesti 1980- luvun lopulla järjestettiin verraten runsaasti koululaisille, päivähoitolapsille ja muille erityisryhmille tarkoitettuja näytäntöjä. Myös kansalaisopiston elokuvapiiri kokoontui elokuvateatterissa lähes säännöllisesti. Taajaman ulkopuolella kokoontuivat perukan elokuvapiirit 16 mm materiaalia käyttäen ja tarjontaa täydensivät myös kirjaston monitoimiauton lasten- ja lyhytelokuvanäytännöt sekä kaupungin kustannuksella elokuvateatterille järjestetyt kuljetukset.
Kainuun maakuntaliiton elokuvaneuvontakokeilun huippuvuosiin ajoittunut Kuhmon laaja ja monipuolinen elokuvatarjonta oli mahdollista kirjasto- ja kulttuurilautakuntien, kulttuurisihteerin ja kansalaisopiston aktiivisen toiminnan, toimintaan osoitettujen määrärahojen ja omalla tavallaan myös kulttuurilautakunnan vuosina 1986-1990 hakeman, Opetusministeriöltä elokuvatarjonnan kehittämiseen jo vuodesta 1975 jakaman harkinnanvaraisen valtionavun turvin. Tämän tuen loppuminen Kainuun liiton elokuvaneuvontakokeilun päättymisen ohella sekä kaupungin omien toimintamäärärahojen supistuminen aiheuttivat tarjonnan supistumisen. Varsinkin kulttuurilautakunnan vuonna 1992 tapahtuneen lakkauttamisen jälkeen kaupungin toteuttamien elokuvatapahtumien järjestäminen on ollut sattumanvaraista ja enemmän sidoksissa elokuvaharrastajien ja elokuvateatterin hoitajien aktiiviseen toimintaan kuin kulttuuritoimen viranhaltijoiden aloitteellisuuteen. Elokuvan juhlavuonna 1995 jäivät kaupungin järjestämien elokuvatapahtumien määrärahat esittämättä vuoden 1996 talousarvioon eikä merkittävimmästä vaihtoehtoisten elokuvien tarjonnasta vastannutta kansalaisopiston elokuvapiiriä sen väitetyn kalleuden takia ole järjestetty kevään 1998 jälkeen. Perukkapiirit olivat loppuneet jo vuosikymmenen alussa. Korpikinon, koulujen sekä kaupungin perusturva- ja sivistystoimien yhteistyönä on pystytty järjestämään muutamia kaupungin osittain tukemia näytäntöjä, mutta niitäkin satunnaisesti ja vuosi vuodelta harvemmin.
Merkittävin kaupungin elokuvatoiminnan tukijärjestely liittyi aikoinaan elokuvateatterin vuokratukeen. Elokuvateatterin kannattavuuden heikennyttyä Kuhmon kaupunki vuokrasi Työväentalon kulttuurikäyttöön vuosina 1990-1992 5 454 mk:n kuukausivuokralla ja Kuhmon elokuvat Kino Ässä Ky maksoi kaupungille korvauksen käyttämistään näytäntöpäivistä 2.7.1991 solmitun, elokuvanäytäntöjen järjestämistä koskeneen sopimuksen nojalla. Yritykselle erittäin edullinen järjestely ei ilmeisesti toiminut odotetulla tavalla ja kaupunginhallituksen sanottua sen 16.2.1993 irti (124 §) joutui Kuhmon Elokuvat Kino Ässä Ky harkitsemaan toimintansa lopettamista, varsinkin kun samaisessa kokouksessa päätetyt neuvottelut "elokuvatoiminnan turvaamisesta ainakin syksyyn 1993 saakka" eivät riittäneet turvaamaan elokuvatoiminnan jatkuvuutta. Elokuvateatterin hoito siirtyi kiinteistön omistajalle vuonna 1994. Kaupungin sivistyslautakunnan ja sittemmin kaupunginhallituksen elokuvatoiminnan tukemiseen osoittama määräraha on Kino Ässän lopetettua ohjautunut vuodesta 1994 alkaen työväenyhdistykselle ja vaihdellut 25 000 markan (1994) ja 55 000 markan (1999) välillä. Vuonna 2000 kaupungin avustus oli yhteensä 73 500 mk (käytettiin 70 000 mk) ja vuonna 2001 65 000 markkaa.)
