Suomen Kuninkaat

Suomen kuninkaat norjalais-islantilaisten saagojen mukaan

Vanhat skandinaaviset saagat ovat historiallisina l�htein� hyvin kiisteltyj�. mutta suurin osa yleisest� "viikinkej�" koskevasta mielikuvasta on per�isin juuri saaga-tarinoista. Siksi onkin kiinnostavaa tiet��, mit� ne kertovat Suomesta ja suomalaisista.
Norjan ja muun Skandinavian pieni� tai suuria maapl�nttej� hallitsevat kuninkaat yll�pitiv�t laulajien ja runoilijoiden joukkoa, joka esiintyi juhlissa ym. v�enkokouksissa ja viihdytti l�sn�olijoita. Heid�n sanoituksensa k�sitteliv�t perinteisi� myyttej� ja ajankohtaisia tapahtumia, eiv�tk� he luonnollisesti laulaneet ep�kunnioittavasti mesenaateistaan tai puhuneet heist� per�tt�mi�.
Siksi Svean, Norjan, Tanskan, Islannin, Orkney-saarten ja Normandian hoveissa ja kartanoissa skaldi-laulajat ylistiv�tkin p��llik�it��n laulamalla n�iden todellisesta tai myyttisest� syntyper�st� ylist�vin sanoin. Muinaisskandinaavinen yhteis�h�n arvosti ylh�ist� syntyper��.
Vain vanhimmat ja kuuluisimmat suvut saattoivat ylpeill� esi-isill�, jotka kuuluivat tarujen sankariaikaan: Jumalat, j�ttil�iset ja Suomen kuninkaat. On selv��, ettei skaldi olisi pitk��n nauttinut kuninkaallista vieraanvaraisuutta pitop�yd�n ��ress�, jos paikallinen valtaherra, Norjan kuningas tai Orkneyn jaarli, ei olisi pit�nyt tuollaisesta puheesta. Kuninkaallisten sukujen suomalaiset esi-is�t olivat siis ilmeisimmin senaikaisen rahvaan historiank�sityksen mukaan todella olleet olemassa, ja hallinneet Norjaa ja pohjolaa.
Viikinkiajan suhtautuminen suomalaisiin n�ytt�� t�m�n perusteella olleen hyvin kunnioittavaa. Jos hallitsija saattoi uskottavasti esiinty� maineikkaiden Suomen kuninkaiden j�lkel�isen�, se nosti h�nen arvostustaan ja samalla paransi h�nen hallituksensa legitimiteetti�. Antoihan "veri" silloisen k�sityksen mukaan oikeuden valtaan.
Saaga-runouden parasta aikaa lienee ollut 600-800 -luku, mutta ne kirjoitettiin muistiin vasta 1200-luvulla. Er�s vanhan perinn�n tallettajia oli Snorri Sturluson, islantilainen katolinen pappi ja valtiomies. Mm. Orkeney-saarten jaarlien saagan s�ilynyt versio on h�nen kyn�st��n. Snorri noudatti kirjoittaessaan ja editoidessaan vanhaa perinnett�: Jaloimmat kuninkaat ja sankarit esiteltiin Norjan valloittaneiden ja valtakunnan perustaneiden tarunomaisten suomalaissotureiden ja kuninkaanpoikien, N�rrin ja G�rrin j�lkel�isin�.
Tarkkaanottaen emme aivan varmasti tied�, olivatko skaldit ja Sturluson oikeassa, koska ns. todisteita on n�in pitk�n ajan j�lkeen vaikea koota. mutta yhdest� asiasta voimme olla varmoja: Pohjois-Euroopan varhais-keskiajan vaikuttajapersoonat, Norjan yhdist�j� Harald Kaunotukka, Englannin valloittaja Normandian herttua Wilhelm ja monet muut uskoivat polveutuvansa suoraan alenevasti Suomen ja Kainuun kuninkaasta Fornjotrista, ja olivat hyvin ylpeit� siit�.
Juontaa sukunsa Suomeen, "J�ttil�isten Maahan", oli viikinkiaikana harvojen jalosukuisten etuoikeus. Normandian ensimm�isen pohjoismaisen herttuan, Rollon, syntyper�� eiv�t aikalaiset todenn�k�isesti rohjenneet ep�ill�. "K�velij�-Rolf" oli siin�m��rin isokokoinen mies, ettei h�nelle l�ytynyt hevosta. Muiden normannien ratsastaessa taisteluun, Rollo juoksi karjuen per�ss�. H�nen esi-is�ns�h�n olikin muinaisj�tti Fornjotr Suomesta.
Oheinen taulukko on laadittu nelj�n eri saagan pohjalta, jotka hieman poikkeavat toisistaan. Ne henkil�t, jotka mainitaan ainoastaan "Kuinka Norja asutettiin"-saagassa, on merkitty sinisell�. Henkil�nimien kehysten ym. v�ri viittaa ko. tiedon ensisijaiseen l�hteeseen. Esim. Ynglinga-saagan tiedot on merkitty vihre�ll�. Avioliitot, esim. Snaer Vanhan tyt�r Mj�ll + kuningas Dumbr, esitet��n nimien kehysten p��llekk�isyydell�. Arvonimet ovat siin� muodossa kuin ne esiintyv�t l�hteiss�.
Jos et ole kouluhistoriassa tavannut t�t� tietoa, siihen saattaa olla joku syy. Ehk�p� meid�t halutaan pelastaa Wilhelmien ym. valloittajien synnilt�: Olla ylpe� omista suomalaisista juuristaan.

