LALLI

Suomen kansallisimman ajan vapaustaistelija

VARHAISIN TUTUSTUMINEN KRISTINUSKOON

Tiedot kristinuskosta saapuivat maahamme ensimmäiseksi suomalaisten harjoittaman merenkäynnin ja kaupan mukana. Kun kauppa idäntien avautuessa vilkastui ja ulkomaisia kauppiaita kävi maassamme entistä enemmän, kristillinen vaikutus vahvistui. Toisaalta suomalaiset kävivät muiden maiden kauppakeskuksissa, mm. Birkassa, missä he saattoivat nähdä kirkkoja , pappeja ja kristillisiä tapoja. Kuitenkin suomalaisten usko omiin jumaliinsa oli vankkumaton ja kristinoppiin suhtauduttiin halveksuvasti täkäläisen väestön keskuudessa. Uuteen uskoon kääntyneitä pidettiin luopioina ja kansansa perinteet ja uskomukset hylänneinä pettureina. Todennäköisesti kyseessä olikin ihmisten kanssa huonosti toimeentulevia sosiopaatteja, sen ajan anarkisteja, jotka lähimmäisiään ärsyyttääkseen hylkäsivät isiensä uskon.

Uuden uskon vähäisestä kannatuksesta kansallisimman ajan Suomessa (600-1100jkr) ovat osoituksena muutamista haudoista löytyneet ristinmuotoiset koristeet. Jotkut "luopiot" alkoivat haudata vainajia niin kuin kristillisissä maissa oli tapana: pää länteen, jalat itään ja kasvot nousevaan aurinkoon päin. Ensimmäiset hautaukset lienee suoritettu "pakanallisiin" polttokalmistoihin. Samoin ensimmäiset kirkot 1100-luvun jälkeen rakennettiin "pakanallisille" palvontapaikoille.

Ennenkuin kristinoppi sai jalansijansa maassamme oli suomalaiset ylimykset ja tietäjäsoturit, jotka olivat kalevalaisen kulttuurimme tuki ja selkäranka, tuhottava ja tehtävä vaarattomaksi. Itse paavi kutsui lähimpiä miehiään koolle ja korosti pohjoisen maamme käännytyksen merkitystä ja antoi selvästi ymmärtää että kalevalainen älymystö on tuhottava orjamaisten ja omaa tahtoa vailla olevien ruotsalaisten avustuksella. Paavi oli nimittäin saanut käsikassarakseen hännystelevän ja koiramaisen ruotsalaiskuninkaan joka olisi valmis kokoamaan sotajoukkonsa ja "käännyttämään" suomalaiset. Syy moiseen käyttäytymiseen ruotsalaisten taholta oli todennäköisesti sanoinkuvaamaton kateus, jota he tunsivat kalevalaisia tietäjäsotureita kohtaan. Viikingithän päättivät kääntyä kristinoppiin, koska pelkäsivät valloittajahaluisia, älykkäitä ja hurjia suomalaisia ylimyksiä, jotka kaiken lisäksi omasivat "kammoittavuudessaan hirvittäviä" noita- ja velhotaitoja.

Ruotsalaisten kääntyminen kristinoppiin ei ollut vaikeaa, koska heidän omat jumalansa olivat meiltä suomalaisilta lainatut. Lisäksi paavin lupaama taloudellinen ja materiaalinen tuki läntiselle naapurillemme takasi että Suomen ensimmäinen ristiretki tulisi onnistumaan suunnitelmien mukaisesti.



LOUNAIS-SUOMEN KÄÄNNYTYS

Suomi joutui 1100-luvulla naapurien kasvavan mielenkiinnon kohteeksi, ja kristinuskon paine kasvoi niin täällä kuin vielä kristinuskon alueen ulkopuolella olevassa Baltiassa. Uutta oppia pyrittiin levittämään sekä idästä, Novgorodista, että lännestä - kuten edellä todettiin - Ruotsista. Novgorod, emämaastaan itsenäistynyt suomalaisten ja viikinkien kauppasiirtola, kuului kreikkalaiskatoliseen maailmaan. Tanska ja Ruotsi taas kuuluivat roomalaiskatoliseen. Kun kirkkokuntien välit kiristyivät, kumpainenkin pyrki laajentamaan aluettaan pohjoisessa olevien alkuperäisuskontojen kustannuksella. Laajentamishankkeita oli omiaan voimistamaan Paavi Urbanus II:n vuonna 1095 Clermontin kirkolliskokouksessa alulle panema ristiretki-innostus. Virittäjänä oli paavin huoli suomalaisten fanaattisesta uskosta omiin jumaliinsa. Niimpä Urbanus näki ainoaksi vaihtoehdoksi lietsoa vastapainoksi kristillistä uskonkiihkoa ristiretkeläisten mieliin, mutta retkeläisillä oli myös maalliset tarkoitusperät.

