Minun ja Leevin sek� Aino-katin matka alkoi jo torstai-iltana, kun l�hdimme Joensuusta kohti kotikaupunkiani Vammalaa. Verryttelin lappiin ajoa varten hurauttamalla kaikki 450 kilometri� putkeen ilman taukoja. Nukkumaan p��simme vasta puolen y�n j�lkeen.
Perjantai 4.6 Vammala - Vuotso
Aamulla ompelin Leevin peiton valmiiksi ja pakkasin rinkan l�ht�� varten. Nina ja Repe saapuivat Vammalan linja-autoasemalla 10.30. Keskustassa kun olimme, k�vimme hieman nuuskimassa Vammalan markkinoiden tunnelmaa. Erityisesti meit� kiinnosti markkinoilla klo 11. alkava koiran�yt�s. Kyseisess� n�yt�ksess� esiintyi ainoastaan yksi koira, joka sekin oli vasta aloittelemassa agilityharrastusta. Yleis� ei heid�n esitt�m�n��n n�hnyt juuri mit��n, sill� koira ei suostunut suorittamaan esteit� ollenkaan. Tarjouduimme sijaisesiintyjiksi, ja apumme otettiin iloisesti vastaan. Nina ja Repe aloittivat suorittamalla radanp�tk�n, ja heid�n lopetettuaan esiinnyimme hetken Leevin kanssa. Koirat k�ytt�ytyiv�t oikein mallikelpoisesti (eli eiv�t karanneet!) ja tekiv�t hienot suoritukset. Esityksen j�lkeen yleis�st� tuli ihmisi� jututtamaan meit� ja rapsuttamaan koiriamme. Shown j�lkeen k�vimme ostamassa metrilakua l�heisest� kojusta pitk�� matkaa varten.
Ennen starttia kohti lappia k�vimme t�ytt�m�ss� vatsamme pikkusiskoni Tanjan valmistamalla lounaalla. Vatsat ja rinkat t�ynn� pakkasimme Eikan (sinisenvihre� Fiat Punto) koirilla ja tavaroilla, ja l�ksimme matkaan Aino-katin j��dess� vanhemmilleni hoitoon. Punto on varsinainen kahden ihmisen farmari: kaksi isoa koiraa, kaksi ihmist� ja t�ysi vaellusvarustussetti mahtuu kuin mahtuukin pieneen Puntoon, kun takapenkit kaataa matalaksi.
Ajoreittimme kulki Pirkkalan ja Jyv�skyl�n kautta kohti Oulua, Kemi�, Rovanieme� ja lopulta kohti UKK-puistoa, joka sijaitsee Savukosken, Sodankyl�n ja Inarin kuntien alueella. Pidimme pari pidemp�� taukoa, jolloin liikutimme ja pissatimme koirat. Lis�ksi pys�hdyimme mm. Oulussa tekem��n viime hetken ostoksia, Kemiss� sy�m��n ja Rovaniemell� poseeraamaan napapiirikyltin eteen. P��timme ajaa koko matkan nukkumatta perille asti, ja pystytt�� leirin UKK-puiston etel�puolella sijaitsevalle telttailualueelle lyhyit� unia varten. Telttailualueen l�yt�miseksi tarvittiin jo hieman suunnistustaitoa, sill� se sijaitsi pienen ja m�ykkyisen sivutien varrella, eik� opasteita tietenk��n ollut. Ensimm�inen (lyhyt) y� oli rauhallinen, ja teltassa oli yll�tt�v�nkin l�mmin. Her�sin taivaanvuohen m�k�tykseen. Jo nyt, ennen kuin olimme edes p��sseet varsinaisen vaelluksen alkuun, kohosi verenpaineeni rinkkani takia. Miten ne tavarat voivat olla koko ajan siell� pohjalla??
Her�tty�mme ja pakattuamme tavaramme, koiramme ja itsemme Eikkaan, ajoimme takaisin isolle tielle, jonka varressa sijaitsi Vuotson kauppa. S�imme aamupalaa paikallisessa matkailuyrityksess� ja l�hetimme kaupalta (/postilta) kortit kotiin sek� ostimme viel� v�ltt�m�tt�mi� juttuja, kuten grillimakkaraa. Pit��h�n sit� grillata, kun luontoon kerran menn��n!
Parikymment� kilometri� taisi olla matkaa viel� Kiilop��lle, josta seikkailun oli m��r� alkaa. Kiilop��lt� olimme varanneet my�s m�kin yhdeksi y�ksi, jotta vaellukselta palatessamme saisimme hetken lev�t� ennen ajoa takaisin etel��n.
Eikka parkkiin, koirat ja omistajat varusteisiin, ja ei kun matkaan. Leevi veti hihnassa, tietysti. Tavispannasta kuonopantaan vaihdettiin alle 100 metrin k�velyn j�lkeen. Rinkkani alkoi painaa noin 150 metrin k�velyn j�lkeen. Ehdin jo ajatella, ett� en selvi� loppuun asti, jos rinkan paino tuntuu noin raskaalta jo alkumatkasta. Joitakin kilometrej� my�hemmin, ensimm�isell� tauolla, pakkasin makuupussin rinkan p��lle, ja tuntui kuin useita kiloja olisi tippunut hartioilta.
Luonto oli h�mm�stytt�v�. Kev�t ei ollut viel� kes�kuun alussa kunnolla alkanut. Notkoissa oli viel� paikoitellen lunta, ja riekko oli vasta vaihtamassa talvipukuaan kes�isemm�ksi. Tunturipurojen paljous ja niiden puhdas vesi h�mm�styttiv�t.
Illalla saavuimme ruuhkaiselle Suomunruoktun tuvalle. Ihmisi� oli kuin muurahaisia. Tai ainakin niin paljon, ett� laitoimme suosiolla teltan pystyyn. Leevi oli todella v�synyt; se yritti teltan pystytt�misest� asti p��st� sinne sis��n nukkumaan.
P�iv�n touhut ja edellisen y�n v�h�inen unim��r� v�syttiv�t hurjasti, joten menimme aikaisin nukkumaan.