Suomen muinainen kuningaskunta

Pohjoismaiset saagat tiesiv�t kertoa Suomen valtakunnasta ja sen kuninkaista, jotka mm. valloittivat Skandinavian niemimaan atlanninpuoleisen rannikon, ja perustivat sinne valtion, joka nimettiin valloittajansa, suomalaisten kuninkaanpojan Norrin, mukaan Norjaksi, kuten Snorri Sturluson kertoo Fundinn Noregr-saagassa. Suomalainen kouluhistoria ei kerro t�t�, eik� paljon muutakaan. Koska jokainen Suomessa kouluja k�ynyt lienee joutunut kuulemaan ainakin 1000 kertaa opettajan selitt�v�n, ett� "Suomessa ei ollut mit��n sivistyst� ennen ruotsalaisten tuloa" tms., on paikallaan korjata pahimpia historian v��ristelyj�.

Vanhat historioitsijat mainitsivat Suomen yleens� valtakuntana, mutta 1600-luvun j�lkeen tapahtui Ruotsista alkaen muutos. Historiaa alettiin kirjoittaa uudelleen sen hetken valtapoliittisten tarpeiden mukaiseksi. Ruotsi oli suurvalta-aikanaan haukannut liian ison kakun, ja ep�realistisista rajoista kiinnipit�misest� joutui maksamaan muuta valtakuntaa enemm�n sen it�isin osa, silloinen Suomen Suuriruhtinaskunta. Kun samanaikaisesti suomalaisen virkakunnan ja aatelin etenemismahdollisuudet olivat heikenneet jopa t�k�l�isess� hallinnossa, Suomen sivistyneist�ss� alkoi liikkua ajatuksia, jotka my�hemmin toteutuivat mm. Anjalan liiton asettumisessa vain Ruotsia hy�dytt�v�� sotimista vastaan, ja mm. Sprengtportenin siirtymiseen Katariina Suuren palvelukseen pohjustamaan omaa uraansa, ja mahdollisesti my�s Suomen tulevaa asemaa osana Romanovien keisarikuntaa. Aikaisemmin harmittomat historialliset faktat olivatkin nyt kuumaa tavaraa. Historiank�sityksen muuttumisesta kertoo seuraava taulukko:

