Mikko oli kaupassa leipätiskillä, miettien mitä ostaisi. Hän alkoi jutella tiskin toisella puolella seisovan leipäpisteen hoitajan, Jannen kanssa. Janne nojui tiskin yli ja roikotti käsiään sen toisella puolella. Mitään kummempia ajattelematta Mikko siirsi omia käsiään niin, että ne osuivat Jannen käsiin ja jätti ne siihen. Hänelle tuli tästä tempusta kumman turvallinen olo. Hän oli ollut jokseenkin ihastunut Janneen jo jonkin aikaa, eikä ollut tavallaan edes tiedostanut sitä itselleen. Janne jutteli Mikon kanssa ja ajatuksissaan silitteli hieman hänen käsiään, aivan huomaamattaan ilmiselvästi. Oli kohtalaisen myöhäinen aika ja kaupassa ei ollut kovinkaan monta muuta asiakasta.
Hetkistä myöhemmin Janne kuitenkin huomasi, mitä teki ja vetäytyi kiireesti kauemmas punehtuen kasvoiltaan. Hän mutisi jotain anteeksipyytävää ja kääntyi pois. Mikko olisi halunnut sanoa jotain, muttei osannut. Hän vain seisoi siinö hetkisen aivan surkean oloisena ja kääntyi sitten pois.
Seuraavana yönä Mikko ei osannut nukkua kunnolla. Hänen ajatuksensa vain vaelsivat takaisin kauppaan ja Jannen tummanruskeisiin silmiin ja tummiin hiuksiin ja kulmakarvoihin. Mikko pelästyi: hän oli todella ihastunut siihen poikaan!
Samaan aikaan toisaalla Janne kieriskeli omassa sängyssään. Hän nousi ylös ja avasi ikkunan, jos se auttaisi. Hän ei oikein tiennyt, mikä häntä vaivasi. Hän ei voinut tuntea tällaista toista miestä kohtaan, oli hän sitten kuinka mukavan näköinen vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen tahansa. Hän ei ollut homo! Mutta samalla hän ei myöskään saanut pois sen pojan hymykuoppia ja iloisia silmiä mielestään. Hän kävi sulkemassa ikkunan ja sen jälkeen meni uudelleen pitkälleen ja mietti mielessään tilannetta kun oli tajunnut silittävänsä tahattomasti hänen käsiään sormillaan. Se oli tuntunut aivan luonnolliselle ja hyvälle. Ainakin siihen asti, kunnes hän oli tajunnut asian. Hän muisti, että hänen oli tehnyt mieli jatkaa sitä, mutta oli mennyt punastumaan ja pilannut sillä koko asian. Hän toivoi, ettei kukaan työkavereista ollut nähnyt tapausta. Jossain vaiheessa hän nukahti ja uneksi vaaleista hiuksista ja sinisistä silmistä.
Toisessa sängyssä nukkui Mikko, ollen unissaan Jannen vieressä, käsi tämän ympärillä suojelevasti.
***
Kului jonkin aikaa eivätkä Janne ja Mikko nähneet toisiaan. Kumpikaan ei kuitenkaan unohtanut toistaan. Kerran sitten yhtenä iltana Janne istui baarissa kavereittensa kanssa, kun Mikko sattui samaan aikaan samaan paikkaan ja -huomaamatta Jannea- meni istumaan baaritiskille tilaten itselleen siiderin. Janne katseli häntä kauempaa ja joi kaljatuopillisensa loppuun. Kavereilleen hän sanoi vain menevänsä sanomaan hei! yhdelle tuttavalleen, joka oli tullut paikalle. Hän tunsi sydämensä lyönnit ohimoillaan aivan selvästi ja hänestä tuntui, etteivät hänen polvensa kantaisi häntä enää kovin pitkää aikaa. Silti hän käveli Mikon luokse ja koputti tätä olalle. Mikko kääntyi ja ilostui aivan silminnähden nähdessään Jannen seisovan siinä. Ja Janne oli myyty siltä seisomalta. Kiireesti hän selitti, että oli paikalla työkavereittensa kanssa, eikä halunnut näiden alkavan epäillä mitään, vaikka mitäänhän ei ollut tapahtumassakaan. Oli tai ei, Janne ja Mikko vaihtoivat puhelinnumeroitaan ja Janne lupasi soittaa Mikolle pian.
