Selvitys elokuvateatteri "KORPIKINON" xenon-lamppukammion sytytinyksikön vauriosta 16.5.1996 ja sen jälkeisistä toimenpiteistä
Elokuvateatterin esityslaitteiden normaaleihin huoltotoimenpiteisiin liittyen suoritettiin Korpikinossa torstaina, toukokuun 16. päivänä 1996 Jukka Lankisen ja Mauno Keräsen läsnä ollessa teatterin normaalin esitysajan ulkopuolella projektorin lamppukammion xenon-lampun kääntämiseen ja vaihtamiseen sekä lampun virtajohtojen liitosten puhtaanapitoon liittyvää toimenpideharjoittelua. Perusteluna em. toimenpiteille oli elokuvakoneenhoitajan perehdyttäminen noin 1200 käyttötunnin jälkeen tapahtuvaan lampunvaihtoon, käyttötuntien puolivälissä tapahtuvaan lampun kääntämiseen vertikaalisen akselinsa ympäri ja johtimien pultti-mutteriliitoksiin liittyviin, sekä lampun käsittelyyn että sähköturvallisuuteen liittyviin varotoimiin. Usean ilmakehän korkeapaineisen, kvartsilasista valmistetun xenon-lampun käsittelyyn liittyvän räjähtämisriskin vuoksi tulee mm. kasvot ja kädet sekä käsivarret suojata asianmukaisilla suojaimilla sekä ehdottomasti käyttää lamppua käsiteltäessä lampun mukana toimitettavaa, muovista valmistettua kuljetus- ja asennussuojusta. Lampun sytyttämiseen ja käyttöön liittyvät jännitteet ja virtamäärät ovat puolestaan niin korkeat, että mahdollisten sähkövaurioiden estämiseksi on kaikkia sähköturvallisuusmääräyksiä muistettava noudattaa. Muun muassa edellä mainitut riskit tiedostaen noudatettiin toimenpiteissä erityistä varovaisuutta.
Ennen lamppukammion avaamista erotettiin laitteet virtapiireistä kääntämällä konehuoneen ryhmäkeskuksen tasasuuntaajan ja elokuvakoneen virtakytkimet 0- asentoon ja kiertämällä kokonaan irti ao. laitteiden varokkeet konehuoneen ryhmäkeskuksen varoketaulusta. Näin estettiin vahingossa tapahtuva laitteiden tulo jännitteiseksi toimenpiteiden aikana. Lamppukammion kahden, turvakytkimet lukitsevan kiinnitysruuvin irrottamisen ja kammion avaamisen jälkeen irrotettiin 2500 watin xenon-lampun positiivisen eli pluspään johdin lamppukammion pohjaan kiinnitetyn virta/jännitemittarin etuvastuksen liittimestä asianmukaisia työkaluja käyttäen. Tämän jälkeen säädettiin lampun positiivisen eli pluspään tuki ala-asentoon lampun poistamisen helpottamiseksi. Lampun negatiiviseen eli miinusnapaan kiinnitetty lamppukammion peilin pohjassa olevan aukon keskellä sijaitsevan pitimen puristusliitos avattiin kiertämällä auki lamppua kiinni pitävä ruuvi, minkä jälkeen lamppu vedettiin ulos- ja eteenpäin projektorin filmirataa kohti ja irrotettiin näin pitimestään sekä projektorista. Muovinen kuljetus- ja asennussuojus asennettiin yleisen käytännön mukaisesti lampun ympärille vasta lampun kokonaan irrottamisen jälkeen, koska projektorin lamppukammion parabolinen peili on voimakkaan kovera eli syvä, eikä lampun suojaaminen sen paikoillaan ollessa useinkaan onnistu ilman peiliin koskemista. Tarpeetonta peiliin koskemista on puolestaan kaikin tavoin vältettävä mm. särkymisriskin lisääntymisen vuoksi. Suojaamaton lamppu on tällä tavoin, ilman suojusta asennettaessa lähes kokonaan peilin avoimen etuosan sisäpuolella, ja räjähdystapauksissa itse peili suojaa asettajan silmät ja kasvot. Lamppua pitelevässä kädessä tulee olla käsine ja myös käsivarren tulee olla suojattu kvartsilasin pieniltä siruilta lampun mahdollisesti räjähtäessä. Kylmän lampun räjähtämisen todennäköisyys on erittäin pieni, mutta sitä on mahdotonta ennakoida etukäteen.