v. 1154 j.a.a. Arabialainen historioitsija ja tiedemies Al Idrisi kertoo Suomen kuninkaalla olevan omistuksia Norjassa.
v. 1187 j.a.a. Ruotsalaisen kronikan mukaan karjalaiset valloittavat Ruotsin p��kaupungin ja tuhoavat sen.
noin 1200 j.a.a. Tanskalainen historioitsija Saxo Grammaticus kertoo Suomen kuninkaista.
1220 j.a.a. Islantilainen piispa, runoilija ja historiankirjoittaja Snorri Sturluson kirjoittaa Ynglinga-saagan. Suomen ja Ruotsin hallitsijasukujen avioliittoja ja sotia k�sitell��n.
1230 j.a.a. Orkneyinga-saagan johdannossa Fundinn Noregrissa kerrotaan Suomen ja Kainuun kuninkaista, ja n�iden suorittamasta Norjan valloituksesta. Saagan mukaan Ruotsin, Norjan, Orkneysaarten, Normandian ja Englannin hallitsijasuvut polveutuvat em. suomalaisista kuninkaista.
1320 - 1340 j.a.a. Eerikin kronikka, eli nykyisen kouluhistorian tunnustama tarina "ristiretkist�" Suomeen, sepitet��n.
1340 -luku j.a.a. Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee Birger Jaarlin liitt�neen Suomen Ruotsin valtakuntaan.
1362 j.a.a. Ruotsin "It�maan", eli Suomen ja Karjalan, laamanni saa oikeuden osallistua kuninkaan vaaliin. Suomesta tulee t�ysivaltainen osa Svean valtakuntaa.
1438 j.a.a. Vesilahtelainen suurtalonpoika Daavid julistautuu Suomen kuninkaaksi ja asettuu vaarallisen talonpoikaiskapinan johtoon. Kapina kukistuu.
1548 j.a.a. Mikael Agricola kirjoittaa Uuden Testamentin esipuheen, jossa esitet��n fiktiivinen tarina "ristiretkist�" Suomeen.
1554 j.a.a. Katolisena Ruotsista karkoitetun Johannes Magnuksen historiateos ilmestyy Roomassa. Suomi esitet��n muinaisena kuningaskuntana.
1555 j.a.a. Olaus Magnuksen tunnettu "Pohjoisten Kansojen Historia" ilmestyy. Suomi mainitaan vanhana kuningaskuntana.
1598 - 1599 j.a.a. Suomen aateli ja linnojen is�nn�t sotivat kuningas Sigimundin puolella Kaarle herttuaa vastaan Ruotsin sis�llissodassa, -mm. sotaretki Uplantiin ja Tukholmaan. Kaarlen voitettua Suomen aatelistolle ja papistolle koittaa kovat ajat. M��r�tietoinen ruotsalaistaminen alkaa.
1616 - 1639 j.a.a. Historiankirjoittaja Johannes Messenius viett�� poliittisista syist� aikaansa vankina Kajaanin linnassa, jossa h�n kirjoittaa historiateostaan. Suomi mainitaan vanhana kuningaskuntana.
1650 j.a.a. Mikael Wexionius esitt�� historiankirjassaan Suomen vanhana kuningaskuntana.
1670 -luku j.a.a. "Tuntemattoman tekij�n Suomen kronikka" luettelee Suomen muinaiset kuninkaat.
1700 j.a.a. Daniel Jusleniuksen "Vanha ja Uusi Turku", jossa Suomi esitet��n muinaisena kuningaskuntana.