Meni kuitenkin muutama päivä, ennenkuin Janne sai soitettua. Hän oli istumassa kaupana takana, jätepuristimen vieressä olevalla tupakkapaikalla, kun hän viimein tarttui puhelimeensa ja soitti Mikon numeroon. Sillä hetkellä paikalle tuli muutama työkaveri, jotka alkoivat saman tien kiusoitella Jannea puhelinsoitosta ja siitä, että hän oli käyttäytynyt muutaman päivän hassusti. Taisi poika olla rakastunut. Janne punastui ja siirtyi kauemmas juttelemaan. He sopivat näkevänsä toisensa samana iltana kahvilla.
He alkoivat näkemään toisiaan kohtalaisen usein ja soittelivat toisilleen päivittäin, ihan vaan kuullakseen mitä toiselle kuului. Kumpikaan ei uskaltanut sanoa toiselle, mitä todella tunsi tätä kohtaan, varsinkaan Mikko, joka oli huomannut kuinka vaikea pala Jannelle tuntui olevan toiseen poikaan ihastuminen. He juttelivat asioista, mutta kiertelivät tunteista puhumista aina tavatessaan. Janne kyllä meinasi monta kertaa kertoa, mille hänestä oikeasti tuntui, muttei kyennyt siihen.
Viimein he sopivat elokuviin menosta. Salissa he sitten istuivat vierekkäin ja viimein kun valot himmenivät ja elokuva alkoi Janne päätti, että nyt oli aika. Varovasti hän hivutti kätensä Mikon kädelle ja puristi tätä varovaisesti. Mikko käänsi kättään ja vastasi puristukseen ja Jannesta tuntui sille, että olisi taivaassa. Kotimatkalla Mikko sai viimein sanotuksi, että oli ollut ihastunut Janneen jo silloin ensimmäisellä kerralla, kun he olivat nähneet. Janne puolestaan tunnusti, ettei ollut seuraavana yönä saanut nukutuksi juuri ollenkaan, kun oli vain ajatellut Mikkoa. Mikolla oli isänsä auto lainassa, joten hän heitti Jannen kotiinsa.
Kun Mikko oli pysäyttänyt auton Jannen kodin eteen vaikutti sille, ettei kumpainenkaan olisi halunnut lähteä. Janne kääntyi Mikon puoleen ja toivotti hänelle hyvää yötä ja Mikko sitä samaa. Sitten Janne kumartui vielä hieman enemmän hänen suuntaansa ja suuteli Mikkoa nopeasti, mutta siinä oli jonkinlaista sähköä. Janne nousi autosta ja vilkutti Mikolle, jääden katsomaan kun hän ajoi pois.
Sinä yönä oli taas kummallakin nukahtamisvaikeuksia. Janne asui vielä vanhempiensa luona ja Mikko puolestaan opiskelijasolussa, joten heidän lähtökohtansa olivat hieman erilaiset. Sitten, puolilta öin Mikon puhelin soi. Soittaja oli Janne, joka oli vain ajatellut soittaa, kun ei ollut saanut unta. Puhelinkeskustelunsa aikana Mikko nousi ylös, pukeutui ja kun he viimein lopettivat puhelun, oli hän autossa matkalla hakemaan Jannea luokseen yöksi.
Sinä yönä he eivät harrastaneet seksiä. He vain makasivat vierekkäin, jutellen maailmasta, maailmankaikkeudesta ja tunteistaan toisiaan kohtaan. Aamuauringon ensimmäiset säteet löysivät heidät Mikon sängystä nukahtaneena toistensa kainaloon, nukkumassa rauhallisesti kasvoillaan hienoinen hymy ja turvallinen ilme.
He olivat rakastuneita. Toisiinsa.
© Kalle Reijonen a.k.a. Druusi