Lamppu poistettiin ja sijoitettiin kuljetussuojuksessaan erilleen. Tämän jälkeen ryhdyttiin käymään läpi lampun virtajohtimien messingistä valmistettujen muttereiden ja pulttien mutteri/pulttiliitoksia. Kaikki lamppukammion sisällä olevat johtimien liitokset avattiin asianmukaisia työkaluja käyttäen ja aluslevyt sekä mutterit hangattiin hiomapaperilla puhtaiksi hapettumista ja palojäljistä, joita toki ennestäänkin oli hyvin vähän. Peili, lamppukammio, lampun jäähdytyspuhaltimen siivekkeet ja kanavapuhaltimelle johtava lamppukammion tuuletusputken lähtö puhdistettiin pölystä sivellintä ja pölynimuria käyttäen.
Lampun poistamiseen liittyvät toimenpiteet toistettiin ja lamppukammio saatettiin toimintakuntoonsa toimimalla purkamiseen nähden käänteisessä järjestyksessä. Korpikinon projektorin lamppukammion ulkopuolelle sijoitetun lampun sytytinyksikön tehtävänä on johtaa suurjännitteinen, noin 30 000 voltin jännitepiikki koneen käynnistyshetkellä lampun elektrodien väliin ja vetäytyä tämän jälkeen lepotilaan, jolloin lampun läpi kulkee koko esityksen ajan noin 100 ampeerin tasavirta 25 voltin jännitteellä. Virta aiheuttaa xenon-lampun wolframista valmistettujen elektrodien väliin erittäin kirkkaan valokaaren, joka peilin avulla kohdistetaan elokuvakoneen kuvaporttiin ja edelleen filmin kautta valkokankaalle. Tähän, W. Bauchin Berliinissä valmistamaan sytytinyksikköön ei lampun vaihtoharjoituksen yhteydessä eikä koko Korpikinon olemassaolon aikana ollut kajottu. Laite oli siinä kunnossa kuin se "Elohuvi"- teatterin jäljiltä oli. Edellä mainittu, lampun sytyttämiseen liittyvä 30 000 voltin jännitepiikki on lyhyt, mutta se saattaa ohjautua eräissä tapauksissa myös muualle kuin lamppuun: esimerkiksi kostealla ilmalla jännitepiikki voi etsiä tiensä koneen metallirunkoon salaman tavoin.
Kun konehuoneen ryhmäkeskuksen varoketaulusta ennen toimenpiteiden alkua irroitetut varokkeet oli kierretty paikoilleen ja virta kytketty laitteisiin, suoritettiin kokeilu. Projektoria käynnistettäessä havaittiin, ettei xenon- lamppu automaattisesti syttynyt, vaan sytytinyksikön sisällä näkyi hetken aikaa valokaari, jonka vuoksi projektori pysäytettiin välittömästi. Sytytinyksikön suojakotelon rakosista tuli projektorin pysäyttämisen jälkeen käryä ja palaneen pertinaxin pistävää tuoksua. Laitteet tehtiin jännitteettömiksi edellä kuvatulla tavalla ja sytytinyksikön suojakotelo avattiin. Tällöin voitiin todeta, että sytytinyksikön oikeanpuoleisessa osassa johtimien riviliittimien yläpuolella sijaitsevan releiden ohjainkortin alaosaan oli palanut reikä. Myös muutamia johdinliitoksia, vastuksia, elektrolyyttikondensaattoreita ja hentoja johtimia sekä eristeitä oli palanut poikki tai kokonaan kaasuuntunut. Lampun sytytinautomatiikka oli tullut vaurion johdosta toimintakelvottomaksi.
Sytytinyksikön suojakotelon sulkemisen jälkeen laitteisiin kytkettiin jälleen jännite ja projektori käynnistettiin. Ylimääräisiä valokaaria tai muita ilmiöitä ei tällöin esiintynyt, mutta lamppu syttyi ainoastaan ns. ohitus- tai paniikkikytkimellä, jonka painike on lamppukammion takaseinässä. Tapauksen johdosta otettiin välittömästi puhelimitse yhteyttä laitteet vuonna 1994 asentaneen Finn-Screenlight Oy:n edustajaan Juha Hukkaseen, joka saamansa kuvauksen ja faxilla lähetetyn laitteen kytkentäkaavion perusteella päätteli viaksi läpilyönnin. Vikaa ei varayksikön puuttumisen takia välittömästi korjattu, vaan näytännöt hoidettiin kevätnäytäntökauden loppuun siten, että lamppu sytytettiin em. paniikkikytkimestä. Yleisön kannalta tällä tavoin toimiminen oli vailla merkitystä.
