SEPPO TURUNEN

Kuka muistaa, mikä oli Aki Kaurismäen ensimmäinen kokopitkä elokuva?

Ei ei. Arvottomat oli Mika Kaurismäen ekapitkä. Siis se, missä helikopteri syöksyi maahan ja Aki näytteli Ville Alfa -nimistä nuorukaista, joka sai sittemmin lainata nimensä veljesten elokuvatuotantoyhtiölle. Aki aloitti paljon komeammin ja ohjasi puolitoistatuntisensa Fjodor Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta (1983). Leffa nähdään tänä keväänä Kajaanin elokuvakerhon sarjassa ja Kuhmon Pajakkakinon Viitosen vilmeissä.

Lauantaina alkavan sarjan aloittaa kuitenkin Lasse Hallströmin Kesken jäänyt elämä (2005). Kirjallisiin elokuviin uppoutuneen Hallströmin leffan pääosissa nähdään aina luotettavat Robert Redford ja Morgan Freeman. Tämän Mark Spraggin kirjaan perustuvan hieman erilaisen länkkärin naistähti Jennifer Lopez ei puolestaan vakuuta.

Emanuele Crialesen Kultainen portti (2007) kuvittaa italialaisten suurta muuttoa Yhdysvaltoihin. Crialesen kolmannen ohjauksen nimi kertoo siitä, millaisin odotuksin Italiasta sata vuotta sitten rapakon taakse lähdettiin. Totuus oli vain monesti paljon kuviteltua karumpi.

Viime vuosina Suomessakin on nähty muutamia erinomaisia elokuvia nyky-Saksasta ja sen laitapuolen kulkijoiden onnettomista oloista. Detlev Buckin Knallhart (2006) on tähän mennessä nähty Sodankylän filmijuhlilla, joten ihan valtavirtaelokuvasta ei ole kyse. Joka tapauksessa Buckin näkemys sosiaaliseen syöksykierteeseen joutuvasta pojasta ja tämän äidistä on lohdutonta katsottavaa.

Aldrichista Cuaróniin

Moni kovaksi keitettyjen dekkareiden ystävä tuntee Mickey Spillanen ja hänen Mike Hammer -pokkarinsa. Niistä syntyi aikoinaan (1955) yksi elokuvahistorian komeimmista, kylmimmistä ja kyynisimmistä film noir -ohjauksista Kiss Me Deadly. Elokuvahistorioitsijoiden mielestä tämä Robert Aldrichin ohjaus oli niin ylittämätön, ettei uusille mustille elokuville enää löytynyt tilaa. Eikä muuten katsojiakaan! Tämä Francois Truffautin taivaisiin ylistämä elokuva menestyi kotimaassaan USA:ssa harvinaisen huonosti.

Meksikolainen Alfonso Cuarón aloitti uransa espanjaa puhuvilla nykypäivän kuvauksilla, ohjasi siinä sivussa yhden Harry Potterin ja löysi itsensä tekemästä dystopialeffaa Ihmisen pojat (2007). Tulevaisuuden kuvana Ihmisen pojat ei ehkä ole kovinkaan erilainen ekokatastrofin ja fasismin kuvaus, mutta tästä päivästä se kertoo tyrmäävän tehokkaasti. Näin hurjaa pakolaisleirin kuvausta en muista koskaan nähneeni.

Alejandro Iñárritun Babel (2006) kertoo kolme näennäisesti erillistä tarinaa Yhdysvaltain ja Meksikon rajalta, Pohjois-Afrikasta ja Japanista, vaan niin vain on, että maailmankylässämme pienet teot aiheuttavat suuria asioita. Brad Pittistä ja Cate Blanchettista huolimatta Babelin ikimuistoisimmat hetket ovat kuuromykän tytön kokemukset neonvalojen ja diskosykkeen Tokiosta. Ja kyllä vain. Tässä leffassa on onnellinen loppu, vaikka se syvälle ahdistukseen uppoaakin.

Yksi viime vuoden ihmeellisimmistä animaatioista on Marjane Satrapin sarjakuvaan perustuva Persepolis (2007). Vincent Parronnaud on laatinut siitä elokuvan, joka kertoo, miltä nuorista iranilaisista tuntui, kun ajatollahit kaappasivat maassa vallan ja ihmisten mielet. Kun me ihmettelemme huumeita ja muuta nuorisoa turmelevaa, Satrapin jengi joutuu keräämään pop-krääsänsäkin salaa. Kun Aki Kaurismäki aikoinaan kertoi, että hänen tarkoituksenaan on ohjata suomenkielinen elokuva Fjodor Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta, suuri osa suomalaisista hymyili ymmärtävästi. Vaan kun katsoo taaksepäin Cannes´n punaisella matolla rokkailleen ohjaajan uraa, neljännesvuosisadan takainen aloitus näyttää hyvinkin osuvalta ja oireelliselta. Pietari on muuttunut Helsingiksi ja Raskolnikov Rahikaiseksi (Markku Toikka), mutta syyllisyys ja sovitus ovat universaaleja.

Ennen kuin Wong Kar-Wai rupesi kulttiohjaajaksi ja kaikkien elokuvaentusiastien ihastukseksi, hänenkin piti aloittaa jostakin. Chungking Express (1994/2007) on se ohjaus, jonka mies teki pienellä rahalla ja nopeasti, mutta niinpä vain siitä tuli moderni klassikko. Kahden rakkaustarinan taustalla kohisee Hongkongin miljoonakaupunki.

Sarja esitetään Kajaanissa Bio Rexissä joka toinen lauantai klo 15 ja Kuhmossa seuraavana sunnuntaina Kuhmo-talon Pajakka-salissa klo 18.

19.1. Kesken jäänyt elämä, 2.2. Kultainen portti, 16.2. Knallhart, 1.3. Kiss Me Deadly, 15.3. Ihmisen pojat, 29.3. Babel, 12.4. Persepolis, 26.5. Rikos ja rangaistus, 3.5. Chungking Express.

Ralph Meeker on Mike Hammer Robert Aldrichin film noir -klassikossa Kiss Me Deadly.