1700 -1705 j.a.a. Johannes Messeniuksen Scondia Illustrata painetaan. Suomen kuninkaita k�sitell��n perusteellisesti.
1728 j.a.a. Tuntemattoman tekij�n Suomen kronikka ilmestyy julkaisussa Swedische Bibliothek.
1742 j.a.a. Keisarinna Elisabethin poliittinen veto, manifesti Suomen itsen�isyydest�, aiheuttaa vipin��: "Hattujen sodan" takia ven�l�isten miehitt�m�ss� Suomessa kokoontuvat maap�iv�t Turkuun valitsemaan Suomelle kuningasta. Valituksi tulee my�hemmin tsaarina ollut, Pietari III, senhetkinen kruunperij�. Ven�l�iset vet�ytyv�t pois hankkeesta, ja tekev�t rauhan Ruotsin kanssa 1743.
1768 j.a.a. Historiantutkija Tatishtsev kertoo Suomen kuninkaista Ven�l�isess� Historiassaan.
1769 j.a.a. Sven Bringin kirjoittama Svea Rikes Historia ilmestyy. Suomi on edelleen muinainen kuningaskunta. Kirjasta otetaan uusia painoksia 1778, 1784 ja 1790.
1771 j.a.a. Norjalainen Gerhard Sch�ning kritisoi historioitsijoiden k�sityst� Suomen kuninkaista teoksessaan Allgemeine Nordische Gesichte.
1772 j.a.a. Ruotsalainen Johan Ihre vastustaa kiivaasti k�sityst� Suomen muinaisista kuninkaista. Ihre tuntee saagat, mutta v�itt�� ett� ne ovat p�ty�. Ruotsin muinais-kuninkaiden kohdalla h�n ei kyseenalaista saaga-l�hteit�, kuten eiv�t h�nen seuraajansakaan.
1774 j.a.a. Billmark julkaisee J.Messeniuksen "Suomen Riimikronikan", jossa siis kerrotaan Suomen kuninkaista.
1783 -1884 j.a.a. Ven�j�n keisarinna Katariina Suuri julkaisee kirjoituksen Ven�j�n historiasta, jossa h�n pit�� Ven�j�n perustajana pidetty� Rurikia suomalaisena kuninkaanpoikana. Teos julkaistaan saksaksi 1786.
1784 - 1800 j.a.a. Henrik Gabriel Porth�n julkaisee Paavali Juustenin Suomen piispainkronikan kommentoituna. Porth�n kiist�� suomalaisten omien hallisijoiden olemassaolon ja Suomen itsen�isen hallinnon ennen ruotsalaisten tuloa. Porth�nin perustelut ovat kest�m�tt�mi�. H�n mm. v�itt�� ettei Suomessa ei voinut olla kuninkaita, koska t��ll� ei ollut linnavuoriakaan.
Hy�kk�ilyn ymm�rt��, sill� samoihin aikoihin Sprengtporten esitteli Ven�j�ll� suunnitelmaa itsen�isest� Suomesta.
1789 j.a.a. Kr.Gananderin Mythologia Fennica. Suomi esitet��n vanhana kuningaskuntana.
1792 j.a.a. Historian professori Billmark vastustaa Suomen kuninkaiden olemassaoloa.
Nykyaika Suomalaisten muinaiset valtiomuodostumat ja hallitsijat salataan edelleen huolellisesti sanomalehti-tason yleissivistyksess� ja kouluopetuksessa osana suomalaisen identiteetin h�m�rt�mist�. 70-luvulta alkaen tilanne on entisest��n huonontunut.