Kevätnäytäntökauden loputtua irrotettiin sytytinyksikkö 29. toukokuuta 1996. Jukka Lankinen vei 31.5.1996 henkilökohtaisesti laitteen Juha Hukkasen työpaikalle Helsingin Bio Formian (vv. 1939 - 1960 Bio Metropol, vv. 1960 - 1975 Bio Boston) osoitteessa Kaisaniemenkatu 2 b sijaitsevaan konehuoneeseen. Hukkanen palautti laitteen korjattuna postitse kesäkuun puolivälissä 1996. Sytytinyksikkö kiinnitettiin paikalleen ja "alkutupsauksen" jälkeen se on toiminut samalla tavoin kuin ennen vauriota, t.s. lamppu syttyy esityksen alussa automaattisesti ja sammuu samalla kun kone pysähtyy. Käryjä, tuoksuja tai ylimääräisiä valokaaria ei kuluneen heinäkuun kahden viikon näytäntöaikana ole havaittu.
Vaurio ei aiheuttanut Korpikinolle näytäntöjen peruuttamisia, vaan ainoastaan puhelinkuluja sekä sytytinyksikön irroittamiseen ja kiinnittämiseen liittyvät työt. Finn-Screenlight Oy ei vielä ole laskua esittänyt, mutta Juha Hukkanen kertoi puhelimitse työtä kertyneen noin puolitoista tuntia (tuntiveloitus on 230,- veroineen), lisäksi tullevat pakkaus- ja postikulut. Kenen tai minkä tekijän aiheuttama vaurio on, on mahdotonta selvittää. Kaikissa mekaanisissa ja elektronisissa laitteissa tapahtuu ajan mittaan muutoksia, jotka saattavat oirehtia eri tavoin. Vaurion ilmaantumisen ajankohta on mahdotonta ennakoida. Vaurio voi tulla harjoitusvaiheessa tai pahimmassa tapauksessa esityksen alussa. Myönteinen puoli tässä nimenomaisessa tapauksessa oli vaurion ilmaantuminen siten, ettei teatterin normaali toiminta häiriintynyt ja korjaaminen saatiin välittömästi vireille.
Korpikinon historiassa elokuvakoneiston käyttöhäiriöitä on kesän 1994 remontin jälkeen ollut verraten harvoin:
1) 23.7.1994 huonokuntoisen "Amadeuksen" kopion filmi katkesi - tauko n. 10 minuuttia
2) 19.9.1994 pitkäesityslaitteen syöttöhäiriön vuoksi katkesi elokuvan "Päämies" filmi - tauko n. 5 minuuttia
3) 19.8.1995 myöhästyi talon pääsulakkeen palamisen vuoksi elokuvan "Pikku naisia" alku noin puoli tuntia
4) 1.12.1995 elokuvan "Apollo 13" esityksen alku (n. 10 minuuttia) ilman ääntä äänilampun virtalähteen lämpösulakkeen laukeamisen vuoksi. Vian etsiminen vei n. 15 minuuttia, minkä jälkeen näytös jatkui normaalisti.
5) 3.12.1995 edelliseen elokuvaan liittyen virheellinen lataus ja näytöksen alun myöhästyminen n. 5 minuuttia.
6) 11.2.1996 elokuvan "Talvisota" reunastaan vaurioituneen festivaalikopion karkaaminen yläkuljetusrullan piikeistä, ylälenkin kiristyminen ja projektorin pysähtyminen näytöksen loppumetreillä.
Laitteiston kunnosta johtuvia on em. häiriöistä kaksi (2 ja 4), joten näytösten lukumäärään nähden prosentti on todella pieni. Missään tapauksessa häiriöiden esiintymistä ei voi verrata Kuhmon elokuvateattereiden aiempaan tilanteeseen, jolloin viikoittaiset käyttöhäiriöt olivat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tässä pääpiirteissään selvitys sytytinyksikön vauriosta. Lisätietoja voin antaa pyydettäessä.
Kuhmossa, 27.7.1996 Jukka Lankinen