"Kainuun omaleimaisen kulttuuripääkaupungin" sivistyslautakunta laati 1990- luvun puolivälissä kaupungin yleisen strategiakeskustelun osaksi kulttuuripoliittisen ohjelman, jonka valmistelua varten käytiin keskusteluja useiden kulttuuria lähellä olevien järjestöjen ja henkilöiden kanssa syksyllä 1995. Passiivista ja kielteistä asennetta elokuvakulttuurin edistämiseksi ja elokuvateatterin toimintaedellytysten turvaamiseksi kuvastanee sivistyslautakunnan 27. helmikuuta 1996 kokouksessaan hyväksymä kulttuuripoliittinen ohjelma, jonka visioihin eivät elokuvataide ja sen edistäminen mahtuneet.
Kulttuuritalon suunnitteluvaiheessa kymmenen vuotta sitten kutsui yhtiö 2.10.1990 kuhmolaiset kulttuurialan yhdistykset valtuustosaliin esittämää käyttäjäkunnan edustajien kannanottoja ja ehdotuksia talon varusteiden ja kaluston hankkimiseksi. 11. lokakuuta mainittuna vuonna pidettyyn kokoukseen liittyen esittivät -elokuvateatteritoimintaa sekä elokuva- ja videoharrastusta sivunneet kannanotot ja ehdotukset yhdessä em. Elokuvateatteriyrityksen vastuunalaiset yhtiömiehet Jouni Haikola ja Markku Väisänen pääosin tuolloin toimineen Kuhmon videokerho Kuvio r.y:n puheenjohtaja Jukka Lankisen laatiman muistion pohjalta.
Muistio saatettiin kiinteistöyhtiölle tiedoksi myös kirjallisena 6.10.1990. Elokuvatoiveista esille tuotiin seuraavaa:
"35 mm elokuvien esityslaitteet sekä auditorioon että pääsaliin
- valkokangas kaikenmuotoisten (normaali- ja laajakangaselokuvien) elokuvien esittämiseen -elokuvien äänentoistojärjestelmä stereofoninen (pääsaliin Dolby Stereo, auditoriossa edullisempi ortoperspekta (Voimaradion järjestelmä)
- auditorion konehuoneen syvyys vähintään 2 metriä, etuseinä yhdensuuntainen valkokangasseinän kanssa
- täydellinen pimennysmahdollisuus kaikkiin tiloihin, joissa esityksiä mahdollisesti järjestetään"
Lisäksi toimitettiin kiinteistöyhtiölle elokuvateatterin suunnittelua ja tekniikkaa valaisseita piirroksia ja ohjeita Suomen kaupunkiliiton vuonna 1984 julkaisemasta oppaasta "Kunnan kinon pelisäännöt". Elokuva- ja videoharrastusten edellyttämät, samansuuntaiset laitehankinnat olivat osittain sisällytetyt myös silloisen Kuhmon kaupungin ku1ttuurilautakunnan esittämään lausuntoon.
Samansuuntaisista ponnisteluista huolimatta ainoastaan auditorion (myöhemmin Pajakka-salin) luonnospiirroksissa esiintynyt viiston takaseinän oikaisu osoittautui ainoaksi rakenteisiin liittyneeksi ja toteutetuksi toimenpiteeksi. Kuhmo-talon Pajakka-salin projisointiaukot ovat vääräntyyppiset ja sijaitsevat optiselta keskiakselilta syrjässä. Lentua-salissa on mittasuhteiltaan asianmukainen valkokangas, mutta Pajakka-salin 5,3 metriä leveä kangas on CinemaScope-1aajakangaselokuvien (projisoitavan kuvan korkeuden ja leveyden suhde 1: 2,35) Esityksiin salin muut mittasuhteet huomioon ottaen pieni. Kiinteitä elokuvakoneita ei saliin hankittu ja ainoastaan Pajakka- salin äänentoistojärjestelmään ujutettiin Dolby- äänen toistoon tarvittavat päätevahvistimet ja kaiutinjärjestelmä (ilman subbass- vahvistinta ja kaiutinta). Elokuvaääniprosessorille jätettiin ainoastaan varaus.
