| Kotiloituneet... Uskotte aikanne p��ttyess� kuoriutuvanne perhosena vaikka lojutte vakuumissa, luonnosta eronneena. On mennyt ja on edess� turha, odottamisen tuoma k�rsimys. K�sityksenne viihdykkeist� on teille tosiasiassa vain rajoituksien raameissa tapahtuva rasite, jonka yhdess� laumanne kanssa sanoillanne koristelette verrannolliseksi sille, mit� el�imellinen min�nne tosiasiassa ihonne alla huutaa. Homehtuen kotiloituneena koskaan aisteistanne nauttineena, pian katkeroituneena, totuuden edess�, huomannette 'el�m�nne' olleen rajoituksia vain, joiden yli niin aina halusitte astua. Nautinnon suomisen jonka kuvittelemanne ��ni p��ss�nne teki vain haaveeksi.. Haihdutte itsellenne sy�tetyist� valheista sy�pyneen�, j�lki� j�tt�m�tt�, ilman luvattua paratiisia. Kokemusrikkaan el�m�n kielt�neen�, tunteiden kahlitsemisen mestareina, valheiden profeettoina.. V��r�n toivon levitt�jin�.. Kristinoppineina.. |
| Haluamatta tunnet olevasi yl�puolella heit�.. L�hemp�n� jumalaasi vuosien ja vuosien pid�ttyv�isyydess�si.. "Niin monasti on minuakin koeteltu.." Tarkkaillen heit�, jotka luulevat nauttivansa el�m�st��n 'juhlien ja huutaen', ajatellen: "He eiv�t tied� ett� on olemassa jotakin niin paljon suurempaa, niin paljon parempaa.." Katsoen heit� tiedostamattaan ylimielisesti: "Heill� ei ole kyky� n�hd�, mit� min� olen n�hnyt.." "He tulevat viel� tuntemaan syntiens� hinnan." (Varmastikaan en koskaan ole kadunnan siement� mieleeni istuttanut!) "Miksi kukaan vaivautuisi heit� t�ss� el�m�ss� tuomitsemaan.." "Jumalami pit�� k�tt��n olkap��ll�ni, t�ss� tarkkaillessani." (Varmastikaan en ole koskaan todellisesti Jumalani olemassaoloa ep�illyt!) "En kateudesta sit� tee.. En mielenkiinnosta.. Min� rukoilen heid�n puolestaan... Aidosti.." "En ole heit� parempi..." |
 |