Sotasaaliin lisäksi monet retkeläiset saivat valloitetuilta alueilta läänityksiä. Voittajat toivat nimittäin oman yhteiskuntajärjestyksensä, läänityslaitoksen, mukanaan järjestäessään alistamiensa maiden hallintoa ja hyväksikäyttöä. Näin retket tarjosivat sosiaalisen nousun mahdollisuuksia paavin suojissa monille sellaisille ruotsalaisille, jotka todennäköisesti olisivat jääneet mitättömään asemaan.

Rahanahneita ruotsalaisia kiinnostivat erityisesti Suomen ja Lapin turkikset. Pääkilpailijana täällä esiintyivät novgorodilaiset, mutta kilpailua kiihdytti saksalaisten ilmaantuminen itämeren markkinoille ja heidän pyrkimyksensä solmia kauppayhteys Novgorodin kanssa. Tällöin myös saksalaiset alkoivat kiinnostua suomesta. Kaikkien edellämainittujen seikkojen yhteisenä seurauksena oli ns. ensimmäinen ristiretki Suomeen.



NS. ENSIMMÄINEN RISTIRETKI

Paavin innostamana ja tukemana Ruotsin kuningas Eerik Pyhä teki mainitun matkan maahamme ilmeisesti v. 1155. Hänellä oli paitsi uskonnollisia päämääriä halu saada turkisrikkauksistaan tunettu Suomi liitetyksi Ruotsin valtapiiriin. Eerik itse johti venelaivuetta, ja hänen mukanaan oli englantilais-syntyinen piispa Henrik.

Retki tehtiin Varsinais-Suomen rannikolle, luultavasti Kalannin tienoille. Ruotsalaisten "valloitus" rajoittui ilmeisesti sillä kerralla siihen, että he pakkoverottivat asukkaita.

Syy ristiretkeläisten suhteellisen nopeaan vetäymiseen on todennäköisesti siinä, että kalevalainen ylimystö oli tehnyt salaisen päätöksen siitä, että retkeläisille annettaisiin sellainen kuva, että kristinoppi otettaisiin muka suopeasti vastaan. Mutta heti, kun soturit poistuisivat maasta tapettaisiin kaikki "valkokaapuiset" papit viimeiseen mieheen. Ylimys Lalli oli kuitenkin heti sitä mieltä, että yhteiseen taisteluun olisi käytävä jo rannikolla, sillä tavalliselle väestölle oli heti annettava todistus kristinopin heikommuudesta. Muutoin yksinkertainen kansa ei pystyisi vastustamaan uuden uskon pelotuksia helvetin tulesta niille jotka eivät kääntyisi. Lallin varoituksesta huolimatta päätettiin kokeilla "ovelaa" juonta ja sitten kävi niinkuin tarinamme päähenkilö oli ennustanut.

Eerikin palattua Ruotsiin Henrik jäi järjestämään ja johtamaan Lounais - Suomen kristillistä kirkkoa ja laajentamaan sen vaikutuspiiriä. Hän ehti tuskin aloittaa työtään, kun kalevalainen ylimys Lalli teloitti hänet.



SUOMESSA VALLITSI KALEVALAINEN MAAILMANKATSOMUS ENNEN ENSIMMÄISTÄ RISTIRETKEÄ

Jos Kalevala tämmöisenään olisi ollut olemassa Suomen kansallisimpana aikana, minkähänlaisessa arvossa Suomen kansa olisi sitä pitänyt? Eikö kansa siinä olisi nähnyt itsensä kuin kuvastimessa, nähnyt parhaimmat pyrkimyksensä, ikuisimman itsensä.