Suomen suomalaisista kuninkaista on j��nyt muitakin merkkej�, kuin historioitsijoiden maininnat. Kuvissa esiintyv�t l�nsisuomalaiset mitalit ovat olleet hallitsijan l�himmilleen antamia suosion ja vallan merkkej�. Tapa kopioitiin t�nne Bysantista, jonka kanssa oltiin paljon tekemisiss� edellisen vuosituhannen vaihteen aikoihin. Virallisesti ko. esineet tulkitaan "bysanttilaisten rahojen kopioiksi". Jos kuninkaat ovat el�neet, heid�t on my�s haudattu. Euran Pappilanm�en komeimpia kumpuja kansa on nimitt�nyt perinteisesti "kuningashaudoiksi". RKP:n hallitsema Museovirasto ei ole toistaiseksi antanut lupaa n�iden kumpujen tutkimiseen, vaikka ko. to ntti on lunastettu Museovirastolle jo v uosikymmeni� sitten.

Suomen kuningaskunnan on t�ytynyt j�tt�� j�lki� my�s kansanrunouteen ja kronikoihin sek� meill� ett� muualla. Anglosaksien, eli nykyisten englantilaisten vanhin anglosaksinkielinen kirjallinen muistomerkki, Exeterin katedraalissa s�ilytettyyn asiakirjakokoelmaan sis�ltynyt Widsith-k�sikirjoitus 600-luvulta AD, toteaa t�sm�llisesti: "Caelic weold finnum". "Caelic (=Kaleva) hallitsi suomalaisia". Suomalaiset ja heid�n hallitsijansa olivat siis varhaiskeskiajan englantilaisille tuttuja p�iv�npolitiikan hahmoja, aivan kuin Jeltsinit ja Clintonit t�m�np�iv�n ihmisille, ja heid�n tekemisist��n kerrottiin juttuja sen ajan pubeissa, jos niit� oli. Kronikkoihin ei yleens� kirjata sellaisia tapahtumia tai henkil�it�, joita aikalaiset eiv�t pit�neet t�rkein�.

Suomalainen vanha kansanrunous tuntee henkil�n nimelt� Ikutiera Nieran poika. Orkeyinga-saagan I luvussa, Fundinn Noregriss� mainittu kuningas Thorre on sama kuin suomalaisen kalevalamittaisen runouden Tiera. Kuningas Snaer samassa l�hteess� on Niera.

Aude Rikas, joka my�s esiintyy saagoihin pohjautuvassa sukutaulussa, on Ahti?, sill�:
"Armas Haahti(=Ahti), Saaren vanhin, Saaren kuuluisa kuningas, l�hti pikkuissa sotahan, pikkuissa per�n pitohon, lassa laivan vanhimmaksi.

Ahti aina arvelevi, rahojansa raksuttavi, helkytt�vi hopeitansa;kaksin p�ivin, kolmin p�ivin rahat raksui p�yd�n p��ll�, helkkyi Huotolan (=Luotolan, ts. Ahvenanmaan) hopeat.

Hoi on Ahti veijoseni, muistatko kuin sotia k�imme, kuin ennen hyvin elimme: sata p��t� tappelimme, tuhat p��t� turmelimme (=Ahvenanmaan ja Birkan h�vitys ja ry�st� n.975 j.a.a.?).

Ennen Ahti maita uupu, kuin Sampsa siemeni�.

Ahtilla on siis rahaa ja maita aina vertauskuvallisuuteen asti. Ahtin voisi n�in olettaa Suomen kuninkaaksi 900-luvun lopulta, jolloin h�nen valtapiiriins� kuului niin muinainen Suomi, Kainuu ja Karjala kuin Ahvenanmaakin, siis koko Fennoskandian "Fennia" J��meren Maalangenilta Nevalle ja Syv�rille, Ahvenanmerelt� Vienanmerelle, Bjur�klubbenilta (Skellefte�sta) Kuolan perukoille.(Siteerattu Martti Linnalta)

Bjur�klubbenin niemi on ollut Ruotsin (Helsinglandin) pohjoisraja, joka my�s tunnettiin "ryss�n rajana". Rajalinja jatkui Pohjanlahden toisella puolella P�hkin�saaren rauhan rajajokena tunnettua Peta-ojaa pitkin, niin ett� karjalaisten liikennev�yl�n� k�ytt�m� Pyh�joki j�i rajan pohjois/it�-puolelle. P�hkin�saaren rauhassa lienee vahvistettu Svean valtakunnan ja Novgorodin tasavallan v�liseksi etupiirirajaksi Suomen puolella vanha Kainuun, my�hemmin Karjalan, ja (L�nsi-)Suomen rajalinja. "Ryss�nraja" -nimitys on perua silt� ajalta, jolloin Karjala oli perinyt Muinais-Kainuun valtakunnalta Kemijoen ja siit� etel��n olevat Pohjanmaan jokivarret, "Seitsem�n kymen Karjalan".