Kuhmon elokuvat Kino Ässä Ky:n haaveilema ja ilmeisesti toteutetuksikin aiottu (mm. "Kuhmolaisen" pääkirjoitus 2.3.1993) näytäntöjen siirtäminen Työväentalolta Kuhmo-talolle vuonna 1993 kariutui siihen, etteivät kaupungin vuokratukea vaille jääneen yrityksen taloudelliset voimavarat riittäneet toiminnan edellyttämiin ja kiinteistöyhtiölle ehdotettuihin, mutta toteuttamatta jätettyihin laiteinvestointeihin. Olympiavuodelta 1952 peräisin olleiden Kino Ässän esityslaitteiden päivittäminen samoihin aikoihin uudistuneen esitystekniikan (mm. 1800 metrin filmikelat ja xenon-lamput) edellyttämälle tasolle Suomen elokuvasäätiön tuen turvin ei onnistunut säätiön Kuhmon sekavan tilanteen johdosta omaksuman varauksellisen kannan vuoksi. Kuhmo-talolle siirtymisestä neuvoteltaessa ei esillä ollut laskelmia toiminnan yrittäjille aiheuttamista vuokrakuluista. Neuvottelujen päätyttyä tuloksettomina paikallisten yrittäjien kanssa kiinteistöyhtiö pyrki saamaan vuokralaisekseen mm. kajaanilaisen Nevskino Oy:n, mutta investoinnit ja matkan päästä toiminnan laajentaminen Kuhmoon olivat käytännössä mahdottomat toteuttaa
Lähes 46 miljoonaa maksaneen Kuhmo-taloon suunniteltu elokuvalaitteiden hankinta on edelleen toteuttamatta. Kiinteistöyhtiön yhtiöjärjestys ei nykyisessä muodossaan tee perinteistä elokuvatoimintaa mahdolliseksi, vaan edellyttää ulkopuolista toimijaa. Uushankintoina moderneimman elokuvatekniikan asentamisen loppuun saattamiseen saadaan helposti hupenemaan talon rakennusvaiheessa ja eräissä asiaa sivunneissa lehtikirjoituksissa arvioidut "sadat tuhannet markat" (200 - 300 000 mk, noin 0,5 % rakennuskuluista)). Käytettyä, käyttökelpoista ja uushankintaa huomattavasti edullisempaa kalustoa liikkuu kuitenkin markkinoilla silloin tällöin.
Kuhmo-talossa toteutetuissa harvoissa elokuvanäytännöissä on tähän mennessä käytetty 16 mm filmin ohella erilaisia videoformaatteja. Videon rajoitukset liittyvät tekijänoikeuksien ohella filmiä heikompaan kuvan laatuun. 16 mm filmimateriaalin käyttöä rajoittaa videokopioita kalliimman ohjelmistovalikoiman suppeus: vanhoja ja kuluneita kopioita on poistettu käytöstä, eikä uusien kokoillan elokuvien 16 mm kopioita juurikaan enää valmisteta elokuvakiertueidenkin siirryttyä 35 mm filmimateriaalin käyttöön. (Vuoden 2002 alkupuoliskolla yhdeksän 35 mm kerhoelokuvan esitystä matkakoneella.)
Oulun läänissä elokuvien esittelyjä, arvosteluja ja mielipidekirjoittelua on nykyään luettavissa lähinnä Kajaanissa ilmestyvän maakuntalehden, Kainuun Sanomien, sekä Oulussa ilmestyvän sanomalehti Kalevan kulttuuri- ja mielipidepalstoilla. Julkaistut esittelyt ja arvioinnit palvelevat kuhmolaisia ainoastaan niissä harvoissa tapauksissa, että elokuvien näytännöt sattuvat Kuhmossa likipitäen samanaikaisesti Kajaanin ja/tai Oulun näytäntöjen kanssa.
