Elämän menoa

Elokuvat voisivat kiinnostaa

Kuhmossa on tällä hetkellä varsin mielenkiintoinen tilanne; elokuva-alalla on käynnissä kilpailu. Tämä on harvinaista herkkua Kainuussa.

Tällä kuhmolaisella kulttuuriherkulla on kuitenkin vähän kitkerä sivumaku. Toiminnot ovat hajautuneet ja niihin liittyy kiistelyä ja jatkuvasti käynnissä oleva valituskaruselli.

Upeaa elokuvakulttuurin kehittymisen ja laajentumisen mahdollisuutta ei pitäisi hukata. Päinvastoin, mahdollisimman monelle nuorelle ja varttuneemmallekin pitäisi tarjota mahdollisimmat hyvät mahdollisuudet nauttia elokuvakulttuurin monipuolisuudesta ja päästä jopa mukaan tekemään sitä.

En usein muistele julkisesti menneitä. Tässä yhteydessä siihen on kuitenkin perusteltu syy.

Kotipitäjässäni Sotkamossa elokuvakerhotoiminta oli 1970-luvulla erittäin vilkasta. Muutamien aktiivisesti elokuvaa harrastavien vanhempien innoittamana lukion ja silloisen keskikoulun oppilaat tunkivat mukaan elokuvakerhotoimintaan.

Kuvaavaa oli, että kansalaisopiston elokuvakerho oli selvästi suurin opintopiiri, ja siihen kuului reilusti yli 300 jäsentä. Mukana oli myös muita kuin koululaisia ja opiskelijoita.

Nyt Kuhmossa olisi otollinen tilaisuus elokuvakulttuurin ponnekkaaseen kehittämiseen. Siihen tarvittaisiin kuitenkin ennakkoluulotonta yhteistyötä ja vanhojen erimielisyyksien unohtamista. Tulevaisuus pitäisi rakentaa puhtaalta pöydältä.

Omien kokemusteni perusteella kaupallinen elokuvateatteritoiminta ja elokuvakerhotoiminta eivät kilpaile keskenään.

Tilanne on juuri päinvastoin. Elokuvakerho voi kehittää siinä mukana olevien kiinnostusta yleensä elokuvien katseluun teatterissa. Onhan oikea elokuvateatteri sittenkin aivan muuta kuin DVD-muotoisen elokuvan katselu kotitöllöttimestä. Myös Korpikinon kaupallisia esityksiä katselevat voisivat saada virikkeen lähteä mukaan elokuvakerhon toimintaan.

Eikä pidä unohtaa sitä, että josta kusta toiminnassa mukana olevasta voisi kasvaa ja kehittyä jopa kansainvälisesti tunnettu elokuva-alan tekijä. Sekin on mahdollista.