Meille siis kerrotaan Suomen historiasta sellaista, mit� ei ole tapahtunut, ja toisaalta vaietaan melkein kaikesta suomalaisten tekemisist� mitk� eiv�t sovi viralliseen svekomaaniseen historiantulkinta an. Her��kin kysymys, miksi t�m� kalabaliikki satojen tai tuhansien vuosien takaisista asioista. Yksil�n k�sitys oman etnisen ryhm�ns� menneisyydest� ja roolista kansojen joukossa on kuitenkin merkitt�v� h�nelle itselleen. Se millaiseen joukkoon tied�t kuuluvasi, vaikuttaa suoraan siihen millainen kuva Sinulla on omista mahdollisuuksistasi, ja joko lujittaa tai heikent�� Sinun itsetuntoasi.

Edell� kerrotut historian Suomi-kuvan vaiheet osoittavat, ett� suomalaisten aktiivisesta ja itsen�isest� roolista kansana alettiin vaieta ja tietoja suomalaisesta kulttuurista jne. pois-selitt�� samoihin aikoohin kun Suomen ja Ruotsin edut alkoivat menn� ristiin. Suomalaisten kuuliaisuutta kruunulle varmistettiin valehtelemalla historiaa. T�m�nhetkisess� historian v��rent�misess� ja pimitt�misess� on kysymys samasta asiasta. Meid�n ei haluta olevan terveesti ylpeit� omasta etnisest� taustastamme, eik� meille haluta suoda mit��n positiivisia yhteisi� kokemuksia suomalaisina. Suomalaisten historia ennen v. 1250 on vaiettu olemattomiin, legendaa "Erik-kuninkaasta Henrik-piispasta" kerrotaan totena, nykyisten geenitutkimusten tulokset suomalaisten eurooppalaisesta geeni-yhteydest� tulkitaan svekomaanien mieliksi k�sitt�m�tt�m�ll� tavalla, ja selviytymisemme 2. maailmansodasta itsen�isin� tuntuu edelleen olevan h�pe�n eik� tyytyv�isyyden aihe. Ainoat "suomalaiset" asiat, joista voimme olla ylpeit� ilman ett� "mediavoimat" saavat n�ppyl�it� naamaansa, ovat Kekkonen, Tom of Finland ja VAMPIRA. Kun emme kuitenkaan voi muuttaa syntyper��mme muuksi, lienee siis perusteltua muodostaa itse oma k�sityksens� siit� mit� suomalaisuus on ollut tai on. Se onkin n�iden sivujen er�s tarkoitus.

Seuraava kirjoitus on julkaistu "Historiallisessa Aikakauskirjassa" 1919. Keskustelu ristiretki-myytin sepitteellisyydest� k�ytiin tutkijoiden piiriiss� jo niihin aikoihin, mutta kouluhistoriaan ja sanomalehti-tietoon "uudet" n�kemykset eiv�t ole viel� ehtineet.

Eerik Pyh�n legendan historiallinen arvo
Legendan arvo tutkittaessa Eerik Pyh�n historiaa on viime vuosikymmenin� ollut sangen kiistanalainen. Knut Stjerna asettui kielteiselle kannalle, selitt�en Eerikin pyhimysominaisuuden ja h�nelle omistetun suuren merkityksen johtuvan p��asiassa siit�, ett� upplantilainen muistotieto, johon Stjerna v�itt�� legendan kirjaanpannun muodon perustuvan, on h�neen yhdist�nyt kahdelta eri taholta lainattuja piirteit� ensinn�kin Adam Bremenil�isen mainitsemasta, 1000-luvulla Upplannissa mestatusta ja my�hemmin pyh�n� pidetyst� l�hetyssaarnaajasta nimelt� Henricus peregrinus, toiseksi Fr�-jumalasta. T�m� k�sitys ei saanut yleisemp�� kannatusta, sill� pidettiin hyperkriitillisyyten� hylj�t� perim�tieto silloin kuin puuttui positiivisia todisteita sen virheellisyydest�.