Paikallislehti Kuhmolainen on viime aikoina tyytynyt kirjoittamaan elokuvasta vain välttämättömimmän eli julkaisemaan lähinnä elokuvan levittäjän laatiman aineiston pohjalta toimitettuun materiaaliin perustuvan "puffin" - mainostavan uutisen tai kirjoituksen, jooista kriittinen ja analyyttinen ote puuttuvat. Samoilla periaatteilla toimitettavat Radio Suomen/Kainuun Radion "Menovinkit", Kainuun Sanomien "Viikon Menot"- sekä Kalevan "Allakka"- palstat tyytyvät lähinnä toteamaan tapahtumat niitä enempää kommentoimatta. Julkaisukäytännössä on esiintynyt horjuvuutta: eri syistä johtuen ovat vähimmätkin mahdolliset tiedot joskus jääneet julkaisematta.
Tietotekniikkaan perehtyneen ja tietoverkkoja harrastavan elokuvan ystävän on mahdollista seurata elokuva-asioita myös verkkosivuilta omassa kodissaan, oppilaitoksessa, työpaikalla tai kirjaston päätteen avulla. Kuhmon kaupungin heikosti päivitettävän kotisivun tapahtumaluetteloihin eivät elokuvaesitykset ole toistaiseksi sijoittuneet. Elokuvateatterin maksullista kaapeli-TV- mainontaa ei ole Omakanavalla ollut kesän 1996 jälkeen.
Korpilinnan elokuvateatteritoiminnan loputtua läänintaiteilijana Kuhmossa vuoteen 1976 toimineen Timo Linnasalon ja kirjastonhoitaja Heikki Porkolan johdolla perustettiin vuonna 1973 Kuhmon Elokuvakerho, joka vastasi muutaman vuoden ajan elokuvatarjonnasta 16 mm kalustoa käyttäen Kontion koulun auditoriossa. Elokuvaohjaaja Timo Linnasalon aikana piirtyi Kuhmon nimi myös elokuvatuotannon osalta Suomen elokuvahistoriaan: Linnasalon Kuhmon nivankyläläisistä kertova dokumenttielokuva "Kylä" palkittiin Kritiikin kannuksilla ja vuonna 1978 sai ensi-iltansa Unto Heikuran näytelmään perustunut kokoillan näytelmäelokuva, ohjaaja-Jussilla palkittu "Vartioitu kylä 1944".
Kuhmon Elokuvakerhon toiminta kuitenkin hiipui panin virkeän toimintavuoden jälkeen jäsenkadon ja perustajien paikkakunnalta muutonvuoksi. Kino Miilun käynnistyminen vuonna 1976 ja sen erittäin runsas ohjelmatarjonta (jopa kahdeksan elokuvaa viikossa) vähensi kerhomuotoisen elokuvatarjonnan tarvetta. Virallisesti kerhoa ei kuitenkaan lopetettu, vaan sen toiminta käynnistettiin vuonna 1993 tilanteessa, jolloin elokuvateatterin toiminnan lopettamisuhka jälleen leijui ilmassa.
Kuhmon elokuvakerho r.y:n tavoitteena on ollut edistää elokuvakulttuuria Kuhmossa mm. esittämällä sellaisia elokuvia, joita muuten ei näy elokuvaohjelmistossa ja järjestämällä yhteistyössä Oulun elokuvakeskus r.y:n kanssa Korpikinossa koulukino- ja lastenelokuvien esityksiä. Osittain kaupungin tukemana on järjestetty elokuvan teemapäiviä, kuten Kuhmo- aiheisten elokuvien esityksiä ja Pohjola-Nordenin organisoimaa Walhallan (Pohjoismaisten elokuvien Suomen näyttämö) levittämien ruotsalaiselokuvien esitystoimintaa. Yhdistykselle on vuosien mittaan kertynyt myös elokuvaan liittyvää kirjallista ja esinejäämistöä, jonka säilyttämisestä ja hyödyntämisestä puheenjohtaja on kustannuksellaan huolehtinut.