Suomalainen ymmärtää jumalansa parhaiten sen elementin välityksellä, jonka ympäröimänä se on tottunut elämään. Se elementti on meille suomalaisille metsä. "Terve metsä, terve maa, vesi kultainen kuningas" kirvoitti suomalainen tietäjä ensitöikseen aloittaessaan rukouksensa; päättääkseen sen loppuhuipennukseen: "Ukko julkinen jumala, remupilven reunahinen, tule tänne tarvittaessa, ajaite ajettaessa, työt kehnot kerittämähän, rikkonaiset riisumahan". Suomalainen on aina ymmärtänyt parhaiten jumalansa metsän kautta. Kalevala ilmentää suomalaista karua perusluontoa, korpea, joka on ja tulee aina olemaan hänen pyhin paikkansa - kirkkonsa.

Eikö Suomen kansa olisi kansallisimpana aikana Kalevalasta hakenut mielelleen lohdutusta ja neuvoa, sydämmelleen iloa, tunnolleen rauhaa? Epäilemättä! Kalevala olisi ollut sille raamattu, pyhä kirja. Ja jos niin olisi ollut silloin, miksi emme nyt saisi asettua samalle kannalle? Miksi emme nyt lähestyisi Kalevalaa kuin pyhää kirjaa?

Kuten edellä käy ilmi, oli Suomi vielä riippumaton ja henkisesti vapaa maa ennen 1. ristiretkeä. LALLIA voidaan pitää ensimmäisenä vapaan suomen esitaistelijana - kristinuskon hävittäjänä - joka taisteli suomalais-kalevalaisen maailmankatsomuksen puolesta keinoja kaihtamatta surmaten suurta rohkeutta osoittaen vierasta ja outoa uskoa ylimielisesti levittävän ja Suomen kansaa halveksivan piispa Henrikin.





KANSALLISSANKARI LALLI

Lallia voidaan pitää hyvällä syyllä Suomen ensimmäisenä kansallissankarina, joka toimi pyhän voiman - kansallisen itsesäilytysvoiman - saattamana.

Piispa Henrik piti tapanaan Suomeen tultuaan vaatia kaikilta tapaamiltaan maan-miehiltämme, että häntä piti kohdella kuin puolijumalaa ikään. Mihin tahansa taloon hän menikin, verotti hän itselleen ja palvelijoilleen kuninkaan palvelua. Olipa hän niin röyhkeä, että isäntäväen piti mennä navettaan asumaan, että hän sai "pyhine" seurakuntineen rauhassa talossa majailla. Jos Henrik tiesi jossain olevan noidan tai tietäjän asujamiston käski hän orjansa salakavalasti surmata "pakanauskonnon" harjoittajan. Kanteleet, noitarummut ym. kalevalaiset pyhät esineet piti poltettaman jos niitä jostain käsiin tavattiin.

Lalli oli kohoamassa ylimmäksi johtajaksi suomalaisille heimoille, koska hänen ryöstöretkiensä maine pelottavuudessaan ja häikäilemättömyydessään oli saanut sellaisen kantavuuden, että kaikkien heimopäälliköiden oli nyt viisainta taipua vahvimman suomalaisen ylimyksen - Lallin - tahtoon jos mieli henkiriepunsa ja mielenrauhansa säilyttää. Kun Lallin korviin kantautui edellämai-nitun kaltaisia uutisia "pyhän" Henrikin edesottamuksista suomalaista uskoa kohtaan, päätti hän ryhtyä keräämään suurta sotajoukkoa kaikkien pappien surmaamiseksi ja Lallin kalevalaisen kuningaskunnan muodostamiseksi maassamme.

Loppusilaus surmata piispa Henrik tuli kun Lalli kuuli, että hänen ruotsista ryöstämänsä orja-vaimonsa Kerttu oli tehnyt hänen talostaan - isännän ollessa seikkailuretkillään - kristillisen rukoushuoneen ja majapaikan. Itse piispa Henrik oli kuulemma nauttinut petollisen orjan vieraanvaraisuutta kaikkine "lisämausteineen". Lalli päätti toiminnan miehenä kostaa heti paikalla kotinsa häpäisyn ja hävitti ensitöikseen kaikki hänen kotiaan saastuttaneet kristilliset taikakalut. Sitten hän riensi roistojen perään Köyliön järven jäälle, jonne piispa seurueineen kuulemma rekineen oli suunnannut. Mutta annetaampa Lallin itsensä kertoa tärkeimmät kohdat:



LALLI SURMAA PIISPA HENRIKIN

"Kun ajajat huomasivat minun lähestymiseni, he eivät lyöneetkään hevostansa lentoon juoksemaan, vaan päinvastoin hiljensivät vauhtia.

