SUUNNISTUS 26.10.
Nyt kun kaikki oksat ja risut ja muu on poissa tieltä, voi poluilla liikkua
vähän reippaamminkin. Eli tehtävänä on löytää mahdollisimman nopeasti
kaikki rastit metsästä, ja piirtää siihen hymiö tussilla jonka on saanut.
Ja jokaisella on oman värinen tussi, ei voi huijata. Tai no voi, mutta eipä
mitään. Tuskin autatte toisianne voittamaan. Rasti on siis pelkkä paperin
palanen, missä on aina joku numero. Kartan avulla voi etsiä rasteja, mutta voi
myös vain ravailla ympäri metsää ja etsiä ilman karttaa, rastit eivät ole
mitenkään piilossa, niin näkyvät helposti. Se, joka on mielestään
piirtänyt jokaiseen rastiin hymiön, voi palata lähtöpaikalle ja toivoa
olevansa ensimmäinen.
- Viimeinen osallistumispäivä 20.10
- Tarinat lähetettävä 23.10-31.10
- Jos tarinaa ei lähetä ajallaan, aktiivisuus-tila tippuu yhdellä
- Suunnistukseen otetaan rajattomasti hoitajia mukaan
- Suunnistukseen saa valita minkä hevosen tahansa, oma hoitsu tai hevonen jolla
ei ole hoitajaa
Tarina kirjoitetaan tänne,
ja tarinasta saa 20 pistettä.
Kartat
Kartta nro. 1
rastit 1, 5, 8, 10
Kartta nro. 2
rastit 2, 3, 4, 6, 7, 9, 11
Hoitajat
talsivat jälleen kymmenen aikoihin tallille, ja alkoivat heti hoidella
hoitsujaan. Myös wer tuli tällä kertaa ajoissa, eikä puolta tuntia myöhässä.
Kun hoitajat siinä aikansa hoitsujaan harjailivat ja varustoivat ja
valmistautuivat suunnistukseen, alkoi olla jo aika lähteä. Kun olin vielä
saanut uljaan ratsuni Akkurin satulavyön kiinni, oli aika lähteä. Kaikki
talutimme ratsumme kentälle, nousimme selkään ja lämmittelimme hetken
hevosia.
Ja säännöt ovat seuraavat:
Kun
kaikille oli viimein annettu kartat ja kerrottu kahdesti säännöt ja rasti mikä
pitää ensin hakea (cassie rasti nro 3, wer rasti nro 8, noel rasti nro 11 ja
Peltsi rasti nro 5) annoin luvan lähteä. Portilla tuli tietenkin heti hirveä
hässäkkä, kun kaikki yrittivät avata portin itse.
Viimein minä avasin portin, ja sanoin vasta sen jälkeen saa lähteä, ettei kaikki olisi juosseet meidän yli. Kaksi ratsukkoa lähti toiseen suuntaan ja kaksi
taas toiseen, eri puolille hakepolkua. Aikani odoteltua lähdin Akkurin kanssa kävelemään maastoon. Vastaan laukkasi heti Peltsi Kaapon kanssa, ja vähän ajan päästä olimme jäädä werin ja Tatin alle. Ilmeisesti ei ollut mitään hätää
kenelläkään. Lähdin kuitenkin pienille poluille ravailemaan ja tarkistamaan,
ettei kukaan ollut pudonnut. Leveämmällä tiellä otin sitten laukkaa, ja
katselin huvittuneena hoitajien sinkoilua sinne tänne. Järvellä ei ollut myöskään
mitään hätää, cassie kaahaili Kirouksen kanssa täysillä. Noel meni vähän
rauhallisemmin, ja noudatti neljättä sääntöä erittäin hyvin.
Hoitajat
alkoivat tunnin sisällä saada kaikki valmiiksi, ja laukkasivat täysillä
kohti porttia. Hoitajat meinasivat tippua kaikki, kun orit pysähtyivät kaikki
samaan aikaan ja katsoivat tallille päin. Ja keitäs muitakaan kuin Ådessa
Dyfran kanssa, miksikäs orit olisivat tamman ohi laukanneet? Vain yksi hoitaja
sain orinsa pään käännettyä ja laukattua kohti porttia. Ruskea karva kiiltäen…
Ruskea harja hulmuten… Ja lyhyet jalat koko ajan jarruttamassa, kun haluaisi
mennä takaisin Dyfran luokse.
– Ja voittaja on wer ja Tatti! Huusin, ja sain toisiin vähän enemmän eloa.
Seuraavaksi Peltsi hurjistuneena, repäisi Kaapon katseen irti Dyfrasta,
seuraavaksi noel ja viimein cassie Kirouksen kanssa tuli portista läpi.
Kirousta ei Dyfra kyllä kauhean kauan kiinnostanut, vain viimeiset vihreät
ruohonkorret.
– Nyt kun voittaja on selvinnyt, jäähdytelkääpä hevosenne sillä aikaa
kun käyn hakemassa rastit. Sen jälkeen on keksejä ja kaakaota hoitajien
huoneessa! Sanoin hoitajille, ja lähdin hakemaan rasteja.
leiska © angstiina, tekstit © Ziki
ulkoasu on testattu toimivaksi IE:lla ja Mozilla firefoxilla
Cheval Delamer is a sim game stable