Yhdistyksen toiminta ei asialle omistautuneiden elokuva-aktivistien vähälukuisuuden ja nuorison muuttoliikkeen vuoksi ole päässyt suotuisasti kehittymään, eikä taloudellisiakaan voimavaroja juuri ole. Merkittävin taloudellinen tuki viime vuosina on tullut Kuhmon kaupunginhallitukselta eikä sivistyslautakunnalta, kuten olettaa sopisi.
E1okuvatarjonta Kuhmossa on kaventunut viime vuosina. Korpikinon ohjelmisto on käsittänyt noin 40 elokuvaa vuodessa ja keskittynyt 85 - 90- prosenttisesti alkuperältään yhdysvaltalaisten tuotantoyhtiöiden elokuvien esittämiseen. Eurooppalaisia ja ylipäätään pienten tuotantoyhtiöiden elokuvia on - kotimaisia elokuvia lukuun ottamatta - esitetty pääsymaksullisissa näytännöissä erittäin harvoin. Elokuvateatterin toiminta oli pysähdyksissä joulukuun 7. päivästä vuonna 1999 tammikuun 28. päivään vuonna 2000. Elokuvatarjontaa monipuolistaneen, enimmillään yli 40 kaupunkilaista keränneen kansalaisopiston elokuvapiirin lopettamisen jälkeen ei vaihtoehtoisen elokuvan tarjontaa ole kuhmolaisille pystytty järjestämään. Lapsille järjestettäviä elokuvaesityksiä on aniharvoin. Perukoissa tarjonta on television, videoiden sekä uusimpien levityskeinojen, satelliittikanavien ja DVD-1evyjen varassa. Kuhmossa nähtävien elokuvien laatuun, määrään ja muihin esitysjärjestelyihin ei kaupungin elokuvatoimintaan osoittamilla varoilla ole pariin vuoteen voitu vaikuttaa. Kaupungin järjestämää elokuvatoimintaa ei ole, vaikka kunnan toimialaan olettaisimme kuuluvan elokuvan liikealan osittain olosuhteiden pakosta johtuvien laiminlyöntien korjaaminen, elokuvakulttuurin hoitaminen ja elokuvan yleisen arvostuksen lisääminen.
Perusopetukseen ja muuhun kansalaiskasvatukseen sisältyvä elokuvakasvatus joukkotiedotuskasvatuksen ohella opettaisi ymmärtämään elokuvien valmistamisen ja esittämisen rahan keruuta syvempänä ja kauaskantoisempana asiana: maailmanlaajuisena ihmissuhteiden sitojana, syventäjänä ja rikastuttajana.
Viime aikoina Kuhmon kaupungin viranomaisten kokouksissa käydyn, mielipide- ja uutispalstoilla lisäjulkisuutta saaneen elokuvakulttuurikeskustelun osapuolet eivät ole välttyneet viemästä keskustelua henkilökohtaisuuksiin. Tunnepitoiseksi mielipiteiden vaihdoksi luisunut keskustelu on puolestaan ollut omiaan leimaamaan samaan joukkoon kuuluviksi nekin elokuvan ystävät, joule elokuva on kunnallis- ja puoluepolitiikkaa tärkeämpi harrastus. Kannanottoja ja mielipiteitä voi luonnollisesti jokainen esittää, mutta niille tulisi antaa mielipiteen arvo. Kuhmossa elokuvakulttuurin tiimoilta käyty keskustelu on saanut keitoksen luonteen, jota virka- ja luottamusmiehet asiantuntemuksesta riippumatta ovat hämmentäneet ja ainoaksi varmaksi häviäjäksi ylikiehuneessa keitoksessa on joutunut elokuva.
Edellä esitetyn perusteella esitämme kunnioittavasti, että Kuhmon kaupungin tulee
Kunnioituksella
Kuhmon elokuvakerho ry.
Jukka Lankinen, puheenjohtaja
Kuten alussa todettiin, kaupunginhallitus mapitti asiakirjan. Näin sen hyöty jää kyseenalaiseksi... Sääli.
Kuhmon kaupunginhallituksen mapittama aloite