Seuraava kysymyst� laajemmin k�sitellyt tutkija, K. B. WESTMAN pit��kin Eerik Pyh�n historiallisuutta kaiken ep�ilyksen ulkopuolella olevana ja k�sittelee legendaa luotettavana l�hteen�. Niinp� h�n pit�� Eerik Pyh�� erikoisen huomattavana persoonallisuutena. T�m� muka miekka k�dess� alistaa koko Ruotsin omakseen, ulkopolitiikassaan koettaa lujittaa Ruotsin valtaa sen vanhassa veromaassa Suomessa, s��t�� lakia, kirkkopolitiikassaan esiintyy konservatiivina kansalliskirkollisena bernhardinilaisia uutuuksia vastaan, j. n. e. Westman puolestaan pit�� legendaa erikoisesti Eerikin puolueen johtavien piirien keskuudessa s�ilyneeseen traditsioniin perustuvana. T�ydellist� k��nnett� metodisessa suhteessa merkitsee LAURITZ WEIBULLin hiljakkoin ilmestynyt tutkimus Erik den Helige (Aarboger f�r nordisk Oldkyndighed og Historie, I917).

Kun edellinen tutkimus oli ainakin siin� kohden ollut yksimielinen, ett� legenda perustuu perim�tietoon, ottaa Weibull sen k�sitelt�v�kseen vertailevalta pyhimystarustolliselta, hagiograliselta kannalta, tullen sangen mielen kiintoisiin ja ep�ilem�tt�, ainakin p��kohdissaan, luotettaviin tuloksiin. Tarkastaessaan, mit� Eerik Pyh�st� oikeastaan varmuudella tiedet��n, Weibull toteaa, ett� Eerikki� mainitaan jo h�nen poikansa Knut Eerikinpojan aikana (1167-1196) ruotsalaisten kuninkaaksi, mutta ett� h�n ei tullut yleisemmin tunnustetuksi, ett� h�net surmasivat h�nen vihamiehens� ja ett� h�net haudattiin Upsalan kirkkoon. T�t� Eerikki� pidettiin vasta I2OO-luvulla pyhimyksen�, tosin v�h�arvoisena, ja I3:nnen vuosisadan puoliv�liss�, jolloin h�nen p�iv��ns� toukokuun I8 P. vietettiin Upsalassa suurena juhlana, on h�n tullut yleisemmin tunnustetuksi. Weibull huomauttaa, ett� legendojen olemusta ei ollenkaan ymm�rret�, jos niit� pidet��n tapahtumien ja persoonallisuuksien kuvauksena.

Pyhimystarujen sepitt�jill� ei milloinkaan ole ollut sellainen tarkoitus, vaan heid�n pyrkimyksens� on ollut antaa kansalle hyvi� esikuvia. Lukuisat yksityiskohdat osoittavatkin, ett� Eerikin legendaan ovat suuressa m��rin vaikuttaneet kertomukset vastaavanlaatuisista tapahtumista Olavi ja Knut Pyh�n el�m�ss�. Legenda ei siis ole upplantilaista eik� Eerikin puolueen traditsionia, vaan keskiajalle ominaista oppinutta kompilatsioty�t�, jonka vuoksi sill� Weibullin mielest� suoranaisena historiallisena l�hteen� ei ole mit��n arvoa. Ainoastaan kirjallisuushistoriallisesti se on mielenkiintoinen koska siit� k�y selville, miten Pohjolan kolmas ja viimeinen kansallispyhimys Erik Pyh� runoiltiin ja kuinka h�nest� legendaa kirjoitettaessa ei en�� tiedetty ihan mit��n.
A.KN.

Suomen kuninkaat norjalais-islantilaisten saagojen mukaan