- Hän aikoo sortaa minut suohon pelkin sanoin, - ajattelin, - niin kuin on tehnyt muillekin vihollisillensa. Lienevät loitsusi muihin pystyneet, Lallia et toki saa polvillensa!

Saavuttaessani reen olivatkin hänellä jo ristit esillä, kultainen taikasormus kiilsi hänen sormessansa ja punainen lakki oli hänen päässään. Reki oli pysähtynyt.

Muta minullakin oli pitkäteräiseni jo vedettynä tupesta. Ja juuri kun hän ojensi molemmat kätensä minua kohden alkaen sanella vieraskielisiä loitsujansa, pistin häntä sydänalaan.

Kohta ensi pistoksesta hänen kätensä raukesivat alas ja suu vääntyi kuoleman kivusta.

Kun pistin syvemmälle pehmeihin lihoihin ja tein puukollani viimeisen leikkaavan nykäyksen, niinkuin teuraalle tehdään, runnahti hänen ruumiinsa kokoon.

- Siihen kuolit, kuolematon!"



PERÄÄNANTAMATON LALLI

Piispan surman jälkeen Lalli siirtyi joukkoineen Suomen syviin metsiin, josta käsin he tekivät kuolettavia iskuja kristittyjen paikkoihin Lounais - Suomessa polttaen useita kirkkoja ja surmaten lukemattomia pappeja. Mutta kuten Lalli oli ennustanut, oli kristinopin syyllistävä ja heikentävä vaikutus tehnyt tehtävänsä yksinkertaisessa väestönosassa ja seemiläisten uskonnon basilli oli tehnyt kansanruumiiseen parantumattoman kuoliopesäkkeen. Kuitenkin Lalli taisteli kuolemaansa saakka uskonsa puolesta peräänantamattomasti niin kuin tosiuskovainen voi vain tehdä.



LALLIN LOPPUKOMMENTTI:

"Muistelin, kuinka me veljet ja sisaret ennen muinoin yhdessä kisailimme, metsissä harhailimme, veneissämme kiikutimme, uimme, sukeltelimme tai talvisin pajassa aseita kalkuttelimme, tuvassa virsuja nivoimme tai nuolia vuolimme,kuunnellen kuuluja kantelomiehiä, joita luonamme poikkesi tuhkatiheään, meidän milloinkaan kyllästymättä heidän lauluihinsa, heidän kertomuksiinsa Hiiden hirvestä, Louhen juonista ja loitsuista. Entäpä, kun sukukunnan kaikki nuoret miehet kokoontuivat kylän raitille kiekkosille! Ja kaikki olimme yhtä ainoata suurta veljeyttä!

Ah, miksi ne ajat eivät tule enää milloinkaan takaisin!

Miksi onkaan tuo uusi jumala muuttanut vanhan, pyhän kotirauhan ihmissodaksi, niin että isät vihaavat poikiansa ja pojat isiänsä ja veljet vainoavat toisiansa!

Ja minun mieleeni painui syvälle pyhä Tapion ääni, joka korven syvyydestä huokui vastaani:

EIVÄT VOITA SINUA UUDET JUMALAT, ELLET VANHOJA HYLKÄÄ! Sillon minä vannoin mielessäni valan, jonka luulen pitäneeni silloisen elämäni viimeiseen hengenvetoon asti. JA SIITÄ PÄIVÄSTÄ ASTI OLI ELÄMÄNI PELKKÄÄ RAIVOKASTA SOTAA VANHOJEN JUMALIEMME JA KOTIHALTIJOITTEMME PUOLESTA UUSIA HAJOITTAVIA VOIMIA VASTAAN."

Väinö Kuisma

Lähde: http://www.netti.fi/~iory/lalli.htm


<-BACK
Hosted by www.Geocities.ws

1