Kuhmolainen 1.2.2000:
LUKIJAN KYNÄSTÄ
Tammikuun 29. päivänä 2000
Kuhmolaisessa julkaistuun kaupungin yhteisöavustusvertailuun
on pujahtanut virhe elokuvatoiminnan osalle.
35000 markan varsinaisen avustuksen lisäksi kaupunki myönsi vuonna 1999 20.000 markan lisäavustuksen (Kaup.hall. 657, 684 ja 705 §, Kaup.valt. 89 ja 105 §). joten muutos vuoteen 1996 verrattuna 25 000 mk:sta 55.000 markkaan on +120%.
Yleisten toiminta-avustusten
muutosten vertailu ei kerro kaikkea aktiviteettien rahavirroista: vielä vuonna
1998 järjesti kaupunki Korpikinossa elokuvatoimintoja (mm. kansalaisopiston
elokuvapiiri), joiden kautta teatterikin sai kaivattuja lisätuloja.
Vuonna 1994 Kuhmon kaupungin
elokuvatoimintaan käyttämät määrärahat olivat noin 53.000 mk (tuki 25.000
mk, ostopalvelut 8.000 mk ja elokuvapiirin kokonaiskulut noin 20.000 mk, josta
osa Kuhmon ulkopuolelle menneitä filmivuokria). Tuolloinen kulttuurin
vastuuyksikkö kirjasi Elokuvasäätiölle toimitettuun
avustushakemussuositukseen: "ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö
käytettävissä olevat määrärahat tulevinakin vuosina ole suuruusluokaltaan'
samanlaisia kuin kuluvana vuonna."
Syytä olisi ollut, elokuvan
juhlavuonna 1995, kaupunki puolitti ostopalveluihin varatun määrärahan jättäen
sen lopulta kokonaan pois.
Elokuvapiiräkään ei - sen väitetyn
kalleuden takia - ole kokoontunut kevään 1998
jälkeen.53 000 markan panostuksesta vuonna 1994 on tultu 50.000 markkaan vuonna
2000, joten muutos on noin 6 prosenttia.
Suomen elokuvasäätiö on
1970-luvulta saakka julkaissut elokuvateattereiden vuositilastot. Katsojalukujen
ja lipputuottojen vaihteluprosentit ovat näistä mahdollista laskea. Kuhmossa
muutos vuoden 1997 noin 5500 katsojasta vuoden 1998 noin 6000 katsojaan oli noin
+9 %. Viime vuoden virallinen tilasto valmistuu keväällä - julkisuudessakin
esiintyneiden (mm. KS 11.1.2000, Kaup.hall. 44 §) tietojen mukaan katsojamäärä
ylitti viime vuonna 7000, muutosta edellisvuoteen noin +17 %. 1950- luvun alun
huippuvuosiin, Korpilinnan lähes 30 000 katsojaan, on vielä kosolti
matkaa Tuolloin ei yhteiskunnan tuesta osattu edes haaveilla, vaan
jokaisesta myydystä lipusta maksettiin 10 - 30 %:n vero valtiolle ja jäljelle
jääneestä netosta 30 - 60 % filmivuokraa. Lipputuloista jäi käteen tuskin
puolta, mutta silti puuha näyttää kannattaneen.
Jukka Lankinen